Syksy 2012, menikö se nyt hyvin vai ei?

MPM tarjoaa vähän perinteestä poikkeavan jouluaatonaaton postauksen. Vuorossa olisi kevyt laajahko yhteenveto viime kesän viimeisestä heittokerrasta aina tähän jouluun asti. Katsotaan mitä arkistojen kätköistä löytyykään.

Joskus tuntuu tältä

Elokuun loppupuolella kunto alkoi olla kohdillaan, ja tulosta syntyi. Samalla helpotti henkisesti erittäin paljon, kun vuoden työ sai taas palkintonsa haluttua kovemman kehityksen myötä. Kuluneen 12kk aikana tuli kuularingissä kehitys, johon olin laskenut kuluvan 18kk. Samalla kun henkisesti helpottaa, niin yleensä myös flunssa hiipii nurkan taakse. Jokamiehen seiskaottelusta menikin puolet sitten ohi, kun juoksulajeja en kuumeisena saanut vietyä läpi. Tuo harmitti, ja jätti tälle vuodelle sitten senkin edestä näyttöhaluja. Tämän jälkeen vierähti 2vko ylimenokautena ihan täyden levon merkeissä, lukuunottamatta yhtä hetken mielijohteesta tehtyä heittoreissua. Tuon tuloksista voidaan päätellä, että paras kunto ja terävyys tulee olemalla pari viikkoa erittäin rennosti.

Uuden kauden aloittaminen oli tosi vaikeaa, kun ei vain kiinnostanut. Tutut paikat tuntuivat lähinnä ahdistavilta, eikä reenaaminen kiinnostanut yhtään. Aika kuitenkin paikkasi tuon, ja syyskuun loppupuolella alotettiin taas uusi urakointi. Kävimpä tuossa Bodypumppiakin testaamassa, mutta jätetään tuo jatkossakin tytöille. Kävin vähän myöskin uimassa, ja sain ihan hyvät lähtötasotestit yhteen jos toiseenkin aerobisen kunnon testiin. Myös 300m juoksuvetoja tuli harrastettua, ja näiden kimppuun toivottavasti käydään myös Taiwanissa kevään mittaan. Isoin hyöty noista intervallityyppisistä reeneistä oli kuitenkin se, että olo oli mitä mainioin. Se on ihan mukava, kun ei hengästy puhuessa.

Kävin syksyllä myös painonnostokurssilla, joka jäi henk.koht. syistä hieman kesken. Apua siitä kuitenkin oli, sillä tempaus löysi tiensä omaan ohjelmaani! Akrobatiakurssin aloitinkin, mutta se ei ihan ollut sitä mitä olisin tarvinnut, niin päätin luovuttaa. Pirkkahalli oli suljettu myös koko syksyn, eli aika paljon on tullut pelkästään puntilla viivyttyä.

Reenituntijakauma prosentteina

Vaan onko se näkynyt missään? Ainakin kyykky, maastaveto, penkki, raa'at rive & tempaus alkavat olla jo pois pikkupoikien lukemilta. ATG-kyykky ~150kg, mave ~180kg, penkki ~115kg, rive >105kg, tempaus >70kg. 3-5 kertaa viikossa puntille oli erittäin toimiva tahti, ja sitä ajattelin käyttää jatkossakin. Mavea olen ensimmäistä kertaa tehnyt kunnolla, ja sarjapainoksi 150kg on tullut melko helposti. Erityisen hyvä valinta oli 2 kovan työviikon ja yhden lepoviikon rytmitys, jota käytin yläkropan vahvistamiseen. Ensimmäistä kertaa selkeästi ohjelmoitu reeni nosti erityisesti penkkitulosta aika mukavalla tahdilla.

Maksimit on laskettu sarjapainolaskurilla jokaiselle kerralle. Ensimmäinen päivän 95kg tasosta on noustu 60 päivässä 20kg, eli maksimi on noussut joka päivä 300g, riippumatta onko ollut reeni- vai lepopäivä. Yläkroppareenejä tuohon aikaan mahtui 18, eli parannus oli 1,1kg per reeni! Ihan hyvä että tulee ulkomaanreissu, sillä en tiedä kuinka kroppa olisi käyttäytynyt seuraavien 3 syklin aikana. Nyt ei kuitenkaan minkäänlaista ylirasitusta ole ollut havaittavissa...

Kokonaistunnit näyttävät ylläolevilta. Pahoittelen itselleni tuota airobista jo nyt, aika säälittävää. Erittäin positiivista on se, että yhden yhtä flunssaa en ole joutunut kärsimään! Aikamoinen eri viime vuoteen, kun lähes kuukausi putkeen oli mystinen kuumetauti.

Henkinen puoli on alkuvaikeuksien jälkeen ollut taas loistavassa vedossa! Pelkkä kehityskäyrän osoittaminen ylöspäin takaa jo sen, ettei hirveästi tarvitse kaivella aamuisin motivaatiota päivän urakkaan. Ensi kesän tulostasosta on tietysti mahdotonta sanoa mitään, sillä harjoittelumahdollisuudet seuraavan 6kk aikana ovat täysin hämärän peitossa. Jos vähänkään samaa tahtia päästään painamaan, niin tästä tulee todella hyvä. Ei varmastikaan vielä olla SM-kisojen rajoja kolkuttelemassa, mutta aimo askel lähempänä ainakin.

Näillä mietteillä lähdetään joulun viettoon, levollisin mielin. Joulun jälkeen on aika palata työmaalle taas uusin virkein mielin. Nauttikaahan joulusta ihan jokainen, sillä sen olette varmasti ansainneet.

Milloin sitä on tarpeeksi hyvä?

Nyt on hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan huonolla. Tänään venähti sisäreisi. Se ei ole hirveän kipeä, ja pysyy kinesioteipillä kasassa. Vähän kun malttaa välttää juoksemista ja hyppimistä niin ongelma on tällä ratkaistu. Sitten positiivisiin juttuihin!

Mannapuuro, mustikat ja tuore vadelmahillo. Ei muutakun omnom vaan <3

Niitä onkin hieman enemmän, ja osa jäi jopa videolle. Aloitetaan rakkaimmasta, eli vauhdittomasta pituushypystä. Viime talvena sain tuon nostettua komeasti lukemiin 300cm, parhaimmillaan 300,6cm. Mutta ei täyttä senttiä yli kolmen metrin, ei sitten millään! Tänä vuonna tehdyt loikat ovat lentäneet välille 280-292, mutta jokaisella noista kerroista jalat ovat syystä tai toisesta olleet tukossa. Eilen kuitenkin Pirkkahallissa tehty reeni meni lepopäivän jälkeen melko tuoreena, ja tulos oli sen mukainen. Neljä kevyttä tunnusteluhyppyä alle, noin 280cm kappale, jonka perään kuuden toiston kilpasarja.

20cm lyhyempi tasajalkapomppu 20kg sitten.

1. 298cm. Teknisesti huonohko hyppy.
2. 299cm. Hieman parempi, mutta ei vielä lähtenyt.
3. 301cm. Mies aivan pähkinöinä, sieltä se vain tuli!
4. 304cm! Rento huippuveto, piti oikein mitata kahteen kertaan.
5. 304cm. Uudestaan, ei ollut edellinen onnenkantamoinen.
6.     x.     Eväät oli vähän jo syöty edellisillä hypyillä.

