Suomisen Tapsa totesi, ettei Suomi oli enää yleisurheilun suurvalta. No shit. Suomi ei käsittääkseni ole minkään urheilun suurvalta nykyään. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Ari Mannion keihäspronssi oli hieno, ja jokainen tämän jälkeen tuleva mitali on enemmän kuin hieno teko. Finaalin taso ei ollut kovin kummoinen, mutta mitali on aina mitali, ja tämä unohdetaan Suomessa aivan liian usein. Kukaan ei tuonne asti ole päässyt ilmaiseksi. Suomen joukkueesta on löytynyt floppeja paljon, mutta niin myös onnistujia. Floppejen takana on monia syitä, joista harvemmin puhutaan, mutta siltikin on tullut ihmeellisiä alisuorituksia. Korkeushyppääjät, Minna Nikkanen ja keihäässä Sormunen & Pitkämäki olivat valitettavan pehmeitä, kun käynnissä ovat kuitenkin EM-kisat. Erityisesti Torrolla on mennyt useampi iso kisa pieleen, että joku selitys tuohon täytyy löytyä.
Kanoottiretki, yhtä varma valmistautumiskeino kuin kalastaminenkin.
Iso plussa tulee sitten nuorille naisille. Neziri, Leinonen ja Millard ovat tehneet arvokisoissa ennätyksensä, ja kovin paljon enempää ei voi vaatiakaan. Eikä oikeastaan noinkaan paljon, mutta naiset todellakin todistavat tekevänsä oikeita asioita. Ja uraahan heillä vielä riittää, joten ei muuta kuin eteenpäin vaan! Kauniista Nokian kaupungista kotoisin oleva Sanni Utriainen teki myös hienon tempun karsinnassa heittämällä finaaliin. Tempun arvoa nostaa se, että viime vuosi meni Sannilta pahasti pieleen. Sanni on kuitenkin suoriutunut tärkeissä paikoissa ennenkin hienosti, joten en ihmettelisi ensimmäistä yli 60m kaarta.
Jäljellä ovat sitten mielenkiintoisista nimistä Karjalainen, Komulainen, Kämäräinen, Ollikainen ja Evilä. O-P:lle ei voi toivoa kuin hyvää, mies ansaitsisi tilaisuuden heittää kotikisoissa komean uran loppupuolella. Toivottavasti pohje vain kestää... Pirkkahallissa olen silloin ja tällöin päässyt K&K:n kiekkoreenejä. Olen ilmeisesti osunut aina väärään aikaan paikalle, sillä en muista nähneeni Tanjan tehneen koskaan mitään hikeä tuottavaa. Tässä taitaa olla kuitenkin kyseessä tuo illuusio nimeltään "heittäjän reenaaminen". Sannan valmentaja taas on sen verran hauska kaveri, että pelkästään sen takia 58m puhkaisu olisi ihan ansaittua. Mielenkiinnolla odotan, kumpaan osoitteeseen menee kotimaan ykkösheittäjän titteli tuosta lajista.
Pituuskisasta voi sitten tulla aivan mitä vain. Tommi on arvokisoissa venynyt ihan maailman mittapuullakin huikeasti, ja Ronin Jämsässä hypätty 832 puhuu sitten ihan omaa kieltään.
Itse ajattelin lauantaina aamutuimaan käydä tempomassa 5kg kuulalla kesän toiset nopeusvoimatestit, ja istahtaa tukevasti sen jälkeen klo 11 katsomaan lähetystä. Siitä tuonempana...
Kiitän ja kumarran, kausi 2010-2011 on paketoitu näiltä osin, ja erittäinkin hyvillä mielin! Niin matkan aikana tehty työ kuin tuloksetkin olivat jopa enemmän kuin odotin, vaikka tarkoitus oli ottaa iso askel eteenpäin. Nyt on hetki aikaa olla tyytyväinen, paikkailla jumit ja pienimuotoiset vammat, sekä ennen kaikkea ajatella hetki jotain aivan muuta. Mitä sitten on tapahtunut?
