Parasta, mitä voit tehdä vatsalihaksille

Muuan Muhammad Alin kerrotaan vastanneen kysymykseen, kuinka monta sit uppia hän tekee kerrallaan näin.

"En laske toistoja, jotka teen. Lasken toistot, jotka sattuvat"

Fiksu äijä. Tämäkin asia odotti vain ääneen sanomista, asia jonka olen tiennyt mutten tiedostanut. On aivan yksi ja sama, montako vatsalihassarjaa ja toistoa tekee, jos ne lopettaa ensimmäisen poltteentunnon kohdalla. Hauskahan näitä on varmasti tehdä, laskea ja kehua, mutta vatsalihakset palautuvat niin tehokkaasti, että hyöty on aika minimaalinen.

Vatsalihasreeniin tuli ihan uutta potkua, kun löysin aivan huippuliikkeen paikasta, jota en enää edes muista. Tähän et tarvitse mitään muuta kuin kokonaisen ristitaljan, ja lenkin jonka voit pujottaa nilkkojesi ympärille. Ei muuta kuin lattialle istumaan, lenkki nilkkojen ympäri ja kiinni toisen pakan alakiinnikkeeseen. Sitten mies pitkälleen painopakkojen väliin,  käsillä kannattaa ottaa tukea telineestä pään takaa. Makuupaikka kannattaa valita niin, etteivät raudat pauku pakkaan missään vaiheessa liikettä. Enää puuttuvat toistot! Että homma on oikeasti tehokas, kannattaa pyrkiä pitämään vatsalihaksissa jännitys koko ajan, ja toistot rauhallisina. Tässä liikkeessä saa huijaamalla lisättyä painoa helposti paljon, mutta hyöty on vähän niin ja näin. Ei se, mitä teet, vaan miten teet.

Huomenna olis taas tämmönen päivä.

Jatkossa on tarkoitus tehdä tällä systeemillä pudotussarjoja. Tämä on muuten ainoa liike jossa niitä teen. 30kg:lla tein aluksi 15 toistoa, joista 5 viimeistä poltti kunnolla. Ensimmäinen pudotussarja meno 30kg:lla 15 toistoa, joista jo 10 viimeistä poltti kunnolla. Veto loppui, pakasta 5kg pois ja 6 toistosta 5 teki pahaa. Pudotussarja loppui tähän, mutta lyhyillä palautuksilla loppuun vielä 25kgx3x10, joista lähes jokainen teki pahaa. Omalla salilla pakka loppuu 70kg kohdalla, sitten kun tuolla saan tehtyä 15 niin harkitsen liikkeen vaihtoa. Saattaa mennä hetki.


Ja hei, jos joku nauraa kun makaat lattialla itkien ja nostelet polvia ylösalas, anna nauraa. Saitpahan juuri ihailijan.

Jokainen meistä haluaisi tulla paremmaksi. Mitä se vaatii?

Jos haluat kehittyä, on sen eteen tehtävä välillä rohkeitakin ratkaisuja, joiden lopputuloksesta ei voi olla varma. Näiden ratkaisujen kylkiäisenä tulee aina jälkiviisautta, mutta sitä tosiasiaa ei saa unohtaa, että kaikki ratkaisut tehdään aina senhetkisen tiedon perusteella, eikä niistä voi kuin yrittää oppia. Tässä asiassa hienoin esikuvani on ehdottomasti Matti Heikkinen. Rohkea peli tuotti olympialaisissa sijat 50+, mutta MM-kisoissa maailmanmestaruuden. Avataanpa hieman taas omia näkemyksiä...

Tappiosta oppiminen

Liberon kova osa

Muotoillaan asia näin, että joskus on parempa saada turpaansa niin, että rutina käy. Toisille riittää, että näin käy kuvaannollisesti, jotkut saattavat tarvita kirjaimellisesti. Tämä usein pakottaa pysähtymään ja miettimään, että miksi näin kävi. Tästä seurauksena on erittäin todennäköisesti jokin oivallus, joka johtaa seuraavaan askeleeseen kehittymisessä. Totuus on kuitenkin se, että jos kaikki sujuu kerrasta, eikä epäonnistumisia tule, ei ole yrittänyt tarpeeksi. Tässä sitten tulee henkilökohtaisia eroja, kuka selviää mistäkin heti, mutta jos pelkää epäonnistua, ei omaa parastaan vain voi saavuttaa.

