Henkisesti kova paikka

Onneksi en harrasta lajeja, joissa onnistumisen ja epäonnistumisen päättävät sivusta tarkkailevat tuomarit. Kilot, metrit ja sekuntit ovat mukavan konkreettisia. Kaverini puhui juuri eräästä vapaaottelutappiostaan, joka oli ratkennut tuomariäänin. Matsin aikana pojat lätki, hutki, potki, halaili ja heitteli toisiaan. Sitten ottelu loppui, ja molemmat meni kulmiinsa hetkeks. Valmentaja oli kuulemma kertonut hänelle, että selvä voitto tuli. Sitten kun käveltiin keskelle, nosti kehätuomari vastustajan käden pystyyn voiton merkiksi. Kaverilla olo oli kuulemma kuin selkään potkun saaneella.

Not High Enough @ Pori2010

Voi moro, olipa hyvä aasinsilta. Tänään oli tosiaan 2 työhaastattelua. Aamulla ensimmäinen meni hyvin, ja jo juttelun päätteeksi esimies tarjosi paikkaa. Kerroin tilanteen, että iltapäivästä odottaa vielä toinen, että jos saisin odottaa tuloksia siitä vielä. No, sain. Jälkimmäinen haastattelu oli tuotekehityslaboratoriotehtäviä, mihin tsänssit päästä on hakijamäärän mukaan noin 1:1000. Haastatteluun pääsin, mitä heittää todennäkösyyden 2:3 tienoille. Luvut ravistettu perinteiseen tapaan hihasta ;) Haastattelu meni erittäin putkeen. Puolisen tuntia juteltiin, kieli vaihtu välillä lennosta englanniks, ja sitten taas takas kotoisaan tampereeseen. Haastattelusta jäi hyvä mieli, enkä oikeastaan parempaan olisi pystynyt. Nyt on tilanne kuin kehän keskellä seisovalla: Tein parhaani, onnistuin hyvin mutta joudun tuskaisen pitkän aikaa odottamaan päätöstä. Tässä tapauksessa viikon. Hetkeäkään en epäile, ettenkö paikkaa saisi. Sen sijaan pelkään sitä koko ajan. Raastavaa. Kaiken lisäks en tiedä menetänkö tuon aamupäivällä tienatun paikan, koska odotan tuloksia tästä toisesta. Toivotaan parasta, se on ruman näköistä kun aikuinen mies itkee :) Lauantaina alkaa punttikuuri, on aika tuskaista malttaa lepäillä sinne asti.

100.7kg

Aivan mahtavaa! Seuraavan vuoden liikuntabudjetit on taas turvattu. Yhden ainoan viikon sisään sain 3 työtarjousta, ja vielä oman alan töistä! Näiden lisäksi odotan kuulevani vielä yhdestä lisää... 1 näistä työpaikoista on jo varma, sitten 2 haastattelua missä vakuutan firmojen ihmiset siitä, että olen paras vaihtoehto heille. Sen jälkeen täytyy vain valita omalta kohdalta paras. Kaikki vaihtoehdot ovat erittäin hyviä, ja niistä kertyy taskuun muutama kiloeuro, jotka antavat vapauden harrastaa, ja pitää omat resurssit ajan tasalla. En olisi viime vuonna ikinä voinut uskoa, että tilanne kääntyy näin hyväksi. Haaveissa olisi lähteä käymään syyssateiden aikaan lämpimään vetämään reeniviikko, mutta katsotaan mitä tulee tehtyä. Myös samantapainen reissu johonkin päin Suomea olisi hyvä, mutta aika näyttää mitä tulee tehtyä. Budjettia näihin periaatteessa olisi, ja se on aivan mahtavaa!

Oon ihmetelly sitä, kuinka halvalla tulee oikeen harrastettua. Viimeisen 7kk aikana olen maksanut urheilusta jäsenmaksuina yms. 260e, ja tästä rahasta iso osa kattaa reeniä syyskuuhun asti. Sen sijaan paljon rahaa nielee palautuminen, ja siihen haluan panostaa myös. Palautusjuomat ja kunnon ruoka tietysti, mutta syksyllä on tarkoitus ottaa myös hieronnassa käynti säännölliseksi. Oon intoo piukassa ens syksystä jo, vaikka kevät on vasta tuloillaan!

Viime kesän ostos. Nike Zoom <3

Palautuminen lauantain 50km alkaa olla nyt hoidettu, vähän pelotti välillä että tulisin kipeeks. Unet jäi heikoiks kahtena seuraavana yönä, mutta syötyä sain kuitenkin tarpeeks. Se oli aika ilkee tunne lauantai-iltana sängyssä, kun pulssi oli varmaan 100. Seuraavaan päivään helpotti, mutta oli se silti noin 80. Rento tunne nukahtaa ja sitä rataa... Eilen oli kuitenkin 56, eli homma klaarattu siltä osin :)

Vaaka täräytti yks päivä reissun jälkeen 100.7kg, ja pelästyin :D Nyt on rento viikko, pari lentopalloa vaan ja ehkä yks punttikin. Maanantain lentopallot meni reisille kun jalat oli jumissa, ehkä huomenna paremmin ^^

Kouluruoka-avautuminen

Kuten moni muukin, olen 9 vuoden ajan taapertanut peruskoulussa, ja syönyt hyvillä mielin kouluruokaa. Tämän jälkeen lähdin täysin vapaaehtoisesti lukioon, enkä huomannut ruoassa juurikaan muutosta. Nyt olen kolme vuotta käynyt yliopistolla, ja maksanut ensimmäisen kerran kouluruuastani. Koulutus on sinänsä onnistunut, että kyseenalaistaminen ja asioiden miettiminen tulee melkein itsestään. Ja siitä tämä sitten lähti…

Kampuksellamme on vain Juvenes-yhtiön ravintoloita. Juvenes on 2 yliopiston ylioppilaskuntien omistama firma, joten aivan yksityisten firmojen valtaamaa ei kampusruokailu ole vielä. En puutu tässä sen kummemmin kahviloiden enkä FASTfood/Pastabaarin tarjontaan sillä niissä en ole oikeastaan syönyt vuosien varrella. Sen sijaan kampuksen kolme ravintolaa tarjoavat joka päivä seuraavat vaihtoehdot:

• Rohee. Yleensä kappaletavara myytävää, kuten lihapullat, kanapihvit, kalanpalat, makkarapihvit yms. 2,40e annos

• Reilu. Tähän kategoriaan menevät erilaiset padat, kiusaukset, keitot ja kastikkeet. noin 2,25e annos

• Reilu kasvis. Reilua vastaavat ruuat kasvisversioina. 2,25e  annos

• Reilu kevyt. Erilaiset kasviskeitot. 1,90e annos.

Annokseen kuuluu 3 viipaletta leipää, 1 lasi maitoa ja 1 lasi mehua sekä salaattipöytä. Ruokia siis riittää. Mutta entäs sitten se laatu? Reilut kasvis sekä kevyt jäävät valitettavasti pois omalta lautaselta, koska niillä ei vain pysty täyttämään ~3000kcal päiväkulutuksesta sitä osaa, joka lounaalle on tarkoitettu. Roheen ja Reilun kimppuun siis.

