Liian paljon reeniä?

Nolaus Productionsin uusi tuotantokausi alkaa päästä vauhtiin näin talven kynnyksellä. Taas yksi lyhyt pätkä näki päivänvalon, ja kuun vaihteessa tuotanto alkaa pyöriä toden teolla. Alla on tarjolla uusin punttimörköteaser, ja jatkossa keksitään uutta sisältöä. Jos keksitään.

Reenivihot ovat yleensäkin suhteellisen huonosti kestävää sorttia, mutta nykyinen floppasi kyllä nidottujen vihkojen sarjassa aika pahasti. Tuloksena oli aikaväli 20.8.2012 - 26.11.2012, eli vain 15 viikkoa. Voi perkuleen perkule, pitänee hankkia vielä uusi kapistus näiksi 38 päiväksi, joita Suomessa vielä vietän. Yleensä vihkoon on voinut luottaa sen verran, että se kestää puolisen vuotta.

Vastoin kaikkia järkevyyden sääntöjä ja lakeja, kävin eilisen suhteellisen ison intesiteetin yläkroppapainotteisen puntin jälkeen kokeilemassa ensimmäistä kertaa kiekon lentämistä. Kun vielä huomenna aamulla odottaa vastaavanlainen, mutta hieman alakroppapainotteisempi puntti, niin tuollainen rykiminen on vähän upporikkaan ja rutiköyhän pelaamista. Parhaimmillaan terävät heitot avaavat keski- ja yläkropan tehokkaasti, ja myös jalkojen irtonaisuus paranee. Huonoimmillaan tuossa menee hermosto täysin tukkoon, eikä voimantuotto sitten sen jälkeen yksinkertaisesti vain onnistu.

Tästä ei pöperöt parane

Kun Tommi Evilä toteaa hyvien harjoitusolosuhteiden olevan oleellinen osa tiellä menestykseen, johan suomalainen älähtää. Todellinen suomalainenhan pärjää vaikka rusketuksessa afrikkalaiselle jos haluaa, vaikkei aurinko paistaisi koko kesänä. Perkele. Keli tuohon heittämiseen ei tänään ollut mitenkään optimi, muttei nyt kurjakaan. Vettä ei tullut, mutta +2°C lämpötila pakotti laittamaan päälle vaatetta melko reilusti, ja siltikin noin tunnissa tuli kylmä. Heittoja kertyi yhteensä reilu parikymmentä, ja mitat olivat ihan kelpoja. Parasta oli kuitenkin huomata, että kolmen kuukauden tauon jälkeenkin heiton kiertoliike tuntuu omalta lempilapselta.

Armas heittopaikka. Huonohko panorama, mutta eka kerta sattuu aina.

Kuten olettaa sopii, mitenkään järjettömän irtonainen vire ei ollut, kiitos puntilläkäynnin tuplaamisen. Isoimmat ongelmat olivat jalkojen ja lantion kanssa, kun käskyt eivät tahtoneet mennä perille. Vähän sama hermotusongelma kuin juostessa, jalat eivät vain tikkaa läheskään sitä tahtia kun niitä yrittää käskeä. Hyvissä merkeissä tämäkin kausi näyttää alkavan, ei muuta kuin uutta kohti vain!

Vanhat ennätykset unholaan!

Mikä sopisi paremmin keskelle lepojaksoa, kuin 2,5h heittoreeni? No, aika monikin asia, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun lämpötila nousi syksyn keskellä taas 20°C tienoille, ja aurinkokin paistoi vähän!

Vaihtoehto nro. 2

Olin jo vaatteet päällä lähdössä koululla pidettävälle suunnistuksen alkeiskurssille, mutta kaverille soittaessa selvisi, että kurssi alkaakin vasta huomenna. Kurssi järjestetään koululla saunatiloissa, niin olisi ollut varmaan melko outoa pamahtaa jonkun Ryyppää&Rällästä-kerhon saunalle muina miehinä lenkkareissa ja tuulipuvussa luullen, että paikalla on oikeasti pihkaniskoja.

Oli miten oli, kun olin asennoitunut jo että pääsen hieman sisätiloista tuulettumaan, niin otin suunnan sitten Hervannan keskusurheilukentälle. En tiennyt yhtään minkälaista tulostasoa olisi odotettavissa, mutta lähdinpähän kuitenkin hieman fiilistelemään. Aloitin kiekkoa heittelemällä, eivätkä paikaltaan heitetyt lämmittelyt tuntuneet lähtevän sitten ollenkaan, eivätkä myöskään kierroksen vauhdilla heitetyt lämmittelyt. Kunnon heitot alkoivat kuitenkin osua ihan mallikkaasti pienen tartanilla suoritetun makoilun henkisen valmistautumisen jälkeen.

Jos se toimii Mo:lla, pakko sen on toimia minullakin

Budjettisyistä olen hieman huonossa tilanteessa toistaiseksi, kun varastossa on vain 1kg ja 2kg kiekkoja. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi.

1. Tulla vahvemmaksi, että jaksaa heittää isoa kiekkoa.
2. Nostaa opintolainaa, jotta saa 1,5kg kiekot helpottamaan isoihin kiekkoihin siirtymistä.

Tapahtuu mitä tapahtuu, tänään tuli nuijittua tuo keväällä tehty 1kg:n ennätys, 47,35m, jonka luulin jäävän historiankirjoihin. Kesän läpi 45m on ollut varma lähes joka kerta, mutta 46m ei sitten millään. Tänään lensi sitten urakalla, ja 2 heittoa osui 48m päälle, pidempi vähintään 48,50m! Tuo saattoi myös olla yli 49, mutten löytänyt tarkkaa laskeutumispaikkaa. Jäipähän nälkää ensi kesäksi!

