Syksy 2012, menikö se nyt hyvin vai ei?

MPM tarjoaa vähän perinteestä poikkeavan jouluaatonaaton postauksen. Vuorossa olisi kevyt laajahko yhteenveto viime kesän viimeisestä heittokerrasta aina tähän jouluun asti. Katsotaan mitä arkistojen kätköistä löytyykään.

Joskus tuntuu tältä

Elokuun loppupuolella kunto alkoi olla kohdillaan, ja tulosta syntyi. Samalla helpotti henkisesti erittäin paljon, kun vuoden työ sai taas palkintonsa haluttua kovemman kehityksen myötä. Kuluneen 12kk aikana tuli kuularingissä kehitys, johon olin laskenut kuluvan 18kk. Samalla kun henkisesti helpottaa, niin yleensä myös flunssa hiipii nurkan taakse. Jokamiehen seiskaottelusta menikin puolet sitten ohi, kun juoksulajeja en kuumeisena saanut vietyä läpi. Tuo harmitti, ja jätti tälle vuodelle sitten senkin edestä näyttöhaluja. Tämän jälkeen vierähti 2vko ylimenokautena ihan täyden levon merkeissä, lukuunottamatta yhtä hetken mielijohteesta tehtyä heittoreissua. Tuon tuloksista voidaan päätellä, että paras kunto ja terävyys tulee olemalla pari viikkoa erittäin rennosti.

Uuden kauden aloittaminen oli tosi vaikeaa, kun ei vain kiinnostanut. Tutut paikat tuntuivat lähinnä ahdistavilta, eikä reenaaminen kiinnostanut yhtään. Aika kuitenkin paikkasi tuon, ja syyskuun loppupuolella alotettiin taas uusi urakointi. Kävimpä tuossa Bodypumppiakin testaamassa, mutta jätetään tuo jatkossakin tytöille. Kävin vähän myöskin uimassa, ja sain ihan hyvät lähtötasotestit yhteen jos toiseenkin aerobisen kunnon testiin. Myös 300m juoksuvetoja tuli harrastettua, ja näiden kimppuun toivottavasti käydään myös Taiwanissa kevään mittaan. Isoin hyöty noista intervallityyppisistä reeneistä oli kuitenkin se, että olo oli mitä mainioin. Se on ihan mukava, kun ei hengästy puhuessa.

Kävin syksyllä myös painonnostokurssilla, joka jäi henk.koht. syistä hieman kesken. Apua siitä kuitenkin oli, sillä tempaus löysi tiensä omaan ohjelmaani! Akrobatiakurssin aloitinkin, mutta se ei ihan ollut sitä mitä olisin tarvinnut, niin päätin luovuttaa. Pirkkahalli oli suljettu myös koko syksyn, eli aika paljon on tullut pelkästään puntilla viivyttyä.

Reenituntijakauma prosentteina

Vaan onko se näkynyt missään? Ainakin kyykky, maastaveto, penkki, raa'at rive & tempaus alkavat olla jo pois pikkupoikien lukemilta. ATG-kyykky ~150kg, mave ~180kg, penkki ~115kg, rive >105kg, tempaus >70kg. 3-5 kertaa viikossa puntille oli erittäin toimiva tahti, ja sitä ajattelin käyttää jatkossakin. Mavea olen ensimmäistä kertaa tehnyt kunnolla, ja sarjapainoksi 150kg on tullut melko helposti. Erityisen hyvä valinta oli 2 kovan työviikon ja yhden lepoviikon rytmitys, jota käytin yläkropan vahvistamiseen. Ensimmäistä kertaa selkeästi ohjelmoitu reeni nosti erityisesti penkkitulosta aika mukavalla tahdilla.

Maksimit on laskettu sarjapainolaskurilla jokaiselle kerralle. Ensimmäinen päivän 95kg tasosta on noustu 60 päivässä 20kg, eli maksimi on noussut joka päivä 300g, riippumatta onko ollut reeni- vai lepopäivä. Yläkroppareenejä tuohon aikaan mahtui 18, eli parannus oli 1,1kg per reeni! Ihan hyvä että tulee ulkomaanreissu, sillä en tiedä kuinka kroppa olisi käyttäytynyt seuraavien 3 syklin aikana. Nyt ei kuitenkaan minkäänlaista ylirasitusta ole ollut havaittavissa...

Kokonaistunnit näyttävät ylläolevilta. Pahoittelen itselleni tuota airobista jo nyt, aika säälittävää. Erittäin positiivista on se, että yhden yhtä flunssaa en ole joutunut kärsimään! Aikamoinen eri viime vuoteen, kun lähes kuukausi putkeen oli mystinen kuumetauti.

Henkinen puoli on alkuvaikeuksien jälkeen ollut taas loistavassa vedossa! Pelkkä kehityskäyrän osoittaminen ylöspäin takaa jo sen, ettei hirveästi tarvitse kaivella aamuisin motivaatiota päivän urakkaan. Ensi kesän tulostasosta on tietysti mahdotonta sanoa mitään, sillä harjoittelumahdollisuudet seuraavan 6kk aikana ovat täysin hämärän peitossa. Jos vähänkään samaa tahtia päästään painamaan, niin tästä tulee todella hyvä. Ei varmastikaan vielä olla SM-kisojen rajoja kolkuttelemassa, mutta aimo askel lähempänä ainakin.

Näillä mietteillä lähdetään joulun viettoon, levollisin mielin. Joulun jälkeen on aika palata työmaalle taas uusin virkein mielin. Nauttikaahan joulusta ihan jokainen, sillä sen olette varmasti ansainneet.

Uintiharjoittelua helpottava innovaatio! Kannattaa kokeilla

Ajatukset on jo aika pitkälti siinä, että pian pääsee syysloman viettoon. Tauti on lähestulkoon jo selätetty, eli syksyn viimiset ulkoreenit voidaan panna pakettiin ennen ansaittua lepohetkeä. Eniten hampaankolossa on tekemättä jäänyt kiekkoreeni, jossa olisi myös tarkoitus kokeilla allaolevia!

Tänä syksynä ajattelin ottaa oikeasti tosissani tuon aerobisen harjoittelun. Isoimpana tekona tuon eteen on valita laji, josta oikeasti myös pidän! Toisin sanoen uimahallin kaakelit kutsuvat... Yksi maailman suurista vääryyksistä on muuten se, että Tampereella uimahalleissa eivät päde opiskelijahinnat viikonloppuisin. Onko meillä enemmän rahaa käytössä viikonloppuisin kenties? On kaksi erittäin isoa syytä siihen, miksi peruskunto täytyy rakentaa paljon entistä paremmin tulevaa vuotta varten. Ensimmäinen näistä syistä on tuon yleiskunnon parantaminen, joka toivottavasti vähentää myös tautien määrää. Hengitystievamman omaavana noiden kanssa on saanut tottua elämään. Toinen suuri syy on parempi palautuminen reeneistä. Jos sillä välttäisi nämä maailmanluokan jalkajumit, joista tänäkin kesänä kärsittiin.

Mutta sitten hei! Tässä lähiviikkoina putkahti ilmoille maailmanluokan innovaatio! Opinnoista on ollut selvästi jotain hyötyä. Vaikkei uintityylini hirveästi muistuttaisi norsua, ei muisti varmasti ole lähelläkään tuon elukan vastaavaa. Kun ui altaassa yli 30min, unohdan aivan varmasti kaiken muun paitsi uidun ajan ennen kuin pääseen pukukaapilleni asti.

Ratkaisuna tähän on kuvassa näkyvät läpyskät! Siinä on muovitaustan ja -pinnan omaavaa tarralaminaattia leikattuna A5-kokoon noin 8kpl. Innovaatio toteutuu yksinkertaisuudessaan näin, että otan altaalle mukaan yhden tuollaisen sekä vedenkestävän tussin juomapullon kaveriksi. Tuohon voin sitten kirjata kaikki hauskat tapahtumat reenin varrelta, että muistan ne jatkossa. Eikä tässä vielä kaikki! Kotiin päästyä tuon laminaatin voi avata, ja liimata tekstipuolen ihan tavalliseen reenivihkoon! Näin ei tarvi tapella märkien paperien kanssa. Ei lainkaan hullumpi idea!