Reilun hyvä puoli on se, että sitä pystyy tarvittaessa ottamaan paljon. Mutta jauhelihakastikkeiden, pastapaistosten ja muiden ongelma on se, että lautaselle lastataan hirveä kasa vettä, jauhoja sekä pastaa, ja vain minimaalisesti proteiinia. Varsinkin makaronilaatikko on sitä itseään, täysin valkoiseksi suodatettua makaronia. Kun aterian hinnassa nykytrendin mukaan säästetään, saadaan hintaa helposti alas laskemalla tämän hiilihydraattiosan ravintoarvoja, tai lisäämällä ruokaan vettä. Halvinta on tällainen umpivalkoinen pasta, minkä ongelma on ravintokuidun puuttuminen lähes kokonaan. Ravintokuidun vaikutuksesta on netissä miljoonia tutkimuksia, joita löytyy ihan Googlestakin etsimällä… Kun ottaa lautaselle muutaman perunan ja kunnon jauhosoosin, tai vaihtoehtoisesti lautasen täydeltä pastapaistosta, tulee vatsa täytettyä suurella määrällä hiilihydraattia. Hiilihydraatit taas sitovat nestettä lähteestä riippuen 2-4g painoaan kohti, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että ruoka turpoaa vatsassa, ja ruokaan imeytynyt neste saa aikaan tunteen, että maha olisi täysi. Ja onhan se täysi. Vettä ja jauhoa. Nämä samat hiilihydraatit vapauttavat energiaa nopeasti, joka johtaa verensokerin heilahteluun, ja sitä kautta aiheuttaa kaikenlaista. Omalla kohdalla vireystilan ja mielialan isojakin heilahteluja, keskittymiskyvyn katoamisesta puhumattakaan.

Sitten se Rohee. Näitä syön noin 49 kertaa 50 kouluateriastani. Grillilohi, broilerin file, possun filepihvi ja kalkkunafile saavat erityisen ja ison kiitoksen. Niillä minustakin tuli näin iso, vahva, viisas, komea ja armelias, ja kaikkea muutakin. Mutta jotta kehitystä voi tapahtua, niin kritisoidaan myös. Eniten ärsyttävät broilerin pihvi ja porsaanleike. Ei normaali ihminen ruokalistaa katsoessaan näe eroa pihvin, leikkeen ja  fileepihvin välillä, kun hintakin on sama. Pihvi ja leike vain eivät muistuta edes etäisestä minkäänlaista eläintä. Ne on jauhettu melko epämiellyttävältä tuntuvaksi mössöksi, jota pitää kasassa panerointi. Tällä päällystämisellä saadaan useimmat unohtamaan mitä sisällä on. Ja koska tuotteeseen mahdollisesti eksynyt liha on jauhettu tehokkaasti, saadaan tuotteita halvennettua lisäämällä jauhoja ja muita aineita, joita myös eineshyllyn tuotteet ovat täynnä. Ja tähän pätee taas sama tilanne kuin Reiluunkin, ei se jauho kovin hyvin täytä. Niin ja jos jollekin oli epäselvää, niin Saarioinen ja kumppanit nämä ruoat taitavat aika pitkälti toimittaa.

Toiset sanovat nirsoksi, itse sanon laatutietoiseksi. Jos tyytyy aina siihen mitä tarjotaan, on turha myöskään itkeä parannusta asioihin. Kun viikossa tulee syötyä noin 3-4 ateriaa kanaa lounaaksi, ja jos hyvin käy niin kerran tai pari saa lohta, possua tai kalkkunaa niin kyllä siihen ennen pitkää kyllästyy. Mutta aina se on parempi kuin maksaa ruuasta, josta ei tule kuin vihaiseksi. Yllättäen nykyään tulee usein syötyä kotona lounas. Saapahan tarpeeksi laadukasta ruokaa, ja yli 1,5dl maitoa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Teksti on ulkoasultaan erittäin tylsä.Tämmöistä välillä. Skarppaan ensi kerraksi. Ehkä.

Välitilinpäätös. 4700 poltettua kaloria yhdellä lenkillä.

Oh hoh. Olo on aika tyhjä. Ennen tätä talvea pisin perinteisellä hiihdetty lenkki oli korkeintaan 10km. Tänä vuonna ajattelin että nostetaan se nyt sinne 20km paremmalle puolelle. Ja hups. Eilen tuli sitten tempastua 50km. Tahti oli erittäin  rauhallinen, kun matkan keskisyke oli vaan 149! Polar kertoo, että kaloreita kulu matkan aikana 4700. Voin sanoa että toi on kova lukema! Tota vajetta saa paikata muutaman päivän syömällä, öö, koko ajan? Ja parempi tehdä se kunnolla ettei tule tautia kun on aika tärkee viikko edessä. Matkan maksimiske oli korkeintaan 175, mutta lenkin viimeisessä isossa mäessä tuli puristettua tarkoituksella niin paljon kun lähti, ja mittari heilahti 182. Oma max on siellä 192 tietämillä. Toi on muuten maailman tyhmintä hommaa pitkän lenkin päätteeks vetää tiukka spurtti loppuun. Jos yhtään mitään mistään tiiän, niin lenkkien lopuks hapot kuuluis HUUHTOA pois jaloista, ei kerätä niitä sinne

Mutta ennen kaikkea, oli jumankauta mahtava lenkki! Kausi sai sopivan huipennuksen varsin muikeessa kevätkelissä. Perinteisen latu oli pääosin huippukunnossa. Ei jäässä, mutta kumminkin melko liukas. Nää on niitä reissuja, minkä takia tätä hommaa tekee. Ensimmäiset 20km meni oikeestaan ilman minkäänlaisia ongelmia, jos unohdetaan voiteeseen tarttuneet, välillä puolen kämmenen kokoset kaarnanpalat, mitkä vei pidon ja luiston. Saakelin oravat, pysyis ruokineen omilla tonteillaan! Vaikeudet alkoi oikeestaan vasta 35km kohdalla, kun olkapäät ja ojentajat antoi lakkovaroituksen. Osui muuten erittäin huonoon saumaan, kun edessä oli 2km pätkä lähes tasaista maastoa, missä tasatyöntö on ainut järkevä etenemismuoto. Ongelma on siinä, että jokanen tasatyöntö vastaa yhtä reipasta vattalihasrutistusta, ja omalla kohdalla ~35kg ojentaliikettä taljalla tehtynä. Kilomäärä arvioitu hihasta ravistamalla. Mutta sitten kun voima loppuu, niin irvistetään ja mennään metri kerrallaan! Sen lisäks voimia antaa pakosti se, että kaverikin jaksaa vieressä, niin ei vaan viitti hyytyä. 35-45km välissä ei paljon pyörinyt ajatuksia päässä, kun teki vaan pahaa ja pumppu tako reissun kovimpia lukemia vaikka kuinka hölläs. Kun oli 5km jäljellä, helpotti henkisesti todella! Jäljellä oli enää 1 mäki, ja muu pätkä loivaa alamäkeä, jota on tullut hiihdettyä noin miljoonasti nuoruudessa.


Mutta jos teki pahaa kropalle, niin mieleen jäi kyllä mahtaviakin juttuja. Reitillä oli kohta, jossa ylitettiin moottoritie viimisen päälle modernin näköstä siltaa pitkin. Aurinko paisto, maisema oli kuin Photoshopilla tehty, paikanpäälle oli tuotu samanlaisia turvaverkkoja kuin telkkarissa. Parasta, että tänne alueelle laskettiin yhtä reitin isoimpia mäki alas, ja mäen alla latu jatku liikenneympyränä! Mitä hemmettiä, liikenneympyrä hiihtäjille :D

Palautteleminen on vauhdissa, lenkin jälkeen söin, nukuin, söin, söin ja nukuin. Illalla kotimatkalla toimin myös ruokataksina, ja hain kiinalaistädiltä 19 laatikollista ruokaa :) Kuskinpalkkaa sain 2 laatikollista, siinä oli melkein 1,4kg ruokaa mulle! Jumalaton määrä syötävää, mutta aamupalalla viimeistelin loput. Yöllä uni ei meinannut tulla, kun pulssi hakkas toisella miljoonalla, mutta muutamien tuntien jälkeen lopulta sitten nukahdin. Sängyssä makailua tuli 13 tuntia, mistä yhtenäistä unta ei ollut tarpeeks. Mutta tän päivän ohjelma on aika lepopainotteinen, ei paljon ole tarkoitus sykkiä. Nyt saa lumet sulaa :)

Jaha, taidan alkaa taas vahvemmaksi.

