Crossfitaajat - ei näin.

Olen tässä ajan myötä allergisoitunut yhdelle jos toisellekin asialle. Yksi näistä ovat tavalliselle kuntosalille karanneet crossfittaajat, jotka nostavat verenpainetta tehokkaammin kuin vuoden tarpeisiin riittävät BigMäkit. Itse saatan varata jonkun suorituspaikan vaikka tunniksi kerrallaan, mutta jos vain uskaltaa avata suunsa ja kysyä, niin 98% varmuudella siihen mahtuu varmastikin tekemään myös omat sarjansa. Mutta sitten nämä armaat sankarit, joiden päivärutiiniin kuuluu 300 x (1min perhosuinti leuanvetotangossa + 1min rinnallevetopystysoutu räjähtävällä negatiivisella vaiheella), kaikki ilman taukoja ja muita ei samalle suorituspaikalle mahdu, niin johan alkaa vituttaa. Ja me käytetään näitä kyllä koko ajan, ei tossa välissä ehdi oikein tekemään...

-20°C ja kamera

Ensimmäinen omin päin vedetty työntöreeni uusilla opeilla oli erittäin positiivinen. Mitään aivan huikeita mittoja ei kolisteltu, mutta tekniikka tuntuu ottaneen ison askeleen kohti puhtaampaa ja tehokkaampaa rykimistä. Isoin ero on se, että 90% tehoilla tehdyistä työnnöistä noin joka kuudes karkasi yliastutuksi, kun aiemmin tuo prosentti oli ainakin 60. Täystehoisissa työnnöissä taas oikean jalan potkun väärä suuntaaminen johti siihen, ettei niistä juuri yksikään pysynyt sisällä, vaan eteenpäin lähdettiin raketin lailla. Pari viikkoa vielä, niin lantio twistaa niin että latinomiehetkin kadehtivat. Olen myös melko ylpeä, kun olen nyt jo 2 peräkkäistä kertaa malttanut keskittyä tekniikkaan, enkä ole mitannut yhden yhtä työnnöistä. Näin tulee keskityttyä paljon paremmin oleelliseen, ehtiihän niitä mitata sitten kesälämpimillä.

Muv Verrari!

Enää 1 puntti tähän kierrokseen, ja sitten kevyt viikko! Viimekertaisista sähellyksistä otettiin opiksi, ja tänään sitten lämmiteltiin taas kunnolla. Kristinuskosta crossfittiin kääntyneiden takia mave/rive/tempaus vaihtuivat teräviin kyykkyihin, mutta yritetään ottaa tuo vahinko takaisin perjantaina, kun suuntana on pieni maakuntakierros, ja jumppa Porihallissa!

Ps. viimekerran piirakka vaatii pientä tuunaamista. Palaillaan asiaan myöhemmin.

Tätä idiotismia ei edes Jeesus ole sovittanut

Tänään aamulla tuli taas sellainen hetki, että naama meinasin sulaa YLEn uutisia lukiessa. Täällä oli aiheena tietystikin lisäravinteet. Näin käsittämätöntä paskaa en muista lukeneeni taas pieneen hetkeen. Juttuun oli haastateltu satunnaista salillakävijää, ja sitten hieman*kröhm* omalaatuista Personal raineria. Kommentti 1 kuului seuraavasti

"Ite en oo kauheesti käyttäny. Jos kovan puntin tekee, niin sitten pitää ottaa joku Gainomaxi tai joku muu. Ehkä sen takia en niitä ole ikinä niitä käyttänytkään, kun olen kuullut että niistä on haittaakin, sanoo kuntosalilla harjoitellut Petri Koskinen"

Ja sitten se totaalisen putoamisen aiheuttanut kommentti

"Jos katsot sitä tuoteluetteloa, ja mitä et pysty ääntämään kunnolla niin ei kannata suuhun laittaa, ei kehokaan sitä ymmärrä. Lisäksi mitä uskomattomampia lupauksia niistä löytyy niin siinä vaiheessa kannattaa olla varovaisempi, neuvoo personal trainer Mikko Paunonen"

 Ei nyt jumalauta oikeesti, ei tuollaista paskaa voi hyväuskoisille ihmisille syytää. Tulee vain mieleen tarina, jossa saatiin YK:n kokouksessa monta allekirjoitusta sen puolesta, että DHMO (dihydroksimonoksidi, myös nimeltään hydroksyylihappo) kiellettäisiin. DHMO aiheuttaa vahvaa korroosiota, voi johtaa hengitettynä kuolemaan, aiheuttaa vakavia palovammoja sekä on erittäin yleinen kuoleman aiheuttaja Suomessa. Myös syöpäkasvaimista DHMO:ta löytyy valtavia määriä, ja se on happosateiden oleellinen osa. Lisää DHMO:sta löytyy täältä.

Listataanpa muutama ravintoaine, joita syön ainakin lähes päivittäin

• 2-oxo-L-threo-hexono-1,4- lactone-2,3-enedioli
• 2,5-diamino-5-oksopentaanihappo
• 1,3,7-trimetyyliksantiini

Tai sitten ehkä tutummin C-vitamiini, glutamiini sekä kofeiini. Mutta kun tuollainen kommentti pääsee valtamediaan, niin pitihän sitä katsoa, minkälainen mies on Mikko Paunonen. Allaoleva video kertoo ehkä tarpeellisen.

"Painoharjoittelun idea ei ole kilpailla kuka pystyy kannattelemaan puolta kuntosalia raajoissaan jumppapallon päällä seisten. Ei edes toiminnallisen harjoittelun." sanoi Joni osuvasti, muodostakoon jokainen mielipiteensä tuosta touhusta. Mitä tahansa harjoitetta teetkin, aina pitäisi pystyä kertomaan MIKSI?

