Milloin sitä on tarpeeksi hyvä?

Nyt on hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan huonolla. Tänään venähti sisäreisi. Se ei ole hirveän kipeä, ja pysyy kinesioteipillä kasassa. Vähän kun malttaa välttää juoksemista ja hyppimistä niin ongelma on tällä ratkaistu. Sitten positiivisiin juttuihin!

Mannapuuro, mustikat ja tuore vadelmahillo. Ei muutakun omnom vaan <3

Niitä onkin hieman enemmän, ja osa jäi jopa videolle. Aloitetaan rakkaimmasta, eli vauhdittomasta pituushypystä. Viime talvena sain tuon nostettua komeasti lukemiin 300cm, parhaimmillaan 300,6cm. Mutta ei täyttä senttiä yli kolmen metrin, ei sitten millään! Tänä vuonna tehdyt loikat ovat lentäneet välille 280-292, mutta jokaisella noista kerroista jalat ovat syystä tai toisesta olleet tukossa. Eilen kuitenkin Pirkkahallissa tehty reeni meni lepopäivän jälkeen melko tuoreena, ja tulos oli sen mukainen. Neljä kevyttä tunnusteluhyppyä alle, noin 280cm kappale, jonka perään kuuden toiston kilpasarja.

20cm lyhyempi tasajalkapomppu 20kg sitten.

1. 298cm. Teknisesti huonohko hyppy.
2. 299cm. Hieman parempi, mutta ei vielä lähtenyt.
3. 301cm. Mies aivan pähkinöinä, sieltä se vain tuli!
4. 304cm! Rento huippuveto, piti oikein mitata kahteen kertaan.
5. 304cm. Uudestaan, ei ollut edellinen onnenkantamoinen.
6.     x.     Eväät oli vähän jo syöty edellisillä hypyillä.

Pidän tuota 304cm 109kg aamupainossa ehkä kovimpana omista ennätyksistäni. Jokainen kolmosella alkava sentti on kuitenkin työn ja tuskan takana. Mutta lisää on tulossa! Samalla reissulla myös heitin 7,26kg kuulaa pään yli taakse, ja työnsin vitosta. Molemmat jäivät 5-10cm ennätyksistä keskinkertaisilla suorituksilla. Kun tästä yläkropan jumit joulutorttujen myötä aukeavat, niin nämäkin ennätykset saa excelistä korjata taas uusiksi.

Yllä on maisteluvideo, josta näkyy hieman huonosta kulmasta tuo 304cm loikka, ja 7,5kg ennätysparannus Clean&Jerkissä lukemiin 100kg! Se on komea, kun tuommoinen määrä rautaa on suorilla käsillä. Tuo tuli otettua oikeastaan vähän vahingossa, mutta ei kai muuta kuin antaa mennä jos kulkee! Pitänee parantaa olkapäiden liikkuvuutta, kun tuo selkä menee noin kamalaan asentoon.

Tampereen tenniskeskukselle myydään kymmenen kerran sarjakortteja. Olen valehtelematta ainakin viimeiset 9 kertaa ottanut Pekulta© pataani, usein melko rumasti. Kunto oli kuitenkin ajoitettu juuri oikein, sillä tänään otin tennismestarin valtikan haltuuni pitkäksi aikaa komein ottein! Seuraavat matsit sitten kesällä reissusta palattua. Mutta ettei tule liian ylimairea postaus, niin mun pitää ihan just lähteä tonne lumituiskuun kauppaan. Voi hemmetin hemmetti.

Urheilun riemua ja törmääminen Suomen kuumimpaan naiskehonrakentajaan

Eilen oli vieraita käymässä, ja pöydässä oli kakkua, hedelmäkarkkia, suklaata, lakritsia, toffeeta, keksejä ja jonkun verran suolaista tarjottavaa. Ei hirveän hyvä näin painonpudottajan kannalta, sillä kaksin käsin on lievä määritelmä, kun ahmimisen makuun pääsen. Voisin kirjottaa 101 tarinaa niistä hetkistä, kun olen syönyt kerralla järjettömän määrän ruokaa vaikkei ole ollut edes nälkä. Ja oudointa, ei ole jääny edes paha olo.

Vähemmän onnistunut hyppy. Korkea ponnistus ja tiukasti kerällä, eiku?

