Milloin sitä on tarpeeksi hyvä?

Nyt on hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan huonolla. Tänään venähti sisäreisi. Se ei ole hirveän kipeä, ja pysyy kinesioteipillä kasassa. Vähän kun malttaa välttää juoksemista ja hyppimistä niin ongelma on tällä ratkaistu. Sitten positiivisiin juttuihin!

Mannapuuro, mustikat ja tuore vadelmahillo. Ei muutakun omnom vaan <3

Niitä onkin hieman enemmän, ja osa jäi jopa videolle. Aloitetaan rakkaimmasta, eli vauhdittomasta pituushypystä. Viime talvena sain tuon nostettua komeasti lukemiin 300cm, parhaimmillaan 300,6cm. Mutta ei täyttä senttiä yli kolmen metrin, ei sitten millään! Tänä vuonna tehdyt loikat ovat lentäneet välille 280-292, mutta jokaisella noista kerroista jalat ovat syystä tai toisesta olleet tukossa. Eilen kuitenkin Pirkkahallissa tehty reeni meni lepopäivän jälkeen melko tuoreena, ja tulos oli sen mukainen. Neljä kevyttä tunnusteluhyppyä alle, noin 280cm kappale, jonka perään kuuden toiston kilpasarja.

20cm lyhyempi tasajalkapomppu 20kg sitten.

1. 298cm. Teknisesti huonohko hyppy.
2. 299cm. Hieman parempi, mutta ei vielä lähtenyt.
3. 301cm. Mies aivan pähkinöinä, sieltä se vain tuli!
4. 304cm! Rento huippuveto, piti oikein mitata kahteen kertaan.
5. 304cm. Uudestaan, ei ollut edellinen onnenkantamoinen.
6.     x.     Eväät oli vähän jo syöty edellisillä hypyillä.

Pidän tuota 304cm 109kg aamupainossa ehkä kovimpana omista ennätyksistäni. Jokainen kolmosella alkava sentti on kuitenkin työn ja tuskan takana. Mutta lisää on tulossa! Samalla reissulla myös heitin 7,26kg kuulaa pään yli taakse, ja työnsin vitosta. Molemmat jäivät 5-10cm ennätyksistä keskinkertaisilla suorituksilla. Kun tästä yläkropan jumit joulutorttujen myötä aukeavat, niin nämäkin ennätykset saa excelistä korjata taas uusiksi.

Yllä on maisteluvideo, josta näkyy hieman huonosta kulmasta tuo 304cm loikka, ja 7,5kg ennätysparannus Clean&Jerkissä lukemiin 100kg! Se on komea, kun tuommoinen määrä rautaa on suorilla käsillä. Tuo tuli otettua oikeastaan vähän vahingossa, mutta ei kai muuta kuin antaa mennä jos kulkee! Pitänee parantaa olkapäiden liikkuvuutta, kun tuo selkä menee noin kamalaan asentoon.

Tampereen tenniskeskukselle myydään kymmenen kerran sarjakortteja. Olen valehtelematta ainakin viimeiset 9 kertaa ottanut Pekulta© pataani, usein melko rumasti. Kunto oli kuitenkin ajoitettu juuri oikein, sillä tänään otin tennismestarin valtikan haltuuni pitkäksi aikaa komein ottein! Seuraavat matsit sitten kesällä reissusta palattua. Mutta ettei tule liian ylimairea postaus, niin mun pitää ihan just lähteä tonne lumituiskuun kauppaan. Voi hemmetin hemmetti.

Mitä on lahjakkuus?

Sinä, joka eksyit MPM:n syövereihin hakusanoilla "Tangon askeleet youtube", nyt korva tarkkana! Oletko aiemmin löytänyt itsesi myymästä hiekoitussepeliä Saharan keskivaiheilta? Jos et niin pidä varasi, sillä sellaista saattaa hyvinkin käydä. Olet valitettavasti sen verran pihalla, että voin tarjota sinulle ensihätään pipon, jos näille seuduille löydät itsesi. Epäilenpä kuitenkin. MPM tarjoaa tarvittaessa vaikka sepak takrawin taktiikkavinkkejä tai analysoi joulutortun mikro- ja makroravinnejakauman soveltamista greippidieettiin, mutta tangon askeleisiin ei valitettavasti löydy ammattitaitoa.

Palautuminen, osa 1

Kevyeen viikkon ei mahtunut kunnon lepopäiviä kuin yksi, mutta tuota kompensoitiin sitten tänään kunnon koomalla. Lauantaina tein viikon toisen terävemmän punttireenin, jossa toistoja sarjaan tuli 1-4, ja happoja ei nimeksikään. Iloisimpana yllätyksenä oli rinnalle noussut ennätys, 105kg, joka oli vielä melko helppo. Tuskailin tuon rinnallevedon kanssa pirkkahallissa alkuviikosta, kun tempaus sekoitti tekniikan täysin, mutta nyt noita murheita ei enää ollut. Ja mikä tärkeintä, ohitin rakkaan pikkuveikkani penkkiennätyksessä Bubka-maisesti 2,5kg:lla :) Kolminumeroiset lukemat ovat liikkuneet sen verran nopeasti, että hymy helähtää huulille.