Oikeastaan suoraan tuolta reissulta, 1h ajamisten + 1h kyydissä istumisen jälkeen lähdin lähes samalla vauhdilla urheilukentälle, koska olo oli parempi kuin ikuisiin aikoihin. "Katsoin ulos ikkunasta, ja tiesin että tänään on minun päiväni", vai miten se meni?
Klikkaamalla ylläolevaa kuvaa saatte taulukon auki, mikä näyttää, että 5.9.2011 oli todellakin hyvä päivä. Kun samalla kerralla saa tehtyä oman ennätyksen jokaisessa näistä nopeusvoimatesteistä (ks. video) niin 4 kuin 5 kilon kuulilla, joutuu oikein miettimään tapoja miten tuulettaisi, ettei tule kahta samanlaista. Taulukkoon on siis kerätty paremmuusjärjestykseen heittokerrat, kerran paras tulos huomioiden. Taulukosta puuttuu PYT 4kg kohdalta tulos vuodelta 2009, joka on 15.39, eli siitä on tultu reilut 5 metriä ylöspäin, mitä pidän enemmän kuin jonain.
KAIKENKATTAVA ANALYSOINTIOSIO
PLUSSAT: Ehkä eniten plus-merkkejä vuoden saldosta antaa se, että vuoden 2011 tulokset on poikkeuksetta listan ylimpinä Tämän vuoden 5kg tulokset on aika lailla samoja, kuin viime vuoden 4kg vastaavat. Oon ilmeisestikin tullut siis vahvemmaks!
NOPEA KEHITYS: Toukouun 23.pvästä Heinäkuun 15.pvään tuli aikamoinen suvantovaihe voimailun suhteen. Oli tautia, kertausharjoitusta, ulkomaanmatkaa ja juhannusta, melkein 2kk vain kahdella säälittävällä punttisalikäynnillä, ja tästä johtuen kaikista listoista löytyy vuoden 2011 huonoimpina tuloksina 16.7. tehdyt. Tästä 10pvä eteenpäin, 3 punttireeniä ajatuksella ja loppun asti, ja 30.&31.7. kokeilemaan uuden kerran, ja tulostaso nousi käsittämättömän paljon. Kahdessa viikossakin saa siis aikaan ihmeitä! :) Lisättäköön, että kreatiinikuuri alkoi 21.7, ja loppui muuten 4.9. Saa nähdä miten käy tuloksille vaikka viikossa, montako metriä on kreatiinilisää.
TEKEMISET VUODEN AIKANA: Jutta Urpilaisen sanoin, aivan aluksi haluan esitellä teille vuoden aikana tehdyt määrät. Näillä tänne asti mentiin. Puntillakäyntiä on hirveän vähän, aivan hirveän vähän. Tuo on vain noin 5 kertaa kuukaudessa! Korjataan...
Koska tärkein tavoite on ja oli pysyä terveenä ja ehjänä, venyttelyä lisään myös. Vuoteen tulee noin 350h tekemistä, mitä en pidä hirveän paljona, mutta riittävänä kuitenkin. Tauteineen ehkä 400-450 on omalla kohdalla maksimi, riippuen vähän pitkien airobisten lenkkien määrästä.
NOPEUSVOIMAN HANKKIMINEN: Tämäntapaisella hakusanalla on tultu blogiin yllättävän paljon, valaistaan siis omaa tekemistä lyhyesti. Eristäviä liikkeitä, tai aivan tappiin asti tehtyjä sarjoja en juurikaan harrasta. Ne kyllä kasvattavat lihasmassaa tehokkaasti, mutta myös kangistavat ja jumittavat, nopeusvoima ja raaka voima kun ovat kaksi lähes täysin eri asiaa. Siis monipuolisten liikkeiden pariin! Paras ystävä tässä on, yllätys yllätys, levytanko. Kyykyt, rinnalleveto, työntö, ja penkkipunnerrus ehdottomasti mukaan ohjelmaan siis, ja tietysti kuntopallot! Sarjojen suunnittelu on sitten taitolaji. Liian isolla painolla ei saa tehtyä liikettä tehokkaasti, ja pienillä painoilla tehdessä voima ei kehity. Siis --> Tee jaksottain lyhyitä sarjoja lisävoiman hankkimiseksi, ja pidä nopeutta yllä käyttämällä painoja, joilla terävä ja teknisesti puhdas toisto onnistuu. Puhdas siksi, että pysyt ehjänä pidempään kuin kuukauden kerrallaan. Tämän linjan totesin hyväksi, ja sitä myös jatkan.