Onkohan tässä nyt kyse siitä, että nälkä kasvaa syödessä. Vai siitä, että nopea kehitys ei jatkukaan loputtomiin. Vai siitä, että asioita ei ole tehty ihan parhaalla tavalla. No, joka tapauksessa voimatasojen kehitys on vuodenvaihteen jälkeen laskenut, vaikka haluaisin että kehitystä tapahtuisi koko ajan reippaammin. Alan varmaan kohta kiukutella. Kun salilla mukana kulkevaa vihkoa plärää pari kuukautta taaksepäin, niin sarjapituudet ja -painot on noussut vaan noin kolmasosan siitä, mitä ne nousi loka-joulukuun välillä. Itteään siinä toisaalta saa syyttää, kun punttitunteja ei ole kuukaudessa kertynyt vuodenvaihteen jälkeen yli kymmentä, vaan pelkästään 6-8.

Voimanhankinnan suhteen ei siis ole ainakaan tehty parhaalla tavalla. Onko nälkä kasvanut syödessä? Kun muutaman kuukauden työllä saadaan räjähtävälle voimalle semmosia arvoja, joihin kuvitteli pääsevänsä noin vuoden työllä, niin totta hemmetissä se nälkä kasvaa! Täytyy pitää kuitenkin huolta, ettei se kasva niin isoksi, että oma motivaatio menee siinä samalla ja lopulta turhautudu täysin, koska ei pysty itselle lähes mahdottomaan suoritukseen. Ei sillä, vaikka näillä mietteillä nyt ollaankin, niin ei se muu tekeminenkään turhaan ole mennyt. Lentopallon jatkokurssia on ollut nyt 2 kertaa, ja eilen illalla päästiin hakkaamaan iskulyöntejä melkein puoli tuntia putkeen. Tuntuma kertoi, että ei se käsi ainakaan hitaampi ole kuin vuosi sitten ;)

Mitään suunnitelmia ei kannattaisi sen suuremmin ääneen julistaa, mutta teen sen kuitenkin =) Viikonloppuna kutsuu talven viiminen hiihtolenkki, ja sukset ripustetaan naulaan tältä talvelta siinä samalla. Sen jälkeen onkin sitten 3 viikkoa aikaa ennen Wappuhulinoita, ja sen ajan vois hyvin käyttää tiiviimmin rautatangon kanssa. Kun edes 3krt/vko sais tempaistua, niin se olisi paljon enemmän kun mitä tällä hetkellä. Voin hyvillä mielin jättää myös hauikset reenaamatta (hirveetä pskaa!), kun lupauduin jo toukokuussa töihin, jossa hauista tulee reenattua väkisinkin.

Mitä ilmeisemmin kolmivuorotyökesä tiedossa taaskin. Toivottavasti lämpötila ei mene yli 25 missään vaiheessa, niin jaksaa vähän reenatakin! Töissä oli säännöllisesti viime kesänä 36-41°C lämmintä, niin vettä kulu mukavasti. Yksi aika mieleenpainuva muisto jäi viime kesältä, kuumuudesta tuli mieleen. Olin reenannut reilun tunnin verran yu-kentällä yhtenä hirveimmistä hellepäivistä, ja menin sen jälkeen sitten viereiseen uimalaan vilvoittautumaan. Katselin kauniita naisia ja mietin omiani altaan reunalla, kun alkoi yhtäkkiä huimata, ja lähdin kävelemään suihkuille. Matkalla 2 lasta katsoi mua tosi pelästyneen näkösenä, mutta ei sanonut mitään. Kun lopulta satuin katsomaan peiliin, niin huomasin, että nenästä oli valunut rintaa pitkin alas noin 10cm levynen verivana, enkä huomannut ite mitään. Kaiken lisäks myös naama oli aika verinen... Toivottavasti pojat ei pelästyny pahasti, oli aika karun näköstä kuitenkin :D

Tieteellisesti todistettu, maanantai on huono päivä

Corel <3

Reeni, lepo ja ravinto. Ensimmäinen kun menee pieleen, ei siitä seuraa sen kummempia. Kun kaks jälkimmäistä menee pieleen, ensimmäistäkään on vaikea pitää tehokkaasti kasassa. En ole nyt 13 viikkoon ollut kipeänä, mikä alkaa olla jo jonkinlainen henkilökohtainen ennätys syys- ja talviajalta mitä nyt satun muistamaan. Tänään jouduin taas jättämään kovempitehosen ittensä kiusaamisen väliin koska ei vain riittänyt voimia, ja pirulauta kun harmitti! Mutta hankala löytää lääkettä siihen, kun aamuyöstä herää aina pari tuntia liian aikasin, ja sitten unet jää vajaiks. Ja kun ei ole nukkunut tarpeeksi, niin ei jaksa sitten päivällä tehdä niin paljon kuin muuten pystyisi. Söin vielä parina päivänä tässä myös melko reippailla miinuskaloreilla, ihan vaan ettei kroppa totu siihen että ravintoa on koko ajan ylimäärin saatavilla. Siitä sitten summaillaan 1+1, eli tuli nukuttua huonosti, syötyä huonosti ja eilen oli vielä tennispelien jälkeen illalla lentopalloa. Oli jo illalla vähän heikko olo, eikä aamulla sen ruususempi. Huomenna se nähdään sitten että teinkö oikeen ratkasun, semmonen tunne olis että huomenna illalla pystyis taas suunnitelman mukaan menemään.  Vaan mitä noi shortsit tekee tuolla verkolla? ;)


Mutta jumankauta, kevät! Se meinaa sitä, että MÄÄ PÄÄSEN ULKOKENTILLE! Tänään oli tosiaan +9 varjossa pihalla, ja päätin sen kunniaks lähtee vähän kuluttaan opintotukea. Kassiin tarttu Avantasian tuore Live-DVD, joka ei valitettavasti sisällä linkin biisiä. Toi on yks niistä kolmesta, jolla saa tarvittavan reenifiiliksen haettua. Ah, hunajata. Kaiken lisäks laitoin 60e kameratarvikkaisiin. Herkistyin kuvaamaan kukkasia, niin laitetaan nyt 1 näytille. Nolottaa.

Mutta yks juttu on jäänyt hämäämään. Jotain kuukausia sitten lisäsin reenikalenteriin myös kohdan, mihin kirjataan päivän reenin fiilis.

• Keskiviikkosin ja torstaisin on 14 reenistä vain 1 ollut keskinkertanen, muut hyviä.
• Maanantaisin 15 reenistä 8 on mennyt joko keskinkertasesti tai huonosti
• Pe-su 13 reenistä 2 on mennyt keskinkertasesti, 1 huonosti
• Tiistai on sitten ollut huono päivä. 8 reenistä 2 keskinkertasesti, 2 aivan reisille.

Mitä tästä sitten päätellään. Ma-ti täytyis pitää lepopäivinä ;)

Rakas kevätaurinko ja Wapun odotus

Epäreilua. Hiihdon, mäkihypyn ja ampumahiihdon maailmancupit loppu tänään. Itkupotkuraivari ei ole kaukana... Jos käännetään asia positiiviseksi, niin kohta voi viikonloppuisinkin lähteä ulkoilmaan lähetysten äärestä ;) Tumppi© ehdotteli, jos ens vkl laitettais hiihtokausi pakettiin, ja tehtäis ~50km lenkki Nokia-Tampere-Nokia. Ilmammuuta, jos lumet ei vaan karkaa ennen sitä. Foreca näyttää ihan mahtavaa kevätkeliä ens viikoks, ja jos ei nyt ihan puhdasta vettä tule niin eiköhän ladut kestä. Kestääkö mies? Tottakai ;)

Talvikauden loppumisesta seuraa väkisinkin se, että kesäkausi alkaa. Viime vuodelta ensimmäiset kesäiset dokumentaatiot löytyy 26.4, kun tuli pyörähdettyä Yu-kentällä kameran kanssa. Veikkaan että tänä vuonna tuo tehdään aikasemmin, kun lumikasat on aika nopeesti sulanut kumminkin. Haaveilua, haaveilua.

