Anna positiivinen palaute. Se ei ole sinulta pois, mutta voi pelastaa toisen päivän

Olen lyhyen ajaan sisään taas saanut erittäin positiivista palautetta, josta suuri osa on tullut täysin yllättäen. Tämä on vain vahvistanut pelkästään sitä ajatusta, että kun tekee rohkeasti omia ratkaisuja ja seisoo niiden takana vaikka välillä olisi hieman myrskyisämpääkin, niin se on kuitenkin lopulta se ainoa ja oikea tie. Will Smithin sanoin, jos et yritä tehdä jonkun muun elämästä parempaa, tuhlaat elämääsi. Sitä ennen täytyy kuitenkin oppia rakastamaan itseään, tekemään oikeita ratkaisuja itsensä suhteen. Kun oma pesä on puhdas ja kiiltää, on helppo jakaa hyvästään ihmisille jotka sen mielestäsi ansaitsevat, ja tartuttaa omaa asennettaan muualle. Tartutaan yhteen näistä palautteista nyt, lähitulevaisuudessa varmasti toisiinkin.

Kampuksen kauneus on tiivistettynä tähän hökkeliin ja vihreään lampeen

Yksi kommentti tuli henkilöltä, joka on ollut silloin tällöin pelaamassa lentopalloa samaan aikaan, mutta emme ole muuten olleet yhteydessä. Suomalainen harvoin aavaa suutaan positiivisen palautteen antamiseen, mutta kun sellainen osuu kohdalle, niin se myös ilahduttaa erittäin paljon. Kun pidän tätä blogia 98% siitä syystä, että saan itselleni hienon muiston, jokainen inspiroitu elämä omani ulkopuolella on jotain käsittämätöntä. Jos saan yhdenkin elämän kiskaistua pois kierteestä, jossa haaveiden toteuttaminen jää tekemättä, koska enhän mä osaa/mitä jos en onnistu/mitä muutkin siitä ajattelis/ei mulla ole lahjoja/oon liihan tyhmä&lihava&vanha/blaablaalaa, koen että tällä todellakin on ollut merkitystä. Näiden haaveiden ei tarvitse olla suuria, vaan ne ovat pieniä yksittäisiä askelia, joista syntyy lopulta tajuttoman korkeat portaat.

Making of -kuva

Taiwanissa on nyt ollut pidemmän aikaa jatkuvasti lämpöä yli +30°C, jossa on paljon hyvää ja huonoa. Lämpö hellii lihaksia, mutta kuuma&kostea yhdistettynä öiseen meteliin tarkoittaa melko huonoja yöunia. ZMA-tableteista huolimatta myös krampit ovat alkaneet kiusata alakerrassa. Jalkapohjan kramppeja on mahtunut lähes 1/päivä, ja puntilla myös takareidet ja pohkeet ovat aiheuttaneet hieman ongelmia. Ennen seuraavia kovia juoksuja täytyy keksiä joku ratkaisu, sillä reisikramppi täällä olisi lievästi sanottuna ikävä tilanne, kun pelkkää normaaliin elämään liittyvää kävelyä tulee 5-10km per päivä.

Se hetki, kun pääsee lapsuuden idolinsa kanssa samaan kuvaan

Puntilla on jauhettu perustyön parissa, eikä siitä riitä paljon tarinaa veistettäväksi. Osittain olosuhteiden pakosta perusrunko koostuu pohjelaitteesta, leuanvedoista, flyerseistä, satunnaisesta vinopenkistä, käsipaino-kulmasoudusta ja keskikroppahelvetistä. Ei mitenkään kattava valikoima, mutta tällä hetkellä erittäin hyvä setti paikkaamaan omia heikkouksia. Kun luovutin 2+1:n suhteen, aloin tehdä sarjoja 4+ per liike, volyymi 8-20 toistoa (pl. leuat) ja tauot melko lyhkäisiä. Mukavaa vaihtelua melko pitkään jatkuneelle yksitoikkoiselle voimailulle.

Menestyksen takana on melko yksinkertainen resepti. Päätä, toimi, usko.