PARANNETTAVAA: Raaka voima ei kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Toisaalta juuri sen verran, kun töitä sen eteen tein. Eniten kuitenkin parantaisin asioiden priorisointia; parempia kokonaisuuksia, eikä rääppimistä sieltä täältä. Syöminen on ollut kunnossa, mutta nukkuminen on ollut välillä aivan erinomaista, välillä täyttä tuskaa.
Tästä vuodesta lähdetään parantamaan. Se tuntuu jotenkin hankalalta nyt, mutta niin se tuntui myös viime vuonna. Miten tästä nyt muka päääsen ylöspäin? Tässä vaiheessa kannattaa aina katsoa motivaatiovideo, missä kuulantyönnön olympiavoittaja ottaa rinnallevedossa melko helpon näköisesti 175kg. Jos hän pystyy, miksen minäkin. Usko siis vain itseesi.
Menneen vuoden teema oli voima, tulevan vuoden taas voima&nopeus. Se tulee tarkoittamaan erittäin monta päivää penikkakipujen kanssa, Pirkkahallin tartan kun on suoraan betonin päällä. Tavoitteet on tarkotus pyöritellä valmiiksi ennen kuin alotan työnteon uudestaan, tämän kuukauden puolella siis.
Voimanhankinnan ikävänä puolena on se, että massaa kertyy myös lisää. Kesällä se oli matalimmillaan 92.x kg, ja nyt se on taas 96kg, kiitos kerääntyneiden nesteiden. Jos jotain arvaan, niin paino käy 104-105kg lukemissa talvella, ja tulee kesäksi takaisin alimmillaan 97kg:hen. Naureskellaan sitten myöhemmin kuinka väärässä olin :)
Yrittämällä harvoin häviää!
Tunnelmakuvien myötä kiitos kaikille, myös itselleni. Elämä jatkuu uusin haastein, niistä lisää myöhemmin! Loistavaa syksyä, talvea, kevättä ja loppuelämää kaikille aivan tasapuolisesti, että tulee kaikille hyvä mieli!
Kyllä elämässä hyvän ja huonon fiiliksen ero on niin pienestä kiinni. Jos sitä osaisi jotenkin hallita, häviäisi luultavasti kaikki into yhtään minkään kokeilemisesta. Tähän kesään hyviä fiiliksiä on mahtunut aivan tajuton määrä, ja yhden lisää tarjosi toissapäiväinen pikainen kiekonheittosessio. Joka ikinen kerta kun raahaan itteni kaikkine kamoineni harrastamaan, on mahdoton sanoa minkälainen kerta on tulossa. On pieni mysteerikin ittelle, miksi joskus asiat vain lähtevät kulkemaan, ja joskus eivät sitten millään tavalla, vaikka lähtökohdat ovat täysin samat. Matkan varrella on oppinut ymmärtämään vaikka keihäänheittäjiä, jotka heittävät lämmittelyheittona pari kasivitosta, ja sitten itse kilpailuheitot jäävät juuri ja juuri 78 metriin. Asiat voivat mennä solmuun niin älyttömän nopeasti, eivätkä ne aukene muuten kuin ajan kanssa. Ja sitten kun ne aukeavat, se tapahtuu yhtäkkiä ja kaikki sujuu kuin unelma.
