Onnistuminen seuraa toistaan

Eilen oli tarkoitus heittää, mutta ajatuksen asteelle jäi. Kun koulun tiimin valmentaja ei koskaan saapunut avaamaan varustekoppia, vedin sitten kentän kuumuudessa 1,5h liikkuvuus- ja venyttelyreenin. Nyt kun jälkiviisaana katsoo tilannetta, niin erittäin hyvä että kävi näin! Kroppa todellakin kaipasi romantiikkaa kunnollisia venytyksiä ja liikeratojen avaamisia, ja muisti kiittää kun niitä tarjottiin.

Tämän päivän puntti avattiin perinteiseen tapaan 15min 8km/h juoksulla, ja sykkeet olivat jo paljon lähempänä normaalitasoa, eli huolet ja murheet voinee heivata pois tuon suhteen. Jo olkapäiden verryttelyssä huomasin, että kroppa todallakin otti huoltotoimet vastaan, ja olo tuntui tosi irtonaiselta. Mainitsin tuossa aiemmin hieman kipeytyneestä rintalihaksesta, ja nyt pari päivää tuon jälkeen tilanne on se, että kyseisen puolen liikkuvuus on ainakin kaksi pykälää vasenta puolta parempi. Ei mitään käryä mitä siellä on tapahtunut, mutta jos sama sattuisi vielä toisellekin puolelle, niin olisi erittäin iloinen.

Kyllä näitä nurkkia taitaa ikävä kuitenkin tulla

Pää on hieman väsynyt, mutta kroppa tuntui elastiselta ja terävältä, siis täydellinen hetki testata tämän reissun saldo smith-penkin osalta. Kunnon lämmöt, ja sitten ykkösiä 108, 113, 118 ja lopulliseksi painoksi 120kg. Ykkösen tiesin olevan varma, kakkoseen uskoin.

Rannesiteet kiinni.

Nopea dynaaminen venytys rinnalle käsiä heilauttamalla.

Tangosta kiinni ja penkille.

Painetta selkään, ja tanko irti lukoista.

Ensimmäinen meni niinkuin pitikin, rauhassa alas ja nopeasti ylös. Toinen hieman liian nopeasti alas, mutta hyvällä rytmillä ylös. Sitten tanko olikin jo tulossa uudestaan ja alas kamalaa vauhtia. Kosketus rintaan ja hirveellä mölyllä ylös. Kiitos flyerssien, rinnaltalähtö ei ole enää ongelma, mutta keskivaiheen jälkeen nosto hidastuu. Nopeutta viimeisessä nostossa ei ole nimeksikään, mutta ei ollut kysymystäkään etteikö olisi noussut. Tanko lukoille, ja sitten tunteita alkaa puskea läpi, eikä ole aikomustakaan nousta penkiltä.

En nyt ihan näinkään sanoisi, mutta jotain vähän sinne suuntaan

Silmien ohi vilahtaa aika alkaen siitä hetkestä, kun jäin isojen karjujen salilla penkissä 60kg tangon alle toisella toistolla. Se otti silloin aika koville. Tuohon väliin on mahtunut yhtä sun toista, mutta parasta on se, etten tunne olevani vielä lähelläkään omia parhaita suorituksiani. Missään liikkeessä tai suorituksessa. Tuo kolmonen menee omalla arvoasteikolla ihan kärkipäähän, sillä olen aina pitänyt itseäni tosi huonona penkkaajana. Tasajalkapomppua 304cm pidän vieläkin ehkä parempana suorituksena, ja 105kg raaka rive oli niin helppo, että siitäkin jäi huikean hyvä olo. Koristelin omaa leuanvetomaksimiakin tuohon perään, 10kpl ilman heilautusta ja alhaalla pysäyttäen. Ei ollenkaan hullumpi loppuviikko.

