Muutosten syksy - Yksi loppuu ja toinen jatkaa

Kulunut viikko on mennyt vähän hitaasti taivaltaen. Pidemmillä matkoilla on klenkuttanut eteenpäin keppien voimalla, mutta lyhyemmät siirtymät pystyn hyvin menemään ihan omin voimin. Sisäreisi on mennyt nopeasti parempaan suuntaan, vaikka ensimmäiset kaksi päivää tuo lähinnä itketti. On ainakin tullut huomattua, kuinka monessa arjen toimessa sisäreittäkin tarvii, sillä normaali tuolilta nousukin on nyt oma operaationsa. Paraneminen on kuitenkin ollut hyvin nopeaa, ja eiköhän tässä päästä jo lähiaikoina kevyesti aloittamaan taas reeniä.

Kun katsoo taivaalle, voi taas todeta että aurinko on pakannut laukkunsa, ja lähtenyt seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi jonnekin Kongon suuntaan paikallisia senjoriittoja liehittelemään, ja ottipa tällä kertaa sinisen taivaankin mukaansa. Mattaharmaa taivas ja sateettomasta kelistä huolimatta jatkuvasti märkänä olevat tiet varmistavat sen, mitä jo odottelinkin. Syksyhän se on taas täällä.

Vuodenvaihde on suurta muutoksen aikaa kuntoilubuumeineen, ja vaikkei syksy ihan näin suurta muutoksen aikaa ole, on se jonkunlaista kuitenkin. Tällä kertaa muutos osui MPM:n kohdalle, blogi jää nimittäin määrittelemättömän pituiselle tauolle, ainakin tämän kuun loppuun asti. Motivaatio kirjoittamiseen on ollut jo pidemmän aikaa hieman hukassa, enkä halua jatkaa kirjoittamista pakkopullan omaisesti, vaan tekisin sen mielummin tunteen palolla niin, että Samsungista näppäimet lentelevät pitkin seiniä jo aloituskappaleessa. Tällä hetkellä fiilis ei kuitenkaan ole ollut sellainen... Kun tehdään jotain, niin tehdään se sitten täydellä tunteella.

Kun jalka on kunnossa, reenejä jatketaan varmastikin entistä suuremmalla höyryllä, ja jotain uutta höystettä sinne on taas tulossa. Blogin pitäminen ei kuitenkaan lopu aivan täysin, vaan allaolevasta osoitteesta löytyy jatkossa satunnaisin väliajoin päivittyvä blogi, jonka konseptia olen inhonnut aina melko paljon.

VALOKUVABLOGI. Kuvia elämästä hieman erilaisesta näkökulmasta

A Gift to See

Tarkoitus on jatkaa valokuvien julkaisua, mutta tällä kertaa ilman suurempia tekstejä. Tästä lyhyestä ilmoituksesta tuli näköjään 2x keskivertoblogspottaajan tekstin pituinen, mutta väliäkös tuossa. Jatkossa ei ole tarkoitus tarinoida paljon, vaan antaa kuvien puolestaan. On sellainen kutina, että MPM palaa vielä linjoille tämän vuoden puolella, mutta nyt on tauon paikka. Kiitos kaikille matkassa tähän asti mukana olleille :)

Kisaraportti - Jokamiehen seiska

Valmistautuminen tämän päivän kisailuun ei mennyt ilman kommelluksia, kun torstaina päätin torstaina tehdä pitkän verryttelyn ja paikkojen avaamisen Hervannan kentällä. Otin noin tunnin lämpöä ja työnsin siihen perään muutaman kerran kuulaakin paikaltaan. Ettei homma menisi liian helpoksi, jalka lipsahti vähän huonosti lankkua päin, paino liikaa eteen ja sitten perään tulikin kaatuminen. Pelästyin nilkan vääntymistä tosi paljon, mutta näihin nilkkoihin ei vääntäminen näköjään tehoa. Lopputulemana oli pelästyminen ja melko syvä vekki polveen. Siitä ei jäänyt sitten mitään sen suurempaa, turhaa sähellystä vain.

Polvivekin paikkailua...

