Joulu meni pipariksi

Edelliset 8 päivää menivät käytännössä kaikki leväten, jos unohdetaan yksi täysin alussa pieleen mennyt ja keskeytetty puntti. Joulunpyhät ja rokotukset eivät antaneet armoa, vaan sohvan pohjaa on aika tehokkaasti nyt kulutettu. Erityisesti lavantautirokote oli melko kova pala, ja asetti pieneen pakkolepoon. Kapseleita otetaan yhteensä kolme välipäivien kera, ja kapselin ottamisen jälkeinen päivä oli melko sekavan oloinen ja voimaton. Joulupäivänä napostelin noista viimeisen, ja tänään sain tehtyä hyvin pienen kevyen hiihtolenkin jo.

@hautausmaa, Pori

Lenkillä huomasin sen, miksi luisteluhiihto vaihtui aikanaan pääosin perinteiseen tyyllin. Törkeän kalliit Fischerin monot ovat surkeimmat, joita olen ikinä käyttänyt. Alkuperäiset nauhat olivat surkeat, ja nauhanreikiäkin on vain yksi siellä ja toinen täällä. Kiristäminen on siis vähintäänkin vaikeaa, vaikka mono pitäisi saada tuettua kunnolla. Pahinta on kuitenkin pohja, joka tuntuu olevan sisäpuolelta hieman kupera, ja on vielä älyttömän kovaa muovia. Lähes koko paino kasaantuu siis jalan keskikohdan päälle, ja sillä seudulla olevat luut ilmoittavat aika nopeasti että tämä ei käy päinsä.

Hiihdettyäni noin kilometrin älysin onneksi lopettaa matkanteon, kun takaisinkin oli tultava.  Pari kilometriä vaivoin sain matkaa taitettua, ja että perkele kun sattui laittaa painoa jaloille. Kun kaupunki ei ilmeisesti säästösyistä ollut päättänyt ajaa latuja, vaan niitä kuorrutti noin 15cm tuore suojalumipöperö, niin pelihuumori ei ollut ihan korkeimmillaan. Aika lyhytnäköistä tämä perusliikuntapalveluista säästäminen, joka tulee varmasti tulevaisuudessa kalliiksi.

Suunniteltu kevyt intervallipitoinen 7,5km vaihtui siis 2km kidutukseen, ja oikeastaan ihan hyvä. Lepojakson jälkeen maltilla liikkeelle, ja huomenna olisi sitten tuplareenipäivä jos virtaa riittää. Aamulla loikkia ja heittoja pirkkahallissa, ja illalla sitten Kauppi-Niihimaa hinkkaamaan. Perinteisellä. Kyllä tämä tästä. Tuloksia pitäisi hallissa saada testailtua, mutta saa nähdä tuleeko vain pannukakkuja.

Keväinen sunnuntai ja elämä hymyilee

Perjantai-illan floppi on pyyhitty jo mielestä, ja kovaa vauhtia jatketaan eteenpäin. Yksi reenivihko kestää kassissa noin puoli vuotta, ja taas oli aika pistää vanha muiden risaisten vihkosten joukkoon, ja korkata uusi. Vanhojen vihkojen lukeminen huonoina hetkinä on nostalgiaa parhaimmillaan, saa ainakin todeta että kehitystä on tapahtunut aikojen saatossa.

Vaikka perjantaiyönä jouduin pitkästä aikaa ottamaan 300mg buranan reisikivun takia, että sai nukahdettua, lauantaiaamuna vire oli jo ihan kelvollinen. Rinnallevetoprogressio eteni siihen vaiheeseen, että ensi kerralla tehdään sarjoja jo 80kg:lla! Merkinnät vanhasta vihosta kertovat, että 3x8x50kg on tehnyt tiukkaa viime heinäkuussa. Päivän helmenä oli kuitenkin tiedossa urheilulajeista majesteettisimman kokeilu!

Tilanne lavastettu

Voin rehellisesti sanoa, että pelatessa tuli hiki! Laji oli hankala, mutta aivan älyttömän hauskaa. Osoitin ääretöntä lahjakkuutta saamalla heti ensimmäisellä heitolla kiven pesään siniselle kehälle. Tämä jäi kuitenkin lähestulkoon ainoaksi, sillä rata kului keskeltä erittäin liukkaaksi, ja heitot tuppasivat karkaamaan läpiheitoiksi. Pienen mutta loistavan opastuksen jälkeen pääsimme pelaamaan seuran naisten kanssa 3vs3 pelin, jossa yllätimme pelillämme ennenkaikkea itsemme. Kierteen saaminen kiveen ei ollut hirveän helppoa, mutta vaikeinta oli kuitenkin lukea rataa oikean voiman saamiseksi.

Kelit suosivat joka tapauksessa, ja kevät on todellakin täällä, ja mitäs muuta sitä tekisi kuin harrastaisi yhdistelmähiihtoa! Tämän päivän reissu koostui 1km kiroilusta perinteisellä tyylillä, jonka jälkeen ajettiin autolla kotiin hakemaan vapaan sukset. En uskaltanut laittaa liisteriä pohjiin, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. -1..+2 jäätyi saman tien kun ladulle pääsin, ja keräsi rakeista lunta pohjiinsa niin etteivät sukset liukuneet mihinkään. Totesin ettei tuossa ole mitään järkeä, ja otin vapaan sukset käyttöön ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Kotoa lähtiessä suunnitelmana oli "pitkä ja rauhallinen lenkki", mutta yllätys yllätys, tämä vaihtui 150m rentoihin maksimivetoihin. Syke ei noussut juurikaan, 179bpm on noin 7 lyöntiä alle sen mitä odotin. Meno oli ensimmäiset 4-5 vetoa aika dieselmäistä, ja vaikka jaloista löyty hieman tehoa, niin rytmi oli laiskaa. Loppua kohti nuo kuitenkin paranivat, eli ei mennyt rehkiminen hukkaan.

Huomenna tarina jatkuu, ja pirkkahalli kutsuu aamutuimaan.

Näin paloi 141g rasvaa

Aamulla piti mennä juoksemaan pirkkahalliin, mutta väsytti sen verran että päätin siirtää tämän torstaille. Oikeastaan nukahdin herätyskellon päälle, mutta ollaan siitä hyshys. Sensijaan tänään tuli se kaunis päivä, kun koeajoin ensimmäistä kertaa uudet pertsan Carbonliteni! Ihan hyvän tuntuset kapulat oli, mutta omat voitelutaidot ja Tampereen latujen kunnossapito eivät sitten kiitosta juuri saakaan. Latujen edellisestä ajamiskerrasta oli nähtävästi pieni ikuisuus, latu-ura kuin pommin jäljiltä ja ladun vieressä oli pienoinen Grand Canyon juuri siinä, mihin sauvat pitäisi tökätä. Kun vielä valitsin voiteen välille +1 - -3, niin eihän se pitänyt vaan jäätyi. Kun potkut eivät pidä ja sauvat uppoavat yhtäkkiä lumihankeen, on hiihto lievästi sanottuna hankalaa, mutta ainakin hengästyy jos ei muuta. Saldoksi tuli aika lailla 1h, keskisyke 165 ja maksimisyke 185. Keskisyke on korkea, mutta tulee alas nopeasti jos vaan jaksaa sivakoida. Mittariin oli asetettu painoksi 7kg todellista vähemmän, ja se ilmoitti kulutukseksi silti 991kcal. Sillähän laihtuu jo 141grammaa!

