Can someone else Just Do It?

Väsymys on vain mielen heikkoutta, mä annan itsestäni aina satakymmenen prossaa ja selviän kaikesta voittajana, koska mun seinällä on tsemppaava kuva leijonasta ja jostain motivaatiolauseesta, jota se leijona ei sitten tasan varmasti ole sanonut. Ajatelkaa nyt itse leijonaa, joka kiipeää maasta puun latvaan ja takaisin kakskytyks kertaa amrappia ihan wodina aina kun ei metsästä gaselleja. Ei tolkun hiventä.

Oikeasti olen ihan helkkarin rikki. Lapsiperheen elämää vissiin. Töissä pitää nuorena insinöörinä tuoda taloon sitä ihanaa uutta näkemystä, ja olla muutenkin dynaaminen ja aina valmiina kuin partiopoika. Ja jos joskus pääsee virka-aikaan lähtemään kotiin, niin edessä on tietysti iltavuoro naperon kanssa. Normihommia, eilen pidin vessapaperirullaa puolen metrin korkeudella lattiasta, jotta lego-ukot voivat laskea siitä läpi. Reilun puolen tunnin urakka. Ja uskokaa tai älkää, niin tätä voi leikkiä väärin ja sen saa todellakin kuulla.

Opiskeluaikoina tapana oli, että ennen reenin kovimpia sarjoja pidettiin kovaa puhinaa ja melskettä, ja puhuttiin itselle motivointilauseita siihen tyyliin, että tottakai sä pystyt, sen takia sä täällä oot! Nykyään puhina on ihan samanlaista, mutta mielessä pyörii vain ”ihan sama pystytkö vai et, miks sä edes oot täällä? Mee kotiin nukkumaan.” Ihmisen kroppa ja mieli on vähän samaa sorttia kuin vastavirtaan uiminen: Ne laittaa sut lopulta ojennukseen vaikka kuinka pyristelisit. Joko kertalyönnillä tai väsyttämällä, mutta laittaa kumminkin. Jos et usko, niin et ole pyristellyt tarpeeksi kauan.

Muuten kulkee helkkarin hyvin. Hierotutin tänään vatsalihakset, ja auttoi ihan tolkuttomasti! On kova suunnitelma olla ensi kesänä kovemmassa kunnossa kuin ikinä, ja sitten se kolmekymppiä pamahtaakin mittariin. Tarttis varmaan miettiä uudestaan, että onko tässä niin tolkkua yrittää tulla aina hitusen vahvemmaksi.

Vuoden 2017 pannukakku

Vuodet eivät totisesti ole veljiä keskenään. Olen tässä jo noin kuukautta suunniteltua aiemmin pakkaamassa heittotarpeita jonnekin muuttolaatikkojen syövereihin melko apein mielin ja vähintäänkin turhautuneena. Talvella tein jokseenkin hyvää työtä, mutta lopputuloksena oli  sittenkin vain reunoilta palanut pannukakku, joka on keskeltä vain puoliraakaa velliä. Ei muuta kuin hilloa päälle ja uskotellaan vaimolle, että hyvää on.

Kun pannukakku menee pilalle, niin vika on joko reseptissä tai kokissa. Tällä kertaa molemmissa. Otin tietoisen riskin, ja aerobinen liikunta oli hyvin minimaalista koko kauden. Priorisoin vähäisen reeniajan voimanhankintaan, ja lopputulos on tässä. Olen kyllä helkkarin vahva, mutta auttaisko joku mut tästä sohvalta ylös kun en itse pääse. Toinen virhe oli se, että en malttanut olla tekemättä maksimirautanostoja näin kesän heittokaudella. Heinäkuun puolivälissä penkkienkkaan kerralla+7,5 kg (150 kg) ja rinnallevetoon elokuun alussa 122,5 kg uusiksi ennätyslukemiksi. Penkissä olisi vielä ollut varaakin parantaa, rinnallevedossa 125 kg taas tuli syliin niin että rannetta paranneltiin pari viikkoa. Ja kun tämän pannukakun kokki koki olevansa supermies, onhan päällä sininen paita, niin oikeaa lepoa ei kesään mahtunut. ”Lepohetkinä” oltiin joko ulkomailla työmatkoilla, tai sitten elettiin yksinhuoltajasimulaattoria nipistäen pois viimeisetkin voimanrippeet.