Vastoinkäymiset vahvistavat, sanotaan.

Viime kerralla oli huippuhyvää kerrottavaa, mutta nyt on taas tullut lunta tupaan. Keskiviikkoisen, tasoltaan loistavan työntökerran jälkeen se syysflunssa löysi hyvän kodin Insinöörinkadulta kuudennesta kerroksesta. Että voihan nyt perkele.

Yhtenä harminaiheena on se, että se mainostettu jokamiehen seiska jää täysimittaisena vetämättä. Kuten suureen suomalaiseen urheilujuhlaan kuuluu, sää on todennäköisesti lauantaina ikimuistoinen!

Lauantaina klo 13 starttaava erä kilpaillaan päivän lämpimimpinä hetkinä, ja happirikas ilma tulee mahdollistamaan huikeat tulokset.

Mutta sitten se oma tilanne. Tauti on tehnyt jo yli viikon tuloaan, ja keskiviikkoiltana se sitten oli täyttä totta. Kuume ja kurkkukipu ovat kiristäneet otettaan ainakin tähän perjantai-iltaan asti, mutta ei tässä sänkypotilaana ole täysin tullut oltua. Otteluun tämä vaikuttaa niin, että kaikkien lajien läpivieminen ei missään nimessä tule kyseeseen. Kuulaa ja keihästä en kuitenkaan jätä välistä, ellei pää satu irtoamaan hartioilta kokonaan. Kuulassa tarkoitus on tehdä erittäin kilpailukykyinen tulos, ja keihäässä tempaista niin paljon kuin kädestä lähtee.

Jos sitten puhutaan rehellisesti tuloksista. 4kg kuulalla ringissä pysyminen tuottaa isoja ongelmia, jos jalkatyö ei onnistu täysin. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että parhaan työnnön tulee ylittää 16m viiva. Jokainen sentti siitä alaspäin on silkkaa pettymystä, ja mitä lähempänä 17m ollaan, sitä parempi. Keihäässä varsinaista tulostavoitetta en aseta, mutta onnistuneita heittoja haetaan. Hyvä heitto takaa nelinelosen, huippuheiton mitta saattaa alkaa vitosella.

Kilpailutilanne on kuitenkin asia erikseen, ja lopputulos nähdään huomenna! Vähintään kahdesta lajista tuloskirjaus tulee, mahdollisesti kolmesta. Ei muuta kuin tukka taakse ja myötätuuleen.

Jokaista väsyttää joskus. Väsymys ei kuitenkaan ole masennusta

Tänään iski aika rankasti päin kasvoja se, että olen aivan järjettömän väsynyt. Kulunut kuukausi on mennyt lähes salaa haaveillen jo tulevasta ylimenokaudesta, vaikka tässä vaiheessa motivaation ja vireen pitäisi olla vuoden parhaalla tasolla. Tilanne on aivan toinen viime vuoteen verrattuna, jolloin ei väsymyksestä ollut merkkejäkään, vaan aloitin reenaamisen kohti uusia tavoitteita lähes välittömästi edellisen kauden viimeisen kuulakaaren tömähdettyä hiilimurskaan.

Ylimenokauden tärkeimpiä tehtäviä, henkinen latautuminen. Poppamiehen Juustodippi toimii aina <3

Tästä maksettiin syksyllä veroa tautikierteen muodossa, ja luultavasti tämä järjetön lepotauon odotus on myös noita peruja. Muistiinpanoista löytyi, että "lopetin" viime kauden syyskuun kuudentena päivänä. Tämä vuosi venyykin sitten tuosta viikolla tai parilla pidemmäksi, riippuen tehojen löytymisestä. On kuitenkin aivan mahdoton ajatus antaa pienelle väsymykselle periksi, kun tietää pelimerkkien olevan kunnossa vielä roimiin tulosparannuksiin vuoden päätteeksi. Kun kaikki on annettu, levätään sitten vaikka 3kk putkeen jos tarve vaatii.

Kunnon esiinkaivamista varten tämän päivän ohjelmaan kuului noin tunnin aktiivinen verryttely ja venyttely. Kädelle haettiin hieman lisäterävyyttä kevyistä kuntopallonheitoista, sekä lentopallon lyömisestä sydämen kyllyydestä. Päälle vielä aivan muutama punttisarja 70-90% painoilla mahdollisimman terävinä tehtyinä. Huominen lepoa, ja ylihuomenna keskiviikkona lunastamaan puheita todeksi kiekon sekä kuulan kanssa ringissä. Kuulaan voin keskittyä täysin ilman paineita, mutta kiekossa vähän isompikin tulosparannuksen himo kummittelee takaraivossa.

Vaihto-opiskelu Taiwanissa alkaa tuntua entistä konkreettisemmalta, sillä lähte tuonne odottaa tammi-helmikuun aikana, ja olen hieman jo Taichungin katuja päässyt Googlen autolla ajelemaan. Onneksi oli muuten oikeanpuoleinen liikenne, ties mitä olisi sattunut... Vaikka kuinka rakastankin Suomea, Hervantaa ja tätä koulua täällä, 4 vuoden jälkeen on mukava vaihtaa hetkeksi maisemaa.

Neljän vuoden työnteon hedelmien keräämisen aika

Taas se tuli todettua, että juokseminen on yhtä helvettiä. Saa nähdä selviänkö jokamiehen seiskasta hengissä ollenkaan. Toivottavasti ainakin saunaan asti... Tässä täytyy kuinkin malttaa pitää suomalainen luonteenlaatu taka-alalla, sillä jokainen suoritus kilpailussa on mahdollisuus. Ei mahdollisuus epäonnistua, vaan mahdollisuus onnistua. Jos lähtee etukäteen asenteella, ettei onnistu, ei varmasti myöskään tule onnistumaan.

Epätyypilliseen tapaan syysflunssat on kiertänyt allekirjoittaneen, vaikka noin joka toinen ympärillä on taudista kärsinyt. Täytyy vain lapioida aamuin illoin greippiä naamaan, niin pysyvät flunssat loitolla! Ja jos urbaanilegendoihin uskoo, niin chilihän on maailman terveellisin ruoka-aine, ja sitä rataa. Vanhat chilivarastot loppuivat muutama viikko sitten, ja pelastajaksi saapui parahiksi Chilifest!

Naga Morichi, Aji Christal & Lemon Drop

Nyt on päädytty siihen tilanteeseen, että lähes ruoka kuin ruoka kaipaa kylkeensä chiliä. Tässä syksyn aikana olisi haaveena tehdä naga-karjalanpiirakoita sekä chilijäätelöä. Chilipiirakoita ei tule ahmittua liikaa kerralla, ja salmiakki-nagajäätelö oli aivan taivaallista messuilla maistettuna <3

Perjantainen kuulatulos toi melko rennon mielen, tästä vuodesta saattaa vielä todellakin tulla jotain! Puolentoista tunnin reisienvenyttelysessiot ovat jonkun verran tuoneet jonkun verran apua jaloille. Kun etu- ja takareittä venyttää vuorotellen molempia 1min-2min-3min, niin sillä on auennut isompikin jumi. Erikoistoive olisi, että rennot jalat nostaisivat kiekkotuloksia myös metrin pari kevään lukemien edelle. Saataisiin hyvä päätös tälle ensimmäiselle, olympiadin mittaiselle urheilu-urakalle.

Töllössä pyörivät tällä hetkellä Kalevan Kisat, ja tiedä vaikka starttiluetteloissa olisi allekirjoittaneen nimi seuraavan olympiadin päätteeksi. 

Satanen penkistä!

