Purkki EPOa kaupasta ja juoksemaan

Juoksuradalta kuului tänään kummia. Jalkoihin laitettiin liikettä 8 päivän totaalilevon jälkeen, ja kylläpä kroppa näköjään ehti adaptoitua tuohon rehkimättömyyteen. Juokseminen toimii myös siinä käytössä erittäin hyvin, että juostessa joka ikisen jumin paikallistaminen kropasta on äärettömän helppoa. Jalkojen väsyjumi oli tiedossa, mutta korkeintaan yhtä yllättävä oli oikean olkapää-lapaluun seudun jumiutuminen, kiitos dataamisen ja miljoonien kotitehtävien kirjoittamisen.

800m lämpöhölkkä, ja sitten verryttelyjen jälkeen vedettiin 1600m maltillisilla sykkeillä. Tai yritettiin. Jalat kulkivat kyllä alla, mutta henki ei sitten kulkenutkaan, ja pulssi nousi taivaisiin. Tulos oli täsmälleen samalla tasolla kuin 2kk sitten, mutta sen verran luottoa on omaan tekemiseen, että tämä notkahdus menee kropan käynnistelyn piikkiin, ja seuraavalla kerralla tulos on jo varmasti paremmalla tolalla.

Täällä on reiluja ruokakauppiaita, myy epoakin kapseleissa kansalaisille

Tuollainen maratooni toimi hyvin valmisteluina siihen kovempaan, eli 300m vetoon piikkareilla. Nyt voin todeta että matkalla en ole menettänyt mitään tunnusomaista, hitaat jalat ovat nimittäin vieläkin tallella! Viime kevään 3x300m seteistä nopein ensimmäinen veto oli 57s, ja nyt tuo pätkittiin oikein kunnolla, 300m kulki aikaan 48s, mikä oli tilanteeseen nähden yllättävän hyvä. Kun ottaa huomioon, että vedon aikana jouduin kaarteessa ohittamaan yhden takaperinkävelijän (jep, true story. Taiwanilaiset...), ja viimeisen 10m ajan etsimään sykemittarista nappia, jolla ajan saa pysäytettyä, aika on erittäinkin yllättävä. Josko sitä saisi vihdoin rahdattua jonkun kuntohuipun lomassa myös 400m ennätyksen lähemmäs minuuttia. Vuonna 2009 olen näköjään kellottanut 1:09, ja sen jälkeen en ole kehdannut edes kirjata ylös.

Kiinantentti läpäisty, Pingukin oli iloinen! En tiennyt osaavani piirtää

Millään tavalla tuon nelosen ajan parantaminen ei kuitenkaan ole tärkeää, nelosen juoksijoiden arki on tunnetusti melko kurjaa. Usain Bolttiakin koitettiin sinne taivutella, mutta totesi pitävänsä ateriansa mielummin vatsassa sisällä. Alunperin tarkoitus oli tänään vetää 400m, mutta vaihdoin sen tonnikutosen jälkeen kolmesataseksi, että jaloista löytyy potkua loppuviikolla mahdollisesti reippaampaan juoksuun.

Tervetuloa myös JoniC, mä aina vaan ihmettelen että joku oikeesti muka lukee näitä juttuja :)

Kaksi viikkoa aikaa tehdä aivan mitä haluaa.

Nyt on kaksi viikkoa Taiwania jäljellä, ja suurin tuskan ja murheen aiheuttaja eli kiinan opiskelu on kuuntelukoetta vaille valmis. Tässä on pari viikkoa aikaa valmistautua niin, että voi jättää tämän paikan mahdollisesti lopullisesti, ja vieläpä hyvillä mielin. En täältä luultavasti ihan hirveän montaa asiaa jää kaipaamaan, mutta kyllä neljässä kuukaudessa aina jotakin sinne sydämen perukoille jää.

