Vuosi 2015 - Miten se nyt menikään

Kulunut vuosi on ollut vauhdikas sen verran vauhdikas, että toivottavasti toista ei ihan hetkeen tule. Tätä vuotta on vielä huominen jäljellä, ja nyt on vanhan muistini mukaan ensimmäinen aamu, kun ehdin rauhassa löhötä sohvalla ilman suurta huolta siitä, että seuraavaa asiaa pitäisi olla jo tekemässä. Telkkaria en kuitenkaan ajatellut avata, koska sieltä ei tule luontodokumentteja tai urheilua. Kaikki muu onkin sitten paskaa. Paitsi tietty Marvel-leffat.

En halua vannoa, mutta tänä vuonna ei todennäköisesti tapahdu enää mitään suuria mullistuksia omassa elämässä. Pikakelauksella kulunut vuosi meni seuraavasti

• Alkupuoliskon vuotta olin työssä, josta halusin vain päästä pois. Mutta koska raha.
• Helmikuussa valmistuin noin 7 vuoden opintojen jälkeen
• Maaliskuussa menin naimisiin noin n. vuoden koulutuksen jälkeen
• Huhtikuussa ostettiin asunto, ja aivan loistava ostettiinkin
• Jossain tuossa välissä vähän niinkuin sain potkut vanhasta työstä, koska en ottanut mitä tahansa sopimusta vastaan
• Hetken päästä työnantaja myöntyi, ja antoi kunnon sopimuksen
• Kesän tienoilla pikkulinnut lauloivat, että perheenlisäystä tulisi alkuvuodesta
• Kesällä sain myös uuden työpaikan, ensimmäinen vakityö ja vielä hyvässä firmassa
• Sain rahakkaan tarjouksen (noin ~100 000 e/v) lähteä vetämään muutaman vuoden projektia. Kiinassa. Kieltäydyin, koska lapsi
• ... Valmistuminen, häät, oma koti, työpaikat ja semmoiset tulevat ilman mainittavaa vaivaa, eiks je? Onneksi vauvan tuo haikara.

Kun syksyllä (mukamas) meno rauhottui, sain perään niin hyvän 3 kk reenijakson, ettei ikinä ole ollut! Jotenkin kummasti se on onnistunut, vaikka samalla on mennyt aivan järkyttävä määrä aikaa siihen, että valmistelee kämppää ja vauvan tuloa, ja sitten vielä yrittää pitää sosiaalisia suhteita yllä. Opiskeluaikana oli pulaa rahasta, mutta aikaa oli mielin määrin. Tuon lepoajan loputtua ajanhallintaa on helpottanut paljon ei-sanan tehokas käyttö oikeissa kohdissa. Maailmassa on kissoja ristittäväksi niin paljon, että siitä saa halutessaan vaikka kokopäivätyön. En muista elämässäni kärsineeni tylsyydestä koskaan, lukuunottamatta niitä tilanteita, kun pappi lukee kissan kuudettatoista etunimeä jonka jälkeen mummot muistelevat kuinka serkulla oli saman niminen lapsenlapsi joka kertoi oikein hauskan jutun, jonka sisältöä ja ajankohtaa kukaan ei kuitenkaan muista. Ja sitten kaikki vetää perskännit, koska niin suomalaisten kuuluu kokea yhteenkuuluvuutta.

21.9. - 20.12.2015 väliin tuli 61 reeniä. Kevyemmät viikot mukaanlukien tuo on noin 3 kahden tunnin punttia viikkoon ja lähes pelkästään isoja liikkeitä. Kun tuohon lasketaan huoltavana ja palauttavana tehdyt reenit, niin kokonaismäärä nousee hienosti yli 40 reenituntiin kuukaudessa. Kehitystä on mukava raportoida, kun neljä viidestä isosta liikkeestä on testattu, ja kaikissa on tulos ollut vähintään se mitä odotinkin. Kunhan huomenna on viimeinenkin videoitu, niin saadaan myös tulokset laitettua eetteriin.