Ei aivan oppikirjasta

Piti kirjoittaa omista reeneistä, mutta jätetään seuraavaan kertaan. Jokamiehen 7-ottelun aitajuoksuun alkoi löytyä muuten tolkkua jo...

Ainiin. DHMO tunnetaan myös nimellä VESI.

Mikä kesä? -Paska kesä :)

Se on sitten pieni tauko edessä. Ranteet eivät ole juurikaan menneet huonompaan suuntaan, mutta molemmat forkut kyynerpäästä ranteisiin asti ovat kuin pumpissa 24 tuntia päivästä, ja siihen päälle vielä satunnaiset säryt. Pystyin kyllä penkkipunnertamaan ilman kipuja eilen 95 kilolla, mutta juomapullon kierrekorkin aukaiseminen ei sitten ollutkaan niin helppoa.

Paratiiisi keskellä Nokiaa. Kesänä 2012 oli myös lämmin päivä.

Piti pelata tänään tennistä, mutta mahdotontahan tuo olisi ollut. Sattumusten kautta korvaajaksi tuli erittäin yksipuolinen puntti jalkaprässillä. Eipä tuo itseäni hirveästi harmita, kun jerkkua jalkoihin tuossa vain haettiin. Onnistuin unohtamaan reenivihkoni Hervantaan, mutta isoimmillaan rautoja oli 260kg kelkassa, joka kulki noin 45° kulmassa ylöspäin. Ellen hirveästi valehtele, niin nostin painoja 120kg:sta ylöspäin 20kg välein, ja tein jokaisella 5 terävää toistoa. 260kg:lla sitten pusersin 2 sarjaa loppuun asti, joista toinen oli 15 toiston verran. Saatan valehdellakin, mutta tällä muistilla en pysty parempaan. Sitten vielä tuli 120kg:lla yhden jalan potkut perään tauoitta, 2x8 kummallakin. Jossakin pitäisi olla pätevä taulukko siitä, mitä painoja prässissä olevat kilot vastaavat takakyykkyyn verrattuna, niin pysyisi vähän kartalla paremmin.

Mutta hei nyt oikeasti, jos heinäkuun puolivälissä viikon paras reeni on vedetty hikisessä kellarissa jalkaprässillä, niin kuinka hemmetin huonosti saa mennä? Missä jumankauta mun +20° sateettomat päivät ovat? Rinkiin ei ole ihan hirveän hauska mennä heittämään tai työntämään, jos jalkaan tarvii pistää kumisaappaat.

"Mulla on työkaveri, joka syö joka aamu rahkaa puol kiloa" - "Mitä helvettiä, onko se hullu? Ei se niin hyvää ole"

Onneksi sateellakaan internet ei lakkaa yllättämästä. Kaiken blogisekamelskan joukosta nousi esiin seuraavanlainen, jonka suosittelen vilkaisemaan!

DEREK WOODSKE - A (Man)imals guide to the Universe

Kaveri on entinen moukarinheittäjä, mutta häneltä löytyy varmasti jokaiselle voimailusta vähänkään kiinnostuneelle jotain hyödyllistä. Iso osa päivityksistä on vielä videomuodossa, joten itseään ei tarvitse rasittaa tylsillä teksteillä.

Nyt niitä lämpimiä päiviä, perkele.

Reisilleenhän se meni

Ei, ei ja ei. Jokohan mies alkaa oikeasti uskoa, että puntille on turha mennä päivällä 12-18 välillä, koska siitä ei vain tule yhtään mitään. Eikä tullut tänäänkään. Aamuinen 6 sivun tenttivastauksen raapustaminen oli tehokas pumppireeni ojentajalle kaikkine kramppeineen, ja fiilis oli jotenkin vähän hukassa, mutta tuli mentyä rehkimään koska näin oli päätetty. Silloin kun mikään ei oikeastaan onnistu yrittämisestä huolimatta, on parempi ottaa uusi yritys myöhemmin turhautumisen sijasta. Ja huomennahan otetaan pirkkahallin muodossa, sillon luultavammin jo vähän paremmalla fiiliksellä.

Välillä vain riepoo yhtä paljon kuin kyseisten kenkien omistajaa.















Ps. Kaiken lisäksi salilla äänimaailmasta huolehti NRJ, ja fiilis oli allaolevan kuvan mukainen

Kännissä olen ääliö

Tulipahan taas todettua, ettei kaljanjuonti ole sen arvosta, että sen takia kannattaa pilata myös 2 seuraavaakin päivää. Lauantaina oli ehkä paras opiskelijatapahtuma mitä Tampereella järjestetään, ja hauskaa oli tänäkin vuonna. Mutta eipä tuo asia olisi muuttunut, vaikka olis juonut vaan yhden muuten vaan, enemmän se asia muita tuntuu haittaavan. Pääsin nukkumaan melko selvin päin noin kahdelta, ja nukuin 6-7h unet, mutta sunnuntai meni silti aivan kuutamolla ollessa, eikä tänäänkään ole kovin skarppi olo ollut. Alkoholi, huonot unet ja huono ruokailu tekevät yhdessä kropalle vain jotain semmoista, mitä en oikeastaan kaipaa, en ollenkaan.