Eläintarhan pyörittäminen ois siistiä hommaa. Tai oikeestaan ois kiva, jos olis päivätyö vaikka eläintarhan koalana, tai jonain muuna karismaattisena eläimenä. Päivän köllöttelisit auringossa, ja sateen tullen katoksessa. Kun työpäivä on lusittu, voit lähteä suorittamaan arkisia askareitasi, ja sitten ihmiset esimerkiksi bussissa tervehtisivät iloisesti, että sähän oot se koala sieltä aitauksesta! Jep, niin oon.

Punden airobinen osasto & hilavitkuttimia

Myös mun elämä on yhden sortin eläintarha, ja mä taidan olla sen vetonaula, ihka-aito vompatti. Tänään pääsin vihdoin uima-altaaseen ilta-uinnille, ja vedin ensimmäistä kertaa päähäni sellaisen kapistuksen kuin uima-lakin. Hölmön tuntuinen kapistus, eikä oikein tiennyt että mihin sitä korvatkaan tunkisi. Peilistä kun katsoi, niin ei sitä itseään tunnistanut, oli sen verran pro näky. Siinä kun olin sitten muutaman 200m potkaisun tehnyt ja lepäilin päädyssä, niin satunnainen paikallinen otti uimalasinsa pois silmiltä, ja heitti iloisen "heloumään"-tervehdyksen. Enpä paljon jaksanut hymyillä, kun ei ollut sitten mitään käryä että kuka tämä on, joku näistä kahdesta miljoonasta paikallisesta. Sitten kun kaveri alkoi sopertaa, että enkö minä olekin se kaveri, joka on aina kuntosalilla tai kuulaa työntämässä, niin johan alkoi ihmetyttää. Onkohan mulla useampikin stalkkeri? Mistä nää tietää kuka mä oon. Heittipä hän vielä huikean kysymyksenkin, Ai sä osaat uidakin? Bingo. Kuulaa työntävät henkilöt ovat lihavia, ja rasva kelluu.

Arkaluontoista materiaalia

Olen viime aikoina ammentanut voimaa ja asennetta youtuben motivaatiovideoista kovalla kädellä, ja pistetään tähän ehdottomat suosikkini.

1. Give me your very best. Tämä herättää mielessä kysymyksen, että teenkö tässä nyt parhaani? Toimii erityisesti juostessa ja hoovereita tehdessä, sillä määritelmää "rankka" alkaa kyseenalaista aika tehokkaasti. Kun jostain saa sen kipinän antaa pikkaisen enemmän kuin aiemmin, palkitsee se varmasti ennemmin tai myöhemmin.

2. Why do we fall. Tässä on taidokkaasti tehty kokoelma tuben motivaatiopuheiden helmistä. Jos aloitat jokaisen aamun tällä, tai vaihtoehtoisesti katsot tämän illalla viimeisenä, voin luvata että huomaat asennemuutoksen jo ensimmäisen viikon aikana. "Because limits, like fears, are often just an illusion"

3. He who says he can, and he who says he can't, are both usually right. Enpä olisi ihan heti uskonut Will Smithiltä näin viisaita sanoja, mutta tämä video tiivistää lähes kaiken, mitä tarvitsee menestyäkseen tai ollakseen onnellinen millä tahansa elämän osa-alueella.

Nauttikaa.

Always be creating

Käytin pikkuisen röyhkeyttä, ja hommasin itselleni mahdollisuuden maveen sunnuntaisen reenin lomassa. Paikallinen kaveri oli taikonut kätköistä vapaan tangon, ja veteli toistoja 100 kilolla. Neuvottelin siinä sitten hojohojoa ja englantia sekoitellen itselleni muutamat toistot hänen sarjojensa välissä. Voi perkule kuulkaa, 100kg tuntui kuin olisi norsua yrittänyt nostaa. Ei oikein tiennyt että ottaako kärsästä vai hännästä kiinni, ja tulos on kuitenkin huono. Sain ehkä noin kolme rypisteltyä normaalisti, ja otin vielä pari sumolla siihen perään. Mutta kun oli mahdollisuus pitkästä pitkästä aikaa nostaa, niin lyötiin sitten tankoon rautaa kuitenkin lisää. Koko homma piti vieläkin tehdä paljaalla lattialla, eli alasmenoon tarvittiin ekstravarovaisuutta.