Tänään aamulla oli erittäin mukava fiilis lähteä kisaamaan, yö oli nukuttu hyvin ja kroppa oli tosi rennon tuntuinen. Reilu annos puuroa, hetki muita touhuja ja sitten kunnon ruokaa naamaan. Klo 11 starttasi auto kohti Kangasalaa, jossa lämmittelyt lähtivät käyntiin noin tunti ennen erän starttia. Paikat aukesivat erittäin hyvin, ja tunne oli sellainen, että tänään voi tulla erittäin hyviä tuloksia. Niinhän sitä luulisi...

Aitajuoksu
Yksi lämmittelystartti lupasi hyvää, ja pian käskettiin jo telineisiin. Paukusta liikkellelähtö meni ihan ok, ja ensimmäiselle aidalle tultiin niin kuin pitää. Ensimmäinen aitaväli meni myös kolmella askeleella, eli vauhti pysyi hyvin yllä. Toisella aidalla tapahtui sitten lähis pahin mahdollinen, vihlaisu sisäreiteen. Sain jollakin ihmeen kaupalla kammettua itseni maaliin ajassa 17,51s, joka oli suorituksena niin ehjä kuin tällä taustalla voi olla. Samalla kuitenkin tiesin, että ottelu kokonaisuudessaan meni siinä, reisikipu ei ollut menossa mihinkään, päinvastoin.

Tyylillä. Kohta paukahti

Korkeushyppy
Jätin tarkoituksella lämmittelyhypyt pois, katsoin yhdellä askelmerkin paikalleen, ja toivoin parasta. Aloituskorkeudeksi otin 140 hyppyjen minimoimiseksi, kovin montaa jalka ei todennäköisesti kestäisi. Vauhtia hölkkäsin patjan lähelle, ja viimeiset kolme askelta vasta kiihdytin. 140 helposti ensimmäisellä, jes! 145 meni viime vuonna kolmannella, tällä kertaa homma toimi ja sekin meni ensimmäisellä. Ikävä kyllä tekniikasta tuli kuvaa, en pystynyt tekemään oikealla jalalla yhtään mitään, ja 150 jäi sitä myöten haaveeksi.

Tää on mun leipälaji. Ei paljon vapaata jalkaa käännetty muualle, kuin suoraan eteen

Kuulantyöntö
Päässä pyöri vain, että mitenkähän tästä nyt jatketaan, vai jatketaanko. Sain jotenkuten työnnettyä kolme, muttei niistä sen enempää, tulos 15,91m on tilanteeseen nähden ihan hyvä. Kisatilanteessa kaksi kolmesta työnnöstä oli niin hyviä kuin ne tuossa tilanteessa nyt voivat olla. Kuluneella viikolla tuosta meni tosin vielä 17cm pidemmälle paikaltaan.

200m
Tässä harmitti kaikista eniten, en vieläkään päässyt tekemään kunnon tulosta! Oli aivan järjetöntä lähteä hölkkäämään, mutta jostain kumman syystä lähdin. Aikaa kului 39,90s joka toi kilpailussa huikeat 38 pistettä, mutta yhtään enempää ei vain päässyt, enkä yrittänytkään. Tulipahan edes pohjatulos ensi vuodelle...

Mietin vain, että mitähän hemmettiä oon tekemässä

Pituushyppy
Mielessä pyöri se, että erän kolmanteen sijaan oli muiden kisaajien erinäisistä vammoista johtuen vielä kelpo mahdollisuudet, hyppäsin siis 5 askeleen vauhdilla. Tulos 364 kannattanee merkitä jonnekin historian kirjoihin, noin lyhyellä vauhdilla ei ole taittu kisahistoriassa hypätä.

Keihäänheitto
Nyt alkoi taas harmittaa entistä enemmän. Yksi lämmittelykokeilu, ristiaskeleistahan ei tule krampanneella sisäreidellä mitään. Viimeistään lantion kääntö toi sen verran pahaa venytystä, että lähdin tekemään tulosta pelkällä ristiaskelkävelyllä. Lähes paikaltaan ensimmäisellä 42m, toisella 43m ja viimeiseen sitten ladattiin kaikki, ja otin hieman kovemman vauhdin. 45.57m lähes pelkällä kädellä ja täysin arvatulla askelmerkillä. Ensimmäinen vitosella alkava heitto olisi ollut mahdollinen, mutta se jäi nyt ensi vuodelle.