Etsi itseäsi parempaa seuraa

Harjoitusseuran ja vastustajien tulisi olla vähintään askeleen, mielummin kaksi edellä itseäsi. Tästä on muutama etu, ja vain vähän haittaa mikäli henkinen kantti kestää. Ensinnäkin, se karistaa turhat luulot pois, jos kuvittelit ettei kehittymisen varaa ole paljon. Toiseksi se antaa perspektiiviä. Kehittymiseen tarvittavat asiat ovat yksinkertaisia, ja ne pystyy omaksumaan jokainen. Joskus vain jonkun muun täytyy sanoa ääneen ne yksinkertaiset asiat, että palaset loksahtavat kohdalleen. Parempi seura laittaa yrittämään enemmän ja antaa vahvistaa ajatusta "kyllä minäkin pystyn tuohon".




Pysähtyminen
Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei ehdi tajuta mistä on tulossa, minne on menossa, ja ennen kaikkea tiedostaa missä on nyt. Moni väittää ettei tarvitse reenipäiväkirjaa, koska muistaa käyttämänsä sarjapainot, tulokset jne. En usko pätkääkään, että tuo olisi mahdollista. Muistiinpanot mahdollistavat sen, että tiedät tarkalleen mistä olet tullut, ja missä ole tällä hetkellä. Näiden tietojen perusteella tiedät, millä rahkeilla olet menossa eteenpäin. Hienoinkaan ohjelma ei ole toimiva, ellet pysty seuraamaan sillä saatuja tuloksia.

Mihin olet menossa & päivän vire
Itse teen harjoitusohjelmani korkeintaan 3 päiväksi eteenpäin. Tiedän kuitenkin tarkalleen minne olen menossa, ja tekemistä ohjaa se, miten seuraavat 3 päivää pystyvät tukemaan parhaiten matkaa 3 päivän takaisesta. Tärkeä asia on päivän vireystila. Mikäli palautuminen ei ole ollut odotettua, on flunssaa, olosuhteet eivät ole otolliset tai mitään muutakaan, päätä on mielestäni tyhmä lyödä seinään. Kova työ on tärkeää, mutta tärkeämpää on tilanteen mukaan tehtävät järkevät päätökset.

Lue. Ajattele.
Mitä tahansa teetkin, lue alan kirjallisuutta paljon. Joku on tehnyt asiaa ennen, ja jos hän on kirjoittanut siitä, häntä luultavasti kannattaa kuunnella. Älä usko mitään suoraan, mutta kuuntele kaikkia. Jos kymmentä opiskeltua tuntia kohti opit yhden asian, on se jo paljon.

Usko itseesi.
Tämä lause on koko MPM:n takana. Kukaan muu ei usko sinuun sinun puolestasi. Rohkeiden päätösten ja ratkaisujen tekemiseen tarvitaan kovaa luottamusta itseensä. Se on kaiken kehittymisen edellytys. Joskus pitää tehdä asioita, mitä muut eivät täysin ymmärrä.

Hanki esikuvia. Inspiroidu.
Huikeiden suoritusten ja henkilöiden kohtaaminen jättää aina jälkensä. Listaan muutaman.

• Matti Heikkinen. Miehen analyyttisyys ja rohkeus ovat vertaansa vailla. Näiden takia yksi suurista esikuvistani.
• Novak Djokovic, Australian avoimet 2012. Voitto 6h finaalista uskomattomien vaiheiden jälkeen. Olin sanaton.
• Tomasz Majewski. Peking 2008, finaalissa huikeaa venymistä.
• Sampo Lehtola. Kuin puskista 83.77m. Olisi ansainnut Tero Pitkämäen paikan Daegun kisakoneessa. Erittäin inspiroiva temppu.
• Tommi Evilä. Puheet, ettei miehen pää kestä, ovat aivan turhia. Kotikisoista MM-pronssia, piste.

Jokaisen paras saavutus on juhlimisen arvoinen, oli se aivan mitä tahansa!