Rakas ystäväni Olli© heitti haasteen penkkikilpailuun, ja haluaisinkin vinkkejä minkälaisen pokaalin teetän pojalle, hän kun on voitostaan niin varma. Ajankohta on taktisesti teekkariwapun loppupuolella, 28.4. klo 10.30 reiluilla säännöillä, eli perse penkissä ja pompauttaa saa niin paljon kuin rintaranka kestää. Toinen toveri Niko© antoi ihan hyviä vinkkejä, omat isojen liikkeiden reenit kun on koostunut lähes pelkästään 3-4 ison sarjan tekemisestä, ja kaivannut jotain siihen rinnalle.

Osuttiin penkkipäivänä samaan aikaan salille, ja omien, tällä kertaa onnistuneiden sarjojen jälkeen innostuin tekemään perässä räjähtäviä punnerruksia lattialta. Tarkoitus oli tehdä normaali punnerrus sen verran terävästi, että samalla vauhdilla pääsi laskeutumaan noin 30cm korkeudella olleiden steppilautojen päälle suorilla käsille. Kun näitä pisti 3 sarjaa niin pitkinä kun terävinä pystyi tekemään, niin kyllä kädet muistuttivat vielä seuraavanakin päivänä.

Yksinkertainen ohjelma voiman hankkimiseksi. Toiminee myös uudenvuodenlupauksen tehneelle

En usko että sellaista ihmettä on nähty, että ihminen vetää rinnalle enemmän kuin saa maastavedosta, mutta ollaan aika lähellä, että tekisin tuollaisen ennätyksen. Päätin ottaa tänään raakana rinnalle 3x5x70kg, ja tuo oli juuri se, mihin pystyin pitäen tekniikan kasassa. Riven kanssa samalla progressiolla on mennyt myös penkki, eli kun 3x5 on saavutettu, nostetaan painoa, ja kohti uutta 3x5:ttä. Suurinpiirtein näin rivellä siis

•    3x5x70kg (hanskattu)
•    3x3x75kg
•    3x4x72,5kg
•    4x2x77,5kg
•    3x5x72,5kg

Ja tsädääm, taas ollaan 2,5kg ylempänä. Ongelmana tässä progressiossa on tuntunut olevan se, että palautumisen kannalta lyhyet sarjat ovat aivan erilaisia kuin toistomäärältään 8+ sarjat. Lihas saattaa 48h levon jälkeen olla täysin fressin tuntuinen, mutta ei kuitenkaan kunnolla palautunut. Tämä johtaa siihen, että tehoja ei vain saa irti, tai tuloksena on jumi, joka lähtee pois yhtä helposti kuin risteilijä matalikosta.

Komeet maistelemassa Optimumin Caramel Toffee Fudgea. Kelpasi.

Sunnuntaina olin todentotta heti aamusta hiihtämässä, vaikka lämpömittarit näyttivät -13 & -17, totuus jossakin siellä välissä. Nuo ovat kuitenkin vain numeroita, ja kun on tarpeeksi iso palo sydämessä, niin sitähän hiihtäälutkuttaa vaikka alasti kuunvalossa. Sensijaan tämä palo ei korvaa sitä puuttuvaa palaa keskittymisestä, sillä kun täysissä tamineissa huomaa unohtaneensa sykemittarin, ei voi kun huokaista syvään. Mikä tärkeintä, myös talven ensimmäinen kaatuminen hiihtolenkillä tuli hankittua plakkariin. Loukkaantumisvaara oli minimaalinen, sillä seisoin lähestulkoon paikallani kun kompastuin suksiin. Joku päivä teen vielä vaihe vaiheilta ohjeistavan videon siitä, kuinka helppoa säheltäminen oikeasti on.

Miljoona syytä rakastaa Suomen talvea

Vihdoinkin tuli se hetki, että sukset saatiin miehen alle! Vanhassa muistissa oli, että talven ensimmäiset sivakoinnit on fiilikseltään semmosia, ettei niistä kehtaa puhua tutuille, saati sitten tuntemattomille. Vuosi 2012 on ilmeisesti monellakin tavalla erilainen, sillä reissu oli pelkkää mahtavuutta! Reilu 7km tuli heitettyä, ja vielä ihan hymyissä suin. Sykemittari lähtee mukaan vasta seuraavalla kerralla, ainoa toive on että keskisyke ei hirveästi nouse hirveästi yli 180bpm. Sain tänään jopa 3-4 kertaa matkan aikana tehtyä alle puolen minuutin tiukemman vedon intervallityyppisesti, ja saatanpa toistaa saman tempun huomennakin. Oppia tästä päivästä voisi sen verran ottaa, että reiluun pakkaseen ei kannata ottaa niin kylmää juomaa kuin hanasta saa. Kaiken lisäks mun kimppuun kävi ladulla koira! jumalautaperkele ne karvakasat pois laduilta! Ehti nousta takajaloilleen mua vasten ja näykätä, mutta kerroin sille pari elämän realiteettia, ja käskin mennä syömään pienempiänsä. Aika hiljaista poikaa oli sen jälkeen.

Kalliiksi tämä miehen kasvaminen kuitenkin tulee. Sukset ovat liian löysät, ja pitovoide hinkkaa latuun ja tökkää kunnolla jos on epätasaista. Eräs Fischer-pari saa luultavasti pian uuden kodin :) Muilla merkeillä jäykkyydet ovat tuntuneet loppuvan jonnekin 90kg alapuolelle... Tänään oli tarkoitus myös hakea uudet housut kaveriksi takille, mutta ei ollut niin helppoa. Kokeilin yhteensä ainakin 8 eri housuja, joista 3 jälkeen totesin, että reidet eivät yksinkertaisesti mahdu XL-kokoon. Sitten 5 eri mallista XXL-kokoja, joista 3 olivat hintaluokaltaan >100e, ja 2 muuta 50e tienoilla. Ostan mielummin hyvät ja kestävät, mutta en suostunut maksamaan 130 housuista, joissa ei ole taskuja. Etsintä jatkukoot siis...

Ja sinä, joka istut internetin ääressä, lopeta elämäsi tuhlaaminen ja mene ulos! Ei noin kauniita maisemia ole olemassa, kuin mitä siellä tällä viikolla on ollut, nauti siis niistä. Ja niin hei, pipo päähän ettei palele!

Välitilinpäätös. 4700 poltettua kaloria yhdellä lenkillä.