Kaivetaan positiivista! Suurimmat liikkuvuusongelmat sain pois, tosin liian myöhään. Hankittu voima myöskin säilyy taustalla, ylläpito on monin verroin helpompaa kuin uuden rakentaminen. Kiekossa sain myös monta teknistä palasta lisää hiottua, vaikka kokonaista niistä ei vielä tullut. Lisäksi luulen löytäneeni reseptin, jolla voimaa kertyy vähän niin kuin itsestään. Kuulostipa douppaukselta. No, niin tärkeää tämä ei ole että tarvisi lähteä niihin touhuihin pelleilemään.

Ensi vuosi on monella tapaa vedenjakaja. Niin monta sataa tuntia (ja euroa) tähän uppoaa vuodessa, että olen kyseenalaistanut tekemisen mielekkyyttä tasaisin väliajoin, mutta todennut silti haluavani kokeilla rahkeitani. Kerron kuitenkin salaisuuden. Reenaaminen ja tuloksenteko ei ole rankkaa, palautuminen on. Siinä vaiheessa kun huippuveto ei pysty enää korvaamaan kaikkia reenaamisen aiheuttamia kärsimyksiä, niin on parasta pakata kamat kasaan, ja tehdä jotain ihan muuta.

Mutta ei vielä.

Alkukesä 2017 tilannekatsaus

Juna jatkaa kulkuaan, ja itse roikun viimeisen vaunun perälaudassa ilmavirran riepoteltavana. Väliäkös tuon, kun kyydissä pysyy! Mutta aloitetaan tarina kauempaa.

Heittokausi on siis aloitettu. Ensimmäinen kuulanheittokerta meni niin vihkoon kuin voi mennä. Jos kroppa ei taivu mistään muualta kuin kaulasta ja nilkoista, niin vaikea siinä on lingota mitään yhtään mihinkään. Jostakin pitää kuitenkin aina aloittaa, ja tulipahan se tehtyä. Vähitellen nuo ovat tuolta hilautuneet ylöspäin, nyt PYT 20,60 m ja JVE 17,90 m. Molemmat ovat noin metrin päässä ennätyksistä, mutta erityisesti JVE:ssä ollaan vielä kaukana hyvistä vedoista. Kesän minimitavoite vaatii yhteensä 150 cm parannuksen. Penkissä pompauttamalla 2x137,5 kg, pomputta 4x127,5 ja sotilaspenkissä 4x115 antavat hyvin uskoa 155 kilon pompautukseen, varsinkin kun kaksi viimeistä tulosta on tehty selvästi laskevaan vireeseen. Ja tärkein, 2 kilon kiekko on liidellyt säännöllisesti 40 m viivan yli, parhaillaan jo 41,45 m. Jos aiempia vuosia miettii, niin nelivitonen pitäisi olla syksyllä hyvin haarukassa.

"Salilla juttely kielletty." Hyvä.

Kilpailulisenssin hankinta meni todennäköisesti tälle kesälle jäihin, kalenteri mahdollisti yhden ainoan kisan ja katsotaan nyt onko se 150 euron arvoinen. En tosin aiemminkaan ole tarvinnut kilpailuita minkään sortin motivaattoriksi, omien rajojen etsiminen on se josta tämä blogikin sai nimensä jo – jösses – 2010. Noh, aika kuluu ja me siinä mukana, semmoista se on. Yleispätevä neuvo aikanaan vaihto-opiskeluun lähitessä oli sellainen, että jos vähänkään haluaa, niin kannattaa lähteä. Jos tietää että ei, niin mitä turhaan sitten. Sama pätee melko hyvin muutenkin: Jos penkissä 50 kilon alle jäävä mies haluaa aloittaa voimailun, niin miksi ei aloittaisi? Mutta jos ajatuksiltaan erittäin vaikeaselkoinen ja epälooginen henkilö  haluaa aloittaa blogin pitämisen, niin sitä olisi ollut parempi harkita kerran tai kaksi.

Turpaan tuli naisten 4x SM-voittajalta, Pahoittelut epäsopivasta asustuksesta.

Oliko tässä joku punainen lanka tai juoni? Tiivistettynä tilanne on nyt se, että välillä kulkee helkkarin hyvin, mutta sitten väsymys vetää nopeasti vaikeroimaan itsesäälissä lattialle, ja toteamaan seuraavan reenivuoden olevan kyllä viimeinen. Saa nähdä mitä käy, mutta toistaiseksi alakulosta on päästy aina vaan kovemmin pinnalle!