Vauhtia nolla

800m en lähtenyt juoksemaan, kuten arvata saattaa, ja näin loppupisteet 3059. Kun kohdalle osuu toistaiseksi pahin loukkaantuminen, tuntuu melko turhalta lässyttää hyvistä suorituksista. Siltikin, onnistuin lajeissa niin hyvin kuin se oli vain mahdollista. Nyt levätään mies kuntoon, ja lähdetään kohti uutta nousua.

Viimeistelyreenit tehty, sitten vain tuojotetaan kelloa

Nyt on tehty myös valmistelureeni osa kaksi, ja nyt tässä sitten vain odotellaan, että lauantain kisailu pääsee vauhtiin. Perjantaina teen varmaan vielä yhden penkkireenin, että yläkroppaan saadaan sopivia kiristyksiä, mutta muuten sitten vain istutaan sohvalla ja katsotaan kun viisarit liikkuvat. Ilmassa on muutamia kysymysmerkkejä, mutta ei ihan hirveän paljon. Oikeastaan suurin niistä koskee kuulantyöntöä, ja sitä että kestävätkö sormet 4kg työntämistä. Jos kuula lipsahtaa välistä tai sormien yli ensimmäisellä työnnöllä, siinä jää pahimmillaan koko laji tekemättä.

Tallinnassa syöminen oli melko kallista...

Lyhyesti tiivistettynä odotukset lajeittain ovat seuraavat. Roiskinpa mukaan tavoitteitakin hieman sinne päin, saa nähdä kuinka hyvin noihin yllän.

110m aitajuoksu. Tavoite 16,5s
Tämä menee riskirajoilla. En ole koskaan aiemmin juossut niin, että viereiselläkin radalla ravaa ukkeli. Tavoitteena on päästä maaliin ajalla, joka ei häpeä parin vuoden takaiseen 16,6s verrattuna. Jos kaikki aitavälit menevät kolmella askeleella, näin pitäisi käydä.

Korkeushyppy. Tavoite 150cm
Viimeiset 4 kesää olen hypännyt 150cm, parhaimmillaan 157. Viime vuoden tulos 150 on tehtävissä onnistumisella, 155 vaatisi pienen ihmeen. Mutta ei kai sellaisen tekeminen nyt niin vaikeaa ole? Tänään tuli tehtyä tuohon pari valmistavaa hyppyä, jossa 145 meni ihan hyvin, ja 153 ei ollut kovin kaukana.

Hämeenlinnan rinki, jossa homma ei vielä toiminut.

Kuulantyöntö. Tavoite 18m
Tämän päivän pari työntöä vain lisäsivät kysymysmerkkejä. Paikaltaan pamahti melko huikeat 16,xx metriä, ja vauhtityöntöjä tein vain yhden. Se lensi ehkä 16,2m, mutta kierähti täysin yli sormista, ja työnnöt loppuivat sitten siihen. Tulos on heitetty sinne mittapään yläkanttiin, lauantaina nähdään tuliko totaalinen mahalasku vai onnistuttiinko kunnolla.

200m. Tavoite 27s
Kiinnostaa itseäni melko paljon. Tiedän etten ole tajuttoman nopea, mutta haluaisin tietää että kuinka nopea.

Pituushyppy Tavoite 500cm
Hyppyjä kesällä takana ilmeisesti kolme. Jos tulos alkaa vitosella, niin ollaan ihan tyytyväisiä. Suoraan 200m juoksun jälkeen tämä tulee olemaan melko paha rasti. Toivottavasti ensimmäinen hyppy on pitkä, niin loput kaksi voi jättää käyttämättä, ja makoilla samalla kun muut tuskailevat tulostensa kanssa.

Keihäänheitto Tavoite 48m
Täällä korjataan edellisen vuoden tulosta aivan varmasti. Viime vuonna käytössä oli melko vaihtelevan laatuisia keppejä, joista koitetaan valita se parhaiten lentävä tänä vuonna.