Oh hoh. Olo on aika tyhjä. Ennen tätä talvea pisin perinteisellä hiihdetty lenkki oli korkeintaan 10km. Tänä vuonna ajattelin että nostetaan se nyt sinne 20km paremmalle puolelle. Ja hups. Eilen tuli sitten tempastua 50km. Tahti oli erittäin  rauhallinen, kun matkan keskisyke oli vaan 149! Polar kertoo, että kaloreita kulu matkan aikana 4700. Voin sanoa että toi on kova lukema! Tota vajetta saa paikata muutaman päivän syömällä, öö, koko ajan? Ja parempi tehdä se kunnolla ettei tule tautia kun on aika tärkee viikko edessä. Matkan maksimiske oli korkeintaan 175, mutta lenkin viimeisessä isossa mäessä tuli puristettua tarkoituksella niin paljon kun lähti, ja mittari heilahti 182. Oma max on siellä 192 tietämillä. Toi on muuten maailman tyhmintä hommaa pitkän lenkin päätteeks vetää tiukka spurtti loppuun. Jos yhtään mitään mistään tiiän, niin lenkkien lopuks hapot kuuluis HUUHTOA pois jaloista, ei kerätä niitä sinne

Mutta ennen kaikkea, oli jumankauta mahtava lenkki! Kausi sai sopivan huipennuksen varsin muikeessa kevätkelissä. Perinteisen latu oli pääosin huippukunnossa. Ei jäässä, mutta kumminkin melko liukas. Nää on niitä reissuja, minkä takia tätä hommaa tekee. Ensimmäiset 20km meni oikeestaan ilman minkäänlaisia ongelmia, jos unohdetaan voiteeseen tarttuneet, välillä puolen kämmenen kokoset kaarnanpalat, mitkä vei pidon ja luiston. Saakelin oravat, pysyis ruokineen omilla tonteillaan! Vaikeudet alkoi oikeestaan vasta 35km kohdalla, kun olkapäät ja ojentajat antoi lakkovaroituksen. Osui muuten erittäin huonoon saumaan, kun edessä oli 2km pätkä lähes tasaista maastoa, missä tasatyöntö on ainut järkevä etenemismuoto. Ongelma on siinä, että jokanen tasatyöntö vastaa yhtä reipasta vattalihasrutistusta, ja omalla kohdalla ~35kg ojentaliikettä taljalla tehtynä. Kilomäärä arvioitu hihasta ravistamalla. Mutta sitten kun voima loppuu, niin irvistetään ja mennään metri kerrallaan! Sen lisäks voimia antaa pakosti se, että kaverikin jaksaa vieressä, niin ei vaan viitti hyytyä. 35-45km välissä ei paljon pyörinyt ajatuksia päässä, kun teki vaan pahaa ja pumppu tako reissun kovimpia lukemia vaikka kuinka hölläs. Kun oli 5km jäljellä, helpotti henkisesti todella! Jäljellä oli enää 1 mäki, ja muu pätkä loivaa alamäkeä, jota on tullut hiihdettyä noin miljoonasti nuoruudessa.


Mutta jos teki pahaa kropalle, niin mieleen jäi kyllä mahtaviakin juttuja. Reitillä oli kohta, jossa ylitettiin moottoritie viimisen päälle modernin näköstä siltaa pitkin. Aurinko paisto, maisema oli kuin Photoshopilla tehty, paikanpäälle oli tuotu samanlaisia turvaverkkoja kuin telkkarissa. Parasta, että tänne alueelle laskettiin yhtä reitin isoimpia mäki alas, ja mäen alla latu jatku liikenneympyränä! Mitä hemmettiä, liikenneympyrä hiihtäjille :D

Palautteleminen on vauhdissa, lenkin jälkeen söin, nukuin, söin, söin ja nukuin. Illalla kotimatkalla toimin myös ruokataksina, ja hain kiinalaistädiltä 19 laatikollista ruokaa :) Kuskinpalkkaa sain 2 laatikollista, siinä oli melkein 1,4kg ruokaa mulle! Jumalaton määrä syötävää, mutta aamupalalla viimeistelin loput. Yöllä uni ei meinannut tulla, kun pulssi hakkas toisella miljoonalla, mutta muutamien tuntien jälkeen lopulta sitten nukahdin. Sängyssä makailua tuli 13 tuntia, mistä yhtenäistä unta ei ollut tarpeeks. Mutta tän päivän ohjelma on aika lepopainotteinen, ei paljon ole tarkoitus sykkiä. Nyt saa lumet sulaa :)

Rakas kevätaurinko ja Wapun odotus

Epäreilua. Hiihdon, mäkihypyn ja ampumahiihdon maailmancupit loppu tänään. Itkupotkuraivari ei ole kaukana... Jos käännetään asia positiiviseksi, niin kohta voi viikonloppuisinkin lähteä ulkoilmaan lähetysten äärestä ;) Tumppi© ehdotteli, jos ens vkl laitettais hiihtokausi pakettiin, ja tehtäis ~50km lenkki Nokia-Tampere-Nokia. Ilmammuuta, jos lumet ei vaan karkaa ennen sitä. Foreca näyttää ihan mahtavaa kevätkeliä ens viikoks, ja jos ei nyt ihan puhdasta vettä tule niin eiköhän ladut kestä. Kestääkö mies? Tottakai ;)

Talvikauden loppumisesta seuraa väkisinkin se, että kesäkausi alkaa. Viime vuodelta ensimmäiset kesäiset dokumentaatiot löytyy 26.4, kun tuli pyörähdettyä Yu-kentällä kameran kanssa. Veikkaan että tänä vuonna tuo tehdään aikasemmin, kun lumikasat on aika nopeesti sulanut kumminkin. Haaveilua, haaveilua.

Kaverit on kovasti pyydellyt täksikin vuodeksi simaa, Vipen© kanssa onnistuttiin viime vuonna aika hyvin, vaikka ite sanonkin! Myös omia munkkeja tein. Hyi kamala kun oli rumia, mutta kun joku uskaltautu lopulta Wappupicnicillä niitä maistamaan, niin nopeammin teki kauppansa kun kaupan versiot! Tästä voi päätellä sen verran, että Wapun aikana kaloreita tulee kerättyä... Tein myös viime vuonna yhden special-munkin itselleni, joka edustaa kuvassa alla. Ongelma oli siinä, ettei se meinannut mahtua kääntymään kattilassa.

 

Alkava viikko on liikunnan suhteen ainakin alkupainotteisesti aika sykkimistä. Huomenna päivällä on tennispelit Matiaksen© kanssa, ja illalla rakkaan lentopallohöntsyporukan kanssa pelit. Tiistaina pitäisi sitten ottee tehoja vähän enemmän irti, ja kokeilla ylimäkivetoja. En vielä ole onnistunut oksentamaan reenatessa, mutta tiistaina saattaa olla lähellä :| Torstaina mörkövuorolla 21.00-22.30 lentopallokurssia, ja johonkin väliin pitäis saada vielä punttikin. Tää on taas näitä viikkoja, just tuli kolmen lepopäivän viikkoja pari peräkkäin. Mutta itse tätä pulkkaa vedetään, eli ei auta valittaa. Mutta pirulauta tää on myös hauskaa!

Aivan mahtavat keväthanget!