Lontoon olympialaisiin on puoli vuotta, ja rehellisesti into alkaa olla jo aika kova. Kisoissa suurimman mielenkiinnon saa oikeutetusti yleisurheilu, mutta mielenkiintoa riitää takuuvarmasti muihin lajiehin. Miesten lentopallomaajoukkueen pääsy kisoihin olisi samanlainen temppu kuin miespikajuoksijan saaminen välieriin tai naiskiekonheittäjän pääseminen finaaliin. Viimeksi kuin vastaavanlainen iloinen tapahtuma tuli, leivoin teekkareiden wappupicnicille 50 munkkia ihmisille jaettavaksti, ja taidanpa laittaa nyt paremmaksi. En tiedä vielä miten, mutta sen varmasti teen, mikäli näen tämänkaltaisia huippuvenymisiä. Ei parane kuitenkaan ihan mitä tahansa luvata, sillä en löydä syitä mikseivät vaikka kaikki nämä tapahtuisi. Näiden lisäksi mielenkiinnolla odotan myös purjehduksen, melonnan, tenniksen, uinnin, sulkapallon, soudun sekä painonnoston tapahtumia. Alla on olympiakisojen järjestämien tekemä video, jonka näin töllöstä juuri äsken. Video tiivistää pitkälti sen, mistä urheilussa on lopulta kyse.

"Everyone's personal best is worth celebrating, no matter what it is"

Tuosta tuli mieleen, että olen muutamien viime kisojen ajan seurannut tiivisti myös kärjen takana tapahtuvia asioita. Daegu2011 naisten keihäsfinaali oli jotain tolkuttoman hienoa, mutta esimerkkinä O-P Karjalaisen suoritus vaikean vuoden jälkeen oli erittäin hieno veto! Ja niin, sijoitus oli yhdeksäs, hävisi noin viisi metriä voittajalle.

Henk.koht tammikuu on mennyt ihan positiivisissa merkeissä, ja koska positiivisuuden kautta kannattaa lähteä liikkeelle, listataan 3 eniten mieltä piristänyttä onnistumista

1. Tasajalkapomppu seuraavalle metriluvulle!
2. Tenniksessä pamahtaneet ässäsyötöt M©:ta ja P©:tä vastaan. Pieni kikka muutti syötön surkeesta melko hyväks!
3. Ensimmäinen dippipunnerrus ikinä! En ole tätä juurikaan harrastanut, koska omat välitykset ja massa on tähän aika surkeet.

Vielä loppuun CMX:n sanoin, ...ei ole turhia päiviä, tai jos on, on koko elämä. Alla on vielä kuva, joka koristaa ulko-ovea nykyään. Kaivoonkin on luultavasti mukavampi pudota tuolla asenteella.

Toisiksi parasta, mitä voit tehdä vatsalihaksille

Kyynerpää on vähän meinannut vihotella. Ilmeisestikin tämä on peruja viikontakaisesta pirkkahallireissusta, jossa tuli heitettyä mahapaukku kyynerpään kautta ympäri kovalle kumimatolle. Lisäosumaa se otti olkapäiden keppijumpasta ja penkkireenistä. Vasen kyynerpää on jo 4 vuotta sitten vihotellut, kun reilillä tuli pelattua biitsiä, mutta kipu hävis kun alotin puntillakäynnin. Tänään palattiin juurille, ja ajattelin koulun lentopalloporukan vuorolla testata, miten tuo kestää. Vähän tuo muistutti välillä olemassaolostaan, mutta lopputulos oli se, ettei huolissaan tarvi olla. Helpottava tieto!

Olen venyttelyyn kesän jälkeen panostanut aika paljon, ja ajattelin jakaa teille pienen palan projektissa, jonka lopputulemana olis löytää itselle kunnolla sopiva venyttelyohjelma. Venyttelykään ei ole hirveän yksinkertaista, jos sillä halutaan tukea nopeutta ja voimaa, mutta siitä myöhemmin. Tässä on yksi, vähän eksoottisempi suosikkini

Kylläpä nuo käsivarret näyttävät taas komeilta

Erittäin tehokas venytys vatsalle, toimii paremmin itsellä kuin käsillä maasta työntäminen. Asento on itsellä vielä jyrkempi, mutta kuvausteknisesti se ei nyt onnistunut. Käsillä pitää roikkua aktiivisesti, jotta venytys tulee vatsalle eikä kohdistu liikaa selkään. Mikäli keppi luiskahtaa, opitpahan tasapainottelemaan paremmin.

Näin olen valloittavat reiteni hankkinut

Tänään mennään vähän pidemmän kautta vähän pintaa syvemmälle. Joskus se on kuitenkin tehtävä, sillä vain raapaistessa pintaa ei yleensä voi oppia mitään. Jaetaan teille pitkän kautta pala omaa reenifilosofiaa. Hyppäämällä suoraan katkoviivan alle vältät sen, että saatat oppia jotain.

