Juoksemisen mahtavuus

Aiemmin vierastin kahden reenin päiviä pitkään kärsityn ylikunnon takia. Nyt kuitenkin olen lähtenyt noita taas tekemään, toivottavasti hieman fiksummalla kokonaisrasituksella. Lepopäiviä ja matalatehoisia reenejä kertyy vastaavasti enemmän, että mies saa varmasti löhöillä niin paljon kuin haluaa.

Tänään oli vuorossa iltareeninä intervallijuoksu nro 2, ohjelmana taas 3x 300m veto 100m kävelypalautuksella. Jalat olivat aamun kyykky-mavekombosta jo melko puhki, mutta se juostiin mitä päästiin. Samaa reeniä veti myös Kassu©, joka pyyhkäisi 800m syksyllä alle 2min 15s juurikaan ilman reeniä, eli kirittäjää oli ainakin tarjolla. Viime kerralla omat ajat kolmesatasille olivat 65s-72s-74s, ja tänään ne menivät 57-64-69! Yhteensä ajasta tippui 21s, mikä oli noin tuplasti sen mitä pidin mahdollisena. Ensimmäinen veto kulki hyvin ja polvi nousi, ja 57s oli jo sitä hieman kovempaa kuin vauhti jota pitäisi tulevaisuudessa juosta 800m.

No shit of the day

Toisessa vedossa sitten alkoivat takareidet hyytyä ja polvi ei noussut ollenkaan, siihen verrattuna 64s oli hyvä aika. Viimeinen meni sitten lähinnä pyhän hengen voimalla, kun jalat tuntuivat vain betonilta. Askeleen lennokkuudesta kertoo se, että kentänhoitajakin tuli siitä jälkeenpäin vittuilemaan :) Kyllä tuo tuosta kuitenkin lähtee kulkemaan koko ajan paremmin, ja katsotaan mihin asti päädytään...

Kreatiini on tällä hetkellä poissa kuvioista kokonaan, mutta ei se ole hirveästi haitannut. Aamulla takakyykyssä otin pitkästä aikaa isoon sarjaan käyttöön vyön, ja tällä kertaa 8x140kg tuntui paljon helpommalta kuin viimeksi kasi 130:lla. Jei, tästä tulee vielä hyvä! Olen tykännyt tosi paljon nyt tästä uudesta punttiviritelmästä, joka on jostakin 1- ja 2-jakoisen ohjelman välistä, eli isoja perusliikkeitä tehdään lähes joka kerta. Olisi kovasti halu tehdä taas videokoostetta, mutten ole onnistunut sopivaa kuvaajaa hetkeen rekrytoimaan.

Orange habanerot jäi vähän surkeiks tänä vuonna, mutta aika jytyjä oli pienetkin

Mies testaa: BodyPump

Noniin, nyt sitten vihdoinkin päästään ansaitulle lepopäivälle tai parille. Jos en olisi luvannut kaverille lähteä bodypumppiin, olisin jäänyt illaksi vain nukkumaan kohtiin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että lähteminen oli hyvä ratkaisu.

Kuten syksyyn kuuluu, taivaalta vihmoi vettä ja lämpötila oli siinä 9°C. Piti lähteä tekemään oma alkuverkka Macen© kanssa, mutta vaihdoin sen lopulta toisen juoksuporukan kanssa vedettyyn rykäykseen. Muut juoksivat coopervauhtisena 6min, itse vedin 3 kertaa läpi 300m rentoa kovaa 100m kävelypalautuksella. Vauhti oli noin 3min/800m, joka on ihan kelpo vauhti näin omalla kohdalla nollatason juoksuksi. Pidän vieläkin kiinni tavoitteesta juosta tuo 800m 2.30min, mikä toisi jokamiehen seiskassa pisteitä ihan kivasti näin heittäjälle. Ajat tippuivat ensimmäisestä vedosta toiseen noin 8s/300m, mutta toisen ja kolmannen välissä eroa oli vain 2s. StartFitnessistä ostetut 5£ piikkarit tuntuivat kaiken lisäksi hyviltä näin sisäänajokerralla!