800m Tavoite päästä maaliin.
On hirveä matka. Kuusi aiempaa lajia varmasti syövät voimia paljon, mutta tarkoituksena on lähteä urku auki vetämään, ja katsoa mihin se riittää. Eipä sitä airobista Taiwanin jälkeen yllättäen tullut tehtyä... Jos aion aiemman 4246 piste-ennätyksen rikkoa, niin tästä tarvitaan pisteitä. Jos oikein kovaa jaksan juosta, niin 3min on mahdollinen.

Kun tuo on läpi menty, tarkoitus on syödä hyvin ja ottaa rennosti, ja aloittaa syksyn reenikausi punttisalien syövereissä.<3

Tuntumanhakureeni, osa 1.

Eilen oli kentällä leikkiä ja laulua taas koko rahan edestä. Tarkoitus oli heittää ja hieman juosta lauantain seiskaottelua varten, ja kentällä vierähti taas yli 3 tuntia. Aurinko paistoi, linnut lapset lauloivat kirkuivat ja vettäkin oli laukussa riittävästi. Ensimmäinen puolitoista tuntia reenistä vierähti yksistään, ja kamu saapui paikalle puoli viiden aikaan. Meno Hervannan urheilukentällä on maanantai-iltaisin melko hulvatonta. Kenttää ympäri ravaa arviolta yli viitisenkymmentä, iältään viidestä kolmeenkymmeneen olevaa hulttioita, joilla ei ole välillä tuon taivaallista tolkkua. Siltikin sitä on miljoonasti enemmän kuin taiwanilaisilla...

Toiveidenkujalle ei sovi pysähtyä. Revipä siitä vertauskuvia

Ensimmäisenä testasin keihästä, toista kertaa kunnolla tänä kesänä. Askelmerkki on viritetty kohdalleen, ja viime vuoden kisan 42,xx metriin pitäisi tulla parannusta selvästi. Jos ei tule, niin se on kyllä pettymys. Kuulavalikoimasta irtosi tällä kertaa 5kg, kunhan työntelin sillä Hämeenlinnan reissun huonot fiilikset pois 15-16m kaarilla. Viime vuoden tulos oli seiskassa 16,5m (4kg), johon myös ainakin metrin parannus on mahdollinen. Tiputus alaspäin on myös täysin mahdollista, kun suorituksia on käytettävissä vain kolme.

Tallink City

Lisähupi tuli ainossa täyspitkässä aitavedossa, lähetyksestä maaliin asti. Ensimmäiselle aidalle sain hyvän vauhdin, ja toisella aidalla jo huomasin, että etujalan kengännauhat aukesivat. Seuraavalla aidanylityksellä yritin solmia niitä, mutta eihän siitä tullut mitään. Päätinpähän juosta kuitenkin matkan loppuun, onpahan juostu nuokin alusta loppuun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Fitness expo 2013 no show & kiekon tarkkuusheittoa

Olin jo erittäin lähellä lähteä tänään Fitness expoon, mutta sitten tulin onneksi järkiini. Siellä on talo täys ihmisiä, jotka ostavat prismasta vihreitä jauhopusseja useita vuodessa, ja lopun aikaa toivovat, ettei poliisi saa heitä kiinni. Jotain laitonta he ovat kuitenkin tehneet, ei vahvaksi voi tulla muuten. Hyvä pysyä pois sellaisista piireistä.

*Piiiip* "Nyt lopeta se hourailu ja ala hommiin..." *Plinggggg*

Kaurialan kenttä, Hämeenlinna

Tarkoitus oli todellakin lähteä, mutta sitten harkitsin vielä hetken. Matkaseura ei ollut innokas katsomaan kisoja, joten aika olisi vierähtänyt messualueella hengailuun ja tunnelman haisteluun. Jotain messutarjousjauhettakin oli tarkoitus ostaa, jos sellaista olisi löytynyt. Kun huomasin että sisäänpääsymaksu oli 10e+parkkimaksu, ja siihen päälle ajamiset tre-hlinna-lahti-takaisin, olisivat jauheet saaneet olla aivan perkuleen hyvässä alennuksessa. Otin siis puhelimen suureen kouraani, ja pirautin velipojalle: Jäädäänkö hämeenlinnaan ja ahdetaan maha täyteen burgereita? Vastaus oli tappavan tehokas Okei. Ravinne-esittelijöistä tutut Leader, Fast, Ftukku, Self ja SportLife eivät tällä kertaa saaneet lähtemään matkaan.