Kokeilumielessä otin myös tuloksen 6kg kuulalla. ~8 työnnöstä 2 osui 14m viivalle, tarkkana lukemana 13.90m. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensi kesänä sitten iso kuula lentää yli 14m, ja aletaan olla jo aika lähellä SM-kisarajoja. Ei sillä että olisin päättänyt sinne pyrkiä, vaan ihan muuten vain :)

Vaikka olisit aluksi kuinka surkea, jatka yrittämistä. Palkinto tulee aikanaan.

Ne oli sellaiset olympialaiset. Pääosin tasoltaan vieläpä aivan loistavat. David Rudishan 800m:n ME 1.40.91 ja taktiikkana suoraan paukusta kärkeen, pisti kenttälajimiehenkin huutamaan. Koska vetoapua ei ollut tarjolla ja alkuerät oli juostu alle, ei ole ollenkaan mahdotonta että ennätys menisi lähelle 1.40.00 loppuaikaa timanttiliigassa syssymmällä. Tietysti kaverilta täytyy löytyä henkistä potkua vielä puristaa noihin tuloksiin... Atlantin toiselta puolelta taas löytyy saakelin nopeaa väkeä tätä nykyä. Nykyajan neidot juoksevat DDR:n leidien sekä Balcon asiakkaiden ajoista ohi yli puolella sekuntilla, mikä tekee naisten pikaviestivoitosta ehkä kisojen kovimman suorituksen. Tai toisiksi kovimman, sillä Tapio Nirkko kaatoi purjeveneensä ylösalaisin, ui takaisin veneen luokse ja käänsi sen kölistä roikkuen takaisin oikein päin. Se on sitä sisua.

Jos olivat naiset nopeita, niin allekirjoittaneellakin kulkee tällähetkellä jo ihan mallikkaasti. Mennäviikonlopun ohjelmaan kuului 2x3h yleisurheilureeni, epistolana korkeushyppyä, kuulaleikkejä sekä kiekonheittoa. Korkeushypyssä 160cm rajan tavoittelu unohdetaan ainakin tämän kuun ajaksi, kun tekniikka meni aivan solmuun juoksuvauhdin reilulla nostamisella.

Kuulan kanssa saatiin sitten jo poimia hieman hedelmiä kahden ennätysparannuksen kera. 5kg ennätykseen tuli lisää 14cm, ja 4kg lensi 21cm kauemmaksi. 5kg veto oli täysin odotettu ja toivottu, mutta 4kg pukkauksessa osui sitten taas kaikki kohdalleen. Heti, kun saa hieman paremmin laitettua vasempaa jalkaa työntöä vasten, niin kaaret alkavat kummasti pidentyä. Outoa on se, että 5kg työnnöt osuvat kaikki noin 0,5m sisään, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Pienemmällä kuulalla taas hajonta saattaa helposti olla 1,5m, ja syytä tuohon en oikeastaan tiedä.

Kuulakehitys 2009 - 13.8.2012

Realistinen tavoite on ollut parin vuoden ajan nostaa seuraavana vuonna ennätys sille tasolla, jolla se oli vuotta aikaisemmin 1kg pienemmällä. Tänä vuonna se vain odottaa tulemistaan, sillä ero 4kg ja 5kg välillä pitäisi olla noin 10%, ei suinkaan 2,53m. Viimevuotinen 14,11 oli myös hirveä pommi, sillä seuraavaksi parhaat taisivat olla siellä 13,6m lukemissa. Millä tuollaisen huippuonnistumisen sitten saisi tehtyä? Ei harmainta hajua.

Kiekon viskelyn onnistuminen on aina hetkestä kiinni. Tappelin noin 1,5h sunnuntaina sen kanssa, että olisin saanut jonkunlaista tolkkua tekniikkaan, mutta en. Joudun harmikseni myöntämään, että voimaa ei ole vieläkään tarpeeksi 2kg kiekon käsittelyyn. Syksy ja talvi on vietettävä nöyrästi joko saksalaisten tai venäläisten voimaohjelmien parissa, jotta yläkropan tehot saataisiin samalle tasolle jalkojen kanssa. 1kg limppu lensi pari kertaa 45m paremmalle puolelle, mikä tarkoittaa 50m rikkomisen olevan mahdollista tällä kaudella vielä! Huomenna sitä sitten taas yritetään.

Mitä kaikkea voi tehdä 108 kilollaan

Tänään tuli yksi erittäin hyvä uutinen, korkeushyppytulos ei ole kärsinyt painonnoususta juurikaan! 150cm meni tänään melko kevyesti, mikä ei 108kg elopainolla ollut mikään itsestäänselvyys. Kolmen päivän yu-putki painoi jaloissa kuitenkin sen verran, etten jaksanut kovin montaa yritystä tehdä. PB 157 tuskin tulee saamaan kyytiä, mutta lähelle varmaan päästään.

Tälläinen paita myytävänä, koko oikeasti iso XL. Hinta 25e

Perjantaiksi otettu vapaapäivä oli kullanarvoinen, sillä helteessä oli erittäinkin hauska heitellä kiekkoa pari tuntia aamusta. Tekniikka alkoi löytyä jo hieman sinne päin, ja 2kg kiekko lensi parhaimmillaan 34.70m. Tekniikan napsahtaessa kohdalleen tuohon voi tulla metripari lisää, ja herkistelyllä vielä toiset pari. 40m tavoite on pirun kaukana, mutta sitä kohti mennään! Vuodentakainen ennätys 31.38m jää joka tapauksessa reippaasti taakse, ja jatkuva kehityshän se on pääasia.