Asics HyperDistance

Jos juoksusta jäi hyvä mieli, niin bodypumppiin meno kiinnosti yhtä paljon kuin flunssapotilas terveyskeskuslääkäriä.  Vielä kun sekä suomalaiset, intialaiset ja iranilaisetkin lentopallokaverit kannustivat viereisistä saleista, niin olotila oli vallan mahtava. "Come on, look at there! Only girls and you... You should come to play" ja sitä rataa. Totesin että pacta sunt servanda, ja että jos jumpasta kuuluu kuoleman ääniä, niin se olen sitten minä.

Motivaatiopaikka@Hervanta

Rehellisesti, ei ollut mitään tietoja painoista, joilla liikkeitä pitäisi tehdä. Ei auttanut muu kuin seurata kaveria periaatteella, että toiseksihan ei jäädä. Näin jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä, miten miehestä voi valua tunnin aikana noin paljon hikeä. Kyykyissä painoi tangossa taisi olla 23kg, ja voi sitä reisien tärinän määrää. Jos taskussa olisi ollut kerma, olisi se todennäköisesti ollut kyykkybiisin jälkeen pelkkää voita. Huomenna sitten voin kertoa tarkemmin kuinka suuret jumit tuosta tuli, mutta luulen että ainoa liikkuva osa miehessä on lantio.

Lopputulemana voin sanoa, ettei se ole mies eikä mikään ellei kerran bodypumppia kokeile. Jos ei muuta, niin kyllä tällä ainakin hyvän kestävyyspohjan saa sille oikealle voimareenille. Melkein itketti kaikki tehdyt staattiset lihas jännitettynä, tunsin kuinka kaikki nopeat lihassolut kuolivat sen sileän tien =(

Huomenna en sitten varmana nouse sängystä ollenkaan.

Karu muistutus siitä, että olen yli satakiloinen

Harva asia on yhtä vittumaista, kuin viettää heinäkuisen hellepäivän ilta kirjoittaen opinnäytetyötä. Mutta kun en perkule saanut sadetta mistään hommattua paikalle, niin pakko se oli kärsiä. En kuitenkaan päässyt ihan pilvilinnoista tippumaan tähän julmaan todellisuuteen, sillä huomasin tänään aika karulla tavalla aamupainoni olevan siellä 104kg tietämillä.

Koska jokamiehen 7-ottelu lähenee päivä päivältä, juoksukunnosta on myös pakko ottaa selvää. Otin suoraan töistä suunnan urheilukentälle, jossa noin tunnin temmellyksen jälkeen oli lopuksi aika vetää 400m juoksu vauhdilla, jolla jaksaisin todennäköisesti vetää myös 800m. Ei muuta kun sekkari käyntiin, ja aikaa ottamaan. Lähes iäisyydeltä tuntuneen vedon jälkeen katsoin kelloa, ja totesin sen näyttävän 1min 29s. Siis mitä hemmettiä! Tuo tarkoittaa noin 3min loppuaikaa, ja tavoite on siellä 2.30 nurkilla. Taitaa olla miettimisen paikka. 4 sekuntia pois 100 metriä kohti on aivan perkuleen paljon.

Posteljoonin tuomisia -teaser

Muutama vuosi sitten taivalsin matkan 2.43, ja se oli melko yli-inhimillinen suoritus tuolloin, tosin kiloja taisi olla vain noin 80. Kisaan on aikaa aika tasan 2kk, ja pientä ihmettä kaivataan. Pyhään henkeen en usko, ja 400m taitaa olla yhtä pitkä matka sekä Nokialla että Kangasalla. Pitänee turvautua reenaamiseen.

...ja ensi vuonna ottaa joku järki näiden tavoitteiden asettamisen kanssa...

Kilo rahkaa päivässä pitää hymyn loitolla

Joudun tinkimään hieman kunnianhimoisista suunnitelmistani, sillä 5 päivänä viikossa työmatkapyöräily tuntuu käyvän ylivoimaiseksi. Ei tuo matkan taittaminen ongelma ole, mutta en pysty millään syömään ruokaa niin paljon, että jaksaisin työpäivän jälkeen vielä urheillakin. 2x8km polkasu tällä koneella kuluttaa Polarin mukaan sen 550kcal, minkä eteen täytyy naamaan kauhoa 1kg xtran rahkaa. Omnom <3 Herkemmässäkin oleva hymy hyytyy tuota lusikoidessa...