Laittoman korkeat sykkeet

No enpä olisi ihan heti uskonut, ettei tästä maasta saa popsittavia magnesiumtabletteja. Oon kiertänyt pari tavallista kauppaa ja pari apteekkia, ja korkeimmat pitoisuudet ovat olleet jossakin monivitamiinitableteissa 50mg/annos paikkeilla. Kun itse olen syönyt kerta-annoksena yli 300mg, en noita kyllä ala popsia. Tämä tuli nyt vähän huonoon saumaan, kun lämpöä riittää tällä hetkellä todella paljon, ja hikeä valuu yhtä paljon kuin päivän aikana jaksaa vettä juoda. Yhdestä paikasta tabletteja kyllä löytyi, mutta enpä uskaltanut ostaa, kun ne olivat vähän CandyKing-tyyliin kauhalla lastattavissa, ja ainoa teksti valkoisessa purkissa oli "Magnesium".

Palautusateria ekstrakanalla /puhelinlaatu

Katukeittiö

Leaderin ZMA-purkin pohjalla hymyilee yksi tabletti, huomenna ei luultavasti sitäkään. Kramppien lisäksi nuo toimivat järjettömän hyvin illalla ennen nukkumaanmenoa, sillä uni tulee noiden kanssa reippaasti keskimääräistä helpommin. Koska lämpötila ei aio todennäköisesti laskea mihinkään seuraavien parin viikon aikana, täytyy keksiä joku jippo millä saisi nukuttua hyvin ja reenattua krampeitta. Kauppojen urheilujuomia olen litkinyt, mutta niistäkin on vain pieni apu, jos ei halua hörppiä puolta kiloa sokeria päivän aikana.

PWOna on täällä tosiaan dmaa-ajan Napalm, joka lyhyen tutkailun perusteella nostaa kevyen hölkän sykettä noin kymmenellä. Kun laskee yhteen eilisen hölkän korkeat sykkeet ja PWOn, tämän päivän verryttelypuntin 15min cardio-lämmön, tulos oli aika karmea. 15min 8km/h on erittäin helppo rykäisy, ja parhaimmillaan tuo on rykäisty läpi keskisykkeellä 138 BPM, maksimin ollessa 149. Tänään vastaavat lukemat olivat BPM MAX 167 ja BPM AVG 155... Ei hyvää päivää, en tässä tiedä kuinka paljon noista pitää pistää korkean lämmön, ja kuinka paljon muiden syiden piikkiin.

Paikkoja avaava puntti oli kaikesta huolimatta tänään hyvä. Illalle kunnon venyttelyt, ja mikäli olosuhteet sen sallivat niin huomenna iltapäivällä heitetään jotakin. Oikeaa rintalihasta on illan mittaan jostain syystä alkanut kiristää, toivottavasti tuo on huomenna poissa, ettei jää heitot tekemättä.

Purkki EPOa kaupasta ja juoksemaan

Juoksuradalta kuului tänään kummia. Jalkoihin laitettiin liikettä 8 päivän totaalilevon jälkeen, ja kylläpä kroppa näköjään ehti adaptoitua tuohon rehkimättömyyteen. Juokseminen toimii myös siinä käytössä erittäin hyvin, että juostessa joka ikisen jumin paikallistaminen kropasta on äärettömän helppoa. Jalkojen väsyjumi oli tiedossa, mutta korkeintaan yhtä yllättävä oli oikean olkapää-lapaluun seudun jumiutuminen, kiitos dataamisen ja miljoonien kotitehtävien kirjoittamisen.

800m lämpöhölkkä, ja sitten verryttelyjen jälkeen vedettiin 1600m maltillisilla sykkeillä. Tai yritettiin. Jalat kulkivat kyllä alla, mutta henki ei sitten kulkenutkaan, ja pulssi nousi taivaisiin. Tulos oli täsmälleen samalla tasolla kuin 2kk sitten, mutta sen verran luottoa on omaan tekemiseen, että tämä notkahdus menee kropan käynnistelyn piikkiin, ja seuraavalla kerralla tulos on jo varmasti paremmalla tolalla.

