Mave!

Kroppa on lievästikin muotoiltuna aika ihmeellinen vekotin. Olen tässä parin viime viikon aikana alkanut salaa tehdä mavea, ja polvi ei ole rajoittanut tuota lähes ollenkaan! Nyt alkaa näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että kohta pääsen taas kyykkäämisen pariin myös, sillä tänään tehdyt muutamat atg-testit eivät tuntuneet yhtään missään, ja alla oli ensimmäinen kunnon mave-setti noin kolmeen kuukauteen. Maverauta liikkui äärettömän helposti, 1RM olisi ollut noin 180kg tienoilla ja sitä tässä ihmettelen todella. En koko alkuvuonna päässyt tekemään yhtään kunnon mave-reeniä, ja sitten polvi alkoi syyskuussa vihoitella, niin että mitäkös hemmettiä, kysyn vaan.

Näilläki jätkillä oli vähän kremppoja, mutta olipahan ikääkin

Jos reenaamattakin pysyy tuolla tasolla, niin kai sieltä nyt sitten työtä tekemällä tankoon saa alkaa lisäillä vihreitä limppuja viiden minuutin välein. Taistelen tällä hetkellä kuitenkin pienen tekniikkamurheen kanssa, mikä pakottaa pitämään sarjat hieman pidempinä. Lähtöasento on hyvä, mutta kun liike alkaa, niin suoristan jalkojani aivan liikaa, hartioiden pysyessä lähes paikallaan. Tangon liikkeestä valtaosa tulee aika karun jullen voimin, kun jalat tekevät vain vähän työtä. Alla on video kesältä, jonka lopussa sama ropleema näkyy selvästi.

Pienillä painoilla hiominen ei oikein auta, liike on silloin niin timanttisen täydellinen että yhdellä jos toisellakin kostuu silmäkulma liikutuksesta. Tänään lääkkeet tuohon olivat löysä hirsi vyö ja katseen suuntaaminen reilusti eteen, ja ne auttoivat hieman. Eivät kuitenkaan täysin...

Kysyin vaa'alta että mikä elukka oon. Vaihtoehdot oli kanadanhanhiparvesta villisikaan...

Polven salliessa pirkkahalli kutsuu, katselin vanhoja heittovideoita kentältä, niin alkoivat kämmenet todellakin syhytä!

Muutto

Ehtipäs tässä tapahtua taas monenlaista. Isoin muutos on joka tapauksessa se, että jo 6-7 viikon päästä muutan noin 200km pohjoisempaan, Äänekoskelle. Opinnäytetyölle löytyi erittäin hyvältä kuulostanut aihe ja työnantaja tuolta, niin ei auta kuin pakata oleellisimmat kamat mukaan ja siirtää itsensä ainakin arkipäiviksi tuonne kauas pohjoiseen. Aikuisiällä en ole käynyt Leppävirtaa pohjoisemmassa, eli onhan tässä nyt muutosta kerrakseen. Asuntoa ei vielä ole, mutta eiköhän tämä tästä jotenkin järjesty.

Siällä syörään mustaa, mutteisen kans vahingossakaal laitetas sinappia

Toinen muutos on sellainen, että oma tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti, enkä saanut sitä mitenkään pelastettua. Viikon päivät tuota yritin, mutta sitten taivuin ostamaan uutukaisen Acerin koneen, jossa on KOSKETUSNÄYTTÖ. Olen lähtökohtaisesta pitänyt noita aivan turhana teknisenä juippiutuna, jonka oikeasti hyödylliset sovellukset ovat aika vähäiset. Eihän tämä nyt ole hirveän kiva muokata kuvia, kun näytössä on viiruja joulutorttujen rasvasta ja luumuhillosta...