Insuliini<3

Huonoja unia paikataan vielä ensi yö, ja tämän päivän punttireeni pirkkahallissa oli jo vähällä peruuntia väsymyksen takia. Muutaman tunnin oloa tutkistelin, ja totesin että mennään tekemään kevennetysti. Ulkopuolisia olisi pitänyt ainakin huvittaa se, että ainoa liike oli tänään, tättärää, penkki! Rakas veljeni unohti ottaa reenishortsinsa mukaan, ja teki penkkiä sitten armeijahousut mallia M05 jalassaan. Kun kerran oli varmistaja mukana, niin normaalin sarjan päälle otin vielä muutamat negatiiviset toistot isommilla painoilla totuttelumielessä. Viikon salitauko oli tehnyt ihan hyvää, ja 4x2x85kg nousi melko vaivattomasti, mikä tarkoittaa että eteenpäin mennään. Negatiivisina 2x95kg ja 1x100kg, mitkä tuntuivat oikeastaan melko hyviltä! En tuosta markan nousemisesta ota painetta, sen sijaan 105kg on seuraava isompi etappi. Tähän liittyy järkeen perustumattomia tunnesyitä, joita voin ruotia sitten kesälämmöillä :)

Väsymys alkoi painaa sitten hyppyjä tehdessä. Ponnistukset tasamaalta 105cm laatikkopinon päälle olivat melko helppoja. Hiekkalaatikolla hyppimiseen voimat eivät vain riittäneet, joten pakkasin nöyrästi kassini ja otin suunnaksi Hervannan. Kun ei pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi, on parempi muistuttaa itselleen, että pieni askel oikeaan suuntaan on parempi, kuin suuri askel väärään suuntaan.

Näillä lisäravinteilla rakennan atleettisen vartaloni kesäksi 2012

Itku pitkästä ilosta, sanoi naapurin juoppo eräs aamu. Itse en ihan itkenyt, mutta aika hanurilleen tämän päivän reeni kuitenkin meni. 48h ei riittänyt lähimainkaan palautumiseen viime kerran vedoista, ja jos jaloissa ei ole yhtään puhtia, niin sitten voi kaiken koiran ulkoilutusta rankemman unohtaa. En tosin ole koiraa koskaan ole muistaakseni ulkoiluttanut, joten mitä minä näistäkään mitään tiedän... Onneksi aina on kuntopallo ja penkki, niillä saa räpisteltyä yhtä sun toista hien pintaan saamiseksi. Hietön reeni on kuin tuo telkkarin neloskanava. Kummassakaan ei ole minkäänlaista järkeä, ja jos olisin jonkinsortin kuningas, kieltäisin molemmat toisena työnäni. Ensimmäisenä määräisin raipaniskuja ihmisille, jotka myöhästelevät.

Muuan ystävän kanssa tilattiin interwebistä hieman ravinteita, ja toimitus oli erittäinkin nopea! Posti toi 2,3kg pommin 100% Gold Standard Wheytä makunaan Caramel Toffee Fudge, ja veljen kanssa puoliksi ostetun Mutant CRE-X12 -säkin. Avaamista seurannut nuuhkaisu tuosta wheystä meinasi muuttua painajaiseksi Insinöörinkadulla, kun haju oli, no, millainen se nyt on kun suojakaasuja pidetään muovipurkissa. Olin odottanut että maku olisi ylimakea kuten candykingin toffee-fudgetkin, mutta väärässä olin. Maku on kuitenkin hyvä, suosittelen aikuisempaan makuun.

Mutantin pussi olikin sitten vanha tuttu sininen esanssimönjä, ei todellakaan aikuiseen makuun. FitnessExpossa saatu näytepussi Blue Raspberry -makua iski johonkin tosi syvälle, ja tätä oli pakko saada lisää. Tämä kulkee tehonlisääjä-nimen alla, ja on yhdenlainen kreatiiniblendi miljoonalla lisäkomponentilla. Oli kuinka kriittinen mainospuheisiin tahansa, tämä todellakin virkistää mieltä ja sielua syvältä kouraisten. Ohjeistus sanoo että 100g pulveria per annos, mutten ole uskaltanut laittaa kuin 45, ja silloinkin tulee aikamoista tököttiä. Ehkä joku päivä.

Niin, ja kiitos Metallisydämelle pienestä promosta, joka tuli täysin pyytämättä. Myöskin tervetuloa Matille lukijakuntaan!

Syömishäiriö ilman määritelmää

Söin eilen illalla yhdeltä istumalta 1,2kg kiinalaista noutoruokaa, ja 500g fazerin konvehteja. Eikä tehnyt pahaa. Mitä hemmettiä mun kropassa tapahtuu? Palataanpa hetki taaksepäin...

Edellisessä postissa esitelty kyykkyreeni oli sitten viimeinen laatuaan. Virhe, josta opin hieman liian myöhään. Tehoa tuossa oli aivan taatusti, mutta nyt vasta alan yhdistää näiden rykäisyjen vaikutuksen kropan yleistilaan. Vaikka tuo on kasvattanut massaa ja voimaa erittäin tehokkaasti, täytyy jakaa tuo tekeminen kahteen osaan. Yhteiskilomäärä kyykkäysliikkeissa oli noin 8000kg, ja nuo kilot nostettiin lähestulkoon pelkästään polvien ja pakaroiden välisillä lihaksilla. Kiloista ja sarjoista en tingi, mutta jaksotan senkin edestä.

Ensimmäinen mihin havahduin oli se, että paino ei tuntunut nousevan normaalilla tavalla tämän kyykkysession jälkeen, vaikka alla oli myös 2 yläkroppapunttia, joiden olisi pitäny painoa nostaa. Ei vain noussut, sitkeästi se pysyi 99,6kg:ssa. Sitten tuli tuo pelkkä käyminen puntilla ja tautipäivä, josta edellispostissa mainitsin. Seuraavana päivänä tapahtui sitten illalla tuo, mistä aivan postin aluksi puhuin. Ladoin ruokaa lautaselle, konvehteja naamaan. Mikään ei tuntunut täyttävän, join varmaan 1,5 litraa mehua tuossa samalla. Miten kukaan voi syödä niin paljon kerralla?! Ja sitten kävin vielä muutamia tunteja myöhemmin vaa'alla, ja lukeman voitte jokainen todeta. Kamera toi lisää 0,4kg, mutta tuossa on kuitenkin 5kg erotus aamun ja illan välillä.