Näin mulla tänään menee

Aivan nyt alkuun pitää mainita, että olen ajanut itseni piristekoukkuun. Energiajuomat ja muut piristävät litkut, mikä mahtava ryöppy kunnon kofeiiniannostus onkaan. Tosin vain jumppaa ennen, muuten en ole noita vielä alkanut hörppimään. Celsius, Battery, Jack3din sukuiset ja kaikki muut ystävät. Kun ei huumeita, viinaa, tupakkaa tai sekamehua harrasta lain, niin sallittakoon tämä.

Reenitunnit ovat vuoden takaisesta pudonneet merkittävästi, mutta se on ihan kohtalainen hinta siitä, että saa olla isi. Reenisyksy kulki hienosti, mutta joulu-tammikuu ja vähän helmikuutakin meni pilalle ilmeisesti sisäilmaongelmien takia. Nämä ongelmat saatiin kuitenkin ratkaistua, ja taas ollaan täydessä vauhdissa! Voimat ovat kuitenkin hilautuneet rauhallisesti ja vakaasti ylöspäin, ja viime viikolla Karhuhalliin palatessa tuli ensimmäistä kertaa se tunne, jota olen odottanut: ”Eihän tämä 2 kilon kiekko paina mitään!”. Olen vasta heitellyt hyvin maltillisia määriä pressuun, mutta vatsan pohjalla jo vähän kutkuttaa päästä heittämään avoimeen tilaan. Paikallinen  ulkokenttä on jo lähestulkoon sula, enää täytyy odotella riittäviä lämpöasteita ja sitten vaan pöhinä päälle.

Sponsorina Sinebrychoff, kuvaajalle peukku

Maaliskuu on poikkeuksellisesti ollut kuukausi ilman maksimivoiman kehittämiseen tähtääviä sarjoja. Viime kesä näytti itselleni sen, että nopeus, elastisuus ja räjähtävyys ovat melko lailla voimaa jäljessä, ja sitä kautta on metrejä saatavilla helposti lisää. Nyt tässä on sitten venytelty, aktivoitu mitä ihmeellisempiä pikkulihaksia ja vähän isompiakin kuten etureisiä. Oikean polven seutua vaivaa jokin, ja suoristuksen viimeinen 5 cm kiristää välillä lumpion yläreunalta, ja milloin mistäkin sivusta. Lonkka, sisäreisi ja pakara ovat kuitenkin niin mielenkiintoisessa jumitilassa, että syy löytyy todennäköisesti sieltä.

Tämän hetken työmaa

Jännä hetki tämä kesän kynnys on aina, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Kuten jo viimeiset kaksi vuotta, olo on hyvin luottavainen ja optimistinen. Jälkiviisas en oikein osaa olla, jälkityhmä varmaan ennemmän. Näillä nykyisillä tiedoilla en oikein osaisi tehdä mitään toisin, ja se on vähän huolestuttavaakin. Huhtikuussa aletaan sitten todennäköisesti yhtä aikaa liikuttaa isompia rautoja, ja heittää kuulaa ja limppua ilmaan. Huhtikuusta heinäkuun loppuun on 4 kuukautta, ja sinä aikana kerätään kaikki tehot irti mitä miehestä on tänä kesänä saatavilla. Sitten elo-syyskuussa on turha hakata naulaa päähänsä, vaan litkiä ES ja katsoa, kuinka hyvän vireen saa kevennyksen kautta kaivettua.

Nyt lähden kylpemään.

Taputus itselleen

Onpa outo olo. Kesäaika kulki omilla raiteillaan, ja treenit olivat lopulta jossain seitsemännen prioriteetin paikkeilla. Sopeuduttiin uuteen työpaikkaan, myytiin vanhaa asuntoa, etsittiin uutta ja samalla pyöritettiin kotia, jossa valtaa piti vankkumattomalla otteellaan noin 70 cm pituinen tohottaja. Maalattiin rimoja, esiteltiin asuntoa,  käytiin työreissuilla ja hoidettiin kaikkea akuuttia ylimääräistä tiskaamisen ja imuroinnin ohella. Ja syötiin nyhtökauraa, tietty.

