Kun vaatteen nimeen liitetään kompressio, nousee hinta heti 30e.

Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia, siispä kirjoitetaan. Alla on 12 h yöunet, niin ajatuskin luistaa jotenkuten. Olen tässä nyt levännyt lähes niin paljon kuin kroppa vaatii. Lähes tarkoittaa joka toista päivää, sillä muita aamuja on häirinnyt sellainen asia kuten työnteko, joka on tässä ollut kuitenkin täysin vapaaehtoista ja ylimäärästä. Onpahan nyt sitten kuitenkin vähän varaa sijoittaa kaikkeen, mitä ihminen ei oikeasti todellakaan tarvi. Mutta sellaiseen, mitä on kuitenkin kiva omistaa :)

Törsäsin. 

Törsäsin myös tähän.

Kävin kaverin seurana tänään salilla, muttei tuota reeniksi voi sanoa. Kiertäjäkalvosimia, sisäreisiä ja kaiken maailman loitontajia ja kiertäjiä reenatessa saa kuitenkin yllättävän hyvin kulumaan reilun tunnin. Tartuin viimein myös pieneen epävarmuutta aiheuttaneeseen asiaan, ja harjoittelin pitkästä aikaa rinnallevetoa. Satutin siinä muinoin ranteitani jonkun verran, ja se jäi sitten varotoimenpiteenä pois. Tämän päivän sisäänajo onnistui kuitenkin jo hyvin, ja 70 kg pysyi hyvin hallussa ja tuntui erittäin helpolta. Ainakin 110 tuolla joskus nousi videolla näkyvällä tekniikalla, ja siitä lähdetään syksyn myötä parantamaan. Olin ennen Puolaan lähtöä hieronnassa, ja ajan loppumisen takia rinta-ojentajaseudulta pyynnöstäni avattiin vain oikea puoli, ja se näkyi tänään nostojen ikävänä toispuoleisuutena. Ensi viikolle otetaan vielä muutama tunti murjontaa, ja eiköhän sitten aleta jo pk-lenkkeilyllä alottaa uutta kautta.

Syksyn lepotauon idea on se, että levätään henkisesti ja fyysisesti niin hyvään kuntoon, että jaksaa vetää reenikauden hyvillä tehoilla aina seuraavaan syksyyn asti. Viimeks puntilla käydessä tein seuraksi hieman kaverin kanssa penkkiä, ja heti tangon alle mentyä oli sellainen olo, että taasko tätä paskaa. Nostin pari kuudellakympillä, ehkä kahdeksallakinkympillä ja annoin homman olla. Tänään oli kuitenkin jo paljon parempi fiilis, kun kaverin 3x6 sarjoja katsellessa teki vain mieli alkaa itsekin vääntää. Maltoin kuitenkin mieleni, ja tein pelkästään niitä vemputuksia kuminauhalla. Pieni kipinä syttyi kuitenkin sisälläni, kun näin yhden kaverin tekevän mavea. Ei perhana, mäkin haluan! Hyvä merkki, erittäin hyvä merkki, mutta pitää kuitenkin malttaa vielä hetki. Edessä oleva vuosi on pitkä.

Oikeaoppiset päiväunet

Lämpötila pihalla huitelee nollan asteen tietämillä, ja tuuli riepottelee sadetta niin, että nenäkin on täynnä vettä. Jälkimmäisestä en niin välitä, mutta viileät kelit ovat erittäin tervetulleita! Olo on paljon rennompi, ja viileää ilmaa on mahtava vetää keuhkot täyteen. Juurihan se edellinen talvi saapui, jos sitä edes talveksi pystyi kutsumaan. Nähkääs talvi on sellainen tila, jossa lunta on niin paljon, ettei alle 160 cm pituisista henkilöistä näy kinosten takaa mitään, ellei heidän pipoissaan ole värikästä tupsua.