Kyykkyreeni, jonka jälkeen kävelykyky säilyy, on hyödytön kyykkyreeni. Jalkojen massareenaaminen taas on helppoa, senkun pistää rautaa tankoon ja irvistää. Kun ei jaksa, vähentää rautaa ja irvistää taas loppuun asti. Mutta entä sitten, kun jalkoihin pitää saada nopeutta ja elastista voimaa? Siinä sitä onkin suunnittelemista.

Otetaan kevyt raapaisu lääketiedettä, ja lihasten eroja. Ojentajilla, reisi- ja vatsalihaksilla on yksi reipas ero, eli käyttötapa. Jokainen puntilla joskus vähänkään käynyt tietää, että ojentajat saa ajettua helposti loppuun pienelläkin vastuksella, ja kun ne on loppuun viety, eivät ne siitä helposti palaudu. Reisilihaksien loppuunvieminen on jo vähän työläämpää, sillä ne kestävät rasitusta melko pitkään ja palautuvat pääosin ojentajia paremmin. Vatsalihasten vieminen samalla lailla loppuun kuin ojentajien vaatii taas erittäin paljon, ja ne palautuvat melko nopeasti. Takana näissä käyttäytymisissä on lihasten alkuperäinen käyttötarkoitus. Ihmisen vatsalihakset toimivat käytännössä koko hereilläoloajan, reidet suurimman osan, ja ojentajat vain silloin tällöin. Näiden asioiden sivuuttaminen on lähestulkoon kuin kiipeäisi pers edellä puuhun. No, tapoja on monia.

Erään järjettömän kyykkyreenin tulos, pehmusteesta huolimatta

Miten tämä sitten liittyy kyykkyreeniin? Siten, että ainakin minulle se on tuonut hirveän kasan murheita. Omistan reidet, joiden ympärys rentona on 68,5cm ja etureiden pituus on ~43cm. Hyvää ja huonoa, räjähtävä ponnistusvoima on mielestäni reilusti oma paras osa-alueeni, mm. tasajalkahyppy 3m 104kg:na, ja kyykky noin 2x penkki. Varjopuolena tässä on se, että hapenotto ei pysy nytkään mukana, eli massaa en halua tuonne kiloakaan lisää. Vaikeaksi homman tekee se, että 95%:ssa jalkaliikkeistä vaikein osa on eksentrinen vaihe, kuten kyykyn alaslasku ja suunnanvaihto. Ylösmentäessä lihas supistuu ja lyhentyy, mutta alas mentäessä lihas supistuu ja pitenee samaan aikaan. Siinä lyhyt syy, miksi se kävelykyky katoaa, lihas menee tehokkaasti päreiksi kun osa lihaksesta yrittää kiristyä ja osa löystyä. Tämä taas tuppaa helposti kasvattamaan massaa, mikä ei ole nyt toivottua.

Semmonen pönkkä

--------------------------------------- Ratkaisu---------------------------------------

Paras liike mitä olen löytänyt, on bulgarialainen askelkyykky smithissä. Eksentrinen vaihe jää tuossa melko vähälle, ja ylöstyöntöön saa nivelystävällisesti laitettua vastusta tarpeeksi isommallekin karjulle. Isoimpana erona läskikyykkyyn on rasitus enemmän takareisi-pers-akselille. Olen päätynyt 3-5x3-5 reeneihin, näiden jumi/tulossuhde on selvästi ollut paras. Vanha totuus on myös se, että voimaa tulee puntilla, nopeutta juoksemalla ja elastisuutta hyppimällä. Tästä syystä kannattaa ehdottomasti jättää kaiken maailman funktionaalinen harjoittelu omaan arvoonsa, kuten vaikka levytanko selässä juokseminen. Yleisurheilijoilla on hyviä liikkeitä, joissa yhdistyy levytanko liikesarjoihin, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Summa summarum. Intensiiviset voimareenit isoilla painoilla, sarjojen välissä pomppuja ilman vastusta elastisen ylläpitämiseksi. Elastisuutta pudotus-, kevennys- ja sarjahypyillä, ja nopeutta yksinkertaisesti juoksemalla. Kesällä sitten nähdään, kantoiko tämä tulosta. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