No eihän se taas hirveän hyvin mennyt. Oli kauan sitten aika, kun muistin kuunnella omaa oloani, ja lähteä reenaamaan sen mukaan. Toissapäivänä en taaskaan muistanut, ja suunnitelmissa ollut kiekkoreeni päättyi ennen kuin alkoikaan, koska jalat olivat notkeat kuin uittotukit. Olivat ilmeisesti ottaneet nokkiinsa tuosta juoksureenistä... Ajoin sitten nöyränä miehenä kotiin, ja tein koko illan jotain aivan muuta.

Tuo ratkaisu kannatti, sillä eilisen päivän tekeminen meni sitten lähes niin putkeen, kuin vain saattoi. Pyöräily töihin pelotti, mutta menomatka tuntui jo melko hyvältä, ja pienen vastatuulen säestämänä menomatka meni aikaan 19:05, 45s nopeinta reissua hitaammin. Ero tuli lähes kokonaan noin 2km aukealla pätkällä, jossa vauhti ei vain nouse korkeaksi vastatuulessa. Kotimatkalla tuuli oli sitten kevyt myötäinen, ja aikaa kului vain 16:30. En ollut reissun jälkeen edes mitenkään väsynyt, vaikka alitin aiemman ennätyksen 25 sekuntilla, ja tuon edellisen vedon jälkeen olo kuitenkin lähenteli kuolemaa...

Soutulaite omaan makuun. Kraftwerk > GymTech

Illalla tapahtui sitten sellainen ihme, että tämä mies nosti penkistä ensimmäistä kertaa 100kg! Tuo oli tosin lankkuavustuksella, ettei tankoa tarvinnut viedä ihan rintaan asti, mutta kumminkin. Satanen penkistä on kuitenkin se juttu, että voi liittyä häpeilemättä RHP-osastolle. Niinjoo, tein mä siellä salilla muutakin, muttei siitä sen enempää.

Koska tiedän, etten tule pärjäämään miehissä yleisurheilussa edes kansallisella tasolla ainakaan muutamaan vuoteen, koitetaan ensiksi olla parempia kuin naiset. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että maailmassa on 69 naista työntänyt tänä vuonna 4kg kuulaa enemmän kuin allekirjoittanut, 17,03 m. Jos kesän lopun kehitystavoite täyttyy, tippuu tuo luku 36 naiseen. Jos vielä unohdetaan Saksan ja Venäjän järjettömän tehokkaat lajikoneistot, edelle jää eurooppalaisia naisia 5kpl. Luultavasti noista kaikki penkkaavat reilusti enemmän kuin minä. Revitään näistä motivaatiota sitten :)

Mömmökorneri on käynnistynyt hitaasti mutta varmasti, ja viikonlopun mittaan sinne toivottavasti saadaan yksi vielä sallittu PWO, sekä Dymatize-nutritionin heraproteiini-isolaatti ruodittua läpi. Ei sitten muuta, tällä erää, matka jatkuu taas!

Odottavan aika on pitkä

Heihou! Otin harjan kauniiseen käteen, ja kävin kaivamassa lähipuiston kiekkoringin mudan ja hiekan alta käyttökuntoon. Pitkiä heittoja kertyi noin 15, ja todetaan että tästä se lähtee! Heitot eivät ole millään lailla kauniita, mutta niissä sitä kuuluisaa potentiaalia. Ja lentävät muuten reippaasti pidemmälle kuin viime vuoden haamuheitot. Lähiaikoina palaillaan videon kanssa tuohon asiaan.

Björn Wahlroos -munkit. "Rikkaat ovat munkkinsa ansainneet"

Lauantain maksimivoimatestiin valikoituivat rinnalleveto, kyykky ja penkki. Yllättäen. 355kg yhteistulos olisi kiva. Valmistautuminen noihin jatkui 4 päivän levon jälkeen kevyehköllä irtonaisuutta tukevalla puntilla, jossa sarjapituudet olivat 1-3, pienistä painoista noin 90% 1RM asti.

Huomenna taukoa, keskiviikkona ja torstaina hieman jumppailua ja sitten lauantaina katsotaan työn tuloksia. Odottavan aika on pitkä.

Tavoitteet uusiksi

Asetin toissapäivänä itselleni huolella arvottuja tavotteita, ja eilen sitten päätin muuttaa niitä. Hyvä minä! Voi olla, että noita muitakin täytyy kiristää hieman, mutta löysentämään en ala. Rinnallevetotavoite sai joka tapauksessa nyt +10kg lisää. 100kg alkoi kuulostaa naurettavalta, kun olin ensiksi käynyt illalla kaverilla saunomassa ja suhasin siitä nopeesti iltapuntille. Mies oli saunan jäljiltä aika rentona, mutta niin jalat kuin yläkropakin olivat melko jumissa, ja päätin sitten vetää rinnallevedot 2 toiston sarjoina painoja aina lisäten. Reitti kulki 60->70->80->90, ja kahden ysikympin jälkeen totesin, että nostetaan nyt se 95 pois kummittelemasta. Siinä se 100kg tavoitteen nostaminen olikin sitten melko pakollista. Mitä tekee tavoitteilla, jotka eivät oikeastaan vaadi ponnisteluja?

NoName reenivaatteet. Suosittelen.

Samalla reissulla tapahtui myös ensimmäistä kertaa se, että unohdin reenivaatteet kotiin sängylle. En sentään joutunut vetämään reenejä farkut&kauluspaita-moodissa, mutta tuulihousut ja vähän parempi t-paita tuntuivat melko oudolta yhdistelmältä. Tyhmästä päästä kärsii koko mies, eikä sitä luultavasti saa vaihdettuakaan.

On muuten yksi tapa nostaa maastaveto- tai muita tuloksia päivässä 30 kiloa, ja se on mummun ruokittavaksi meneminen. Toivottavasti sama taika pätee myös huomisissa kyykkyreeneissä, sillä tänään olivat vaarin 80v-juhlat. Kolmasosan syöminen sacher-kakusta on muuten pienoinen suoritus, mutta nytpä sekin on tehty.

Huomenna on se armas päivä, kun pannaan V©n kanssa Wapun simat tulille! Huippusalainen tullaan julkaisemaan kunhan keretään jos muistetaan, mikäli lopputuote on yhtä herkullista kuin nostalgiset muistot antavat odottaa.

Miksi kirjoitat blogia? Huikeat katsojamäärät...?

Hei, mäki haluaisin tehdä summauksen kuluneesta vuodesta! Eikuhei, täähän on mun blogi, voin tehdä mitä haluan!

Kiitos kaupungille näistä paukuista!

MPM on nyt noin vuoden ikäinen, melko säyseä mutta oman tiensä löytänyt tajunnanvirrasta ammentava aviisi, jonka tunnusmerkkinä ovat ennenkaikkea normaalin blogi- ja tweettimitan ylittävät tekstit. Tästä ei tulla myöskään jatkossa luopumaan, sillä 160 sanaan tai merkkiin ei valitettavasti saa mahtumaan mitään. Tämä on samalla tavallaan protesti 2000-luvun muutosta vastaan, jossa suurin osa ihmisistä jaksaa keskimäärin lukea satunnaisesta asiasta vain yhden kappaleen, jossa on kolme lausetta, jokaisessa 7 sanaa. 7-päivää-journalismi, junou? Kahdesta asiasta pidän kiinni, ja toinen on tämä tekstien pituus. Sanon sanottavan, vaikka joutuisin kirjoittamaan Moby Dickin verran sivuja. Toinen periaate on mainoksettomuus, sillä tämä MPM ei tuota euroakaan kenellekään. Kehun asioita, jotka kaipaavat kehuja, ja aivan pienestä en asioita hauku. Paitsi silloin kun tekee mieli.

MPM on noin kolmas blogiyritykseni, ja ensimmäinen joka jaksoi alkuinnostuksen yli. Selvä syy tähän oli aiherajaus melko tiukasti. Omista harrastuksista ja mielenkiinnoista on mielekästä kirjoittaa, mutta henkilökohtaisia suruja ja murheita ei siihen kannata sotkea.