Kuulassa sain pitkästä aikaa hyviä työntöjä, 5kg:lla napsahti seuraavanlaisia tuloksia

14.52 - 14.54 - 14.54 - 14.55 - 14.57

Vanha ennätys oli 14.56, eli hyvä sarja ja kruununa sentin parannus ennätykseen. Yleensä kun tulee noin paljon tasaisia tuloksia, niin sekaan löytyy vielä reilusti pidempi paukku, jossa vain kaikki natsaa. Tällä kertaa kuitenkaan ei. Kamerasta oli akku loppu, mutta tekniikassa on yksi bussin kokoinen reikä, joka pitää korjata, meinaan vasemman jalan toiminta. Jos työnnössä ei ole mitään kunnon kiintopistettä jota vastaan voi vääntää ja puskea, niin on aika turha yrittää saada koko kropasta tehoja. Metrejä metrejä sitten odotellaan vaan!

Liikkuvuusreeniä

Näistä kaikista on myös olemassa videot, mutta en kiireiden ja "kiireiden takia ole ehtinyt niistä tehdä koostetta. Seuraavat 7pvä tehdään vielä töitä sen eteen, että voimaa tarttuisi vähän. Toivottavasti herkistely onnistuu, sillä tämän kesän tulokset ovat parantuneet aivan liian vähän talvella tehtyihin verrattuna.

Hyvää vauhtia kohti tavoitteita

En ihan turhaan jutellut hyvistä kutinoista. Lämpötila nousi juurikin siihen toivottuun 20 asteeseen, ja henkisesti tyhjentävän työpäivän jälkeen suuntana oli kiekkorinki. Tarkoituksena oli hieman muistella, että mitenkäs se heitto lähteekään, ja sitten heittää kesän ensimmäiset tulokset.

Ja tuolta se sitten lopulta näytti. 1kg ennätys parani 65cm, ja 2kg taas 1,9m. Just sitä mitä haettiinkin! Koska heitot tehtiin hiekkakentällä, käytössä oli vain kumikiekot. En ole minkäänlainen asiantuntija sanomaan, paljonko tuo tuosta paranee metallivälineeseen siirryttäessä, mutta oletan että jonkun verran. Tulosten takana hyvää on se, että aiemmasta poiketen parhaat heitot lähtivät myös kauniisti. On vähän ollut tapana heittää kiekko reunus edellä pystyasennossa kauas vasempaan reunaan pitkissä heitoissa, mutta nyt molemmilla välineillä se lähti kauniiseen asentoon, ja keskelle sektoria.

Yksi mystinen asia tulosparannusten takana on se, että oikeasti pysäytin vauhtia tukijalkaan. Ei kovin rakettitiedettä, mutta pirulauta kun toimii. Ikävä kyllä videokamerassa akku ei ollut vireessä, niin nuo heitot ovat muisto vain. Kesän tavoitteista ollaan 1kg välineellä 4,65 metrin päässä, ja 2kg:lla 4,80m päässä. Aika karmeita parannuksia, mutta näin hyvä kauden avaus vain vahvistaa uskoa noiden toteutumisesta.

Torstaina heitetään toivon mukaan kesän ensimmäiset keihästulokset Macen© kanssa. Eiköhän jatketa siitä mihin tänään jäätiin.

Ei auta kuin odotella

Foreca lupailee ens viikolle jo melkein +20° kelejä, jea! Jos saataisiin tämänkin miehen yu-kausi kunnolla kohta käyntiin. Tuo parikymmentä astetta on melko lailla alaraja heittolajeille, ja maksiminopeutta vaativille lajeille. Kylmemmässä ei tapahdu oikeastaan muuta kuin paikkojen paukkumista, ja lämmittelemäänkin joutuu niin pirusti. +25° ja sitä lämpimämmässä verryttelyksi riittää lähes pelkästään kengännauhojen sitominen, ja energiaa jää enemmän itse tekemiseen.

Reenimusiikit kerralla uusiks

Tänään kuitenkin piti sataa, joten päätin pysytellä sisätiloissa. Olen useamman kerran avautunut koulun mörkösalista, mutta olen viime aikoina päässyt paikan kanssa hieman parempiin väleihin. Luultavasti syy löytyy siitä, että kesällä siellä ei käy juuri kukaan, jolloin sisäilma pysyy suhtkoht siedettävänä. Vielä kun nuo nostolavat tuntuvat olevan harvinaisuus kaikkialla muualla, ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa suunta tuonne. Ja hyvä ratkaisu olikin.

Työmatkapyöräilyt ovat tehneet tehtävänsä, ja jalat ovat melko laiskat, ja väsyvät nopeasti. Rinnalle nousi suhtkoht hienosti 3 toistoa 90kg:lla, mutta nämä sarjat jäivät juuri jalkojen takia ikävä kyllä yhteen. Muuten tuntuma oli kuitenkin paras aikoihin, ja siksi kiekkohäkkiin pääseminen polttelee jo kovasti. Nyt, kun pystyn kehnompanakin päivänä suorittamaan lähellä ennätystasoani, voin luvan kanssa odottaa reilua parannusta pöljän päivän osuessa kohdalleen.