Eilen oli ensimmäistä kertaa punttireissu sitten hetkeen, ja vedin melko kevyenä. Sysipaskalta tuntunut toukokuu ei kuitenkaan ole tainnut olla täysin sitä. Hengitys tapahtuu vieläkin 95% suun kautta, eli isompi juoksuharjoittelu voidaan unohtaa. Tyydyinkin vetämään lämmittelynä juoksumatolla erivauhtisia vetoja, joista kovimpana 15km/h x 1min. Yllättävä kyllä tuo oli aika helppo, vaikeinta oli olla kompastumatta matolla, joka ilmeisesti on tehty hieman kevyemmälle hölkkääjälle. Muuten, 20kg sitten juoksin cooperissa 2600m, eli hyvä suoritus on jo se, että jaksoin matolla juosta, enkä vain kävellä.

Yks nostolava, pliis.

Ennen tautia rykäisty punttireeni tuntui surkealta, ja oli myös sitä. Nyt vinopenaan smithissä sai lisätä 10kg sarjapituuksien pysyessä samana. Vauhtipunnerrus antoi myös vähän liiankin helposti 2x5x80kg sarjat, mutta en viitsinyt nostaa painoa kun ei ollut minkäänlaista nostolavaa saatavilla. Ja voi sitä itkun ja katseiden määrää, jos pudotat painot edes vahingossa kumimatolle. Edellisellä kerralla tuosta 1x5 oli melko tiukka, eli jotain tässä on kai tapahtunut.

Mutta tämän illan liikunnallinen osuus suoritetaan pitkän venyttelyn muodossa. Eilen nukahtaminen venähti noin 3 tunnilla, kun reidet sekä yläkroppa kitisivät kipuaan ja vatsa huusi nälkäänsä. Harvoin sitä olen noussut 00.30 syömään kaapista sitruunatorttua. Voisi ottaa tavaksi.

Sattuu enemmän henkisesti kuin fyysisesti

Hyllyssä on roikkunut ilmaislippu Sykkeelle ainakin kesästä lähtien, ja se näyttää olevan voimassa vain 2/2012 loppuun asti. Pyhä tarkoitus oli käyttää tuo tänään, mutta näinpä ei käynyt. Tuo telinevoimistelussa nytkähtänyt oikea käsi ei ollut läheskään niin paha kuin pelkäsin, varsinkin kun tänään se kaiken tiedon mukaan pitäisi olla huonoimmillaan. Se kiristää kuitenkin ilkeästi kun joutuu venytykseen, jossa rinta, olka ja hauis venyvät samanaikaisesti. 2 päivän ylimääräisestä levosta tuskin on haittaa hirveästi verrattuna siihen, että tuo olisi ärtynyt pahemmin uudestaan reenin takia. Kipua ei aiheuta niinkään lihaksilla supistaminen, esim. kapean penkin tekeminen onnistuisi täysin ongelmitta. Ojentuminen ja venyttäminen on se pahempi vaihe, eli puhtaalla revähdyksellä selvittiin onneksi, kun pahempaankin oli ainekset... Eräs tuttu pyöräytti tempausta tehdessään molemmat olkapäänsä sijoiltaan, ja ambulanssimatka oli ilmeisesti ollut melko mieleenpainuva, koska lanssimiehet sattuivat puhumaan tästä yli vuosi tapahtuman jälkeenkin vielä toiselle kaverilleni, jota kuskattiin samaan osoitteeseen.

Se terveempi käsi

Kiitos tuon venähdyksen, torstaisen reissun suunnitelmat muuttuivat, ja loppuun tuli sitten hieman juoksua, joka tekisi mieli luokitella aidoksi tyhmyyden ylistykseksi. Alunperin oli tarkoitus ottaa 6x150m, mutta 2x150m jälkeen Niko© oli sitä mieltä, että matkaa pitää pidentää. Jostain määrittelemättömästä syystä tein kompromissin, ja perään tulivat 300m ja 250m vedot. Vaikka juoksemisesta jaksan nurista, niin on tuo ihan oikeasti hauskaa. Seuraavalla kerralla mukaan sykemittari, että saadaan aikaa ja pulssiakin ylös. Vaikka kuinka puntilla tekee jaloille mitä, ei juoksemaan opi kuin juoksemalla, ja ensimmäisten kertojen jumit ovat aina melko mielenkiintoiset. Niin tälläkin kertaa, ja tuo jalkajumi löi viimeisen naulan arkkuun, ettei Sykkeelle tullut lähdettyä. Yritin juoksujen jälkeen vanhaa kikkaa, eli suhteellisen rentojen hyppyjen tekemistä paikkojen avaamiseksi, tällä kertaa ~100cm laatikon päälle. Ei auttanut. Huomenna on sitten taas uusi päivä ja uudet huvit. Ainakin toivottavasti.

