Pala nöyryyttä

Tämä päivä opetti taas ripauksen nöyryyttä. Ensin haluan kuitenkin mainita, että Werner Reitererin "POSITIVE"-kirja oli aivan tajuttoman hyvä hankinta. Mies oli äärettömän lahjakas kiekonheittäjä vm.68, joka joutui haluamattaan mukaan urheilun doping-myllyyn. Tarina kietoutuu urheilumaailman dopingin ympärille, ja on katkera puhe lahjakkaalta mieheltä, joka oli mielummin rehellinen ja hylkää unelmansa, kuin että olisi doupattu olympiamitalisti.

Turisti@Dusseldörf

Alla oli tasan 2vko tauko punttitouhuista matkustamisesta, taudista ja yleisestä väsymyksestä johtuen, ja vire oli vähän arvoitus. Tein täysin epätyypillisen reenin, eli mukana oli neljä isoa liikettä, eikä yhtään turhaa nylkytystä siihen sivuun. Penkki, rinnalleveto, kyykky Smithissä ja pullover veivät lämmittelyineen reilun tunnin, ja aika aika kaksijakoisesti se meni. Penkki kulki kuin taukoa ei olisi ollutkaan, ja lämmittelyn jälkeen 4x3x75 meni kelvollisesti. Pitäydyn toistaiseksi lyhyissä sarjoissa jotka tulevat suhteellisen hyvin ylös, koska nopeus>massa. Rinnalleveto jatkoi samaa linjaa, ja 4 toistoa 70kg:lla tuli kirsikkana sarjan perään, eli onnistuin välttämään 60kg:ssa junnaamisen pienellä skarppaamisella! Sitten se kyykky, jalat oli lämpimät RV:n jälkeen, tiedä olivatko sitten liikaakin rasittuneet pitkän tauon jälkeen. 60kg:lla haettiin sopivaa asentoa ja paikkoja jaloille, 90kg:lla tunnusteltiin 3 toistoa, 110kg:lla kolme toistoa niin, että puristamaan joutui jo vähän. Rajoja pitää hakea, ja 140kg tankoon, minkä olen ainakin kahdesti nostanut ongelmitta. Tanko irti telineestä, mies kyykistyy... kyykistyy... kyykistyy... pysähtyy aivan liian alas, lähestulkoon syväkyykkyyn. Ei muuta vaihtoehtoa kuin pyöräyttää tanko lukoilleen ja todeta, että voi nyt helvetti. Miten tässä näin nyt kävi! Oli muuten ensimmäinen kerta kun alle jäin. Ei auta kun kerätä itsensä, ja loppuun sitten 3+3 110kg:lla. Ei mitenkään kehuttava suoritus.

Fiilistelyä viime keväältä

Olisi luultavasti kannattanut jättää reeni 2-3 liikkeeseen lähinnä paikkojen avaamisen takia, ja jatkaa huomenna uudella innolla, mutta tehty mikä tehty. Mikäli mies vain jaksaa, niin huomenna olisi mukava käydä juoksemassa hieman vetoja pirkkahallissa, ja antamassa kuulalle ja kuntopallolle kyytiä. Talven loikka- ja kuulatestit odottavat vuodenvaihteen tienoilla, ja varsinkin PYE:ssä odotan intergalaktista kehitystä tuohon alakoulutason tulokseeni, kiitos hyvin toimineen pulloverin.

Ruokakulttuurishokkeja Saksan malliin

Saksa oli erittäin mielenkiintoinen maa. Yksi mieleenpainuva asia oli rasvapitoisuudet. Meillä maitorahkan rasvapitoisuus on siellä 0,2% tienoilla, Ehrmannit, Xtrat ja muut kumppanit. Paikallisesta marketista iltapalanälkään onnistuin löytämään myöskin samanlaista tavaraa, proteiinit 12% ja rasva siellä 0,3% tienoilla. Mutta vieressä odotti yllätys, maitorahkapurkki jossa oli rasvaa 40%! 40! Härregud, miltähän tuollainen maistuu. Itsellä ei ollut oikein hyvää tilaisuutta kokeilla, koska aamupalat piti hoitaa suhteellisen varman päälle, koska päivät meni aika pitkälti reissussa. Otetaan vertailuksi se, että kotoisassa In*manin kermassa on rasvaa 36%! Olisi luultavasti ollut aikamoista tököttiä, kokeilkaahan joku ja kertokaa minulla, jos Saksassa satutte pyörimään!