Alkuvuonna vaihdetaan vähän suuntaan, eikä maksimivoiman parantaminen ole tarkoituksena. Nopeus, liikkuvuus ja keskivartalo nousevat prioriteettinä voiman edelle noin kuudeksi viikoksi, ja sitten katsotaankin että mitä elämä tuo tullessaan.

Maksimivoimatestit - Joulukuu 2015

Ihan en saanut jouluun asti vietyä kovaa reeniä niin kuin ajattelin, mutta suunnitelma saattoi jo itsessään olla väärä. Nyt takana on kuitenkin tasan kolme kuukautta reeniä syksyllä, ja reenikertoja kertyi 61 kappaletta. Hajoitin tuossa vanhan reenivihon kierteetkin, niin ihan tarkkoja lukemia en pysty tähän lähtöön kaivamaan. Ilmeisesti 29 reeniä noista oli punttia, ja vielä nousevalla tahdilla loppua kohti. Tuohon ajanjaksoon (21.9. - 20.12.2015) ei sisältynyt yhtään flunssaa eikä muistaakseni edes sen alkua, vaan koko ajan pystyi viemään asiaa eteenpäin niin, kuin se kullakin viikolla tuntui parhaalta. Kun kreatiinitankkaus unohdetaan, niin paino nousi tuona aikana vain 3 kiloa, ja siihen 2-3 päälle kreatiinista. Ihan hyvä suoritus sekin, vielä ollaan alle 120 kg aamupainoissa reilusti.

Maksimeja testaan joululomalla, alkaen sunnuntaina 27.12. ja kestäen luultavasti koko seuraavan viikon. Otin hieman varaslähtöä suurempien ykkösten nostoon, ja jo neljässä isossa liikkeessä vanha ennätys korjaantui! Suurimpana tempaus riipunnasta 87.5 kg! Voi terve kun olen iloinen tuosta! Niskan takaa työnsin jo 120 kg, tosin pienet tasapaino-ongelmat veivät nostosta sen suurimman kiillon pois. Etukyykky korjattiin siististi 155 kiloon, ja maastaveto 210 kiloon! Kahdesta viimeisestä on varmasti tulossa vielä numeroiden korjausta hieman ylöspäin.

Seuraava paitaostos?

On aivan mahtavaa, että olen viimein saanut hieman realisoitua sitä potentiaalia, jota olen kaksi vuotta kaivannut. Vuodenvaihteen jälkeen tilanne on kuitenkin se, että voima täytyy jalostaa nopeudeksi (joka kaikeksi onneksi parantaa myös voimaa monessa liikkeessä). Pelkkä yksi juoksu- ja hyppykerta pirkkahallissa tuntui antaneen kyykkyihin niin hirveän hyppäyksen eteenpäin, että pitää muistaa ottaa molempia ohjelmaan tasapuolisesti. Maksimireenien välissä ja jälkeen on kuitenkin pakko muistaa levätä ja antaa itsensä levätä. Olo on nyt jo aivan tillin tallin, vaikka jätin noissa aiemmissa isoissa raudoissa vielä hieman varaakin siihen absoluuttiseen ykköseen.

Vuodenvaihteen kuntopiikkiä kohti, joulukuun puoliväli

Parin viime kesän päätteeksi olen löytänyt itseni samasta tilanteesta. Olen tosissani joutunut pohtimaan, että miksen saa itsestäni irti läheskään niin paljon, kuin fysiikan pitäisi antaa myöten. Toissakesänä voimatasot olivat hypänneet ylöspäin kuin gaselli, jonka varpaille virtahepo sattui astumaan. Silloin liikkuneet maksimiraudat tuntuivat kuin utopialta, johon en koskaan uskonut olevan mahdollisuutta. Se ei kuitenkaan näkynyt välineitä heitellessä, ja ihmettelin todella, että mistä on kyse. Viime kesänä mieltä koeteltiin eri lailla koska tiesin, etten ole fyysisesti ottanut askelia eteenpäin. Oli masentavaa heittää kuulanheitossa samoja tuloksia kuin muinoin, jolloin rinnallevetotulos oli 50 kg pienempi, penkki 40 kg pienempi ja etukyykkykin noin 50 kg vähemmän. Kun kelataan takaisin vuoteen 2011 niin tavoite oli saada osallistumisoikeus Kalevan kisoihin kesäksi 2015, mutta nämä kaksi erittäin heikon kehityksen vuotta pilasivat tuon haaveen.