Kaverit on kovasti pyydellyt täksikin vuodeksi simaa, Vipen© kanssa onnistuttiin viime vuonna aika hyvin, vaikka ite sanonkin! Myös omia munkkeja tein. Hyi kamala kun oli rumia, mutta kun joku uskaltautu lopulta Wappupicnicillä niitä maistamaan, niin nopeammin teki kauppansa kun kaupan versiot! Tästä voi päätellä sen verran, että Wapun aikana kaloreita tulee kerättyä... Tein myös viime vuonna yhden special-munkin itselleni, joka edustaa kuvassa alla. Ongelma oli siinä, ettei se meinannut mahtua kääntymään kattilassa.

 

Alkava viikko on liikunnan suhteen ainakin alkupainotteisesti aika sykkimistä. Huomenna päivällä on tennispelit Matiaksen© kanssa, ja illalla rakkaan lentopallohöntsyporukan kanssa pelit. Tiistaina pitäisi sitten ottee tehoja vähän enemmän irti, ja kokeilla ylimäkivetoja. En vielä ole onnistunut oksentamaan reenatessa, mutta tiistaina saattaa olla lähellä :| Torstaina mörkövuorolla 21.00-22.30 lentopallokurssia, ja johonkin väliin pitäis saada vielä punttikin. Tää on taas näitä viikkoja, just tuli kolmen lepopäivän viikkoja pari peräkkäin. Mutta itse tätä pulkkaa vedetään, eli ei auta valittaa. Mutta pirulauta tää on myös hauskaa!

Voidaan luokitella syömishäiriöiseksi?

Oon vähän välillä ollut myös huolestunut ittestäni. Kun lähes kaikkea suuhun pistämäänsä alkaa miettiä, ei olla kovin kaukana syömishäiriöistä. Anoreksia ei tule kyseeseen, ei bulimia eikä myöskään BED. Ne illat ei kuitenkaan ole edes kovin harvinaisia, kun istahdan kymmenen aikaan ruokapöytään 300g maitorahkan kanssa. Sitten sinne sekaan  kauhotaan 2 ruokalusikallista omatekemää hilloa ja noin 30g maltoa, ja ei kun lusikoimaan. Ensimmäisen tai toisen lusikan kohdalla kuitenkin tulee huomattua että ei hemmetti, miks mä tätä syön taas tähän aikaan kun ei ole edes nälkä. Eikä tee mieli. Eikä maistu hyvältä. Usein päädyn kuitenkin syömään loppuun asti, ja huuhtelemaan boolin alas reippaalla vesimäärällä. Mikä järki?

Nuudelikanaa New Gardenista. Omnom :)

En kuitenkaan syö salaa mitään. En piilottele kaappeihini mitään, syön julkisesti aivan samalla lailla kuin yksin ollessani. Makeanhimo on kuitenkin semmoinen asia, mitä en ole pystynyt selättämään. Voin ongelmitta olla kaupasta ostamatta mitään herkkuja, mutta jeskamandeer vaan jos niitä on jäänyt nurkkiin pyörimään! Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään järkyttävän iso ongelma. Kieltämällä itseltään kokonaan jotain, mitä koko ajan himoaa, on jo alusta alkaen epäonnistunut.

Siltikin kaupassakäynti on erittäin tarkasti suunniteltua. Välillä liiankin. En vietä anorektikkojen tapaan tuntikausia etsien pienimpiä kalorimääriä, mutta tarkkaan katson ostettavat tuotteeni kuitenkin. Muistan ulkoa ne pastalajit, joiden ravintokuituosuus on yli 7g/100g, saatan penkoa koko kinkkuhyllyn läpi jotta löydän vähintään 85% lihapitoisuudelta olevaa kinkkua. Natriumglutamaattia sisältävät tuotteet jätän hyllyyn, poikkeuksia tosin ovat jotkin kokolihatuotteet, joiden marinadissa E621 esiintyy. Yksi käsittämättömimmistä asioista nykyään on einesruuan menestyminen, kun arominvahventeilla saadaan broilerin nahka ja sidekudokset murskattua lihapulliin, joita ihmiset sitten ostavat. En ole eineksiä ostanut koko kolmen opiskeluvuoteni aikana, enkä tule myöskään ostamaan. Ei vain ole varaa syödä niin huonosti, ja vaikka olisi niin en halua. Paljon kuulee ininää siitä, että oikean ruoan tekeminen on kallista. Ei ole kuitenkaan hirveän kauan siitä, kun ihmisten ansioista noin puolet meni ruokaan. Nyt menee 13%, että niin. (Lähde tässä)

VHH iltapala. Savulohi <3

Aikoinaan kun tein kunniakasta uraa lihatiskillä, kuulin sivusta kommentin mikä oli kuin lohifileellä olisi lyöty naamaan. Viikon vanhalla lohifileellä, jota myydään kuitenkin tuoreena, suoraan Norjan rannikolta nostettuna jötkönä. Nuori äiti kulki lastensa kanssa ostoksilla, ja kysyi mukuloiltaan, että syötäisiinkö tänään kinkkukiusausta vai makaronilaatikkoa. En muista kumpaa pojat toivoivat, mutta vastauksen jälkeen äiti suuntasi Saarioisten hyllyosaan, ja otti noin 2 kilon edestä folioon käärittyä teollisuusmössöä kärryynsä. Harmitti poikien puolesta. Paljon. Kyseessä saattoi tietysti olla yksittäinen tilanne, mutta epäilen.

Taidan joka tapauksessa jatkaa panikointiani ruoan ravintoarvoista. Kouluruoan syöminen on jäänyt nyt vähemmälle, kun lähes ainoa kokoliharuoka listalla on broilerinfile. Teen kotona mielummin kunnon soosit lähes samaan hintaan, ja syynään joka ikisen tuoteselosteen. Saanpahan mielenrauhan. Kyllä minut hoitoon saatetaan, jos tilanne niin pitkälle menee.

kehonkoostumusmittaus, tulos: Läski.

Pyörähdin tänään Omronin kehonkoostumusmittarilla. Lyhykäisyydessään mittari on sellainen, että mennään seisomaan alustalle, ja otetaan käsiin kapula jotta kehon läpi pääsee kulkemaan sähkövirta, käsistä jalkoihin siis. Tämän virran kulusta laite sitten analysoi paljonko rasvaa/lihasta/yms. löytyy. Olen hieman epäilevä tuon laitteen tarkkuuden suhteen, mutta niillä tuloksilla mennään mitä sieltä saadaan. Suurin hyötyhän tuollaisesta mittauksesta on, mikäli sen tekee toistuvasti, ja seuraa näin muutoksia joita on tapahtunut. Mittaus antoi seuraavanlaiset tulokset, ja vieressä on kuva eilisen pompuista vertailupohjaksi, miltä lukemat näyttää elävässä elämässä. Ellet usko, katso edellisen postin video.

• Paino 101.9 Kg (vaateet päällä, aika tasan 2kg niistä)
• Kehon rasvaprosentti 22.1%
• Painoindeksi 28.5 Kg
• Luustolihasprosentti 38%

Lisätään vielä, vaikka huippumelojien rasvaprosentit kilpailukaudella ovat noin 10%, maratoonareista en tiedä sanoa. Normaalitksi rasvaprosentiksi yli parikymppiselle ilmoitettiin 8-20%. Aika korkealta tuo omani kuulostaa kyllä tuohonkin nähden, mutta tiedäpä siitä...

Mitä tästä sitten jää sanottavaa. Ainakin se, että mittarin mukaan ihon alla on 22.5kg rasvaa, ja  lihasta 39kg. Täytyy melkein käydä kesällä uudestaan testaamassa, kun normaalisti kesällä paino on ollut 5-10kg alempi kuin talvella. Ero luultavasti selittyy tolla korkealla rasvaprosentilla. Mutta sano mittaus mitä vaan, ei tässä kärvistelemään vielä aleta ;) Totuushan on se, että kun rasvat kiristää pois niin se näkyy huonompina energiatasoina, ja myös hidastaa palautumista. Ilman tuuppausta on myös vaikea pysyä terveenä jos reenaa paljon voimapainotteista, ja yrittää samalla pitää rasvat minimissä.