Miksi miehet eivät osaa askelsarjoja

Tänään tuli taas kylmää vettä niskaan ja rajusti, mutta aloitetaan positiivisemmasta päästä. Torstain pirkkahallireissulla tuli rivestä tehtyä 3*3*75kg ja sain vihdoin videopätkää. Sarja oli viimeinen, eikä enää ihan niin lennokas kuin ensimmäiset, mutta videosta näkyy tekniikkaa kuitenkin. Unohtakaa viimeinen toisto, se oli huono. Muuten kommentit tuosta ovat tervetulleita niillä saatesanoilla, että en suostu menemään alle kyykkyyn, sillä tarkoitus tällä on harjoittaa räjähtävyyttä/nopeutta.

Uudet lapset löysi kotiin <3

Yksi liian vähän puhuttu asia reenatessa on hengittäminen. Hyvällä hengitysrytmillä saa helposti yhden toiston sarjoihin lisää, jos vertaa sitä sinnepäin tehtyyn hengitysrytmiin. Kun tarkoitus on kasvattaa lihasta tai voimaa, tulee rajoittavan tekijän olla lihaksen kestävyys, ei hapenotto. Mikäli tunsit piston sydämessä, muista hengittää ja puhista äänekkäästi seuraavan kerran bodatessasi, niin lupaan minäkin tehdä.

Tänään ei riven 3x4x72,5kg onnistunut, vaan ihan viimeinen veto oli melko ponneton, ja tanko lisäksi tipahti reiden päälle eikä suoraan lattialle. Hengitysrytmi, jne... Samalla tuli pitkästä aikaa hetki, jolloin meni hermot ja kiroilin itseäni ja sitä, miksi keskittyminen välillä herpaantuu. Todettakoon vain, että joskus täytyy jokaisen epäonnistua. Vauhtipunnerrus kelvollisesti 3x4x70kg, ja tuohon täytyy etsiä jotain uutta virikettä, sillä se on hieman junnannut. Penkkiprogressiossa oli vuorossa 3x3x80kg, ja hengitysrytmi tuli taas esiin. Ensimmäinen sarja teki pahaa, syvempi hengitys teki seuraavista sarjoista hieman helpompia.

Mutta se hetki, joka palautti maan pinnalle. Lauantaiperinne, ohjattu venyttelytunti. Ohjelma oli uusi, ja mikä hienointa, avuksi otettiin kepit. Mutta sitten... Askelsarjoja ja käsien heiluttelua alkuun! Mielessä pyöri, että olinko sittenkin ajautunut airobictunnille? Ensimmäinen askelsarja onnistui juuri, askel vuorotellen vasemmalle ja oikealle, aina jalka viereen tuoden. Mutta sitten, seuraavaksi jotain käsittämättömiä laukka-askelia pitkän matkaa vasemmalle, sitten oikealle käsiä samalla yläkautta liikesuuntaan pyörittäen. Pystyn juuri loikkimaan vasemmalle, tai oikealle, tai pyörittämään keppiä käsissäni. En kaikkia kolmea samaan aikaan, enkä edes kahta. Lopputulos oli se, että pyöritin keppiä ja nauroin itselleni. Viimeiksi muistan olleeni yhtä nolona, kun nuorenamiehenä seurakunnan leirillä juoksin pukuhuoneesta uimaan. Hetken kroolattuani huomasin, että jumankauta, mähän oon pallit paljaana. Ei muuta kun hippulat heiluen takaisin pukukopille, ylpeänä kuten aina.

Sisäinen lapseni on ilmeisesti poissa =(

Huomasin tänään, että mun sisällä oleva pieni lapsi ei olekaan iloinen, villi ja notkea, vaan luultavasti se on fotoneille allerginen nörtti. Tänään oli ensimmäinen, perinteeksi muodostuva torstai-pirkkahallisessio Masa©n kanssa, ja aika monenlaista tuli tehtyä ja koettua. Viimeksi puhuin mahdollisuutta videoita sähläämisopasta, ja tänään siihen olisi ollut huippumahdollisuus, mutta video ei pyörinyt oikeaan aikaan.