Kurja maa, muutetaan pois

Reenirintamalta on ihan positiivisia uutisia! Kulunut viikko on myllerryksestä johtuen ollut aika kevyt, mutta eilen tein kokeilin pitkästä aikaa jalkaprässiä, jossa ei tuntunut polvessa kipua ollenkaan! Painoa oli aluksi pelkkä kelkka, ja sen jälkeen 20kg molemmilla puolilla. Valoa todellakin taitaa näkyä tunnelin päässä. Kokeilin innon puuskassa myös hack-kyykkyä, ja pelkällä kelkalla tuokaan liike tuntui jo lähes täysin sujuvalta. Ihan kivoja uutisia sen jälkeen, kun YTHS:n lääkäri totesi, ettei hän lähetäkään ortopedille, vaan minun tulisi laihduttaa. Reilu peli.

Kutinat ja happoreeni

Tiedän olevani kyllä monen sortin mestari onnistumaan asioissa, eikä 7.11. vuonna 2013 tehnyt poikkeusta tuossa asiassa. Tarkoitus oli ottaa täysin normaalista poikkeava, ja pykälän tiukempi reeni kuin normaalisti. Valmistautumista varten laukkuun pakkasin sheikkeriin 2dl hanavettä, 1 rkl kreatiinia, 1 rkl beta-alaniinia ja yksi mitallinen DMAA-aikakauden Neurocorea. Ongelmia alkoi ilmetä pukuhuoneessa, kun huomasin että puolet tuosta litkusta oli valunut pullosta ulos... Kun beta-alaniinilitku on kastellut koko pitkähihaisen reenipaidan, oli reeniin lähtiessä todella hyvät kutinat aina olkapäitä myöten.

Maailmalla oli hauskaa, mutta kotisali on aina kotisali

Tässä on nyt koko syksyn alkupuolisko tykitetty puntilla lähes pelkästään suoraa 3-8 toiston sarjaa yläkropalle, ja tuohon oli suunnitelma saada muutosta penkin osalta. Lopulta suunnitelmaksi varmistui tehdä sarjoja, joissa aina toistojen jälkeen kaveri ottaa rautaa pois, ja tehdään heti muutama lisää. Ei body-tyylin pudotussarjoja, mutta vähän sinne suuntaan kuitenkin. Aloitettiin isommista raudoista ja vähistä toistoista, ja päädyttiin naurettaviin rautoihin ja vähän pidempiin sarjoihin. Rautoja lähdettiin latomaan sillä oletuksella, että ykkösmaksimi olisi noin 110kg

Setti 1:

1 x 100kg

1x 95

2 x 90

2 x 85

3 x 80

3 x 75

____Bonus 2 x 70____

Toistot 14, kiloja 1150

Tahti oli reipas, ja pidin tankoa hyvässä kontrollissa rinnalla niin kauan kuin se oli mahdollista, mutta jo 80kg siirryttäessä happo alkoi painaa aika lailla. Kaveri huusi tekemään vielä pari toistoa 70 kilolla, mutta jo kahden toiston jälkeen ojentajat olivat niin umpipuuta, etten sarjaa saanut jatkettua. Sitten vedettiin henkeä, ja otettiin toinen setti.

Setti 2:

5 x 80kg

5 x 75

5 x 70

5 x 65
___Bonus 2 x 60____

Toistot 22, kiloja 1570

Sama homma. Siitä on aika monta vuotta, kun 60kg on tuntunut noin pahalta. Sarjojen aikana musiikki kyllä pauhasi korvissa, mutta siitä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Viimeisen toiston jälkeen oli ensimmäistä kertaa pakko nousta penkiltä sivukautta kierähtämällä, kun istumaan nouseminen ei tuntunut mitenkään mahdolliselta. Kun kerran vedetään rankemman pään reeni, niin koko komeus piti kruunata vielä kolmannella setillä.

Setti 3:
8 x 60kg

8 x 55 kg

8 x 50 kg
___Bonus 4 x 45____

Toistot 28, kiloja 1500

TOTAL:
Toistoja 64 kpl
4220 kg
Keskim 66 kg / toisto.