Enpä ollut ennen nähnyt selkääni, kiitos Felixille ideasta! Pitivät oikein marssinkin meikäläiselle!

120kg, ei ongelmaa. 130kg, kuin mansikoita olisi poiminut. 140kg oli sitten kaikista helpoin nosto, ehkä koneella kesti hetken käynnistyä. Seuraavana tankoon ladattiin 150, ja se otti jo vähän kovemmille. Jos tangon olisi voinut tarvittaessa tiputtaa, olisin ottanut myös 160 pois kuljeksimasta, mutta nyt sitä en viitsinyt tehdä. Jos maven 1RM on pudonnut alle 10kg ja paino yli 10kg, niin ei tämä nyt ihan katastrofaalisesti ole mennyt. Aloin tuossa jo mielessäni herkutella sitä, kun pääsee viimein Suomessa tuttujen reenipaikkojen ääreen. Tempaus, rinnalleveto, mave, kyykky ja penkki. Itse reenin aikana kannattaa turha ylimääräinen hymyily jättää pois, mutta se tulee luultavasti olemaan aika vaikeaa.

Tällä kertaa kunnon kameran kanssa. Parempi kuvanlaatu, ja iloisempi naama!

Kun jätin tuon penkin täällä nyt lähes tyystin pois, niin piti keksiä korvaajia. Ensimmäistä kertaa elämässäni istahdin flyers-laitteeseen, ja rakastuin siihen todenteolla. Yleisurheilun heittolajeissa on kaikissa sellainen pieni kikka, eli ennen heiton lähtöä pitää lihaksiin saada reilu esijännitys, josta käsi ainakin märimmissä unissa heilahtaa niin, että nikamat putoavat paikaltaan. Kun on kunnon kiristys valmiina, ja siihen tempaisee täysin voimin, niin väline lentää niin ettei uskokaan. Mitä tekemistä tällä sitten on flyersien kanssa?

Motivaationäkymä kotiovelta

Laite on siitä metka, että se on yhtä aikaa tarkoitettu sekä selkälihaksille että rintalihaksille, kunhan vain älyää kääntyä liikkeen mukaan. Iso hyöty tuosta on se, että liikkeen lähtötilannetta pystyy säätämään lähes mielensä mukaan, eli flyersien tekemisen voi aloittaa reilusti hartialinjan takapuolelta. Kun kädet palauttaa edestä taakse, joutuu väkisinkin tekemään negatiivista työtä, ja aivan pieni hetki ennen kuin pakka kolahtaa alas, on rintakaaressa hyvä alkujännitys, ja pakan saa heilautettua ylös raketin lailla. Näille salin bodareille tuollainen suorittaminen taitaa olla pahimman laadun kirosana, mutta eipä tuo haittaa kun en ymmärrä paikallisten holotuksesta mitään. Great life!

Lähtee läskit kävelemään

Taiwanissa jäljellä 37 kokonaista päivää. Sitten Hong Kongissa muutama, ja loppuhuipennuksena Pekingissä pari, ja sitä kautta sitten viimein lento Finnairin siivillä Peking (BJS/PEK) - HKI. Nyt kun olen viimein saanut vähän kiinni arjesta ja elämästä, olen saanu fiksattua ruokailuita myös pikkuisen. Paino junnasi pitkään 220 lbs (100kg) kohdalla, ja otti siitä isomman hypyn alaspäin 215lbs:ään vierailijoiden käynnin aikana. Tässä on kuitenkin saatu ihan hyvään suuntaan tuo menemään, ja tänään aamulla oltiin jo erittäin lähellä päästä alle 213lbs (96.6kg) lukemiin.

Otetaan kalorit takaisin.

