Joulu meni pipariksi

Edelliset 8 päivää menivät käytännössä kaikki leväten, jos unohdetaan yksi täysin alussa pieleen mennyt ja keskeytetty puntti. Joulunpyhät ja rokotukset eivät antaneet armoa, vaan sohvan pohjaa on aika tehokkaasti nyt kulutettu. Erityisesti lavantautirokote oli melko kova pala, ja asetti pieneen pakkolepoon. Kapseleita otetaan yhteensä kolme välipäivien kera, ja kapselin ottamisen jälkeinen päivä oli melko sekavan oloinen ja voimaton. Joulupäivänä napostelin noista viimeisen, ja tänään sain tehtyä hyvin pienen kevyen hiihtolenkin jo.

@hautausmaa, Pori

Lenkillä huomasin sen, miksi luisteluhiihto vaihtui aikanaan pääosin perinteiseen tyyllin. Törkeän kalliit Fischerin monot ovat surkeimmat, joita olen ikinä käyttänyt. Alkuperäiset nauhat olivat surkeat, ja nauhanreikiäkin on vain yksi siellä ja toinen täällä. Kiristäminen on siis vähintäänkin vaikeaa, vaikka mono pitäisi saada tuettua kunnolla. Pahinta on kuitenkin pohja, joka tuntuu olevan sisäpuolelta hieman kupera, ja on vielä älyttömän kovaa muovia. Lähes koko paino kasaantuu siis jalan keskikohdan päälle, ja sillä seudulla olevat luut ilmoittavat aika nopeasti että tämä ei käy päinsä.

Hiihdettyäni noin kilometrin älysin onneksi lopettaa matkanteon, kun takaisinkin oli tultava.  Pari kilometriä vaivoin sain matkaa taitettua, ja että perkele kun sattui laittaa painoa jaloille. Kun kaupunki ei ilmeisesti säästösyistä ollut päättänyt ajaa latuja, vaan niitä kuorrutti noin 15cm tuore suojalumipöperö, niin pelihuumori ei ollut ihan korkeimmillaan. Aika lyhytnäköistä tämä perusliikuntapalveluista säästäminen, joka tulee varmasti tulevaisuudessa kalliiksi.

Suunniteltu kevyt intervallipitoinen 7,5km vaihtui siis 2km kidutukseen, ja oikeastaan ihan hyvä. Lepojakson jälkeen maltilla liikkeelle, ja huomenna olisi sitten tuplareenipäivä jos virtaa riittää. Aamulla loikkia ja heittoja pirkkahallissa, ja illalla sitten Kauppi-Niihimaa hinkkaamaan. Perinteisellä. Kyllä tämä tästä. Tuloksia pitäisi hallissa saada testailtua, mutta saa nähdä tuleeko vain pannukakkuja.

Ota löysin rantein, älä jännitä.

Kesän ensimmäinen vammanalku on sitten tosiasia, nyt nimittäin vihloo rannetta. Tai tarkemmin ottaen ranteita, sillä oikean lisäksi vasen ranne on alkanut ulkosyrjästä hieman vihloa. Tämä ei kuitenkaan luultavasti johda sen kummempaan, kuin 1-2pvä pidempään punttitaukoon. Pistän tuon pitkälti uusien rannetukien piikkiin, ne kun on perkuleen jäykät. Sitten kun niitä veivaa ja kiristää eestaas käden ympäri, niin äkkiäkös se ranne siitä ottaa itseensä. Näin ainakin uskon ja toivon.

Tuossa samaisessa punttireissussa oli jotain hyvääkin. Väsyneellä mielellä ja tosi kropalla rinnalle nousi 95kg, ja vauhtipunnerruksessakin kevyesti 90kg. Ei tässä auta kun odotella sitä hyvää päivää, 110kg kun oli tuo kesän rinnallevetotavoite.