Tänään hiihdeltiin. Tai nautittiin auringosta, siihen se enempi kyllä meni. Nyt kun oli komee keli ja mahdollisuus ottaa kamera ladun varrelle, niin pienet tekniikkanäytteet tuli otettua myös videolle. Vaikka sitä luulee osaavansa kuinka, niin aika karusti video paljastaa mikä on pielessä. Nokialle on tehty ihan kaupungin keskustaan puistoa kiertävä latu, mihin paistaa lähes koko ajan aurinko, ja näin kaupungin mittapuulla maisematkin on koko ajan komeita. Vähän kun alpeille hiihtelis ;) Latu on noin kilometrin pitunen lenkki, eikä jyrkkiä mäkiä ole just yhtään. Ja ennen kaikkea latu oli viimisen päälle hyvässä kunnossa, ei roskia eikä kiviä vaan puhdas baana mitä mennä. Rentoa keväthiihtelyä siis!

Mutta ite tekemiseen. Lämmittelyjen jälkeen tais tulla hieman vajaa kymmenkunta noin sadan metrin vetoa, ja siihen päälle 2x200m kovaa. 100m matkalla ei oikein ehtinyt tapahtua väsymistäkään, jyrkempi mäki olis ehkä antanut enemmän vastusta. Mutta saipahan nyt nähtyä millanen tekniikka on helppoja osuuksia mentäessä. Keräsin alle meiningeistä taas videon!  Ensimmäiset ongelmat mitä kevätlumilla vielä katton jos sais korjattua, on vasemman käden kiertyminen vuorohiihdossa aivan liian eteen. Tossahan menee puolet työstä hukkaan kun työntää noin vinoon! Vuorohiihdossa ja tasatyönnössä työnnöt jää myös vähän lyhyen näkösiks, josko sitä notkistais itteään että saa vedettyä loppuun asti.

 Anteeksi huonosta laadusta, HD-videot on vähän turhan raskaita tubeen :/

200m vedot antoi samoja merkkejä kun eilinen punttikin, että kunto on alkanut puhjeta talven jäljiltä pikku hiljaa. Vaikka koko matkan puristi sen mitä irtosi, ei happoja kertynyt just ollenkaan, potkut oli teräviä ja happi kulki myös hyvin! Kutina olis semmonen, että vauhdittomalla 5-loikalla ei nyt ihan 15 metriä saavuteta näillä kiloilla, mutta 14 metrin yli lennetään varmasti! Kesällä sitten se 15m ;)

Tavalliselle ihmiselle superfoodia & omia onnistumisia

Viikonlopun PK-rypistys saatiin vietyä läpi ilman sen suurempia ongelmia. Hyvä minä! Yhteensä 5.5h rauhallista menoa 50 tunnin sisällä. Helpottaa hapenottoa melkoisesti! Aamulla tehtävät pitkät lenkit vaatii ruokahuollolta yllättävän paljon, kun lisäkulutus on noin 1000kcal tuntia kohti. Tuo kuulostaa järkyttävän isolta vieläkin, olisi kiva tietää millä perusteella Polarilla tuo on laskeskeltu. Joka tapauksessa, kun ruokahuoltoa ei ole ulkoistettu, vaan ihan omatoimisesti se on hoidettava, suunnittelu on tärkeää.

Om & Nom

Aamupalaa oon yrittänyt kasvattaa, mutta ihan mielettömästi aamuisin ei vain pysty syömään.  Oma setti on yleensä ~80g Elovenaa, 3dl kevytmaitoa ja hilloa päälle. Tuon määrän puuroa saa hyvin huuhdeltua alas, mutta kaloreita ei kuitenkaan varastoon kerry. Toiset syö aamulla proteiinijauheita yms muun seassa, ja siitä olisi hieno kuulla kokemuksia! Vierastan tota ajatusta, mutta erikoistapauksissa se voisi hyvin ajaa asiansa. Jos aamupalan syö 8.30, ja lenkin lopettelee vaikka 11-11.30, niin syömisväli venyy kuitenkin turhan pitkäksi, mistä seuraa väsymystä ja kaikkea muuta, mihin monella laihduttajalla urakka kaatuu heti ensimmäisten päivien aikana.  Ite heitin heti lenkin päätteeks naamaan 35g Whey + 60g Malto-paukun, minkä ansiosta ajomatka kotiin oli astetta turvallisempi, enkä meinannut nukahtaa saati pyörtyä.

6.3.2011 BPM AVG 157, MAX 182

Mikäli vain maitorahkaa pystyy syömään, se on aivan timangi ruoka niin paljon liikkuvalle, kuin heille jotka haluavat laihtua. Ilman jotain lisämaustetta (hillo/marjat/ananas/…) sitä ei syö kuin hullut. Ite sillon tällön lisään myös maltoa jonkun verran mukaan, niin annos pitää nälän loitolla pitkänkin lenkin jälkeen sen aikaa, että ehtii kunnon ruoan tehdä.  Rahkan lisäksi ehdoton suosikki on paistettu kana ja runsaskuituinen pasta, kun se on 1) hyvää, 2) halpaa, 3) täyttävää. Ei parane kyllästyä, sillä puuro, rahka ja kanapasta on pienimuotoinen pyhä kolminaisuus, mitä voin suositella kyllä kenelle tahansa, tavoitteista riippumatta.

Tutustuin myös lähemmin lumen ominaisuuksiin tänään. Kovaa ainakin oli. Ja tiukka mutka. Mutta välineet jäi ehjäksi, eikä sattunut juuri kuin omaan mieleen. Vähän liian nopea ja tiukka mutka vasemmalle, sisäsuksi haukkas reunaan kiinni, ja siitä eteenpäin latu-uraa ei enää sitten olekaan. Tuli ihan rehellinen puujalka, millä oli sitten aika mielenkiintoista mennä ylämäkeen vuorohiihtoa. Mutta mieli säily iloisena. Jalat on muuten aika jumisen oloset, kun 3h istunut sohvalla kisoja kattoen . Go minä!

Lifestyle

Pakkaset häipyi, suojakelit tuli ja sehän tarkoittaa että suuntana on hiihtoladut! Tenttiviikkokin vilahti ohi, niin viikonloppuna löytyy hyvin aikaa, eli pitkiä lenkkejä on tarkoitus tehdä tässä pe-la + ehkä vielä su jos mies on hyvissä voimissa.

Pertsan kapulat

Tänään aamulla 9.00 mies jo jotenkin seisoi ladun varressa hyvissä voimissa ja suhteellisen virkeänäkin. Ladulta lähdettiin hakemaan ennen kaikkea malttia, sillä jotenkin se vauhti tuppaa karkaamaan varsinkin alussa. Yleensä siitä seuraa se, että ylämäissä isketään sitten samalla lailla, kuin tehtäisiin kunnolla lämmiteltynä, ja tällähän saadaan aikaan vain tolkuton jumi. Mutta tänään sitä malttia löyty!  Oli kyllä ylpeä olo itsestä, kun 4km melko helppo pätkä meni helposti ilman mitään hötkyilyä ja sen enempää hengästymättä. Sen jälkeen hieman venyttelyä ja verryttelyä, ja sitten vaan matka jatkuu!