Otin viimeisenä Hervannassa herättynä aamuna reissuun lähtemistä aamupulskan kuvan, ja on ihan mielenkiintoista nähdä tuo muutos kun palaan kotio. Jos miehestä sulaa 10-15kg, luulisi eron näkyvän jossakin muualla kuin poskissakin. Näissä se ainakin näkyy, sillä ne eivät enää hölsky juoksumatolla juurikaan. Eipä tuolla painolla ole kuitenkaan sen suurempaa merkitystä itselle, vaikka painaisin 130kg  niin yks hailee kunhan on hyvä olla eikä terveyttä haittaa.

Gong sin tsai niou rou TAI SITTEN niou rou tsao fan. Niillä nälkä lähtee.

Ei se painonpudotus ole täällä sen ihmeellisempää kuin kotimaassakaan. Katsoo vähän mitä ja missä syö, ja reenaa sitten siihen päälle pikkusen. Olen oikeasti itsestäni tajuttoman ylpeä, kun olen saanut itseni viimein juoksemaan. Ei se vieläkään mitään suurta hupia ole, mutta pienellä asenteenkorjauksella jo ihan mukavaa touhua. Pariin kuukauteen on mahtunut yhteensä 15kpl reenejä, joissa on ollut oleellisena osana juokseminen, muutenkin kuin alkulämmittelynä. 500-800kcal kuluttaminen tulee vielä tosi helposti, niin äkkiäkös siinä lähtee läskitkin kävelemään.

Maisemat

Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää juoksumatosta. Tavalliseen maastoon verrattuna se on myös aika tehokas asenteen kasvattaja. Siinä tulee usein ajateltua, että en perkule lopeta juoksemista ennen kuin seinästä loppuu sähkö, tai henki lähtee. Useimmiten asetettu aika on kuitenkin loppunut ennen kumpaakaan näistä. Vetäisin lähes ennenkuulumattoman reenin wapunpäivänä, kun ulkona vihmoi viima ja satoi lähestulkoon räntää, sillä juoksin matolla 7km! Tuo on minulle vähän sama, kuin ajaisi autolla Ivaloon, ihan vain hakemaan bensaa. 30min 8km/h + 12min 10 km/h + 1km 8 km/h. Tuota kasin vauhtia olisin juossut vaikka Berliiniin asti, mutta kymppi oli on jo vähän haastavampaa.

Käytännön toteutus - Vain harvan ihmisen mielipiteellä on oikeasti väliä. Tee mitä haluat.

"You don't say that you're about to build the biggest, greatest wall has ever been built. You say, "I'm gonna lay this brick as perfectly as possible as a brick can be laid". You do that every single day, and soon you will have a wall." - W. Smith

Näytän teille diagrammin. Tai tarkemmin sanottuna taideteoksen, jonka äsken tein. Sen nimi on ELÄMÄ. Tehdään syväluotaava analyysi nimen ja itse teoksen yhteyksistä maailmankaikkeuden syvimpiin salaisuuksiin. Siinä on enemmän kuin pelkkää mustavalkoista, löytyy myös harmaata!

Teos "Elämä", arvoltaan lähes mittaamaton.

Kaikkien elämästä löytyy nämä kaksi osiota, musta ja valkoinen. Henkilön omista valinnoista johtuen harmaa alue niiden välillä voi olla suuri, olematon tai jotain siltä väliltä. Kuva on kuitenkin ihanne, sillä valkoista aluetta ympäröivä alue yrittää koko ajan vallata lisää tilaa. Toisissa tilanteissa valkoinen alue on kokonaan hävinnyt mustan joukkoon. Paljon stressiä, kiirettä, elämä tuntuu vain harmaalta jatkumolta ilman aikaa. Kuulostaako tutulta?

Heitän väitteen. Olet sitä onnellisempi, mitä suuremmaksi saat valkoisen alueen suurennettua. Samalla musta alue käy aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi... Ensimmäinen askel tuohon suuntaan on rajata itselle tärkeät asiat, hieman tärkeät ja ei tärkeät. Seuraava askel, unohda nuo asiat, jotka eivät ole sinulle tärkeitä. Otetaan toinen taideteos.

Teos "Oleellista". En päässyt opiskelemaan kuvataidetta.