Palautuminen, osa 2

Huomenna on seuraava hallireissutiedossa puolenpäivän jälkeen, ja sitten taas hypitään ja heitellään hieman kuulaa. Raakatempaus on toivottavasti tehnyt tehtävänsä, ja 7,26kg kuulan pitäisi lentää pään yli taakse mukavasti. Suorituskyky ei tällä hetkellä ole aivan sama kuin viime kesän huippuhetkellä, mutta nyt ilman herkistelyjä ollaan kuitenkin ihan siinä nurkan takana.

“What is talent? Talent is the person that can develop longer than others. It is not the person who after two months can throw 60 meters.”
- Dr. Bondarchuk

Onnellisuus - Näinkin sen voi tehdä

Tyhjyys on onnellisuutta.

Se hetki, kun kaikki katoaa ympäriltä ja mielestä. Pekingin Olympiastadion. Liettualainen kahvila. Lavialainen laituri. Jyväskylän hyppyrimäkien alastulonurmi. Hervannan Vuoreksen bussipysäkki. Oma sohva. B-hallin kumiasfaltti. Se on hetki, jolloin kaikki ulkopuolinen unohtuu, ja samalla tulee itse osaksi sitä kaikkea. Tarvitaan paikka ja aika, ei mitään muuta. Ei Citydeal-kuponkia tai Applen tuoteperhettä. Ei tavaroita, mutta joskus tarvitaan ihmisiä. Hetki, jolloin ei tarvitse miettiä kysymystä miksi? Toisille tämä on helpompaa, toisille vaikeampaa.

Syvälliseen pohdintaan johti Tuomas Kyrön Urheilukirja, josta tuo ensimmäinen sitaatti on. Hieno teos, lue ehdottomasti! Kirja käsittelee urheilun maailmaa ja sen merkitystä erittäin mielenkiintoisella tavalla, ja etsii urheilun paikkaa maailmassa. Se on myös omalla kohdallani maailman tärkein merkityksetön asia. Siinä ei tarvitse miettiä elämän syvintä olemusta, kiireitä tai ihmissuhdekuvioita. Voi vain nostaa, heittää, juosta, lyödä tai hypätä. Nauttia ja hengittää jokaista hetkeä. Maitohappoja ja serotoniinia.

Kilpailutilanne, se oleellisin onnistumisen mittari. Ei kuitenkaan tie onnellisuuteen.

2min 43s, 17.92m, 170kg,  17.93m, 48,5m, 100kg ja 20.01m ovat vain lukemia, mutta ne kaikki ovat vielä vuosien jälkeenkin täyttä tunnetta, joka on pohjimmiltaan ollut täydellisen tyhjentävä. Ne ovat palkintoja siitä työstä, jota vuodessa tehdään 400-500 tuntia täysin omasta halusta. Näistä jokainen on vain vahvistanut viestiä "sinä pystyit tähän. Jatka vielä eteenpäin, sillä pystyt myös siihen". Merkitystä ei kuitenkaan ole sillä, vaikka nuo lukemat olisivat hieman erilaiset. 100kg ja 20.01m ovat rajapyykkien rikkomisia, mutta niiden merkitys on paljon vähäisempi kuin viiden ensimmäisen. Neljä näistä viidestä on tuottanut välittömästi hetkellisen rajattoman tyhjyyden tunteen. Silmänräpäys tuon jälkeen huomaa sen, kuinka yksinkertaista onnellisuus on.

Välillä myös vituttaa. Silloin kun asiat menevät pieleen, ei päähän mahdu mitään muuta kuin epäonnistuminen. Se hetki voi kestää joskus silmänräpäyksen, joskus päivän. Yleisurheilu on pohjimmiltaan kuitenkin äärettömän totinen laji. Kiekkoa ei mennä vain vähän heittelemään, vaan sitä heitetään joko niin pitkälle kuin ikinä pystyy, tai sitten ei heitetä. Vaikka tämä totisuus on helppo peittää, niin ei kukaan mene kentälle suorittamaan huonommin kuin ennen. Jos suoritus menee päin hanuria ja tulos sitä myöten, ei kenelläkään ole hauskaa. Pallo voi mennä maaliin huonollakin suorituksella, mutta mittanauha rankaisee armotta.

Eilen se tuntui utopialta. Tänään se on erittäin helppoa.