Hieno kaara ja jonku hyypiön hamppuvalo

Olen ollut kamalan syysväsymyksen kourissa, mutta ei se ole reenejä täysin estänyt. Vuosien saatossa yksi asia on tullut kultaakin kalliimmaksi, ja se on osaava varmistaja penkissä. Varmistamisen ei luulisi olevan mitään rakettitiedettä, mutta kummasti se näyttää tuottavan hankaluuksia ihmisille. Huono varmistaja joko vituttaa tai on vaarallinen, enkä tiedä kumpi noista on sitten lopulta parempi. Tarkoitus oli tehdä hyviä isoja ykkösiä penkistä, ja käskin ottaa tangon reilusti ylös jos se pysähtyy. PYSÄHTYY. Ei hidastu, saatana. 110 meni erittäin helposti, ja korotin seuraavaan viisi kiloa. Tanko lähtee rinnalta kovaa, ja kun se hidastui keskiasennossa hieman, niin kaveri veti tangon jo ylös. Vittu. Meni päivä pilalle.

Iltapalan puolikas

Pienikin kyykkääminen sotkee nähtävästi jalkojen hermotusta, ja niistä tulee hitaat pökkelöt. Tästä syystä tämän päivän reeni meni enemmänkin leikin ja laulun puolelle, mutta tuli sieltä jotain hyvääkin. Rikoin vähän rutiineita ja pakkasin heittokamat kohti Hämeenlinnan Kaurialan urheilukenttää. Kenttä oli aika nätti, mutta varustelussa hävisi Hervannan kotikentälle. Pökkelöjaloilla ei tehnyt kuularingissä mitään, joten vaihdoin melko nopeasti kiekkoringin puolelle, jossa varustuksesta johtuen 1kg sai kyytiä. Ylitin ensimmäistä kertaa 49m ja oikein 3 heiton voimin, 49.01m, 49.10m(*) & 49.70m.

49m tarkkuuskiekonheiton diplomi suoritettu!

Tuo keskimmäinen mitta on hieman epätarkka. Pidin nähkääs tuon 49.01m heiton merkkinä deodoranttisuihkepulloa. Seuraava heitto lähti nätisti asentoon, mutta lakipisteen jälkeen alkoi kaartaa vasemmalle. En pelännyt sen osuvan mittakelaan, se kun oli yli 50m kohdalla. Sen sijaan se kaartoi suoraan merkkipulloa päin, ja sinkosi sen muutaman metrin pomppuun kahdessa osassa. Luojan kiitos, en käytä enää kenkiäni merkkeinä.

Reenin minimimitta

Urheilukentälle menossa on se jännä puoli, että siellä vierähtää yleensä aikaa 2h+. Vähemmän takia ei oikein viitsi edes käynnistää polkupyörää, kun kassiin pakkaamisesta varustekopille menee vartti, ja paluumatkalla sama reissu kestää vielä minuutin pidempään, kun insinöörinkatu nousee ikävästi Duolta eteenpäin mentäessä. Vielä kun kentänhoitajien kanssa tulee juteltua yleensä viidesta minuutista puoleen tuntiin molemmissa päissä, niin johan sitä aikaa vierähtääkin.

1,5kg

Tänään tuli tehtyä lähes minimimittainen, kahden tunnin heittoreeni. Puoli tuntia lämpöä, paikaltaan nakkailuita, puolen vauhdin nakkailuita ja lopussa sitten ihan koko vauhdilla rykäisyitä. Täysvauhtisissa ajoin sisään eräältä armaalta lukijalta saatua tekniikkavinkkiä, eli liikkeen reilua laajentamista. Se toimi jo ensimmäisestä heitosta aika hyvin, kun kiihdytys- ja työntekomatkaa tuli reippaasti lisää verrattuna aikasempaan, erittäin suppeaan liikkeeseen. Kun rytinää ja vauhtia tuli kierroksiin lisää, niin tukijalka ei sitten taas pelannytkään, ja heitot olivat korkeudeltaan pääosin sinisen perhe-renaultin luokkaa.