Näiden "kaloritankkausten" ja urheilusuoritusten välillä on ollut se outo yhteys, että tankkausta seuranneena päivänä vire on ollut paljon normaalia korkeammalla. Tänään aamulla käytiin Nikon kanssa Pirkkahallissa, ja päivän sato oli lopulta aika hyvä. Voltin opettelussa ollaan suurin piirtein aikataulussa, ja kesään mennessä olisi ihan realistista saada se jo nurmikollakin jaloilleen alas. Nyt ollaan oltu siinä vaiheessa, että tuollaiselta permantoa vastaavalta apinointialustalta on tehty hyppyjä hieman korkeammalla olevalle patjalle, ja nuo tulevat jo hyvin kyykkyyn. Seuraavan 3 kerran aikana todennäköisesti siirryn jo permannolle yrittämään ja keräilemään mustelmia. Tuosta telinevoimistelusta syövät intoa 60v+ miehet, jotka sen ajan metodeilla "opastavat" koko ajan ja pyytämättä. Varmastikin tietävät asioista, mutta kun eivät älyä antaa välillä rauhaa kehotuksista huolimatta. "Ei teistä pojat ole mihinkään. Kun minä 40 vuotta sitten olin teidän ikäisenne, ei ollut patjoja mihin hyppiä, vaan hiekkakasoihin hypittiin. Eikä meillä ollut tuollaisia hienoja pehmustettuja kenkiä, vaan sillon jouduttiin kengänpohjatkin naulaamaan jalkoihin kiinni, koska muuhun ei ollut varaa..." tai sitä rataa.


Mutta takaisin tuohon ahmimisen ja urheilun yhteyteen. Olo ei ollut mitenkään tuorein, mutta voi että kun heittovälineet tottelivat miestä. Otin pitkästä aikaa kuulareenejä rohkean vauhdin kanssa, aivan sama vaikka mentäisiin metrin yliastutuiksi. Ellei näitä tee, niin on vaikea oppia kiihdyttämään tarpeeksi tuossa pienessä tilassa. Ensimmäisestä työntöä en jaksanut kuvata, koska ajattelin ottaa vain rennosti. Kuinka ollakaan, se lensi 15.7m, parantaen vuodentakaisesta parhaasta yli metrin. Naureskelin ja harmittelin, että tietysti kävi näin, ja päätin videoida seuraavankin. Tapahtui jotain mystistä, ja kuula lensi tästäkin vielä metrin lisää, lukemiin 16.72, joka on yli 1,5metriä enemmän kuin vanha ennätykseni! Mieli oli ihmetyksestä soikeana, sillä ei tuollaisia parannuksia vain tapahdu. Oikeita asioita on ilmeisesti tehty.

Tämän lisäksi sain pienen henkisen varmistuksen siitä, että olen oppinut jotenkuten heittämään kiekkoa. Heitot pressuun tuntuivat niin hyviltä, että odotan kesää jo erittäinkin suurella innolla! Nyt kun videot katsoin kunnolla läpi, niin eihän tuo kuulantyöntökään ollut kummoinen, sama perisynti kummittelee eikä kroppa kierrä tarpeeksi. Tuo tarkoittaa vain sitä, että kun koko homma osuu kerralla kohdalleen, tulos puhuu puolestaan.

Ps. Näin hallilla tänään Minna Pajulahden! Notkea likka tuollaiseksi lihaskimpuksi, järjettömän komeita kärrynpyöriä heitteli.

1,5 laihdutettua kiloa palasivat

Sunnuntaina hiihtolenkillä tuli sellainen tunne, että jotain hyvää on tulossa. Ei tarvinnut hirveän kauaa odotella, vaan tänään aamulla tuli yhtä sun toistakin hyvää! Voltin opettelu etenee hyvää vauhtia, ja löysin vihdoin pyörimisestä sen kohdan, missä kohtaa ollaan takaisin jalat alaspäin, että niille voisi laskeutua. Seuraava askel oli siirtyä permannon tapaiselle alustalle tekemään tätä, tosin patjakasa alastulossa vieläkin. Step by step.

Heikkous

Jo kuntopalloa seinään täräytellessä tuntui siltä, että vire on pienen notkahduksen jälkeen erittäinkin hyvä, ja suunnaksi tuli A-hallin potkupallotila. Aluksi fiilistelin muutamia heittoja 800g pallolla puolen kierroksen vauhdilla, ja kun ne tippuivat toinen toistaan pidemmälle lähemmäksi 50m viivaa, uskalsin kokeilla 1kg kumikiekon lentoa ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Koska puolella kierroksella lähteneet heitot olivat noin 40m ilman sen suurempia onnistumisia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa täysi vauhti.

Koska tilassa oli muitakin, en viitsinyt raahata heittoringin alustaa vaan heitin ruohomatolta, mikä ilman muuta syö vauhtia ja vääntää polvea, mutta sen ei annettu tänään häiritä. Ennen heitoista noin 70% on lähtenyt nokka pystyssä auraamaan ja 20% täydellisinä sorsina räpiköimään, mutta tänään noista ei ollut tietoakaan. Vein merkin 40m tienoille, jos vaikka vanhan ennätyksen, 42m, saisi rikottua. Ensimmäinen heitto osui kuitenkin heti kohdalleen, ja leilaili noin 44m tienoille, aivan sektorin reunalle. Kolmas heitto otti reippaan askeleen eteenpäin, ja tärähti lukemille 46.70m, ja kieltämättä oli hienoa katsoa kiekon lentävän noin pitkälle! Jossittelu on aina hyvästä, kaari olisi voinut olla hieman korkeampi... Heitin vielä neljännen, joka oli erittäin lähellä rikkoa 50m rajan, mutta koska kiekko pomppasi juoksuradalle, en paljon ehtinyt katsella putoamispaikkaa vaan rynnätä tuon perään. Jäipähän nälkää ensi kertaan.