Tässä kaikessa on kuitenkin koko homman idea. Kellon soidessa 15.12.2012 klo 8.30 saa nousta ylös, tehdä rauhassa aamutoimet, pakata kassinsa ja lähteä kymmeneksi kohti työmaata. Hieman juoksemista ulkona, verryttelyt ja puolentoista tunnin ajan nopeusvoimapainotteista huhkimista, rauhallinen suihku ja tunnin ohjattu venyttely. Yksi pala lisää tähän tunteiden vuoristorataan, joka kulkee täysin niitä raiteita joita itse haluaa. Se on sitä. Elämää.

Nolaus Productions - Joulutervehdys 2012 "Mystiset paketit". Joulun huippuvideo!

Terve ja huomenta. Näin näkee viimein joulun odotetuin videouutuus! Nolaus Productions voi onnekseen todeta, että tämän vuoden pätkä ei vuotanut julkiseen levitykseen ennen ensi-iltaa, kiitos erittäin tarkkojen turvatoimien. Kuten vanhemmat aina haluavat uskoa, on lapsukainen tässäkin tapauksessa luojiensa mielestä erittäin kaunis. Totuus lienee kuitenkin jotain hieman muuta, mutta kyllä tämän ainakin Nolaus Productionsin tuotokseksi tunnistaa.

Tiimimme on melko rajoittunut niin määrällisesti kuin muillakin tavoilla, mutta annetaan tuotantotiimin kertoa vielä omin sanoin projektin lopputuloksesta!

L.J. "Se hauiskaveri"
Tiimin kuljettaja, kuvaaja, suunnittelija, Pukki.

"Kyllähän se niin on että kun jotain lähdetään tekemään, niin tehdään se sitten kans kunnolla. Mutta eipä tässä kuitenkaan mitään alkemisteja olla... Tai sitten tätä kultaa ei vaan vielä tunneta!"

I.J. "Housut"
Tiimin kuvaaja, editoija, suunnittelija, Pukki,

"Jos tämä filminpätkä olisi äitini, niin en olisi suostunut syyskuussa 1988 tulemaan ulos ollenkaan. Jos se olisi joululahja, niin pakottaisin Pukin viemaan sen naapurin lapsille. Mutta koska se on Youtube-pätkä, katson sitä aina vain uudestaan"

Mutta tänä vuonna tämä oli tällaista. Ensi vuonna toivottavasti toisenlaista. Voillá!

Mustavalkomaanantai - Rajattu

 Mustavalkomaanantai on kuulostanut melko mielenkiintoiselta aiheelta, joten päätin lähteä mukaan. Tällä viikolla aihe oli "Rajattu".

Kuva on eräästä eurooppalaisesta eläintarhasta. Kuvaa melko karulla tavalla, kuinka vapaus on katoavaista. Rajattu on lähes täydellinen vapauden vastakohta...

Ps. Joulutervehdyksen ensi-ilta on... huomenna 13.12! Heti heittoreenin jälkimainingeissa. MPM ei ole toistuvista pyynnöistä huolimatta muuttunut hame- tai huuhaablogiksi, vaikka satunnaiset postaukset puhuvat aivan muusta kuin jumppatuokioista.

Nolaus Productions - Ole rohkeasti hölmö

Viime vuoden taiteellinen tuotos nimeltään "Joulupukki kuntoilee" oli Nolaus Productionsin ensimmäinen. Sen tarkoituksena oli tuottaa kotikutoisesti hyvää joulumieltä yhdelle jos toisellekin iloiselle mielelle. Tuo pätkä kuvattiin ja suunniteltiin alle kahdessa tunnissa, ja editoitiin lähes yhtä nopeasti. Tulos oli tekijöidensä näköinen, ja näin sen on jatkossakin tarkoitus olla. Tämä hyvän mielen lyhytelokuva on vieläkin nähtävissä alapuolisen linkin kautta!

Tänä vuonna panostus tuplattiin, ja suunnittelulle varattiin budjetista aivan omaa aikaa. Se oli puoli tuntia. Kuvausresurssitkin olivat kasvaneet huikeasti, sillä puolet otoista tehtiin lähestulkoon ulkomailla, nimittäin Porissa. Toinen puolikas kuvattiin tuossa kaupunkien paljousalennuslaarista löytyneessä helmessä, nimittäin Nokialla! Kuvausaika oli lounastaukoineen noin kolme tuntia, eli iso pyörä on produktiossa selvästi pyörähtänyt.

Editointi on nyt valmis, ja lopputulosta sulatellaan vielä hetki. Pätkä näkee ensi-iltansa tällä viikolla, mutta alla jo muutama maistiainen tulevasta pätkästä. Tämän vuoden tuotos on huikea harppaus edellisestä vuodesta, sillä saimme lisäbudjetin ansiosta suunniteltua pätkään myös juonen! Olen varma, että tämä lämmittää jokaisen itsestään välittävän ihmisen sydäntä.