Verenpurkaumat muistoina hyvistä peleistä!

Tarina jatkuu niin, että olen tänään syönyt lähestulkoon loput ostamani karkit, eli noin kilo näitä vuorokauteen. Se tekee ~3500kcal! Kaiken muun lisäksi. Aamuksi paino oli laskenut 101kg:hen, mikä menee "normaalin" kehitystahdin piiriin. Painon lisäksi lihasarkuus on ollut jotain käsittämätöntä näiden jälkeen, jatkunut yleensä 4-6 päivää huoltamisesta huolimatta. Lyhyesti sanottuna, resurssit eivät ole riittäneet levon&ravinnon suhteen näitä kyykkyreenejä tehdessä. Ja kun näin käy, näkyy se elimistössä muunlaisena ongelmina. Itselläni toinen toistaan ärsyttävämpinä nielutulehduksia. Ja sitten ei nukuta, eikä ole voimia mihinkään muuhun.

Mutta hei, aina pitää kaivaa jotain positiivista! Tulipahan taas opittua jotain, ja korjattua ehkä karkein virhe mitä omassa tekemisessä on ollut.

Aamupainoja

Luovuttaminen ei saisi olla kirosana

Jotenkin ironista, että kun pyöräytin uuden kuvan blogin ulkoasuun, jossa tarinoidaan jotain luovuttamisesta, niin 12h päästä jouduin lähtemään puntilta pois vain yhden liikkeen jälkeen, koska homma ei toiminut. Eli luovutin, paha, paha, paha. Tai oikeastaan ei. Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka on kuinka hienoa olla sisukas, sinnikäs ja vetää viimeiseen asti vaikeuksista piittaamatta, niin mikäli päästä löytyy pienikin järjen ääni, niin sitä kannattaa kuunnella. Oma kroppa antaa koko ajan merkkejä omasta tilastaan, kun niitä vain oppii kuuntelemaan. On tajuttoman hienoa kun oppii erottamaan normaalin väsymyksen liian vähästä palautumisesta! Sitä ei vain voi opettaa, ja ainoa keino on löytää nämä erot kantapään kautta. Tämän tarinan tarkoitus on lähinnä olla opetus itselleni, ettei tähän miinaan tarvitsisi enää ajaa.

Tänään uskoin vasta kolmannella kerralla kroppaani, kun se kielsi menemästä puntille. Ensimmäinen kerta oli herätessä ja kotona. Herätys 9.00, ja lähtö 9.55 kohti salia, ja tästä ajasta ehkä noin 3 minuuttia oli sellainen olo, että tekisi mieli mennä, kun yleensä tätä ei tarvitse edes miettiä. Toinen hetki oli pukuhuoneessa, kun olin saanut takin ja pipon pois, totesin että ei tästä tule mitään. Takki takaisin päälle, laukku niskaan ja kotia kohti. Joku käsittämätön ajatus laittoi kuitenkin kulkemaan alakerrasta vielä salin ohi ja katsomaan onko siellä tuttuja. Ja olihan siellä oikein neljän ihmisen voimin, ja päätin mennä käymään, kun niin hyvin ylipuhuivat. Virhe, virhe, virhe. Puntilla lämmittelyn lähestulkoon jätin tekemättä, keppiä pyörittelemällä avasin hartiat ja rinnan juttelun lomassa. Sitten 3x6x37kg pullover, ja homma seis. Ei kiinnostanut, ei irronnut eikä mitään muutakaan. Lopulta myönnyin siihen, että tässä tilanteessa täytyy vetää homma seis, enkä lähtenyt väkisin viemään ohjelmaa läpi. Edellisen kauden ainoa oikea reenitavoite oli oppia kuuntelemaan kroppaansa, löytää rajansa. Ja kun nämä ovat tiedossa, harjoitella järkevästi niiden puitteissa. Vuosi meni loistavasti, niin tuon pitäisi olla vieläkin mielessä kirkkaana!

Oikeastaan tiedän varsin hyvin syyn tämänpäiväiseen floppiin. Isoimpana eilisaamun kyykkyreeni, jossa jalat tuli vedettyä melko finaaliin. Kun tämän tekee kunnolla, vie se voimat koko miehestä. Jos ei vie, ei reeni ole ollut kunnollinen. Huonoja punttireissuja oli kahden viimeisen kuukauden aikana tullut nopeasti katsottuna vain yksi, joten oli jo aikakin tulla myös huono. Eilen illalla muistin kaupassa, että kyykkypäivänä kuuluu syödä niin paljon ja mitä vain tekee mieli, ja mukaan tarttui tortillatavarat, piparitaikina, jäätelö, MilkyWay-patukka sekä muuan DVD! Harmittaa vain kun karkkipussi jäi ottamatta. Tämän lisäksi nyt muistan myös sen, että kyykkypäivän jälkeen kannattaa rehellisesti levätä, eikä lähteä ahnehtimaan.

Mutta tänään katsotaan sitten hiihtoja ja lentopalloa täydestä sydämestä! Laitetaanpa alle vielä se eilisen punttipätkän sisältö, kun se nyt tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri. Normaali kyykky tehdään reidet vaakatasoon, ei mitään nylkytystä jalat lähes suorina ;)

30min lämmittely (soutu, pyörä, kyykkyjä mm. 4x70kg, 4x100kg)
Kyykky 3x6x120kg
Syväkyykky (5+8)x70kg
Mave 8x70kg + 2x8x75kg
Bulgarialainen kyykky (per jalka) 2x6x40kg + 6x50kg + 3x60kg
Vatsat ylätaljassa (30+25+25)x55kg

Erityisesti bulgarialaiset teki tiukkaa, mutta niin niiden kuuluukin. Mave on vieläkin vähän niin ja näin, mutta pikku hiljaa se siitä lähtee...