Rinnallevedossa oli muuten hienoa nostaa ensimmäistä kertaa tankoa, molemmissa päissä 2 isoa levyä! 2+2+2+3x80kg oli raakanakin vähän liian kevyt, täytyy kehittää tuota progressiota tästä kohdasta hieman.

Näin heitin tv-tähteä saappalla lähes otsaan

Tänään oli huippupäivä! Aamulla tuli puolittainen yllätyslähtö pirkkahalliin fiilistelemään, ja siellä vierähti lopulta 3,5 tuntia. Ensimmäinen tunti meni perinteiseen tapaan telinevoimistelupuolella, eikä edellisellä kerralla venähtänyt käsi ollut kuin vain pieni muisto. Näkyi muuten selvästi, että hiihtolomaviikko on alkanut, kun paikalle saapui noin 30-50 nuorta voimistelijaa oman temppuiluni loppuvaiheilla. Kuten venäjänopettajani sanoi: "Juu, nyt on kaikilla täällä hiihtoloma. Paitsi teillä." Kun alkaa tehdä jotain täysin uutta asiaa, kehitys on aluksi huikeaa! Muistan vain, kun kuukausi sitten en juuri kuperkeikkaa päässyt. Maistelkaahan tämän päivän videokoostetta!

Kuten videosta näkyy, pääsin heittämään saapasta sekä pitkälle, että myöskin pressuun. Otin 800g pallon mukaan siltä varalta, että heittelisin sitä, mutta onneksi sain kokeilla kunnon saappaitakin ennen kisoja. Heittäminen itsessään on helppoa, mutta saappaan liito-ominaisuudet yllättivät täysin. Heittoja avarassa tilassa tuli noin 10-20kpl, enkä olisi millään uskonut, että pirkkahallin A-hallissa voi tulla katto vastaan. Heitot olivat kuitenkin melkein lyhyempiä kuin korkeita, eli täytyy tuohon kiinnittää huomiota vielä torstai-aamuna. Saappaan lisäksi heitin tuota 800g palloa, ja positiivinen yllätys oli sen lento. Puolen kierroksen vauhdilla se kolisteli lähemmäks 50m lukemia, kun osasin toivoa noin 40m kaaria.

Olen pitänyt viimeisen vuoden ajan sellaista linjaa, etten varsinaisesti yritä esittää fiksumpaa kuin mitä olen, tai piilotella tyhmyyttäni, nolouttani tai mitä näitä nyt on. No, hallissa oli myös maajoukkuetason kiekonheittovalmentaja kahden reenattavansa kanssa heittämässä pitkää, ja mieli teki kokeilla. Pyysin päästä välissä heittämään 2 kiskaisua, ja lupa annettiin. Heitot vedin taas puolen kierroksen vauhdilla, ja jos olisi tapana häpeillä hirveästi, niin ensimmäisessä heitossa olisi todellakin ollut aihetta siihen. Pyörähdys, jotain ihmeellistä ja kiekko lentää noin 1,5m korkeudessa 15m, ja liukuu maassa 50m. Parasta, että se meni noin 20cm päästä omasta kamerastani, joka oli tuolla 60m päässä heittopaikasta. Ei muuta kun leuka kohti uusia pettymyksiä, ja toinen heitto. Pienoinen maineen pelastus, sillä vaikka tuo laahasi melko pahasti, niin samoille lukemille tupsahti kuin mihin valmennettavat tytöt olivat heitelleet.

Ihan kelpo suoritus sen jälkeen, kun olin livenneellä saappaalla kiskaissut kyseistä valmentajaa lähestulkoon otsaan. Niin tuo otsikko? Herra A. on ollut telkkarissa, eikö se riitä tähteyteen nykyään?

Kehu päivässä tekee hyvää

Aamulla kun kello soittaa, joutuu silloin tällöin tosissaan miettimään, että minkä ihmeen takia tässä ollaan nousemassa. 7.30 en millään uskonut, että tästä päivästä voi tulla kovin hyvä, mutta väärässähän minä olin, kuten tavallista. Hetken aikaa kun olin pohtinut elämän tarkoitusta ja lapioinut extra-annoksen aamupuuroa naamaan, sain itseni kammettua kohti Pirkkahallia koska en viittinyt jättää menemättäkään. Kun aamulla ennen yhdeksää ajaa kohti nousevaa kevätaurinkoa, mieliala nousee kummasti! Jos elämässä voisi painaa pausea niin olisin jäänyt tuohon hetkeksi.

Parasta!

Pitihän se testata.