Reissuun pituutta tuli 2:15:xx, keskisyke 159 ja maksimisyke 182. Kaloreita Polar väitti kuluneen 2186, eli syödä täytyy loppupäivänä urakalla ^^

 Alle 160bpm pysyminen on aina hyvä juttu, ja mieli olisi kyllä jaksanut jatkaa matkaakin. Mutta sitä malttiahan haettiin, niin maltetaan myös, että mies jaksaa huomennakin!  Jos se airobinen kunto siitä kesäksi nousisi jonkunmoisiin kuoseihin… Alkumatkasta mietin, että miten perinteisen voitelu on muka niin vaikeaa, kun pitoa löytyi taaskin riittävästi jäisellä ladulla.  No ei siitä tarvinnut kun 2km mennä eteenpäin, niin pellon reunaan oli tuiskunnut irtolunta, ja sitähän oli sitten 3cm kerros jäätyneenä pohjassa. Ei luistanut hetkeen ei. Sen sijaan täytyis varmaan perustaa sivubisnekseks voitelupalvelu ;) Kannattaa huomioida hieno huoltokoppi, joka kuvissa näkyy taustalla! =) On muuten jännä miten valkoisessa lumessa hiihdettäessä punainen voide muuttuu mustaksi. Fiksuimmille luvassa palkinto, kumpi suksi on puhdistettu vanhoista voiteista ja pohjustettu!

Pienimuotoinen paratiisi

Terve ja päivää jokaiselle, kuten tapana on toivottaa.  Kuten fiksuimmat varmasti huomasivat, tein dramaattisia ratkaisuja, ja tarinanurkkaukseni etsii vieläkin hieman ulkoista olemustaan. Älkäät antako sen haitata, kevät on kuitenkin jo tulollaan.  Omaa itseäni varten lisäsin tuohon oikealle myös visaisen kyselyn, vastaathan siihen niin teet minulle hyvän mielen :) Televisiossa pyöri tällä viikolla juttu tämän viikonlopun Finlandia-hiihdosta, ja että teki mieli olla mukana!  Viime vuoden vapaan 50km oli kokemuksena yksi koko elämäni hienoimmista, ja paluun teen varmasti. Koska, sitä en vielä lupaa.

Kohtuulliseksi todettu Leaderin urheilujuoma

Hiihdon MM-kisoissa Marit Björgenin ylivoima latistaa tunnelmaa, mutta hieman syvällisempi penkkiurheilija katsoo muutakin kuin kirkkaimpia mitaleita. Erityisesti Felix Gottwaldin henkilökuva antoi erittäin hienon kuvan, mitä urheilu parhaimmillaan tarjoaa. Ennen näitä kisoja hänellä oli plakkarissa 16 aikuisten arvokisamitalia, joiden seassa mm. 3 olympiakultaa. Mies lopetti uransa jo vuonna 2007, mutta teki paluun vaikka oli voittanut jo kaiken, ja on palannut huipulle. Kun mieheltä kysyttiin urheilu-uran parhaita hetkiä, kertoi hän kilpailuista, joissa oli tullut niukka tappio, tai sitten jääty minuutteja kärjestä. Tämä jos mikä lämmitti harrastajan sydäntä! Onnistumiset ovat hienoja hetkiä, mutta huonoista tilanteista nouseminen on se koko jutun suola, se mikä motivoi ja saa jaksamaan.  Näitä tilanteita on jokaisessa lajissa omia, ja jokainen liikunnan harrastaja varmasti tietää mistä puhun.

Se aika vuodesta!

Tänään pääsi pitkästä aikaa hiihtämään! Oi että mieli lepäs kevyen kevätauringon syleilyssä ladulla. Kaupin laduilla tuli pyörähdettyä 2 tunnin lenkki perinteisellä, keskisykkeenä 168 ja maksimi 187, aika normaalit sykealueet muutaman viikon tauonkin jälkeen. Oli muuten pisin lenkki perinteisellä tavalla omalla kohdallani ikinä. Oman hiihtolenkkien etenemistyylin vaihto vapaalta perinteiselle on ollut kyllä hieno piristysruiske, ja vaihto ehdottomasti kannatti tehdä! Ainakin 10 vuotta tuli hiihdettyä vapaata tyyliä pelkästään, niin tuntui vahvasti siltä, että jotain kannattaa muuttaa. Vaikkakin vapaalla saa kovan vauhdin mäkiin ja se on nopeampi etenemistapa, ei siitä omalla kohdalla löydy samanlaisia fiiliksiä kun kovien  ylämäkien hiihtäminen vuorohiihdolla, kun suksi toimii kunnolla. Se on sitä urheilun iloa, ja sitä löytyy kun uskaltaa myös kokeilla jotain rutiineista poikkeavaa!

OSLO 2010

Tänään alko kisat todenteolla ja rytinällä, sprintit meni hyvästä lämmittelystä. löysin myös Ritun kuulumis/faniblogin, ja tänään on kovat toiveet että Ritulla menee putkeen! Mitaliveikkaukseen Ritu on merkitty parhaaks suomalaiseks, mihin luotan kovasti yhdistelmäkisassa!


Seuraavat 2 viikkoa menee tiukasti töllön ääressä, aamuisin koitan tosin liikkumaan päästä! Ei muuta kun Cheerios vaan, kyllä penkkiurheilijaa hellitään.

Elämän suunnitelmallisuus

Tänään tuli taas tilanne eteen, minkä takia en pidä itteläni tarkkaa harjoitusohjelmaa. Piti käydä pankinjohtajan puheilla Länsi-Suomessa, ja tapaaminen venyi melkein 2 tuntia odotettua pidemmäksi. Olin suunnitellu ~20km PK-vauhtista (Peruskestävyys) hiihtolenkkiä iltaan, mutta se ei ollut mahdollista kun vuorokaudessa on rajattu määrä tunteja. 20km PK vaihtu siis 4x1.9km VK-vetoihin (Vauhtikestävyys), kun pito oli viimisen päälle kohdallaan taas kerran. Ei ihan nappiin mennyt siis, mutta hauskaa näin! Jokanen pätkä olis just sen pitunen, että siinä sai puristaa tasasesti kovaa pitkän matkaa. Tuntuma oli semmonen, että 7-ottelun 800m:n juoksusta vois saada ens kesänä enemmän irti kun aiemmin, mikä ei tosin ole kovin paljon ollut vielä.

Ylipäätään ohjelmattomuus tuo hyvää joustoa omaan tekemiseen. Voi pitää vapaapäivän kun huvittaa, kun on kurja keli niin voi jäädä sisätiloihin harjoittelemaan ja ennen kaikkea kun aurinko paistaa, voi mennä ulos. Näin säilyy motivaatio paremmin, ja voi antaa lepoa ittelleen silloin kun tarvii. Kehonrakennusta harrastavien keskuudessa tuntuu olevan vallalla kolmijakoinen ohjelma, että maanantaisin tehdään sitä, keskiviikkoisin toista ja perjantaisin mitä on jäljellä. En ite millään jaksais taipua tähän, tuntuu jotenkin pakonomaiselta tommonen viikonpäiviin sidottu ohjelma. Normaalisti viikosta yksi päivä on kuitenkin itelläkin sidottu, kun lauantaisin on ohjattu venyttely. Siitä ei voi kun kiittää, sillä tuntuu jotenkin vaikeelta saada varattua aikaa huoltavaan tekemiseen, niinkun vaikka venyttelis tunnin vaan omissa oloissaan. Ilman suunnitelmaa eteneminen ei kuitenkaan tarkota, että etenis juonen mukaan ja tarkkailis tilannetta. Tällä hetkellä tilanne on niin hyvä, että huomenna pitäis tehdä kyykkyreenki minkä jälkeen ei taas tunnu hetkeen tuoreelta. Katsotaan onnistuuko vai muuttuuko suunnitelmat.