Pidän tuota 304cm 109kg aamupainossa ehkä kovimpana omista ennätyksistäni. Jokainen kolmosella alkava sentti on kuitenkin työn ja tuskan takana. Mutta lisää on tulossa! Samalla reissulla myös heitin 7,26kg kuulaa pään yli taakse, ja työnsin vitosta. Molemmat jäivät 5-10cm ennätyksistä keskinkertaisilla suorituksilla. Kun tästä yläkropan jumit joulutorttujen myötä aukeavat, niin nämäkin ennätykset saa excelistä korjata taas uusiksi.

Yllä on maisteluvideo, josta näkyy hieman huonosta kulmasta tuo 304cm loikka, ja 7,5kg ennätysparannus Clean&Jerkissä lukemiin 100kg! Se on komea, kun tuommoinen määrä rautaa on suorilla käsillä. Tuo tuli otettua oikeastaan vähän vahingossa, mutta ei kai muuta kuin antaa mennä jos kulkee! Pitänee parantaa olkapäiden liikkuvuutta, kun tuo selkä menee noin kamalaan asentoon.

Tampereen tenniskeskukselle myydään kymmenen kerran sarjakortteja. Olen valehtelematta ainakin viimeiset 9 kertaa ottanut Pekulta© pataani, usein melko rumasti. Kunto oli kuitenkin ajoitettu juuri oikein, sillä tänään otin tennismestarin valtikan haltuuni pitkäksi aikaa komein ottein! Seuraavat matsit sitten kesällä reissusta palattua. Mutta ettei tule liian ylimairea postaus, niin mun pitää ihan just lähteä tonne lumituiskuun kauppaan. Voi hemmetin hemmetti.

Mitä on lahjakkuus?

Sinä, joka eksyit MPM:n syövereihin hakusanoilla "Tangon askeleet youtube", nyt korva tarkkana! Oletko aiemmin löytänyt itsesi myymästä hiekoitussepeliä Saharan keskivaiheilta? Jos et niin pidä varasi, sillä sellaista saattaa hyvinkin käydä. Olet valitettavasti sen verran pihalla, että voin tarjota sinulle ensihätään pipon, jos näille seuduille löydät itsesi. Epäilenpä kuitenkin. MPM tarjoaa tarvittaessa vaikka sepak takrawin taktiikkavinkkejä tai analysoi joulutortun mikro- ja makroravinnejakauman soveltamista greippidieettiin, mutta tangon askeleisiin ei valitettavasti löydy ammattitaitoa.

Palautuminen, osa 1

Kevyeen viikkon ei mahtunut kunnon lepopäiviä kuin yksi, mutta tuota kompensoitiin sitten tänään kunnon koomalla. Lauantaina tein viikon toisen terävemmän punttireenin, jossa toistoja sarjaan tuli 1-4, ja happoja ei nimeksikään. Iloisimpana yllätyksenä oli rinnalle noussut ennätys, 105kg, joka oli vielä melko helppo. Tuskailin tuon rinnallevedon kanssa pirkkahallissa alkuviikosta, kun tempaus sekoitti tekniikan täysin, mutta nyt noita murheita ei enää ollut. Ja mikä tärkeintä, ohitin rakkaan pikkuveikkani penkkiennätyksessä Bubka-maisesti 2,5kg:lla :) Kolminumeroiset lukemat ovat liikkuneet sen verran nopeasti, että hymy helähtää huulille.

Palautuminen, osa 2

Huomenna on seuraava hallireissutiedossa puolenpäivän jälkeen, ja sitten taas hypitään ja heitellään hieman kuulaa. Raakatempaus on toivottavasti tehnyt tehtävänsä, ja 7,26kg kuulan pitäisi lentää pään yli taakse mukavasti. Suorituskyky ei tällä hetkellä ole aivan sama kuin viime kesän huippuhetkellä, mutta nyt ilman herkistelyjä ollaan kuitenkin ihan siinä nurkan takana.

“What is talent? Talent is the person that can develop longer than others. It is not the person who after two months can throw 60 meters.”
- Dr. Bondarchuk

+12kg / +1kg

Kyl toi Pori murre o oudo kuulost. Ei siit ot mittää tolkku.

Loppuviikon maakuntakierros Satakuntaan oli melkoinen kokemus Pirkanmaan kasvatille. ABC:n kassatätikin puhua palpatti pitkään ja hartaasti tuota mystistä, Viron kieltä muistuttavaa ääntelyä. Tämä ikuisuuden kestänyt palvelutilanne kuitataan Pirkanmaalla sanoilla "Moro. Kaks euroo". Mutta se vasta hämmentävä tilanne onkin, kun paikallisella salilla törmää muuan Metallisydämeen. Kun heti morottamisen jälkeen tämän legendaarisen, raavaan internet-hahmon suusta alkaakin yksittäisten örähdysten sijasta kuulua iloinen palpatus porilaisittain, on hämmennys vallan valtava. Eivaan, pieni leppoisa jutustelu on aina paikallaan, vähän kuin olisi ulkomailla.

Dödlift 1,60mk

Porihalli oli ehkä paras ja monipuolisin sali missä olen käynyt, sillä siellä pystyi tekemään melkein mitä vain. Ainoa huono asia oli se, että ilman jäsenyyttä kertakäynti maksaa 20e! Tuossa jäävät kultakaupparosvotkin kakkoseksi, sen verran kiskurihintaa oli. Varsinkin kun Metukka sanoi, että hän maksaa kuukausimaksua noin 40e. Neuvottelun jälkeen pääsimme kuitenkin veljen kanssa ilmaiseksi tutustumaan. Kiitos tästä, arvon kassaneito :) Veljesten luontainen tsarmanttisuus oli taas kerran valttia!

Mutta nyt tämän vuoden kovin työnteko on takana, ja seuraavat viikot on aika ottaa hieman tuloskuntoa esiin. On kuitenkin aivan pakko kehua tuota 2+1 -systeemiä. Jos on halu hankkia voimaa nopeasti ilman suurta painonnousua, niin ainakin minulle tämä toimi kuin laksatiivi. Kaksi viikkoa mennään melko reippaasti ylirasituksen puolelle, ja seuraavan viikon pitää kevyenä ja palauttavana. Toiset pitävät kevyitä viikkoja turhina, mutta itse näen ne vain kuntoa parantavana tekijänä. Kaksi rankempaa viikkoa onkin tarkoitus vetää niin, ettei puhtia olisi jatkaa enää kolmatta vastaavaa. Tällä hetkellä olo on kuin kuolleella ameeballa, eli lepoviikko on erittäin tervetullut.

Nyt kun tuon kierron olen kolmesti runnonut läpi, niin tehdään vielä yhteenveto koko hässäkästä. Yläkropan voimatasojen nousu oli siis tyssännyt, niin jotain piti keksia. Pääliikkeeksi tuli penkkipunnerrus, ja apuliikkeiksi vinopenkki Smithissä ja pystypunnerrus käsipainoilla, istuen ilman selkänojaa. Näitä reenejä tehtiin rytmityksellä ma-ke-pe-ma-ke-pe. Ensimmäiseksi pääliike, jolla sarjoja 4-6kpl ja toistoja 3-8kpl, itse rytmikin seuraavasti

Pääliikkeen jälkeen jotain aivan muuta, kuten kyykkyä tai mavea. Sitten reenin loppupuolelle vielä toista apuliikettä noin 3x8. Painot ovat sopivat siinä vaiheessa, kun niillä saa sarjat tehtyä juuri ja juuri. Sarjapainoja pitäisi pystyä kasvattamaan koko ajan.