Pirkkahalli on siitä hieno paikka, ettei siellä tarvi juuri reenata yksin, vaikka yksin tällä kertaa jouduinkin lähtemään. Kolmessa telinevoimistelukerrassa tapahtunut kehitys on jotain paljon enemmän kuin uskoin. Saa nähdä kuinka kauan menee haparoivista kuperkeikoista voltista jaloilleen alastulemiseen, annan kuulua tuosta varmasti! Hallilla on messut, ja kaikki mahdolliset hyppypatjat ja aidat oli ahdettu b-halliin, mutta suuri kiitos henkilökunnalle siitä, että kuularinki ja hiekkalaatikko olivat vapaita!

Nuori polvi loisti tänään poissaolollaan, mutta tuo vanha kaarti on myös aivan huippusakkia! 50v+ porukassa huomaa aika nopeasti, että aika untuvikko sitä itse on vielä. Tuon ikäisten juttuja kannattaa sensuroida tietysti jonkun verran, mutta positiivinen palaute ei silti mene koskaan hukkaan. Yhden kanssa jutellessa tuli puheeksi vanha liikunnanopettajani Esa Utriainen, ja totesi ohimennen, että allekirjoittaneelta löytyisi kyllä raamia enemmän heittäjäksi kuin Esalta, mitä kuuntelin hieman ihmeissäni. Samaa linjaa jatkoi toinen herrasmies reenin lopuksi, oli aivan varma että nostan penkistä vähintään 120kg. Olen ilmeisesti siis heikko läski :)

Sain myös mieltä lämmittäneet tunnustukset yli 15m 7,26 PYTeistä, ja puhe siirtyi samalla Arsi Harjuun. Arsin ennätys tuossa näyttää olevan 18.70m, siinä voisi olla yksi pitkän tähtäimen tavoite lisää. Hiekkalaatikolla tein kolmiloikkaa, ja eräs herrasmies halusi välttämättä ottaa kisan vauhdittomassa 3-loikassa! Tasoituksena annoin hänelle noin 4m vauhdin, ja aika tasan 800cm lukemille molemmat pommitimme. Tasapeli tuosta kait tuli, samapa tuo. Jos heitoissa vertaus Arsiin lämmitti kovasti, niin yhtä kova juttu oli tassua hyppiessä tullut kysymys, olenko pikaluistelija! Pikaluistelijan reidet olen halunnut siitä lähtien kun puntilla aloin käydä, eli oikeita asioita on tehty. Pomppu kulki sinne päin, 300,4cm ei pyöristynyt uuteen ennätykseen ollenkaan.

Päivän saldo oli 45min telinevoimistelua & 1h45min yleisurheilua aamulla, illalla 1,5h lentopalloa ja siihen vielä päälle venyttelyä 2x30min. Voin kertoa, että veto alkaa olla aika poissa. Huomenna pitäis vielä aamulla jaksaa ennen viikonlopun karnevaalia. Siihen auttaa hyvä ruoka ja unet!

Tiedätkö millaista on Etiopialainen ruoka? - Eivät hekään tiedä :)

Sisäinen lapseni on ilmeisesti poissa =(

Huomasin tänään, että mun sisällä oleva pieni lapsi ei olekaan iloinen, villi ja notkea, vaan luultavasti se on fotoneille allerginen nörtti. Tänään oli ensimmäinen, perinteeksi muodostuva torstai-pirkkahallisessio Masa©n kanssa, ja aika monenlaista tuli tehtyä ja koettua. Viimeksi puhuin mahdollisuutta videoita sähläämisopasta, ja tänään siihen olisi ollut huippumahdollisuus, mutta video ei pyörinyt oikeaan aikaan.

Sisäinen lapsi oli todellakin hukassa, vaikka telinevoimistelupuolelta löytyi trampoliini! Kotona ei koskaan tuollaista ollut, ja hyppiminen olikin aluksi ja myös lopuksi melko kankeaa. Kuperkeikat, selälleen&pystyyn-hypyt, vattalle&pystyyn-hypyt, istumaan&ylös-hypyt onnistuivat lopulta välttävästi, ehkä ensi kerralla sitten. Olen ottanut yleisesti sen linjan, että turha esittää yhtään fiksumpaa kun mitä on, ja siksi julkaisen videon noista pompuista! Sähläämistä edusti hyppy, joka laskeutui puoliksi istualteen, puoliksi selälleen, ja leukahan siinä napsahti kiinni, kieli välissä. Kovin kova täräys ei ollut, mutta perkule kun sattui tuokin.