Kunnianosoitus penkkaajille

Turhauttaa kun ei pysty tekemään parastaan.

Kuului aivan hirvee pamaus, kun 350 reenituntia paukahti tän vuoden osalta täyteen. Ja vielä on huominen aikaa koristella lukemaa ;) Tää viikko jatkuu vähän mollivoittosena, ja maanantaina hankittu kipu oikeessa kädessä ilmesty taas kun tyhjästä tänään lentopalloillessa. Tilanne on vähän hankala kun ei voi lyödä kovaa, ja jossain vaiheessa vastustaja oppii hakemaan peipit kuitenkin. Yllättävän hyvällä prosentilla ne kuitenkin uppos. Oli oma suoritus kuitenkin tänään aikalailla heikko, varsinkin passien osalta. Hävettää, mutta onneks tuo meni jo ja harva sitä muistelee... Kaiken lisäks toissapäiväset kyykytkin muistutteli vähän. Turhauttaa kun ei pysty tekemään parastaan. Hemmetti.

Ikävä laji

Hyvinä prinsiippeinä eteenpäin, että kyykkyreenistä palautumiseen tarvii vähintään 2 päivää. Ensimmäinen päivä menee ihmetellessä, ja seuraavana päivänä voi todeta, mennäänkö parempaan vai huonompaan suuntaan. Juuri tän jälkimmäisen päivän tuntemukset on usein melko euforisen sekavia, aiheuttaen lähes mitä tahansa tuntemuksia, ilman sen suurempaa logiikkaa. Tänään noin klo 12 aikaan päivällä iski aivan tolkuton väsymys, hyvä etten nukahtanut pyöräillessä. Onneksi titteli on "opiskelija", eli päiväunet voi hyvin ottaa keskellä päivääkin! Sitä on tullut harrastettua enemmänkin, eikä edes ole ollut huono omatunto.

Eväät parveke-piknikillä :)

Yksi ruoka tai ravintoaine ei ole terveellistä tai epäterveellistä. Kokonaisuus voi olla.

Suoritus vai tavoitteet pielessä?

Mansikka-vadelmaherkkuja. Suosittelen.

Voi ny hemmetti. Pitää nöyränä tämmöset päivät. Penkillä hävis vasemmasta olkapäästä tunto, ja intergalaktisella mittapuulla suunnattoman pienet painot jäi rinnalle. Ja hävetti. Onneks tää kävi kuitenkin penkillä eikä vauhtipunnertaessa, levytanko ottalohkossa olis voinut jopa sattua. Reeniä en päässyt tekemään siellä missä piti, koska siellä oli joku hemmetin kuntopiiritunti! Ei hyvää päivää ja viikonloppujakin, kyllä pieni ihminen voi mennä sekaisin kun hyväks havaitut tavat joutuu vaihtamaan huonoiksi todettuihin. Jouduin siis reenaamaan salilla, joka muistuttaa jonkunlaista trooppisen ilmaston simulaattoria, ja eihän se mennyt putkeen, ei todellakaan. Onneks kotona odotti iso satsi kanaa chilikastikkeella, Kalevan New Gardenista ostettuna. Suosittelen taaskin paikkaa kaikille!

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että jos jollakin tuotteella on edes erittäin hyvin toimiva placebovaikutus, tuote ajaa silloin asiansa. Annan siis muutaman kehun D-vitamiinille, jota olen nyt ensimmäistä kertaa kokeillut, ja oi että kun vireystila on lähes yhtä hyvä, kuin mitä Berocca-mainoksissa luvattu. Melkein tekee mieli kotiintullessakin kiivetä 7. kerrokseen ulkokautta! :)

Mutta nyt tiedän ainakin miltä tasolta lähdetään liikkeelle, ja toivottavasti jo kahden kuukauden päästä ilme näyttää vähän toisenlaiselta. Ei ainakaan tarvi elää enää harhaluulossa, että olisi jollakin tapaa hyvässä vireessä. Mutta jos vertaa vuodentakaiseen, niin ei tässä ole hädän päivää, mm. rinnallevetokin meni ihan kelvollisesti 3x8x50kg + 2x6x60kg. Ei siltikään jäänyt millään tavalla tyytyväinen olo :/

"Tiedä vahvuutesi. Ne vievät sinut sinne, minne haluat. Kohtaa matkalla kaikki heikkoutesi, sillä perillä et niitä tarvitse."

Näiden viisaiden sanojen kanssa ajattelin jatkaa eteenpäin. Epämukavuusalueen kokeileminen ja etsiminen jatkuu, mutta siitä seuraavassa numerossa.

Saakelin kissanristiäiset, osa Juhannus.

Nyt tuntuu vähän siltä, että valmentajan hankkiminen auttais monessa asiassa eteenpäin, ilman asiantuntevia neuvoja on tosi vaikee kehittyä jatkuvasti. Siinä sivussa on myös oma innostus yu-lajeista siirtynyt muutaman vuoden tauon jälkeen kohti puntteilua ja kahta jaloa pallopeliä, lentopalloa ja tennistä kohtaan. Saa nähdä mihin tässä tulee ajauduttua, lämpimät ilman tietysti vetää miestä hunajan lailla kohti tartania.

Ja sitten voi ny jumankauta! Tulee joku saakelin juhannus, ja huomenna Nokian liikuntakeskus vetää ovensa kiinni klo 12, enkä kerkee salille. Enkä perjantaina. Enkä lauantaina. Tuskin sunnuntainakaan. Krääh! Saakelin kissainristiäiset, en sitten tasanvarmaan hymyile kun grillaan ittelleni ruokaa läpi viikonlopun vesisateessa.

Lähestytään valtavirtaa blogien suhteen, esittelen siis ostoksiini! Jee!