Tämä oli aika hauska setti kokonaisuudessaan! Jokainen sarja tyssäsi siihen, että ojentajista loppui potku, rinnassa pihisi henki aina edes hieman. Näitä toistoja tehdessä huomasin itsekin, että saatoin päästää jonkun sortin eläimellistä mylvintää tankoa liikutellessani. Se oli kuitenkin kaikki tarpeen, sillä viimeisen toiston ja parin sekuntin penkillä retkottamisen levon jälkeen en saanut suoristettua käsiäni ylös. Ei siinä sitten muuta, kuin oikean kyljen kautta kierähdys lattialle, ja huutelemaan kun kaveri toistaa saman sarjan.

Olis pieni polte päästä takaisin Pekingiin, HDR-kuvaaminen areenalla polttelis todella paljon

Koko setissä tärkein idea oli vähän ravistella niitä omia reenirutiineita. Itselläni on eniten kehittymistä haponkeston ja henkisen sitkeyden kanssa, ja tämä oli omiaan parantamaan noita. Palautumiseen lyötiin taas ekstrahuomiota syömällä hyvin ja nukkumalla hieman yli 10h unet perään. Polvelle taas kuuluu tällä hetkellä kohtuullista, ei hyvää eikä huonoa. Nyt ollaan jonossa ortopedille, ja katsotaan että löytyisikö ongelmiin joku järjellinen syy.

Salikomedian aiheet & alkuviikon avautuminen

Eipä riittänyt se, ettei mene peukalo kiinni enää olkapäähän, vaan uskomattomia suorituksia meinaa tulla ihan solkenaan. Tällä kertaa onneksi vain meinasi, ja kunnia ei olisi ollut ihan niin iso. Uutisoin aiemmin tämänlaisesta laitteesta, jota me lihavat voimme käyttää, kun emme voi vetää leukoja. Painoa oli lastattu kättä kohti noin kuusikymmentä kiloa, ja fiilis viidennessä toistossa aivan valtava. Unohdinpa sitten ilmeisesti vetää käsillä, ja työnsin vain lattiasta jaloilla, kun laitteen etureuna ja allekirjoittanut nousivat ainakin puoli metriä ilmaan, ja laite keinahteli taakse kaatumisen rajamailla. Onneksi tämä puoli metriä taisi oikeasti olla 5 senttiä, mutta olisi siinä ollut hienon tarinan aines, kun valtava metallihäkkyrä 120 kilon ja meikäläisen kera kaatuu jalkaprässin päälle, ja mies lentää lopulta kaaressa prässäävän trikoohousun päälle, aivan kuin Marko Asell Atlantan olympiafinaalissa. Ainakin yläasteikäiset olisivat antaneet välittämät aplodit, mutta teekkarit lienevät vähän jäyhempää väkeä, ja olisivat luultavasti vain tulleet auttamaan.

Yritin pestä sukseni. Ei ihan mahtunut.

Tilattiin kaverin kanssa taas Leaderin prodepatukoita ja muuta kivaa, aiemmat nannat olivat nääs loppuneet herkkulaatikon pohjalta. Äskettäin siellä lojui vain 4kg maltoa, mutta säästetään nuo parhaat pahan päivän varalle. Ehdottomasti yksi maailman parhaista proteiinipatukoista on Leaderin So Low-Carb sarjan salmiakki-lakritsi, jota tilauksessamme oli kokonaiset 4kg, ja toinen 4kg muita patukoita. 13kg paketti saapui nopeasti postiin, jossa oli tarkoitus jakaa kilon patukkapussit reppuihin, ja lähteä sitten kotiin, aivan kuten viime kerrallakin.

Taiwanin matkakuvat on vihdoin ja viimein teetetty. 527kpl kauneutta.

Tällä kertaa homma ei ollut aivan niin helppoa, sillä kaikki patukat olivat irrallaan laatikon pohjalla. Kaksi sataa saakelin hihhulipatukkaa täysin sekaisin ja irtonaisena laatikossa, kysyn vain että mitä hemmettiä! Jaappa siitä sitten nuo kahteen osaan, ja katso tuliko kaikki tilattu.Viimeksi kaikki oli pakattu siisteihin pusseihin, josta oli helppo punnita tulleet kilohintapatukat. Onneksi on olemassa matalasuosioinen blogi, jonne voi tästä asiasta avautua!

Tiedäpä se.