Tässä piilee myös koko jutun juoni. Ulkonäköasiat ovat tietysti yksi syy reenaamiseen, harva sitä voi rehellisesti kieltää, mutta jos pelkästään nistä pitäisi kaivaa motivaatio ympäri vuoden suorittamiseen, niin luulen että jäisi tekemättä. Se voima mikä ajaa noin 300-400 tunniks vuodessa tekemäänn töitä sen eteen, että olisi joku päivä nopeampi ja vahvempi, on omien rajojen etsiminen ja mahdollisuus oppia paljon sillon, kun asiat ei vaan toimi. Se on aivan mahtava tunne, kun on pitkään takkuillut jonkun asian kanssa, ja sen saa lopulta selätettyä. Tavoitteena tässä on lopulta se, että voi olla ylpeä siitä, että on onnistunut tekemään jotain, mihin ei olisi ikinä uskonut. Tässä mennään kuitenkin metsään, jos aletaan verrata itseään maailman huippuihin, kun kyseessä on laji, jossa tulokset tehdään senteissä ja sekunteissa. Kun harjoittelemisen aloittaa oikeasti vasta 20-vuotiaana omin opein, täytyy muistaa realiteetit tietysti. Mahdottamaan ei tarvitse pystyä, mutta paljon parempaan kuin mitä koskaan on uskonut, kannattaa ja pitääkin pyrkiä.
Siinä lyhyesti syitä tähän elämäntapaan. Kuten sanottu, limppu lensi edellisiin kertoihin verrattuna aivan uskomattoman pitkälle. Heittokerta oli tosin vasta kesän kolmas, ja ehkä koko elämän kymmenes. Kesän ensimmäinen kerta meni niin pieleen, että halusin unohtaa koko välineen. Enemmän pieleen se olis mennyt luultavasti vaan sillon, jos kiekkohäkin tolpasta kimmonnut kiekko olis osunut leukaan sen sijaan, että meni noin metrillä ohi.
Nyt rinkiin sattu samaan aikaan tulemaan nuorten SM-tasonen heittäjä, mikä pakotti vähän skarppaamaan myös omalta osalta. Terveiset Ollille, muutama tekniikkavinkki, hyvä fyysinen vire ja ennen kaikkea vapautunut henkinen olo teki ihmeitä, ja noin 80% heitoista ylitti vanhan ennätyksen, parhaimmillaan noin neljällä metrillä yli. Tuolla "ynnä muut" -kerralla paras heitto oli lähemmäs 20m lyhyempi, hävettää tunnustaakin. Mutta ei se kiekko poikittain mihinkään kyllä lennä. Videoilla näkyvissä heitoissa on korjattavaa vaikka kuinka ja paljon, isoimpina tukijalan käyttö, nopeampi&matalampi vauhti. Mutta askel kerrallaan.
Sattuu. Yöllä tapahtu jotain mystistä, ja toinen puoli niskasta/kaulasta on aivan jumissa, ihan kun jänteitä olisi lyhennetty pari senttiä oikealta puolelta. Sen lisäks reidet kiukuttelee vieläkin vähän torstaisesta punttireissusta, mihin sisälty paljon elastisia kyykkyjä ja toistoja prässillä, mitkä on se oikea ja varmin tapa saada reidet kipeiksi. Eilen aamulla olin vähän siinä ja tässä, että pääseekö sitä sängystä ylös, mutta kyllä se mies vaan pääsi ylös. Mutta sitten tuli taas todettua, että ihmisen tyhmyys on kyllä rajaton. Heti kympiksi piti lähteä pelaamaan biitsiä, 2vs2 tietysti.
