Tavoitteet saavutettu! Alle 100kg lukemat olisivat tietysti kivat

Huhhuh, nyt on sitten kilpailu-ura avattu allekirjoittaneen osalta myös näin aikuisiällä! Jokamiehen 7-ottelu Kangasalla oli hieno kokemus, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Lähtökohdat eivät oleet kovin ruusuiset, kun syysflunssa oli aamulla ottanut vain tiukempaa otetta ja aivotoimintakaan ei ollut mitenkään kehuttavan vilkasta... Mutta ei sen väliä, sen verran pitää yrittää kun mihin pystyy. Auto starttasi aamulla 11 aikaan kohti Kyötikkälän kenttää!

Kyötikkälän urheilupyhättö (a)kangasala.fi

Kotona pyörittelin pitkään päässäni ajatusta, ottaako mukaan juoksupiikkarit vai ei. Toisaalta olo sanoi, että olisi parempi jättää ne kotiin, ettei tule edes houkutusta lähteä hyppimään tai juoksemaan. Aikani pyöriteltyä päädyin kuitenkin ottamaan nuo, sillä mieli teki kovasti hypätä korkeushypyssä tulos. Oma ennätys tuossa kirjataan 157, ja se on tehty joskus 20kg sitten.  Kahdelta viime kaudelta löytyy vielä noteerauksena 155, mutta tämä vuosi on ollut hieman hankalampi. Kesäkuun tienoilla tuli käytyä hyppäämässä pari kertaa, molemmilla kerroilla 150cm ylittyi erittäin helposti. Heinä-elokuussa sitten tapahtui jotain mystistä, kun 140cm alkoi olla myös erittäin vaikea, vaikka sekin lopulta aina ylittyi. Aika epävarmasti tilanteesta siis lähdettiin tuon suhteen liikkeelle...

Erä09, huipputiimi!

Ensimmäisenä lajina oli aitajuoksu. Kävin ennen erää neuvottelemassa toimitsijan kanssa asiasta, että onko pakko startata päästäkseen seuraavaan lajiin. Näin kuulemma säännöt sanoivat, joten eri muuta kuin mies telineisiin. En halunnut juosta matkaa edes rennosti, koska kuumeisena ei kuulu juosta, piste. 25s aika ei olisi lohduttanut, ottelun kokonaispisteistä en olisi kuitenkaan pystynyt taistelemaan. Starttiharjoitus on kuitenkin hyvästä, ja kyyristyin telineisiin odottamaan paukkua. Lähtö onnistui ihan hyvin, mutta ensimmäistäkään aitaa en ylittänyt. Jälkikäteen sanottuna hyvä, että maltoin olla juoksematta.

Odottelun ja hämmennyksen jälkeen oli toisena lajina kuulantyöntö, koska korkeuspaikalla oli pienoinen ruuhka. Onneksi yläkroppaa oli lämmitelty jonkun verran, ettei aivan kylmiltään tarvinnut lämmittelytyöntöihin lähteä. Paikaltaan heitetyistä lämmittelytyönnöistä ensimmäinen tipahti jonnekin 14m tienoille, ja tuntuma oli ihan hyvä. Tein vielä yhden vauhdillisen ja paikaltaan heitetyn työnnön, joista en oikeastaan muista mitään, fiilis oli kuitenkin hyvä.

Onnetar oli vielä arponut allekirjoittaneen työntämään ensimmäisenä, joten ei muuta kuin kovaa tulosta heti kättelyssä! Rento mutta terävä varmahko pukkaus lukemille ~16,2m ja järjetön helpotus! Tuo oli luultavasti myös pisin työntö ikinä, jonka olen pitänyt sisällä. Reeneissä en hirveästi yliastumista välttele... Tulos oli kuulemma siihen mennessä päivän paras, mikä vain paransi fiilistä. Toiseen työntöön päästiin sitten täysin rennoin mielin, ja kuula löysi kohdan 16,54m! Onhan tuo kaukana vielä keskiviikkoisesta 17,93m, mutta se ei pysynyt millään ringissä, niin turha vertailla. Reenitulokset ja kisatulokset ovat asia erikseen. Kolmas työntö meni sitten pipariksi, mutta ehdottomasti positiivinen suoritus oli kokonaisuudessaan!

Seuraavaksi oli vuorossa korkeushyppy. Hieman vastentahtoisesti hyppäsin koehypyn 130cm, koska noin matala rima on sekoittanut aina tekniikkaa niin, että en muista hypätä tarpeeksi ylöspäin. Hyppy leijaili kuitenkin ainakin valovuoden riman yläpuolelta niin toivo alkoi herätä. 140cm taittui ensimmäisellä hypällä, niin tiesin että hyvä tästä vielä tulee! 145cm ensimmäinen taas pudotti melko rumasti, mutta pienten tekniikkavinkkien ansioista toinen hyppy ainoastaan hipaisi rimaa. Ja tiputti sen kuitenkin, jumankauta! Kolmanteen sisuuntuneena latasin lähes identtisen hypyn, mutta tällä kertaa rima pysyi kannattimillaan!

Oppikirjatekniikka? Not.