Lopputulema oli se, että pitkään siinä juuri 100kg alapuolella odotellut penkkimaksimi nousi semmoisen 12kg 50 päivässä. Lopullisen testin pääsen tekemään vasta tämän lepoviikon jälkeen. Täyden sydämen kiitos vielä Maijulle I<3YourBlog-tunnustuksesta! Jätän tämän haasteen odottamaan parempaa hetkeä, sillä juuri aiemmin tuollaisen tunnustuksen kirjoitin.

Ollut huikean hyvä syksy!

Hellou, Bobby Jean! Tervetuloa joukkoon.

Syksy on ollut huikea, kun kuntoilija on nähnyt pelkästään terveitä päiviä! Ei flunssan flunssaa. Ettei kaikki olisi liian täydellisen siirappista sokerihöttöä, syväkyykky on tuonut kuitenkin mukanaan pari ongelmaa. Vasemmassa jalassa ulko- ja sisäpuolisen penikan aivan yläpää on välillä tajuttoman kipeä, eikä päkiällä pysty tällöin työntämään juuri ollenkaan. Ongelma kuitenkin ratkeaa kinesioteipillä, kun saadaan hieman enemmän liikkumatilaa lihaksille tuolla. Toinen ongelma on sitten vasen pohje, jonka onnistun runttaamaan jotenkin mystisesti syväkyykyssä. Toimintakykyyn se ei vaikuta mitenkään, mutta tuntuu kuin Robbe olisi pari niittiä antanut. Näitä kipuja on luultavasti odotettavissa taas huomenna, kun tänään sain runnottua syväkyykkystä 2x140kg!

Toimivin kokeiltu teippaus

Tuo sali jossa käyn on siitä mukava, että sille yhdelle ainoalle kyykkypaikalle mahtuu lähes aina. Jalkojahan ei tarvitse reenata jos pelaa futista. Eikä muutenkaan, koska reisien pullistelu ei vetoa tyttöihin. Hyvä vaan mulle! Toive olisi, että myös tuolla Taiwanissa painoja riittäisi, kun kyykky ja mave vaativat jo lähemmäs 150kg kuormat.

-57,5% @ Prisma. Omnom <3

Aina välillä tuntuu siltä, ettei mikään kulje, eikä kehitys vastaa panostettua työmäärää. Tätä varten kannan vihkoa mukana joka ikisessä reenissä, se kun auttaa saamaan hieman realismia. Otetaan lyhyt vilkaisu tämän hetken ja vuotta aiemman väliltä.

• Raakatempaus kukee nyt lähes samoilla painoilla, kuin vuodentakainen rinnalleveto. 67,5kg noussut, ja ylöspäin mennään kovaa!
• Rinnallevetotulokseen noin +25kg. 2 x 70kg --> 2 x 97,5kg
• Reidet vaakatasoon -kyykyn painot siirretty syväkyykkyyn, 6x120kg. Normikyykkyyn 6RM ~ +35kg
• Penkki 1RM ~ +20kg
• Mave 1RM ~ + 75kg. Löysin yhden 8x80kg merkinnän, ei paljon tullut tehtyä tuolloin.

Tasaisen kehityksen periaatteella ensi vuonna mavessa 250kg ;) Oikeasti päällimmäinen tunne on se, että kehitys on ollut tosi hidasta, mutta vihkot näyttävät vähän toista. Tässä alkavat odotuksen olla jo aika kovat ensi kuun heittoreenejä varten! Vanhojen ennätysten lyöminen on aina kuitenkin yhtä hauskaa.

"Toivotaan" ei riitä. Päätä, ja pidä siitä kiinni!

Tervepä terve. Ensimmäinen viikko toisesta reenikierroksesta on lusittu, ja menee niin hyvin ettei voi kuin hymyillä. Hymyilyttää lähes yhtä paljon kuin sillä hetkellä, kun pääsee sokeritehtaan tuotantolinjalta kauhomaan tuoretta tuotetta omin omin pikku kätösin suuhunsa. Tiedän miltä tuo tuntuu, tänään oli meinaan tuollainen onnen päivä! Tervetuloa myös hk seuraamaan tätä ylimaireaa saippuaoopperaa :)

Aina välillä usko omaan tekemiseen on heikompaa, joskus vahvempaa. Joskus taas ihan olematonta, ja joskus epäonnistuminen tuntuu lähes mahdottomalta. Tällä hetkellä mennään tuolla vahvempaa-kohdassa, ja aina vain paranee.

You can break rocks
You can be a master
Don't wait for luck
Dedicate yourself and you can find yourself
Standing in the hall of fame

Klikkaamalla suuremmaksi tuosta näkee, että 5x8 nousi 80kg:llä! Ihan mukavaa edistystä tuohon ensimmäiseen kertaan, jolloin edes 4x4 ei onnistunut. Ja tuossa junnattiin sitten pitkään 3x5 hakien, aivan liian pitkään. Ensimmäisessä kolmessa kasi ei ollut edes aivan maksimi, mutta kaksi vikaa tekivät tiukkaa. Seuraavaksi vuorossa sitten noin 5x5, kattellaan millä painoilla.

Kyykyssä syvästä tuli ihan hyvin 2x8x110kg. Kasin jälkeen selkä alkoi sanoa, että josko lepäisit hetken. Siitä normaalisyvyisestä kyykystä otin vyöllä 6x150kg, mutta tuosta ei ollut paljoa hyötyä. Pitänee hakea reisiin isompaa voimaa prässillä ja muilla liikkeillä, ja vahvistaa keskikroppaa sitten syväkyykyillä ja muilla vitkutuksilla.

So give me the gift, to hear, to see, the love, the freedom, the truth,

the things I feel to be right for the world

Kelpo iltapala. Huomaa tomusokerin oikeaoppinen annostelu :)

Laskin viikkoja, ja totesin että ehdin vielä kolmannenkin kierroksen vetää läpi. Se loppuu noin 10.pvä joulukuuta, ja sitten siinä on aikaa noin 3vko ottaa tehoja irti ennen etelään lähtöä. Nasa Vegas hotel Bangkok tarjosi aika hyvän diilin kolmeksi yöksi kylpyosastoineen ja punttisaleineen, lämpimässä on kiva jatkaa reenejä vuodenvaihteen jälkeen!

Elämä on varmaan kurjaa, kun vaivaakin joutuu näkemään

Peruskunnon kehitttäminen ei ole millään tavalla mediaseksikästä. Menet aamulla reenaamaan, kierrätät samaa ohjelmaa päivästä ja viikosta toiseen, ja sitten iloitset niistä pienistä onnistumisen askelista, joita voi sattua tulemaan. Kun kohta on tammikuu, niin kaikki uuden elämän© aloittajat joutuvat toteamaan saman asian, ja suurin osa lopettaa kuntoilun saman tien. Eteen tulee se karu fakta, että työnteko ei ole aina hirveän hauskaa, ja saattaa joskus olla jopa raskastakin. Kuka sellaista jaksaa? Vaikka palkan sijasta voi nostaa työttömyystukea, kukaan ei valitettavasti kohota kuntoa puolestasi.

Tältä näytti päivän palautumisurakka. Kylmäaltaat <3

Sitten siihen tylsään, kuivaan asiaan. Kevyemmän viikon pitäminen toimi t-o-d-e-l-l-a hyvin! Nyt uuden tiukemman pariviikkoisen pari ensimmäistä reeniä eivät ole lähtökohdiltaan ollut mitenkään optimaaliset muiden elämän pyörteiden johdosta, mutta tulokset ovat harpanneet huimasti. Alotetaan purkaminen penkkauksesta.