Kukaan ei oo mitään, ja kaikki ei oo sitäkään

Isoin ongelma ei ole se, etteikö asioita tietäisi. Ne pitää myös tiedostaa ja tarttua niihin, ja näin ongelmaa ei enää ole, simppeliä? Kun lunta on saatu maahan vasta nyt, on syksyllä peruskuntoa parantava liikunta ollut nollassa, mikä on johtanut siihen, että hengästyn jo kun vain ajattelen yli kolmen sanan lauseita, puhumisesta puhumattakaan. Tuosta lauseesta tuli vain mieleen, että värikäs suomen kieli on asia jota kannattaa vaalia ja pitää yllä. Tässä on koettu aikamoinen inflaatio ”HUIPPUJULKKIS ROHKEANA – KATSO!” –otsikoinnin myötä, mikä saa veren, jos ei nyt kiehumaan niin ainakin lämpiämään kovasti.

Käytin juuri 8 word-riviä kertoakseni, että olen pikkuhiljaa alkanut rakastua sellaiseen tekemiseen kuin juokseminen. Pidetään tämä kuitenkin meidän kahden välisenä salaisuutena, jookos? Voi hyvin olla, että romanssi hiipuu kun kiihkeän alkuvaiheen yli on päästy.  Sitten pahoittelut Markukselle©, unohdin pyytää sut mukaan eilen Pirkkahalliin. Ens kerralla skarppaan ja soitan hyvissä ajoin. Isoin rypistys oli 5x150m vedot ilman ajanottoa, mutta rennosti kovaa HEH juosten. Tulipahan todistettua, että juoksemaan ei opi ainakaan kyykkäämällä. Ensimmäiset 2 vetoa kulkivat ihan hyvin, polvi nousi lähestulkoon hartialinjaa viistäen, ja jalat rullas päkiöillä hyvin. Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä, ja viimeisen vedon askeleet rullasi sitten yhtä hyvin kuin lonkkavaivaisella norsulla, ja askel jäi sen verran matalaksi, että onneksi polvi ei raapinut tartania. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, ties vaikka jaksaisi kesällä juosta 400m kävelemättä.

Pidettiin tuplatärskyillallinen aikuiseen tyyliin. Kanaa, kasvishöttöä ja uppopaistettuja nuudeleita!

Pyöräytin itseni avuksi uuden välilehden, ”2011-2012 tarina” tai jotain sinnepäin... Tästä pätkästä on nyt ensimmäinen osa pureskeltu, ja yritän pyöräyttää siitä yhteenvedon, jotta pysyn itsekin mukana siinä, mitä lopulta on tapahtunut. Näitä tarinoita lukemalla se ei ole ihan helppoa... Myöhempien pätkien suunnitelmat ja kuvaukset ilmestyvät myös, kunhan kirjoitusintoa löytyy. Siihenasti, kiitos ja kuulemiin.

MPM:n toinen suuri uudistus on se, että kommentoida voi kuka tahansa! Vuoden paras törkyviesti palkitaan ensi syyskuussa ruhtinaallisesti!

Taisin löytää sen syyn, miksi ihmiset tulevat juoksemisesta riippuvaisiksi.