Täällä on reiluja ruokakauppiaita, myy epoakin kapseleissa kansalaisille

Tuollainen maratooni toimi hyvin valmisteluina siihen kovempaan, eli 300m vetoon piikkareilla. Nyt voin todeta että matkalla en ole menettänyt mitään tunnusomaista, hitaat jalat ovat nimittäin vieläkin tallella! Viime kevään 3x300m seteistä nopein ensimmäinen veto oli 57s, ja nyt tuo pätkittiin oikein kunnolla, 300m kulki aikaan 48s, mikä oli tilanteeseen nähden yllättävän hyvä. Kun ottaa huomioon, että vedon aikana jouduin kaarteessa ohittamaan yhden takaperinkävelijän (jep, true story. Taiwanilaiset...), ja viimeisen 10m ajan etsimään sykemittarista nappia, jolla ajan saa pysäytettyä, aika on erittäinkin yllättävä. Josko sitä saisi vihdoin rahdattua jonkun kuntohuipun lomassa myös 400m ennätyksen lähemmäs minuuttia. Vuonna 2009 olen näköjään kellottanut 1:09, ja sen jälkeen en ole kehdannut edes kirjata ylös.

Kiinantentti läpäisty, Pingukin oli iloinen! En tiennyt osaavani piirtää

Millään tavalla tuon nelosen ajan parantaminen ei kuitenkaan ole tärkeää, nelosen juoksijoiden arki on tunnetusti melko kurjaa. Usain Bolttiakin koitettiin sinne taivutella, mutta totesi pitävänsä ateriansa mielummin vatsassa sisällä. Alunperin tarkoitus oli tänään vetää 400m, mutta vaihdoin sen tonnikutosen jälkeen kolmesataseksi, että jaloista löytyy potkua loppuviikolla mahdollisesti reippaampaan juoksuun.

Tervetuloa myös JoniC, mä aina vaan ihmettelen että joku oikeesti muka lukee näitä juttuja :)

Kaksi viikkoa aikaa tehdä aivan mitä haluaa.

Nyt on kaksi viikkoa Taiwania jäljellä, ja suurin tuskan ja murheen aiheuttaja eli kiinan opiskelu on kuuntelukoetta vaille valmis. Tässä on pari viikkoa aikaa valmistautua niin, että voi jättää tämän paikan mahdollisesti lopullisesti, ja vieläpä hyvillä mielin. En täältä luultavasti ihan hirveän montaa asiaa jää kaipaamaan, mutta kyllä neljässä kuukaudessa aina jotakin sinne sydämen perukoille jää.

Nyt ja aina

Takana on 8 päivää totaalisesti ilman liikuntaa, ja nyt tuntuu että pitkään diesel-väännöllä tehdystä reenistä ollaan aikalailla täysin palauduttu. Jos tästä jatkossa voi ottaa jotain oppia, niin kannattanee vielä rohkeammin rytmittää lepoa ja kovempaa reeniä, etenkin kun tuntuu että tehot vaihtuvat tasaiseksi junnaamiseksi. Huomenna kevyt airobinen reeni, ja sitten sen jälkeen taas raudan kimppuun. Lento Taiwanista Hong Kongiin on 11.6, ja lopulta Pekingistä Suomeen 19.6, ja tuolle välille en edes haaveile suuremmista liikunnoista, levätään niin että ollaan Suomeen saapuessa 100% vireessä!

Niin mauton kuva ja värikikkailu, että ei voi jättää julkaisematta

Satoi tai ei, lämpömittari on jumahtanut 30°C yläpuolelle ja kosteutta niin paljon, että suihkussakäynti on melko turhaa. Kuumimpina päivinä ei ruoka vain uppoa, ja aamupaino on ollut parina päivänä niinkin vähän kuin 94,3kg (208lbs). Jännä homma on se, että en huomaa mitään eroa vireydessä tai voimantuotossa, vaikka 15kg tiputuksen pitäisi kaikkien keskustelupalstojen totuuksien mukaan viedä voimista hirveästi pois.

Aivan nurkan takaa

Ennen lähtöä olisi muutama pieni asia vielä kokeiltavana, kuten esimerkiksi 800m testijuoksu ja jonkunlainen maksimipenkki. Kuulaa on turha kokeilla, kiekko on tietysti liian vaarallista, mutta keihäs täytyy jollain ilveellä saada varastokopista lainattua ainakin yhtä heittokertaa varten. Tulipa noista tuloksena mitä tahansa, aiemmin tälle matkalle lyödyt tavoitteet on kuitenkin saavutettu jo nyt. Airobinen reeni on alkanut viimein tuntua mukavalta, paino on kadonnut siinä sivussa, ja yläkerran voimat ovat tulleet samalle tasolle jalkojen kanssa. Lypsetään tästä lehmästä kuitenkin vielä irti kaikki, mitä ikinä lähtee.