Otetaan sitten hieman lukuja

• ·         Vuodessa sain aikaiseksi 154 tekstiä
• ·         joihin tuli 82 kommenttia
• ·         ja lukijoita oli 8600
• ·         Videoita tuli tehtyä 31
• ·         Ja kuvia arviolta 400.

Tähän aikaan sisältyi treenitunteja noin 360. Pitkälti sairasteluista riippuen, toivon tuon määrän olevan 400 paremmalla puolella vuoden päästä. Tunnit ei mennyt turhaan, sillä lihaa on kertynyt noin 6-7kg vuositahtia. Yksittäisistä suorituksista jäi mieleen 50km perinteisen hiihto, 20m ylitys kuulanheitossa 4kg:lla, raaka rinnalleveto 85kg ja kiekonheittoa ~42m (1kg).

Mikä tärkeintä, matka jatkuu. Jos kaikki menee mahtavasti, saatan iloita vuoden päästä 100kg tempauksesta ja 40m kiekonheittotuloksesta (2kg), 14m kuulantyönnöstä (7,26kg) ja ensimmäistä kertaa ikinä näkyvästä sikspäkistä. Voi hyvin olla ettei mitään näistä tapahdu, mutta sen ei oikeastaan ole väliä. Kuluneena vuonna paransin ennätystäni jokaisessa kaikissa seuraavista. Vauhdittomat pituushyppy, korkeushyppy, 3-loikka ja 5-loikka, kuulantyöntö (4kg, 5kg),kuulanheitot (PYT4kg,PYT5kg,JVE4kg,JVE5kg,PYE4kg,PYE5kg) keihäs800g, keihäs600g, kiekko1kg, kiekko 2kg. Vain korkeushypyssä jäin 2cm päähän vanhasta ennätyksestä. En välttämättä pysty samaan, mutta mitä todennäköisemmin pystyn. Mutta kuka reenaisi tullaakseen huonommaksi mitä on?

Uutta vuotta kohti Ratinan paukkujen tahtiin

Tavoitteet selkenee pikku hiljaa...

Jei! Ensimmäinen tavoite on lyöty alkavalle kaudelle lukkoon! Jokamiehen 7-otteluun lähden fiilistelemään. Sitä on tullut harkittua jo 3 peräkkäistä kesää, ja ensi kesänä sen toteutan loppuun asti. Potentiaalisia mukaanlähtijöitä löytyy nopeasti 5, täytyy vain houkutella minimissään yksi mukaan tsemppaamaan ja suorittamaan. Tämän vuoden tuloksia katsomalla 10 parhaan joukkoon pääsemisen pitäisi olla enemmän kuin realistista, mutta kilpailutilanne on aina kilpailutilanne. Ja silloinhan sytytään, eli siis top5 pyritään ;) Tämän vuoden 2 parasta on omilla lukemillaan, mutten näe mitään syytä, miksi en tuonne 5200-5500 pisteeseen ensi vuonna pystyisi. Ei muuta kuin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä rahkeisiin. Ylivoimaisesti eniten pisteitä on otettavissa lisää 800m juoksussa, jossa on monta sataa metriä liikaa meikäläiselle, että tuloksista viitsisi puhua.

Lepo, ravinto ja muu elämä on ollut aika hyvin balanssissa viime viikkoina, eli reenituntejakin on tullut suhteellisen kivasti, ja huomenna lisää. Puntilla on vuorossa uuden liikkeen kokeileminen, pulloverina ainakin tuo tunnetaan. Youtubehan tuon näyttää, miltä tuo näyttää :)

Oman pihan tuotoksia!

Ravinnosta sen verran, että unohtakaa kaikki turhat kikkailut, mallia "en syö tätä ruoka-ainetta yhtään, koska internet käski". Saati sitten "Tää kuusenkäppänämarjauute tekee musta superihmisen ku syön tätä päivittäin". Aamulla puuro ja hedelmä, ruoan sekaan reippaasti oman pihan chiliä, ja tuoretta greippiä maitorahkan sekaan välipaloiks. Ei ole ainakaan huono runko päivittäiselle syömiselle :)

Pakko se on myöntää, että onnistuin paremmin kuin uskoin!

Kiitän ja kumarran, kausi 2010-2011 on paketoitu näiltä osin, ja erittäinkin hyvillä mielin! Niin matkan aikana tehty työ kuin tuloksetkin olivat jopa enemmän kuin odotin, vaikka tarkoitus oli ottaa iso askel eteenpäin. Nyt on hetki aikaa olla tyytyväinen, paikkailla jumit ja pienimuotoiset vammat, sekä ennen kaikkea ajatella hetki jotain aivan muuta. Mitä sitten on tapahtunut?

Muutama hetki sitten juttelin tässä postissa siitä, kuinka paljon odotettua parempia tuloksia tuli vähän kuin itsestään. Liian helposti. Tiesin kuitenkin, että parempaa on tulossa, ja ongelma oli vain se, millä ne saisi esille. Kuulostaa helpolta, muttei ole: Rentoudu. Rentous, hyvä mieli ja positiiviset ajatukset harvoin saavat aikaan mitään huonoakaan. Ja jos rentoutta ei löydy itsestään, sitä saa ostettua rahalla. Tällä kertaa yhdistin nuo, ja normaaliin rentouteen otin pientä lisää muutamalla eurolla, suuntaamalla Marsun© kanssa Laajavuoren kylpylään vain olemaan viikonlopuks. 37°C allas, illallisbuffet, runsain näkemäni aamupalapöytä, upeat maisemat, aamu-uinnit, hieno syyskeli, omaan tahtiin suunniteltu aikataulu ja kelpo seura, näin muutamia mainitakseni, toimivat juuri niin hyvin kuin voivatkin. Otin muuten noin vuosi sitten tavoitteeksi opetella perhosuintia. Harjoitustunteja on ehkä 3, mutta alla on tulos ;) En siis omaa minkäänlaista uintitaustaa, tää menee vaan kategoriaan "Hauska kokeilla"!

Oikeastaan suoraan tuolta reissulta, 1h ajamisten + 1h kyydissä istumisen jälkeen lähdin lähes samalla vauhdilla urheilukentälle, koska olo oli parempi kuin ikuisiin aikoihin. "Katsoin ulos ikkunasta, ja tiesin että tänään on minun päiväni", vai miten se meni?

Klikkaamalla ylläolevaa kuvaa saatte taulukon auki, mikä näyttää, että 5.9.2011 oli todellakin hyvä päivä. Kun samalla kerralla saa tehtyä oman ennätyksen jokaisessa näistä nopeusvoimatesteistä (ks. video) niin 4 kuin 5 kilon kuulilla, joutuu oikein miettimään tapoja miten tuulettaisi, ettei tule kahta samanlaista. Taulukkoon on siis kerätty paremmuusjärjestykseen heittokerrat, kerran paras tulos huomioiden. Taulukosta puuttuu PYT 4kg kohdalta tulos vuodelta 2009, joka on 15.39, eli siitä on tultu reilut 5 metriä ylöspäin, mitä pidän enemmän kuin jonain.

KAIKENKATTAVA ANALYSOINTIOSIO

PLUSSAT: Ehkä eniten plus-merkkejä vuoden saldosta antaa se, että vuoden 2011 tulokset on poikkeuksetta listan ylimpinä Tämän vuoden 5kg tulokset on aika lailla samoja, kuin viime vuoden 4kg vastaavat. Oon ilmeisestikin tullut siis vahvemmaks!

NOPEA KEHITYS: Toukouun 23.pvästä Heinäkuun 15.pvään tuli aikamoinen suvantovaihe voimailun suhteen. Oli tautia, kertausharjoitusta, ulkomaanmatkaa ja juhannusta, melkein 2kk vain kahdella säälittävällä punttisalikäynnillä, ja tästä johtuen kaikista listoista löytyy vuoden 2011 huonoimpina tuloksina 16.7. tehdyt. Tästä 10pvä eteenpäin, 3 punttireeniä ajatuksella ja loppun asti, ja 30.&31.7. kokeilemaan uuden kerran, ja tulostaso nousi käsittämättömän paljon. Kahdessa viikossakin saa siis aikaan ihmeitä! :) Lisättäköön, että kreatiinikuuri alkoi 21.7, ja loppui muuten 4.9. Saa nähdä miten käy tuloksille vaikka viikossa, montako metriä on kreatiinilisää.