Selfie päivässä sanoi lääkärikin

Tänä syksynä lähes kaikki turhat rönsyt on karsittu pois, ja kaikki tärkeimmät asiat ovat melko hyvin tasapainossa: läheiset, terveys, harrastukset ja työ. Kuukausittainen punttimäärä on syksyllä noussut 24 tuntiin aiemmasta noin 18, ja mikään paikka ei kolota (kop kop). Eilinen oli taas huikean hyvä esimerkki, miten tämä syksy on kulkenut.

Tämä esimerkki reenin toimivuudesta on perseestä

Kyseessä oli kuudes puntti kahdeksaan päivään, ja ajassa noista tuli lopulta 10 ½ tuntia. Meinasin jättää kokonaan menemättä, kun pitkät ja hektiset työpäivät tekivät poikkeuksellisen väsyneeksi ja putkirullain sekä PWOt olivat unohtuneet kämpille. Viikonlopun mave- ja penkkijumikaan eivät olleet kadonneet minnekään, eivät edes edellispäivänä tehdyillä kyykkypyrimidilla 4x 20-->100--> 20 ja penkkipyramidilla 4x 20 -->70 -->20 kympin korotuksilla, joissa toistot tehtiin lähestulkoon putkeen, ja suurin rauta oli noin 66 % maksimista.  Näistä lähtökohdista lähdin reenaamaan, mieli väsyneenä ja kroppa yhtä vatkulia. Ensimmäinen tunti siinä sitten menikin melko puisevissa merkeissä, eikä mitään uutta tapahtunut auringon alla. Mutta sitten...

Päiväunet @ kunnan urheilutalon aula

Olen ottanut niskantakaa vauhtipunnerruksen ohjelmaan nyt, ja ihmetyttää oikein, että kuinka pitkälle siinä pääsenkään lähes reenaamatta. Luulin jo, että äskettäin ottamani 100 kg olisi ihan kiva tulos kun kyseessä on nimenomaan tangon työntäminen ylös vauhdilla, ei sujahtaminen alle nopeasti kuten painonnostossa on tapana. Mitä vielä, kaikkien sarjojen päälle tuli eilen siisti ykkönen 110 kilolla niin, että oikealla puolella vauhtia joutui hieman pysäyttämään lopussa, että sai tangon kiinni. Tästä innostuneena ajattelin jatkaa kevyillä riipputempauksilla, ja noustessa ylöspäin huomasin jossain vaiheessa, että olinkin tehnyt sarjan 77,5 kilolla 72,5 kilon sijaan. En voinut vastustaa kiusausta, ja latasin tankoon isot siniset levyt, isot vihreät levyt ja metallilukot vielä päälle. Vaikka jalat tuntuivat olevan täyttä tohjoa, ja yläselkä samaa rataa, niin yhtäkkiä se 85 kiloa oli suorilla käsillä. Ei siitä ole kauaa, kun pidin jo 80 kg nostamista näillä käsillä keskisuurena taikatemppuna. Miltäköhän se 100 kg sitten tuntuisi...

Ennätyshötkyilyä

Kirjoitin viimeksi ihan puutaheinää, riipunnasta tehdyn raakatempauksen ennätys ei ole 82.5 kg vaan 80 kg. Tai siis näin oli tilanne, mutta keskiviikkona 2.12. tilanne korjautui, ja näin allaolevaan taulukkoon saatiin vetää yksi rasti lisää. Ensimmäinen rivi nyt oli tuollainen, että se pitikin saada kuorittua pois mahdollisimman nopeasti, jotta vanhat parhaat tulokset saadaan siirrettyä historiaan.