Viime kierrossa 6x4x80% jäi vajaaksi, kun 2 sarjassa viimeinen toisto ei noussut kokonaan. Nyt sama 6x4 onnistui ilman mainittavia ongelmia 4x4x85% + 2x4x87,5%. Reeni nro. 2 näytti ensimmäisessä kierrossa tältä.

6x75% + 6x77,5% + 6x80% + 4½x82,5%

Ja nyt meni sitten melko hyvin

2x6x82,5% + 2x6x85%

Toivottavasti sama vauhti jatkuu!

Lämmittelyt muinoin kesällä, M.Pajulahden valvovan silmän alla...

Pökköä pesään, myös rinnalleveto on ottanut viimein harppauksen eteenpäin. Keskiviikkona ensin helppo 2x90kg, perään 2x95kg ja kirsikaksi kakun päälle 2x97,5kg! Ihan mukava kakkonen, kun tuo paino jäi äskettäin vielä napaanastivedoksi. Eikä tuossa vielä ollut riittävästi, kun tänään nousi suht helposti 2x5x90kg! Jälkimmäinen sarja on alla videonäytteenä, ja bonuspätkänä myös mave 7x130kg.

Eikä siinä vielä kaikki, että tähän tappavantylsään työntekoon paljon aikaa ja voimia. Parin tunnin päiväunet joka toinen päivä ne vasta kovaa hommaa ovatkin :)

Maaginen vatsalihasliike ja reisille mennyt rinnalleveto

Yleisurheilu on hauska laji. Se on yhtä aikaa sekä omien vahvuuksien maksimointia, ja heikkouksien minimointia. Kuulostaa periaatteessa helpolta. Kun asiaan porautuu syvämmälle, niin löytää itsensä keskeltä pientä, oman elämänsä Rubikin kuutiotaan, jossa yhtä sivua kääntäessä viisi muuta eivät tottele kuten haluaisit. Suurimpana erona muoviseen kollegaansa tässä pelissä on se, ettei tarroja voi ottaa irti ja siirtää mieleiseensä paikkaan.

Mutta että heikkouksista päästäisiin eroon, ei auta muu kun käydä niitten kimppuun. Ei se millään tavalla hauskaa ole, mutta jos ei niihin tartu, niin aina vain heikommiksi tulevat. Viimeinen viikko on sitten todellakin tuntunut työnteolta 7 punttitunnin ja yht 15h reenaamisen myötä. Tärkein osa-alue on edelleen sama vanha, eli kaikki mitä lonkankoukistajan yläpuolelta löytyy. Painonnostokurssilla tehtiin loppuun etukyykkyjä, ja 100kg toistoissa huomasi, että jalkavoimista ei ole paljon iloa, jos keskikroppa ei välitä voimaa kunnolla eteenpäin.

Selkään toimii satavarmasti mave, mutta vatsa on se osa joka saa miehen itkemään. Oma suosikki noista on tällä hetkellä lattialla maaten tehdyt polvennostot syliin. Jalkoihin lenkki ympärille, ristitaljan alalenkkiin kiinni, painoa sopivasti ja pariin kertaan 3x12 toistoa niin hitaasti kuin mahdollista pudotussarjana ovat takuuvarma lopetus reenille. Painonnostokurssilla muuten tehtiin rinnallevetoja viimeksi enemmän kuin tarpeeksi, ja tulos näytti seuraavalta.

Osumakohta

Edistystä hei tapahtuu! Vuosi sitten 70kgx4 rinnallevetoa oli tiukka, tänään 80kgx8 nousi kohtuullisen näppärästi! Kaverin vinkistä otin myös pystypunnerrukset käsipainoilla mukaan kiertoon, toivottavasti noista saadaan lisäapua tähän pienen miehen konkurssiin.

Miehen ongelmat punttisalilla

Nyt on taas päästy reenin makuun kaikista elämän kiemuroista huolimatta, ja tuttu ihana väsymys alkaa olla läsnä. Viimeisen kahden vuoden aikana on punttisalilla tapahtunut jotain käsittämätöntä, sillä tennistaitoni ovat hävinneet täysin. Top5000-maiset kämmenet ja vieläkin tehokkaammat kahden käden krossirystyt ovat vaihtuneet johonkin erittäin kauheaan, josta ei onneksi ole minkäänlaisia todisteita olemassa. Eipä sen väliä, pelikertoja on 4 vielä maksettuna niin täydellä sydämellä jatketaan silti.

Silhouette. On muuten suhteellisen tyhmä olo valokuvata uimahallin lasiseinää ulkopuolelta.

Painonnostokurssi on ollut myös tulevien sukupolvien kannalta hyödyllinen, sillä olen viimeinkin löytänyt muutaman kikan, joilla tempauksessa ja rinnallevedossa ei tanko kalahda täyttä vauhtia vilperiä päin. Tempausote on sen verran leveä, että tanko osuu alavatsaan, ja aika reippaalla tömäyksellä kaiken lisäksi. Rinnallevedossa taas ainoa mahdollinen tapa on viikata kalleimpansa julkisesti sivuun niin, että ne ovat turvassa. Suhteellisen noloa, mutta parempi kuin täysosuma rauta-kakskymppisellä.

Testasin tänään reenin loppupuolella pikaisesti miten tuo tempaus onnistuu, ja menihän se sinnepäin. Maasta suorille käsille nousi 60kg juuri ja juuri, tosin alle en osannut mennä yhtään. Jos kurssilla oppisi vielä allemenon, ei 70 tai enempi pitäisi olla hirveän kaukana. Sain satunnaiselta kaverilta sen verran jeesiä tangon liikeradan varmistamiseen, ja hienosti kuulemma nousi suoraan ylöspäin. En lyönyt omaan nenääni, mutta ei ainakaan karannut liian kaukaa edestäkään.

Tampere <3

Treeniohjelman tekemisessä on yksi ropleema nyt. Tehdäkö kyykyt reidet vaakatasoon, vai ihan pers maahan asti. Puolensa ja puolensa, mutta ei selvästi parempaa ole löytynyt. Ehkä eniten syvässä kyykyssä pelkään sitä, että se vie räjähtävyyttä pois liikaa. Oudoin asia on se, että syvä on kuitenkin tehnyt polville erittäin hyvää.

Vanhat ennätykset unholaan!

Mikä sopisi paremmin keskelle lepojaksoa, kuin 2,5h heittoreeni? No, aika monikin asia, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun lämpötila nousi syksyn keskellä taas 20°C tienoille, ja aurinkokin paistoi vähän!

Vaihtoehto nro. 2

Olin jo vaatteet päällä lähdössä koululla pidettävälle suunnistuksen alkeiskurssille, mutta kaverille soittaessa selvisi, että kurssi alkaakin vasta huomenna. Kurssi järjestetään koululla saunatiloissa, niin olisi ollut varmaan melko outoa pamahtaa jonkun Ryyppää&Rällästä-kerhon saunalle muina miehinä lenkkareissa ja tuulipuvussa luullen, että paikalla on oikeasti pihkaniskoja.