Vielä tuota isoimman rivesarjan sivuamista isompi ilonaihe oli vauhtipunnerrus. 80, 85 ja ennätystä sivunnut 90kg menivät naurettavan helposti ja terävästi, joten tankoon oli pakko ladata 92,5kg. Ensimmäinen yritys oli aivan liian kiltti, mutta toisella tuo sitten rävähti suorille käsille! Fysiikka on jo kolmantena vuonna peräkkäin ottanut niin isoja askeleita eteenpäin, etten voi kesältä odottaa mitään muuta kuin hyvää.

Viime talvena 1kg kiekolla 46,70m oli uskomattoman iso tasonhyppäys ylöspäin, ja sama olisi tarkoitus tehdä myös 2kg välineellä kelien salliessa. 1kg:lle tavoite on kesäksi 52m, enkä ajatellut siitäkään hirveästi tinkiä...

Olympiavoittaja 4.8.2012 Lontoossa. Saksan taso on järjettömän kova kaikissa heittolajeissa

Tiistaina käydään muuten juoksemassa työkavereiden kanssa Mustavuoren laskettelurinteessä muutamat vedot. Porukassa tyhmyys tiivistyy, ja tuosta kärsitään sitten silloin.

Terveydenhoitoneito antoi rukkaset

Tänään piti olla maksimoimatestit. Terveydenhoitoneito oli kuitenkin sitä mieltä, että ei käy päinsä, vaan pisti pikkusormen kauniisti pakettiin viereisen nimettömän kanssa. Mitään ei mennyt kuitenkaan pahemmin rikki, nivelsiteet vain venähtivät hieman. Maksiminostojen tekeminen ilman nimetöntä ja pikkusormea on kuitenkin kohtuullisen vaikeaa, joten päädyin tänään kiltisti polkemaan kuntopyörää 45min, minkä päälle kunnon venyttelyt. Evoluutioihmiset muuten väittävät, että pikkusormi ja nimetön ovat kehittyneet sitä varten, että käsillä saa kunnollisen tartuntavoiman, kun etu- ja keskisormi ovat sitten kaikkeen neppailuun. Ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus torstainan raaka rive-ennätys 100kg tuota taustaa vasten, kun sormella ei oikeastaan otetta saanut.

Tällä hetkellä riepoo vaikka ja kuinka, koska olen hukannut 50m mittani, enkä löydä sitä mistään. Mahdollisesti kevään viimeisen pirkkahallireissun aamuna viime keskiviikkona huomasin, ettei tuota näkynyt eikä kuulunut. Itse reissu meni kuitenkin lopulta ihan mallikkaasti. Telinevoimistelu meni vähän huumoripuolelle, ja yu-puolella odotti sitten isompi yllätys. Kuularinki oli viety pois. Siis mitä hemmettiä hei, kuularinki viety pois? Joka tapauksessa, tilalla oli tämännäköinen viritelmä, mikä vähän jopa nauratti.

Heitäpä siitä sitten

Pienten neuvottelujen jälkeen sain miehen trukin kanssa tuomaan kunnon ringin takasin, ja pääsin työntämään. 7,26kg PYT tipahteli noin 14,7m nurkille, joten jätin leikin siihen, kun terävyyttä ei löytynyt. Halusin kuitenkin miesten kuulalla työntötuloksen talvikaudelta pohjalle, ja lopulta taululle tulivat lukemat 12,28. Tuo puuttuu yhden ison jalanmitan vuoden 2009 ennätyksestä 4kg kuulalla, jos jonkunlaista kehitysarviota haluaa tehdä. Kesän tavoite tuolla isolla oli 13,5m, mikä ei näytä ollenkaan mahdottomalta. Seuraavana vuonna vielä 1,5m tulosparannus, niin myös meikäläinen aletaan nähdä kilparingeissä!

Sitä parkouria?

 Mutta hei, kiekonheitossa ei tarvi vasemmalla kädellä puristaa! Lähden kentän suuntaan siis.

Kevättä rinnassa

Joku on viime aikoina vahvasti ollut sitä mieltä, että allekirjoittaneen pitäisi ottaa järki käteen. Jääkööt nähtäväksi. Sen sijaan uusien lelujen tilaaminen kesäksi on lähestulkoon loppuunlyöty ja näyttää seuraavalta

Crown High Spin comp.

• Crown High Spin Competition 2kg 75% ulkokehällä
• Flying Finn ABS Training 2kg
• Crown Training 1kg 70% ulkokehällä.

Vaikka tuossa yhdessä lukeekin Competition, ei tuo millään lailla huippukiekko ole, turha sitä luulla. Huippukiekossa painosta kehällä on 95% ja hintaa se lähemmäs 300e.

Jummijammi, kevätkin tekee oikeasti tulojaan! Vaikka yöpakkaset kolistelevat yli kymmenessä asteessa ja maa on pääosin lumessa, lumet sulavat hirveää vauhtia. Lähes takapihalla oleva iso hiekkakenttäkin on jo useammasta kohtaa auki, ja aurinko repii lunta pois hiekan päältä minkä kerkiää. Parastahan tässä on se, että lumen alta paljastuu pian kiekkorinki, ja Nokialla kirkon kentällä kuularinki. Se taitaa olla ainoa paikka, jossa sektoriin voi turvallisesti heittää yli 22m heittoja. En kevätteisteille tavotteita ole vielä asettanut, mutta jos 4kg pyt ei rävähdä lähes noille mitoille, niin jotain on mennyt pieleen.