Sain kaverilta lainaksi lippiksen. Kovia faneja nuo brassit

Koska valmistaudun henkisesti ja fyysisesti alkavaan peruskuntokauteen, täytyy nukkumisesta pitää huoli. Olen aamulla epäinhimillisen aikaisin lähtenyt tekemään opettajien sijaisuuksia, ja sitä varten tulee ottaa päiväunet. Tämän päivän unet olivat hyvin hämmentävät, sillä menin sängylle päiväpeiton päälle makaamaan päivävaatteilla siinä hieman yhden jälkeen, ja heräsin vähän neljän jälkeen peiton alta ilman vaatteita. Yksin. Tuo on melko pelottavaa. Mutta unet olivat hyvät, kyllä taas jaksaa touhuta!

Ei näkynyt revontulia

Oikeasti kotiin tullessa mietin vain, että voisi vielä käydä kerran heittämässä, koska tuulet olivat hyvin suotuisat. Onneksi joku tolkku käski mennä kotiin, sillä tuollainen poukkoilu sinne tänne ei johda lopulta mihinkään. Kun on reenin aika, niin silloin reenataan, ja kun on lepohetki, niin sitten laitetaan peukalo suuhun, suljetaan silmät ja ollaan hiljaa sikiöasennossa.

Reenivuoden 2014 paketointi

Hyvä että tuli käytyä sunnuntaina vielä reenaamassa, kun kotimatkalla huomasin iltalehtien kertovan, että kuluva päivä on kesän viimeinen. Sen pituinen se, ensi vuonna sitten uudestaan. Reeni oli samanlainen kuin kesällä muutenkin, olisin pystynyt tuon juonen kertomaan jo etukäteen. Kuulan- ja kiekonheitot tipahtivat poikkeuksetta samojen muutaman kymmenen sentin sisään, mihin tässä on koko kesä heitelty. Onneksi se on ohi, ei sitten muuta kuin uutta kohti. Pengoin reenipäiväkirjat läpi viimeisen puolentoista vuoden ajalta, ja keräsin Taiwanista paluun (juhannus 2013) jälkeisistä merkinnöistä alle kehitystilaston niin kuulanheittojen kuin punttiliikkeidenkin osalta.

Vihreällä on merkitty viime kesän lopulla voimassaolleet ennätystulokset. Punertavalla on merkitty laskennalliset maksimit hyvien sarjojen perusteella. Voisin vaikka vannoa nostaneeni 130 kg penkistä, mutta ilmeisesti en. Harmittaa, sen verran helposti noita 120 ja päälle olevia tuli liikuteltua. Kun katsoo tuota puntilla tapahtuneiden parhaiden sarjojen kehitystä, niin näkee aika nopeasti yhden seikan. Kehitys pysähtyi siinä alkuvuodesta, kun elo Äänekoskella alkoi, vapaa-aika katosi ja kilometrejä kertyi se > 500 per viikonloppu.Etukyykyssä on tapahtunut näennäistä kehitystä, mutta missään muussa ei vuodenvaihteen jälkeen ole tultu eteenpäin. Ei se ole ihme, jos heitotkaan eivät irtoa.

Tuosta voisi äkkiä päätellä, että 5 kg heitothan paranivat komeasti. Totuus on kuitenkin se, että ne vain päivittyivät ajantasalle 4 kg tulosten kanssa. Jalkojen välistä eteen lensi 29 cm pidemmälle kuin viime vuonna, ja pään yli taakse toiseksi viimeisen reenikerran viimeisellä heitolla 10 cm pidemmälle kuin edeltävänä kesänä. Koko vuoden treenimäärä näin naurettavan kehityksen takia tuntuu erittäin turhauttavalta, mutta näin se tilanne nyt vain on.