150cm putosi taas ensimmäisellä, melko hyvällä hypyllä. Toinen hyppy taas nousi korkeuksiin, ja yli! Huikea fiilis, kun tulokseksi meinasin jäädä 140. Korkeudesta 155 ensimmäinen yritys oli ihan kelpo, mutta toisessa hypyssä vasemman jalan nivunen ilmoitti olemassaolostaan, ja vihlas hieman. Kolmas hyppy meni sitämyöten pipariksi, kun en oikeastaan uskaltanut enää hypätä. Tuloksissa allekirjoittaneelle on merkitty kuitenkin 155cm tulokseksi, pitänee korjauttaa tuo :)

200m ja pituus menivät sitten fiilistellessä, otin noin 30m vedon 200:lla ja kävelin loppuun. Starttipysyn kanssa lähdöt ovat oikeastaan aika hauskoja! Allekirjoittaneelle viimeiseksi lajiksi tuli keihäs. Ensimmäisellä lämmittelyheitolla otin täyden juoksuvauhdin, mutta kädellä en tehnyt vetoa yhtään. Kun olin saanut pönkän lyötyä maahan, repäsi nivunen jo isomman vihlaisun. Päässä pyöri vain, että näinköhän jäi yhden heiton varaan kaikki... Ensimmäiseen kiskaisuun latasin kaiken, ja keihäs lähtikin paremmin kuin mitä tämän kesän reeneissä keskimäärin. Pituus oli reipas 42m, mutta varpaat sentin verran viivan päällä. Toimitsija olisi antanut tuon mennä hyväksytystä, mutta yliastuttu on joka tapauksessa yliastuttu. Mutta nivunen ei sattunut ollenkaan! Toiseen heittoon askelta taakse ja hieman vähemmän yritystä, ja keppi lensi 45,22m. Kauden paras, muttei heittona hyvä. Tyytyväinen voi olla joka tapauksessa, kun 38m tulos olisi ollut myös täysin mahdollinen.

Long story short, 3 onnistumista kolmessa lajissa! Ei voin kun olla tyytyväinen. Kiekkouran aloittaminen on lähellä 5.9. Nokialla käytävissä kisoissa, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Nyt vietetään sunnuntai sängyn pohjalla parannellen, ja miettien tulevaa :)

Vastoinkäymiset vahvistavat, sanotaan.

Viime kerralla oli huippuhyvää kerrottavaa, mutta nyt on taas tullut lunta tupaan. Keskiviikkoisen, tasoltaan loistavan työntökerran jälkeen se syysflunssa löysi hyvän kodin Insinöörinkadulta kuudennesta kerroksesta. Että voihan nyt perkele.

Yhtenä harminaiheena on se, että se mainostettu jokamiehen seiska jää täysimittaisena vetämättä. Kuten suureen suomalaiseen urheilujuhlaan kuuluu, sää on todennäköisesti lauantaina ikimuistoinen!

Lauantaina klo 13 starttaava erä kilpaillaan päivän lämpimimpinä hetkinä, ja happirikas ilma tulee mahdollistamaan huikeat tulokset.

Mutta sitten se oma tilanne. Tauti on tehnyt jo yli viikon tuloaan, ja keskiviikkoiltana se sitten oli täyttä totta. Kuume ja kurkkukipu ovat kiristäneet otettaan ainakin tähän perjantai-iltaan asti, mutta ei tässä sänkypotilaana ole täysin tullut oltua. Otteluun tämä vaikuttaa niin, että kaikkien lajien läpivieminen ei missään nimessä tule kyseeseen. Kuulaa ja keihästä en kuitenkaan jätä välistä, ellei pää satu irtoamaan hartioilta kokonaan. Kuulassa tarkoitus on tehdä erittäin kilpailukykyinen tulos, ja keihäässä tempaista niin paljon kuin kädestä lähtee.

Jos sitten puhutaan rehellisesti tuloksista. 4kg kuulalla ringissä pysyminen tuottaa isoja ongelmia, jos jalkatyö ei onnistu täysin. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että parhaan työnnön tulee ylittää 16m viiva. Jokainen sentti siitä alaspäin on silkkaa pettymystä, ja mitä lähempänä 17m ollaan, sitä parempi. Keihäässä varsinaista tulostavoitetta en aseta, mutta onnistuneita heittoja haetaan. Hyvä heitto takaa nelinelosen, huippuheiton mitta saattaa alkaa vitosella.

Kilpailutilanne on kuitenkin asia erikseen, ja lopputulos nähdään huomenna! Vähintään kahdesta lajista tuloskirjaus tulee, mahdollisesti kolmesta. Ei muuta kuin tukka taakse ja myötätuuleen.

Elämä voittaa pikkuhiljaa

Kylläpä oli paska kuukausi tuo edellinen. Kuten blogihiljaisuudestakin on näkynyt, ruumiinkulttuuria en ole juuri päässyt harrastamaan, ja kaikki muu paitsi työntekokin on ollut vähän niin ja näin.

Tampereen apteekeista ei ole löytynyt sellaista määrää kaiken maailman salpaajia, että allergiaoireista olisi selvitty kunniallisesti. Lopputuloksena aika on mennyt kärvistellessä näiden oireiden, ja niistä johtuvien sivuoireiden kanssa. Se on melko vaikea tajuta, kuinka raastavaa on 24/7 kurkkukipu, ellei sitä itse ole kokeillut. Unen laatu on huonoa, voimat poissa ja sitä rataa.

Mutta hei! Näin kun tuon kirjoitin, niin kai tuo on sitten lusittu. Nyt päästään nauttimaan kesäkuun sateista täysin rinnoin!

Sivusto, jota jokaisen terveydestään kiinnostuneen tulisi lukea

Harva personal trainingin tai ravintotieteiden guruja itseään pitävä on oikeasti vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta tänään löysin yhden. Timo Haikarinen, th-valmennus -nimistä puljua pyörittävä mies. On hienoa lukea ajatuksia, jotka eivät perustu jonkin sortin fanatismiin. Karismaattiset paleo- yms. saarnaajat sivuuttavat paljon faktoja pölhöpopulismin kustannuksella, ja arvostankin tätä, kun terveystietoa ei yritetä tuotteistaa. Blogin lukeminen ei maksa mitään, tehkää se!