Ei hullummat kengät. Alennus yli 80%!

Työporukan kesken pitäs lähtee pesäpalloo lätkimään. Aattelin että räpsän ostaminen ei olis tyhmin mahollinen temppu, isältä pojalle ehkäpä?

Välitilinpäätös

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa taas, johon tässä taudissa ollaan oltukin. Olisin kyllä valmis luopumaan puolesta valtakunnastani ja Star Wars -leffoistani jos joku ottais vastineeks hengitystievammat pois. Tähän ei taida kukaan kuitenkaan suostua, sillä toi valtakunta ei ole niin hirveen suuri. Mutta tiistaina aikasintaan tässä tulee kuitenkin liikuttua, nautitaanhan siihen asti muusta tekemisestä.

Liukuvan työajan suhteen menin kyllä aivan totaalisen metsään. Kun töihin pitää mennä 7 ja 9 välillä aamulla, niin mikä hemmetin idea on ollut juosta 4 viikkoa töihin sillä ajatuksella, että viimeistään kymmenen yli seittemän aikoihin pitäisi olla paikalla. Nyt vähän tolkkua, ja unta vähän pidempään, 8-16 ei ole ollenkaan paha työaika :) Kohta on punanen farmari, mökki ja 1,7 lasta sitten vissiinkin pihalla, jos sama rata jatkuu...

Herrasmiespeli

Tässä menee 2vko vähän erilaisissa merkeissä, alkava viikko on aika täynnä ylppärien järjestelyä, ja sitten hups, ilmavoimien palvelukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että blogi pitää parin viikon tauon, ja meikäläisen kroppa myöskin. Toisin sanoen, palaillaan asiaan :)

Hups, olinpa paska.

Viimiset 2 viikkoa punttailut on mennyt aivan mahtavasti, ei voi kun kehua. Onneks mikään ei ole pysyvää, ja tänään oli sitten reeni, jonka voi laittaa kategoriaan "käsittämätöntä räpellystä". Laitan syyn pitkälti noin 5h yöunien piikkiin, eikä ollut tarkotus punttailla ollenkaan tänään. Noh, tyhmyydestä sakotetaan ja minähän lähdin kun pyydettiin. Puolittaisen muuttamisen johdosta Nokialla ei sitten ollut vermeitä nimeksikään. Puuttui salihanskat, puuttui palkkari, puuttui vihot, puuttui uimahousutkin. Musiikkisoitin sentään oli, mutta kuulokkeita taas ei. Myös päivän seisoskelusta töissä toisessa jalassa on vammaa. Sitten salilla jo lämmittelyssä tuntui, että ojentajassa kiristää lihaksen päätä aika lailla, ja semmosella kädellä on aika turha sen suuremmin touhuta. Laskeskelin edellisiä yhteen, ja heitin homman plörinäks, ja istuin penkille nauramaan kaverin partaa. Reenasin mave-tekniikkaa kuitenkin samalla kun Lapa© nosteli miesten painoilla. Koitan selvitä tästä surusta ja murheesta, ja mennä ehkä huomenna lentopallokerhon biitsikauden avajaisiin, jos vaan ei hirveesti räntää tule. Jos vaikka sais nukuttua tänä yönä paremmin, alitajuinen jännittäminen on hirveetä.

Jaha, taidan alkaa taas vahvemmaksi.

Onkohan tässä nyt kyse siitä, että nälkä kasvaa syödessä. Vai siitä, että nopea kehitys ei jatkukaan loputtomiin. Vai siitä, että asioita ei ole tehty ihan parhaalla tavalla. No, joka tapauksessa voimatasojen kehitys on vuodenvaihteen jälkeen laskenut, vaikka haluaisin että kehitystä tapahtuisi koko ajan reippaammin. Alan varmaan kohta kiukutella. Kun salilla mukana kulkevaa vihkoa plärää pari kuukautta taaksepäin, niin sarjapituudet ja -painot on noussut vaan noin kolmasosan siitä, mitä ne nousi loka-joulukuun välillä. Itteään siinä toisaalta saa syyttää, kun punttitunteja ei ole kuukaudessa kertynyt vuodenvaihteen jälkeen yli kymmentä, vaan pelkästään 6-8.

Voimanhankinnan suhteen ei siis ole ainakaan tehty parhaalla tavalla. Onko nälkä kasvanut syödessä? Kun muutaman kuukauden työllä saadaan räjähtävälle voimalle semmosia arvoja, joihin kuvitteli pääsevänsä noin vuoden työllä, niin totta hemmetissä se nälkä kasvaa! Täytyy pitää kuitenkin huolta, ettei se kasva niin isoksi, että oma motivaatio menee siinä samalla ja lopulta turhautudu täysin, koska ei pysty itselle lähes mahdottomaan suoritukseen. Ei sillä, vaikka näillä mietteillä nyt ollaankin, niin ei se muu tekeminenkään turhaan ole mennyt. Lentopallon jatkokurssia on ollut nyt 2 kertaa, ja eilen illalla päästiin hakkaamaan iskulyöntejä melkein puoli tuntia putkeen. Tuntuma kertoi, että ei se käsi ainakaan hitaampi ole kuin vuosi sitten ;)

Mitään suunnitelmia ei kannattaisi sen suuremmin ääneen julistaa, mutta teen sen kuitenkin =) Viikonloppuna kutsuu talven viiminen hiihtolenkki, ja sukset ripustetaan naulaan tältä talvelta siinä samalla. Sen jälkeen onkin sitten 3 viikkoa aikaa ennen Wappuhulinoita, ja sen ajan vois hyvin käyttää tiiviimmin rautatangon kanssa. Kun edes 3krt/vko sais tempaistua, niin se olisi paljon enemmän kun mitä tällä hetkellä. Voin hyvillä mielin jättää myös hauikset reenaamatta (hirveetä pskaa!), kun lupauduin jo toukokuussa töihin, jossa hauista tulee reenattua väkisinkin.