Oli miten oli, kun olin asennoitunut jo että pääsen hieman sisätiloista tuulettumaan, niin otin suunnan sitten Hervannan keskusurheilukentälle. En tiennyt yhtään minkälaista tulostasoa olisi odotettavissa, mutta lähdinpähän kuitenkin hieman fiilistelemään. Aloitin kiekkoa heittelemällä, eivätkä paikaltaan heitetyt lämmittelyt tuntuneet lähtevän sitten ollenkaan, eivätkä myöskään kierroksen vauhdilla heitetyt lämmittelyt. Kunnon heitot alkoivat kuitenkin osua ihan mallikkaasti pienen tartanilla suoritetun makoilun henkisen valmistautumisen jälkeen.

Jos se toimii Mo:lla, pakko sen on toimia minullakin

Budjettisyistä olen hieman huonossa tilanteessa toistaiseksi, kun varastossa on vain 1kg ja 2kg kiekkoja. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi.

1. Tulla vahvemmaksi, että jaksaa heittää isoa kiekkoa.
2. Nostaa opintolainaa, jotta saa 1,5kg kiekot helpottamaan isoihin kiekkoihin siirtymistä.

Tapahtuu mitä tapahtuu, tänään tuli nuijittua tuo keväällä tehty 1kg:n ennätys, 47,35m, jonka luulin jäävän historiankirjoihin. Kesän läpi 45m on ollut varma lähes joka kerta, mutta 46m ei sitten millään. Tänään lensi sitten urakalla, ja 2 heittoa osui 48m päälle, pidempi vähintään 48,50m! Tuo saattoi myös olla yli 49, mutten löytänyt tarkkaa laskeutumispaikkaa. Jäipähän nälkää ensi kesäksi!

Kokeilumielessä otin myös tuloksen 6kg kuulalla. ~8 työnnöstä 2 osui 14m viivalle, tarkkana lukemana 13.90m. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensi kesänä sitten iso kuula lentää yli 14m, ja aletaan olla jo aika lähellä SM-kisarajoja. Ei sillä että olisin päättänyt sinne pyrkiä, vaan ihan muuten vain :)

Se hetki, kun huomaa tulleensa aivan surkeasta ihan hyväksi

Onnistuminen tuo aina mahtavan tunteen, mutta tämä päivä oli yksi ehkä palkitsevimmista koko reeniurani aikana! Tässä kun olen tehnyt herkistelysuunnitelmia ja kaikkia kikkoja vireen löytämisen eteen, niin olen välillä joutunut miettimään, että mitä helvettiä oikeesti. Onko tuollaisessa touhussa minkäänlaista järkeä, kun kukaan ei tule koskaan maksamaan tästä penniäkään, enkä todennäköisesti tule mitaleitakaan voittamaan. Mutta jumalauta, kyllä siinä on järkeä!

Hämmentävä valoilmiö Chilifestien aikaan. Kuvassa muokattu vain kontrastia.

Joka ikinen syksy viimeisen 4 vuoden aikana olen pyöritellyt samaa ajatusta päässäni. Ajatuksen tärkein sisältö on se, että en todellakaan tiedä, voiko kehitys jatkua samanlaisena kun se on ollut. Joka kerta olen ollut tosissani, ja nyt vasta olenkin. Kuluneena vuonna kuulantyöntöennätykset ovat komistuneet oikein urakalla. Avataan kuitenkin reenifilosofiaa ennen sitä, koska onhan se naurettavaa, että aikuinen mies työntää pääosin 4kg kuulaa.

Huippuostos!

Totuus on se, että olin 4 vuotta sitten aloittaessani säälittävä rääpäle, 190cm ja 80kg. Jaksoin kyykätä ehkä 100kg, ja penkkipunnertaa 55kg. Ikää oli kuitenkin 20, eli käyttöön olisi pitänyt ottaa miesten 7,26kg kuula. Koska kaikkien täytyy aloittaa pohjalta, totesin 4kg sopivan painoiseksi välineeksi, jolla tekniikka pysyy jotenkuten kasassa, ja voimaa täytyy kuitenkin käyttää. Nyt ollaan siinä pisteessä, että 4kg ei anna enää tarpeeksi painetta vastaan, jolloin ringissä pysyminen on lähestulkoon mahdotonta. Vähän sama juttu kuin joka juhannuksen paras idea, hyppäänpäs soutuveneestä. Ellet ole kokeillut, niin jätähän tietokone ja suuntaa lähimmälle järvelle.

Kehitys kehittyy tosiaan, ja 4kg ennätys parani tänään 69cm! Tuo on lukemana aivan järjetön, kun vanhakin ennätys oli erittäin onnistunut veto. Herkistely todellakin on purrut. Tulos 17.93m oikeuttaa naisten maailmanlistalla sijalle 36. Jos Ostapchuk pääsee naisten kisoihin, niin miksen minäkin?

5kg kulki myös hyvin, ei mitenkään järjettömän hyvin kuitenkaan. Paras tulos kirjataan tällä hetkellä 15.53m, mikä on semmosen 80cm parempi kuin viikko sitten. Tältä vuodelta tuo tulos kelpaa hyvin, ja katsotaan mitä jatko tuo tullessaan.

Kausi alkaa olla lopuillaan, ja ehdoton plussa tähän tulee. Kun alle saa vielä yhden hyvän kiekonheittokerran, niin tämän kauden voi pistää pakettiin. Tulevasta en sitten uskallakaan luvata mitään. Vaihtoehdot ovat oikeastaan siinä, että lopetan koko blogin pitämisen, ja liikun aivan huvin vuoksi silloin tällöin. Toinen vaihtoehto on se, että aloitan projektin kohti Kalevan kisoja. Melko vahva mielipide asiasta muotoutui tänään, mutta lopullista päätöstä en vielä tee.

Vaikka olisit aluksi kuinka surkea, jatka yrittämistä. Palkinto tulee aikanaan.

Ne oli sellaiset olympialaiset. Pääosin tasoltaan vieläpä aivan loistavat. David Rudishan 800m:n ME 1.40.91 ja taktiikkana suoraan paukusta kärkeen, pisti kenttälajimiehenkin huutamaan. Koska vetoapua ei ollut tarjolla ja alkuerät oli juostu alle, ei ole ollenkaan mahdotonta että ennätys menisi lähelle 1.40.00 loppuaikaa timanttiliigassa syssymmällä. Tietysti kaverilta täytyy löytyä henkistä potkua vielä puristaa noihin tuloksiin... Atlantin toiselta puolelta taas löytyy saakelin nopeaa väkeä tätä nykyä. Nykyajan neidot juoksevat DDR:n leidien sekä Balcon asiakkaiden ajoista ohi yli puolella sekuntilla, mikä tekee naisten pikaviestivoitosta ehkä kisojen kovimman suorituksen. Tai toisiksi kovimman, sillä Tapio Nirkko kaatoi purjeveneensä ylösalaisin, ui takaisin veneen luokse ja käänsi sen kölistä roikkuen takaisin oikein päin. Se on sitä sisua.

Jos olivat naiset nopeita, niin allekirjoittaneellakin kulkee tällähetkellä jo ihan mallikkaasti. Mennäviikonlopun ohjelmaan kuului 2x3h yleisurheilureeni, epistolana korkeushyppyä, kuulaleikkejä sekä kiekonheittoa. Korkeushypyssä 160cm rajan tavoittelu unohdetaan ainakin tämän kuun ajaksi, kun tekniikka meni aivan solmuun juoksuvauhdin reilulla nostamisella.