Näillä mietteillä tänään, illalla alkaa lentopallon jatkokurssi!

Kuumat trikoot ja pitkä kaari

Kevätaurinko on tosissaankin vaikuttanut, aamusin pääsee sängystä ylös aikasin ilman mitään ongelmia! Tänään oltiin jo aamukahdeksan jälkeen Lapan© kanssa pirkkahallissa. Eilen tuli sen verran sykittyä illalla lentopallopeleissä, että vire ei ollut ihan sitä huippua, mutta kulki jotenkin kumminkin. Toteamisia jäi sen verran, että 4kg kuula on liian pieni tällä hetkellä käteen, joten jätetään se työntöharjoituksista pikkuhiljaa sivuun...

Kuulanheittopaikka on vaan noin 17m pitkä, niin testaaminen meni vähän vaikeeks. Luulin sen riittävän, mutta jo ekalla heitolla 5kg PYTtiä lähti 16.85 (~50cm parannusta ennätykseen), niin en siitäkään sitten huippumittaa lähtenyt hakemaan. Hyppypaikalla sentään mittaa riittää, eikä tarvitse sen puoleen selitellä ;) Vauhdittomassa 3-loikassa jäätiin vielä sentin alle 8 metrin, mutta ei hätiä, tilanne korjataan. Se on jännä toi numeropsykologia, mikään ei tunnu riittävän ja tasalukujen saavuttamisesta tulee henkinen pakko. Loppuun piti tehdä punttia pikkusen, mutta ei löytynyt potkua enää, niin jäi sikseen. 4kg PYTtiin napahti yks haamuheitto, mikä ei tuntunut oikeen hyvältä. Voisin vannoa, että 20m viiva olisi pölähtänyt jos pressu ei olisi tullut vastaan. Jätetään kategoriaan "hyvät harjoitusheitot" ;)






Videolta on nähtävissä NoNamen kuumaakin kuumemmat urheilutrikoot. Suosittelen merkkiä lämpimästi!

Aivan mahtavat keväthanget!

Tänään hiihdeltiin. Tai nautittiin auringosta, siihen se enempi kyllä meni. Nyt kun oli komee keli ja mahdollisuus ottaa kamera ladun varrelle, niin pienet tekniikkanäytteet tuli otettua myös videolle. Vaikka sitä luulee osaavansa kuinka, niin aika karusti video paljastaa mikä on pielessä. Nokialle on tehty ihan kaupungin keskustaan puistoa kiertävä latu, mihin paistaa lähes koko ajan aurinko, ja näin kaupungin mittapuulla maisematkin on koko ajan komeita. Vähän kun alpeille hiihtelis ;) Latu on noin kilometrin pitunen lenkki, eikä jyrkkiä mäkiä ole just yhtään. Ja ennen kaikkea latu oli viimisen päälle hyvässä kunnossa, ei roskia eikä kiviä vaan puhdas baana mitä mennä. Rentoa keväthiihtelyä siis!

Mutta ite tekemiseen. Lämmittelyjen jälkeen tais tulla hieman vajaa kymmenkunta noin sadan metrin vetoa, ja siihen päälle 2x200m kovaa. 100m matkalla ei oikein ehtinyt tapahtua väsymistäkään, jyrkempi mäki olis ehkä antanut enemmän vastusta. Mutta saipahan nyt nähtyä millanen tekniikka on helppoja osuuksia mentäessä. Keräsin alle meiningeistä taas videon!  Ensimmäiset ongelmat mitä kevätlumilla vielä katton jos sais korjattua, on vasemman käden kiertyminen vuorohiihdossa aivan liian eteen. Tossahan menee puolet työstä hukkaan kun työntää noin vinoon! Vuorohiihdossa ja tasatyönnössä työnnöt jää myös vähän lyhyen näkösiks, josko sitä notkistais itteään että saa vedettyä loppuun asti.

 Anteeksi huonosta laadusta, HD-videot on vähän turhan raskaita tubeen :/

200m vedot antoi samoja merkkejä kun eilinen punttikin, että kunto on alkanut puhjeta talven jäljiltä pikku hiljaa. Vaikka koko matkan puristi sen mitä irtosi, ei happoja kertynyt just ollenkaan, potkut oli teräviä ja happi kulki myös hyvin! Kutina olis semmonen, että vauhdittomalla 5-loikalla ei nyt ihan 15 metriä saavuteta näillä kiloilla, mutta 14 metrin yli lennetään varmasti! Kesällä sitten se 15m ;)

Omaan elämään täysillä panostaminen

Tänään oli hyvä puntti. Niin hyvä, että viikon sisään pitäisi tehdä testejä lopputalven kunnosta, tuntuma on semmonen, että Etapit-sivulle saadaan merkitä rasti ja toinenkin! Aiemmin valiteltu tukkoisuus jäi viimeistään viime viikonlopun hiihtoladuille, ja fiilis on noussut samaa tahtia lämpötilan kanssa. Ohjelmassa oli kyykkypäivä, ja tein tällä kertaa pienimuotoisena pyramidina nuo terävät takakyykyt. Loppuun asti hapottamiset on jäänyt sinne talven synkkiin päiviin, ja sarjat menivät 3x8x60kg + 3x4x80kg + 3x8x60kg. Ite tekemisestä ei hirveesti jäänyt mainittavaa, mutta muiden ihmisten aktiivisuudesta senkin edestä. Aamulla varttia yli kymmenen aikaan porukkaa ei kovin paljon ollut, ehkä 5 muuta. Sitten kun kello tuli 11, niin porukkaa oli jo noin 25, mikä on aika paljon 150 neliön saliin tungettuna. Noh, kun menee ajoissa niin saa valita paikkansa ^^  Venyttelytunnilla oli vaihdettu pitkät venytykset 2-osaisiin venytyksiin, jossa aluksi haettiin kireys pois, lepuutettiin, ja sitten vielä venytettiin syvemmin ja pidempään. Suosittelen kokeilemaan jos ei ole vielä tuttu metodi!

Aivan nurkan taakse rakennetaan uutta GoGo-salia, ja postiluukusta kolahtikin "huipputarjous". Ottamalla jäsenyyden heti kahdeksi vuodeksi säästäisi normaaliin verrattuna jopa 500 euroa. Sopimukseen kuului se, että ensimmäisen vuoden ajan olisi käytettävissä kaupungin muut ketjun salit, ja vuodenvaihteesta myös nurkan takana oleva sali. Kokonaishinnaksi tulisi kuitenkin jotain sen verran suurta, että kesällä tarvisi päästä rahatöihin, ja vielä ylitöitäkin painamaan.
 Sitten jäin kuitekin miettimään, että mitkä asiat ovat yleensä rahan arvoisia. Lähdetään nyt vaikka tuhannesta eurosta. Kun ihmiset remontoivat kotia, tuhat euroa harvoin riittää mihinkään, ja moni saattaa mennä lainallekin. Tuhannen euron tietokone ei ole mitenkään ylimitoitettu, jos tekee sillä vähänkään jotain vaativampaa. Lomamatka Kanarialla maksaa naamaa kohti äkkiä tuhannen euroa näin tuntumalta, sillä syöminen oli siellä tolkuttoman kallista jo 8 vuotta sitten. Tai sitten vaatteita tuhannella eurolla. Jos semmoisen summan antaisin, niin jokainen nainen saisi sen varmasti käytettyä johonkin elintärkeään ;)

Mutta entä omaan hyvinvointiin? Tietysti matkustelu auttaa jaksamaan, mutta monelle arjessa tarpovalle se ei kuitenkaan tarjoa kovin pitkäkestoista helpotusta. Mitä jos irrottaisi edellä mainituista käyttökohteista tuon 1000 euroa, ja sijoittaisi sen omaan hyvinvointiin vuodeksi? Se on noin 80 euroa kuukaudessa. Sillä käy joka kuukausi

• Kerran leffassa (~10e)
• Kerran hieronnassa (~20e, urheiluhierojakoulu)
• Tilaat jonkun lehden (~15e jos 2krt/kk & melko kallis lehti)
• Vaihdat normaalin arkiruoan johonkin erittäin hyvään 2vkl/kk (~10e henkilöä kohti lisää)

+25e ihan mihin haluat.  Ei sillä, että hirveästi leffassa itse kävisin tai Aku Ankkaa kummempia lukisin, kunhan heitin.