Sisäinen lapsi oli todellakin hukassa, vaikka telinevoimistelupuolelta löytyi trampoliini! Kotona ei koskaan tuollaista ollut, ja hyppiminen olikin aluksi ja myös lopuksi melko kankeaa. Kuperkeikat, selälleen&pystyyn-hypyt, vattalle&pystyyn-hypyt, istumaan&ylös-hypyt onnistuivat lopulta välttävästi, ehkä ensi kerralla sitten. Olen ottanut yleisesti sen linjan, että turha esittää yhtään fiksumpaa kun mitä on, ja siksi julkaisen videon noista pompuista! Sähläämistä edusti hyppy, joka laskeutui puoliksi istualteen, puoliksi selälleen, ja leukahan siinä napsahti kiinni, kieli välissä. Kovin kova täräys ei ollut, mutta perkule kun sattui tuokin.

Vielä nasakampi ja näyttävämpi sähläys oli 5kg kuulanheitto JVE:llä (mallia videosta kohdasta 1:15). Muutama heitto oli alla kelvollisina, ja sitten tärähti! Kuula ylös, joustava alastuonti ja PAM, kuula lensi kuin ohjus, en edes nähnyt kuinka pitkälle. Vahinko vain, että niin lensi myös mies. Ponnistus suuntautui vähän liikaa eteen, en saanut jalkaa alle ja 104kg tömähti kierteellä kyynerpään kautta kumimatolle turvalleen, pamahduksen kera tietysti. Onneks paikalla oli muitakin, ettei jäänyt hyvä komedia näkemättä. Onni oli se, ettei alusta ollut sepeliä, mutta kyllä tuostakin kyynerpäähän jälkiä tuli, kuten kuvasta näkyy.

Eikä tässä vielä kaikki. Aliarvioin voimani pikkusen, ja olin aika lähellä katkasta sprinkelin vesiputken hallin katosta kuulalla. Siitä oliskin saatu aivan uus tarina, mutta hyvää karmaa oli ilmeisesti varastossa niin paljon, että säästyttiin.

Ja kirsikka, joka jokaisen kakun päälle pitää löytää. Tasajalkapomppu tärähti 3 metrin viivalle!

Yksinkertainen ohjelma voiman hankkimiseksi. Toiminee myös uudenvuodenlupauksen tehneelle

En usko että sellaista ihmettä on nähty, että ihminen vetää rinnalle enemmän kuin saa maastavedosta, mutta ollaan aika lähellä, että tekisin tuollaisen ennätyksen. Päätin ottaa tänään raakana rinnalle 3x5x70kg, ja tuo oli juuri se, mihin pystyin pitäen tekniikan kasassa. Riven kanssa samalla progressiolla on mennyt myös penkki, eli kun 3x5 on saavutettu, nostetaan painoa, ja kohti uutta 3x5:ttä. Suurinpiirtein näin rivellä siis

•    3x5x70kg (hanskattu)
•    3x3x75kg
•    3x4x72,5kg
•    4x2x77,5kg
•    3x5x72,5kg

Ja tsädääm, taas ollaan 2,5kg ylempänä. Ongelmana tässä progressiossa on tuntunut olevan se, että palautumisen kannalta lyhyet sarjat ovat aivan erilaisia kuin toistomäärältään 8+ sarjat. Lihas saattaa 48h levon jälkeen olla täysin fressin tuntuinen, mutta ei kuitenkaan kunnolla palautunut. Tämä johtaa siihen, että tehoja ei vain saa irti, tai tuloksena on jumi, joka lähtee pois yhtä helposti kuin risteilijä matalikosta.

Komeet maistelemassa Optimumin Caramel Toffee Fudgea. Kelpasi.

Sunnuntaina olin todentotta heti aamusta hiihtämässä, vaikka lämpömittarit näyttivät -13 & -17, totuus jossakin siellä välissä. Nuo ovat kuitenkin vain numeroita, ja kun on tarpeeksi iso palo sydämessä, niin sitähän hiihtäälutkuttaa vaikka alasti kuunvalossa. Sensijaan tämä palo ei korvaa sitä puuttuvaa palaa keskittymisestä, sillä kun täysissä tamineissa huomaa unohtaneensa sykemittarin, ei voi kun huokaista syvään. Mikä tärkeintä, myös talven ensimmäinen kaatuminen hiihtolenkillä tuli hankittua plakkariin. Loukkaantumisvaara oli minimaalinen, sillä seisoin lähestulkoon paikallani kun kompastuin suksiin. Joku päivä teen vielä vaihe vaiheilta ohjeistavan videon siitä, kuinka helppoa säheltäminen oikeasti on.