Itse alan pikkuhiljaa päästä takaisin raiteille, muutama labratesti vielä varmistamaan asioita lähiaikoina. Tänään kuitenkin meni 1,5h lentopalloa ilman ongelmia, mikä oli ensimmäinen kerta mitään liikunnallista kahteen viikkoon. Yllä mainostetun timpan blogissa oli ihan hyvä juttu lepojaksoista, ja siinä samalla ajattelin, että 2vko totaalitauko ei välttämättä ole ollenkaan ollut huono, päinvastoin. Yleisurheiluihmisille herkistely on melko tuttua, ja varsinkin heittäjien herkistelyvaihe näyttää ulospäin lähestulkoon laiskottelulta. Sen on vuosien varrella todettu kuitenkin tuottavan parhaat tulokset, eikä se uuden metodin kaupallistamisella siitä parane.

Se liikkuja, joka voi rehellisesti sanoa verryttelevänsä ja venyttelevänsä tarpeeksi, voi jättää kommenttilaatikkoon kommentin "HEP". Haluan vain tietää, jos heitä löytyy. Totuus kuitenkin on, että jos lihas ei ole lämmin eikä elastinen, ei se myöskään ota harjoitusta vastaan. Jos kaikki menee hyvin, lähipäiville pari terävyyttä herettelevää punttia, ja sitten joku lämmin päivä kuulanheittotestit. Kesä siis <3

-2kg viikossa --> 98,5

Taittupahan se tauti, huh huh. Olen ottanut sen linjan, että jos ei ole mitään päivitettävää, mistä olisi jälkeenpäin tarkastellessa hyötyä itselle, en päivitä. "En ehdi päivittää nyt mitään, katsellaan myöhemmin" -tyylisen postin ilmestyessä MPM:ään, ensimmäiselle kommentoijalle tarjotaan kuukauden lisäravinteet!

Lentopallon OSM2012

Mutta tänään oli tarkoitus mennä puntille kokeilemaan muutamalla isolla liikkeellä, että onko tauti oikeasti takana. Piti mennä lentopallotiimin vuorolle puoleksi tunniksi lämmittelemään paikkoja, mutta suomalaiset ihmiset eivät ilmeisesti uskalla lähteä lumisateeseen, ja meitä oli paikalla aluksi 4, vaikka kenttiäkin oli varattu 2. No, eivät sitten meinanneett päästää puntille ollenkaan, ja pelailinkin hieman reilun tunnin.

Luulisi, että tuossa ajassa paikat lämpiäisivät, mutta eivät ilmeisesti aivan kaikki. Rinnallevedon lämmittelyn aloitin 70kg:lla, mikä tuntui lähes mahdottomalta, ja luulin että olenko tullut näin huonoksi. Lopulta rymistelemällä tulivat 3x3x82,5kg, mutta eivät olleet kaunitta ollenkaan. Penkissäkään en musertunut rautojen alle, ja vauhtipunnerruksessa tanko nousi suorille käsille, eli eiköhän tässä olle pelissä taas mukana!

Raavaan miehen herkkä puoli

Elämä ilmeisesti voittaa pikkuhiljaa. Tässä päivien saatossa olen pikkuhiljaa kiintynyt möhköfantti-pussilakanaani, vehnätyynyyn ja patjaan painautuneeseen, miehen muotoiseen koloon, ja se on saanut kovasti miettimään, että kannattaako tästä noustakaan. Pyörittelin tätä asiaa päissäni tunnin jos toisen, ja totesin kuitenkin jatkaa elämää toistaiseksi. Elo 2x2m alueella tuntuu kuitenkin hieman turhan rajatulta. Vaikkakin intternetin mahdollisuudet ovat "rajattomat", yli yhden päivän seikkailu siellä tuntuu lähinnä valitsemiselta vetelän ja ummetuksen väliltä.

Huomenna ajattelin kuitenkin poistua sängystä, ja lähteä hoitamaan valokuvausnakkia SM-tason lentopalloturneeseen. Vuodentakaisisa kuvia löytyy täältä, ja toivottavasti onnistuneita näpsyjä myös lähipäivinä postausten sekaan. Tässä on ilmeisesti pieni askel kohti ammattimaisuutta, koska saan tuosta pientä vastavuoroista korvausta, joka menee suoraan sporttiravinne- ja välinehankintaan. Jos kenelläkään on suositella jotain proteiinijauhetta niin vinkkejä otetaan vastaan, itse tulee valittua liian turvallisia vaihtoehtoja.

Meijän tytöt - OSM1 & OSM 2

Joka kevät on tullut tehtyä ostoksia myös Kiiluselta sporttivälineiden muodossa, ja tänä keväänä on vuorossa kiekkovälineiden haalinta. Aikuisten miestenhän kuuluisi heittää 2kg kiekkoa, mutta mieli tekisi ostaa muutama 1kg limppu, koska ~15m pidempi kaari on vain niin paljon hienompi katsella. Kun tuosta pääsee lopulta selvyyteen, niin sitten pitää päättää että metallisia vai kumisia. 1kg kuminen lentää vielä jotenkuten, mutta heitto 2kg kumisella on jo lähtökohtaisesti sorsa, koska iso osa painosta on keskellä. Lennon mallia allaolevasta pätkästä

Oikeasti ongelmahan on se, että olen pihi. 3kpl 2kg kiekkoja ja 3kpl 1kg kiekkoja maksavat 150-200e halvimmillaan, ja kestävät eliniän. Eikä tarvitsisi juosta jokaisen heiton jälkeen hakemaan.