Puntilla on toiminut melko hyvin metodi, jossa lyhyen ajan sisään tehdään kyllästymiseen ja junnaamiseen asti jotain liikettä. Sen jälkeen sitten hieman pidempi tauko jolloin tehdään aivan muita liikkeita. Tuolloin tulokset nousevat kuin vahingossa uudelle tasolle, mistä voi sitten rullata samalla kaavalla eteenpäin.

Mömmökorneriin ilmestyi juuri PWO! Toivottavasti kohta proteeinijauhe sekä lakritsinmakuinen proteiinipatukka.

Satanen penkistä!

No eihän se taas hirveän hyvin mennyt. Oli kauan sitten aika, kun muistin kuunnella omaa oloani, ja lähteä reenaamaan sen mukaan. Toissapäivänä en taaskaan muistanut, ja suunnitelmissa ollut kiekkoreeni päättyi ennen kuin alkoikaan, koska jalat olivat notkeat kuin uittotukit. Olivat ilmeisesti ottaneet nokkiinsa tuosta juoksureenistä... Ajoin sitten nöyränä miehenä kotiin, ja tein koko illan jotain aivan muuta.

Tuo ratkaisu kannatti, sillä eilisen päivän tekeminen meni sitten lähes niin putkeen, kuin vain saattoi. Pyöräily töihin pelotti, mutta menomatka tuntui jo melko hyvältä, ja pienen vastatuulen säestämänä menomatka meni aikaan 19:05, 45s nopeinta reissua hitaammin. Ero tuli lähes kokonaan noin 2km aukealla pätkällä, jossa vauhti ei vain nouse korkeaksi vastatuulessa. Kotimatkalla tuuli oli sitten kevyt myötäinen, ja aikaa kului vain 16:30. En ollut reissun jälkeen edes mitenkään väsynyt, vaikka alitin aiemman ennätyksen 25 sekuntilla, ja tuon edellisen vedon jälkeen olo kuitenkin lähenteli kuolemaa...

Soutulaite omaan makuun. Kraftwerk > GymTech

Illalla tapahtui sitten sellainen ihme, että tämä mies nosti penkistä ensimmäistä kertaa 100kg! Tuo oli tosin lankkuavustuksella, ettei tankoa tarvinnut viedä ihan rintaan asti, mutta kumminkin. Satanen penkistä on kuitenkin se juttu, että voi liittyä häpeilemättä RHP-osastolle. Niinjoo, tein mä siellä salilla muutakin, muttei siitä sen enempää.

Koska tiedän, etten tule pärjäämään miehissä yleisurheilussa edes kansallisella tasolla ainakaan muutamaan vuoteen, koitetaan ensiksi olla parempia kuin naiset. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että maailmassa on 69 naista työntänyt tänä vuonna 4kg kuulaa enemmän kuin allekirjoittanut, 17,03 m. Jos kesän lopun kehitystavoite täyttyy, tippuu tuo luku 36 naiseen. Jos vielä unohdetaan Saksan ja Venäjän järjettömän tehokkaat lajikoneistot, edelle jää eurooppalaisia naisia 5kpl. Luultavasti noista kaikki penkkaavat reilusti enemmän kuin minä. Revitään näistä motivaatiota sitten :)

Mömmökorneri on käynnistynyt hitaasti mutta varmasti, ja viikonlopun mittaan sinne toivottavasti saadaan yksi vielä sallittu PWO, sekä Dymatize-nutritionin heraproteiini-isolaatti ruodittua läpi. Ei sitten muuta, tällä erää, matka jatkuu taas!

Elämä > Opinnot

Paljon on ehtinyt vettä hikeä virrata viimeisestä päivityksestä. Koska en jaksa kyllästyttää teitä itseäni kertomalla kaikkea, kerrotaan täysin toisiinsaliittymiä asioita ilman sen suurempaa punaista lankaa.