Joulutoriherkkuja

Kotomaahan on saatu ainakin väliaikaisesti lunta, ja meikäläinen pääsee lähiaikoina suksien päälle! Haaveissa olis ostaa Fischerin vanhan mallin kilpasukset perinteiselle, jotta saadaan kalusto takaisin oikealle painoluokalle. Vanhat kapulat kun on halvempaa hintaluokkaa, ja aika reilusti kevyemmälle miehelle. Nyt ollaan muutenkin vähän taitekohdassa vuotta, syksyllä on tullut punttailtua ihan kelpo tahtia jos syysflunssat unohdetaan. Hommat alkavat oikeastaan kunnolla vasta vuodenvaihteen kohdalla lähinnä monipuolistumisen takia. Pirkkahalli alkaa olla messuvapaata vyöhykettä, joten heittämään ja juoksemaan pääsee vaikka joka ilta! Samaten tuo hiihto tuo ihan uutta intoa taas, ja motivaatio nousee ihan uusiin sfääreihin koska tekemistä on niin monenlaista. Pirkkahalli on videomateriaalin tekemiseen myös ihan päällikkö paikka.

Düsseldorffin maailmancup-hiihdot, komeeta!

Tämän viikon jälkeen alkaa tavallaan kuukauden loma, jos unohtaa muutamat tentit! Aikaa siis tehdä ihan mitä haluaa, koska haluaa. Joulun aika on muutenkin aivan huippua kaikin puolin, hymyilyttää väkisinkin. Kymmenen aamun päästä saan myöskin naisseuraa, mikä vähän hymyilyttää :)

Tässä vielä Espanjalaisittain mallia kinkun syömisestä. Oli muuten herkullista, tota olis syönyt niin paljon kun vaan leikataan!

Kun Jose Carlos rakastui

Välihuomautus maailmalta! Espanjalais-italialais-sekalaisporukka oli päättänyt alkaa syödä päivällistä kämpän edessä käytävällä. Paikalla oli myös Josse Carrlos (nimi muutettu turvallisuussyistä ;), mies joka kuulemma rakastuu aina vain uusiin naisiin. Olipa todennut tuolle paremmalle puoliskolleni, että "Your man is strooong! You should be careful, I think i will fall in love with him and we have to fight"... Imartelevaa :D Täällä ei paljon pääse bodailemaan. Huomenna Dusseldörf ja maailmancupin hiihtoja!

Suureen maailmaan!

Dusseldörf, siellä on ensi viikonloppuna 3 Rammsteinin loppuunmyytyä keikkaa, 4 hiihdon maailmancup-osakilpailua sekä moottoriurheilun ystäville Race of Champions, missä ajavat muuan M.Schumacher, S.Vettel, D.Coulthard... Ja sitten siellä on yksi Ile ja Yksi Marsu :) Viikon ajan voi miettiä jotain aivan muita kuin arkisia juttuja, mikä on erittäin tervetullutta tähän väliin!

Posteljooni oli tänään ystävä. Toi yhden paketin Australiasta, sekä yhden paketin Sonyn tukusta. Nautiskellaan niistä. Ens viikolla palaillaan, tack och adjö!

Syömishäiriö ilman määritelmää

Söin eilen illalla yhdeltä istumalta 1,2kg kiinalaista noutoruokaa, ja 500g fazerin konvehteja. Eikä tehnyt pahaa. Mitä hemmettiä mun kropassa tapahtuu? Palataanpa hetki taaksepäin...