Tämä on luultavasti vielä tärkeämpi teos kuin tuo ensimmäinen. Vaikka siitä tuleekin kaukaisesti mieleen kananmuna. Tämän kuvion tajuamiseen liittyi itselläni pieni oivallus. Tajusin, että tämä on minun yksi ja ainoa elämäni, ja käytän sen aivan juuri niin kuin haluan. Ihmiselo yksin on melko kurjaa, joten ensimmäinen askel on määritellä lähipiiri. Vihreä alue on kaikkein oleellisin, sillä oma lähipiiri on lopulta se, jonka kanssa elät niin hyvät kuin huonot asiat. Kunnioita sitä. Muut tärkeät ihmiset on sitten vähän monimuotoisempi ryhmä. Punaisen alueen kokoa oleellisempaa on se, tuoko se lisäarvoa elämään. Sitten on tämä ympäröivä alue, jolla ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, mitä teet elämälläsi. Liian usein sillä on. Kun mietit rehellisesti, miksi sinun pitäisi olla kiinnostunut millään tavalla siitä, mitä ihmiset, joista et välitä, ajattelevat.

Osaan ensimmäisen kuvan kanssa toimia jo melko hyvin. Jos jokin asia ei kiinnosta, rajaan sen ulkopuolelle. Sen sijaan jälkimmäinen kuva on haastava, ja olenkin ottanut tämän matkan pienenä oppireissuna tuon suhteen. Kun tapaa satunnaisia ihmisiä vain muutaman kuukauden ajan, lähtötilanteeseen verrattuna en nähdäkseni pysty menettämään mitään toimimalla heidän kanssaan aivan täysin niin, kuten itse haluan. En ehkä saa isoa punasta aluetta, mutta saatan saada kultakimpaleen vihreälle.

Olen onnistunut saamaan 1-2 ihmistä näiden muutaman kuukauden ajaksi vihreälle alueelle, arviolta 10 punaiselle ja sitten kottikärryllisen mustalle. Tänään saattoivat siirtyä 3 ihmistä kuitenkin punaiselta mustalle, riippuu heidän reaktioistaan. Loppujen lopuksi, sillä ei ole seuraavan 40 päivän jälkeen tuon taivaallista merkitystä, mutta olenpahan saanut kokemusta taas kerran lisää. Otetaan muutama tyyppiesimerkki.

• Satunnaiset hillujat. Ihmiset jotka pyörivät ympärillä ja ovat ihan mukavia, mutta kuin täysin eri planeetalta. Valitsin olla viettämättä aikaa heidän kanssaan, enkä ole katunut hetkeäkään.
• Äärettömän negatiiviset ihmiset. Olen kohdannut myös ihmisen, joka pystyy negatiivisuudellaan jopa puhelimen hymiöt, protonit ja Les Browninkin negatiivisiksi. En ole viettänyt aikaa heidän kanssaan, enkä ole myöskään kaivannut sitä.
• Don't be like that -ihmiset. Patonkimaasta tulleita pappa betalar -tyyppejä on täällä pilvin pimein. Kun saa kaiken aina valmiina, ei opi helposti ymmärtämään valintojen ja seurausten yhteyttä. Kun saa kaiken valmiina, ei tykkää jos joku ei tee kuten haluat. Heidän kanssa olen ollut ainakin tähän päivään asti hyvissä väleissä, mutta en ole heiltä juuri mitään saanut.

Viimeisten kanssa käydyt "keskustelut" olivat lähtökipinä tähän kirjoitukseen. "Next time you will come and drink, i don't want you to be that kind of pussy who wants to sleep and do sports". "Olipa sitten parhaat pirskeet ikinä, en muista yhtään mitään". Kerroin heille asian jo ensimmäisillä viikoilla, että koska joka ikinen arkipäivä herään seitsemältä, en ole kiinnostunut viettämään viikonloppuöitäni örveltäen, piditte siitä tai ette. "Mutta kun kaikki tekee niin!". "Yksi. Kaikki eivät tee niin. Te teette niin. Kaksi. Miksi minun pitäisi tehdä kuten kaikki muut tekevät". Saa nähdä morjestavatko kadulla enää tämän päivän kieltäytymisen jälkeen. Ps. tänään on TORSTAI.