Oma hidas voima on hävinnyt johonkin, eikä dieselvääntöä tarvivista liikkeistä tahdo tulla mitään, mutta nopeista liikkeistä sitten vasta tuleekin! Vuodessa rinnallevetopainot on nousseet noin 25kg, ja eilen isoimpina sarjoina 3x3x85kg meni ihan kiitettävän kelvollisesti. Tänään sitten puolivahingossa ja -valoilla sivusin myös rinnallevetoennätystäni, 90kg, jonka voisin kohta nostaa 2,5-5kg ylöspäin. Vuorossa oli raakana clean&jerkkiä, jossa pyörittelin työsarjoja ensin 70-80kg:lla, ja koska tuntui hyvältä, ajattelin kokeilla vielä ykkösiä.

Pääsiäisherkkua. Mustikka-persikkarahkapiirakka.

Ensimmäinen yritys 85kg:sta oli henkisesti aika pannukakku. Rinnalle suhteellisen helposti, mutta siitä en sitten saanutkaan lyötyä sitä aivan suorille käsille, ja päätin pudottaa suosiolla alas. Pientä kiroilua, psyykkailua ja jalkojen herättelyä, ja seuraavalla yrityksellä tuo meni kuin vettä vaan. Tangon päädyissä oli siniset ja vihreät kiekot, ja ajattelin vielä lyödä isot vitosetkin. Vaati jo henkisesti hieman enemmän lykätä tuota, kun jotain aikoja sitten epäonnistuin vielä 85kg:llakin. Aikani kun olin puhissut ja tankoa potkinut, niin ei muuta kuin yrittämään.

Rinnalle.
No problemo.
Painaa muuten kuin synti, miten tämä tästä nousee muka.
No kokeillaan.
Tsädäm, ja 90kg suorilla käsillä! Jumankauta, upeeta! Tästä on hyvä jatkaa.

Urheilun riemua ja törmääminen Suomen kuumimpaan naiskehonrakentajaan

Eilen oli vieraita käymässä, ja pöydässä oli kakkua, hedelmäkarkkia, suklaata, lakritsia, toffeeta, keksejä ja jonkun verran suolaista tarjottavaa. Ei hirveän hyvä näin painonpudottajan kannalta, sillä kaksin käsin on lievä määritelmä, kun ahmimisen makuun pääsen. Voisin kirjottaa 101 tarinaa niistä hetkistä, kun olen syönyt kerralla järjettömän määrän ruokaa vaikkei ole ollut edes nälkä. Ja oudointa, ei ole jääny edes paha olo.

Vähemmän onnistunut hyppy. Korkea ponnistus ja tiukasti kerällä, eiku?

Näiden "kaloritankkausten" ja urheilusuoritusten välillä on ollut se outo yhteys, että tankkausta seuranneena päivänä vire on ollut paljon normaalia korkeammalla. Tänään aamulla käytiin Nikon kanssa Pirkkahallissa, ja päivän sato oli lopulta aika hyvä. Voltin opettelussa ollaan suurin piirtein aikataulussa, ja kesään mennessä olisi ihan realistista saada se jo nurmikollakin jaloilleen alas. Nyt ollaan oltu siinä vaiheessa, että tuollaiselta permantoa vastaavalta apinointialustalta on tehty hyppyjä hieman korkeammalla olevalle patjalle, ja nuo tulevat jo hyvin kyykkyyn. Seuraavan 3 kerran aikana todennäköisesti siirryn jo permannolle yrittämään ja keräilemään mustelmia. Tuosta telinevoimistelusta syövät intoa 60v+ miehet, jotka sen ajan metodeilla "opastavat" koko ajan ja pyytämättä. Varmastikin tietävät asioista, mutta kun eivät älyä antaa välillä rauhaa kehotuksista huolimatta. "Ei teistä pojat ole mihinkään. Kun minä 40 vuotta sitten olin teidän ikäisenne, ei ollut patjoja mihin hyppiä, vaan hiekkakasoihin hypittiin. Eikä meillä ollut tuollaisia hienoja pehmustettuja kenkiä, vaan sillon jouduttiin kengänpohjatkin naulaamaan jalkoihin kiinni, koska muuhun ei ollut varaa..." tai sitä rataa.


Mutta takaisin tuohon ahmimisen ja urheilun yhteyteen. Olo ei ollut mitenkään tuorein, mutta voi että kun heittovälineet tottelivat miestä. Otin pitkästä aikaa kuulareenejä rohkean vauhdin kanssa, aivan sama vaikka mentäisiin metrin yliastutuiksi. Ellei näitä tee, niin on vaikea oppia kiihdyttämään tarpeeksi tuossa pienessä tilassa. Ensimmäisestä työntöä en jaksanut kuvata, koska ajattelin ottaa vain rennosti. Kuinka ollakaan, se lensi 15.7m, parantaen vuodentakaisesta parhaasta yli metrin. Naureskelin ja harmittelin, että tietysti kävi näin, ja päätin videoida seuraavankin. Tapahtui jotain mystistä, ja kuula lensi tästäkin vielä metrin lisää, lukemiin 16.72, joka on yli 1,5metriä enemmän kuin vanha ennätykseni! Mieli oli ihmetyksestä soikeana, sillä ei tuollaisia parannuksia vain tapahdu. Oikeita asioita on ilmeisesti tehty.

Tämän lisäksi sain pienen henkisen varmistuksen siitä, että olen oppinut jotenkuten heittämään kiekkoa. Heitot pressuun tuntuivat niin hyviltä, että odotan kesää jo erittäinkin suurella innolla! Nyt kun videot katsoin kunnolla läpi, niin eihän tuo kuulantyöntökään ollut kummoinen, sama perisynti kummittelee eikä kroppa kierrä tarpeeksi. Tuo tarkoittaa vain sitä, että kun koko homma osuu kerralla kohdalleen, tulos puhuu puolestaan.