Voi jeesus kun lenkkeileminen on tuskasta. Tänään otin itteäni niskasta kiinni ja vedin lenkkarit jalkaan, tarkoituksena oli tehdä noin kolmevarttinen tasavauhtisesta nysväyksestä koostuva LENKKI. No, jaksoin sitä 10 minuuttia, ja suuntasin tekemään ylimäkijuoksua, koska siinä sentään on joku tolkku. Kolmannen ylämäkivedon jälkeen muistin sen, minkä takia vihaan hiihtämistä aina talven ensimmäisillä kerroilla, koska näin huonoa airobista kuntoa ei vain uskoisi olevan olemassa. Lopulta vedin kävelypalautuksilla kymmenen kertaa ylösalas. Juoksemista pitäisi tehdä paljon enemmän keskikropan kannalta, sillä miljoonallakaan erilaisella vatsanytkytyksellä on vaikea korvata ryhtiä, jota juokseminen keskikropalle antaa.

Lenkki meinas kompastua heti alkuaan "huonot kengät" -syndroomaan. Asicseissa itsessään ei ole vikaa, vaan siinä, etten ole saanut hommattua niihin pohjallisia. Kun on tottunu kävelemään mittatilaustyönä tehdyillä pohjallisilla, jäi vetojen tekeminenkin puolitiehen, ihan kävelykyvyn säilyttämiseksi. Jos jollakin on kokemusta FOOTBALANCE-pohjallisista, niin kertokaahan ihmeessä, sillä en viittisi maksaa tuota summaa, jos tuotteet on keskinkertaisia.

Joudun vetämään kirjoitusta hieman mainstream-blogisuuntaan, sillä haluan esitellä ostoksia. Päivän asu -palstaa en ainakaan vielä ala pitää, ihan itsesensuurin nimissä. Asuni aamupalalla -blogissa olisi kyllä sitä jotain, pistetään harkintaan... Mutta joo! Kävin siis NoNamen kivijalkamyymälässä mistä löytyi taas tavaraa ihan kelpo satsi, erittäin halpaa ja sitten vähän kalliimpaakin, mutta laadukasta! Kukaan ei tästä mainoksesta maksanut, porukka vain ansaitsee tuon. Kuvan takkia on tehty muuten vain 15 kappaletta promokäyttöön, eli jos tulee Kaupissa tai Hervannassa vastaan, suosittelen vetämään hihasta, luvassa mainetta ja kunniaa!

Ihan siltä varalta tämä kuva, että tunnistat jos joudut katselemaan kantojani ;)

Pispalan portaat

Pala legendaarisinta Tamperetta, kommunismin viimeinen linnake, kauniit maisemat ja asukkaat kuin suoraan Woodstockista tuotuja. Pispalan portaat, sinne oli siis päästävä! Ehkä vähän turhaan romanttisen kuvan annoin, sillä edellisenä yönä nukahdin vasta kolmen jälkeen, ja aamulla uni ei enää kahdeksan jälkeen tullut silmään. Noh, sen siitä saa kun nukkuu edellisenä yönä 11 tuntia, viettää iltaa ja toimii vielä lopuksi taksina. Hetken jo mietin että olisin jättänyt lähtemättä, mutta onneksi tuli lähdettyä.


























Kerran olen aiemmin käynyt tuolla juoksemassa, ja jäi harmittamaan kun en löytänyt mistään aikaa, mikä oli mennyt alimmalta askeleelta mäen päälle juoksemisessa. Eniveis, tällä kertaa ajaksi tuli 1min23s, alkaen sieltä, missä on puu- ja kiviportaita sekaisin sekä useampi tasanne portaiden välissä. Sitten pitkä pätkä puuportaita, ja vielä viimeisetkin portaat ylös bussipysäkille. Niinsanotusti kaiken annoin, ja tuo oli tulos. Jos ennen lumen tuloa ehtisi käydä vielä kerran, alle 1min20s olisi mukava päästä näin aluksi. Pitkä veto sai kaverikseen useampia 10-20s kestoisia, lähinnä nopeuteen keskittyneitä vetoja. Ylimmän porrasvälin ajaksi tuli 7.6s käsiajanotolla, verrokkina Mc1© juoksi 9.3s & M.S© 10.9s.