Toivottavasti tätä ei tulkita vihapuheeksi goji-marjojen syöjiä kohtaan

Joulu! Jos joku väittää, että ei ole mahdollista joulun aikana syödä 50 joulutorttua, niin väittää ihan jotain muuta. Tähän mitenkään liittymätön suru-uutinen on se, että mun reidet on turvonnut niin, että joudun uusimaan shortsivarastoa pian reilulla kädellä. Tai sitten voisi syödä vähemmän, mutta se vasta tylsää olisi.

MPM Täyttää juurikohta vuoden, ja onhan tässä välissä yhtä ja toistakin tapahtunut. Viimeisimpiä ja merkittävimpiä on se, että 85kg rinnalleveto on tosiasia! Mutta mitä sitä ennen? En vuoden aikana kokenut yhtäkkistä valaistumista, voittanut lotossa, saanut vatsalihaksia näkyviin tai hylännyt kaikkea ja aloittanut downshiftaamista. Sen sijaan tajusin, että kiirehtimisessä, järjettömässä hifistelyssä pikkuasioiden suhteen, nälässä tai yleisessä hölmöilyssä ei ole sen suurempaa järkeä. Lätkästäänpä tiskiin esimerkit.

• Kiirehtiminen. Myöskään tätä tajutakseen ei tarvitse olla diplomi-insinööri. Tee kunnolla ne asiat mitä teet, ilman turhaa häsläystä. Jos reenaat "kovaa" tai kovaa, muista levätä joka tapauksessa, vaikka siitä on niin helppo luistaa.
• Tuo hifistely, erityisesti ruuan suhteen. Maailmassa pitäis tapahtua jotain mullistavaa, että paskamedia vois jauhaa jostain muusta kuin karppaamisesta. Justiin luin BODY-lehdestä (ei mene paskamedia-lokeroon tämä tosin...), että maltodekstriini on palautumisjuomien huonoin mahdollinen hiilihydraatti, sillä se sakeuttaa punasoluja tai jotain yhtä mystistä. Tämän lisäksi muovipulloista pelätään liukenevan estrogeeniä juomaan. Tukehtukaa goji-marjoihinne tai herätkää nyt tähän todellisuuteen hei :D
• Nälkä ei ole tehnyt minulle mitään hyvää vuoden aikana. Vihaan sitä.
• Eipä siinä yleisessä hölmöilyssä mitään järkeä ole, mutta luulen ettei viime postin video jäänyt viimeiseksi laatuaan.

Rakas Tamppi. Katon korkeudeksi arvioin 9,33m. Sinne ei 5kg pallo yllä.

Muutama satunnainen kuuluminen ennen jouluvapaita: Koululle on hommattu 5kg kuntopallo, ja tein tänään ekaa kertaa hang snatchia! Ja kun koulun palloilusali on ollut tyhjä, olen ottanut tilaa haltuun ja maistellut että miltä se kiekonheitto mahtaisi tuntua, kun viime kesänä se oli niin hauskaa. Kiekon virkaa tosin ajoi pallo, koska lattian rikkominen ei ilmeisesti ole suotavaa. Siitä tuli mieleen että käykäähän vierailemassa Sampon ja Sannan sivuilla, ja jos olette rikkaita, jättäkää muutama kolikko oikeille kotimaan lahjakkuuksille!

Syömishäiriö ilman määritelmää

Söin eilen illalla yhdeltä istumalta 1,2kg kiinalaista noutoruokaa, ja 500g fazerin konvehteja. Eikä tehnyt pahaa. Mitä hemmettiä mun kropassa tapahtuu? Palataanpa hetki taaksepäin...

Edellisessä postissa esitelty kyykkyreeni oli sitten viimeinen laatuaan. Virhe, josta opin hieman liian myöhään. Tehoa tuossa oli aivan taatusti, mutta nyt vasta alan yhdistää näiden rykäisyjen vaikutuksen kropan yleistilaan. Vaikka tuo on kasvattanut massaa ja voimaa erittäin tehokkaasti, täytyy jakaa tuo tekeminen kahteen osaan. Yhteiskilomäärä kyykkäysliikkeissa oli noin 8000kg, ja nuo kilot nostettiin lähestulkoon pelkästään polvien ja pakaroiden välisillä lihaksilla. Kiloista ja sarjoista en tingi, mutta jaksotan senkin edestä.

Ensimmäinen mihin havahduin oli se, että paino ei tuntunut nousevan normaalilla tavalla tämän kyykkysession jälkeen, vaikka alla oli myös 2 yläkroppapunttia, joiden olisi pitäny painoa nostaa. Ei vain noussut, sitkeästi se pysyi 99,6kg:ssa. Sitten tuli tuo pelkkä käyminen puntilla ja tautipäivä, josta edellispostissa mainitsin. Seuraavana päivänä tapahtui sitten illalla tuo, mistä aivan postin aluksi puhuin. Ladoin ruokaa lautaselle, konvehteja naamaan. Mikään ei tuntunut täyttävän, join varmaan 1,5 litraa mehua tuossa samalla. Miten kukaan voi syödä niin paljon kerralla?! Ja sitten kävin vielä muutamia tunteja myöhemmin vaa'alla, ja lukeman voitte jokainen todeta. Kamera toi lisää 0,4kg, mutta tuossa on kuitenkin 5kg erotus aamun ja illan välillä.