Ps. Näin hallilla tänään Minna Pajulahden! Notkea likka tuollaiseksi lihaskimpuksi, järjettömän komeita kärrynpyöriä heitteli.

Voi veljet kun se lensi!

Jessus! En ole itseäni pitänyt aivan toivottomana tapauksena, sillä olen kuulan saanut työnnettyä lähestulkoon aina oikeaan asentoon. Tänä talvena on tapahtunut jotain aivan käsittämätöntä, sillä nyt myös kiekko lähtee liitelemään suurin piirtein niin kuin pitääkin! Tuo on aiempina kesinä (1kpl) osunut kohdalle yhtä usein kuin lottovoitto (2krt 10e).

Viimeksi kilon mötikkä lensi komeasti niin puolen kierroksen kun täydelläkin vauhdilla reippaan ennätysparannuksen kera, ja tänään vuorossa oli kokeilu miesten murkulalla. Rintaan pitäisi saada reilusti enemmän jerkkua että tuon käsittely olisi jotenkin vakaata, mutta joka tapauksessa tänään tuli kasa hyviä heittoja yli 70% asentoonlähtemisellä. Puolen kierroksen vauhti tuotti parhaimmillaan 33.3m riipaisun, eli kesällä voisi olla saumaa 40m rikkomiseen, kunhan saisin aikaiseksi tilata metallikiekon. Tuolla lukemalla kehtaisi jo osallistua piirikunnallisiin kymmenotteluihin.

Ettei jää liian positiivinen kuva, niin kaivelin aamulla tunnin verran motivaatiota, mutta löytyi se lopulta. Muutamien hyvien vinkkien avulla pääsin ensimmäistä kertaa laskeutumaan voltin jaloilleni, ja näitä tuli useampia kuin hevosella on varpaita! Nyt apuna oli trampoliinin tapainen alusta, seuraavaksi kokeillaan jo kovemmalla maalla. Mikäli luoja suo, lauantaina on ensimmäinen kyykkypäivä pitkään aikaan! Oon innoissani tosta yhtä lailla kuin orava maapähkinöistä.

Tästä piti tulla lyhyt postaus, muttei näköjään. Vaihtoreissu Taiwaniin on koko ajan askeleen lähempänä, nyt kun paperisota alkaa olla taas hyvällä mallilla. Sen lisäksi selvisi, että ulkouima-altaan, täysmittaisen yu-kentän ja tenniskenttien lisäksi samassa kompleksissa on nelikerroksinen urheilukompleksi! Oi autuutta <3

1,5 laihdutettua kiloa palasivat

Sunnuntaina hiihtolenkillä tuli sellainen tunne, että jotain hyvää on tulossa. Ei tarvinnut hirveän kauaa odotella, vaan tänään aamulla tuli yhtä sun toistakin hyvää! Voltin opettelu etenee hyvää vauhtia, ja löysin vihdoin pyörimisestä sen kohdan, missä kohtaa ollaan takaisin jalat alaspäin, että niille voisi laskeutua. Seuraava askel oli siirtyä permannon tapaiselle alustalle tekemään tätä, tosin patjakasa alastulossa vieläkin. Step by step.

Heikkous

Jo kuntopalloa seinään täräytellessä tuntui siltä, että vire on pienen notkahduksen jälkeen erittäinkin hyvä, ja suunnaksi tuli A-hallin potkupallotila. Aluksi fiilistelin muutamia heittoja 800g pallolla puolen kierroksen vauhdilla, ja kun ne tippuivat toinen toistaan pidemmälle lähemmäksi 50m viivaa, uskalsin kokeilla 1kg kumikiekon lentoa ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Koska puolella kierroksella lähteneet heitot olivat noin 40m ilman sen suurempia onnistumisia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa täysi vauhti.

Koska tilassa oli muitakin, en viitsinyt raahata heittoringin alustaa vaan heitin ruohomatolta, mikä ilman muuta syö vauhtia ja vääntää polvea, mutta sen ei annettu tänään häiritä. Ennen heitoista noin 70% on lähtenyt nokka pystyssä auraamaan ja 20% täydellisinä sorsina räpiköimään, mutta tänään noista ei ollut tietoakaan. Vein merkin 40m tienoille, jos vaikka vanhan ennätyksen, 42m, saisi rikottua. Ensimmäinen heitto osui kuitenkin heti kohdalleen, ja leilaili noin 44m tienoille, aivan sektorin reunalle. Kolmas heitto otti reippaan askeleen eteenpäin, ja tärähti lukemille 46.70m, ja kieltämättä oli hienoa katsoa kiekon lentävän noin pitkälle! Jossittelu on aina hyvästä, kaari olisi voinut olla hieman korkeampi... Heitin vielä neljännen, joka oli erittäin lähellä rikkoa 50m rajan, mutta koska kiekko pomppasi juoksuradalle, en paljon ehtinyt katsella putoamispaikkaa vaan rynnätä tuon perään. Jäipähän nälkää ensi kertaan.

Rinnallevedossa oli muuten hienoa nostaa ensimmäistä kertaa tankoa, molemmissa päissä 2 isoa levyä! 2+2+2+3x80kg oli raakanakin vähän liian kevyt, täytyy kehittää tuota progressiota tästä kohdasta hieman.