TEKEMISET VUODEN AIKANA: Jutta Urpilaisen sanoin, aivan aluksi haluan esitellä teille vuoden aikana tehdyt määrät. Näillä tänne asti mentiin. Puntillakäyntiä on hirveän vähän, aivan hirveän vähän. Tuo on vain noin 5 kertaa kuukaudessa! Korjataan...

Koska tärkein tavoite on ja oli pysyä terveenä ja ehjänä, venyttelyä lisään myös. Vuoteen tulee noin 350h tekemistä, mitä en pidä hirveän paljona, mutta riittävänä kuitenkin. Tauteineen ehkä 400-450 on omalla kohdalla maksimi, riippuen vähän pitkien airobisten lenkkien määrästä.

NOPEUSVOIMAN HANKKIMINEN: Tämäntapaisella hakusanalla on tultu blogiin yllättävän paljon, valaistaan siis omaa tekemistä lyhyesti. Eristäviä liikkeitä, tai aivan tappiin asti tehtyjä sarjoja en juurikaan harrasta. Ne kyllä kasvattavat lihasmassaa tehokkaasti, mutta myös kangistavat ja jumittavat, nopeusvoima ja raaka voima kun ovat kaksi lähes täysin eri asiaa. Siis monipuolisten liikkeiden pariin! Paras ystävä tässä on, yllätys yllätys, levytanko. Kyykyt, rinnalleveto, työntö, ja penkkipunnerrus ehdottomasti mukaan ohjelmaan siis, ja tietysti kuntopallot! Sarjojen suunnittelu on sitten taitolaji. Liian isolla painolla ei saa tehtyä liikettä tehokkaasti, ja pienillä painoilla tehdessä voima ei kehity. Siis --> Tee jaksottain lyhyitä sarjoja lisävoiman hankkimiseksi, ja pidä nopeutta yllä käyttämällä painoja, joilla terävä ja teknisesti puhdas toisto onnistuu. Puhdas siksi, että pysyt ehjänä pidempään kuin kuukauden kerrallaan. Tämän linjan totesin hyväksi, ja sitä myös jatkan.

PARANNETTAVAA: Raaka voima ei kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Toisaalta juuri sen verran, kun töitä sen eteen tein. Eniten kuitenkin parantaisin asioiden priorisointia; parempia kokonaisuuksia, eikä rääppimistä sieltä täältä. Syöminen on ollut kunnossa, mutta nukkuminen on ollut välillä aivan erinomaista, välillä täyttä tuskaa.

_____________________________________________________________________

ENTÄS SE TULEVA?

Tästä vuodesta lähdetään parantamaan. Se tuntuu jotenkin hankalalta nyt, mutta niin se tuntui myös viime vuonna. Miten tästä nyt muka päääsen ylöspäin? Tässä vaiheessa kannattaa aina katsoa motivaatiovideo, missä kuulantyönnön olympiavoittaja ottaa rinnallevedossa melko helpon näköisesti 175kg. Jos hän pystyy, miksen minäkin. Usko siis vain itseesi.

Menneen vuoden teema oli voima, tulevan vuoden taas voima&nopeus. Se tulee tarkoittamaan erittäin monta päivää penikkakipujen kanssa, Pirkkahallin tartan kun on suoraan betonin päällä. Tavoitteet on tarkotus pyöritellä valmiiksi ennen kuin alotan työnteon uudestaan, tämän kuukauden puolella siis.

Voimanhankinnan ikävänä puolena on se, että massaa kertyy myös lisää. Kesällä se oli matalimmillaan 92.x kg, ja nyt se on taas 96kg, kiitos kerääntyneiden nesteiden. Jos jotain arvaan, niin paino käy 104-105kg lukemissa talvella, ja tulee kesäksi takaisin alimmillaan 97kg:hen. Naureskellaan sitten myöhemmin kuinka väärässä olin :)

Yrittämällä harvoin häviää!

Tunnelmakuvien myötä kiitos kaikille, myös itselleni. Elämä jatkuu uusin haastein, niistä lisää myöhemmin! Loistavaa syksyä, talvea, kevättä ja loppuelämää kaikille aivan tasapuolisesti, että tulee kaikille hyvä mieli!

Flunssan kanssa tuli harvinainen tasapeli

Tuntemuksia pitää vain kuunnella, ja kevyt flunssa miehen tosiaankin on käynyt läpi. Olo tosi vetämätön, unta on tullut viikon sisään vaikka kuinka. Tauti alkoi lihassäryillä, sitten kevyttä kuumeilua. En mitannut, sillä en oikein usko mittareihin, enkä myöskään tiedä normaalilämpöäni. Kyllä sitä on tässä vaiheessa elämää jo oppinut tunnistamaan sen, milloin kuumetta on, ja milloin ei. Mutta kaikkein parasta, kurkkukivulta vältyin! Ainakin toistaiseksi. Se on jokasyksyinen ongelma, kun kämpän lämpötila pysyy välillä 23-24, ja pihalämpötila siellä 12-18. Vammasella hengityselimistöllä ei auta kun tapella syksystä ohi.

Mutta niin, flunssa on selätetty ME-ajassa, ja on aika tehdä jotain oman kunnon suhteen. Puntilla käymisestä on nyt 10 päivää, jona aikana on tullut tehtyä mm. 3 irroittavaa kuulareeniä ja reilun tunnin verran lentopalloa, eli irtonaisuutta pitäis alkaa löytyä. Pohjekipukin alkaa olla jo voitettu, ja voi olla että joudun kiittämään siitä Mobilatia. En oikeastaan ole uskonut aiemmin sen tehoon, mutta nyt on kai pakko. Paikat ehjinä, rentoina ja levänneinä on aika hyvä lähtökohta näille kauden viimiselle viikoilla. Myös motivaatiota oon saanut kaivettua pienen kuopassakäynnin jälkeen, niin ei kai tässä muuta kun kokeilemaan rohkeasti, että millä terävyyttä tulisi lisää vuoden tulosten kaunistelemiseen.

Tässä vaiheessa ei saa rahkeisiin enää mitään lisää, rautojen kanssa suurempi pelaileminen tuntuisi siis tosi tyhmältä. GoGon punttireissulla kokeiltu metodi tuntu toimivan, niin annan sille uuden mahdollisuuden pikkusen jalostettuna. Eli lyhyesti, isoja liikkeitä maksimipainoja lähellä olevilla painoilla, max 3 toistoa per sarja, ja rento meininki. Illalla toivottavasti vielä rennommalla mielellä KUIVAAN kiekkohäkkiin. Eikä tässä kiirettä, viime vuonna ulkokausi on jatkunut 4.10. asti :)

Ensimmäistä kertaa elämässä spontaanit taputukset väkijoukolta

Voi kiesus! Flunssa ei ainakaan vielä ole iskenyt, mutta kun on saanut oman päänsä aika täydestä kaaoksesta järjestykseen ja täyteen jopa melko mukavia ajatuksia, on kroppa tullut perässä ja yllättänyt meikäläisen kyllä perinpohjin. Muotoillaanko asiat näin, että viimisen kolmen päivän aikana on täyttynyt ensimmäistä kertaa kaikki tavotteet, mitä oon asettanut ittelleni vuoden tähtäimellä.

Pysy terveenä. Check.
PYT 4kg 20m. Check.
4KG PYT+PYE+JVE >48m. Check ja reilusti!