Tähän päivään mahtui kaikenlaista. Menin pitkästä aikaa lentopalloreeneihin, ja koska en osannut sijouttua oikein, jouduin heittämään yhdessä vaiheessa jonkin sortin kuperkeikan takaperin. Niskanikamat rutisivat, mutta ehjänä taisivat pysyä. Sen sijaan vasen pikkusormi koki taas kovia, ja oli tuossa tuoksinnassa jäänyt jonnekin ruhon alle. Kun siitä selvittiin, se oli aivan vitivalkoinen ja turta. Ilmeisestikään se ei murtunut, vaan korkeintaan muutama verisuoni katkesi. Mistäkö tiedän? En tiedäkään, oletan.

Kesäkausi avattiin, palataan siihen myöhemmin

Oletus perustuu siihen, että ystävä M© sanoi, että puntilla on vielä pelien jälkeen käytävä. No sittenhän käytiin, ja kokeiltiin muutamia teräviä nostoja. Yllättäen taas mentiin rinnallevetotangon alle, ja 95kg nousi melko helpostti. Ei siinä sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää nostaa markkaa. Ensimmäinen yritys meni reisille, ja teki mahaan paidan läpi komean punaisen naarmun. Toisella heitin vyön hemmettiin, ja samalla innolla tangon ylös. Pienelläkin allemenolla tuo olisi ollut siistimpi, mutta raakahan sen olla pitää! Oli ehkä väärä paikka kolistella ennätysrautoja, mutta tulipahan tehtyä.

Tänään pääsi koululla harrastamaan myös BagJumppia! Epäopiskelijaystävällisellä hinnalla pääsi kokeilemaan vapaapudotusta 7m ja 10m korkeudesta ilmapatjalle, ja pakkohan se oli. Ei voi muuta sanoa, kun että noinkin matalasta kuin 10m vapaapudotus tuntui aivan mahtavalta!

Pitikin satuttaa itseään näin loman kynnyksellä

Tulihan se sieltä, vuoden 2012 ensimmäinen urheiluvamma, sikäli kun ruhjeita ei lasketa. Tarina on sinänsä jo lapsuuden saduistakin tuttu, sillä apina löytää kyllä tiensä ylös, mutta alastulo onkin sitten ongelmallisempi. Vai oliko se kissa, samapa tuo. ~1m korkeat nojapuut oli varattu, niin fiksuna miehenä päätin mennä sitten ~1,7m korkeille. Ylöspääseminenkin oli pieni ongelma, mutta eivät pienet esteet ole apinalle kuin hidaste vain. No, sitten hieman dippipunnerruksia ja heilumisia, kunnes ote kirposi. Matalammalla laitteella on voinut turvallisesti vaan tiputtautua jaloilleen, ja kädet on voinut pitää paikallaan. Korkeammalla se ei toiminutkaan, mies kyllä rytisi alas mutta hartiat eivät nojapuiden välistä mahtuneet. Mitään ei onneksi mennyt sijoiltaan, vasen käsi pyörähti suhteellisen siististi alas, ruhjeiden kera toki. Oikea käsi taas muljahti ikävästi, ja rinta-, olka- ja hauislihakset olivat aika kovassa venytyksessä.

Paikalla olleet senioripolven edustajat tiesivät kertoa, että kipu tuollaisesta seuraa vasta ylihuomenna. Tänään se rajoitti sen verran, että kuntosaliosuus vaihtui ratajuoksuun. Samalla meni pipariksi talven ensimmäinen PYT-testi miesten kuulalla. Nyt vain odotellaan pelonsekaisin tuntein aamua, joutuuko tuota parantelemaan 2 päivää vai 2 viikkoa.

Menestyäkseen täytyy uskaltaa myös epäonnistua

Huhhaijakkaa, tänään ilmottauduin sitten SM-kisoihin. Eikä mihinkä tahansa SM-kisoihin, vaan saappaanheiton halli-äsämmään. Bileet on pirkkahallissa perjantaina 2.3. noin klo 16 eteenpäin, saavuhan siis paikalle! Ilmoittautuneita on tällä hetkellä 30 miesten yleiseen sarjaan, ja tavoitteena on se, etten häviä kymmentä metriä toiseksi viimeiselle. Kaikki muu on plussaa! Idea lähti siitä, kun kaksi eläkeikään päässyttä rouvaa heitteli pirkkahallissa saappaita, ja näytti pirun hauskalta. Kaiken lisäks kehottivat lähtemään kisailemaan, eikä siinä voinut sanoa muuta kun joo! Elämässä on jo 2 heittoa takana, pituudeltaan noin 7 metriä. Sääli, että siinä vaiheessa tuli vastaan pressu.