Nyt ja aina

Takana on 8 päivää totaalisesti ilman liikuntaa, ja nyt tuntuu että pitkään diesel-väännöllä tehdystä reenistä ollaan aikalailla täysin palauduttu. Jos tästä jatkossa voi ottaa jotain oppia, niin kannattanee vielä rohkeammin rytmittää lepoa ja kovempaa reeniä, etenkin kun tuntuu että tehot vaihtuvat tasaiseksi junnaamiseksi. Huomenna kevyt airobinen reeni, ja sitten sen jälkeen taas raudan kimppuun. Lento Taiwanista Hong Kongiin on 11.6, ja lopulta Pekingistä Suomeen 19.6, ja tuolle välille en edes haaveile suuremmista liikunnoista, levätään niin että ollaan Suomeen saapuessa 100% vireessä!

Niin mauton kuva ja värikikkailu, että ei voi jättää julkaisematta

Satoi tai ei, lämpömittari on jumahtanut 30°C yläpuolelle ja kosteutta niin paljon, että suihkussakäynti on melko turhaa. Kuumimpina päivinä ei ruoka vain uppoa, ja aamupaino on ollut parina päivänä niinkin vähän kuin 94,3kg (208lbs). Jännä homma on se, että en huomaa mitään eroa vireydessä tai voimantuotossa, vaikka 15kg tiputuksen pitäisi kaikkien keskustelupalstojen totuuksien mukaan viedä voimista hirveästi pois.

Aivan nurkan takaa

Ennen lähtöä olisi muutama pieni asia vielä kokeiltavana, kuten esimerkiksi 800m testijuoksu ja jonkunlainen maksimipenkki. Kuulaa on turha kokeilla, kiekko on tietysti liian vaarallista, mutta keihäs täytyy jollain ilveellä saada varastokopista lainattua ainakin yhtä heittokertaa varten. Tulipa noista tuloksena mitä tahansa, aiemmin tälle matkalle lyödyt tavoitteet on kuitenkin saavutettu jo nyt. Airobinen reeni on alkanut viimein tuntua mukavalta, paino on kadonnut siinä sivussa, ja yläkerran voimat ovat tulleet samalle tasolle jalkojen kanssa. Lypsetään tästä lehmästä kuitenkin vielä irti kaikki, mitä ikinä lähtee.

Erilainen valmistautuminen kesään

Lukaisin vähän vuodentakaisia juttuja, ja viime vuoden toukokuu ei näyttänyt kovin iloiselta. Alkukuu meni wapusta selviytymisen ja flunssan kanssa, minkä jälkeen allergiaoireet saapuivat nujertamaan miehen, opiskeltava oli ja alkoivathan siinä kesätyötkin. Näiden seurauksena reenitunnit tippuivat vain kahteenkymmeneen, ja tuonne mahtui myös noin 60 peräkkäisen päivän jakso, johon olen ehtiny tehdä vain 7 punttia. Seurauksena oli se, että kesäkuun alkupuolella tuloskunto nousi huimasti, mutta sitten heinä-elokuussa suunta oli pahasti alaspäin, jos yhtään muistan oikein. Tuolloin tätä en ymmärtänyt, mutta nyt näyttää ihan loogiselta kehitykseltä. Ensiksi tehdään työt, sitten levätään kunto esiin ja tulokset tulevat jos on tullakseen.

Viimeistä edellinen kiinantunti meni hyödyllisissä puuhissa

Tänä vuonna on tilanne sitten vähän erilainen. Toukokuun ensimmäisenä 19 päivänä punttireenejä kertyi 9, mikä on tällä melkolailla jaottomalla ohjelmalla maksimia. Maanantaina 20.5. kroppa sitten pyysi, että josko levättäisiin, ja minähän tottelin. Tässä on koko viikko vierähtänyt normaalin elämän parissa ilman liikuntoja, ja kroppa kiittää kyllä. Erityisesti rinta-olkapää-ojentajaseutu lähettää jokaisen yön tai päiväunien jälkeen terveisensä, että kiitos kun sai taas unta palloon. Tunne on aika lähellä reisi-dommsien jälkeistä mukavaa jumia, tämä jatkuu nyt vain neljättä päivää putkeen.

Ja viimeinen vasta hyödyllinen olikin!