Edellisessä postissa esitelty kyykkyreeni oli sitten viimeinen laatuaan. Virhe, josta opin hieman liian myöhään. Tehoa tuossa oli aivan taatusti, mutta nyt vasta alan yhdistää näiden rykäisyjen vaikutuksen kropan yleistilaan. Vaikka tuo on kasvattanut massaa ja voimaa erittäin tehokkaasti, täytyy jakaa tuo tekeminen kahteen osaan. Yhteiskilomäärä kyykkäysliikkeissa oli noin 8000kg, ja nuo kilot nostettiin lähestulkoon pelkästään polvien ja pakaroiden välisillä lihaksilla. Kiloista ja sarjoista en tingi, mutta jaksotan senkin edestä.

Ensimmäinen mihin havahduin oli se, että paino ei tuntunut nousevan normaalilla tavalla tämän kyykkysession jälkeen, vaikka alla oli myös 2 yläkroppapunttia, joiden olisi pitäny painoa nostaa. Ei vain noussut, sitkeästi se pysyi 99,6kg:ssa. Sitten tuli tuo pelkkä käyminen puntilla ja tautipäivä, josta edellispostissa mainitsin. Seuraavana päivänä tapahtui sitten illalla tuo, mistä aivan postin aluksi puhuin. Ladoin ruokaa lautaselle, konvehteja naamaan. Mikään ei tuntunut täyttävän, join varmaan 1,5 litraa mehua tuossa samalla. Miten kukaan voi syödä niin paljon kerralla?! Ja sitten kävin vielä muutamia tunteja myöhemmin vaa'alla, ja lukeman voitte jokainen todeta. Kamera toi lisää 0,4kg, mutta tuossa on kuitenkin 5kg erotus aamun ja illan välillä.

Verenpurkaumat muistoina hyvistä peleistä!

Tarina jatkuu niin, että olen tänään syönyt lähestulkoon loput ostamani karkit, eli noin kilo näitä vuorokauteen. Se tekee ~3500kcal! Kaiken muun lisäksi. Aamuksi paino oli laskenut 101kg:hen, mikä menee "normaalin" kehitystahdin piiriin. Painon lisäksi lihasarkuus on ollut jotain käsittämätöntä näiden jälkeen, jatkunut yleensä 4-6 päivää huoltamisesta huolimatta. Lyhyesti sanottuna, resurssit eivät ole riittäneet levon&ravinnon suhteen näitä kyykkyreenejä tehdessä. Ja kun näin käy, näkyy se elimistössä muunlaisena ongelmina. Itselläni toinen toistaan ärsyttävämpinä nielutulehduksia. Ja sitten ei nukuta, eikä ole voimia mihinkään muuhun.

Mutta hei, aina pitää kaivaa jotain positiivista! Tulipahan taas opittua jotain, ja korjattua ehkä karkein virhe mitä omassa tekemisessä on ollut.

Aamupainoja

Luovuttaminen ei saisi olla kirosana

Jotenkin ironista, että kun pyöräytin uuden kuvan blogin ulkoasuun, jossa tarinoidaan jotain luovuttamisesta, niin 12h päästä jouduin lähtemään puntilta pois vain yhden liikkeen jälkeen, koska homma ei toiminut. Eli luovutin, paha, paha, paha. Tai oikeastaan ei. Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka on kuinka hienoa olla sisukas, sinnikäs ja vetää viimeiseen asti vaikeuksista piittaamatta, niin mikäli päästä löytyy pienikin järjen ääni, niin sitä kannattaa kuunnella. Oma kroppa antaa koko ajan merkkejä omasta tilastaan, kun niitä vain oppii kuuntelemaan. On tajuttoman hienoa kun oppii erottamaan normaalin väsymyksen liian vähästä palautumisesta! Sitä ei vain voi opettaa, ja ainoa keino on löytää nämä erot kantapään kautta. Tämän tarinan tarkoitus on lähinnä olla opetus itselleni, ettei tähän miinaan tarvitsisi enää ajaa.