Vielä nasakampi ja näyttävämpi sähläys oli 5kg kuulanheitto JVE:llä (mallia videosta kohdasta 1:15). Muutama heitto oli alla kelvollisina, ja sitten tärähti! Kuula ylös, joustava alastuonti ja PAM, kuula lensi kuin ohjus, en edes nähnyt kuinka pitkälle. Vahinko vain, että niin lensi myös mies. Ponnistus suuntautui vähän liikaa eteen, en saanut jalkaa alle ja 104kg tömähti kierteellä kyynerpään kautta kumimatolle turvalleen, pamahduksen kera tietysti. Onneks paikalla oli muitakin, ettei jäänyt hyvä komedia näkemättä. Onni oli se, ettei alusta ollut sepeliä, mutta kyllä tuostakin kyynerpäähän jälkiä tuli, kuten kuvasta näkyy.

Eikä tässä vielä kaikki. Aliarvioin voimani pikkusen, ja olin aika lähellä katkasta sprinkelin vesiputken hallin katosta kuulalla. Siitä oliskin saatu aivan uus tarina, mutta hyvää karmaa oli ilmeisesti varastossa niin paljon, että säästyttiin.

Ja kirsikka, joka jokaisen kakun päälle pitää löytää. Tasajalkapomppu tärähti 3 metrin viivalle!

Ammattiurheilijoiden seassa

Nyt voidaan iloisesti todeta, että jaloissa on potkua enemmän kuin ikinä! Valitettavasti se ei vain kanna viittä askelta pidemmälle, kuten lentävän 20m juoksun ajanotto osoitti. Mutta joskus se 5 askelta riittää, ja tänään oli semmonen päivä! Pirkkahallissa vierähti reippaat 2 tuntia, ja sekaan mahtui yhtä sun toista, mutta lopputuloksena on ultimaalinen selkäjumi. Mutta ongelmathan häviää syömällä ja juomalla, niin ei murehdita niistä!

Jaloissa ilmeisestikin on ruutia, sillä niin vauhdittomista pituushypyssä, 3- & 5-loikassa tuli ennätysparannusta yhteensä 33 senttiä! Paikaltaan tasajalkapompussa 3 metrin raja jäi sentin päähän, 9 sentin parannus oli lähes päätähuimaava! 3-loikassa 799cm ennätys vaihtui lukemiin 814, ja 5-loikassa jäätiin 9cm parannuksella lukemiin 13.97. Sitten ongelmaksi jää vain miettiä, että miten näitä ominaisuuksia saisi siirrettyä juoksunopeuteen ja heittolajeihin. Jos joku tietää miten, palkkaan mielusti konsultin.

Youtube ei ole yhteistyökykyinen, video seuraavaan postiin toivottavasti...

Ja miestä riepoo se, että reenilaukun vetoketju irvistää molemmista päistä. Odotan sitä hetkeä, kun se kesken pyöräilyn se hajoaa lopullisesti, ja saan Hannu&Kerttu-tyyliin palata salille asti kalsareita ja likaisia sukkia pitkin matkaa poimien. Kävin jo ylikansallisessa urheiluliikkeessä fiilistelemässä uusia laukkuja, mutta matkaan tarttuikin lopulta tämmöset!

On siis melkonen luotto, että lunta saadaan tänä talvena!

Uudenvuodenlupaus: Ensi vuonna en hengästy syödessä

Talvikauden ensimmäinen Pirkkahallireissu takana, ja reidethän siellä paukku. En tiedä kenen kaikkien reidet, mutta ainakin omat, niin edestä, takaa kuin sisältäkin.

Ohjelmassa oli mm. lentävä 20m, testihyppyjä, kuulanheittoa ja bodailua. Tuli kuitenkin todistettua, että aina ei voi onnistua. Oli ihmeen paljon väkeä liikkeellä tapaninpäivänäkin, mutta sekaan mahtui kuitenkin hyvin, ja ajanottolaitteetkin oli vapaana tuota 20m pyrähdystä varten. Otin 5 vedosta ajat, ja aika oli tutusti siellä 2,4s tienoilla. Pitäis varmaan tulkita tää niin, että parantunut kyykkytulos on kompensoinut painonnousua, kun kiloja on arviolta 12 enemmän kuin viimeksi näitä juostessa. Pakko todeta, että juoksemaan oppii vain juoksemalla, sillä vaikka jalat pyöri kropan alla Looney Tunes -tyyliin, niin ei se helppoa ollut. Rentoudesta tai rullaavuudesta ei ollut tietoa, ja näillä kokemuksilla välitavoitteeksi voisi ottaa 2,35 rikkomisen keväämmällä. Ennätysten kirja näyttää 200m Personal Bestiksi 27,1s, joka olisi kiva tiputtaa ens kesänä ainakin edelliselle sekuntille. Ilmeisesti pitäis kuntosalilla nöyrtyä ja siirtyä siihen naisten reidenvemputuslaitteeseen, kun sisäreidet tuntuvat olevan heikoimmat lenkit jaloissa tällä hetkellä. Oikea sisäreisi ei sanonut poks, mutta kiristi niin ettei hyppimään pystynyt, ja nyt on kyllä jumi joka puolella jalkoja. Ei siis hypitty.