Olen tänään vihainen muutenkin. Onneksi kouluruoka-ajat ovat aivan kohta ohi, mutta vieläkin ihmetyttää tuo, minkälaista paskaa ihmisten suuhun laitetaan einesten muodossa. Otetaan Putesta ja Mansikista kaikki liha pois, ja sitten heitetään loppu raukka myllyyn pyörimään. Lisätään hieman vehnäjauhoa, lisäävehnäjauhoa, timjamia, korppujauho-vehnäjauhoseosta, korianteria, sementtiä, valkoista väriainetta ja puolet pyhästä hengestä. Näin saadaan tänäänkin koulun paistinpannulla tirissyt, valkoinen vohveli, johon valmiiksi värjätyt viivat tekevät "jauhelihapihvistä" erittäin houkuttelevan näköisen. Se onkin aikamoinen taikavohveli, sillä jo suussa olevat entsyymit ehtivät pilkkoa koko komeuden, ennen kuin siitä pääsee vatsaan asti mitään muuta kuin pyhä henki.

Ps. Äsken soitti puhelinmyyjä, ei halunnut myydä mitään, vaan laittaa tulemaan kaksi ilmaista näytepakkausta. Sanoin vain ettei se nyt onnistu, koska postilaatikko on aivan täynnä. Ei vängännyt enempää.

Punttisalimeriittejä

Heihou! Jalka kestää koko ajan pikkusen paremmin. Olen kuntouttanut sitä nyt pumppaamalla erityisesti takareisiä, joista löysin yllättävän ison voimaeron. Painot, joilla jaksan tehdä oikealla jalalla kahdeksan toistoa, nousevat vasemmalla jalalla arviolta 11-12 kertaa. Olen nyt reenannut tuota yksi jalka kerrallaan, ja heikommalla tietysti aloittaen. Tenniksen peluu tuolla onnistui jo ihan jees, lähteminen ja kääntyminen oli kuitenkin selvästi hitaampaa verrattuna aiempaan. Lentopalloakin testattiin koulun höntsäturnauksen merkeissä, ja kinesioteippi poisti jalasta pahimmat oireet välittömästi! Tuo on kyllä niin mahtava keksintö, ettei voi kuin kehua.

Rahan haju

Tein hieman yksinkertaistetun version TÄSTÄ teippauksesta, en kuitenkaan vienyt teippejä ylhäällä ristiin. Videolla selostavan naisen puhelinseksiääni oli niin puoleensavetävä, että pakkohan tuota oli kokeilla. Kuntopyöräily on ollut yksi polviystävällinen reenimuoto lisää, 30-60min hönkäisyssä on kerennyt hyvin lukea salilla olevat alan lehdet, ja hengästyttyä vähän siinä sivussa. Olen tehnyt tässä sellaisen pienen päätöksen, että ensi vuonna en höntyile yleisurheilukentällä pituushypyn tai kovin repivien juoksujen kanssa, 110kg on aika katastrofaalinen yhdistelmä noiden kanssa.

Erään projektin alku

Sain meriittilistalle tänään yhden saavutuksen lisää! Kaveri on saanut houkuteltua tekemään useampaan kerran habasarjan, jossa ensin tehdään 7 puolikasta toistoa ala-asennossa, sitten yläasennossa, ja lopulta seitsemän kokonaista, ja nämä kaikki siis putkeen. Tänään räpiköin tuon läpi triplasti, ja lopputulemana oli se, etten saanut peukaloa kiinni olkapäähän! RHP here I come! Seuraava meriitti on sitten se, kun mavepäivän jälkeen ei saa sidottua kengännauhoja. Edes istuvaltaan.