Erilainen valmistautuminen kesään

Lukaisin vähän vuodentakaisia juttuja, ja viime vuoden toukokuu ei näyttänyt kovin iloiselta. Alkukuu meni wapusta selviytymisen ja flunssan kanssa, minkä jälkeen allergiaoireet saapuivat nujertamaan miehen, opiskeltava oli ja alkoivathan siinä kesätyötkin. Näiden seurauksena reenitunnit tippuivat vain kahteenkymmeneen, ja tuonne mahtui myös noin 60 peräkkäisen päivän jakso, johon olen ehtiny tehdä vain 7 punttia. Seurauksena oli se, että kesäkuun alkupuolella tuloskunto nousi huimasti, mutta sitten heinä-elokuussa suunta oli pahasti alaspäin, jos yhtään muistan oikein. Tuolloin tätä en ymmärtänyt, mutta nyt näyttää ihan loogiselta kehitykseltä. Ensiksi tehdään työt, sitten levätään kunto esiin ja tulokset tulevat jos on tullakseen.

Viimeistä edellinen kiinantunti meni hyödyllisissä puuhissa

Tänä vuonna on tilanne sitten vähän erilainen. Toukokuun ensimmäisenä 19 päivänä punttireenejä kertyi 9, mikä on tällä melkolailla jaottomalla ohjelmalla maksimia. Maanantaina 20.5. kroppa sitten pyysi, että josko levättäisiin, ja minähän tottelin. Tässä on koko viikko vierähtänyt normaalin elämän parissa ilman liikuntoja, ja kroppa kiittää kyllä. Erityisesti rinta-olkapää-ojentajaseutu lähettää jokaisen yön tai päiväunien jälkeen terveisensä, että kiitos kun sai taas unta palloon. Tunne on aika lähellä reisi-dommsien jälkeistä mukavaa jumia, tämä jatkuu nyt vain neljättä päivää putkeen.

Ja viimeinen vasta hyödyllinen olikin!

Syynä tähän salaa hiipineeseen ultimaaliseen jumiin on tuo perkuleen smith. Siinä kun voi väsyttää isompiakin lihaksia pitkälle ilman, että pikkulihakset alkavat häiritä tekemistä. Ensimmäisessä reenissä täällä nousi penkistä 4x4x93kg, ja ykkösmaksimi oli ehkä 100kg. Viimeksi tuota vähän helpommin ylös liikahti 120kg, ties vaikka olisi mennyt kakkonen. En olisi ikipäivänä saanut Suomessa aikaiseksi tuollaista nousua näillä unilla, ja -5kg painonpudotuksella. Kun kotiin palaan, niin ehdottomasti yläpäässä ykköshuomio pikkulihaksiin, taidan nimittäin olla ainoa yli kaksikymppinen puntteilija, jolla eivät olkapäät reistaile.

Kaunis näkymä kaupungille omasta ikkunasta

Lepo jatkuu vielä ainakin tiistaihin asti, silloin on viimeinenkin kiinantentti lusittu, ja opiskelut täällä on melkein paketissa!

Jos ei nuku, niin ei onnistu

On luultavasti yksi syy ylitse muiden, minkä takia mielialat heittelevät täällä aivan laidasta laitaan. Sitä jaksaa ottaa aika paljon kaikenlaisia sattumuksia vastaan, jos vain öisin saa nukuttua hyvin. Täällä on tullut viikkoon ehkä kaksi hyvää yötä ja viisi kehnoa, ja tuo ei ole yhtään helpottunut, vaikka olisi ehkä luullut että meluun tottuu. Toissayönä uni tuli joskus puolenyön jälkeen, sitten joskus ehkä kolmen aikaan havahduin sateeseen ja ukkoseen, heräsin kuuden aikaan satunnaiseen mölyyn, ja seitsemältä sitten piti jo valmistautua kohti luentoja. Melko normaali kuvio, ja isoin syy täällä hajoilemiseen.