Itse kaipaan säännöllisin väliajoin sitä ekstrovertin painajaista, että saan viettää kokonaisen päivän ilman ihmiskontakteja ja liikehtiä rauhakseltaan omaan tahtiini. Vapun jälkeen tuollaisesta ei ollut edes mahdollista haaveilla. Jotta sai kaikki asiat järjestettyä niin kuin halusi, niin lähes koko ajan oli oltava menossa. Kaikesta tuosta huolimatta, sain jotenkin kesällä itsestäni tuloksellisesti irti enemmän, kuin uskalsin toivoakaan. Ensimmäinen ilon aihe, olen nyt 40 m kiekkomies (2 kg), vaikka se ei ollut tämän kesän saavutettavien asioiden listalla ollenkaan. Tajusin tuon tuloksen merkityksen, kun selailin yleisurheilun tulosluokituksia, ja tuo ylittää metrillä B-luokan rajan! Vastaavan rajan tuloksia on vertailun vuoksi alla pari kappaletta

100 m juoksu - 11,40 s

Korkeushyppy - 180 cm

3000 m - 9 min 30 s (Cooper  3800 m)

10 000 m - 34 min 40 s.

Kovia lukemia ainakin omasta mielestä. Tuossa B-luokassa on vielä sellainen jippo, että kun sellaisen tuloksen tekee jonkun seuran nimissä, niin halutessaan vaihtaa seuraa joutuu maksamaan siirtosumman, joka muistaakseni oli 280 euroa. Saattoi olla myös 140, tiedäpä tuota. Aika hoopolta kuitenkin tuntuu, että tällainen karvahattukin joutuisi jo tuollaisia rahoja maksamaan.

Joka päivä sama kuva talon seinästä

Kuulanheitossa ei aivan päästy vanhoihin ennätyksiin, mutta 4 kg pyt 20,78 m ja jve 18,56 m ovat jo ihan mukavaa luettavaa taas. Paras terä hävisi autoiluun, ja nuo tulokset tulivatkin jo melko alkukesästä. Pönkköjalat eivät kuitenkaan häirinneet, kun 1,75 kg kiekko lensi lukemiin 45,35 m! 5,5 m parannus edellisen kesän parhaaseen on melkein puolitoista metriä enemmän, kuin osasin toivoakaan.

En tiedä yhtään, mitä tulevalta vuodelta oikein olettaisin. Nyt työn alla on kuitenkin sellainen proggis, että olisin taas siinä kunnossa että pystyn juoksemaan. Tänä kesänä se oli haave vain, niin heikkoon kuntoon jalat olivat vetäneet auton ratissa.

Järki, tunne ja tahto

Tänään on maailman tärkein päivä.

                                                               

Tuohon kiteytyy paljon.  En ole oikein ikinä edennyt minkään reeniohjelman mukaan, mutta tänä vuonna olen tehnyt sitä vielä aiempiakin vuosia vähemmän. En näe suurtakaan ideaa siinä, jos valtaisan kehityshypyn toivossa vaihtaa 5x5-ohjelman 3x4-metodiin höystettynä kahdella lisäliikkeellä. Saati sitten sillä, että päättää alkaa käydä kahdesti viikossa lenkillä, ja kerran pelaamassa höyrypalloa. Tärkeää on pitää selvänä mielessään tavoite, sekä työkalut sinne pääsemiseksi. En voi myöskään kehua reenanneeni koskaan kovaa, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että reenien liiallinen ja vääränlainen tekeminen on hidastanut tavoitteisiin pääsyä. Välillä on osuttu maaliin, välillä huti, mutta asioita on aina tulkittu jälkikäteen.

Tänä vuonna muutin tuon. Nykyään yritän parhaani mukaan arvata jo etukäteen, mikä tänään tehty asia edistää parhaiten tavoitteiden saavuttamista. Siinä sivutuotteena on tullut myös hyvin itsevarma ja luottavainen olo. Toisina päivinä olen hakannut tukevia erikoisliikkeitä sarja toisensa perään ylimääräisenä, ja toisina taas jäänyt kotiin katsomaan pienen lapsen touhuja, vaikka vuorossa piti olla viikon ”kovin ja kehittävin” reeni. Tiedä sitten, onko kyseessä isyyden tuoma kypsyminen, mutta höntyilyn jäädessä pois on jokaisella reenillä nyt ollut tarkoitus, ja useimmiten ollut vielä eteenpäin vievä vaikutus. Voin kertoa, että varsinkin heittoreenien jälkeen on olo kuin hakatulla hylkeellä. Miksi taas minä, tulee vaan mieleen kysyä. Näinä aamuina on ihan turha lähteä kokeilemaan onneaan ja riuhtomaan. Perinteisesti toukokuussa olen ollut hyvässä kunnossa, kesä-, heinä- ja ehkä elokuunkin kärsinyt tasannevaiheesta ja sitten syyskuun taiteessa taas parantanut. Nyt nousua on ollut koko kesä, aina toukokuun alusta asti.