Verenpurkaumat muistoina hyvistä peleistä!

Tarina jatkuu niin, että olen tänään syönyt lähestulkoon loput ostamani karkit, eli noin kilo näitä vuorokauteen. Se tekee ~3500kcal! Kaiken muun lisäksi. Aamuksi paino oli laskenut 101kg:hen, mikä menee "normaalin" kehitystahdin piiriin. Painon lisäksi lihasarkuus on ollut jotain käsittämätöntä näiden jälkeen, jatkunut yleensä 4-6 päivää huoltamisesta huolimatta. Lyhyesti sanottuna, resurssit eivät ole riittäneet levon&ravinnon suhteen näitä kyykkyreenejä tehdessä. Ja kun näin käy, näkyy se elimistössä muunlaisena ongelmina. Itselläni toinen toistaan ärsyttävämpinä nielutulehduksia. Ja sitten ei nukuta, eikä ole voimia mihinkään muuhun.

Mutta hei, aina pitää kaivaa jotain positiivista! Tulipahan taas opittua jotain, ja korjattua ehkä karkein virhe mitä omassa tekemisessä on ollut.

Aamupainoja

"Wau! Sä jaksaisit nostaa 100-kilosen ihmisen!"

Ja näin mies on taas menossa mukana! 3 viikon tauko siihen tuli, mutta puntilla pystyin jatkamaan siitä oikeastaan mihin jäinkin, tosin pienellä asennekorjauksella. Jos puntillakäynti tuntuu helpolta ja vaivattomalta, eikä oikeastaan väsytä, niin herranjumala, lisää rautaa tankoon! Verryttelyt piti hoitaa tänään oikeen pitkän kaavan mukaan, kun lentopalloturnee paino jaloissa, ja sängystä nouseminen oli aamulla suht vaikeeta. Kyykyssä 110kg otin tänään 5+7+8 toistoa, eka sarja oli lyhyt koska tekniikka oli erittäin epävarma ja tasapaino heitteli miten sattui. Ens kerralla jos sais irvistettyä 3x8, niin vois hyvillä mielin siirtyä 120kg:lla sarjoja tekemään. Suunnitelmissa olis ihan lähihetkinä käydä mittauttamassa oma ponnistusvoima, ja tehdä sama testi keväällä uudestaan, että jos vaikka edistystä olisi tapahtunut. Palaan asian tiimoilta toivottavasti jo ens viikolla!

Työn alla

Pieniä arjen ongelmia aiheutti se, etten ollut ennen lentopallopelejä muistanut leikata varpaankynsiäni, ja nehän sitten taittu maukkaasti yli peleissä, ja alle kerty verta niin, että lähes koko kynsi on musta. Olisin luullut että nuo olis kipeytynyt, mutta onneks ei, enemmänkin kutittaa. Saatoin myös tästä syysflunssan tapasesta jo viimeks mainita, mutta YTHS antoi odotetut tulokset: nieluviljelyssä ei löytynyt mitään, ja tulehdusarvotkaan eivät olleet koholla. Silti osa nielusta on reippaan punainen, kuten terveydenhoitajakin totesi. "Ota yhteyttä jos menee pahemmaks...". Puntti ei vaikuttanut tuohon kurkun arkuuteen myöskään mitään, ei parantanut eikä huonontanut. Pitäiskö tilata viikonloppupaketti psykiatrille?

Ja hei, otin taas kerran itseäni niskasta kiinni! En lähtenyt paikalliseen citymarkettiin autolla, vaan pyörällä heitin matkan hieman reiluun 30 minuuttiin eestaas, ja airobinen kunto kasvaa kohisten! Tämän lisäks on tullut myös karsittua turhaa tietokoneella roikkumista jonkun verran, ei kuitenkaan ihan tarpeeks, ja alotettu semmonen jalo tekeminen kuin LUKEMINEN. Ehei, ei kouluhommia, vaan ihan kirjaston kirjoja. Ei mitään tusinaromaaneja, vaan ensimmäisenä on menossa kirja Jorma Kinnusesta. Kova sälli.

Masennuslääkkeiden ilmaisjakelua?

Kolmen viikon paikallaanoleminen tekee ihmeitä. Ei niinkään hyviä, vaan ultimaalisen jumin joka puolelle kehoa, vaikeuttaa nukkumista tuhottomasti, ja tekee muutenkin yleisesti melko passiivisen olon. Ei siis tämmösiä kiitos! Tänään julkistettiin myös verotiedot, ja voisin luovuttaa O-P Kallasvuon tuloista vaikka tasan 7 miljoonaa, jos tänne saataisiin pakkaset nyt eikä uudeksvuodeks. Voisin jos voisin, mutten voi, ja sekös harmittaa. En vain ole sinut näiden +5-10°C & 90% ilmankosteuden kanssa, hieman heikompi ihminen luultavasti marssisi lekurin pakeille, ja pyytäisi masennuslääkkeitä purkillisen. Ja lääkärihän niitä määräisi, punaisia yhden laatan, sinisiä kaksi ja varmuuden vuoksi vielä D-vitamiinit samaan kauppaan. En ymmärrä miksi näiden pillerien saaminen on niin helppoa! Ei elämään kannata iloa purkista hakea ihan pienimmän surun hetkellä...

FitnessExpon näytteitä. Ei näytä hirveän hyvältä, eikä myöskään ollut.