Hitaasti ja varmasti

Odottavan aika on pitkä, laihduttajalla on aina nälkä ja minä en lapsena koskaan osunut pesäpallomailalla palloon. Nämä ovat näitä maailman totuuksia, joiden kanssa vain pitää elää, halusi sitä tai ei. Omalle fysiikalleen voi sitten taas tehdä melko paljonkin, muttei ihan mitä tahansa. Polvesta röntgenit jo otettiin, mutten niistä ole vielä kuullut mitään, ja tuskin niissä mitään suurempaa näkyykään. Koko ajan on menty parempaan, sillä eilen pystyin kävelemään portaat ylös ja alas ilman mitään kipuja, vaikkakin pieni varovaisuus oli tietty mukana. Nyt valo tunnelin päässä näyttää aika kirkkaalta, pikku hiljaa rauhassa kuntoutetaan niin eiköhän tämä tästä lähde taas käyntiin.

Yllä on ote reenipäiväkirjasta tämän kuun osalta. Huomasinkin heti virheen, 21.10 ei ollut lepopäivä vaikka väri niin antaa ymmärtää. Aika tylyä luettavaa näin syksylle, jolloin pitäisi rakentaa peruskuntoa. Venyttelyä on kertynyt kyllä erittäin paljon, mutta ei se oikein ole pystynyt paikkaamaan jumia, joka liikkumattomuudesta on seurannut. Pitänee lähteä kohta tekemään kevyttehoista kävelyä metsään vaikka kameran kanssa, se on luultavasti paras siirtymäaskel kohti kevyitä juoksulenkkejä. Kesällä jo haaveilin kuntopiikin hakemista vuodenvaihteen tienoille, mutta tuo taitaa nyt tulla aivan liian aikaisin heittoja ja hyppyjä ajatellen. Jos ei muu onnistu, niin piikataan vaikka penkki siihen sitten.

Naamat

Alan olla korviani myöten täynnä jo näitä ylä- ja keskikropan reenejä. Kestivät jalat tai ei, tämän viikon jälkeen penkki, pystypunnerrus ja muut venkurat jäävät pariksi viikoksi tauolle. Keskikroppa kaipaisi todellakin reeniä mavejen ja etukyykkyjen muodossa, mutta pitää nyt myöntää että eivät nämä oman painon reenitkään hukkaan tule menemään, päinvastoin. Silti mulla on ikävä heittämään ja kyykkäämään...

Ps. poistin alhaalta pikapalautevaihtoehdot. Kyllästyin niihin.

Helppoa ja hauskaa kuin lapsen tekeminen

En ole ihan hirveän hyvä ottamaan itsestäni kaikkea irti, jos puhutaan oksennuksen rajamaille vievästä happoreenistä. Nyt kun jalka- ja koko kropan reenit ovat loistaneet poissaolollaa, ei pelkällä yläkroppareenillä saada koko kroppaa vedettyä oikein millään kovin puhki. Vaikka jokainen yläkropan lihas huutaisi lepopäivänä armoa ja kaloreita, on meinkin kuin lastentarhassa verrattuna päivään, jossa on vedetty mavessa perusreenin 4x8, ja siihen päälle 2x6 kyykkyä. Eloa ja energiaa riittää siis nyt touhuun jos toiseenkin ylenmäärin, vaikka punttitunteja on jo tässä vaiheessa kuuta kasassa 15 yhteensä yhdeksältä kerralta.

Saakeli ku Brutus liitty salaliittoon

Viimeisestä kymmenestä päivästä on levätty kuusi, ja siltikin tuntikertymä on noin hyvä. Tässä odottelee nurkan takana kuitenkin se mörkö, joka vauhtisokeuden iskiessä alkaa kavalasti nakertaa mieltä ja tuloskuntoa, kun reeni on erittäin yksipuolista. Polvi on jo pääosan ajasta aika hyvä, mutta liian nopea portaiden meneminen tai muu hässäköinti on tuonut aina välittömästi tapakapakkia. Tänään otettiin röntgenit luupiikkien tai vastaavien varalla, mutta epäilenpä ettei sieltä mitään löydy. Oireet viittaisivat jonkunlaiseen rustovaurioon, minkä pitäisi olla melko pieni murhe kaikeksi onneksi.