Oli hyvin lähellä, etten olisi penkkiäkin kuitannut jo, mutta itse hieman hölmöilin. Ensinnäkään koko päivänä ei pitänyt tehdä ykkösiä, mutta kun 110 ja 115 kg olivat niin hyviä lämmittelyrutiinissa, niin otin vielä 120 ja 125 pois, ja ne tulivat kuin vettä vaan. 125:llä olisi voinut voinut melkein tehdä kakkosen. Hetken hulluudesta ajattelin ottaa myös tuon 127.5 pois, mutta siihen se menestystarina jäikin. Nosto oli kehnohko, ja vieras varmistaja nappasi tankoon erittäin hyvissä ajoin, niin toisto oli vähän niinkuin siinä. Olisi se tutullakin varmistajalla todennäköisesti jäänyt alas, mutta tällä kertaa näin. Vaikka välillä tulee vähän nenilleen, niin silti kokonaisuudessaan vieläkin kulkee tosi hyvin, ja nyt on kaikissa liikkeissä päästy jo vanhan maksimitason yläpuolelle. Viimeisenä todisteena siitä etukyykyn 5 x 130 kg ja työntö niskan takaa 100 kg, joista jälkimmäinen on vasta ihan alkuvaiheessa kehitystä.

Olen saanut vihdosta viimein hankittua itselleni loman, jossa ehtii vain ja pelkästään rentoutua ilman murhetta siitä, että pitäisi valmistautua johonkin seuraavaan vaiheeseen. Jos kaikki menee putkeen, tästä tiukempi punttijakso jatkuu tuonne noin 20.12 asti, sitten tehdään hieman jotain nopeuteen viittaavaa ja oranssilla merkityllä joululomalla nostetaan ykkösrautoja sitten oikein urakalla.

Syksyn 2015 edistymisseuranta

Plussalla jatketaan, hyvä syksy on ollut. Ajan kanssa on vähän tullut taipumusta vanhaan suuntaan, jolloin helpot reenit ovat liian kovia, ja kovat reenit ovat liian helppoa. Tulokset ovat nousseet kaivattua tahtia, ja ensimmäisenä ennätyskorjaus tehtiin maastavedossa, ja nostamalla 205 kg vielä kahteen kertaan. Tavoite kesään mennessä on asetettu 235 kiloon, ja pidän tuota tavoitetta melkein helpoimpana asetetuista. Välitavoite taitaa olla jossain 220 kilon kieppeillä, ja siitä ei olla edes nyt hirveän kaukana. Penkkipunnerruksessa tavoite oli 142.5 kg, jonne matkaa taas vastaavasti onkin. Viime viikonloppuna penkkireeni oli pe ja su, ja sunnuntaina viimeisessä (kolmannessa) työsarjassa tuli ensimmäisen kerran 10x 100 kg, joka on ykkösmaksimina 133 kg. Pitkä on tie tuosta vielä, mutta kilo kerrallaan mennään. Kolmas liike jossa on asetettu noin 16 % tulosparannustavoite on raakatempaus riipusta, jossa vanha ennätys on 82.5 kg. Ellen väärin muista, niin uusi lukema on 92.5 kg, selvästi kovin näistä kolmesta. Kasikympin repäisy ylös ei juurikaan kuumota enää, mutta ysi on jo sitten ihan toinen tarina. Täältä löytyy pieniä maistiaisia noihin liittyen.