Alppimaja on niin last season, täällä reenataan hengityssuojainten kera!

Vettä tulee sen verran kovaa tällä hetkellä, että Suomen kesä jää kyllä kakkoseksi. Viime yönä tuohon tuli bonuksena yksi elämäni äänekkäimmistä ukkosista, paukkui ja rytisi oikein kunnolla. Heräsin pariin kovaan pamaukseen, jotka olivat niin lähellä, että äänikin tuli ennen välähdystä. Heräsin paukahdukseen, pian välähti, mutta ääntä ei tullut vaikka kuinka odottelin. Jännä maa, kun ukkonenkin rikkoo fysiikan lakeja.

Kun sataa 5 päivää, niin saasteetkin katoaa hetkeksi. Eräs kaunis aamu.

Mutta kun ei nuku hyvin, niin ei myöskään reenaa hyvin. Jäljellä on enää 2 päivää kiinan opiskelua aamutuimaan, ja sitten 3 päivän(!) loppukokeet. Olo alkoi olla sellainen, että vaikka reenitunteja on kertynyt puntilla ja juoksumatolla 18 päivässä lähes yhtä paljon kun normaalissa kuukaudessa, niin tehoja ei ole kuitenkaan hirveästi ollut. Reenin muuttaminen hieman enemmän bodarisuuntaan on ollut ihan mukavaa vaihtelua, ja kotimaassa varmaan jatketaan samansuuntaisen homman kanssa. Sarjataukojen kellottaminen on tätä ennen aiheuttanut lähinnä huvittuneisuutta, mutta onpa siinä nähtävästi joku tolkkukin ;)

Mies ja leopardikuvioiset silmälasit. Nice.

Oikeasti tykkään siitä aika paljon, jos joku on minua parempi. Jos kaikki muut ovat huonompia, helposti jämähtää itse paikalleen, eikä oikein huomaakaan sitä. Tästä insipiroituneena tarjoan teille videon ihka-aitoa Taiwanilaista penkkipunnerrusta. Jos missaat tämän videon, niin se on turha myöhemmin valitella kehittymättömyyttäsi! Valitettavasti suora videon lisäys ei toiminut, mutta linkki kuljettaa kyllä perille.

Penkkipunnerruksen alkeet!

Eipä siinä, jos pojat tekisivät toiston kaksi erikoistekniikalla. Mutta kun tuolla meiningillä tehdään 4x10 toistoa ainakin kolmelta eri kallistukselta, niin laitteelle odottaessa alkaa vähän nyppiä. Mainitsin aiemminkin paikallisesta seppohovista, niin tuossahan se penkillä vääntää leopardikuvioisine silmälaseineen. Nais.

Kuvailin yläilmoista. Sade poisti saasteet hetkeks, niin horisontista voi hahmottaa vuoretkin!

Otin tänään 120kg penan pois kuljeksimasta, se on odotellut nurkan takana jo niin kauan ottajaansa. Vieläkin tein toistoja kokonaisuudessaan vain aivan muutaman, ja ojentaja kyllä kiittää.. Lukaisin jotain vanhaa tarinaani vuodelta 2011, kun olin ylpeä siirryttyäni 70kg sarjapainoihin! Näin se pienen askelin vain eteenpäin menee. Mielenkiinnolla odotan, miten tuo smith-penkki siirtyy vapaaseen tankoon. Ajattelin lähteä pyramidimaisesti nostamaan painoja pikkuhiljaa kotimaassa, alkaen sieltä 80-90kg tienoilta noin 5kg reeniä kohti ylöspäin.

Kaverilla kulkee koko firma mukana, ja kypäräkin on varmasti turvatarkastettu!

Vaikka voimat kaikissa hilavitkutuksissa on täällä noussut aika hyvin, niin aika karua takapakkiakin täällä on tullut. Taas kerran mahdollisuuden tullen kokeilin tempauskyykkyä, tanko siellä pään yllä kiiluen. Hallinta edes 40kg:lla ei ollut ollenkaan sitä mitä olisin toivonut... Aika karu työmaa odottanee kotosalla.