Lämmitellessä meinasin pyöräyttää nilkkani kuulaa heittäessä, mutta ilmeisesti tilille ylimäärin kertynyt hyvä karma pelasti mut, ja kenkä pyörähti tukevasti pohjalleen, eikä reunan kautta yli. Tuosta olis voinut pelästyä, mutta jatkoin heittelyä ja ensimmäistä kertaa kokeilin 7,26kg kuulalla PYTtiä, ja noin 15m kaaria tuli! Se on erittäinkin hyvä alku, kun pelkäsin lähinnä selän katkeavan. Tuloksia mahdollisesti otetaan ylös torstaina. Ja omia ennätyksiä tuli vielä lisää! Pullover on tehny tehtävänsä, ja paras mitattu 4kg PYE oli 12,38m. Viime kesänä tuli 1 heitto yli 12m, ja sekin oli silloin huippuonnistuminen, eli ei syksyn työ ihan hukkaan ole mennyt!. Olin kuulan laskeutumispaikasta hieman eri mieltä Lapa©n kanssa, mutta menkööt, parannetaan sitten ens kerralla lisää.

Joulupukkiekstraa tehtäessä hallissa oli paikalla mm. maajoukkueurheilijat Lotta ja Tanja. En tiedä pistivätkö naamoja mieleen, mutta ehkä hieman nolotti mennä paikanpäälle ihan oikeasti urheilemaan. Joskus täytyy kuitenkin olla valmis nolaamaan itsensä

Kun joulupukki ei halunnut olla enää läski

Joulu lähestyy, ja myös itse Joulupukki on nähty kuntoilemassa Tampereen suunnalla, tässä todisteita! Katsohan myös jouluinen videotervehdys!

Tolkuton hauis

Teeveestä tuttuja!

 Tänään pääsin vihdosta viimein Masan© kanssa Pirkkahalliin heittelemään, jo sitä on yritetty järjestääkin. Päivän anti oli yllättävän hyvä ottaen huomioon eilisen jalkavammailun, yleisen kankeuden ja sen, ettei tänään ollut tarkotus tehdä tulosta. Seuraavanlaiset kuitenkin pamahti tauluun normaaleilla harjottelusarjoilla

• PYT 5kg 16.31m, viime kesän paras oli 15.80
• PYE 4kg 11.38m, viime kesänä 10.67. Tässä on vieläkin helppoja metrejä otettavaksi
• PYT 4kg meni pressuun, joten tulosta ei saanut tarkasti ylös, mutta viime vuoden paras, 17.92 olisi ollu paperia myöskin.
• Tasajalkahyppy 290cm, yllätyin sillä tuo on erittäin lähellä omia parhaitani, jotka on hypätty 10kg kevyempänä.
• Alla videokooste siitä, mitä saatiin aikaseks

 Kuulatekniikkaan ei tänään oikein tullut tatsia, enkä sitä väkisin yrittänytkään. Mutta sainpahan koeajettua juuri postissa tulleet bootsit kokoa 49! Kaunis tuo väri =)

Do Win -heittokengät

Otsikko meinas sitä vaan, että Tero Järvenpää on saanut olkapäänsä kuntoon ja oli kanssa reenailemassa. Se siitä, ihmisiä ne telkkarihahmotkin on.

Maailman parasta

Yleisurheilu, meinaan. Jäi aivan mahtavanhuiput kutinat tältä päivältä, toivottavasti keväänkin pysyy terveenä niin vuodessa tapahtunut kehitys voi olla jotain, mikä yllättää jopa itseni. Tänään oli päätarkoitus ottaa taas askel eteenpäin kuulantyönnössä, ja korjata pakituksen siirtymistä lähdöstä työntöasentoon. Työntöjä kertyi kaikkiaan varmaan 30, mikä oli ihan kelpo määrä. Koko reeni meni verrytteilyneen puntteineen kaikkineen hieman päälle kolmen tunnin, onneks oli vapaata koulusta ^^

Mittanauhaa en vieläkään käyttänyt ringissä, sillä kesällä niitä työntöjä ehtii mittailla. Sen verran suuntaa-antavaa tietoa kuitenkin sain, että nyt menee perustyönnöllä 5kg kuulalla saman verran, kuin huipputyönnöllä viime kesänä 4kg:lla. Ringissä oli myös yksi vanhempi herrasmies työntelemässä, kaiken joutavan puhumisen ohella selvisi taas hirveä määrä asioita, joita työnnössä on korjattavaa. Eniten tekemistä on lantion kanssa. Luulin sen olevan letkeänlennokas, mutta ei se lopulta olekaan. Minkäs teet kun ei ketku :D Korvaan sitä tässä vaiheessa vahvoilla jaloilla ;)

 Alla tunnelmat videon muodossa, tämmöstä se arki välillä on. Verryttelystä tuli aika paljonkin kuvamateriaalia, sensuroin vähän isommalla kädellä niitä pois, ehkä joskus myöhemmin kootuissa paloissa saattaa tulla joitain helmiä julki ^^