Tänään uskoin vasta kolmannella kerralla kroppaani, kun se kielsi menemästä puntille. Ensimmäinen kerta oli herätessä ja kotona. Herätys 9.00, ja lähtö 9.55 kohti salia, ja tästä ajasta ehkä noin 3 minuuttia oli sellainen olo, että tekisi mieli mennä, kun yleensä tätä ei tarvitse edes miettiä. Toinen hetki oli pukuhuoneessa, kun olin saanut takin ja pipon pois, totesin että ei tästä tule mitään. Takki takaisin päälle, laukku niskaan ja kotia kohti. Joku käsittämätön ajatus laittoi kuitenkin kulkemaan alakerrasta vielä salin ohi ja katsomaan onko siellä tuttuja. Ja olihan siellä oikein neljän ihmisen voimin, ja päätin mennä käymään, kun niin hyvin ylipuhuivat. Virhe, virhe, virhe. Puntilla lämmittelyn lähestulkoon jätin tekemättä, keppiä pyörittelemällä avasin hartiat ja rinnan juttelun lomassa. Sitten 3x6x37kg pullover, ja homma seis. Ei kiinnostanut, ei irronnut eikä mitään muutakaan. Lopulta myönnyin siihen, että tässä tilanteessa täytyy vetää homma seis, enkä lähtenyt väkisin viemään ohjelmaa läpi. Edellisen kauden ainoa oikea reenitavoite oli oppia kuuntelemaan kroppaansa, löytää rajansa. Ja kun nämä ovat tiedossa, harjoitella järkevästi niiden puitteissa. Vuosi meni loistavasti, niin tuon pitäisi olla vieläkin mielessä kirkkaana!

Oikeastaan tiedän varsin hyvin syyn tämänpäiväiseen floppiin. Isoimpana eilisaamun kyykkyreeni, jossa jalat tuli vedettyä melko finaaliin. Kun tämän tekee kunnolla, vie se voimat koko miehestä. Jos ei vie, ei reeni ole ollut kunnollinen. Huonoja punttireissuja oli kahden viimeisen kuukauden aikana tullut nopeasti katsottuna vain yksi, joten oli jo aikakin tulla myös huono. Eilen illalla muistin kaupassa, että kyykkypäivänä kuuluu syödä niin paljon ja mitä vain tekee mieli, ja mukaan tarttui tortillatavarat, piparitaikina, jäätelö, MilkyWay-patukka sekä muuan DVD! Harmittaa vain kun karkkipussi jäi ottamatta. Tämän lisäksi nyt muistan myös sen, että kyykkypäivän jälkeen kannattaa rehellisesti levätä, eikä lähteä ahnehtimaan.

Mutta tänään katsotaan sitten hiihtoja ja lentopalloa täydestä sydämestä! Laitetaanpa alle vielä se eilisen punttipätkän sisältö, kun se nyt tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri. Normaali kyykky tehdään reidet vaakatasoon, ei mitään nylkytystä jalat lähes suorina ;)

30min lämmittely (soutu, pyörä, kyykkyjä mm. 4x70kg, 4x100kg)
Kyykky 3x6x120kg
Syväkyykky (5+8)x70kg
Mave 8x70kg + 2x8x75kg
Bulgarialainen kyykky (per jalka) 2x6x40kg + 6x50kg + 3x60kg
Vatsat ylätaljassa (30+25+25)x55kg

Erityisesti bulgarialaiset teki tiukkaa, mutta niin niiden kuuluukin. Mave on vieläkin vähän niin ja näin, mutta pikku hiljaa se siitä lähtee...

Kunnianosoitus penkkaajille

Kuvatodiste siitä miten käy, kun ei tee hauiskääntöjä

Olipa mahtavat lentopallopelit koulun kerhon vuorolla! Ensin sain nyrkin silmään, sen jälkeen tulin lähes tyrmätyksi, ja lopulta sain tervetulotoivotuksen kerhon joukkueiden mukaan pelaamaan tai ainakin katsomaan meininkiä, jos kiinnostusta löytyy. Ei paha puoleentoista tuntiin. Tyrmäys meinasi tulla torjuntatilanteessa, kun kaveri löi suht kovaa, ja pallo napsahti suoraan nenänvarteen ja otsaan. Osuma oli siitä loistava, että se ei sattunut ollenkaan, mutta persiilleenhän tuon jälkeen alas tultiin. Onneksi sillä suunnalla pehmustetta kuitenkin riittää. In brief, ponnistusvoimaa on siis sen verran, että nenäkin nousee verkkonauhan yläpuolelle!