Ensimmäinen noista on tärkein, minkäs teet jos sen kanssa hölmöilet. Nuo seuraavat on sitten niitä etappeja, joihin halusin yltää, että tiedän tekeväni asioita oikein, ja kehittyväni oikeasti. Kun touhut alotin v. 2009, PYT lensi 15.39m parhaimmillaan. 2010 syksyllä jonkunlainen haamuheitto nosti tuloksen 17,92:een, mihin olin silloinkin erittäin tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että palkitsin itseni Arnoldsin kreemidonitsilla! :)

Me watching while I'm giving my best

Nyt kun tässä on 6 heittoa napsahtanut hetken sisään välille 19.68-19.82, pikkuhiljaa odottelinkin että kuula ottaisi täydellä tunteella ilmaa allensa, ja pöläyttäisi 20m viivan. Mutta mitä vielä, keskinkertainen kaari sinne suuntaan ja 20,00m. OLIS NYT VOINUT LÄHTEÄ HIRVEEN HUUDON SAATTELEMANA EDES! Olis hauska joskus tuulettaa sydämensä kyllyydestä :D ...no, jotenkin tuntuu, ettei tää ollut vielä tässä tän syksyn osalta. Otan ens kerralla ilon irti sitten tänkin edestä!

Tänään oli muutenkin aivan järjettömän hauskaa käydä kentällä. Mies ei meinannut käynnistyä millään, ja verryttely oli yhtä tuskaa. Pikku hiljaa kuitenkin homma alkoi soljua, ja hauskuus alkoi siinä kohdassa, kun lauma ala-astelaisia tuli myös kuularingille. Sopu antoi sijaa, ja työntelin aina sopivissa väleissä muksujen seassa, ja hämmentävää oli se, kun pienet (~3-6.-luokkalaiset) tuntui pitävän meikäläistä vähintäänkin olympiavoittajana. Kyllähän se tietysti itsetuntoa kohotti katsoa aitoa ihmetystä, vaikkei tässä millään tavalla hirveen hyviä olla :) Alla videolla hieman tunnelmapätkää lopusta, kun puolia mukuloista ei enää kiinnostanut.

Koska oli yksinkertaisesti huippuhyvä fiilis, ajattelin että otetaan nyt vielä kiekostakin kaikki irti mitä lähtee. No eihän se lähtenyt kun kilon limpulla yritti, ei sitten mihinkään. Vaikken sen suuremmin mihinkään korkeimpiin voimiin usko, jokin käski kokeilla vielä miesten rautakiekolla, että josko tänään. Ja kyllä, todellakin kannatti koskea. Vaikka penkkituloksen pitäis olla noin 100kg ylempänä, että tuota isoa kiekkoa pystyis kunnolla käsittelemään, niin se lähti useamman kerran kunnon asentoon! Huippupäivä siis kaiken kaikkiaan, kahdessa lajissa ennätys uudelle kymmenluvulle, ja kolmannessakin yllättäen uudelle metriluvulle!

Askel parempaan. Iso askel.

Kyllä elämässä hyvän ja huonon fiiliksen ero on niin pienestä kiinni. Jos sitä osaisi jotenkin hallita, häviäisi luultavasti kaikki into yhtään minkään kokeilemisesta. Tähän kesään hyviä fiiliksiä on mahtunut aivan tajuton määrä, ja yhden lisää tarjosi toissapäiväinen pikainen kiekonheittosessio. Joka ikinen kerta kun raahaan itteni kaikkine kamoineni harrastamaan, on mahdoton sanoa minkälainen kerta on tulossa. On pieni mysteerikin ittelle, miksi joskus asiat vain lähtevät kulkemaan, ja joskus eivät sitten millään tavalla, vaikka lähtökohdat ovat täysin samat. Matkan varrella on oppinut ymmärtämään vaikka keihäänheittäjiä, jotka heittävät lämmittelyheittona pari kasivitosta, ja sitten itse kilpailuheitot jäävät juuri ja juuri 78 metriin. Asiat voivat mennä solmuun niin älyttömän nopeasti, eivätkä ne aukene muuten kuin ajan kanssa. Ja sitten kun ne aukeavat, se tapahtuu yhtäkkiä ja kaikki sujuu kuin unelma.

Tässä piilee myös koko jutun juoni. Ulkonäköasiat ovat tietysti yksi syy reenaamiseen, harva sitä voi rehellisesti kieltää, mutta jos pelkästään nistä pitäisi kaivaa motivaatio ympäri vuoden suorittamiseen, niin luulen että jäisi tekemättä. Se voima mikä ajaa noin 300-400 tunniks vuodessa tekemäänn töitä sen eteen, että olisi joku päivä nopeampi ja vahvempi, on omien rajojen etsiminen ja mahdollisuus oppia paljon sillon, kun asiat ei vaan toimi. Se on aivan mahtava tunne, kun on pitkään takkuillut jonkun asian kanssa, ja sen saa lopulta selätettyä. Tavoitteena tässä on lopulta se, että voi olla ylpeä siitä, että on onnistunut tekemään jotain, mihin ei olisi ikinä uskonut. Tässä mennään kuitenkin metsään, jos aletaan verrata itseään maailman huippuihin, kun kyseessä on laji, jossa tulokset tehdään senteissä ja sekunteissa. Kun harjoittelemisen aloittaa oikeasti vasta 20-vuotiaana omin opein, täytyy muistaa realiteetit tietysti. Mahdottamaan ei tarvitse pystyä, mutta paljon parempaan kuin mitä koskaan on uskonut, kannattaa ja pitääkin pyrkiä.

Siinä lyhyesti syitä tähän elämäntapaan. Kuten sanottu, limppu lensi edellisiin kertoihin verrattuna aivan uskomattoman pitkälle. Heittokerta oli tosin vasta kesän kolmas, ja ehkä koko elämän kymmenes. Kesän ensimmäinen kerta meni niin pieleen, että halusin unohtaa koko välineen. Enemmän pieleen se olis mennyt luultavasti vaan sillon, jos kiekkohäkin tolpasta kimmonnut kiekko olis osunut leukaan sen sijaan, että meni noin metrillä ohi.

Nyt rinkiin sattu samaan aikaan tulemaan nuorten SM-tasonen heittäjä, mikä pakotti vähän skarppaamaan myös omalta osalta. Terveiset Ollille, muutama tekniikkavinkki, hyvä fyysinen vire ja ennen kaikkea vapautunut henkinen olo teki ihmeitä, ja noin 80% heitoista ylitti vanhan ennätyksen, parhaimmillaan noin neljällä metrillä yli. Tuolla "ynnä muut" -kerralla paras heitto oli lähemmäs 20m lyhyempi, hävettää tunnustaakin. Mutta ei se kiekko poikittain mihinkään kyllä lennä. Videoilla näkyvissä heitoissa on korjattavaa vaikka kuinka ja paljon, isoimpina tukijalan käyttö, nopeampi&matalampi vauhti. Mutta askel kerrallaan.

Miksi toiset ihmiset eivät pärjää elämässään, ja toiset pärjäävät?

Luin eilen mielenkiintoisen jutun, missä kerrottiin ihmisten onnellisuuden ja terveellisen elämän välisestä yhteydestä. Kommentteja siihen on tullut vaikka kuinka ja paljon, ja niissä tapellaan lähinnä siitä, onko köyhillä ihmisillä varaa elää terveellisesti. Paljon rutinaa tulee marginaalitapauksista kuten isoista sairastumisista, läheisten kuolemista yms, mutta pysytään nyt ihan tavallisen ihmisen asioissa. Toinen puoli rutisee sitä, ettei köyhällä ole varaa syödä terveellisesti, toinen puoli sanoo että menkää töihin ja lopettakaa kaljan juominen ja tupakointi. Kumpi sitten on oikeessa? No antakaas ku mää kerron  sen teille.

Timo lupautui esimerkkihenkilöksi tähän tapaukseen. Eipä hänellä ollut vaihtoehtojakaan, fiktiivinen henkilö kun on. Kerrotaanpa Timon tarina.