 Pahoittelut tuosta videon lopun tärinästä ja loppuhuipennuksen missaamisesta, Youtube ei ollut yhteistyökykyinen :/

Palautumisen vaikeus

Tällä kertaa asiat ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ja joutuu nyt hieman jarruttelemaan. Olen itse yhden pitkän ylikuntovaiheen käynyt läpi melko lyhyellä liikuntaurallani, enkä varmastikaan päästä samasta syystä toista kertaa tapahtumaan. Yli puolen vuoden tautikierre mitä erilaisimpine vaivoineen opetti sen, että terveyden kustannuksella ei kannata mitään tehdä, vaan levosta täytyy aktiivisesti pitää huolta. En sitä tuon tautikierteen aikanakaan heki ymmärtänyt, vaan hiihdin siinä sivussa mm. yhden Finlandian, (Vapaa 50km).
 Eilinen vaihtui vapaapäiväksi, sillä jalat eivät olleet vieläkään pomppukunnossa lentopalloa varten, enkä halunnut puolikuntoisena lähteä pelaamaan. Tämän päivän salireissua täytyi myös keventää reilusti. Tunnin ylivartaloreeni vaihtui puolen tunnin ylävartalohapotukseen sekä vatsalihassarjoihin. Ensimmäinen puolituntinen kului kuitenkin hyödyksi kuntopallon kanssa. Pisti kuitenkin miettimään reissun jälkeen, että olisiko ollut viisaampi vain levätä. Varsinkin kun kesän jälkeen asetin vain yhden selvän tavoitteen itselleni seuraavaksi 12 kuukaudeksi:

Treenaa vain täysissä voimissa. Älä mene puolittain yrittämään, vaan kun teet, tee tosissasi. Jos et jostain syystä pysty antamaan kaikkeasi, lepää itsesi ensin kuntoon.

Kaikkensa antaminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei palauttavaa/PK-harjoittelua voi tehdä. Se tarkoittaa sitä, että pystyy henkisesti keskittymään täysin tekemisiinsä, ja että fyysinen lähtökohta on tilanteeseen nähden riittävän hyvä.

Joka ikisessä paikassa tolkutetaan, että riittävä lepo on kehityksen edellytys. Sen lukeminen kuitenkaan harvoin riittää, sisäistäminen on yllättävän vaikeaa kun veri vetää vain harjoittelemaan lisää. Tekosyitä on niin mahdottoman helppo keksiä! Nyt en keksi, vaan maltan pysyä paikallani ja tehdä jotain aivan muuta.

Siinä lyhyt pätkä normaalista arkitekemisestä. Hiekkalaatikon lanauskaan ei onnistu ihan sokkona näköjään ^^ Kuntopallon erinomaisuudesta yritän saada viikonlopuksi koostettua promo-pätkän, sillä perjantaina meinaan pitäis taas olla aika Pirkkahallin! Mace© olis ilmeisesti tulossa kanssa, ja sais ehkä antaa keihäälle hieman kyytiä ;)

Tässä hyvä linkki luettavaksi.  God Bless Corel!

Eniveis meniveis, kovin kova keihäsmies en ole, mutta kesää

 odotan!

Tammialepaniikki!

Heihei vaan armas purkautumiskanava. Tänään ei oikeestaan harmita mikään. Paitsi että jouduin heräämään 6.45 eilisen 11.00 sijaan, mutta sekin oli pientä kun pääsin kattomaan serkun kolmivuotiasta likkaa. A*** on viimisen päälle ihana olento, vaikka sitä vähän ujostuttikin. Lapsen mielikuvitus on muuten ihan ylivertainen, pikkutyttö esitteli mulle iloisesti kuinka se laittaa sen pehmolelukissan nukkumaan sen jouluna saamaan uuteen leikkiuuniin, ja laittaa vielä peiton päälle että on lämmin. Nauratti hieman :P Sitten pääsin toteamaan taas el Gigantin provosoivan mainostamistavan, sillä mainostivat valtakunnanlaajuista 500kpl erää Canonin EOS 1000d- järkkärikameran ja perusputken pakettia, erittäin reiluun alehintaan. Noh Suomessa myymälöitä kuulemma on 40, joista Kaleva tuskin on keskimääräistä pienempi. Noh, myymälään oli saatu myytäväksi kameroita 6kpl, ja oven takana oli jonottajia puoli tuntia ennen ovien aukeamista se 6, ovien auetessa lähemmäs 50. En jäänyt kuuntelemaan ilman jääneiden mielipiteitä ^^

Mutta itse asiaan, tänään oli pirun hyvät sulkapallopelit, vaikka en Pekusta vieläkään kunnon päänahkaa saanut, hyvää peliä kumminkin ja liikettä puntin kangistamiin jalkoihin. Hyvät pelit ja yli tunti videomateriaalia kuitenkin! Alla palat vain ensimmäisestä erästä, en jaksanut näin illan tunteina pistää kasaan kaikkea.