Siinä sitten kun innoissaan juoksee pallon perässä, ei välttämättä aina tajua laskeutua niin kovinkaan pehmeästi. Nyt vielä kun on ollut vähän kylmemmät kelit, niin kenttä oli kastunut ja kovettunut aika kovasti, niin tuli otettua kolme vähän kovempaa kontaktia maahan, ja en kyllä muista että olisi selästä kyllä kuulunut yhtä kovaa rusahdusta. Varpaissa on vielä kuitenkin tunto, eli ei siinä varmaan sen pahempaa käynyt. Kuten niin monta kertaa aiemminkin, kipu häviää kun näkee kentän ja pallon. Mutta oi sitä tunnetta illalla, kun kipu alkaa hiipiä kahta kauempana, siinä ei tee paljon muuta mieli kun kattoa töllöstä Kalevan kisoja.
Tänään oli kaikesta huolimatta vuorossa yu-kenttävisiitti, tosin aika höntsymielellä. Jos lämmittelystä ei olis tullut mitään, kameran kanssa olis voinut tehdä yhtä sun toistakin. Mutta lopulta tuli kun tuli! Palasin vähän sekavin tuntein kiekkorinkiin, kun viime kerrat oli niin karmivia tuloksiltaan ja tekemisiltään. Tällä kertaa tekeminen oli aika kamalaa, mutta pieni käden asennon korjaus liidätti kilon limppua taas 40m lukemille. Että kun paneutuis tekniiikkaan, 50m ei olis edes hirveän kaukana. Heittolajeissa on muuten hauskaa se, ettei siinä tule hiki :) Aivan mahtava oli vasemman käden kiekkokisa, jossa oma ennätys parani harjoituskierroksesta noin 7 metriä 2kg kiekolla! Ehkä tässä on se mun juttu
Sitten lopuksi piti vielä palata korkeuspaikalla, se kun on hieno paikka kameran käyttöä varten. Tekemisestä ei tullut mitään, kiitos reisien ja niskavamman, mutta tulipahan pari räpsyä ;) Tänä kesänä oma ennätyskin on ollut sen verran helpossa, että 10-otteluhaave on koko ajan lähempänä. Sitä en lähde tekemään, ennen kun oon suht tyytyväinen tasooni. Ei tänä kesänä, vuoden päästä mahdollisesti. Tai sitten kolmekymppisenä.
Pirkkahalli-/lenkkisuunnitelmat siirty päivällä eteenpäin, kun joskus sitä on opiskeltavakin. Huomenna odottaa yksi tentti joka on viimeisiä palloja jalassa, ainoa kurssi joka roikkuu viime vuodelta. Tentissä onnistumisesta Kela maksaa parhaimmillaan 80% yhden kuukauden opintotuesta, joten eiköhän sitä päivän voi uhrata 400 euron takia ;). Elo olisikin helppoa, jos omaehtoisesta harrastamisesta joku vielä maksaisi jotain. Tokihan sitä voisi vaikka pitää välivuoden opiskelusta, urheilla ja elää sossun rahoilla, mutta en siihen touhuun kyllä lähde ikinä. Kyllä täysin toimintakykyisen ihmisen pitää oma elantonsa tavalla tai toisella hankkia, eikä siihen auta minkäänlaiset selittelyt. Jos juuri sinulla siis on nyt tarjota kesätöitä, tarjoa sitä kommenttilaatikkoon ja ota vielä varaamaton huippuluokan työläinen siipiesi alle!
@Pori yu
Punttailu, pääosin pakkasesta johtuva airobisen tekemisen puute ja ennen kaikkea hyvä ruoka tekee tehtäviään, sillä vaaka täräytti PB:n, 99.4kg! Aika hyvin tälläseltä ruipelolta. Kun 1vko ajan aamupaino on 100kg tai yli, pidän kakkukahvit jonne kaikki ovat tervetulleet! Myös sinä =) Viime kesänä töissä sanoivat, että oon tämmönen kuiva, tiedä sitten oliko hyvällä vai pahalla. Ellen saa Tampereen seudulta töitä niin luultavasti menen Peten seuraksi poriin taas muovia jalostamaan. Porin yu-kentältä jäi kyllä paljon hyviä muistoja taskuun viime kesältä, joten ei tuo mikään katastrofi olisi!