Timo syntyi. Sitten Timo täyttikin jo 8. Timon koulukavereista osaa pelaa futista, toiset WoWia ja muutamat notkuu lähikaupan kulmalla, ei vielä kuitenkaan tupakalla. Futis on liikunnallista ja sosiaalista, ei ilmeisesti mikään huonoin vaihtoehto. WoW taas on kaukana liikunnallisesta, sen sijaan vähintään virtuaalisia kontakteja ihmisiin tulee väkisin. Kaupan kulmalla olevat tajuavat jossain vaiheessa olevansa lähestulkoon kaupungin kuninkaita. Timo päättää lähteä yhteen näistä porukoista mukaan, tai jäädä tavalliseksi tallaajaksi, joka ei porukasta erotu, vaikka maalattaisiin siniseksi.

Timo täytti juuri 15±1 vuotta, ja pitäisi valita mitä sitä elämällään tekisi. Ensimmäisenä täytyy miettiä,  kiinnostaako Timoa ylipäätään mikään. Timolla on yhtä hyvät mahdollisuudet edetä elämässään niin pitkälle kuin haluaa, ja se on lopulta hänestä itsestään kiinni. Ammattikoulu, lukio vai jotain muuta? Toiset (=monet vanhemmat?) ovat sitä mieltä, että ilman muuta lukio, tai muuten ihminen on jotenkin epäonnistunut. Paskat, sanon minä. Kaikki riippuu vain siitä, paljonko Timo haluaa elämältään, ja on valmis tekemään sen eteen.

Noniin, aika kului ja Timo on 21 vuotta, ja osallistui yllä linkitettyyn tutkimukseen. Mitä Timolle muuten kuuluu? Valitse mieleisesi.

1. Timo valitsi nuorena futiksen pelaamisen, ja jatkoi siitä ammattikouluun. Nyt Timolla on ammatti joka takaa hänelle kohtuullisen toimeentulon. Ammattikoulun hän rämpi läpi keskikastissa harrastuksensa ohessa, ja sai lopulta vakituisen työpaikan. Nyt Timo kiittelee, kuinka hänen junnuvuosien futisvalmentaja laittoi hänet tekemään hommia pelipaikkansa eteen. Aamuisin häntä ei usein voisi vähempää kiinnostaa lähteä töihin, mutta jo yhdeksän aikaan päivä hymyilee taas. Vaimokin hymyilee kotona iltaisin, ainakin silloin tällöin.
2. Timosta tuli jo 8-vuotiaana kaupungin kovin jätkä. Peruskoulun jälkeen hän on hankkinut ajokortin, että kaupan seinän sijasta voi nojailla omaan konepeltiin. Mitäs muuta? Timolla on 17-vuotias tyttöystävä, ja autoon kertyneillä tölkeillä hän osti juuri uudet talvirenkaat vuoden 93 Toyotaansa. Käytetyt, muuten. Huono tilanne on se, että uusi tyttöystävä on juuri raskautensa alkuvaiheessa, ja edellinen synnytti viime kuussa. Mitäs Timo aikoo tulevaisuudessa? "Jaa mitennii, mitä pitäis?"
3. Timoa ei maalattu siniseksi, eikä häntä myöskään peruskoulussa kukaan sen suuremmin huomioinut. Sen sijaan Timo lukee tällä hetkellä kauppatieteitä, ja on hankkinut kesätyöpaikan jossain aivan saakelin tärkeessä firmassa. Työ ja opiskelu ei ole Timolle kaikki kaikessa, vaan hän on fanaattinen kiipeilyn harrastaja. Vaimoa hänellä ei ole, sillä Timo tajusi nuorena olevansa homo. Timo on kuitenkin rehellinen itselleen, ja tekee asioita jotka tekevät juuri hänet onnelliseksi.
4. Timo oli sama huomaamaton hahmo nuorena, ja päätyi suorittamaan lukion. Hän ei kuitenkaan jaksanut opiskella, vaan puuhaili noiden neljän vuoden aikana kaikenlaista. Hänellä ei varsinaisesti ole harrastuksia, paitsi maanantaikaljalla käyminen satunnaisten tuttujensa kanssa. Timo on jäänyt pieneen lapsuudenkaupunkiinsa asumaan, ja tehnyt vähän töitäkin. Kaikki aloitetut koulutukset ja työpaikat ovat kaatuneet kuitenkin mitä ihmeellisimpiin tekosyihin, ja nyt hän tyytyy nostamaan sosiaalitoimiston tukia.

Vaihtoehtoja oli monta, ja jokaisen näistä Timppa valitsi itse. En sano, että mikään näistä olisi elämän kannalta väärä, vaikka 2 & 4 aika säälittäviltä kuulostavatkin. Erona kahteen muuhun on se, että omasta elämästä ei ole vastuuta otettu, kun kukaan ei ole pakottanut. Jos olisi pakottanut, ei välttämättä olisi kiinnostanut.

Ja takaisin alun tutkimukseen. Siinä on vähän kiertäen ilmoitettu, että ihmiset, jotka jaksavat nähdä hieman vaivaa elämänsä eteen, ovat elämässään onnellisempia. No totta hemmetissä! Aivan turhaa rutina siitä, että terveellinen ruoka tai sitten urheileminen on kallista, tarttukaa ihmiset kiinni elämäänne. Mitä enemmän tyytyy vanhoihin kaavoihin, sitä vähemmän elämässään kokee uutta. Työvoimatoimiston sivuilla on tällä hetkellä noin 15 000 avointa työpaikkaa, niistä saa yhden aivan varmasti jos oikeasti haluaa. Työttömyys ei ole poliitikkojen vika, yritysjohtajien ja sijoittajien se taas on. Mielestäni työttömällä ei ole perusteltuja syitä kieltäytyä työpaikasta, joka on kohtuullisen työmatkan päässä, ja reilun pelin mukaisella palkkauksella. Tai jos työ on puhelinmyyntiä, sitä kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan.

Elämässä, saa, kuuluu ja pitää valittaa. Kuitenkin vasta sitten, kun on tehnyt asialle kaiken voitavansa. Elämässä parhaiten menestyvät ne, jotka sitä haluavat. Ne, jotka olettavat menestyksen tulevan itsestään, tyytyvät vain valittamaan.

Some of us call that fantasy, some call it life.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kylläpä taas riepo ihmisten valittaminen omasta kohtalostaan. Jos joku mietti, niin en todellakaan äänestä Kokoomusta. En myöskään persuja. Sen sijaan vituttaa tolkuttomasti se, että iso osa ihmisistä käyttää hyväkseen sosiaalista tulonjakoa, koska ei vain viitsi tarttua toimeen. Omasta osastaan valittaminen on täysin aiheetonta, ellei asialle tee oikeasti jotain.

Varmat askeleet kohti tyytyväisyyttä itseään kohtaan

Suomen huippu-urheilu sai pitkästä, pitkästä aikaa erittäin komean palkinnon. Jo aiemmin kehuin täällä Matti Heikkisen tekemistä ja asennetta, ja kehut ei ainakaan vähene voitetun kuninkuusmatkan MM-kullan jälkeen. Miehellä on aivan uskomaton kyky analysoida tekemisiään, ja löytää asiat mitkä meni pieleen ja mitkä toimii omalla kohdalla. Kestävyysurheilu on Suomessa ollut pitkään melko heikoissa kantimissa, mutta tämä voitto osoitti, että myös mieshiihtäjät ovat tulleet Aino-Kaisan ja Jukka Keskisalon rinnalle takaisin terävimmälle huipulle. Sitä jos mitä on kaivattu! Ja ennen kaikkea, Matti on huikea esikuva jokaiselle nuorelle niin urheilun kuin elämän saralla.

Mutta mitäs muuta sitten? Ensinnäkin kelit on aivan komeat! Kevät taitaa väkisin tehdä tuloaan, ja kevään pitkän hiihtolenkin aika alkais olla ovella jo. Kun kelit säilyis vielä vaikka 3 viikkoa, niin olisin tyytyväinen. Toisaalta lumen lähtö tarkoittaa vain sitä, että yleisurheilukentät aukeavat! Työtä on joka tapauksessa tehtävänä vielä, että kesällä saavutetaan tavoitteita joita itselle on asetettu. Ne eivät ole julkisia vielä, mutta selkenevät varmasti matkan aikana myös ulkopuolisille.