Tunnelmakuva vuoden takaa. Tekee aivan älyttömästi mieli noita <3

Muuten päivä meneekin taas kerran kategoriaan "ynnä muut". Jo akrobatiaosiossa aamulla sai huomata, että virkeys jäi kotiin laiskottelemaan, vaikka mies lähti puurtamaan. Kysyy muuten yllättävän paljon rohkeutta hypätä ensimmäistä kertaa pukilta voltilla noin metriä alempana olevalle pienelle patjalle. Jos hyppää suoraan ylöspäin kuten kuuluisi, luulee lyövänsä päänsä, ja eteenpäin ponnistaessa ei osu patjalle. Kaiken lisäksi temppu ei näytä miltään. Kuularinki oli hallilla uusittu, mutta sitäpä ei päässyt käyttämään, kun liimat olivat vielä kuivumassa, ja myöskin etulankku puuttui. Päädyin sitten kiskomaan kuntopalloa ja kiekkoa pressuun mieli maassa, kuulanheittotuloksia kun olisin halunnut saada ylös :/ Penkkiäkin tein, mutta aika flopiksi meni, eikä siitä sen enempää. Hang Snatchissa sentään melko kevyesti 3x5x40kg, eli siinä isompia kohti.

Olen varmaan aiemminkin sanonut, että ei ole turhia päiviä, tai muuten on koko elämä, kuten CMX totesi. Täytyy tuota uskoa, oli tämä päivä kuitenkin ihan keskinkertaisen kelvollinen lopulta :)

Kännissä olen ääliö

Tulipahan taas todettua, ettei kaljanjuonti ole sen arvosta, että sen takia kannattaa pilata myös 2 seuraavaakin päivää. Lauantaina oli ehkä paras opiskelijatapahtuma mitä Tampereella järjestetään, ja hauskaa oli tänäkin vuonna. Mutta eipä tuo asia olisi muuttunut, vaikka olis juonut vaan yhden muuten vaan, enemmän se asia muita tuntuu haittaavan. Pääsin nukkumaan melko selvin päin noin kahdelta, ja nukuin 6-7h unet, mutta sunnuntai meni silti aivan kuutamolla ollessa, eikä tänäänkään ole kovin skarppi olo ollut. Alkoholi, huonot unet ja huono ruokailu tekevät yhdessä kropalle vain jotain semmoista, mitä en oikeastaan kaipaa, en ollenkaan.

Insuliini<3

Huonoja unia paikataan vielä ensi yö, ja tämän päivän punttireeni pirkkahallissa oli jo vähällä peruuntia väsymyksen takia. Muutaman tunnin oloa tutkistelin, ja totesin että mennään tekemään kevennetysti. Ulkopuolisia olisi pitänyt ainakin huvittaa se, että ainoa liike oli tänään, tättärää, penkki! Rakas veljeni unohti ottaa reenishortsinsa mukaan, ja teki penkkiä sitten armeijahousut mallia M05 jalassaan. Kun kerran oli varmistaja mukana, niin normaalin sarjan päälle otin vielä muutamat negatiiviset toistot isommilla painoilla totuttelumielessä. Viikon salitauko oli tehnyt ihan hyvää, ja 4x2x85kg nousi melko vaivattomasti, mikä tarkoittaa että eteenpäin mennään. Negatiivisina 2x95kg ja 1x100kg, mitkä tuntuivat oikeastaan melko hyviltä! En tuosta markan nousemisesta ota painetta, sen sijaan 105kg on seuraava isompi etappi. Tähän liittyy järkeen perustumattomia tunnesyitä, joita voin ruotia sitten kesälämmöillä :)

