En ollut asettanut reissulle minkäänlaisia odotuksia, mutta nekään eivät kyllä täyttyneet. Kun kolmesta heitosta epäonnistuu kolme täysin, ei ihan hirveän tyytyväinen voi olla. Hemmetti. No, kokemusta jos ei muuta. Kilpailu alkoi kevyesti maailmanennätyksellä, taisi olla 57 ja risat metreissä.
Oman ensimmäisen heiton kokeilin rehellisillä vauhtiaskelilla, mutta suoritus oli niin kankea, ettei saapas pyöri jokaisen mahdollisen akselinsa ympäri, ja haukkasi ilmaa pahasti. Tuollaiset sietää astua yli. Toiseen heittoon kokeilin tutumpaa vauhtia, eli käytännössä kiekonheiton kierrokset. Saapas kuitenkin sektorista vasemmalta pihalle, eli ei vieläkään tulosta. Kolmas ja viimeinen heitto oli rennoin, mutta huono sekin, täysi riuhtaisu pelkällä kädellä, jolloin minkäänlaiseen lentoon ei ole edes mahdollisuuksia. Miesten saapas ei näköjään yksinkertaisesti ei lennä samalla tavalla heitettäessä kuin pallo tai kiekko. Ainoaksi mietittäväksi jäi, mittauttaako tuota viimeistäkään, mutta lopulta päädyin kuitenkin ottamaan tuloksen, vaikkakävin hävettävän huono se on. Heitän 3kg kuulaa yhtä pitkälle...
Huomenna on sitten edessä saappaanheiton SM-kisat, ja meikäläiselle ensimmäiset laatuaan. Paineita ei ole enempää kuin mummon pyöränkumissakaan, mutta intoa piisaa kuin samalla mummolla halpahallissa. Karnevaali alkaa klo 16.30, mutta miesten avoin sarja vasta 21.45, eli yömyöhään joutuu saappaita kiskomaan. Saa nähdä miten tuo vaikuttaa, olen kuitenkin enemmän aamuihmisiä, 95% reeneistäkin tulee tehtyä aamuisin.
Itse itselläni testaten olen todennut, että paras tapa valmistautua koitokseen kuin koitokseen on poistaa kaikki pienimmätkin stressitekijät, viimeisen illan ihmeitä tarvii vain jos ei usko tehneensä siihen mennessä töitä hyvin. Siis hyvää ruokaa suuhun, ja suusta sitten lopulta ihan vatsaan asti. Jos tykkää rentoutua jodlaamalla tai pelaamalla Elasto Maniaa, niin senkus annat mennä. Kaikkein huonointa on jos turhautuu siihen, ettei muka osaa mitään tai tarpeeksi.
En yleisestikään pidä tuosta "mä en osaa" -märehtimisestä. Itsehän osaat juuri sen verran, mihin aiemmat tekosi antavat pohjan, ja tulet osaamaan sen verran, kuin jaksat panostaa. Jos toiset osaavat paremmin niin sitten osaavat, siihen keskittyminen ei auta itseäsi mitenkään. Kun pystyy löytämään syyn, miksi he ovat parempia, olet jo aika pitkällä, enää puuttuu toteutus.
Fiilistelyä
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokainen lapsi tulisi viedä nuorena telinevoimistelemaan. Nyt tuota otetaan takaisin, ja noin 6 kerran kokemuksella tulee joka kerta aina vain uutta oppia. Tänään löytyi renkailla tappavan tehokas vatsalihasliike, joka varmastikin löytyy seuraavasta komediapätkästä. Sen lisäksi mm. puolivoltin 0.1-betaversio esiteltiin, onneksi suljetuin ovin. Reissu jäi suhteellisen lyhyeksi itsestä riippumattomista syistä, mutta ehkä hyvä näin, sillä kotona nukahdin kesken läksyjen tekemisen. 1,5h telinevoikan päälle tuli 30min yleisurheilupätkä muutamine kuulantyöntöineen. Vire on selkeästi hyvä, sillä PYT 7,26kg kuulalla tärähti ensimmäistä kertaa kunnolla yli 15 metrin, lukemiin 15.58! Tämä on hieman parempi, kuin kesän 2009 ennätys 4kg pallolla, kun näitä touhuja aloittelin.
Tänään oli huippupäivä! Aamulla tuli puolittainen yllätyslähtö pirkkahalliin fiilistelemään, ja siellä vierähti lopulta 3,5 tuntia. Ensimmäinen tunti meni perinteiseen tapaan telinevoimistelupuolella, eikä edellisellä kerralla venähtänyt käsi ollut kuin vain pieni muisto. Näkyi muuten selvästi, että hiihtolomaviikko on alkanut, kun paikalle saapui noin 30-50 nuorta voimistelijaa oman temppuiluni loppuvaiheilla. Kuten venäjänopettajani sanoi: "Juu, nyt on kaikilla täällä hiihtoloma. Paitsi teillä." Kun alkaa tehdä jotain täysin uutta asiaa, kehitys on aluksi huikeaa! Muistan vain, kun kuukausi sitten en juuri kuperkeikkaa päässyt. Maistelkaahan tämän päivän videokoostetta!