Luojan kiitos tässä vedellään viimeisiä hetkiä syklin rankasta viikosta, ja ensi viikon voi maata riippumatossa dippaillen pekonia Poppamiehen juustodippikastikkeeseen. Pimeyden laskeutuessa tasavaltaan on tarvittavan unen määrä noussut, ja aamuisin on väsyttänyt aina vain enemmän. Töihin on kuitenkin pitänyt raahautua joustavan työajan puitteissa, ja mielellään ajoissa, että illalla ehtii sitten taas jumpata. Priorisointi alkaa olla avainasemassa kun ajankäyttöään koittaa jotenkin järkeistää, ja siinä internetin ihmemaailma on se, mikä ensimmäisenä karsiutuu. Blogia jaksan kirjoitella vielä tasaisen harvoin, facebookista poistuminen olisi yksi kätevä keino tehdä lisäaikaa. Vaikken siellä roiku läheskään yhtä paljon kuin pahimpina hetkinä, aika monta "ihan nopeaa" katsomista päivään kuitenkin jostain ilmestyy. Hukattua aikaa lähes kokonaan.

Reeniolosuhteet on vakioitunut nyt melko hyvälle tasolle, kun olen saanut hieman kiinni siitä että mitä kannattaa tehdä Kankaanpäässä, ja mitä Nokialla. Kankaanpään uimahallissa on erittäin hyvin aikaa ja tilaa vedellä parikin kilometriä, ja painonnostosalissa ei painonnoston lavatila varmastikaan lopu kesken. Nokialla löytyy sitten voimanostovälineet viimisen päälle ja salilla meininki on kohdallaan! Juuri viime viikonloppuna penkissä tuli nähtyä kevyt 4x 180 kg ja maastavedosta 280 kiloa ja rapiat. Nyt on tarkoitus ottaa oikeasti kevyt viikko pois alta, ja sitten olisi hyvä hankkia vähitellen takaisin menetettyä nopeutta jollakin kommervenkillä.

"Pidätsä jotain reenipäiväkirjaa"

Kulunut kaksi kuukautta on ollut aivan nappionnistuminen! Esittelenpä siis dataa hieman. Tässä 21.9. - 12.11.2015 (53 päivää) numeroiksi puettuna. Aluksi reenikerrat ja niiden kestot. En ole jaksanut huoltavaa toimintaa enää merkitä mihinkään, mutta siitä voi helposti laskea 50 % varsinaisen jumpan päälle.

Huomattavia asioita ovat airobisen reenin määrä, yhteensä 22 kertaa! Tuo on suhteellisen mahdoton lukema itselle, koska kiinnostus noiden suuntaan on aika vähäistä. Ajassakin tuo tekee 28,4 tuntia, Huh huh, enpä olisi itsestäni uskonut.

Alapuolella on nähtävissä jonkun sortin analytiikan huipentuma, pivot-taulukot ja kaikki!

Sieltä löytyy kaikki hyödytön tieto, kuten puntilla 17 reenissä nostetut 237 tuhatta kiloa rautaa, 54 (!!) hölkättyä kilometriä, josta puuttuu vielä lukema kahdesta sählystä ja yhtestä suunnistuksesta, eli luultavasti kokonaismäärä on noin 67 km. Mukavaa on tuo keskisykkeen pysyminen matalalla airobisissa, toimii samalla jotenkuten palauttavana harjoituksena. Paino heilahti tuossa 16., 17. ja 18.10. välisenä aikana 111 kg tasosta 3 kg ylöspäin, ja on nyt pysynyt siinä. Ihan kelvollinen tilanne, ja suuremmat nousut on vältetty pitkälti varmaan noiden airobisten takia. Painosta en sinänsä hermoile, kunhan polvet pysyvät kunnossa.

Kun avataan vielä vähän noita airobisia, niin olen hölkännyt näköjään 24 kilometriä! Se on enemmän kuin ikinä koskaan milloinkaan. Tuohan on yli puolimaratoni! Ja alle kahteen kuukauteen, huh huh.