Syynä tähän salaa hiipineeseen ultimaaliseen jumiin on tuo perkuleen smith. Siinä kun voi väsyttää isompiakin lihaksia pitkälle ilman, että pikkulihakset alkavat häiritä tekemistä. Ensimmäisessä reenissä täällä nousi penkistä 4x4x93kg, ja ykkösmaksimi oli ehkä 100kg. Viimeksi tuota vähän helpommin ylös liikahti 120kg, ties vaikka olisi mennyt kakkonen. En olisi ikipäivänä saanut Suomessa aikaiseksi tuollaista nousua näillä unilla, ja -5kg painonpudotuksella. Kun kotiin palaan, niin ehdottomasti yläpäässä ykköshuomio pikkulihaksiin, taidan nimittäin olla ainoa yli kaksikymppinen puntteilija, jolla eivät olkapäät reistaile.

Kaunis näkymä kaupungille omasta ikkunasta

Lepo jatkuu vielä ainakin tiistaihin asti, silloin on viimeinenkin kiinantentti lusittu, ja opiskelut täällä on melkein paketissa!

Jos ei nuku, niin ei onnistu

On luultavasti yksi syy ylitse muiden, minkä takia mielialat heittelevät täällä aivan laidasta laitaan. Sitä jaksaa ottaa aika paljon kaikenlaisia sattumuksia vastaan, jos vain öisin saa nukuttua hyvin. Täällä on tullut viikkoon ehkä kaksi hyvää yötä ja viisi kehnoa, ja tuo ei ole yhtään helpottunut, vaikka olisi ehkä luullut että meluun tottuu. Toissayönä uni tuli joskus puolenyön jälkeen, sitten joskus ehkä kolmen aikaan havahduin sateeseen ja ukkoseen, heräsin kuuden aikaan satunnaiseen mölyyn, ja seitsemältä sitten piti jo valmistautua kohti luentoja. Melko normaali kuvio, ja isoin syy täällä hajoilemiseen.

Alppimaja on niin last season, täällä reenataan hengityssuojainten kera!

Vettä tulee sen verran kovaa tällä hetkellä, että Suomen kesä jää kyllä kakkoseksi. Viime yönä tuohon tuli bonuksena yksi elämäni äänekkäimmistä ukkosista, paukkui ja rytisi oikein kunnolla. Heräsin pariin kovaan pamaukseen, jotka olivat niin lähellä, että äänikin tuli ennen välähdystä. Heräsin paukahdukseen, pian välähti, mutta ääntä ei tullut vaikka kuinka odottelin. Jännä maa, kun ukkonenkin rikkoo fysiikan lakeja.

Kun sataa 5 päivää, niin saasteetkin katoaa hetkeksi. Eräs kaunis aamu.

Mutta kun ei nuku hyvin, niin ei myöskään reenaa hyvin. Jäljellä on enää 2 päivää kiinan opiskelua aamutuimaan, ja sitten 3 päivän(!) loppukokeet. Olo alkoi olla sellainen, että vaikka reenitunteja on kertynyt puntilla ja juoksumatolla 18 päivässä lähes yhtä paljon kun normaalissa kuukaudessa, niin tehoja ei ole kuitenkaan hirveästi ollut. Reenin muuttaminen hieman enemmän bodarisuuntaan on ollut ihan mukavaa vaihtelua, ja kotimaassa varmaan jatketaan samansuuntaisen homman kanssa. Sarjataukojen kellottaminen on tätä ennen aiheuttanut lähinnä huvittuneisuutta, mutta onpa siinä nähtävästi joku tolkkukin ;)

Mies ja leopardikuvioiset silmälasit. Nice.

Oikeasti tykkään siitä aika paljon, jos joku on minua parempi. Jos kaikki muut ovat huonompia, helposti jämähtää itse paikalleen, eikä oikein huomaakaan sitä. Tästä insipiroituneena tarjoan teille videon ihka-aitoa Taiwanilaista penkkipunnerrusta. Jos missaat tämän videon, niin se on turha myöhemmin valitella kehittymättömyyttäsi! Valitettavasti suora videon lisäys ei toiminut, mutta linkki kuljettaa kyllä perille.

Penkkipunnerruksen alkeet!