Tänään pelailtiin Matiaksen kanssa tennistä, ilmeisesti oltiin varattu oikein pääkenttä tenniskeskukselta, kun taustalla oli katsomokin ;) Mahtava laji, ilman sen suurempia paineita omasta kehittymisestä tai vastaavista...

Terveyttä ei osaa arvostaa, ellei se ole reistaillut. Vaikka olen kuitenkin päässyt itse melko vähällä, kiitän jokaisesta päivästä jolloin tunnen itseni täysin terveeksi. Flunssilta on vältytty taas pitkän, mutta jo lähes vuoden ajan oon käynyt aika tiukkaa kamppailua nielurisan kanssa, mikä aiheuttaa paljon arkipäivän harmia. Haluaisin kumminkin lekurin veistä välttää, mutta jatkuva kipu ei tunnu kovin mukavalta kuukaudesta toiseen :/ Kuulemma leikkauksen jälkeen pari viikkoa menee kipulääkehuuruissa, niin mielummin elän toistaiseksi nykyisessä tilanteessa.

Hieronta todellakin muuten toimi, reidet ovat aivan eri kuosissa kuin viikko sitten. Näillä on hyvä jatkaa!

Omat ennätykset paukku + Kanakastike sporttiselle

 Tänään tuli viimein käytännössä todistettua se, että ensimmäinen 5kk rehellinen punttiharjoittelu on tuonut jonkinlaisia tuloksia, eli aivan pieleen ei ole asioita tehty. Lokakuun puolella 80kg penkistä leveällä otteella oli liikaa, eikä liikahtanut kuin alas. Tänään sillä onnistui viiden toiston sarja, ja 85kg:kin liikahti samalla lailla kuin 75kg tuolloin aikaisemmin. Se oli hyvä merkki ennen kaikkea henkisesti, sillä edistystä on tapahtunut vaikken ole erityisesti tuohon panostanutkaan. Jos kaiken työnteon jälkeen olisin ollut jumissa samoissa painoissa, olisi täytynyt jotain asiaa muuttaa reippaasti ja miettiä, että mikä on mennyt reilusti pieleen. Kesään mennessä 90/95kg:n nostaminen olisi tällä haavaa riittävä, ei haukata liikaa kerralla.

 Ja se tärkeämpi asia, eli räjähtävyys on parantunut. 4kg kuulan PYT irtosi tänään pirkkahallissa lukemiin 18.90m, eikä pidemmälle ollut varaa heittää, sillä seinäpressu tuli vastaan. Jokaisen heittolajiharrastajan unelma, heittää enemmän kuin tila antaa myöten! Yrityksiä oli noin kymmenkunta, joista kolme tipahti suurin piirtein noille lukemille. Vertailuksi viime kesän muutamasta sadasta heitosta tuli 2 haamuheittoa, 17.90&17.92 taisivat olla. Muuten paras jossain ~17.40m. JVE:ssä on viime kesänä tullut jostakin tosi kova tulos nykykuntoon nähden. En muista mihin aikaan tuo 16.96 tuli, mutta elokuussa pääsin hädintuskin 16 metriin, vaikka tuloskunto oli muuten erinomainen. Tänäänkin tipahtu 16.30. Voi olla että tuo hyvä tulos menee kesätyön säkinkantelun piikkiin ;)

 Eilen oli tarkoitus löytää jotain aivan uutta ruokapöytään, ja päädyin seilailemaan marketin hedelmähyllylle. Kumkvatit ja passionhedelmät jäivät vielä hyllyyn, ja mukaan tarttui tuttu mutta kuitenkin  melko tuntematon MANGO.

Mango vaati melko pitkän kypsentämisen että se pehmeni, mutta kastikkeeseen sen antama maku oli lievästi makea. Mielestäni ananas ei kuulu mihinkään lämpimiin ruokiin liiasta makeudest johtuen, mutta mango toimi erittäin hyvin. Seuraavanlaisen soosin sain aikaan:

• 600g kanaa
• 3tl chiliä
• ~400g mango
• 4dl ruokakermaa
• 1dl maitoa
• 3-5 porkkanaa
• 1tl hunajaa
• loraus kala-/soijaöljyä

Paistoin kanat ensin erillisellä pannulla, jonka jälkeen pilkoin pihvit paloiksi. Tämän jälkeen lisäsin samalle pannulle kaikki nesteet, joiden sekaan meni pieneksi pilkottu mango, chili, hunaja sekä kalakastike. Tämän kannattaa antaa hautua kannen alla reilun aikaa, jotta mangot pehmenevät. Hautumisen aikana pilkoin porkkanat ja paistoin niitä hieman. Lisäsin kanat ja paistetut porkkanat hautuvaan kastikkeeseen, kun mangot olivat pehmentynyt niin, että niitä sai pilkottua lastalla.

Jalka pois kaasulta

Kuukausi on onnistunut harjoittelun osalta alusta pitäen. En ole ollut kipeänä ja vapaa-aikaa on ollut reilusti, mikä tarkottaa myös riittävää lepoa. Tästä johtuen kuukauden harjoitustunnit ylittivät jo eilen (18. pvä) sen, mitä viime kuussa sain tehtyä, lukuunottamatta yhtä yleisurheiluharjoituskertaa (~3h). Kaiken lisäksi tehot ovat olleet joka kerta tyydyttävällä tasolla. Alla on excelin piirtämän käyrät, josta vaaka-akselilla 1. on lokakuu, sitten marraskuu, ja perimmäisenä sitten kuluva tammikuu. Saadaanpahan tuo laskeva kokonaistrendi nyt katkeamaan!

Reenitunnit lokakuu2010 --> . Tammikuu vielä kesken.

Ylin käyrä = Kuukauden kokonaistunnit
Vihreä käyrä = Airobinen harjoittelu/pelit
Punainen käyrä = Puntti
Sininen = Yu
Keltainen = Huoltava/Venyttely

Nyt tehtiin kuitenkin semmoinen ratkaisu, että jalka otettiin kaasulta ainakin viideksi päiväksi, ja annetaan kropan levätä. Toteutus niin, että punttiharjoittelua en tee, ja päivän syömiset tiputin sinne noin 2000kcal pintaan alkuperäisestä > ~3400kcal. Kroppa reagoi melko voimakkaasti jo ensimmäisenä päivänä ruuan vähyyteen. Ei voimattomuutena, vaan hieman ylipirteänä ja skarppina olona, sekä SYKKEEN LASKUNA! Syksyllä massaa kerätessä 60 alle ei ole hereilläollessa levätessä ollut asiaa, mutta nyt pamahti kerralla ja komeasti. Aamupainossa ei tietenkään näy mitään merkkejä viikonkaan kärvistelyllä, mutta olo on se tärkeämpi. Kun on meno päällä, sitä harvoin haluaa katkaista pysähtyäkseen. Jos sen katkaisee ja siitä ei ole apua, niin onpahan taas opittu jotain. Luultavimmin siitä on jotain apua.

Tavoitetunnit itselläni ovat tuossa 20-30h/vko välissä, riippuen onko ohjelmassa enemmän punttiharjoittelua vai airobista. Kesäkuumalla urheilukentällä viihtyy hyvin 50 tuntiakin kuukaudessa, mutta ne ovat asia erikseen! Noihin määriin pystyn opiskelun ohella, ja olen ihan tyytyväinen myös. Olisi hauska tietää missä menen itse "normaalien ihmisten" liikuntamäärissä, eli paljonko itse saat mittariin normaalisti! =)

Ensimmäisen kommentin kunniaksi lupaan koostaa lähiaikoina hieman arkaluontoisemman videon tekemisistä. Mikäli sellaisia siis ilmestyy!