Ni!

Viimeisen sanominen vaatii joskus yllätävän paljon selkärankaa, mutta uskokaa tai älkää, se palkitsee. Huomenna odottaa kaiken muun lisäksi kahden reenin päivä, ja päivä näyttää erittäin valko-vihreältä. Great day, happy day!

Wapunpäivän juoksulenkki starttaa klo 5.15. Jo on aikoihin eletty.

Toivotan kaikille tässä vaiheessa erittäin huikeaa Wappua! Samalla toivon sydämellisesti, että kenelläkään teistä sydänystävistäni ei ole tukka kipeä huomenna kun sängystä kömmitte ylös. Huomenna olisi tarkoitus ottaa hieman pidemmän kaavan juoksulenkki siinä klo 5.15 Suomen aikaa, ja on kyllä erittäin hienoa tietää, että sitkeimmät opiskelijatoverit ovat tuohon aikaan pinnistämässä kaikilla voimin itseään kohti Hervantaa, sitkeimmät jopa nelivetoa käyttäen.

Tämmöstä nelivetoa. Toi teksti tiivisti aika hyvin koko homman, mitäpä siihen enää lisäisi

Nyt viimeistään joudun sanomaan sen ääneen, smithi on paska laite. Kyykkyyn ei käy, maveen ei käy, penkkiinkin heikosti. En näe sen käyttöön oikeastaan mitään muuta syytä kuin pakon, ja se syy on tällä hetkellä ikävän vahva. Tuossa penkkaamisessa on miljoona ongelmaa, ja vaikka kuinka olen yrittänyt, jätän sen nyt todennäköisesti pois. Muutamia ylläpitäviä sarjoja korkeintaan, muttei muuta. Vanhat perussyyt tuon käyttöä vastaan ovat mm. se, että tanko ei pääse kulkemaan luonnollista linjaa, ja siitä tulee lihasepätasapainoja ja loukkaantumisia. Kannatti lähteä maailmalle, sillä olen löytänyt myös kottikärryllisen uusia syitä.

MIESTEN PUKKARI. Eilen selvis, että naapurihuoneessakin asuu homoja.

Ehkä ärsyttävin on se, että koska liikkeen linja ei ole luonnollinen, jokaisessa nostossa tulee puskettua sivusuuntaan tangon liikeradassa ja sen seurauksena mies liikkuu penkillä. Ei ole kovin optimaalista 5RM sarjassa korjata asentoa kolmannen ja neljännen toiston jälkeen, huonostihan siinä yleensä käy. Puolien voimaeroille käy myös hassusti, kun käsillä voi työntää ihan mihin suuntaan haluaa. Jostain syystä tuo on aiheuttanut myös melko isoja jumeja niskaan ja epäkkäisiin, jotka säteilevät välillä melko kovasti ojentajaan ja olkapäähänkin. Lisäksi tangossa on ne kivat koukut, jotka kolisevat kunnolla jos et väännä ranteita tarpeeksi tankoa irroitettaessa. Tässä on jo syitä ihan tarpeeksi, keksitään jotain muuta voimailua sitten loppuajaksi.

Teaser nro 1

Mulla on projektin alla kaksikin videota, mutta säästetään ne ensi kuun puolelle. Katsotaan jos saataisiin vielä vähän lisämateriaalia kerättyä... Vilkaisin youtuben motivaatiovideoita tässä läpi, ja huomasin että nyt olisi taas aika kiristää pikkuisen ruuvia. Syksyllä tuli tehtyä hyvää työtä, mutta nyt kun on tullut reenattua opastettavien kanssa, niin on tullut vedettyä vähän turhan löysästi verrattuna siihen, mihin olisi mahdollisuudet. Aiemmilla juoksukerroilla on vedetty 5-6km, mutta en näe mitään syytä, miksen nostaisi tuota määrää 10km tienoille.

Itsemuokatut valokuvat vs. instagram.