Getting r d y

Tukijalan toiminta on vähän verrattavissa pomppulinnaan. Kun lihava lapsi hyppii värikkäässä kumilinnassa ylös alas, ovat rakenteet kovilla. Pompusta tullaan alas, painaudutaan, ja lähdetään lopulta taas ylöspäin. Jos linna hajoaa alta juuri silloin kuin pitäisi lähteä vauhdilla ylöspäin, niin itku ja parkuhan siitä syntyy. Samoin käy heittäjälle, jos juuri heiton hetkellä tuki maahan pettää, eikä voimaa saa välitettyä mihinkään suuntaan. Reeni meni läpi 1,5kg kiekolla, ja heitoista pääosa lähti muuten erittäin hyvin, mutta tukea ei saanut kunnolla alle, jolloin heitoista puuttui se viimeinen rähinä. Pelkällä vihaisella kädellä pisin kantoi 41.7m, joka on jo nyt kesän paras, mutta parannettavaa jäi rutkasti. Rähisin loppuun vielä huvikseni muutaman heiton kilolla, ja siinä meinasi itku tulla. Liike karkasi täysin kontrollista, ja tuloksena oli pystyyn nousseita killereitä, jotka upposivat noin 10cm nurmeen ja jäivät siihen. Yksi heitoista karkasi noin 5m sektorilinjasta ulkopuolelle, onneksi kukaan ei jäänyt alle...

Täällä taas! Hieronta on mukavaa

Jokasyksyiset pienet reissut ja syysflunssat on kärsitty, ja etiäppäin mennään! Olen nyt käynyt syksyn mittaan heironnassa kolmesti, 2x45min ja 1x30min. Ensimmäisellä kerralla (45min) vatkattiin läpi ojentajat, olkapäät ja tarkemmin yläselkä, ja seuraavana aamuna olo oli kyllä avonaisempi, ja olkapäiden liikkuvuus oli huomattavasti parempi. Seuraava aika oli pakon sanelemana puoli tuntia, ja tuo aika on kyllä aivan onneton. Olen huolella kerännyt jumia viimeiset vuodet, ja vaikka tuo hieroja teki työnsä kuinka hyvin, niin siinä ehdittiin käydä läpi pelkästään ojentajat. Saatesanat hierojalta olivat, ettei näin jumisia ojentajia ollut aiemmin osunut kohdalle. On kiva tietää olevansa jotain spesiaalia :)

Rantaravintola ja kaljakärryt

Ojentajahieroja trigger-pisteiden avaamisineen teki kyllä gutaa, poislähtiessä en tuntenut ojentajiani enää edes omikseni. Ne heiluivat valtoimenaan syystuulessa, kun taas muut lihakset olivat yhtä jäykkää kiveä. Viimeinen kerroista oli tänään, 45min runtelu rintalihaksille, ja nopeasti olkapäille siihen perään. Tällä kertaa murjoja antoi sellaiset saatesanat, että olisi _ehkä_ syytä varata yli tunnin aika, jos haluaa ehtiä hieroa enemmän kuin yhden lihasryhmän kunnolla. Tissit (omat) saivat sellaista kyytiä, että nyt kelpaa taas heittää virkein mielin!

Annokset jotka söin, vol 1.

Käytiin velipojan kanssa tarkistamaan Tallinnan, tuon maailman suurimman kaljakaupan nestemäistä tarjontaa mennäviikolla. Huoli ja murheet pois, tätä nestettä ei juotu, vaan sen toivottiin olevan mikrolämmintä, ja peittävän koko vartalon. Kalev Spa osoittautui hieman pettymykseksi, sillä +35°C altaaseenoli saatu vain max 32° vettä, ja kylmäallaskaan ei ollut Suomen järviä viileämpi. Joka tapauksessa nyt on puolivahingossa tullut ainakin levättyä ja rentouduttua, alkaa olla kroppa siinä kunnossa että syksyn reenikausikin saa jo alkaa! Sitä ennen on luvassa vielä muutamia maittavia heittotuloksia...