15 tuntia viikossa, ihan vaan huvin vuoksi.

Viime kuukauteen mahtui tehokkaita reenitunteja karvan yli 32. Niistä noin 15h meni erinäisillä lenkeillä tai pelatessa, 7h puntilla, 5h yu:ta reenatessa ja 6.5h venytellessä. Kokonaistuntimäärä alkaa olla ehdotonta maksimia, sillä semmosen periaatepäätöksen tein jo kesällä, että yhden päivän aikana on vaan 1 reeni. Viikossa pitää myös olla vähintään 2 vapaapäivää, mielellään joka toinen viikko niitä sais olla 3. Nämä siitä yksinkertaisesta syystä, että kun varaa tarpeeksi palautumisaikaa, pystyy keskittymään ja tekemään kunnolla sen, mitä tekee. Puolittaisesta räpeltämisestä kun harvemmin on isompaa hyötyä.







Sitä olen miettinyt, että jos liikunnasta onnistuisi saamaan tekniikan alan opintoihin jotenkin opintopisteitä! Eipä taida onnistua. Pakkohan sitä on jotain muutakin kuin koulua tehdä, mutta nuo 32 tuntia ovat myös vaatineet toiset 30 tuntia erilaisia valmistautumisia, matkoja ja pukuhuoneessa istumisia, joten 60 tuntia kuukaudessa opiskelujen päälle alkaa kuulostaa jo aika paljolta. Mutta siksihän tätä tehdään, koska tämä on hauskaa.

Tällä hetkellä maksetaan veroa sunnuntaisesta 17km hiihtolenkistä. Lenkki oli yhtä mahtavuutta, keli oli keväinen vaikka mentiin vielä tammikuuta ja ladut oli huippukunnossa lukuunottamatta oksia ja käpyjä, joita oli välillä tippunut puista koko ladun leveydelle. Ensimmäistä kertaa tänä talvena onnistuin pitämään koko matkan semmosta tahtia, että syke pysyi matalalla ja ei hapottanut isoimmissakaan ylämäissä. Vaikka lenkkimatka melkein tuplaantu edelliseen samoissa maastoissa, keskisyke laski 5 lyönnin verran 169:ään, ja maksimikaan ei ollut kuin 179, joten varaa oli rutkasti kiristää. Erikoisefektinä oli se, että missään vaiheessa ei oikeastaan hengästyttänyt, mutta reidit jumittivat ylämäissä vielä hieman, mikä taas on näitä efektejä, jotka katoavat mitä pidemmälle kevääseen mennään. Kalorinkulutus oli Polarin mukaan jossakin 1600kcal yläpuolella mikä vähän hirvitti, sillä noita määriä on lähes mahdoton syödä normaalin lisäksi, ja kun ei syö niin palautuminen kärsii, kuten on vähän käynyt.



Täytyy antaa vielä kiitos rentolentopalloporukalle missä käyn höntsäilemässä, siellä käyminen on hyvää terapiaa ja vaihtelua koulun raporttien kirjaamisille, missä saattaa unetkin mennä pilalle... Kova kyykkyreeni pitäis saada alle lähiaikoina, mutta katsoo koska jalat on täydessä vireessä että sitä voi lähteä tekemään.. Siihen asti, cherios.

Itseluottamus.

Ilmeisestikin se on alusta asti ollut verissä, että tekee hommat tarkasti. Synnyin 17.00, ja painoin 3500 grammaa. Polar nosti tän asian esiin tänään. Oon kovasti ihmetellyt tässä viimeisen 4 hiihtolenkin aikana, että onko tuossa mittarissa vikana, kun se pysähtyy kulutuksen osalta aina 1000kcal tienoille. Näistä lenkeistä kaikki on tehty eri maastosta, ja vielä osa perinteisellä ja osa vapaallakin, ja ne ovat myös olleet eri pituisia, aikaväliltään 45-60min. Sitten se energiankulutus, mittarin lukema on ollut 2 kertaa 1003kcal, kerran 1007kcal ja 1009kcal. Puhutaan että harjoittelun pitäis olla vaihtelevaa ja monipuolista, mutta ilmeisesti mun kroppa ei pidä sitä hyvänä ideana ;)

Aerobinen kunto on siitä mahtava asia, että se nousee alussa aivan järkyttävän hyvää tahtia. Talven ensimmäinen hiihtolenkki (4km vapaata) oli niin karmea, että ellen tietäisi kuinka ihanaa se touhu on keväällä, olisin laittanut sukset narikkaan. Viime kerran floppauksen jälkeen tänän meno oli taas mahtavaa, ja otin vielä 3.5km suunnitellun reitin lisäksi.

Vaikka onkin jo lähestulkoon vissiinkin aikuinen mies, on myös ihana käydä välillä äitin muonissa. Äiskänpäiskän bravuureja on aina ollut monenlaiset lihapadat, tarjoon teille huippusalaisen reseptinkin seuraavaan pöperöön! Lisukkeeksi suosittelen erityisesti uuniperunoita ja, ylläripylläri, paistettuja porkkanoita. Kuten tapana on ollu, resepti on yksinkertainen tälläkin kertaa.

• Naudan file-/paistisuikaleita ~800 grammaa
• 3-5 sipulia
• Ruokakermaa 4dl
• Vettä
• Pippurituorejuustoa (mm. Mustapekka tai Castellon vastaava)
• Soijakastiketta loraus
• Suola, pippuri yms.

Paistetaan lihat nopeasti tummiksi, ja samalla myös käytetään sipulit nopeasti pannulla. Paista lihaa pieni määrä kerralla, jotta pannu ei ole täysin peitossa. Laita paistetut lihat vuokaan. Laita pannulle tämän jälkeen vettä sen verran, että saat kevyellä lämmöllä sulatettua juuston veteen. Kaada sulanut liemi ja ruokakermat uunivuokaan, lisää soija ja mausteet. Tämän jälkeen pidä uunissa 175°C noin puolitoista tuntia. Laita uuniperunoiden päälle ja nauti elämästäsi!

Jälkkärinä oli Appelsiinijuustokakkua. Juustokakku on semmonen asia, mistä en välittänyt nuorena juuri ollenkaan, mutta nyt se on yksi suurimmista herkuista. Ohje löytyy Yhteishyvän sivuilta. Toinen tuorejuusto korvattiin vaniljanmakuisella maitorahkalla, jottei tullut liian appelsiininen täyte. Myöskin sitruunainen maitorahka on hyvä vaihtoehto. Tykkäsin. Päätin vielä ottaa visuaalista lisää oman pihan vedelmilla, mutta oli ne kyllä hyviäkin. Äiskä on ihana =)

Epäonnistujan ja menestyjän ero

Tuplapäivityksen päivä, näitä yritän välttää, mutta oman seurannan kannalta tämä on tarpeellinen. 10km hiihtolenkillä tuli tuntemuksia, jotka on hyvää pistää ylös, ettei niitä sivuuta. Voi tietysti olla, että kyseessä oli vain tilastollinen epäonnistuminen, mutta kun tavoite on kehittää itselleen toimiva harjoittelusysteemi, ei näitä tuntemuksia kannata sivuuttaa.