Kesä on muutenkin edennyt vauhdilla, ja olen käynyt heittämässä 1 – 2 kertaa viikossa, tehnyt yhden isojen rautojen puntin ja satunnaisesti harrastanut jotain kevyttä siihen viereen. Kahdesta kolmeen reeniä viikossa, ei kuulosta kovin kovalta, eihän? Ei varmasti niin. Mutta se on toiminut. Kovimman työn olen tehnyt syksyllä ja keväällä, joten tyhmintä olisi nollata tuo hyöty vetämällä kesä ylenmäärin suorituksia kehnoista lähtökohdista. Aiemmin on ollut hieman sitä vikaa, että olen päivästä toiseen mennyt katsomaan, että josko se väline lentäisi tänään hieman paremmin. Harvoin se lensi, joskus kylläkin. Vaikka tavallaan virheeni tiesin, niin usein tuli haettua onnistumisia toistomäärän lisäämisellä ja todennäköisyyksiin luottamisella. Nyt olen vähentänyt määrää, mutta panostanut siihen, että kaikessa tekemisessä on todellakin järkeä. Sama homma toiminee myös työnhaussa. Olen hakenut noin 86 eri lääkärin virkaa, enkä ole päässyt niistä yhteenkään. Inssihommat sitten yllättäen ovat tärpänneet hieman paremmin kohdennetulla haulla.

Tämä on nurinkurista. Nykyään päivittäisestä tekemisestä kirjoittaminen tuntuu jotenkin tyhjänpäiväiseltä, vaikka se on lopulta kaikista tärkein asia. Siltikin, tämän päivän onnistuminen penkissä ei korreloi juuri mitenkään viiden viikon päässä siintävään kuntohuippuun. Sen sijaan tämän viikon suunnitelma liittyy siihen hyvin paljon. Tänään 1.8. tehtiin kovia penkkinostoja, tempausta ja yleistä toiminnallisuutta parantavia hommia, ja hierottiin viimein monen mutkan jälkeen jalkojan hieman auki. Sitten vähän levätään, hierotaan uudestaan ja otetaan suhteellisen kova heittoreeni. Taaskin on mätkitty olo, joten sitten taas levätään päivä pari, kunnes ollaan valmiita. Näin viikkoon sujahtaa 2 reeniä ja 2 hierontaa, joista kaikista vielä palaudutaan mallikkaasti seuraavaan koitokseen. Vuorossa onkin sitten viimeinen ”työviikko” vuodesta, ja sitten vain levätään ja heitetään. Aina kulloisenkin päivän olotilan mukaan.

Ps. numeroitakin löytyy, onhan pelkkä teksti aika tylsää. Katso vielä yksi kirjoitus alaspäin.

Miten menee 2016

Kesä on kulkenut ihan hyvin. Päähuomio on ollut 1.75 kg kiekon heittelyssä, ja viime kesän paras lukema on hypännyt 4 metriä eteenpäin! Se kirjoitetaan nyt 43.80 m, ja 43.50 on ylittynyt myös arviolta 5 - 8 kertaa. Siinä tukena vähemmän heitetyt 2 kg 39.80 m ja 1.5 kg 46.50 m ovat hyvin linjassa tuon tuloksen kanssa. Paikaltaan heitot ovat olleet naurettavia, mutta vauhdilla on toiminut paremmin kuin ikinä. Näyttää kovasti siltä, että jo ensi kesänä rahkeet riittävät käyttämään pääasiassa 2 kg välinettä!

Vanha totuus pitää kuitenkin paikkansa, ettei voima ole nopeutta. Kuulanheitossa PYT ei ole toiminut ollenkaan halutusti, 12 heittokerran parhaiden keskiarvo on 20,09 m, parhaan ollessa 20.78 m. JVE samoilla kerroilla keskiarvona 18,03 m ja paras 18,56 m. Jälkimmäisen kanssa pystyn elämään, mutta tavoite on yhä korkata tänä kesänä molemmista seuraava metriluku.