Mutta sitten sinne mikä oikeasti kiinnostaa, eli puntille. Nopeasti se lopulta tapahtui pahan kyntämisen jälkeen, ja nyt vanhat maksimitasot on saavutettu kaikessa paitsi tempauksessa. Etukyykky 4x5x120 kg, viimeisessä sarjassa jäi varaa hyvinkin 2-4 toistoa, mutta kirjoitetun mukaan mentiin. Otin videonkin 140 kg ykkösestä, eikä se ole koskaan tullut kyllä noin helposti. En etukyykyn osalta kirjoittanut mitään tavoitetta vielä, mutta saman tavoitelinjan 15 % ennätysparannus toisi hieman päälle 170 kg. Aika hurjalta kuulostaa jo omaan korvaan edestä otettuna. Maastavetokin on hienosti kakkosella alkavan puolella, ja nostoissa alkaa pikku hiljaa löytyä se vaihe, että lihakset todella toimivat kun niitä käskee.

En tiedä kertooko tämä mistään mitään, mutta laskinpahan kuitenkin. Punttireenit laskettuna nostettujen kilomäärien mukaan

Jos reeneissä tehtäisiin aina samat liikkeet ja sarjat, niin sitten tuo kertoisi. Nyt nuo alle 10 000 kg reenit ovat olleet sellaisia, joissa on tehty yksittäisinä raakatempausta ja -riveä, ykkösnostoista ei ihan hirveästi kiloja kerrykään. Isoimmat nostetut, yli 28k tuli kerrasta, jossa oli miljoonaa eri sorttia vipareita ja kiertoja keskikropalle. Perinteisesti joululomalle on osunut syysreenin jälkeinen kuntohuippu, ja siihen pyritään varmaan myös nyt. Tämän puolikovan viikon jälkeen vuorossa on yksi tiukka, ehkä toinen tiukka ja sitten lepoviikko. Missäköhän vaiheessa sitä joululahjat ostaisi.

Reeniaddiktio

Joku sanoi joskus, että urheilu ja liikkuminen on hauskaa, koska siitä tulee niin hyvä olo. Oli kuka oli, niin tuo ei todellakaan tiennyt mistään mitään. Tuollainen pumpulisten mielikuvien syytäminen herkkäuskoisille tavalliselle ihmisille pitäisi kieltää lailla ja sanktioda vähintään satama-allasuinnilla betonikellukkeen kera. Itse hölmönä joskus uskoin, ja siitä tässä nyt kärsitään.

Taas mennään!

Kuten viina, porno tai kissavideot, reenaaminenkin on addiktio, eikä sieltä helpoimmasta päästä. Vertauskuvat ovat kivoja, ja ajattelin kaivaa tähän taas sellaisen. Reenaaminen on kuin hyppäisi kalliolta jonnekin Grand-kanjonin syvyyksiin, jossa odottaa pohjalla pienenpieni trampoliini. Ensin mennään pitkä aika vapaapudotusta, sitten alhaalla kuuluu jumalaton jysäys, polviin koskee ja lähdetään pikaisesti ylöspäin. Sitten ylhäällä päästään juuri niin korkealle, että reunan yläpuolella näkyy jotain, mikä olisi tavoittelemisen arvoista. Vauhti ei kuitenkaan riitä saattamaan sinua tarpeeksi ylös, ja taas mennään päistikkaa alas. Koskaan ei tiedä, miten päin alas tällä kertaa tullaan, tai onko joku vienyt trampoliinin pois turvallisuussyistä, tai ihan vaan ilkeyttään. Ikinä ei tiedä, milloin mätkähtää kunnolla.

Kuvasin, Günter oli polvillaan.

Kulunut viikko oli aivan mahtavan kamala. Pe-La-Su 48 tuntiin tuli 3x 2 tunnin punttireeni, ai että osui oikeaan paikkaan. Lopputulema oli se, että perjantai-iltana kyky viestiä muilla kuin pitkillä vokaaleilla katosi täysin, ja vaistot kuljettivat miestä sängyn ja jääkaapin väliä. On aika kurja kun kroppa pitää itseään kierroksilla ja hereillä yli 03:15 asti yöllä, vaikka nukkumaan meni jo 22:30 aikaan. Herätys sitten 06:30, ja uutta viikkoa kohti iloisin mielin! Tiistaina olin jo aika hyvin toipunut, ja illalla tein kevyen lenkin keskiviikon punttia varten. Se taas kulki erittäin mallikkaasti, ja olo oli kuin uudelleen syntynyt. Reenin loppupuolella kulki jopa niin hyvin, etteivät ohjelmassa olleet etukyykyn 3x130 kg olleet haaste tai mikään jaloille.