Toivottavasti tätä ei tulkita vihapuheeksi goji-marjojen syöjiä kohtaan

Joulu! Jos joku väittää, että ei ole mahdollista joulun aikana syödä 50 joulutorttua, niin väittää ihan jotain muuta. Tähän mitenkään liittymätön suru-uutinen on se, että mun reidet on turvonnut niin, että joudun uusimaan shortsivarastoa pian reilulla kädellä. Tai sitten voisi syödä vähemmän, mutta se vasta tylsää olisi.

MPM Täyttää juurikohta vuoden, ja onhan tässä välissä yhtä ja toistakin tapahtunut. Viimeisimpiä ja merkittävimpiä on se, että 85kg rinnalleveto on tosiasia! Mutta mitä sitä ennen? En vuoden aikana kokenut yhtäkkistä valaistumista, voittanut lotossa, saanut vatsalihaksia näkyviin tai hylännyt kaikkea ja aloittanut downshiftaamista. Sen sijaan tajusin, että kiirehtimisessä, järjettömässä hifistelyssä pikkuasioiden suhteen, nälässä tai yleisessä hölmöilyssä ei ole sen suurempaa järkeä. Lätkästäänpä tiskiin esimerkit.

• Kiirehtiminen. Myöskään tätä tajutakseen ei tarvitse olla diplomi-insinööri. Tee kunnolla ne asiat mitä teet, ilman turhaa häsläystä. Jos reenaat "kovaa" tai kovaa, muista levätä joka tapauksessa, vaikka siitä on niin helppo luistaa.
• Tuo hifistely, erityisesti ruuan suhteen. Maailmassa pitäis tapahtua jotain mullistavaa, että paskamedia vois jauhaa jostain muusta kuin karppaamisesta. Justiin luin BODY-lehdestä (ei mene paskamedia-lokeroon tämä tosin...), että maltodekstriini on palautumisjuomien huonoin mahdollinen hiilihydraatti, sillä se sakeuttaa punasoluja tai jotain yhtä mystistä. Tämän lisäksi muovipulloista pelätään liukenevan estrogeeniä juomaan. Tukehtukaa goji-marjoihinne tai herätkää nyt tähän todellisuuteen hei :D
• Nälkä ei ole tehnyt minulle mitään hyvää vuoden aikana. Vihaan sitä.
• Eipä siinä yleisessä hölmöilyssä mitään järkeä ole, mutta luulen ettei viime postin video jäänyt viimeiseksi laatuaan.

Rakas Tamppi. Katon korkeudeksi arvioin 9,33m. Sinne ei 5kg pallo yllä.

Muutama satunnainen kuuluminen ennen jouluvapaita: Koululle on hommattu 5kg kuntopallo, ja tein tänään ekaa kertaa hang snatchia! Ja kun koulun palloilusali on ollut tyhjä, olen ottanut tilaa haltuun ja maistellut että miltä se kiekonheitto mahtaisi tuntua, kun viime kesänä se oli niin hauskaa. Kiekon virkaa tosin ajoi pallo, koska lattian rikkominen ei ilmeisesti ole suotavaa. Siitä tuli mieleen että käykäähän vierailemassa Sampon ja Sannan sivuilla, ja jos olette rikkaita, jättäkää muutama kolikko oikeille kotimaan lahjakkuuksille!

Ensimmäistä kertaa elämässä spontaanit taputukset väkijoukolta

Voi kiesus! Flunssa ei ainakaan vielä ole iskenyt, mutta kun on saanut oman päänsä aika täydestä kaaoksesta järjestykseen ja täyteen jopa melko mukavia ajatuksia, on kroppa tullut perässä ja yllättänyt meikäläisen kyllä perinpohjin. Muotoillaanko asiat näin, että viimisen kolmen päivän aikana on täyttynyt ensimmäistä kertaa kaikki tavotteet, mitä oon asettanut ittelleni vuoden tähtäimellä.

Pysy terveenä. Check.
PYT 4kg 20m. Check.
4KG PYT+PYE+JVE >48m. Check ja reilusti!

Ensimmäinen noista on tärkein, minkäs teet jos sen kanssa hölmöilet. Nuo seuraavat on sitten niitä etappeja, joihin halusin yltää, että tiedän tekeväni asioita oikein, ja kehittyväni oikeasti. Kun touhut alotin v. 2009, PYT lensi 15.39m parhaimmillaan. 2010 syksyllä jonkunlainen haamuheitto nosti tuloksen 17,92:een, mihin olin silloinkin erittäin tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että palkitsin itseni Arnoldsin kreemidonitsilla! :)

Me watching while I'm giving my best

Nyt kun tässä on 6 heittoa napsahtanut hetken sisään välille 19.68-19.82, pikkuhiljaa odottelinkin että kuula ottaisi täydellä tunteella ilmaa allensa, ja pöläyttäisi 20m viivan. Mutta mitä vielä, keskinkertainen kaari sinne suuntaan ja 20,00m. OLIS NYT VOINUT LÄHTEÄ HIRVEEN HUUDON SAATTELEMANA EDES! Olis hauska joskus tuulettaa sydämensä kyllyydestä :D ...no, jotenkin tuntuu, ettei tää ollut vielä tässä tän syksyn osalta. Otan ens kerralla ilon irti sitten tänkin edestä!