Olen pienessä mielessäni pyöritellyt "Annokset jotka söin" -haastetta. Nykymaailman blogien ruokakuvat alkavat toistaa pahasti itseään...

Tapa kuluttaa kesäpäivä

Kun on kaunis ja lämmin kesä-/syys-/iltapäivä, niin ihmiset rentoutuvat tavalla tai toisella. Toiset kipittävät rannalle hankkimaan väriä suomalaiseen albiinoihoon, eräät taas suuntaavat lähijuottolan terassille nauttimaan viileitä, alkoholipitoisia juomia. Näin tekevät siis useimmat normaalit ihmiset. Itse on tapana ottaa kassi olalle, ja lähteä urheilukentän suuntaan heittämään yhtä sun toista. Näin kävi tänään, olihan kaunis ja lämmin viileä syksyinen kesäiltapäivä.

Sain lahjan. Nyt eivät rouppinkit mene vahingossa vääriin suihin.

Edellisen päivityksen jälkeen reenitpäivät ovat menneet lepo-heitto-puntti-lepo-heitto, jotka ovat olleet menestykseltään melko vaihtelevia. Tänään piti olla vuorossa kiekkoa ja kuulaa, mutta kentän ylikapellimestarit sanoivat, että ruoholle ei ole tänään asiaa, niin tiputettiin tuo kiekko sitten pois. Alkulämmittelyn päätteeksi otin tällä kertaa maltillisen määrän kuulanheittoja. Olen saanut hilattua 4kg JVEn tulostasoa aika hyvin jo eteenpäin, kun viikon aikana paras tulos on parantunut kolmesti, yhteensä 38cm lukemiin 18.32m. Tämä on suhteellisen outoa siksi, että olin juuri toissapäivänä tehnyt puntilla rankat sarjat pohkeille, yläselälle sekä rinnalle, eli jumia löytyy, toisin kuin nopeutta. Vielä.

Aiempien Fastin rannesiteiden laatu oli paskaa, jos nämä olisivat paremmat

Fysiikan suhteen on toiminut melko hyvin vaihtelu kevyen välineen, painavan välineen ja puntin vuorottelulla. Kuten suunniteltua, kyykyistä ja maveista olen pysynyt poissa, jalat ovat muutenkin rasituksessa aivan tarpeeksi. Jos nopeus alkaa kropasta syystä tai toisesta hävitä, sitten rytmiä luultavasti hieman löysennetään, muuten jatketaan samalla volyymilla tahkoamista ainakin pari viikkoa.

Tänään mm. tämmöstä

Olen saanut kuulan tekniikkaan parhaan tuntuman nyt niin, että teen alkuun sopivan määrän vauhdittomia työntöjä, ja aloitan vauhdin kanssa vasta, kun ne lentävät tarpeeksi pitkälle = teknisesti hyvin. Näin tulee väkisinkin tehtyä työ ensin jaloilla ja kropalla, ja käsi lähtee vasta aivan viimeisenä eteenpäin, voimarunttauksella tuloksesta katoaa heti reilusti yli metri. Otin tänään mittaakin ylös noista, joista mukavimpana 5kg 14,08m. Jokamiehen seiskan lähestyessä olen laittanut vielä pykälän verran panostusta siihen, että saadaan työntö pysymään varmasti ringin sisäpuolella. Se on tarkoittanut aina vain enemmän panostusta siihen, että tekniikka ja liikejärjestys pidetään hallinnassa, eikä lähdetä ryntäämään heittosektoria kohti käsi edellä, kuten teräsmies varmasti tekisi. Kun työntö lähtii tukevasti kahdelta jalalta, niin kaari on heti pidempi ja mies pysyy lankun takana. Viime vuoden noteeraus on 16,50m, ja olen kyllä erittäin pettynyt, jos tänä vuonna Kyötikkälässä ei olla vähintään seuraavalla metriluvulla.

Ps. Tervetuloa Marilii ja Suvi, oon kylläkin nykyään melko lusmuileva bloginpitäjä :/