Kuulan kanssa saatiin sitten jo poimia hieman hedelmiä kahden ennätysparannuksen kera. 5kg ennätykseen tuli lisää 14cm, ja 4kg lensi 21cm kauemmaksi. 5kg veto oli täysin odotettu ja toivottu, mutta 4kg pukkauksessa osui sitten taas kaikki kohdalleen. Heti, kun saa hieman paremmin laitettua vasempaa jalkaa työntöä vasten, niin kaaret alkavat kummasti pidentyä. Outoa on se, että 5kg työnnöt osuvat kaikki noin 0,5m sisään, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Pienemmällä kuulalla taas hajonta saattaa helposti olla 1,5m, ja syytä tuohon en oikeastaan tiedä.

Kuulakehitys 2009 - 13.8.2012

Realistinen tavoite on ollut parin vuoden ajan nostaa seuraavana vuonna ennätys sille tasolla, jolla se oli vuotta aikaisemmin 1kg pienemmällä. Tänä vuonna se vain odottaa tulemistaan, sillä ero 4kg ja 5kg välillä pitäisi olla noin 10%, ei suinkaan 2,53m. Viimevuotinen 14,11 oli myös hirveä pommi, sillä seuraavaksi parhaat taisivat olla siellä 13,6m lukemissa. Millä tuollaisen huippuonnistumisen sitten saisi tehtyä? Ei harmainta hajua.

Kiekon viskelyn onnistuminen on aina hetkestä kiinni. Tappelin noin 1,5h sunnuntaina sen kanssa, että olisin saanut jonkunlaista tolkkua tekniikkaan, mutta en. Joudun harmikseni myöntämään, että voimaa ei ole vieläkään tarpeeksi 2kg kiekon käsittelyyn. Syksy ja talvi on vietettävä nöyrästi joko saksalaisten tai venäläisten voimaohjelmien parissa, jotta yläkropan tehot saataisiin samalle tasolle jalkojen kanssa. 1kg limppu lensi pari kertaa 45m paremmalle puolelle, mikä tarkoittaa 50m rikkomisen olevan mahdollista tällä kaudella vielä! Huomenna sitä sitten taas yritetään.

Mikä se miehen mitta onkaan

Tauti, josta viimeks puhuin, oli onneksi melko lyhyt. Kuume johtui todennäköisesti hetkellisestä ylirasituksesta, ja 2 päivän nukkumisella se oli tipotiessään. Taisi olla sitä olympiakuumetta...

Elokuinen syyskeli saapui, ja tutuksi tulleet päänsäryt sen mukana. Olo on koko ajan kuin pienessä lääkepöllyssä, mutta ei auta kuin sinnitellä. Paras apu tuohon on pukea lenkkarit jalkaan, ja lähteä happea haukkaamaan. Suunnaksi tuli tänään Nokian kirkon hiekkakenttä, jossa on varaa kuulaa heittää yli 60m, eli ihan heti ei tuo tila lopu. Kiekonheitolle tilaa sitten on vähän vähemmän, mutta aivan riittävästi näille voimille ja taidoille.

Pieni operaatio notkeuden lisäämiseksi

Lähtiessä en löytäny 5kg kuulaani mistään, niin kuulanheitot vedettiin sitten läpi 4kg kuulalla. Huono homma tuo ei kuitenkaan ollut, vaan tulokset laittoivat miehen hymyilemään. Tein pitkästä, pitkästä aikaa setin, jossa tuli 3x10 heittoa, lajeina PYE, PYT ja JVE. Oma rakkaani PYT palkitsi taas kerran, ja vanha ennätys sai kyytiä puolen metrin verran, uusien lukemien ollessa 21.04cm. JVE lähti noin 8 kertaa 17,8m lukemille, ja 2 kertaa lukemiin 17.93. Ei siinä muuten, mutta viime kauden paras noteeraus kirjataan 17.94, niin kiva se olisi ollut myös siirtää seuraavalle metrille. Testeistä heikoin, PYE löysi lukemat 12.28, niin yhteistulokseksi saatiin 51.25m. Parannusta viime vuoteen on vain noin metri, mutta 3-4 olisi vielä mukava saada lisää. Ja eiköhän ne sieltä vielä oteta seuraavan reilun kuukauden aikana!

Kovasti joutuu miettimään

Pidän itse näitä nopeusvoimatestejä itse erittäin suuressa arvossa, koska ne kertovat melko karulla tavalla kuinka paljon miehestä löytyy tehoa. Kaikissa oikeissa urheilulajeissahan mitataan ihmisen räjähtävää voimaa ja taitoa, eikös? ;)


Pureuduin myös kiekonheittotekniikkaan tänään hieman tarkemmin, ja palaan siihen videon muodossa pian. Yksi täydelliseltä tuntunut heitto lähti kädestä, mutta osui tolpan yläreunaan, ja tulos jäi sitämyöten saamatta. Hemmetti.

Miksi Olympialaisten pitäisi kinnostaa?

Elo on pelkkiä mansikoita, kun telkkarista tulee Olympialaiset. Jokaisen 10 250 urheilijan takana on toinen toistaan kiinnostavampi tarina, samoin kuin niillä 100 000 rannalle jääneellä. Ehkä mielenkiintoisin tapaus on vuonna 1997 syntynyt Ruta Meilutyte, joka voitti naisten 100m rintauinnin. 15-vuotias työttö, jolla on parikymppisen miehen kroppa. Paransi edellisvuoden 100m rintauinnin ennätystään olympialaisissa lähes 3 sekuntia,ja tietenkin vei kultaa samalla matkalla. Lisätään vielä, että hän rikkoi 50m ja 100m Liettuan rintauintiennätykset 13-vuotiaana! Jessus mikä geenihirviö.

Ei se elo ole oikeasti mansikoita. Jalkoihin sattuu, selkään sattuu sekä ranteeseen sattuu. Tästä ei liene hirveen vaikea arvata, että puntilla on tullut viihdyttyä. 15 viime päivän aikana 11h, mikä on normaalisti noin kuukausisatsi. Syklitys on ollut vain yläkropan lihaksilla tehtävät liikkeet - pääosin jalkoja rasittavat liikkeet, joten latsit ovat olleet melko tiukoilla.

Rinnalle raakana 100kg alkaa olla melko selkeää tavaraa 4 onnistuneen noston kera. 102,5kg ei taas kahdesta yrityksestä huolimatta noussut tarpeeksi ylös, jotta siitä olisi kopin saanut. Jokin aika sitten kerroin kyykänneeni 170kg smithissä, ja nyt se tuli myös ihan vapaalla tangolla. Onneksi käytössä oli vyö, sillä keskikroppa olisi muuten pettänyt ala-asennossa. 200kg olisi mukava haamuraja napata seuraavaksi, kun se ihan kulman takana odottelee.

Lupasin muuten viimeksi videopätkää, ja täältä se tulee taas. 

Kun sunnuntain punttireissu on saatu alta, sitten alkaakin herkkuhetki nimeltään herkistely.

Elopainoa 108,6kg

Ja yksi kesäksi lueteilluista tavoitteista saavutettu! 170kg smith-kyykyssä oli helppoa kauraa, ja tuo tavoite oli ehkä vähän liian matalalle asetettu. Sitten syksyllä 200kg kimppuun vaan!