Oon saanut matkan varrella jonkun verran palautetta blogin kuvista, ja vieläpä positiivista! Vautsivau, johan sitä tässä ihan ylpistyy. Raotetaan vähän verhoa noiden otosten takana...

Taitolaji on nähdä huikean kuvan ainekset huonoissakin olosuhteissa. f/10, 10s, ISO-200, 16mm

Edellisenä  kahtena vuonna olen ottanut noin 5500 kuvaa/vuosi, tänä vuonna on jo täynnä 4000. Kameravarustus ei ole mitenkään öky verrattuna tavallisilla teineilläkin nähtäviin pakettiin verrattuna. Kamera on Sony Alpha 500, joka oli jo poistunut myynnistä vuoden 2011 alussa. Ovh tuolloin siellä 800e, mutta sain paljon halvemmalla.

Olin totaalisen pähkinöinä, kun näin tän paikan. Tiesin, että pienillä valojen korjauksella tulee huikee

Pikselinikkareille kerrottakoon, että 12.3 MP. ISO 200-12800, satasen puute on ehkä kameran ainoa heikkous. Parempi LiveView ja katselunäyttö kuin nykyisissä Canoneissa, imo. Pysyttelen Sonyssä lähes varmasti jatkossakin. Putkena kulkee mukana yleiskäyttöön erittäin pätevä 16 - 105mm, 1:3,5-5.6, ovh ~600e. Itkin kolme päivää tuota hintaa, mutta kyllä kannatti! Tämän lisäksi harvemmin käytössä on Sonyn 50mm 1/1.8 hienompien kuvien ottamiseen, sain tingattua outletista halvalla. Kotona odottaa vielä 70-300m 1:3,5-5.6 romu, jolla ei kovin hienoja kuvia saa otettua.

Seuraava opettelun aihe - pimeäkuvaus

Sitten se vähintään yhtä oleellinen puoli. Poikkean mainstreamista enkä fotoshoppaa, vaan käytän Corelin PaintShopProta, versio X3 vuodelta 2010, eli tuossakin olisi päivittämistä. Jippo on kuitenkin siinä, että en käytä valmiita filttereitä. Instagrammin tusinafiltterit ovat aiheuttaneet tolkuttoman inflaation kuvankäsittelylle, enkä oikein jaksa arvostaa niitä. Vedän potentiaaliset kuvat jokaisen käsitöitse värienkorjauksen läpi, mutta nämä kikat eivät valitettavasti tule julkisuuteen ;) Olen yhdelle henkilölle kertonut puolet tuosta tekotavastani, ja sitten toiselle koko prosessin. Eivät ole mitenkään vaikeita temppuja, kokeilun ja erehdyksen kautta mennään.

Pidettiin pig parti koska sain häädettyä huonekaverini asumaan muualle!

Vetäsin juoksumatolla pientä lenkkiä eilen, ja testasin 10km/h 20min juoksun sykkeet. Maksimi 189, keskisyke 177. Puoli tuntia olisin jaksanut puristaa, mutta en tuntia millään. Hatunnosto siis kaikille teille, jotka saavat kympin vedettyä esimerkiksi 50 minuuttiin. Ehkä sitten vanhempana, kun kroppa ei kestä teholajeja, voisi siirtyä tuonne kestävyyspuolelle. Tuntui äärettömän hyvältä kombolta tuo parin tunnin juoksu-/keskikroppa-/verryttelyreeni. Tänään kuitenkin väännetään punttia taas entiseen tahtiin, tuntuu jo nyt aika hyvältä tämä vaihto 2/vko tahtiin. Olen melko varma että se on riittävä tällä hetkellä, kunhan tekemisen laatu pysyy kunnossa.

Miks kukaan ei halunnu leikkiä mun kaaaa? Eikujoo, tiedänhän mä.