Reenaamisen pakkomielteinen tilastointi, kiitos DI-koulutuksen

Tilastonikkarointi on hauskaa touhua. Kirjaan kaikki reenit tietysti vihkoon suorittamisen lomassa, ja vedän kaiken tämän lisäksi exceliin. Excelissä on huikeaa se, että sillä pystyy tarkkailemaan helposti kokonaiskuvaa. Jos vertaa tätä vuotta edelliseen, niin olen käytännössä 6kk aikana painanut töitä saman tuntimäärän puntilla, kuin koko edellisenä vuonna yhteensä. Airobisen määrä tulee näillä näkyminen lisääntymään 50% venyttelyn pysyessä samana. Sen sijaan pelaamisen määrä sukeltaa reilusti alaspäin, ja heitto- ja loikkareeneihin käytetty aika on myös pahasti jäljessä.

Printscreeni eilisen tilanteesta. Klikkaahan kuvia isommiksi!

Sitten kun on aika katsoa syksymmällä vuodessa tapahtunut kehitys, niin näistä on aika hyvä lähteä liikkeelle. Jos selvä raudannoston lisääminen ei ole kasvattanut voimaa merkittävästi, niin sitten voi vain kysyä itseltään, että mitä kaikkea siellä puntilla on tehnyt. Niin uskomatonta kuin se onkin, niin myös venyttelyn ja kropan jumien väliltä löytyy joku selittämätön yhteys. Jos kyynerpäitä ei meinaa saada yhteen, tulee ensimmäisenä vilkastua että näyttääkö kuukauden venyttelysaldo nollaa.

Oon saanu melkein koostettua videon alkuverkasta, viimistä hiontaa vaille valmis

Mutta asia, johon en ole löytänyt vielä toimivaa ratkaisua, on rasituksen tason mittaaminen. Sairasvuorokaudet kertovat tuosta jotain, mutta parempiakin mittareita varmasti löytyy. Hulmi & Haikarainen ovat kuitenkin tehneet taas loistavaa työtä, ja ottivat puheeksi RPE:n ja Borgin asteikon, joka on niinkin mielikuvituksellinen kuin 0...10. Nolla meinaa täyttä lepoa, ja 10 maksimaalista. Jokainen reeni tulee pisteyttää jälkeenpäin rankkuuden mukaan, ja sitten seurata näiden avulla kehityksen kulkua. Olen yrittänyt itse asteikkoa 1-4 ja =) / :| / =(, mutta noista ei oikein ollut lopulta mihinkään.

Keskellä Borgin asteikko, oikealla oma viritelmä ja vasemmalla 2 ensimmäistä merkintää. 1. reeni puntti, toka cardio+keskikroppa

Seuraava askel onkin se, että aloitan jokaisen reenin pisteyttämisen tuon periaatteen mukaan. Toinen arvosana kokonaisrankkuudelle, henkinen ja fyysinen kun kulkevat kovasti yhdessä. Toinen sarake tulee sille, että täyttikö reeni tarkoituksensa (=0). Jos olisi kannattanut jättää koko reeni tekemättä, taulukkoon tulee -4 ja jos olisin voinut työskennellä paljon tehokkaammin, arvoksi tulee 4.

Harvoin jaksan mainostaa reenivaatteita, mutta tätä en voinut jättää tilaamatta. Vanha FixGearin paita kun on myös aivan loistava

Ensimmäisen asteikon haasteeksi tulee varmasti erotella normaalin tiukat reenit toisistaan, löytää ero vitosen, kutosen, seiskan, kasin ja ysin väliltä. Jälkimmäinen sitten kertoo enemmän oman kropan kuuntelusta, mitä lähempänä keskiarvo ja hajonta ovat nollaa, sitä paremmin tuo on onnistunut. Kuulostaa ehkä paljolta työltä, mutta kamoon, arviointi vie noin 1min reeniä kohti. Jos ei muuta, niin eiköhän tästäkin taas jotain opi.