Tein myöskin tammiale-löytöjä Intersportista, hyvälaatuiselta vaikuttanut Salomonin vetoketjuhuppari 90e --> 45e alennettuna, ja myöskin 50% alennuksella vieressä oleva Adidaksen techfit-paita, jollaisista olen haaveillut ikuisuuden. Pieni kiitos siitä kuuluu Adidaksen mainosmiehelle, Tommi Evilälle! Tommi oli muuten pirkkahallissa höntyilemässä maanantaina kun kävin armaan reenivihkoni hakemassa, eivät taida huiput viihtyä ruuhakassa nuorison seassa jos harjoituksista pitäisi saada jotain irtikin.








Huomenna käy suunta taas Pirkkahalliin, tarkoituksena ottaa kuulantyöntöreeniä, olkapään vireen mukaan pönkkäjalan opettelua keihäänheittoa varten, sekä kova punttirutistus loppuun. Tällä kertaa suunnitellussa järjestyksessä, ettei mene pieleen niinkuin viimeksi!

Ps. Jos joku tietää miten noi videot saa isommiksi tähän niin saa kertoa, kädetön ei osaa.

Turhautuminen

Edellistä postia tuli tahkottua kolme päivää, joten täytyy antaa ilmoille vielä tuoreempaakin tavaraa ettei ajatuksia jää liikaa pään sisälle muhimaan. Tänään tuli tehtyä niin huono reeni, että pitkästä aikaa vitutti lopuks. Kaikki lähti siitä, kun Nokian uimahallilla oli ongelmia kaukolämmön kanssa, niin alkuperäinen reenisuunnitelma peruuntui. Hätäratkaisuna tuli suunnattua Pirkkahalliin heittelemään hieman kuulaa ja nostelemaan rautaa. Noh, raudan nostot meni ihan mukavasti, rinnallevedon perustekniikan harjoittelu toimi mainiosti 3x8 sarjan verran, ehkä sitä uskaltaa pian ottaa jo voimanhankintaan uudeksi liikkeeksi. Sen lisäksi ajattelin kokeilla toista liikettä, mille en nimeä jaksa edes alkaa keksiä, video alla kertokoot enemmän. On näyttänyt pirun tehokkaalta kovempien heittäjien tekemänä, miksei siis apinoida sitä? Tangossa 50kg ja toimii selkään äärimmäisen tehokkaasti!

Sen sijaan melkein kaikki muu menikin sitten päin hanuria, paitsi että alkuun otetut kuulantyöntöreenit toivat tuloksellisesti omia ennätyslukemia solkenaan, mutta en jaksa noita vielä mitata sillä voimaharjoittelu on sen verran vaiheessa vielä, ja lähtökohdat eivät olleet kummoiset. Uteliaille tiedoksi, että lukemat ovat kaukana hyvästä miesten tasosta, mutta parempia kuin yhdelläkään suomalaisella naisella ;) Tekniikassa on vielä metrejä saatavaksi vaikka kuinka, mutta sen parantaminen ei onnistunut oikein millään asteella.

Kun sain auton lumikinosten sekaan lopulta parkkiin, niin sheikkerin kierteet menivät paskaksi ja juomaa tursusi välistä jos toisestakin kuin itsestään, ja joudun sellaisenkin uuden varmaan hankkimaan vain muutaman kuukauden käytön jälkeen. Pienistä ongelmista teki suuria huono ravintotilanne, joka johtui pääosin tuosta muuttuneesta reenisuunnitelmasta.

Kaikkein suurin aivopieru oli viimeisten punttisarjojen ja puolentoista tunnin reenin jälkeen mennä vielä kokeilemaan hieman PYTtiä. Kuka idiootti lähtee kokeilemaan räjähtävän voiman arvoja pumppiin ajetuilla lihaksilla! Voi moro oikeesti, tulokset olivat niin kehnot että hävetti ja paljon! Kaiken lisäksi onnistuin jättämään koko puolentoista vuoden reenihistoriani ajalta kerätyt tiedot sisältäneen vihon tuonne, minkä huomasin vasta iltamyöhällä. Onneksi se kuitenkin löytyi, ettei noin huono ohjelma eksy muiden tietoon ;) Nyt ollaan kuitenkin taas pikkusen fiksumpia ja otetaan opikseen näistäkin. Alla on fiilistelypätkä viime kesältä, johon on tarttunut pari eri PYT-suoritusta. Tuloskehitys oli viime kesänä enemmän kuin odotin, sillä tulos parani yli 2,5 metriä tulokseen 17.92 vain nimellisellä voimaharjoittelulla. Ensi vuonna ollaan varmastikin 20 metrin kerhossa jo 4kg kuulalla!

 

  Molemmat on otettu samalla hidastuksella ja alkavat samasta vaiheesta, tuo pidempi noista on teknisesti ihan kelvollinen heitto jo.