Mitä ilmeisemmin kolmivuorotyökesä tiedossa taaskin. Toivottavasti lämpötila ei mene yli 25 missään vaiheessa, niin jaksaa vähän reenatakin! Töissä oli säännöllisesti viime kesänä 36-41°C lämmintä, niin vettä kulu mukavasti. Yksi aika mieleenpainuva muisto jäi viime kesältä, kuumuudesta tuli mieleen. Olin reenannut reilun tunnin verran yu-kentällä yhtenä hirveimmistä hellepäivistä, ja menin sen jälkeen sitten viereiseen uimalaan vilvoittautumaan. Katselin kauniita naisia ja mietin omiani altaan reunalla, kun alkoi yhtäkkiä huimata, ja lähdin kävelemään suihkuille. Matkalla 2 lasta katsoi mua tosi pelästyneen näkösenä, mutta ei sanonut mitään. Kun lopulta satuin katsomaan peiliin, niin huomasin, että nenästä oli valunut rintaa pitkin alas noin 10cm levynen verivana, enkä huomannut ite mitään. Kaiken lisäks myös naama oli aika verinen... Toivottavasti pojat ei pelästyny pahasti, oli aika karun näköstä kuitenkin :D

Tieteellisesti todistettu, maanantai on huono päivä

Corel <3

Reeni, lepo ja ravinto. Ensimmäinen kun menee pieleen, ei siitä seuraa sen kummempia. Kun kaks jälkimmäistä menee pieleen, ensimmäistäkään on vaikea pitää tehokkaasti kasassa. En ole nyt 13 viikkoon ollut kipeänä, mikä alkaa olla jo jonkinlainen henkilökohtainen ennätys syys- ja talviajalta mitä nyt satun muistamaan. Tänään jouduin taas jättämään kovempitehosen ittensä kiusaamisen väliin koska ei vain riittänyt voimia, ja pirulauta kun harmitti! Mutta hankala löytää lääkettä siihen, kun aamuyöstä herää aina pari tuntia liian aikasin, ja sitten unet jää vajaiks. Ja kun ei ole nukkunut tarpeeksi, niin ei jaksa sitten päivällä tehdä niin paljon kuin muuten pystyisi. Söin vielä parina päivänä tässä myös melko reippailla miinuskaloreilla, ihan vaan ettei kroppa totu siihen että ravintoa on koko ajan ylimäärin saatavilla. Siitä sitten summaillaan 1+1, eli tuli nukuttua huonosti, syötyä huonosti ja eilen oli vielä tennispelien jälkeen illalla lentopalloa. Oli jo illalla vähän heikko olo, eikä aamulla sen ruususempi. Huomenna se nähdään sitten että teinkö oikeen ratkasun, semmonen tunne olis että huomenna illalla pystyis taas suunnitelman mukaan menemään.  Vaan mitä noi shortsit tekee tuolla verkolla? ;)


Mutta jumankauta, kevät! Se meinaa sitä, että MÄÄ PÄÄSEN ULKOKENTILLE! Tänään oli tosiaan +9 varjossa pihalla, ja päätin sen kunniaks lähtee vähän kuluttaan opintotukea. Kassiin tarttu Avantasian tuore Live-DVD, joka ei valitettavasti sisällä linkin biisiä. Toi on yks niistä kolmesta, jolla saa tarvittavan reenifiiliksen haettua. Ah, hunajata. Kaiken lisäks laitoin 60e kameratarvikkaisiin. Herkistyin kuvaamaan kukkasia, niin laitetaan nyt 1 näytille. Nolottaa.

Mutta yks juttu on jäänyt hämäämään. Jotain kuukausia sitten lisäsin reenikalenteriin myös kohdan, mihin kirjataan päivän reenin fiilis.

• Keskiviikkosin ja torstaisin on 14 reenistä vain 1 ollut keskinkertanen, muut hyviä.
• Maanantaisin 15 reenistä 8 on mennyt joko keskinkertasesti tai huonosti
• Pe-su 13 reenistä 2 on mennyt keskinkertasesti, 1 huonosti
• Tiistai on sitten ollut huono päivä. 8 reenistä 2 keskinkertasesti, 2 aivan reisille.

Mitä tästä sitten päätellään. Ma-ti täytyis pitää lepopäivinä ;)

Ihmisten välinpitämättömyys ja kyvyttömyys yhteydenpitoon

Tapahtumien järjestäminen on sekä taito- että tahtolaji. Enimmäkseen järjestäjien osalta se vaatii taitoa, osallistujilta hieman tahtoa olla mukana. Ennen kaikkea ihmettelen sitä, kuinka vaikea ihmisten on ilmoittaa yksinkertaisistakaan asioista, kuten lähettää tekstiviestiä ”En pääse tulemaan”.

Viime kesänä olin tullut kavereilta pieniä toiveita, että porukalla pidettäisiin pienet yleisurheilukarkelot . Noh, katsoin koska kenttä olisi vapaana, ja katsoin viikonlopun milloin mahdollisimman porukkaa pääsee paikalle, suunnittelin mitä tehdään ja kutsuin ihmisiä paikalle. Tapahtuman facebook-ryhmässä oli varmistuneita ilmoittautuneita 8, ehkä ilmoitti tulevansa 16. Noh, koitti suuri aamu, ja menin 9.30 paikalle, puoli tuntia ennen ilmoitettua alkamisaikaa. Varmistamaan vain, että on tarpeeksi välineitä jotta 7-ottelu voidaan viedä hyvin läpi.