Vaikka lähtökohdat oli aika heikot eikä just odotuksia, niin reissu oli ihan hyvä, ja anto vähän toivoa ittelle :) Juoksemisen jälkeen täytyy varmistaa, ettei vaan pääse tulemaan liian iso nälkä. Suunnaksi siis vakiopaikka, New Garden Kalevassa, ja seisova pöytä. En muista hetkeen syöneeni noin paljon, ensimmäinen lautanen puolet riisiä&nuudelia, ja puolet eri ruokalajeja sekä kevätkääryleitä. Sitten toinen lautanen täyteen oikeastaan vain liharuokia, ja tulos oli aika murhaava. No saipahan tarpeeks ruokaa, että jaksaa kasvaa :) Seisova pöytä oli erittäin positiivinen yllätys, kunnon ruokalajeja oli ainakin kuutta eri, ja paikan pitäjä varmisti ettei mikään ollut loppu muutamaa minuuttia pidempään. Jälkiruuaksi vielä mangojäätelöä <3 Oi elämää.

Haluaisin vielä tiedottaa kaikille, että sivun oikeasta laidasta löytyy huikea uutuus! Jos elämässäsi on askarruttavia kysymyksiä, käyhän jättämässä ne tuonne ja asiat selviävät sinulle!

Lenkkeilin! Skoolaisin jos ottaisin

Voin kertoa, että olin alkuviikosta todellakin pahalla päällä. Maanantaina nukahdin ehkä 23.30, ja noin 1.30 heräsin siihen, kun naapurustossa joku pariskunta kehui toisiaan kilpaa. Mies oli muuten vaan idiootti, nainen jonkun sortin lutka. Ja sitten se kello soitti meikäläistä työmaalle 6.00, kun piti kyydillä lähteä. Työpäivä oli ja meni, mutta tiistaina sitten se riepominen vasta iski, suurin piirtein samanlaisten unien jälkeen. Työpäivästä ei jäänyt muistiin just mitään, paitsi että mikään ei jaksanut kiinnostaa ja muuten vaan kiukutti. Lohdutukseks tähän ostin pussin sipsejä, Must dark shots -salmiakkeja ja sitten kermalimpparia. Kuten odotettua, koomaaminen, mässäily ja pidemmät unet piristi kummasti.

Maanantai ei kuitenkaan ollut päivänä täys konkurssi, vaan illan tulleen lääkkeenä toimi c-vitamiini, burana, hyvä seura ja Mikasa. Toisin sanoen biitsipelit vähintäänkin kelvollisella tasolla. Ei sitä jaksa kiukutella, kun voi ennemmin lyödä palloa.

Tänään oli sitten taas salireissu. Ja otin itteäni niskasta kiinni, ja vedin reenin loppuun puol tuntia juoksumatolla! Mikähän ihme siinä on, kun siinä juoksumatolla juokseminen on jotenkin niin paljon hauskempaa kun tiellä tai lenkkipolulla löllertäminen. Jotenkin se on vaan niin paljon hauskempaa.

Fiilis on semmonen asia, mitä ei vaan pysty hallitsemaan. Kun pääsin pukuhuoneesta salin puolelle, vire tuntu paremmalta kun mitä taas on pieneen hetkeen ikinä ollut, ja kaikki tuntui menevän vallan mahtavasti. Vuoden kuntohuippu vanhojen kokemusten mukaan 3-6 viikon päässä, ja todellakin odotan kovasti että nopeusvoimaa on tarttunut rahkeisiin. Tarkoitus oli tänään tehdä useampi lyhyt sarja isoa liikettä isolla painolla, kun pitkän sarjan junnaaminen ei palvele nyt oikeen mitään. Saldona oli pystypunnerrusta, rinnallevetoa ja penkkipunnerrusta 4-6 sarjaa & 1-5 toistoa kutakin. 70kg rinnalta suorille käsille pystypunnerruksessa käytännössä ilman kyykistymistä antaa kyllä aina hienon fiiliksen!

Ehkä maailman kallein harrastus. Syöminen. Iltapalatortilla, à 300g naudan jauhelihaa

Olen tässä itsekseni miettinyt, että onko se lopulta tyhmää tai outoa, kun en varsinaisesti kilpaile. Mistä motivaatiota löytyy, alkaa miettiä aika helpostikin. Yritän valaista tätä kaikkea, mitä minun pääkopassa oikein liikkuu, ensi kerralla teille. Myös kuntosaliarvostelu Onkiniemen Elixiasta ja Nokian Liikuntakeskuksesta on tulossa, kun vaan saan aikaiseksi viimeistellä ne.