Jopas lähti taas raiteiltaan. Oli miten oli, tänään tuli katkaistua tuo koomailuputki, nimittäin pelaamalla 4h lentopalloa! Näin kevyesti. Vaikka tuo ei mahd. tulehtuneille nielun osille tee varmastikaan hirveän hyvää, pääsinpähän eroon kertaheitolla kaikista fyysisistä vaivoista, joita tässä on kertynyt. Toissasyksynä samojen ongelmien kanssa kamppaillessa kylkiäisenä tuli muuan Tietzen oireyhtymä, eli tulehtuneet rintarangan rustot. Pelotti silloin hieman kun oli aika kamaliakin rintakipuja, onneksi ei ollut lopulta sydänperäistä. Rintarankaan siis liikettä, ennen kun se ehtii lysähtää täysin kasaan ja tulehtua. Oli saatu peleihin kasaan ihan hyvä porukka, ja pelitkin kulki ihan mallikkaasti, alkulohkon voitto ja lopulta pronssiottelussa tappio, kun ainakin iteltä alkoi olla bensa ihan lopussa. Turneessa yksi joukkue taisi olla selvästi ylitse muiden, ja finaaliin pääsy olisi ollut ihan mahdollista meillekin. Omia otteluita tuli 6, á 30min, ja sitten vielä kaksi tämmöistä paikkaamassa kaverin joukkueessa. Täytenä yllätyksenä myös neljänneksi tulleet palkittiin, ja palkintopotista kotiin kulki mukana Lauantai-pussi! :) Kassissa oli myös joulukalenteri, juustonaksuja, energiajuoma, tikkari sekä siideri.

Pelit oli hyvä alku, ja mikäli huominen tuo tullessaan hyviä tuntemuksia, treenikausi lähtee kunnolla käyntiin! Mutta päivä päivältä, vuosi on pitkä ja terveys on kuitenkin se kaikista tärkein. Vieläkin suuri kiitos siitä, että niin oma selkä, polvet ja nilkat ovat täysin terveet.

Don Rosa Tampereella, omistuskirjoitus jonottamatta

Hyvää ja huonoa. Kuumeilu ja muut jatkuvat, että odotan sitä päivää kun tää masentava kosteansumuinen syksy vaihtuu pikkupakkasiks. Toinen huono on se, että Niemisen Jakke joutu luovuttamaan Wienin ATP-turnauksessa toisen kierroksen ottelun vamman vuoksi, vaikka matsi oli alkanut hyvin. Tänään olisi pitänyt myös mennä katsomaan Jorn Landea, mutta hemmetin hemmetti. Päivällä jaksaa muutaman hetken olla hyvin koulussa, mutta muuten on veto täysin poissa.

Ja sitten ne hyvät. Sain tänään vähän tiskin alta hankittua itsensä DON ROSAN nimmarin! Jollekin oli ilmeisesti Tamperelaisen toimituksessa käynyt moka, ja lehteen oli aikaa sitten tullut pieni ilmoitus, "Don Rosa tavattavissa Kulttuuriravintola Kivessä 27.10.2011. klo 10-11". Noh aamullahan menin odottamaan, että josko Don raapustaisi Roopen Elämä & Teot -kirjaan nimensä, tuo kirja on lähes kullan arvoinen aarre. Don lopulta saapuikin paikalle muutaman bisnesmiehen kanssa, ja muutaman lauseen jälkeen he jo ihmettelivät, että miten olin tiennyt tulla paikalle, kun tapahtumasta olisi pitänyt tiedottaa vain lehtimiehille. "Why should anyone put that on a newspaper", oli Donin tuumaus tämän pressitilaisuuden osalta. Don oli kuitenkin erittäin leppoisa mies, ja suostui signeeraamaan kirjan, ja oli kaivanut tussin nopeammin taskustaan kuin sain itse kirjan esille! Ja tässä tulos. Teki tuota nimmaria muuten pitkään! Jos on samaa tahtia tehnyt illalla Koskikeskuksessa 300:lle, ei ole tainnut ehtiä nukkumaan ollenkaan.

Aikalailla kuukauden päästä otan suunnaksi Saksan katsomaan, miten Marsu© on pärjäillyt. Ei välttämättä parasta, mutta ainakin aivan älyttömän mahtavan järjettömän tosi upeaa on se, että pääsen samalla katsomaan Düsseldorfiin hiihdon maailmancuppia! Kuinka sattuikin samalle viikonlopulla ^^

Aina ei vain voi tietää, mikä menee pieleen

Sarjassamme erittäin mystisiä tauteja. Positiivista on se, että edellisen yön nukuin hyvin, 9h putkeen ilman mitään ongelmia. Maanantaina meen enikeis käymään lääkärillä, kun alkaa 2vko kurkkukipua olla takana, vaikka eihän ne yleensä näille mitään saa tehtyä. Turhia antibioottejakaan en ala syömään, varsinkin kun ne on yleensä tullut saatesanoilla "luultavasti tää ei auta ollenkaan, mutta kokeile nyt...". Mystisen tästä tekee se, ettei oikeastaan ole kuumetta eikä yskää, ei siis mene perusflunssastakaan. Kurkku on vain järjettömän ärtynyt tuosta juuri nielurisojen takaa, ja se jatkuu ja jatkuu. Yleensä tämänlaiset vaivat on lähtenyt nukkumalla hyvät yö- ja päiväunet, toivottavasti ne tästä nyt lähtee sujumaan paremmin.

Oi herkkua. Passionhedelmä on tajuttoman hyvä lisä smoothieen, kannattaa kokeilla.