Sitten vähän muunlaisia uutisia. Vaaka näytti 108kg! Ei jeesus. Tuo on aika paljon massaa kiihdytettäväksi. Mutta hyvin syömisessä on sen verran kuitenkin etuja, että pidän siitä mielummin kiinni. Esimerkkinä tuosta oli eilinen Jaakon kanssa tehty punttihöntsäily, jossa kyykyn lisäksi nousi raaka rive 100kg:lla melko puhtaasti ja helposti rinnalle. 110kg on loppukesästä täysin mahdollista, kun vain olosuhteet ja päivän vire saadaan kelvollisiksi. Vielä kun saisi siirrettyä nuo heittovälineeseen, niin saisi rauhassa ihailla kuinka se lentääkään.

Punttitunteja on nyt 13h tähän kuuhun, eli aika maksimissa nuo on pidetty. 1-3 reissua on vielä tulossa, niin eiköhän siinä ole hyvä kattaus lähteä elokuuhun. Tässä on nyt 2 yötä menty huonoilla unilla ja kaiken lisäksi tekemistä on melko paljon, eli tästä päivästä tuli ylimääräinen lepopäivä. Huomenna olisi tarkoitus realisoida noita tuloksia hieman kiekkoringissä pidemmän videokoosteen kera.

Ei kai tässä voi muuta tehdä, kuin vahdata olympialaisia sitten :)

Satanen penkistä!

No eihän se taas hirveän hyvin mennyt. Oli kauan sitten aika, kun muistin kuunnella omaa oloani, ja lähteä reenaamaan sen mukaan. Toissapäivänä en taaskaan muistanut, ja suunnitelmissa ollut kiekkoreeni päättyi ennen kuin alkoikaan, koska jalat olivat notkeat kuin uittotukit. Olivat ilmeisesti ottaneet nokkiinsa tuosta juoksureenistä... Ajoin sitten nöyränä miehenä kotiin, ja tein koko illan jotain aivan muuta.

Tuo ratkaisu kannatti, sillä eilisen päivän tekeminen meni sitten lähes niin putkeen, kuin vain saattoi. Pyöräily töihin pelotti, mutta menomatka tuntui jo melko hyvältä, ja pienen vastatuulen säestämänä menomatka meni aikaan 19:05, 45s nopeinta reissua hitaammin. Ero tuli lähes kokonaan noin 2km aukealla pätkällä, jossa vauhti ei vain nouse korkeaksi vastatuulessa. Kotimatkalla tuuli oli sitten kevyt myötäinen, ja aikaa kului vain 16:30. En ollut reissun jälkeen edes mitenkään väsynyt, vaikka alitin aiemman ennätyksen 25 sekuntilla, ja tuon edellisen vedon jälkeen olo kuitenkin lähenteli kuolemaa...

Soutulaite omaan makuun. Kraftwerk > GymTech

Illalla tapahtui sitten sellainen ihme, että tämä mies nosti penkistä ensimmäistä kertaa 100kg! Tuo oli tosin lankkuavustuksella, ettei tankoa tarvinnut viedä ihan rintaan asti, mutta kumminkin. Satanen penkistä on kuitenkin se juttu, että voi liittyä häpeilemättä RHP-osastolle. Niinjoo, tein mä siellä salilla muutakin, muttei siitä sen enempää.

Koska tiedän, etten tule pärjäämään miehissä yleisurheilussa edes kansallisella tasolla ainakaan muutamaan vuoteen, koitetaan ensiksi olla parempia kuin naiset. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että maailmassa on 69 naista työntänyt tänä vuonna 4kg kuulaa enemmän kuin allekirjoittanut, 17,03 m. Jos kesän lopun kehitystavoite täyttyy, tippuu tuo luku 36 naiseen. Jos vielä unohdetaan Saksan ja Venäjän järjettömän tehokkaat lajikoneistot, edelle jää eurooppalaisia naisia 5kpl. Luultavasti noista kaikki penkkaavat reilusti enemmän kuin minä. Revitään näistä motivaatiota sitten :)

Mömmökorneri on käynnistynyt hitaasti mutta varmasti, ja viikonlopun mittaan sinne toivottavasti saadaan yksi vielä sallittu PWO, sekä Dymatize-nutritionin heraproteiini-isolaatti ruodittua läpi. Ei sitten muuta, tällä erää, matka jatkuu taas!

Reenaaminen kahdesti päivässä

Kun en ole ammattiurheilija, vaan hieman reenaamisen yli vievä harrastelija, välttelen samana päivänä kahteen kertaan reenaamista. Suurimpana syynä ajan ja jaksamisen puute. Tuplareeni vaatii, että joku tekisi ruuat, pyykkäisi ja vielä hoitaisi kouluhommatkin omasta puolestani. Toisena syynä on muutaman vuoden takainen ylikuntoon vetäminen, mihin isona syynä oli 2x päivässä urheilu sen suuremmin miettimättä.

Näistä lähtökohdista täytyy heittää kysymys, että mikä todennäköisyys on iltareenillä onnistua, jos aamureeni on ollut erittäin tukkoinen ja vetelä. Väliäkös tuolla, mutta sunnuntain aamureeninä loikat ja kuulanheitot olivat tukkoista räpeltämistä, mutta illan puntti taas meni aivan nappiin!

Kraftwerkin inva-wc latsien tekemiseen

Kuulanheitossa tulokset eivät olleet varsinainen murheen syy, vaan miehen tukkoisuus. Mies alkaa ilmeisesti olla vanha, kun jalkareeneistä ei enää palaudu neljässä päivässä... Tulokset näyttivät joka tapauksessa seuraavilta

PYT 18,16m (13cm alle ennätyksen)

JVE 15,60m (60cm alle)

PYE 10,69m (33cm alle)

JVE:stä meinasi tulla täysi fiasko, mutta viimeinen heitto pelasti, muuten tulos olisi ollut siellä 14,5m tienoilla. Tuosta ei sinänsä kannata huolestua, koska talvinen kaatuminen haittaa pikkusen uskallusta, mikä syö metrejä heti... PYE:en ei sitten saatu tuntumaa ollenkaan. Menkööt vielä jumin piikkiin, mutta jos ensi kerralla ongelma jatkuu, niin sitten on otettava suuntaa taas ihanan liikkuvuusharjoittelun pariin. Jalkojen vireydestä kertoo tasajalkahypyn 265cm, joka ei parantunut sitten millään. Talvella 300cm rikkoutui lähemmäs 10 kertaa... Uutena tuttavuutena tuli loikkasarjat vauhdilla. Niistä sitten lisää, kun päästään kunnolla vauhtiin.

Sairaan nopee pena

Mutta se iltapuntti. Muutaman postipaketin päästä pääsen kirjoittamaan teille aiheesta PWO, joka oli osana tässäkin onnistumisessa. Vuorossa oli taas kuitenkin yhdistelmä latsit-penkki. Alotin reenin penkillä, jossa napsui sitten kunnolla. Ensimmäistä kertaa suorille käsille tuli 95kg, ja lisäksi sitä ennen 1x92,5 2x4x85, ja perään vielä (5+4)x85kg. Siitä ei kuitenkaan ole kauaa, kun jumitin tuolla 85kg:ssa pitkään. Pieniä ja varmoja askelia eteenpäin... Latseissa sarjat 3x8 sain tehtyä 55 kilolla, kun viimeksi oli vain 50. Hyvin toimi Kraftwerkin laite vieläkin oikeaan paikkaan! Erikoisuutena tuli se, että palasin tässä vaiheessa takaisin penkille. 60kg:lla räjähtäviä toistoja 10+10+7, joiden perään samalla lailla latsien vienti loppuun toisella Kraftwerkin laitteella, jossa vedot tehtiin hieman alempaa.