Kesän lopetus

Vaikka lukujen valossa tilanne tuntuu melko synkältä, niin koitan katsoa sitä valoisti. Mave nytkähti viimein 170 kg lukemista reippaasti eteenpäin, vaikka reeni oli hyvin vähäistä. Penkissäkin tulos parani yli 10 kg, vaikka asiaa katsoisi mistä suunnasta tahansa. Viime kesänä olisin haljennut pelkästä 135 kg etukyykyn ajattelusta, mutta nyt se oli melko helppoa tavaraa. Tämän lisäksi lähes kaikissa reeneissä vakiosuoritustaso nousi selvästi edellistä vuotta korkeammaksi, terävä huippu vain puuttui. Kirsikkana kakun päällä vauhditon korkeushyppy tasajalkaa 113 kg aamupainossa 123 cm. Kelpaa. Ensi vuonna pitää kuitenkin parantaa paljon joka osa-alueella. Pureskelen ja vedän asioita kuitenkin yhteen tässä vielä jonkun hetken, kunnes vedän sadeviitan päälle ja lähden etsimään peruskuntoa lähimaastoista.

Viimeistä vaille valmis

Onpas ollut taas syyskuun alku. Ensimmäinen viikko meni flunssassa kuten jo aiemmin taisin mainita. Siitä lähdettiin vielä hieman puolikuntoisena Puolaan katsomaan lentopalloa, mutta sehän teidän kaikkien olisi pitänyt tietää, sillä pärstä sai 5 sekuntia ruutuaikaa sekä keskiviikkona pelissä Suomi - Etelä-Korea, ja saman verran perjantaina pelissä Suomi - Brasilia valtakunnallisella TV2-kanavalla. Tämän jälkeen sitä tuli kohdattua taas ihmiselon rajallisuus, ja tuli elettyä toinen viikko flunssan lisäksi syvässä surussa. Tällä viikolla pääsin kuitenkin jo hieman reenin makuun, kolmen viikon paussin jälkeen.

Ruoka Puolassa oli ihan kelvollista. Kaalia tykkäsivät syödä paljon, ja hätätilanteissa tortillapohjan tapaiseen käärityt rullakebabit olivat oiva pelastus. Olen aivan täynnä ihan minkä tahansa laista pikaruokaa, sillä olosuhteiden johdosta sitä on tullut syötyä alkuvuoden aikana niin paljon, että noilla rahoilla olisin ostanut pienen purjeveneen. Kiinalaisen, ranskalaisten saati sitten kebabien tai pitsojen syöminen tuntuu vähän kuin omaa kenkäänsä pureskelisi, eli voi sen tehdä jos nyt on ihan pakko. Jos ei ole, niin en syö.

Auschwitz - Birkenau

Tämän kauden reenit ovat nyt myös yhtä vaille paketissa, ja saldoksi tulee iso miinusmerkki. Vuodenvaihteen jälkeen on vain muutama positiivinen asia jäänyt reeneistä mieleen, ja se on liian vähän kahdeksaan kuukauteen. Kauden paketoimispäätös varmistui eilen, kun kävin kentällä kolmen viikon tauon jälkeen. 4 kg kuula pään yli taakse 21.41 m ja sama jalkojen välistä eteen 18.50 m. Kumpikaan ei ollut lähelläkään sitä mihin rahkeet olisi voimien puolesta, ja vielä masentavampaa, kentällä ei ollut oikeastaan edes hauskaa. Pakkopullaa. Ei oikein löytynyt syitä jatkaa enää tätä kesää.

Sunnuntaina on jäljellä se viimeinen reeni Hämeenlinnassa. Hymy huulille, ja ottamaan rennosti kaikki mitä tulee, sillä ei se tätä vuotta kovin paljon latteammaksi voi enää tehdä. Sen jälkeen on vuorossa 1-4 viikon hengenveto ilman minkäänlaista ajatustakaan reeneistä, ja sitten alkaa se per... p-e-r-u-s-k-u-n-t-o-k-a-u-s-i. Olen tässä päättänyt, että enää en vihaa lenkkeilyä, enkä muutakaan hidasta nysväämistä. Sitten vuorossa ovat vuoden kauheimmat kuukaudet, kun 45 min - 3 h lenkkejä pitää tehdä sykemittarin kanssa sykkeen ollessa alle 150, ja puntilla pitää tehdä sarjoja, jotka ovat yli viiden toiston. Luultavasti kuolen, mutta onpahan sitten hyvät pohjat kesää varten.