Lisää positiivisia uutisia! Pelattiin Matiaksen kanssa tennistä, ja huomasin siellä että myös mun selässä on liikkuvia osia! Sitä oon vähän aavistellut, että selkä pystyy pyöristymään eteenpäin taipumalla, mutta että myös sivuttaiskieroakin! Tässä menee hetki sulatellessa. Päivän liikunta-annos täyttyi ja ylittyikin Nokian uimahallilla muuan varusmiehen kanssa. Koska siellä on aika rajotetusti nostelumahdollisuuksia, se menee yleensä huumoripuolelle, tällä kertaa mukana oli kamera. Eräs vaarikin naureskeli meidän touhuille, ristitaljasta tuli kuva joka toivottavasti valehtelee:

Olkapää näyttää suht muikealta, mutta tuo hauiksen seutu! Vaikka kuvakulma on aika osuva tässä, silti hauiskääntöä vois ehkä tehdä useammin kuin 4 kertaa vuodessa :)

Ja sitten iso ilonaihe!

Meinaan pullover 3x5x40kg meni kelvollisesti! 50kg lähenee, isoille levyillä tangon laskeminen on paljon turvallisempaa. Kuvassa näkyy aika hyvin tuon uimahallin salin valikoima. Ja niin, pääsin ojentamaan yhtä nuorta tyttöä reenin lomassa! Oli ilmeisesti lopettanut jumppansa viereisessä tilassa, ja tuli palauttamaan painoja. Hän tuli tilaan, katsoi hetken ympärillensä, ja jätti levypainonsa lattialle. JA SIIHEN SEIS! ja sitten painot paikalleen. n.12v-lapsoselle pieni ojentaminen tekee vaan hyvään. Ja oma ultimaalisen auktoriteetin tunne, tuntui luihin ja ytimiin asti!

10 HYVÄÄ syytä urheilla. Usko pois, täyttä totta.

Seikkailin blogeissa, ja sain pienen inspiraation tehdä kymmenen kohdan listan siitä, minkä takia sitä tulee urheiltua päivät pitkät. Kohdat on ladeltu siinä järjestyksessä, mitä mieleen vaan juolahtaa.


     1. Se on yksinkertaisesti järjettömän hauskaa.
     2. Se on hyvää vastapainoa opiskelulle, työnteolle ja kaikelle muulle "pakolliselle".
     3. Fyysinen ja henkinen olo on paljon parempi.
     4. Syömisestä tulee lähes automaattisesti terveellisempää liikunnan myötä, mikä vaikuttaa omaan oloon välittömästi.
     5. Kun liikkuu, voi syödä paljon vapaammin ilman pelkoa sen suuremmasta lihomisesta.
     6. Halu täyttää joku kummallinen tarve olla aina vain taitavampi ja vahvempi.
     7. On hauskempi näyttää supersankarilta kuin lyijykynältä.
     8. Urheilu yhdistää ihmisiä lähes yhtä tehokkaasti kuin alkoholi. Kansalaisuudesta, iästä, sukupuolesta tai mistään muustakaan riippumatta. Kliseistä, mutta näin se on.
     9. Se on hyvä keino yhdistää valokuvaamis- ja videoamatööriharrastukset.
     10. Sen varjolla voi hyvillä mielin kirjoittaa interwebbiin mitä järjettömintä tarinaa, koska lukiossa äidinkielenopettaja sai minut uskomaan, että kirjoittaminen on hauskaa.

Se on semmosta. Taidan mennä tekemään pari joulutorttua! :)

Tekevälle sattuu