Eipä siinä, jos pojat tekisivät toiston kaksi erikoistekniikalla. Mutta kun tuolla meiningillä tehdään 4x10 toistoa ainakin kolmelta eri kallistukselta, niin laitteelle odottaessa alkaa vähän nyppiä. Mainitsin aiemminkin paikallisesta seppohovista, niin tuossahan se penkillä vääntää leopardikuvioisine silmälaseineen. Nais.

Kuvailin yläilmoista. Sade poisti saasteet hetkeks, niin horisontista voi hahmottaa vuoretkin!

Otin tänään 120kg penan pois kuljeksimasta, se on odotellut nurkan takana jo niin kauan ottajaansa. Vieläkin tein toistoja kokonaisuudessaan vain aivan muutaman, ja ojentaja kyllä kiittää.. Lukaisin jotain vanhaa tarinaani vuodelta 2011, kun olin ylpeä siirryttyäni 70kg sarjapainoihin! Näin se pienen askelin vain eteenpäin menee. Mielenkiinnolla odotan, miten tuo smith-penkki siirtyy vapaaseen tankoon. Ajattelin lähteä pyramidimaisesti nostamaan painoja pikkuhiljaa kotimaassa, alkaen sieltä 80-90kg tienoilta noin 5kg reeniä kohti ylöspäin.

Kaverilla kulkee koko firma mukana, ja kypäräkin on varmasti turvatarkastettu!

Vaikka voimat kaikissa hilavitkutuksissa on täällä noussut aika hyvin, niin aika karua takapakkiakin täällä on tullut. Taas kerran mahdollisuuden tullen kokeilin tempauskyykkyä, tanko siellä pään yllä kiiluen. Hallinta edes 40kg:lla ei ollut ollenkaan sitä mitä olisin toivonut... Aika karu työmaa odottanee kotosalla.

Reenaamisen pakkomielteinen tilastointi, kiitos DI-koulutuksen

Tilastonikkarointi on hauskaa touhua. Kirjaan kaikki reenit tietysti vihkoon suorittamisen lomassa, ja vedän kaiken tämän lisäksi exceliin. Excelissä on huikeaa se, että sillä pystyy tarkkailemaan helposti kokonaiskuvaa. Jos vertaa tätä vuotta edelliseen, niin olen käytännössä 6kk aikana painanut töitä saman tuntimäärän puntilla, kuin koko edellisenä vuonna yhteensä. Airobisen määrä tulee näillä näkyminen lisääntymään 50% venyttelyn pysyessä samana. Sen sijaan pelaamisen määrä sukeltaa reilusti alaspäin, ja heitto- ja loikkareeneihin käytetty aika on myös pahasti jäljessä.

Printscreeni eilisen tilanteesta. Klikkaahan kuvia isommiksi!

Sitten kun on aika katsoa syksymmällä vuodessa tapahtunut kehitys, niin näistä on aika hyvä lähteä liikkeelle. Jos selvä raudannoston lisääminen ei ole kasvattanut voimaa merkittävästi, niin sitten voi vain kysyä itseltään, että mitä kaikkea siellä puntilla on tehnyt. Niin uskomatonta kuin se onkin, niin myös venyttelyn ja kropan jumien väliltä löytyy joku selittämätön yhteys. Jos kyynerpäitä ei meinaa saada yhteen, tulee ensimmäisenä vilkastua että näyttääkö kuukauden venyttelysaldo nollaa.

Oon saanu melkein koostettua videon alkuverkasta, viimistä hiontaa vaille valmis

Mutta asia, johon en ole löytänyt vielä toimivaa ratkaisua, on rasituksen tason mittaaminen. Sairasvuorokaudet kertovat tuosta jotain, mutta parempiakin mittareita varmasti löytyy. Hulmi & Haikarainen ovat kuitenkin tehneet taas loistavaa työtä, ja ottivat puheeksi RPE:n ja Borgin asteikon, joka on niinkin mielikuvituksellinen kuin 0...10. Nolla meinaa täyttä lepoa, ja 10 maksimaalista. Jokainen reeni tulee pisteyttää jälkeenpäin rankkuuden mukaan, ja sitten seurata näiden avulla kehityksen kulkua. Olen yrittänyt itse asteikkoa 1-4 ja =) / :| / =(, mutta noista ei oikein ollut lopulta mihinkään.