Koska liikkuvuuskin on hyvin rajoitettu tällä hetkellä, kiekkotulosten parantuminen liittynee kovin tuohon penkkaamiseen. 130 - 135 kg on jo ns varmoje nostoja, mutta 137,5 tai 140 on vielä poimimatta. Tuota pienempää jo kerran yritin, mutta kehnolla nostolla ylöstulo jäi aivan hilkulle, ja varmistaja aivan oikein auttoi sen nopeasti ylös. Aika sen näyttää, elokuun puolella 140 onnistuu tai sitten ei onnistu. Tiedäpä tuosta.

Reenirytmi on ollut harva, ja se on toiminut hyvin. Isona erona on se, että tänä kesänä tulokset ovat parantuneet toukokuun ja elokuun alkujen välillä, kun aiemmin siinä on ollut tasanne. 1.75 kiekko oli alkukesän tasossa 42 m, mutta siihenkin saatiin selvä hyppy ylöspäin juhannuksen tienoilla. Nyt vain jatketaan hyvällä maulla syksyä kohti.

Tällainen raportointi tällä kertaa, tarinoidaan ensi kerralla lisää.

Mollista duuriin

Kesäkin on virallisesti alkanut, kun heittokausi on päästy avaamaan kolmen reenin voimin. Kuulanheitot olivat alkuun aivan karmeita, tuntui kuin en ikinä olisi mitään räjähtävää tehnytkään. Tällä hetkellä on sen verran kovat punttireenit päällä, ettei sitä nopeutta pitäisi kovin paljon ollakaan. Viimeksi mehustelemani kutoset etukyykyssä 130 kilolla alkavat olla jo peruskauraa, ja tänään  pomputtomassa penkissäkin viidenteen työsarjaan nousi seiska 110 kilolla. Kunnon pompulla 1x 135 ja 2x 130 on otettu, ja seuraava kymmenluku alkaa olla lähinnä vain poimimista vaille valmis. Hurja tasonnosto viime kesään, jolloin 120 teki hyvin tiukkaa.

Jos puntilla käynti on raakaa työtä, niin heittäminen on sitten silkkaa nautintoa. Kesäkausi alkoi erittäin hyvin, kun 1.75 kg lensi heti ensimmäisellä kerralla reippaasti yli 40 m, ja 1.5 kg 45.70 m. Viime vuoden kevättä tuo pienempi on edellä semmoisen 6 – 7 metriä. Heittäessä yläkropassa oli vaatteita 4 kerroksen verran ja lämpöä noin 8 °C, eli aika kaukana tässä ollaan vielä kesän optimikeleistä. Jalat jaksavat nyt noin 25 heittoa per kerta, kun kesällä lukeman pitäisi olla yli viidenkymmenen. Eilen tein alkuun kuulanheittoja 8x PYT ja 10x JVE, ja kiekolle ei sitten paljon voimia jäänytkään.

Kun tulokset olivat jo nyt noin hyviä, niin jätän suosiolla heittämisen vielä vähemmälle, ja jatkan fysiikan parissa vielä. Monena vuonna olen ahnehtinut kesän parhaat tulokset vappuun, ja saanut parannettua niitä vasta elokuun loppupuolella. Tänä vuonna tuon sudenkuopan välttämiseksi voimaa ja nopeutta reenataan niin paljon, kuin elämä antaa kesän aikana myöten. Tasapaino kaiken suhteen elämässä on tällä hetkellä aika hyvä, vaikka se vaatiikin aika monta ei-vastausta erinäisiin pyyntöihin. Tälläkin hetkellä vieressäni makaa upea 62-senttinen neito, pitäen isin käsikarvoista kiinni ja välillä tutinpalautuspalvelua vaatien. Neito on erittäin hyvä estämään myös alipalautumista, koska ajan viettäminen yhdessä on niin houkuttelevaa, että se karsii viikosta hyvin ylimääräiset hötkyilyreenit pois. Kun määrää on vähemmän, niin tehoa ja laatua muutenkin voi vastaavasti nostaa.

Elopaino pyörii siinä 116 – 118 kg tienoilla, ja olo on kaikin puolin virkeä ja rento sen osalta. Jos viime vuosi oli kokonaisuudessaan hyvin rankka, niin tämä vuosi on lähtenyt käyntiin juuri niin hyvin kuin vain osasin kuvitella.