Kello tuli kymmenen. Kello tuli 10.15, ja sitten yksi kaveri saapui paikalle. Myös yksi kuka ei ollut aiemmin ilmoittautunutkaan tulevansa, saapui kohta myös paikalle. Kello lähenteli jo yhtätoista, ja mieleen tuli että näinkö tässä kävi. Soittelin ihmisille ja lähetin viestejä, että mikä on kun ei ole tullut. Yksi lähetti puolen päivän jälkeen viestin, että lähtikin jo pari päivää aikaisemmin festareille ja heräili teltasta juuri. Toinen vastasi, että ei vain viitsinytkään lähteä. Muita ei juuri näkynyt. Yksi ainoa oli soittanut aamulla, ettei pienen taudin takia pääse lähtemään, ja se oli tietysti OK kun ilmoitti. Mutta missä olivat muut! Kaikki asuivat noin puolen kilometrin sisällä kentästä, eivätkä vaivautuneet edes ilmoittamaan omatoimisesti, etteivät tule. Silloin vitutti ja ankarasti, mietti vain että mikä tolkku tässä vaivan näkemisessä on. Eipä olekaan, hetki menee ennen kun jaksan alkaa uudestaan jotain tuollaista järjestää... Aina silloin tällöin ihmettelen tätä, kuinka vaikeaa normaali yhteydenpito voi olla vaikka jokaisella on puhelin metrin päässä ympäri vuorokauden. Onko se vain välinpitämättömyyttä?

Mutta en toisaalta ole ainoa kenelle näin on käynyt. Kaverini toimi tutorina, ja tutorparinsa kanssa olivat paistaneet pitsaa että fuksit saisivat tulla rennoissa merkeissä viettämään iltaa. Yksikään noin kymmenestä ei tullut paikalle, ja vain muutama taisi ilmoittaa asiasta. Ja vika ei taatusti ollut tutoreissa, erittäin mukavia ihmisiä ovat.

Anteeksi tämä purkaus. Se vain tuli.  Löysin myös koneeltani vanhan kuvan, joka sai hymyilemään :D Tässä se teidänkin iloksenne! Se on hyvä että jotkut asiat ovat ja pysyvät pyhinä... Nyt teekkarisaunalle -->

Turhautuminen

Edellistä postia tuli tahkottua kolme päivää, joten täytyy antaa ilmoille vielä tuoreempaakin tavaraa ettei ajatuksia jää liikaa pään sisälle muhimaan. Tänään tuli tehtyä niin huono reeni, että pitkästä aikaa vitutti lopuks. Kaikki lähti siitä, kun Nokian uimahallilla oli ongelmia kaukolämmön kanssa, niin alkuperäinen reenisuunnitelma peruuntui. Hätäratkaisuna tuli suunnattua Pirkkahalliin heittelemään hieman kuulaa ja nostelemaan rautaa. Noh, raudan nostot meni ihan mukavasti, rinnallevedon perustekniikan harjoittelu toimi mainiosti 3x8 sarjan verran, ehkä sitä uskaltaa pian ottaa jo voimanhankintaan uudeksi liikkeeksi. Sen lisäksi ajattelin kokeilla toista liikettä, mille en nimeä jaksa edes alkaa keksiä, video alla kertokoot enemmän. On näyttänyt pirun tehokkaalta kovempien heittäjien tekemänä, miksei siis apinoida sitä? Tangossa 50kg ja toimii selkään äärimmäisen tehokkaasti!

Sen sijaan melkein kaikki muu menikin sitten päin hanuria, paitsi että alkuun otetut kuulantyöntöreenit toivat tuloksellisesti omia ennätyslukemia solkenaan, mutta en jaksa noita vielä mitata sillä voimaharjoittelu on sen verran vaiheessa vielä, ja lähtökohdat eivät olleet kummoiset. Uteliaille tiedoksi, että lukemat ovat kaukana hyvästä miesten tasosta, mutta parempia kuin yhdelläkään suomalaisella naisella ;) Tekniikassa on vielä metrejä saatavaksi vaikka kuinka, mutta sen parantaminen ei onnistunut oikein millään asteella.

Kun sain auton lumikinosten sekaan lopulta parkkiin, niin sheikkerin kierteet menivät paskaksi ja juomaa tursusi välistä jos toisestakin kuin itsestään, ja joudun sellaisenkin uuden varmaan hankkimaan vain muutaman kuukauden käytön jälkeen. Pienistä ongelmista teki suuria huono ravintotilanne, joka johtui pääosin tuosta muuttuneesta reenisuunnitelmasta.

Kaikkein suurin aivopieru oli viimeisten punttisarjojen ja puolentoista tunnin reenin jälkeen mennä vielä kokeilemaan hieman PYTtiä. Kuka idiootti lähtee kokeilemaan räjähtävän voiman arvoja pumppiin ajetuilla lihaksilla! Voi moro oikeesti, tulokset olivat niin kehnot että hävetti ja paljon! Kaiken lisäksi onnistuin jättämään koko puolentoista vuoden reenihistoriani ajalta kerätyt tiedot sisältäneen vihon tuonne, minkä huomasin vasta iltamyöhällä. Onneksi se kuitenkin löytyi, ettei noin huono ohjelma eksy muiden tietoon ;) Nyt ollaan kuitenkin taas pikkusen fiksumpia ja otetaan opikseen näistäkin. Alla on fiilistelypätkä viime kesältä, johon on tarttunut pari eri PYT-suoritusta. Tuloskehitys oli viime kesänä enemmän kuin odotin, sillä tulos parani yli 2,5 metriä tulokseen 17.92 vain nimellisellä voimaharjoittelulla. Ensi vuonna ollaan varmastikin 20 metrin kerhossa jo 4kg kuulalla!

 

  Molemmat on otettu samalla hidastuksella ja alkavat samasta vaiheesta, tuo pidempi noista on teknisesti ihan kelvollinen heitto jo.