Aivan mahtava lääke lähes ongelmaan kuin ongelmaan on Aku Ankan lukeminen! En ole vielä niin hyvin rentouttavaa ja muihin maailmoihin repäisevää tekemistä keksinyt, tietysti parhaimpana Don Rosan tekeleet. Pakko mainita, että yhtä piirtäjää en vain siedä lukea: William Van Horn. Ne jaksot on aina jotenkin samanlaisia, ärsyttäviä ja ahdistavia. Muistan vieläkin lapsuudesta sarjan, jossa aku on pitsalähetti, ja hänen pitää toimittaa pitsa tietyssä ajassa Tulpulle. Sarjassa eivät päde mitkään fysiikan saati materiaalitekniikan lait, ja se on muutenkin aivan järjetön. Kiusantekoa kiusanteon perään. Akun voimalla tässä kuitenkin jatketaan eteenpäin!

Joskus täytyy pysähtyä päästäkseen eteenpäin

Elämä kohtelee aika hellästi tätä miestä tällä hetkellä, vaikka oman kropan pitäis rankasta hölmöilystä vähän reippaamminkin. Nyt mennään maanantaissa, ja viime tiistaina sain itselleni viimestä viimein syysflunssan. Omaa syytä, kuten nuo yleensä ovat. Nukkumisen laatu ja määrä oli ollu pitemmän aikaa mitä sattui, ja silti jatkoin menoa normaaliin tapaan sen suuremmin pysähtymättä. Tähän lisänä ympärillä olleet flunssaiset ihmiset ja oma tautialttius, niin sieltähän se tuli. Kuitenkin turhauttavan pienenä, ei sänkyynkaatavaa kuumetta, saati sitten maailman kamalinta kurkkukipua, vaan lähinnä flunssan demoversio. On muuten tajuttoman vaikeaa pysyä paikallaan kun on tauti, se on vaan niin tylsää maata kotona päivät pitkät.

Yhteishyvän sivuilta mustikkarahkapiirakka. 4000kcal, omnom <3

Siemenestä kasvanut Cayennepippuri. Ei paha.

Tauti alkaa olla voitettua pikkuhiljaa, ellei mitään mullistavaa tapahdu, huomenna kevyttä venyttelyä ja muuta, sitten keskiviikkona takas jumppaamisen pariin. Kun joutuu pysähtymään, niin ehtii katsoa asioita hieman tarkemmin. Tämän kerran huomio oli jotain, mikä lähestulkoon mullistaa käsitykset reenaamisesta ja luultavasti myös modernista fysiikasta. Tajusin, että jumankauta, hommia täytyy tehdä tosissaan, jos aikoo kehittyä. Esimerkkinä kyykkyreeni, jossa runkona oli 7x3x110kg. Kuulostaahan toi lukemana ihan hauskalta, mutta ei siitä saatu hyöty hirveen kummonen tainnut lopulta olla, 4x5 olis ollu jo jotain paljon parempaa. Muutenkin, jos voimaa hankkiessa asiat tuntuu liian helpoilta, niin silloin ei tee tarpeeksi tosissaan. Tekniikka- ja taitoreenaamisessa asia on sitten taas aivan eri. Tän lisäks oon yrittänyt turhaan mahduttaa samalle viikolle 3-4 punttireeniä ja noin kahta lentopallokertaa. Olis pitänyt rehellisesti vaan kuunnella itteään aluks ja myöntää, ettei se vaan toimi. Molempia ei pysty tekemään kunnolla, täytyy siis valita toinen.

Pakkaset kolistelee sen verran, että chilit täyty ottaa pois kasvihuoneesta. Oli 2 vartta kasvanut ihan komeisiin mittoihin kesän aikana, siemenestä nuo joskus toukokuun aikoihin laitoin kasvamaan. Puoli kiloa tuottivat yhteensä, ikävä kyllä ei ehtinyt kypsyä kunnolla =(

Flunssan kanssa tuli harvinainen tasapeli

Tuntemuksia pitää vain kuunnella, ja kevyt flunssa miehen tosiaankin on käynyt läpi. Olo tosi vetämätön, unta on tullut viikon sisään vaikka kuinka. Tauti alkoi lihassäryillä, sitten kevyttä kuumeilua. En mitannut, sillä en oikein usko mittareihin, enkä myöskään tiedä normaalilämpöäni. Kyllä sitä on tässä vaiheessa elämää jo oppinut tunnistamaan sen, milloin kuumetta on, ja milloin ei. Mutta kaikkein parasta, kurkkukivulta vältyin! Ainakin toistaiseksi. Se on jokasyksyinen ongelma, kun kämpän lämpötila pysyy välillä 23-24, ja pihalämpötila siellä 12-18. Vammasella hengityselimistöllä ei auta kun tapella syksystä ohi.

Mutta niin, flunssa on selätetty ME-ajassa, ja on aika tehdä jotain oman kunnon suhteen. Puntilla käymisestä on nyt 10 päivää, jona aikana on tullut tehtyä mm. 3 irroittavaa kuulareeniä ja reilun tunnin verran lentopalloa, eli irtonaisuutta pitäis alkaa löytyä. Pohjekipukin alkaa olla jo voitettu, ja voi olla että joudun kiittämään siitä Mobilatia. En oikeastaan ole uskonut aiemmin sen tehoon, mutta nyt on kai pakko. Paikat ehjinä, rentoina ja levänneinä on aika hyvä lähtökohta näille kauden viimiselle viikoilla. Myös motivaatiota oon saanut kaivettua pienen kuopassakäynnin jälkeen, niin ei kai tässä muuta kun kokeilemaan rohkeasti, että millä terävyyttä tulisi lisää vuoden tulosten kaunistelemiseen.