Tänään oli muutenkin aivan järjettömän hauskaa käydä kentällä. Mies ei meinannut käynnistyä millään, ja verryttely oli yhtä tuskaa. Pikku hiljaa kuitenkin homma alkoi soljua, ja hauskuus alkoi siinä kohdassa, kun lauma ala-astelaisia tuli myös kuularingille. Sopu antoi sijaa, ja työntelin aina sopivissa väleissä muksujen seassa, ja hämmentävää oli se, kun pienet (~3-6.-luokkalaiset) tuntui pitävän meikäläistä vähintäänkin olympiavoittajana. Kyllähän se tietysti itsetuntoa kohotti katsoa aitoa ihmetystä, vaikkei tässä millään tavalla hirveen hyviä olla :) Alla videolla hieman tunnelmapätkää lopusta, kun puolia mukuloista ei enää kiinnostanut.

Koska oli yksinkertaisesti huippuhyvä fiilis, ajattelin että otetaan nyt vielä kiekostakin kaikki irti mitä lähtee. No eihän se lähtenyt kun kilon limpulla yritti, ei sitten mihinkään. Vaikken sen suuremmin mihinkään korkeimpiin voimiin usko, jokin käski kokeilla vielä miesten rautakiekolla, että josko tänään. Ja kyllä, todellakin kannatti koskea. Vaikka penkkituloksen pitäis olla noin 100kg ylempänä, että tuota isoa kiekkoa pystyis kunnolla käsittelemään, niin se lähti useamman kerran kunnon asentoon! Huippupäivä siis kaiken kaikkiaan, kahdessa lajissa ennätys uudelle kymmenluvulle, ja kolmannessakin yllättäen uudelle metriluvulle!

Askel parempaan. Iso askel.

Kyllä elämässä hyvän ja huonon fiiliksen ero on niin pienestä kiinni. Jos sitä osaisi jotenkin hallita, häviäisi luultavasti kaikki into yhtään minkään kokeilemisesta. Tähän kesään hyviä fiiliksiä on mahtunut aivan tajuton määrä, ja yhden lisää tarjosi toissapäiväinen pikainen kiekonheittosessio. Joka ikinen kerta kun raahaan itteni kaikkine kamoineni harrastamaan, on mahdoton sanoa minkälainen kerta on tulossa. On pieni mysteerikin ittelle, miksi joskus asiat vain lähtevät kulkemaan, ja joskus eivät sitten millään tavalla, vaikka lähtökohdat ovat täysin samat. Matkan varrella on oppinut ymmärtämään vaikka keihäänheittäjiä, jotka heittävät lämmittelyheittona pari kasivitosta, ja sitten itse kilpailuheitot jäävät juuri ja juuri 78 metriin. Asiat voivat mennä solmuun niin älyttömän nopeasti, eivätkä ne aukene muuten kuin ajan kanssa. Ja sitten kun ne aukeavat, se tapahtuu yhtäkkiä ja kaikki sujuu kuin unelma.

Tässä piilee myös koko jutun juoni. Ulkonäköasiat ovat tietysti yksi syy reenaamiseen, harva sitä voi rehellisesti kieltää, mutta jos pelkästään nistä pitäisi kaivaa motivaatio ympäri vuoden suorittamiseen, niin luulen että jäisi tekemättä. Se voima mikä ajaa noin 300-400 tunniks vuodessa tekemäänn töitä sen eteen, että olisi joku päivä nopeampi ja vahvempi, on omien rajojen etsiminen ja mahdollisuus oppia paljon sillon, kun asiat ei vaan toimi. Se on aivan mahtava tunne, kun on pitkään takkuillut jonkun asian kanssa, ja sen saa lopulta selätettyä. Tavoitteena tässä on lopulta se, että voi olla ylpeä siitä, että on onnistunut tekemään jotain, mihin ei olisi ikinä uskonut. Tässä mennään kuitenkin metsään, jos aletaan verrata itseään maailman huippuihin, kun kyseessä on laji, jossa tulokset tehdään senteissä ja sekunteissa. Kun harjoittelemisen aloittaa oikeasti vasta 20-vuotiaana omin opein, täytyy muistaa realiteetit tietysti. Mahdottamaan ei tarvitse pystyä, mutta paljon parempaan kuin mitä koskaan on uskonut, kannattaa ja pitääkin pyrkiä.

Siinä lyhyesti syitä tähän elämäntapaan. Kuten sanottu, limppu lensi edellisiin kertoihin verrattuna aivan uskomattoman pitkälle. Heittokerta oli tosin vasta kesän kolmas, ja ehkä koko elämän kymmenes. Kesän ensimmäinen kerta meni niin pieleen, että halusin unohtaa koko välineen. Enemmän pieleen se olis mennyt luultavasti vaan sillon, jos kiekkohäkin tolpasta kimmonnut kiekko olis osunut leukaan sen sijaan, että meni noin metrillä ohi.

Nyt rinkiin sattu samaan aikaan tulemaan nuorten SM-tasonen heittäjä, mikä pakotti vähän skarppaamaan myös omalta osalta. Terveiset Ollille, muutama tekniikkavinkki, hyvä fyysinen vire ja ennen kaikkea vapautunut henkinen olo teki ihmeitä, ja noin 80% heitoista ylitti vanhan ennätyksen, parhaimmillaan noin neljällä metrillä yli. Tuolla "ynnä muut" -kerralla paras heitto oli lähemmäs 20m lyhyempi, hävettää tunnustaakin. Mutta ei se kiekko poikittain mihinkään kyllä lennä. Videoilla näkyvissä heitoissa on korjattavaa vaikka kuinka ja paljon, isoimpina tukijalan käyttö, nopeampi&matalampi vauhti. Mutta askel kerrallaan.