Perästä kuuluu, sanoi myös chilinsyöjä!

+12kg / +1kg

Kyl toi Pori murre o oudo kuulost. Ei siit ot mittää tolkku.

Loppuviikon maakuntakierros Satakuntaan oli melkoinen kokemus Pirkanmaan kasvatille. ABC:n kassatätikin puhua palpatti pitkään ja hartaasti tuota mystistä, Viron kieltä muistuttavaa ääntelyä. Tämä ikuisuuden kestänyt palvelutilanne kuitataan Pirkanmaalla sanoilla "Moro. Kaks euroo". Mutta se vasta hämmentävä tilanne onkin, kun paikallisella salilla törmää muuan Metallisydämeen. Kun heti morottamisen jälkeen tämän legendaarisen, raavaan internet-hahmon suusta alkaakin yksittäisten örähdysten sijasta kuulua iloinen palpatus porilaisittain, on hämmennys vallan valtava. Eivaan, pieni leppoisa jutustelu on aina paikallaan, vähän kuin olisi ulkomailla.

Dödlift 1,60mk

Porihalli oli ehkä paras ja monipuolisin sali missä olen käynyt, sillä siellä pystyi tekemään melkein mitä vain. Ainoa huono asia oli se, että ilman jäsenyyttä kertakäynti maksaa 20e! Tuossa jäävät kultakaupparosvotkin kakkoseksi, sen verran kiskurihintaa oli. Varsinkin kun Metukka sanoi, että hän maksaa kuukausimaksua noin 40e. Neuvottelun jälkeen pääsimme kuitenkin veljen kanssa ilmaiseksi tutustumaan. Kiitos tästä, arvon kassaneito :) Veljesten luontainen tsarmanttisuus oli taas kerran valttia!

Mutta nyt tämän vuoden kovin työnteko on takana, ja seuraavat viikot on aika ottaa hieman tuloskuntoa esiin. On kuitenkin aivan pakko kehua tuota 2+1 -systeemiä. Jos on halu hankkia voimaa nopeasti ilman suurta painonnousua, niin ainakin minulle tämä toimi kuin laksatiivi. Kaksi viikkoa mennään melko reippaasti ylirasituksen puolelle, ja seuraavan viikon pitää kevyenä ja palauttavana. Toiset pitävät kevyitä viikkoja turhina, mutta itse näen ne vain kuntoa parantavana tekijänä. Kaksi rankempaa viikkoa onkin tarkoitus vetää niin, ettei puhtia olisi jatkaa enää kolmatta vastaavaa. Tällä hetkellä olo on kuin kuolleella ameeballa, eli lepoviikko on erittäin tervetullut.

Nyt kun tuon kierron olen kolmesti runnonut läpi, niin tehdään vielä yhteenveto koko hässäkästä. Yläkropan voimatasojen nousu oli siis tyssännyt, niin jotain piti keksia. Pääliikkeeksi tuli penkkipunnerrus, ja apuliikkeiksi vinopenkki Smithissä ja pystypunnerrus käsipainoilla, istuen ilman selkänojaa. Näitä reenejä tehtiin rytmityksellä ma-ke-pe-ma-ke-pe. Ensimmäiseksi pääliike, jolla sarjoja 4-6kpl ja toistoja 3-8kpl, itse rytmikin seuraavasti

Pääliikkeen jälkeen jotain aivan muuta, kuten kyykkyä tai mavea. Sitten reenin loppupuolelle vielä toista apuliikettä noin 3x8. Painot ovat sopivat siinä vaiheessa, kun niillä saa sarjat tehtyä juuri ja juuri. Sarjapainoja pitäisi pystyä kasvattamaan koko ajan.

Lopputulema oli se, että pitkään siinä juuri 100kg alapuolella odotellut penkkimaksimi nousi semmoisen 12kg 50 päivässä. Lopullisen testin pääsen tekemään vasta tämän lepoviikon jälkeen. Täyden sydämen kiitos vielä Maijulle I<3YourBlog-tunnustuksesta! Jätän tämän haasteen odottamaan parempaa hetkeä, sillä juuri aiemmin tuollaisen tunnustuksen kirjoitin.

Unohda ulkonäköön panostaminen. Muokkaa valokuviasi!

Nyt on Nolaus Productionsin Joulutervehdyksen kuvaukset purkissa! Ei muuta kuin editoimaan.

Maakuntakiertue oli erittäin onnistunut, mutta palataan siihen sitten myöhemmin. Nyt jokainen vain muistakaa syödä hyvin, sillä jouluna ei kannata olla murheellinen varsinkaan nälän takia...