Treeniblogimaailmaan on tyrkännyt kätensä luultavasti joku arabialainen öljysheikki tai venäläinen kaasukauppias, kun koko kotimaisten treeniblogien ykkös-, kakkos-, kolmos- ja nelosketju sekä ykkös- ja kakkosmaalivahdit on ostettu saman tiimin alle. Vain Läski-Salonen (MPM) jäi alkuperäisestä joukkueesta jäljelle bloggerin puolelle. Läskiä valmentamaan jäi Pete, ja vanhan kotihallin hemaiseva siivooja Bobby Jean jäi myös tuttuihin nurkkiin. Onhan meitä täällä muitakin ja sitten ammattiurheilijat päälle, eiköhän täällä pärjäillä. Jos tuo uusi tiimi ei ole jollekin tuttu, niin kyseessä on nimeltämainitsematon yritys, joka avaa nettisivunsa kohtapuoliin.

Mielipide

Olen täällä maailman äärissä pohtinut MPM:n merkitystä itselleni ja universumille, mutta julkaistaanpa tässä vähän tilastotietoa.

Lukijamäärät

Kuva valehtelee, MPM starttasi joulukuun lopussa 2010. Ensimmäisen 9kk aikana sain aidon kävijämäärän vakiinnutettua 500/kk, josta olin jo ihmeissäni. Jotakuta muka kiinnostaa? Sitten alkoi ilmestyä lukijoita, ja kohta klikkejä oli 1000/kk. Syyskuu 2012 antoi järjettömän korkean piikin, kiitos Metallisydämen (sori metukka, mulla on sun haasteeesen vastaus tehtynä, se vain odottelee arkistojen katköissä vieläkin!)ja Jaanaban haasteiden, jotka johdattivat tänne järjettömän valtavan lukijamäärän. Nyt tuo määrä on tuntunut vakiintuneen 1500/kk yläpuolelle, joka on vähintäänkin outoa. Se on aika paljon.

Taiwanilainen sekametelisoppa. Se vasta outoa olikin

Tällä blogilla on kuitenkin kaksi pääasiallista tarkoitusta. Ensimmäinen ja ehkä tärkeämpi on päästä jatkamaan kirjoitusharrastusta jollakin tasolla. Lukiossa iski pieni kipinä, eikä se ole oikein vieläkään sammunut. Lisäksi tämä on osoittautunut mukavaksi paikaksi julkaista valokuvia. Ja sitten tämä niputtaa hyvin sen kolmannen harrastuksen eli liikunnan, saa kaikki kolme saman katon alle. Reenipäiväkirjallisesti tästä on hieman hyötyä, fiilisten välittäjänä vähintäänkin. Parasta tässä on lopulta se, että tästä jää oikeasti muisto itselle. En luultavasti enää huomenna jaksa harmitella tämän päivän vähäisiä lukijoita, mutta tulostamaani ensimmäistä vuotta blogista on kyllä erittäin mukava lueskella! Olinpa urpo silloinkin.

Jos jotakin nämä jutut oikeasti kiinnostavat, niin on se vaan hemmetin hienoa! Ja ihmeellistä. Kommenttien määrä ei päätä huimaa, mutta enpä niitä oikeastaan kerjääkään, ja vastailen lisäksi niihin säälittävän huonosti. En pidä arvontoja, esittele karvaisia tai karvattomia lemmikkejäni, enkä kerro parisuhteen kiemuroista. Sen sijaan toissavuonna heitin kuulaa aivan järjettömästi, viime vuonna tein olympianostoja yhtä paljon, ja tänä vuonna olen penkannut niin paljon, että hiki on syövyttänyt penkkiin reiän. Mitäpä noihin nyt edes kommentoisi.

Karvajalkojani esittelen. Testissä Counterpain ja kelmu. Toimi.

Mutta MPM:n ansiosta en ole saanut mitään materiaa tai rahaa itselleni pennin penniä. NoNamen tavaroita olen kehunut sen verran, että ellei kyseessä olisi oikeasti noin hyvä firma, pientä sponssia kaipaisin jo. Mutta yksi asia mitä ei tule tapahtumaan, on se että MPM tuottaisi rahaa senttihuutokauppoja pyörittävien bisnesmiesten taskuun. Ei, vaikka "voisin tienata jopa 2000e kuussa mainostuloina". Kaunis idea, mutta olen melko skeptinen tuosta rahantekotavasta. Toivottavasti olen väärässä, ja lopputulos on hyvä.