Keittiöremonttiin on helppo ottaa lainaa, ja summa helposti nousee. Mutta kuinka moni ottaisi omaa itseään vastaan tämän lainan? Kannattaa miettiä. Itse otin viime kesän jälkeen enemmän aikaa itselleni ja kaikelle mistä oikeasti nautin, ja voin kertoa että en ole katunut, en yhtään. Elämä on jopa melko mukavaa nykyään :)

Ihmisten välinpitämättömyys ja kyvyttömyys yhteydenpitoon

Tapahtumien järjestäminen on sekä taito- että tahtolaji. Enimmäkseen järjestäjien osalta se vaatii taitoa, osallistujilta hieman tahtoa olla mukana. Ennen kaikkea ihmettelen sitä, kuinka vaikea ihmisten on ilmoittaa yksinkertaisistakaan asioista, kuten lähettää tekstiviestiä ”En pääse tulemaan”.

Viime kesänä olin tullut kavereilta pieniä toiveita, että porukalla pidettäisiin pienet yleisurheilukarkelot . Noh, katsoin koska kenttä olisi vapaana, ja katsoin viikonlopun milloin mahdollisimman porukkaa pääsee paikalle, suunnittelin mitä tehdään ja kutsuin ihmisiä paikalle. Tapahtuman facebook-ryhmässä oli varmistuneita ilmoittautuneita 8, ehkä ilmoitti tulevansa 16. Noh, koitti suuri aamu, ja menin 9.30 paikalle, puoli tuntia ennen ilmoitettua alkamisaikaa. Varmistamaan vain, että on tarpeeksi välineitä jotta 7-ottelu voidaan viedä hyvin läpi.

Kello tuli kymmenen. Kello tuli 10.15, ja sitten yksi kaveri saapui paikalle. Myös yksi kuka ei ollut aiemmin ilmoittautunutkaan tulevansa, saapui kohta myös paikalle. Kello lähenteli jo yhtätoista, ja mieleen tuli että näinkö tässä kävi. Soittelin ihmisille ja lähetin viestejä, että mikä on kun ei ole tullut. Yksi lähetti puolen päivän jälkeen viestin, että lähtikin jo pari päivää aikaisemmin festareille ja heräili teltasta juuri. Toinen vastasi, että ei vain viitsinytkään lähteä. Muita ei juuri näkynyt. Yksi ainoa oli soittanut aamulla, ettei pienen taudin takia pääse lähtemään, ja se oli tietysti OK kun ilmoitti. Mutta missä olivat muut! Kaikki asuivat noin puolen kilometrin sisällä kentästä, eivätkä vaivautuneet edes ilmoittamaan omatoimisesti, etteivät tule. Silloin vitutti ja ankarasti, mietti vain että mikä tolkku tässä vaivan näkemisessä on. Eipä olekaan, hetki menee ennen kun jaksan alkaa uudestaan jotain tuollaista järjestää... Aina silloin tällöin ihmettelen tätä, kuinka vaikeaa normaali yhteydenpito voi olla vaikka jokaisella on puhelin metrin päässä ympäri vuorokauden. Onko se vain välinpitämättömyyttä?

Mutta en toisaalta ole ainoa kenelle näin on käynyt. Kaverini toimi tutorina, ja tutorparinsa kanssa olivat paistaneet pitsaa että fuksit saisivat tulla rennoissa merkeissä viettämään iltaa. Yksikään noin kymmenestä ei tullut paikalle, ja vain muutama taisi ilmoittaa asiasta. Ja vika ei taatusti ollut tutoreissa, erittäin mukavia ihmisiä ovat.

Anteeksi tämä purkaus. Se vain tuli.  Löysin myös koneeltani vanhan kuvan, joka sai hymyilemään :D Tässä se teidänkin iloksenne! Se on hyvä että jotkut asiat ovat ja pysyvät pyhinä... Nyt teekkarisaunalle -->

Proteiinijauhetta ja rintalihaspelleilyä

Olen varmaan maailman ainoa salilla käyvä mies, joka inhoaa hauisten ja rintalihasten reenaamista. Siis ei, ei vaan oikeesti innosta. Ensinnäkin hauis on niin älytön lihas, jonka suurin ansio taitaa näin oikeassa elämässä olla pullistelukäyttöön sopiminen. Sen lisäksi sen reenaaminenkin on melko tylsää puuhaa, koska hauisliikkeet tuntuvat menevän melko eristetyiksi, eikä niinkään kokonaisvaltaisiksi liikkeiksi. Rintalihaksessa juttu on aika samanlainen, tosin penkkipunnerruksen muodossa niitä tulee jonkun verran harjoitettua. Teen myös lähes niin leveällä otteella kuin penkki sallii, niin rasitus rintalihakselle on melko iso. Oikeasti vahvan ihmisenhän tunnistaa reisistä ja selästä, RHP-osasto olkoon erikseen ;)

Aiheutan aika paljon ihmetystä, kun tykkään reenata aamuisin. Sipe© sanoi vaan eilen, että eihän aamuyheksältä jaksa kun tehdä korkeintaan kuminauhajumppaa :D Noh, teki kun teki. Jauhettiin tekemisen lomassa vähän CrossFitistä. Tuntuu olevan kaikki tai ei mitään -laji mikä aika usein imasee ihmisen syvyyksiinsä. Ei ole mun lajini, eikä siitä tässä sen enempää. Sen sijaan pidettiin kevyt rinnallevetotekniikkatuokio, mikä ei ollut ollenkaan pahasta. Oma ongelma on siinä käsien asento, kun tanko on rinnalla. Pitkät kädet ei vaan millään taivu eteenpäin niin, että tanko olis vielä tukevasti käsissä. Kyynerpäät sojottaa lähes suoraan alaspäin, enkä siihen oikein ratkaisua ole keksinyt. Hyvä huomio minkä kaveri antoi, oli se, että tankoa ei kannata maasta heti kiihdyttää hirveästi, vaan tuoda melko rauhallisesti polvien yläpuolelle, josta sen saa tehokkaammin nostettua ylös. Samasta syystä kun penkissä yritän tehdä toistot mahdollisimman rennosti penkillä maaten, myöskään rinnallevedossa tai työnnössä en yritäkään ehtiä nopeasti tangon alle. Painojen liikuttaminen tehokkaasti pitkillä voimantuottomatkoilla on se juttu, jota täällä kannatetaan voimakkaasti. Leaderin mansikkaesanssinen Whey+ on muuten ollut maullisesti pettymys Trooppisten hedelmien jälkeen. Kohta se on lusittu, ja sitten testataan marketin supertarjouksessa ollut American vadelma. Perästä kuuluu.


Koska (lähes) työttömän opiskelijan ruokabudjetti on erittäin pieni, olen tässä talven aikana tehnyt pieniä omia laskelmia eri lihojen oikeista suhteellisista kilohinnoista. Sellainen infopaketti on tulossa siis, kunhan saan hieman lisää materiaalia vielä kerättyä. Huomenna olis taas sporttipäivä, kattoo mitä tulee keksittyä. Pitäkäähän huoli ittestänne, syökää ja nukkukaa hyvin :)

Lumifutis on ehkä mahtavaa!