Kyllästyin harmaisiin iltoihin

Yläkroppa on vastannut reeniin hyvin ilman sen suurempia tuskailuita. Yläselän seudulle on reenissä tullut sarjoja 3-6 kappaletta, ja olenkin enemmän kuin kiitollinen laitteista, jotka koulun uudelle salille on saatu! Ne ovat hieman ylä- ja alataljaa vastaavat vipuvarsilaitteet, mutta lopulta ei sinne päinkään. Miljoonasti vain paremmat. Toinen muistuttaa hieman tätä, ja toisesta en kuvaa löytänyt. Punnerrusliikkeitä on tullut myös paljon. Penkissä on menty taas laidasta laitaan, välillä nostaen itsetuntoa boostaavia ykkösiä, ja välillä taas solttupenkkisarjoja korostetun hitaalla alavaiheella. Tänään nousi melko terävästi ja teknisesti hyvin nosto, jossa tangon molemmissa päissä oli 20kg, 15kg, 10kg ja 5kg. Oli suhteellisen mukava handlata jo tuollainen määrä rautaa, kun tuoreessa muistissa on 2x 60kg epäonnistuminen.

Sydän raunioina

Nyt alkaa taas meininki olla kohdallaan! Lensin nimittäin juuri äsken ulos ohjatulta venyttelytunnilta. En olisi uskonut, että tämä on edes mahdollista, mutta tulipahan sekin nyt kokeiltua. Nyt alkaa olla melko pitkälti kaikki varmaan koettuna mitä tällä koululla on tarjota, eli kai sitä voisi ajatella valmistumista. Tarina kulki seuraavaan tapaan.

Lauantaiaamu lähti käyntiin puntilla, kuten niin monesti aiemminkin. Ja hyvin lähtikin käyntiin. Sitten suihkuun, jonka jälkeen palkintona odotti Ironmaxxin sitruuna-jogurttiesanssinen palautumisjuoma, ja makuhermojahan se taas hiveli niin, että hurina vain kuului. Mieli oli pirteä ja kroppa kankea. Ei sitten muuta kuin venyttelytunnille.

Kotikaupunginosa

Vakio-ohjaaja ei ollut paikalla, vaan tunnit hoisi tällä kertaa tuuraaja. Oli tuo ilmeisesti ollut vetämässä jumppia ennenkin, naama oli ainakin tuttu. Venyttelyn aluksi kaikki käskettiin nousta ylös, vaikka olin juuri saanut itseni aseteltua patjalle niin, että siinä oli sielun, takapuolen ja muunkin ruumiin hyvä olla. Kun sitten ilmoitettiin, että tunti aloitetaan kehonhuolto-osuudella, alkoi meiltä jo vihloa niin, että olisi parempi kuin ei päätä olisi ollut ollenkaan. Ensimmäinen liike muistutti istuen vessassakäyntiä, pönttöön kuitenkaan koskematta, kädet suoraan edessä. Tässä harjoituksessa ei hätä ollut ihan nopea, ja toimitus toistettiin ainakin kolmesti. Ei tämä nyt ollut aivan sitä, mitä halusin punttireenin jälkeen

Sääksjärven silta

Seuraavassa liikkeessä piti sitten seistä yhdellä jalalla, ja leikkiä lentokonetta tai meritähteä. Jalanvaihdon yhteydessä taisin päästää naamalleni kevyen v***u mitä p**kaa -ilmeen, jonka ohjaaja yllättäen huomasi. Sitten tulikin melko suora, hienovaraisesti kohdistamaton kehotus, että ovi löytyy tuolta takakulmasta, jos liikkeet eivät kiinnosta. Muutaman sekuntin miettimisen jälkeen pakkasin kamani ja päätin lähteä kotiin. Kerran kun kehotettiin.

Reenivuosia minulla on takana 5, joista 2-3 on sisältänyt jotain järkeä. Näin alkuvaiheessa harrastusta kuuntelen erittäin mielelläni kaikki heitä, joilla on kokemusta, mielipiteitä ja näkökulmaa asioihin. Teen kuitenkin hommaa 100% itseäni varten, ja tiedän jo melko tarkkaan mitä haluan, ja mikä ei minulle sovi. Joskus on parempi kävellä pois, kuin tehdä asioita vain muiden mieliksi.