Ongelma ei ollut hapenotollinen, vaan jotain tosi hämmentävää lihaksistossa. Tasaisella kulki ihan ok, eikä ongelmia ollut. Ylämäissä taas tapahtui jotain hämmentävää. Jalat eivät vain vastanneet, vaikka niitä käski viemään eteenpäin. Muutaman metrin kevyenkin kiipeämisen jälkeen jalat olivat kuin yhtä puuta, eivät nousseet, potkaisseet saati liu'uttaneet. Alkumatkasta pistin tämän kylmien lihasten piikkiin, mutta se ei auennut ollenkaan. Kun sitten pysähtyi paikalleen miettimään, että missä vika oikein on, tuli vain hämmentyneempi olo. Sydän ei hakannut kovaa, ei hengästyttänyt juuri saati ollut happoja jaloissa. Loppumatkasta kokeilin myös tasaisella ja loivalla kovempia irtiottoja, mutta sama demoefekti kuin nousuissa, jalka ei vain vastannut käskyihin. Kädet kylläkin toimivat riittävän nopeasti, vaikka ne ovat yleensä omalla kohdalla ongelmia olleet.

Matkatunnelmia ajalta ennen salillakäyntiä. Meitsi oikeessa reunassa! @Kroatia

Eilen pelasin lentopalloa ja olin aamulla puntilla, mutta vuorossa oli yläkroppareeni, joten sieltä tuskin löytyy syytä tähän. Lentopallokin on rento meininki -periaatteella, joten en usko vian olevan sielläkään. Huolelliset venyttelyt ja saunomiset joka tapauksessa tein lenkin jälkeen. Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia sen suhteen, että tarviiko harjoittelua muuttaa, vai oliko kyseessä vain huono päivä. Menestyjät selvittävät nämä asiat ja oppivat käsittelemään niitä, toiset hakkaavat päätään seinään vuosikaudet.

Onko jollakin antaa asiantuntevaa veikkausta, mistä tämmöinen yhtäkkinen irtonaisuuden puutos johtuu?

Vihaatko hiihtämistä?

Pahin hiihtovastaisuus on tuntunut jäävät yläasteen ja lukion vuosille. Johtuukohan siitä, etten kovin monen jääkiekkoilijan kanssa ole tekemisissä nykyään ;) Olen yllättävän monesta suusta kuullut, että olisi ihan kiva käydä hiihtämässä, ja tämä jos mikä on positiivista! Viime reissulla Kaupin urheilupuistossa vastaan tuli ilahduttavan paljon nuorta, alle 25-vuotiasta porukkaa, joten ei tämä taida ihan pappojen laji olla! Mutta miksi tätä lajia pidetään tuskallisen vaikeana yleisesti? Siihen löytyy muutama yksinkertainen syy, jotka voivat pilata hienon ulkoilmaharrastuksen.

• VANHAT SUKSET! Mikäli hiihdät 10 vuotta vanhoilla välineillä, jotka on tehty yli 10 kiloa kevyemmälle kuin sinä, et varmasti nauti hiihtämisestä. En minäkään nauti.
• Mikäli pidät luisteluhiihdosta ja suksesi ovat tehty paljon kevyemmälle kuin sinä, matkanteko käy tosi raskaaksi. Tämä johtuu siitä, että koko suksi painuu voimakkaasti kiinni latuun, ja kyntää epätasaista pintaa sen sijaan, että liukuisi sulavasti pienten epätasaisuuksien ohi. Jotta luisteluhiihto voi olla rentoa, on suksella pystyttävä liukumaan, ja välineen täytyy olla kunnossa ennen kuin sitä voi harjoitella. Äläkä pelästy, et tarvitse monen sadan suksia. Varmista että kaupassa suksesi jäykkyys testataan oman painosi perusteella. Jos näin ei tehdä, suosittelen että kysyt miksi ei mitata, ja jos et saa järkevää vastausta, älä osta kyseisestä paikasta.
• Perinteisen hiihdossa sama homma. Liian löysä suksi on kiinni ladussa koko matkaltaan koko ajan. Tällöin pitovoide hidastaa matkaasi koko ajan, eikä etenemisestä tahdo tulla oikein mitään.
• Hyväksy tosiasia, että samalla voitelulla et voi hiihtää perinteistä sekä luisteluhiihtoa. Perinteisessä hiihdossa pitovoiteen/-teipin tehtävä on antaa pitoa kun potkaiset itsellesi lisää vauhtia. Mikäli sama pito on alla yrittäessäsi luistelupotkua, olet luultavasti naamallasi, koska suksi tökkää =)
• Sauvojen laatu ei mielestäni ole harrastuksen alkuvaiheessa oleellinen. Huomioithan että
• Perinteisin tyylin sauvojen pituus on noin 0,85x Oma pituutesi
• Vapaan sauvojen pituus on noin 0,9x Oma pituutesi
• Tekniikka. Hiihto on parhaimmillaan kun se on rentoa.
• Opettele ensin perinteinen hiihtotapa. Valitse helpohko maasto ja aloita yksi vaihe kerrallaan. Opettele ensiksi potkaisemaan vauhti, ja liukumaan suksella eteenpäin. Kun pystyt tähän, tee näitä sarjassa. Erittäin loivasti alaspäin viettävä mäki voi helpottaa liu'un opettelemista, sillä vauhtia tule hieman itsestään lisää, joka auttaa kehittämään tasapainoa.
• Paniikki.  "Toi 8-vuotias maahanmuuttajapoika meni just mun ohi!". Anna mennä =) Et luultavasti ole ladulla päästäksesi ympärivuotiseen doping-valvontaan, vaan kohottamassa kuntoasi ja nauttimassa maisemista. Tee siis kaikki omassa tahdissasi!

Tiesithän, että hiihto kuluttaa tunnissa noin 300-1100 kcal! Se jos mikä toimii, jos haluat polttaa rasvaa. Mikäli kiinnostut hiihdosta enemmän, Kaikki Hiihtosta -kirjaa en voi kuin suositella. Mitä sieltä ei löydy, sitä ei kuntoilija tarvitse!

Tunnistitko ongelmat omalla kohdallasi? Mitä jos tarttuisit niihin, ja suuntaisit vielä talven loppupuolilla keväthangille! Kovin moni asia ei ole hienompaa, kuin hiihtää kevätauringonpaisteessa ympäri järveä auringosta ja maisemista nauttiminen. Ei siihen hienoon fiilikseen alppimaisemia tai sitten Thaimaan rantoja tarvita. Tänään on tarkoitus tehdä illalle palauttava hiihtolenkki eilisen puntin ja huomisen kuulareenin välissä.On se hiihtäminen kivaa keinovalaistuksessakin! =)

Yksi syy lisäravinteiden käyttöön.

Tänään on nälkä jo tuntunut, ja ennen kaikkea turvotus on laskenut. Huomenna palataan lihaisammalle tielle, sillä on pieni mahdollisuus että tulee lähdettyä puntille. Toisaalta latujen hyödyntämättä jättäminen olisi viimeisen päälle tyhmää, nyt kun ne ovat huippukunnossa!