Selviydyin vastuullisesta kasvatustehtävästäni nuorten opiskelijoiden kanssa aamulla, ja lumifutikseen kävi tie! Pelit oli niin lyhyitä, että lepopäiväksi menee myös tämä. Ne tulivat kyllä tarpeeseen, ja huomenna aamulla luultavastikin vire on taas vähintäänkin kelvollinen. Parempi olis, kun Sipe© pyysi puntille mukaan aamulla.

Lumifutiksessa kerkesin pelata 2 peliä, alle on koottu vähän meininkiä videon muodossa siitä, että minkälaista oikeen oli! Voin kertoa että karkea puuterilumi meni tehokkaasti puntteihin ja sukkiin, kun välillä jalka uppos reilusti nilkkaa myöten, ja sitten yleensä mentiinkin jo rähmälleen sinne lumeen. Kolmas vuosi tais muuten tuoda ensimmäisen voiton ikinä! Mutta samapa tuo että miten noissa peleissä käy, hauska se on vääntää varsinkin sellaisten vaihto-oppilaiden kanssa, jotka ovat oikeassakin potkupallossa hyviä. Finnish Air Force -takki on hyvä tuntomerkki meikäläisestä ;)

Kun liikkuu paljon, täytyy myös syödä paljon. Eilen tein oikeen aarrelöydön kun kävin kaupassa illalla pyörähtämässä. Naikkonen oli juuri sulkenut palvelutiskin, ja laittanut kanan rintapalat -50% lapulle. Adoptoin itselleni niistä 2 isoa, euron kimpale :) Hyvään kotiin pääsivät. Maitorahka vaihtui myös herkkurahkaan, ihan kelvollisen makusia nuo Rainbow:n versiot on kuitenkin.

Harvinaisen omituinen iltapala. Karppaamista? No ei.

Tosin jos itseään haluaa hemmotella, niin Valion Vanilla-rahkojen voittanutta en ole vielä löytänyt! Kannattaa kokeilla. Ei se ihan urheilijan ruoasta käy, mutta mentaalivalmennukseen tai henkiseen rentoutukseen sen syömisen voi melkein lukea :)

Päivä-alkoholismi ja normisporttia

Apuva! En vaan pysty syömään niin paljon kun kroppa vaatii. Vkl sykkimisen jälkeen tarvis olla jatkuva liukuhihna, mikä kantais tavaraa lautaselle ettei vaan lopu. Ja sitten kun herää niin on hirvee nälkä. Kompastun vähän omaan nokkeluuteeni. Joka tapauksessa, tänään oli sen verran henkisesti tyhjentävä työkeikka, että päätin naatiskella hieman ja 16.15 lasiin sujahti jäitä ja pienenmoista herkkua Tallinnasta :) Mutta yks lasi vaan, hyi sua jos ajattelit jotain muuta.

Oli aika lähellä eilen, että flunssa olisi napannut kouriinsa, mutta pienillä unilla oireet hävis ja uskalsin lähteä lentopalloilemaan. Porukkaa oli pitkästä aikaa paikalla niin, että saatiin 5vs5-pelit, ja muutamien edellisien kertojen sählääminen muuttu ihan pelaamisen näköiseksi. Porukan nuorimpana miehenä on pieni velvollisuus syöksyä tarvittaessa pallon perään, ja sitäkin tuli tehtyä pitkästä aikaa! Normaalit vatsalleensyöksyt oli jostain syystä muuttunut Syöksy kyljen kautta kuperkeikaksi -akrobatiaan. Ja näitä kävi vielä kolmesti! 2 niistä nousi vielä melko epätoivosesti tilanteesta peliin, mutta oma pää oli sopivan pyörällä näiden jälkeen, kun ei tiennyt oikeen että missäpäin nyt on kenttä ja pallo ja omat pelaajat. Mikäli kiinnostusta löytyy rentoon pelailuun sekalaisessa seurassa Tampereella niin ota ihmeessä yhteyttä kommenttilootaan! Muutamaa vahvistusta kaipaillaan...

Sportin osalta tää meni lepopäiväks, kun viimiseen 8 päivään niitä oli kertynyt vain yksi. Huomenna pitäis pelata vaihto-opiskelijoita ja vähän muitakin vastaan umpihankifutisturnausta, saa nähä kuinka hyvin riittää happea. Team Pakistan on ollu 2 viime vuotena aika kova vastustaja ;)

Tavalliselle ihmiselle superfoodia & omia onnistumisia

Viikonlopun PK-rypistys saatiin vietyä läpi ilman sen suurempia ongelmia. Hyvä minä! Yhteensä 5.5h rauhallista menoa 50 tunnin sisällä. Helpottaa hapenottoa melkoisesti! Aamulla tehtävät pitkät lenkit vaatii ruokahuollolta yllättävän paljon, kun lisäkulutus on noin 1000kcal tuntia kohti. Tuo kuulostaa järkyttävän isolta vieläkin, olisi kiva tietää millä perusteella Polarilla tuo on laskeskeltu. Joka tapauksessa, kun ruokahuoltoa ei ole ulkoistettu, vaan ihan omatoimisesti se on hoidettava, suunnittelu on tärkeää.

Om & Nom

Aamupalaa oon yrittänyt kasvattaa, mutta ihan mielettömästi aamuisin ei vain pysty syömään.  Oma setti on yleensä ~80g Elovenaa, 3dl kevytmaitoa ja hilloa päälle. Tuon määrän puuroa saa hyvin huuhdeltua alas, mutta kaloreita ei kuitenkaan varastoon kerry. Toiset syö aamulla proteiinijauheita yms muun seassa, ja siitä olisi hieno kuulla kokemuksia! Vierastan tota ajatusta, mutta erikoistapauksissa se voisi hyvin ajaa asiansa. Jos aamupalan syö 8.30, ja lenkin lopettelee vaikka 11-11.30, niin syömisväli venyy kuitenkin turhan pitkäksi, mistä seuraa väsymystä ja kaikkea muuta, mihin monella laihduttajalla urakka kaatuu heti ensimmäisten päivien aikana.  Ite heitin heti lenkin päätteeks naamaan 35g Whey + 60g Malto-paukun, minkä ansiosta ajomatka kotiin oli astetta turvallisempi, enkä meinannut nukahtaa saati pyörtyä.

6.3.2011 BPM AVG 157, MAX 182

Mikäli vain maitorahkaa pystyy syömään, se on aivan timangi ruoka niin paljon liikkuvalle, kuin heille jotka haluavat laihtua. Ilman jotain lisämaustetta (hillo/marjat/ananas/…) sitä ei syö kuin hullut. Ite sillon tällön lisään myös maltoa jonkun verran mukaan, niin annos pitää nälän loitolla pitkänkin lenkin jälkeen sen aikaa, että ehtii kunnon ruoan tehdä.  Rahkan lisäksi ehdoton suosikki on paistettu kana ja runsaskuituinen pasta, kun se on 1) hyvää, 2) halpaa, 3) täyttävää. Ei parane kyllästyä, sillä puuro, rahka ja kanapasta on pienimuotoinen pyhä kolminaisuus, mitä voin suositella kyllä kenelle tahansa, tavoitteista riippumatta.

Tutustuin myös lähemmin lumen ominaisuuksiin tänään. Kovaa ainakin oli. Ja tiukka mutka. Mutta välineet jäi ehjäksi, eikä sattunut juuri kuin omaan mieleen. Vähän liian nopea ja tiukka mutka vasemmalle, sisäsuksi haukkas reunaan kiinni, ja siitä eteenpäin latu-uraa ei enää sitten olekaan. Tuli ihan rehellinen puujalka, millä oli sitten aika mielenkiintoista mennä ylämäkeen vuorohiihtoa. Mutta mieli säily iloisena. Jalat on muuten aika jumisen oloset, kun 3h istunut sohvalla kisoja kattoen . Go minä!

Että vihaan lenkkeilyä. Normaalia?