Keskellä Borgin asteikko, oikealla oma viritelmä ja vasemmalla 2 ensimmäistä merkintää. 1. reeni puntti, toka cardio+keskikroppa

Seuraava askel onkin se, että aloitan jokaisen reenin pisteyttämisen tuon periaatteen mukaan. Toinen arvosana kokonaisrankkuudelle, henkinen ja fyysinen kun kulkevat kovasti yhdessä. Toinen sarake tulee sille, että täyttikö reeni tarkoituksensa (=0). Jos olisi kannattanut jättää koko reeni tekemättä, taulukkoon tulee -4 ja jos olisin voinut työskennellä paljon tehokkaammin, arvoksi tulee 4.

Harvoin jaksan mainostaa reenivaatteita, mutta tätä en voinut jättää tilaamatta. Vanha FixGearin paita kun on myös aivan loistava

Ensimmäisen asteikon haasteeksi tulee varmasti erotella normaalin tiukat reenit toisistaan, löytää ero vitosen, kutosen, seiskan, kasin ja ysin väliltä. Jälkimmäinen sitten kertoo enemmän oman kropan kuuntelusta, mitä lähempänä keskiarvo ja hajonta ovat nollaa, sitä paremmin tuo on onnistunut. Kuulostaa ehkä paljolta työltä, mutta kamoon, arviointi vie noin 1min reeniä kohti. Jos ei muuta, niin eiköhän tästäkin taas jotain opi.

Yksi pieni unelma palasiksi

Nyt on alle 4 viikkoa jäljellä Taichungissa, ja sitten kutsuu armas Hervanta <3 Vaikea kuvailla sitä, paljonko tuota odotan. Toisiin ihmisiin olen tutustunut hyvin, ja toisiin sitten vähän vähemmän. Eräs mielenkiintoinen tapaus on 3000+ fb-kaverin ja ~1000 seuraajan ranskalaisrokkari/-punkkari/-henkilö. Olemme olleet tekemisissä erittäin vähän keskenämme, mutta hän osasi tehdä aika napakan analyysin naurun säestämänä. Suurin piirtein näin

Sun elämässä ruoka ja liikunta taitaa olla isoja asioita.

Ja piruvie oli oikeassa! On kiva kun ympärillä pyörii fiksuja ihmisiä. Yksi aivopieru hänen logiikkaansa oli kuitenkin päätynyt, sillä teorian mukaan jos ei liikkuisi niin paljon, ei tarvitsisi syödä niin paljon. Stop ja seis, aivan väärä lähtökohta! Koska liikkuu jonkun verran, voi syödä lähes niin paljon kuin huvittaa!

Kaunis päivä kerran kolmestakymmenestä.

Kun pitää elämän suhteellisen simppelinä, on kiva nauttia myös pienistä ja tavallisista asioista. Mutta se perkule häiritsee, kun tässä kylässä ei hiljaista hetkeä ole. Skootterit painavat ympäriinsä jatkuvalla soitolla kellonajasta välittämättä, ja tuosta johtuvat heikot yöunet tekevät olon välillä vähän zombimaiseksi. Huono uni ja ne perkuleen ilmastointilaitteet ja propellit jotka pöhisevät joka ikisessä sisätilassa ovat melko hyvä yhdistelmä, jos haluaa hankkia flunssan. Tänään piti juosta, mutta varotoimenpiteenä vaihdoin tuon päiväuniin, ja ratkaisu taisi olla aika hyvä. C-vitamiinia pari grammaa naamaan ja vielä riittävästi ruokaa, niin huomenna jatketaan uudella innolla.

Paratiisi jossakin päin Suomea. Ei ole skoottereita paljon näkynyt.