• Aamupala: Puuro ~ 300kcal
• Lounas:  50g kukkamakaronia (kuivapaino), jauheliha-porkkanakastike, kurkkua, 5dl maitoa.
• Päivällinen: Kanasuikaleita, kukkamakaronia (kuivapaino 50), kurkkua, maitoa

Hiihtolenkki tuli ja tupsahti iltaan, matkaa kerty  15km, keskisyke 164 ja max 183. Kaloreita Polar väitti palaneen noin 1300.

Palkitseva palautusjuoma (40g Whey+, 30g Malto) oli todellakin paikallaan, eksoottiset hedelmät -esanssi sai aikaan pienen euforian tuon matkan jälkeen =) Palautusjuoman vaikutus voi olla myös henkisesti erittäin palkitseva, ja silloinhan se on tarpeeksi hyvä peruste sen nauttimisille!

• Lenkin jälkeen naamaan pamahti appelsiini, ja pian pannulle löytää tiensä kasa kasviksia, sekä kananmunia ja hieman leivänpaloja luksukseksi. Kaiken kruunaa tuore puristettu valkosipuli! 

Porkkana, paprika, salaatti, kananmuna, krutongit, salaatti sekä valkosipulia.

Ps. Illalla uppoaa yksi Ehrmann vielä, sen verran hiukoo ;)

Omistautumista lajille, todellakin

Tänään sykemittari antoi todella omituista tietoa, en tiedä miten tässä pitäisi toimia. Tänään vihdoinkin jalat eivät muistaneet ollenkaan tuota viime perjantaina tehtyä kyykkyreeniä, ja pystyi lähtemään hiihtämään. Matkaksi tuli 8km Kauppi-Niihama-välillä Tumpin© kanssa, ite vedin perinteisellä, T. vapaalla. Hieman jänskätti voitelun onnistuminen uudelle lumelle, mutta mitä vielä, suksi piti kuin kaikilla edellisilläkin kerroilla. Latu on profiililtaan naurettavan tasainen, haarakäynnille ei tullut mieleenkään heittää missään vaiheessa, sillä mäet ovat naurettavan helppoprofiilisia sekä lyhyitä. Varjopuolena oli sitten se, ettei kaupunki ollut syystä tai toisesta latuja ajanut, vaikka uutta lunta on tullut melkein 20 senttiä. Perinteisellä se ei niin häirinnyt koska latu oli auki, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa tuiskuun lähtiessä oli semmonen olo, että pakko tätä lajia on rakastaa kun sinne sohjoon lähtee lykkimään <3

Mutta sitten ne sykkeet. Matkavauhti oli rennon reipas, koko matkan pystyi puhumaan puuskuttamatta, niinkun sen pitääkin rauhallisesti tehdessä olla. Aikaa kului 53min, ja Polar väitti kaloreita kuluneen 1000! Pisti hieman epäuskoisesti, täytyy hieman selvittää mistä noin iso luku johtuu. Sitten juttu, joka ehkä huolestuttaa. Maksimisyke oli 189, keskisyke 173. Aivan tolkuttoman korkeat lukemat siihen nähden, että en missään vaiheessa edes nostanut tehoa tai mennyt edes hapoille! 189 on kuitenkin noin 95% maksimisykkeestäni :| Toivon kovasti, että tuo johtuu siitä, että kuljetettavaa massaa on mukana reilusti enemmän kuin koskaan aikaisemmin on ollut, ja se nostaisi noita sykkeitä. Kertyneestä lihasmassasta en kilomääriä osaa sanoa, mutta 12 kilon lisäyksellä vain 1-2cm vyötärön kasvu antaa suuntia. Kaikkea ei tuonkaan taakse voi kätkeä, ja täytyy tarkkaan katsoa jatkossa ohjelmaa, ettei tarvitse viettää viikkoa taas sängyn pohjalla ylirasituksen takia.

Huomenna sitten intesiteetiltään pienempi, mutta pitkä yu-harjoitus pirkkahallissa!

Talvisia tunnelmia

Unohdin joulun jälkeen aivan mainita, mitä pukki oikeen toikaan. Parasta oli ehkä Polar FT4, jonka mukana sykemittari päivittyi ajan tasalle. Edellinen kun mittasi vain reaaliaikaisen sykkeen, ei mitään muuta. Nyt sen lisäksi hyödyllisinä toimintoina ovat tarkasti ajastettava harjoituksen kesto, sekä keski- ja maksimisykkeiden tallennus. GPS-toimintoakin pukki tarjosi, mutta sanoin että siitä ei ole mitään todellista hyötyä itselleni. Sen lisäksi Lapa© oli jostakin löytänyt yllättävän hienon paketin ;)

 Hieman Tour de Skin innoittamana kävin heti ensimmäisenä päivänä kevyenrennon perinteisen lenkin heittämässä, ja fiilis oli mahtava. Ensinnäkin iso kiitos Nokian latujen hoitajille, ladut ovat aivan priimakunnossa lähes poikkeuksetta läpi kauden! Koska syksyn ja kesän aerobinen harjoittelu on erittäin vähäistä, ovat vuoden ensimmäiset hiihtokilometrit aina aivan kamalia. Tätä ennen oli jo yksi viiden kilometrin lenkki vapaalla takana, mutta tämän reissun ensimmäinen kilometri tuntui taaskin aivan kamalta, ja mieli teki kääntyä takaisin saman tien. Tiesin kuitenkin että kone käynnistyy pikkuhiljaa, ja 7.5km päästiin läpi ilman sen suurempia tuskia lopulta. Pieniä haaveita alkoi herätä, josko viimevuotinen Finlandia-hiihdon 50km suoritus vapaalla saisi seuraajan joku vuosi vähintään samasta matkasta, tosin perinteisellä tyylillä. Se ei ole tämän, tuskin ensi vuodenkaan juttu, mutta varmastikin ohjelmassa mikäli mies pysyy terveenä tulevina vuosina.

Katselin tässä kirjoittamisen lomassa myös Tourin 10+10km miesten yhdistelmäkilpailua, jossa Matti Heikkinen teki aivan käsittämättömän nousun sijalta 40+ voittoon. Viimeisellä vapaan kympillä Matti oli koko joukon nopein, mm. 33s nopeampi kuin kakkoseksi tullut Cologna. Kovan tempun siitä tekee se, että kirimaalit varmistivat myös kärjen hiihtävän kovaa koko matkan. Matissa ja Sami Jauhojärvessä on se mahtava puoli urheilijoina, että molemmat ovat erittäin tavoitteellisia, itsevarmoja ja tekevät omaa asiaansa itsevarmasti kohti tavoitetta, liiemmin antamatta epäonnistumisten tai onnistumisten matkalla horjuttaa omia suunnitelmiaan tai luottoa omiin tekemisiin. Se vaatii kuitenkin henkistä kovuutta ja luottoa itseensä sekä omaan tekemiseensä. Se ei ole helppoa, mutta väitän että vaikkei se toisi parhaita tuloksia, niin henkisesti se kantaa hedelmää elämän joka saralla.