Voi että kun inhoan lenkkeilyä. Aina silloin tällöin tulee yritettyä että, joko meillä synkkais, mutta ei ole vielä käynyt niin. Hieman pakon sanelemana tänään yritin, ja puoleen tuntiin pyristely se jäi. Mutta eipähän tullut taaskaan vuotta ilman PK-vauhtista juoksua! Jalan näitä lenkkejä kertyy normaalisti vuoteen 2-5, ja samassa tahdissa ollaan…

Bad Gastein

Hiihtämässäkin kävin aamulla, mutta vapaan tyylin kalusto ja tekniikka teki lenkistä aika tuskaista. Perinteisen ja vapaan monot on molemmat samaa Fischerin mallia, vapaan monot vielä reippaasti kalliimmat. Vapaan kengissä on ongelmia kuitenkin, sillä pehmusteet ei riitä millään pohjassa. Pohjan muotoilu painaa jalkapohjaan keskelle niin, ettei koko jalalle oikein viitti laittaa painoakaan. Ja senhän tietää mitä vapaan hiihdosta sitten tulee. Jäin ihmettelemään, että miten noilla koskaan pääsin Finlandian edes läpi… Tampereen kaupunki ei ilmeisesti aja latuja viikonloppuisin säästösyistä, niin luistelubaana oli myös lähes umpijäässä. Alamäissä tuntui vähän tyhmältä, kun latua pitkin mentäessä liuku jäi selvästi huonommaksi kuin keskellä mentäessä. Reissun floppaamisen kruunasi huono tekniikka, ja matkanteko jäi puoleen tuntiin. Sinne sekaan tungin sekaan muutamia ylämäkivetojakin melko kovalla temmolla, mutta aika pannukakku tuli.

Ladun korkeusero ~5m, Bad Gastein

35min ladulla rämpiminen ei ajanut ihan asiaansa, niin lenkki oli paras vaihtoehto PK-reenin viemiseks loppuun.  Ja sehän sujui juuri niin kuin ensimmäisessä kappaleessa fiilistelin! Yhteisajaks sain kuitenkin tunnin räävittyä kasaan. 3 päivän aerobinen on kuitenkin melko tärkee tähän väliin, että hapenotto pysyy jonkinlaisessa kuosissa. Palautuminen nopeutuu, jaksaa loppupeleissä reenata tehokkaammin etc… Ja tämä on se osa, mitä on tullut laiminlyötyä :/ Viime vuoden Finlandia-päivä oli melko hiihdontäyteinen, 50km ittekseen vapaalla, ja kotiinpäästyä telkkarista 50km Vancouverista. Oi onnea, oi auvoa!

Lifestyle

Pakkaset häipyi, suojakelit tuli ja sehän tarkoittaa että suuntana on hiihtoladut! Tenttiviikkokin vilahti ohi, niin viikonloppuna löytyy hyvin aikaa, eli pitkiä lenkkejä on tarkoitus tehdä tässä pe-la + ehkä vielä su jos mies on hyvissä voimissa.

Pertsan kapulat

Tänään aamulla 9.00 mies jo jotenkin seisoi ladun varressa hyvissä voimissa ja suhteellisen virkeänäkin. Ladulta lähdettiin hakemaan ennen kaikkea malttia, sillä jotenkin se vauhti tuppaa karkaamaan varsinkin alussa. Yleensä siitä seuraa se, että ylämäissä isketään sitten samalla lailla, kuin tehtäisiin kunnolla lämmiteltynä, ja tällähän saadaan aikaan vain tolkuton jumi. Mutta tänään sitä malttia löyty!  Oli kyllä ylpeä olo itsestä, kun 4km melko helppo pätkä meni helposti ilman mitään hötkyilyä ja sen enempää hengästymättä. Sen jälkeen hieman venyttelyä ja verryttelyä, ja sitten vaan matka jatkuu!

Reissuun pituutta tuli 2:15:xx, keskisyke 159 ja maksimisyke 182. Kaloreita Polar väitti kuluneen 2186, eli syödä täytyy loppupäivänä urakalla ^^

 Alle 160bpm pysyminen on aina hyvä juttu, ja mieli olisi kyllä jaksanut jatkaa matkaakin. Mutta sitä malttiahan haettiin, niin maltetaan myös, että mies jaksaa huomennakin!  Jos se airobinen kunto siitä kesäksi nousisi jonkunmoisiin kuoseihin… Alkumatkasta mietin, että miten perinteisen voitelu on muka niin vaikeaa, kun pitoa löytyi taaskin riittävästi jäisellä ladulla.  No ei siitä tarvinnut kun 2km mennä eteenpäin, niin pellon reunaan oli tuiskunnut irtolunta, ja sitähän oli sitten 3cm kerros jäätyneenä pohjassa. Ei luistanut hetkeen ei. Sen sijaan täytyis varmaan perustaa sivubisnekseks voitelupalvelu ;) Kannattaa huomioida hieno huoltokoppi, joka kuvissa näkyy taustalla! =) On muuten jännä miten valkoisessa lumessa hiihdettäessä punainen voide muuttuu mustaksi. Fiksuimmille luvassa palkinto, kumpi suksi on puhdistettu vanhoista voiteista ja pohjustettu!

Varmat askeleet kohti tyytyväisyyttä itseään kohtaan

Suomen huippu-urheilu sai pitkästä, pitkästä aikaa erittäin komean palkinnon. Jo aiemmin kehuin täällä Matti Heikkisen tekemistä ja asennetta, ja kehut ei ainakaan vähene voitetun kuninkuusmatkan MM-kullan jälkeen. Miehellä on aivan uskomaton kyky analysoida tekemisiään, ja löytää asiat mitkä meni pieleen ja mitkä toimii omalla kohdalla. Kestävyysurheilu on Suomessa ollut pitkään melko heikoissa kantimissa, mutta tämä voitto osoitti, että myös mieshiihtäjät ovat tulleet Aino-Kaisan ja Jukka Keskisalon rinnalle takaisin terävimmälle huipulle. Sitä jos mitä on kaivattu! Ja ennen kaikkea, Matti on huikea esikuva jokaiselle nuorelle niin urheilun kuin elämän saralla.

Mutta mitäs muuta sitten? Ensinnäkin kelit on aivan komeat! Kevät taitaa väkisin tehdä tuloaan, ja kevään pitkän hiihtolenkin aika alkais olla ovella jo. Kun kelit säilyis vielä vaikka 3 viikkoa, niin olisin tyytyväinen. Toisaalta lumen lähtö tarkoittaa vain sitä, että yleisurheilukentät aukeavat! Työtä on joka tapauksessa tehtävänä vielä, että kesällä saavutetaan tavoitteita joita itselle on asetettu. Ne eivät ole julkisia vielä, mutta selkenevät varmasti matkan aikana myös ulkopuolisille.

Tänään pelailtiin Matiaksen kanssa tennistä, ilmeisesti oltiin varattu oikein pääkenttä tenniskeskukselta, kun taustalla oli katsomokin ;) Mahtava laji, ilman sen suurempia paineita omasta kehittymisestä tai vastaavista...

Terveyttä ei osaa arvostaa, ellei se ole reistaillut. Vaikka olen kuitenkin päässyt itse melko vähällä, kiitän jokaisesta päivästä jolloin tunnen itseni täysin terveeksi. Flunssilta on vältytty taas pitkän, mutta jo lähes vuoden ajan oon käynyt aika tiukkaa kamppailua nielurisan kanssa, mikä aiheuttaa paljon arkipäivän harmia. Haluaisin kumminkin lekurin veistä välttää, mutta jatkuva kipu ei tunnu kovin mukavalta kuukaudesta toiseen :/ Kuulemma leikkauksen jälkeen pari viikkoa menee kipulääkehuuruissa, niin mielummin elän toistaiseksi nykyisessä tilanteessa.

Hieronta todellakin muuten toimi, reidet ovat aivan eri kuosissa kuin viikko sitten. Näillä on hyvä jatkaa!