Tänä tulevana viikonloppuna piti tosiaan ottaa suunnaksi Shanghain pikkukylä Kiinan etelärannikolla, mutta kuinkas sitten kävikään. Siellä olisi ollut sellainen pikku tapahtuma, jossa olisi olleet Suomalaiset Tero, Antti ja Ari mittelemässä paremmuudestaan kepinheitossa, jotkut tummahipiäiset Carmelita ja Shelly-Ann juoksemassa etusuoraa ja muuan Yelena hyppäämässä yli viiden metrin. Taisi siellä joku 73m kiekonheittäjäkin olla, ja vielä kuuden seuraavankin heittäjän ennätys keskimäärin yli 68m. Mutta siellä en ole minä. Eikä ole myöskään Yohan juoksemassa 200m, joko kipitti jo Jamaikalla reidet paukkuen. Timanttiliigan osakilpailu olisi ollut huikea kokemus, mutta kun kokonaissumma ylitti reippaasti 700e, niin luovutin...

Kohtuullisen hieno pömpeli

Kokonaispudotus -13,8kg, tällä hetkellä tahti ~ -2kg/kk

Ensimmäisenä tervetulotoivotus Marialle, ja myös Aleksille jos sinut aikanaan unohdin! Täällä on kyllä tilaa meille kaikille. Taiwanissa kuntosalilla ja uima-altaassa ei valitettavasti aina ole. Vähänkään paremman kelin päivinä ei ole ollenkaan tavatonta, että uima-altaasta löytyy 100+ kpl ihmisiä. Onni onnettomuudessa on se, että noista noin 80% harrastaa erilaisia vesileikkejä, kilpikonnakelluntaa tai hylkeenomaista pyristelyä yrittäessään päästä ylös altaasta. Meille matkaa uiville on tarjolla 2 rataa, ja yhdellä radalla on tyypillisesti 3-6 muutakin uimaria. Tuo on jo melkoista luksusta.

Etualalta välittyy tungos hyvin, kokonaiskuva ruuhkatasta hukku huonon rajauksen takia

Salilla taas asennetta on kotimaahan verrattuna tullut korjattua aika paljon. Tänään oli sadepäivä ja kaikki ihmiset ilmeisesti nyhjäsivät kotona, sillä salilla oli vain ~20 ihmistä + meitsi. Kun oma vakiosali on noin 60% tuosta tilasta, alkaa yleensä nyppiä jos reenaajia on samaan aikaan paikalla yli 10. Täällä tuo 20 oli täyttä luksusta verrattuna niihin päiviin, jolloin jumppaajia on yli 60. Suorituspaikkoja on ehkä 20, jos unohdetaan stepperit ja muut käsittämättömät härvelit.

Puhelinlaatu. Lihanpalat odottelivat tuossa käytävällä 30min+, 32°C. Mitenkäs se elintarvikehygienia?

Nyt on takana 2vko viimisestä penkkireenistä, ja ratkaisu on ollut täysin oikea. Tänään otin pienen tuntuman ylläpitoon ykkösiä 98kg, 108kg, 113kg, 115,5kg ja näiden tuntuessa erittäin hyviltä vielä ennätyspainon 118kg. Liikkui erittäin komeasti ilman kipuja tai jumeja, ja varaa jäi isompiin nostoihinkin hyvin, mutta maltoin mieleni. Flyersien tekeminen reilulla esivenytyksellä on antanut lähtöön niin paljon vauhtia, että niitä varmasti tahkotaan myös viimeiset 3-4 viikkoa.

Läskeistä lähti 10kg helpolla, viimeisimmät 4-5 on tehty sitten jo töitä

Ojentajaongelmia takia kaikki paitsi vinoon tehtävät punnerrusliikkeet ovat todennäköisesti pannassa, vasen ojentaja kärsii sen verran sitkeästä jumista. En tiedä nukunko sen päällä huonosti vai mikä on, pyrin tekemään kuitenkin lähes kaikki asiat symmetrisesti molemmilla käsillä. Oikeassa kädessä ei ole tällä hetkellä mitään ropleemaa, ja siksi ihmettelen vähän. Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että kun tekee ylätaljan/kulmasoudun, leuanvedot, hauikset, flyersit ja satunnaiset muut liikkeet yläkropalle, ilmoittaa ojentaja jo pelkästä noiden aiheuttamasta negatiivisesta rasituksesta, että ei kiitos enää. Aiemmasta viisastuneena taidan kuitenkin jatkaa kroppani kuuntelemista, se on paljon viisaampi kuin kaulan jatkeena oleva pää.