Riippuvuudesta tuossa on kyse, eikä mistään muusta. Sata kiloa on sata kiloa, oli sitten perjantai kolmastoista päivä, järjetön vastatuuli tai kunnon afmetamiinipiristeet naamaan heitettynä, se on silti sama rauta, ja pystyt siihen tai et. Joskus tulee niitä päiviä, kun tuolla tangolla voisi vaikka jonglöörätä, ja toisina päivinä sitä ei saa ilmaan edes kahden miehen voimin, vaikka käyttäisi hydraulitunkkia. Kun onnistuu, dopamiinit ja muut mukavat kemikaalit virtaavat pitkin kroppaa, ja kun mennään pieleen, niin sisällä on kuin ikuinen kaamos vain. Koukuttavaksi tuon tekee se, ettei koskaan tiedä mitä seuraavaksi on tulossa.

Tänään on maailman tärkein päivä

Lentopallomiehet esiintyivät EM-kisoissa ihan tyydyttävällä tasolla, mutta varmasti monella pelaajalla jäi hampaankoloon. Muistan kun olin muutama vuosi sitten katsomassa Maailmanliigan pelejä, Tuomas Sammelvuo oli juuri aloittanut valmentajana, ja peli oli oikeasti aivan kamalaa katsottavaa. Miehet hortoilivat missä sattuu, harva pelasi hyvällä tasolla ja kaikilla leuka osoitti tiukasti kohti lattiaa. Kun räpellys vain jatkui ja jatkui, ajattelin että Köpin palkkaaminen taisi olla virhe. Ei kuitenkaan kulunut hirveän kauan, kun sain huomata olleeni totaalisen väärässä taas kerran. Koko joukkue löysi oikean raiteen, ja toistaiseksi kirkkaimpana saavutuksena tuli MM-kisojen yhdeksäs sija vaihtelevilla, mutta välillä aivan loistavilla otteilla. Sammelvuon tuoma asenne ja henki näyttää ulospäin hienolta, ja erityisesti sytyttää tuo motivaatiolause "Tänään on maailman tärkein päivä". Olen yrittänyt itse ottaa parhaani mukaan kaiken irti, mitä tuosta on saatavissa.

Ryöstin kuvan joltakin. Aivan mahtava!

Ehkä suurimpana muutoksena olen viimeisen kuukauden aikana aloittanut jokaisen arkipäivän kuuntelemalla toisen näistä pätkistä

WHAT DO YOU WANT TO BE REMEMBERED FOR

tai

WHY DO WE FALL.

Nimenomaan kuuntelemalla, en katsomalla. Se jättää sopivasti tilaa mielikuvitukselle harhailla. Pieniä, yksinkertaisia asioita nämä kaikki ovat, mutta niistä muodostuu aivan mahtava kokonaisuus, jota kutsutaan onnelliseksi elämäksi. Kaikki ei elämässä ole omissa käsissä, mutta omalla asenteella saa aivan järjettömän paljon aikaan! Yleensä aamulla päätän vähintään yhden asian, jonka teen kyseisenä päivänä niin hyvin kuin vain ikinä pystyn. Kun illalla menen nukkumaan, toivon tehneeni vähintään kaksi asiaa näin. Tänään perjantaina tuo toinen asia oli illan punttireeni. Viikonloppuun niitä puristetaan vielä kaksi lisää, ja oli aivan mahtavaa kun heti ensimmäinen sujui kuten pitikin. Tänään kirsikkana kakun päällä oli keskitehoilla soudettu 500 m aikaan 1:36.6. Ei olla hirveän kaukana siitä, että oma ennätys voitaisiin kirjottaa 1:2x.x, Kaikki kuitenkin aikanaan.