Jumisille lihaksille nopeusreenin tekeminen ja tämä vastakkaisten lihasryhmien yhdessäreenaaminen ovat puhdas kokeilu, ja syssymmällä sitten nähdään miten toimi.

Usko pois, punttisalilla on hauskaa.

No nyt on ainakin tankattu taas kunnolla, kiitos juhannuksen. Tulen jatkossakin suorittamaan kaikki hiilaritankkaukset vaahtokarkeilla. Pari sataa grammaa noita kun grillailee tikun päässä, niin johan löytyy miehestä virtaa!

Conn Iggulden, Limonceolla & jaskainen laituri. Jos tässä ei rentoudu, niin ei sitten missään.

Työmatkapyöräily irtosi tauon jälkeen kohtalaisesti, kun menomatkalla aika oli toisiksi nopein 18min35s, 15s nopeinta hitaammin. Takasintulo sitten meni huippuhyvin, 16:55 ja 10s kovempaa kuin aiempi huippuveto. Joka päivä ei viitsi itseään pistää tuossa tiukoille, mutta kun tänään lähti niin miksei sitten painaisi. Tuon luulisi olevan hyvää reeniä 800m juoksuun ainakin.

Tänään oli sitten huippupuntti, kiitos jo kielletyn Jack3din. Palaan tuohon eviran aivopieruun, kunhan posti tuo allekirjoittaneelle pienen aarrepaketin. Väsymys kuitenkin loistaa poissaolollaan kun tuota heittää scoopillisen naamaan, ihan kuin virtaa olisi kahden tunnin bodaamiseen. Pieni henkinen mörkö tuli selätettyä, kun tein 2x2 sarjat penkkiä 90kg:lla! Ensimmäiset sarjat tuolla ikinä, jea! Arvoa nostaa se, että pumppailin tuohon alle 80:llä ja 85:llä teräviä sarjoja.

Krekolaa! Raudon ja Teston hengessä

Alkukesän teeman mukaisesti reenattiin samalla kertaa vastakkaiset lihakset, eli rinnan lisäksi osumaa otti yläselkä. Nokian Liikuntakeskukselta löytyi tähän mennessä paras laite tähän touhuun, jolla sai vedettyä vipuvarsilla pään yläpuolelta etukautta kahvat rintaan, ja samalla painot nousivat takana ylöspäin. Rasitus tuli juuri oikealle kohdalle, ja piru kun teki hyvää. 3x8 tällä, 50kg per puoli ja polte oli enemmän kuin asiallinen. Tällaiset sadeviikot on ihan täydellisiä kunnon jumipunttien tekemiseen, ei oikeastaan harmita keli nyt yhtään!

MPM puuttuu myös maailman vääryyksiin. Proteiinijauheita ja -patukoita ostellessa on vaikea tietää, onko tuote oikeasti sutta vai sekundaa. Ongelma korjaantuu kuitenkin, kun "Mömmökorneri"-välilehti lanseerataan tuotapikaa. Ensimmäisenä arvostelussa FASTin GIANT-minttusuklaapatukka.

Kuin perhonen. Se voi istahtaa kädellesi, kun sitä vähten odotat.

Piti mennä puntille, mutta lähdin yleisurheilukentälle kun kavereilta kävi käsky. Luulin meitä olevan siellä noin 3-4, mutta väki vain lisääntyi, ja lopulta siellä oltiin kahdeksan miehen voimin. Paikalla olivat TU-38:n junnuporukka sekä heittäjiä, mutta sekaan mahduttiin hyvin, vaikka aluksi pelkäsin pahaa. Lajeiksi tulivat jo perinteiseen tapaan kuula, keihäs, sekä yllätysvetona pituushyppy.

Joku reenien vetäjä näki asiakseen viedä noin 5v kakarat keskiympyrään juoksemaan kilpaa kun piti aloittaa keihäällä, mutta eipähän sitten aloitettu. Muksun lävistäminen kepillä ei olisi niitä herkullisimpia tapoja alottaa juhannuksen viettoa...

Montako brassia tarvitaan katsomaan putoavaa palloa?

Käsky kävi kuularinkiin, jossa kaverit nakuttivat tuloksia väliltä 10-13m seiskaotteluharjoitteluna neljän kilon kuulalla. Itselle kävi ensimmäisellä kovemmalla lämmittelytyönnöllä perinteisesti, eli paransimpa kauden parasta tulostani 1,5m kertaheitolla. Oho. Ennätysparannustakin tuli 31cm, ja uudet lukemat kirjoitetaan 17,03m. Jumankauta, tuo lukema näyttää jo hienolta! Aivan pieleen mennyt työntö oli noin 15m, ja sitten päälle tulivat vielä arviolta 16,6 ja 16,3m vedot. Ei hullumpaa, ei hullumpaa todellakaan.

Pituutta hyppäsin ensimmäistä kertaa 2 vuoteen, ja meni yllättävän hyvin sekin. Jouduin askelmerkkiä hakemaan 3 juoksua, ennen kuin totesin 20,50m sopivaksi. Tuohon  voisi lämpimien tullen askelparin tai kaksi vielä lisätä, jos se nopeus siitä nousisi. Askel osui aika hyvin, ja pari aika tasan viiden metrin leiskautusta tuli tauluun. Numeropsykologia on hauskaa, ja 5m paukulla on hyvä jatkaa kesää eteenpäin.

Katsomokulttuuria Suomeen myös, kiitos!

Keihäästä ei sitten olekaan kertomisina kuin kipeytynyt kyynerpää. Hemmetti...

Hyvää vauhtia kohti tavoitteita

En ihan turhaan jutellut hyvistä kutinoista. Lämpötila nousi juurikin siihen toivottuun 20 asteeseen, ja henkisesti tyhjentävän työpäivän jälkeen suuntana oli kiekkorinki. Tarkoituksena oli hieman muistella, että mitenkäs se heitto lähteekään, ja sitten heittää kesän ensimmäiset tulokset.

Ja tuolta se sitten lopulta näytti. 1kg ennätys parani 65cm, ja 2kg taas 1,9m. Just sitä mitä haettiinkin! Koska heitot tehtiin hiekkakentällä, käytössä oli vain kumikiekot. En ole minkäänlainen asiantuntija sanomaan, paljonko tuo tuosta paranee metallivälineeseen siirryttäessä, mutta oletan että jonkun verran. Tulosten takana hyvää on se, että aiemmasta poiketen parhaat heitot lähtivät myös kauniisti. On vähän ollut tapana heittää kiekko reunus edellä pystyasennossa kauas vasempaan reunaan pitkissä heitoissa, mutta nyt molemmilla välineillä se lähti kauniiseen asentoon, ja keskelle sektoria.

Yksi mystinen asia tulosparannusten takana on se, että oikeasti pysäytin vauhtia tukijalkaan. Ei kovin rakettitiedettä, mutta pirulauta kun toimii. Ikävä kyllä videokamerassa akku ei ollut vireessä, niin nuo heitot ovat muisto vain. Kesän tavoitteista ollaan 1kg välineellä 4,65 metrin päässä, ja 2kg:lla 4,80m päässä. Aika karmeita parannuksia, mutta näin hyvä kauden avaus vain vahvistaa uskoa noiden toteutumisesta.

Torstaina heitetään toivon mukaan kesän ensimmäiset keihästulokset Macen© kanssa. Eiköhän jatketa siitä mihin tänään jäätiin.