Väsymys alkoi painaa sitten hyppyjä tehdessä. Ponnistukset tasamaalta 105cm laatikkopinon päälle olivat melko helppoja. Hiekkalaatikolla hyppimiseen voimat eivät vain riittäneet, joten pakkasin nöyrästi kassini ja otin suunnaksi Hervannan. Kun ei pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi, on parempi muistuttaa itselleen, että pieni askel oikeaan suuntaan on parempi, kuin suuri askel väärään suuntaan.

Pala nöyryyttä

Tämä päivä opetti taas ripauksen nöyryyttä. Ensin haluan kuitenkin mainita, että Werner Reitererin "POSITIVE"-kirja oli aivan tajuttoman hyvä hankinta. Mies oli äärettömän lahjakas kiekonheittäjä vm.68, joka joutui haluamattaan mukaan urheilun doping-myllyyn. Tarina kietoutuu urheilumaailman dopingin ympärille, ja on katkera puhe lahjakkaalta mieheltä, joka oli mielummin rehellinen ja hylkää unelmansa, kuin että olisi doupattu olympiamitalisti.

Turisti@Dusseldörf

Alla oli tasan 2vko tauko punttitouhuista matkustamisesta, taudista ja yleisestä väsymyksestä johtuen, ja vire oli vähän arvoitus. Tein täysin epätyypillisen reenin, eli mukana oli neljä isoa liikettä, eikä yhtään turhaa nylkytystä siihen sivuun. Penkki, rinnalleveto, kyykky Smithissä ja pullover veivät lämmittelyineen reilun tunnin, ja aika aika kaksijakoisesti se meni. Penkki kulki kuin taukoa ei olisi ollutkaan, ja lämmittelyn jälkeen 4x3x75 meni kelvollisesti. Pitäydyn toistaiseksi lyhyissä sarjoissa jotka tulevat suhteellisen hyvin ylös, koska nopeus>massa. Rinnalleveto jatkoi samaa linjaa, ja 4 toistoa 70kg:lla tuli kirsikkana sarjan perään, eli onnistuin välttämään 60kg:ssa junnaamisen pienellä skarppaamisella! Sitten se kyykky, jalat oli lämpimät RV:n jälkeen, tiedä olivatko sitten liikaakin rasittuneet pitkän tauon jälkeen. 60kg:lla haettiin sopivaa asentoa ja paikkoja jaloille, 90kg:lla tunnusteltiin 3 toistoa, 110kg:lla kolme toistoa niin, että puristamaan joutui jo vähän. Rajoja pitää hakea, ja 140kg tankoon, minkä olen ainakin kahdesti nostanut ongelmitta. Tanko irti telineestä, mies kyykistyy... kyykistyy... kyykistyy... pysähtyy aivan liian alas, lähestulkoon syväkyykkyyn. Ei muuta vaihtoehtoa kuin pyöräyttää tanko lukoilleen ja todeta, että voi nyt helvetti. Miten tässä näin nyt kävi! Oli muuten ensimmäinen kerta kun alle jäin. Ei auta kun kerätä itsensä, ja loppuun sitten 3+3 110kg:lla. Ei mitenkään kehuttava suoritus.

Fiilistelyä viime keväältä

Olisi luultavasti kannattanut jättää reeni 2-3 liikkeeseen lähinnä paikkojen avaamisen takia, ja jatkaa huomenna uudella innolla, mutta tehty mikä tehty. Mikäli mies vain jaksaa, niin huomenna olisi mukava käydä juoksemassa hieman vetoja pirkkahallissa, ja antamassa kuulalle ja kuntopallolle kyytiä. Talven loikka- ja kuulatestit odottavat vuodenvaihteen tienoilla, ja varsinkin PYE:ssä odotan intergalaktista kehitystä tuohon alakoulutason tulokseeni, kiitos hyvin toimineen pulloverin.