Kuten videosta näkyy, pääsin heittämään saapasta sekä pitkälle, että myöskin pressuun. Otin 800g pallon mukaan siltä varalta, että heittelisin sitä, mutta onneksi sain kokeilla kunnon saappaitakin ennen kisoja. Heittäminen itsessään on helppoa, mutta saappaan liito-ominaisuudet yllättivät täysin. Heittoja avarassa tilassa tuli noin 10-20kpl, enkä olisi millään uskonut, että pirkkahallin A-hallissa voi tulla katto vastaan. Heitot olivat kuitenkin melkein lyhyempiä kuin korkeita, eli täytyy tuohon kiinnittää huomiota vielä torstai-aamuna. Saappaan lisäksi heitin tuota 800g palloa, ja positiivinen yllätys oli sen lento. Puolen kierroksen vauhdilla se kolisteli lähemmäks 50m lukemia, kun osasin toivoa noin 40m kaaria.
Olen pitänyt viimeisen vuoden ajan sellaista linjaa, etten varsinaisesti yritä esittää fiksumpaa kuin mitä olen, tai piilotella tyhmyyttäni, nolouttani tai mitä näitä nyt on. No, hallissa oli myös maajoukkuetason kiekonheittovalmentaja kahden reenattavansa kanssa heittämässä pitkää, ja mieli teki kokeilla. Pyysin päästä välissä heittämään 2 kiskaisua, ja lupa annettiin. Heitot vedin taas puolen kierroksen vauhdilla, ja jos olisi tapana häpeillä hirveästi, niin ensimmäisessä heitossa olisi todellakin ollut aihetta siihen. Pyörähdys, jotain ihmeellistä ja kiekko lentää noin 1,5m korkeudessa 15m, ja liukuu maassa 50m. Parasta, että se meni noin 20cm päästä omasta kamerastani, joka oli tuolla 60m päässä heittopaikasta. Ei muuta kun leuka kohti uusia pettymyksiä, ja toinen heitto. Pienoinen maineen pelastus, sillä vaikka tuo laahasi melko pahasti, niin samoille lukemille tupsahti kuin mihin valmennettavat tytöt olivat heitelleet.
Ihan kelpo suoritus sen jälkeen, kun olin livenneellä saappaalla kiskaissut kyseistä valmentajaa lähestulkoon otsaan. Niin tuo otsikko? Herra A. on ollut telkkarissa, eikö se riitä tähteyteen nykyään?
Huhhaijakkaa, tänään ilmottauduin sitten SM-kisoihin. Eikä mihinkä tahansa SM-kisoihin, vaan saappaanheiton halli-äsämmään. Bileet on pirkkahallissa perjantaina 2.3. noin klo 16 eteenpäin, saavuhan siis paikalle! Ilmoittautuneita on tällä hetkellä 30 miesten yleiseen sarjaan, ja tavoitteena on se, etten häviä kymmentä metriä toiseksi viimeiselle. Kaikki muu on plussaa! Idea lähti siitä, kun kaksi eläkeikään päässyttä rouvaa heitteli pirkkahallissa saappaita, ja näytti pirun hauskalta. Kaiken lisäks kehottivat lähtemään kisailemaan, eikä siinä voinut sanoa muuta kun joo! Elämässä on jo 2 heittoa takana, pituudeltaan noin 7 metriä. Sääli, että siinä vaiheessa tuli vastaan pressu.
Tunnelmakuva vuoden takaa. Tekee aivan älyttömästi mieli noita <3
Muuten päivä meneekin taas kerran kategoriaan "ynnä muut". Jo akrobatiaosiossa aamulla sai huomata, että virkeys jäi kotiin laiskottelemaan, vaikka mies lähti puurtamaan. Kysyy muuten yllättävän paljon rohkeutta hypätä ensimmäistä kertaa pukilta voltilla noin metriä alempana olevalle pienelle patjalle. Jos hyppää suoraan ylöspäin kuten kuuluisi, luulee lyövänsä päänsä, ja eteenpäin ponnistaessa ei osu patjalle. Kaiken lisäksi temppu ei näytä miltään. Kuularinki oli hallilla uusittu, mutta sitäpä ei päässyt käyttämään, kun liimat olivat vielä kuivumassa, ja myöskin etulankku puuttui. Päädyin sitten kiskomaan kuntopalloa ja kiekkoa pressuun mieli maassa, kuulanheittotuloksia kun olisin halunnut saada ylös :/ Penkkiäkin tein, mutta aika flopiksi meni, eikä siitä sen enempää. Hang Snatchissa sentään melko kevyesti 3x5x40kg, eli siinä isompia kohti.
Olen varmaan aiemminkin sanonut, että ei ole turhia päiviä, tai muuten on koko elämä, kuten CMX totesi. Täytyy tuota uskoa, oli tämä päivä kuitenkin ihan keskinkertaisen kelvollinen lopulta :)