Tässä vaiheessa ei saa rahkeisiin enää mitään lisää, rautojen kanssa suurempi pelaileminen tuntuisi siis tosi tyhmältä. GoGon punttireissulla kokeiltu metodi tuntu toimivan, niin annan sille uuden mahdollisuuden pikkusen jalostettuna. Eli lyhyesti, isoja liikkeitä maksimipainoja lähellä olevilla painoilla, max 3 toistoa per sarja, ja rento meininki. Illalla toivottavasti vielä rennommalla mielellä KUIVAAN kiekkohäkkiin. Eikä tässä kiirettä, viime vuonna ulkokausi on jatkunut 4.10. asti :)

Kuntosaliarvostelu: GoGo City Tampere. + miehen rikkimenoilmoitus

Noniin, tulipahan raapustettua GoGo Citystäkin kirjoitelma tuonne kuntosaliarvostelut-laatikkoon. Sisällöllisesti on aika vaikea erotella kuntosaleja, kun lähes jokaiselta tuntuu löytyvän nykyään nuo TecnoGymin aikakoneet, joihin istuessaan ei tiedä koskaan mitä tulee tapahtumaan. Täytyy todeta vain: "Anteeksi, mutta en käytä."

Vammapohje ja mustelmapohje

Syysväsymys on iskenut vähän päälle. Eilen tuli pelattua tunti suhteellisen tiukkaa sulkapalloa ensimmäistä kertaa noin vuoteen, ja illalla höntsylentopalloa viimeiseen asti painaen, ja tänään aamulla sitten oli jostain ilmestynyt pohjekipu. Sen verran kovana tuo iski, että kävely näyttää aika huonolta, eikä tulisi mieleenkään liikkua. Helpolla olen kyllä päässyt, kun tälläiset rasitusvammat ovat olleet vuoden aikana se suurin murhe. Harmittaa, mutta täytyy mennä tilanteen mukaan ja pelata niillä korteilla mitä on :) Toivottavasti ympäri miestä olevat lihassäryt eivät ennusta flunssaa :/

Välitilinpäätös

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa taas, johon tässä taudissa ollaan oltukin. Olisin kyllä valmis luopumaan puolesta valtakunnastani ja Star Wars -leffoistani jos joku ottais vastineeks hengitystievammat pois. Tähän ei taida kukaan kuitenkaan suostua, sillä toi valtakunta ei ole niin hirveen suuri. Mutta tiistaina aikasintaan tässä tulee kuitenkin liikuttua, nautitaanhan siihen asti muusta tekemisestä.

Liukuvan työajan suhteen menin kyllä aivan totaalisen metsään. Kun töihin pitää mennä 7 ja 9 välillä aamulla, niin mikä hemmetin idea on ollut juosta 4 viikkoa töihin sillä ajatuksella, että viimeistään kymmenen yli seittemän aikoihin pitäisi olla paikalla. Nyt vähän tolkkua, ja unta vähän pidempään, 8-16 ei ole ollenkaan paha työaika :) Kohta on punanen farmari, mökki ja 1,7 lasta sitten vissiinkin pihalla, jos sama rata jatkuu...

Herrasmiespeli

Tässä menee 2vko vähän erilaisissa merkeissä, alkava viikko on aika täynnä ylppärien järjestelyä, ja sitten hups, ilmavoimien palvelukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että blogi pitää parin viikon tauon, ja meikäläisen kroppa myöskin. Toisin sanoen, palaillaan asiaan :)

Mielummin olisin töissä

Oon joka ikinen kerta yltiöpositiivinen tautien parantumisen suhteen. "Joo, eiköhän tää huomiseen mennessä oo menny pois" on aika yleinen ajatus jo taudin toisena päivänä, vaikka yleensä ne tuppaa kestämään sen viikon päivät. No joka tapauksessa aikaa on ollut, ja oon kaikenlaista lueskellut tässä, "Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa" on tällä hetkellä työn alla. Sen lisäks pyöräytin itelleni punttiohjelman! Haluaisin pystyä vieläkin enemmän uskomaan siihen, että saan ton vietyä läpi niin monta kertaa kun on tarkotus. Suunnitelmien toteuttaminen kun on paljon vaikeempaa kun tunteen mukaan meneminen...

Suunnitelman tekoon oli muutama yksinkertanen lähtökohta

• Monipuolisia liikkeitä läpi koko kropan, ei eristäviä liikkeitä.
• Reeni alkaa ja loppuu samalla liikkeellä, tai edes suurinpiirtein vastaavalla. Tällä saadaan paremmin rasitettua niitä osa-alueita, joiden kehitys on ensisijaista.
• Reenin loppupuolella pidetään pieni tankkaustauko. Tämä siksi, että virtaa riittää varmasti näiden viimeisten sarjojen tekemiseen puhtaasti
• Nopeaa progressiota.

Ja seuraavanlaista sitten sain aikaan. Ohjelma on kolmijakoinen, ja koko suunnitelman läpivientiin kuuluu 9 reeniä. Ensin suoritetaan Treenit 1,2&3 variaatiolla 1, sitten 2:lla, sitten 3:lla.

Suoritusjärjestyksiin sekä sarja- ja toistomäärään saattaa tulla vielä kosmeettisia muutoksia, mutta periaatteen pitäis olla ainakin melko selkeä. Ensimmäisellä viikolla toistomääriä tulee paljon, mutta isoja painoja ei käytetä. Seuraavalla viikolla ruuvia kiristetään vähän, ja tällä kakkosvariaatiolla on luultavasti myös kaikkein pisimmät reenit. Kolmannessa taas nostetaan isompia painoja, karjutaan ja puhistaan kuin viimeistä päivää, ja toivottavasti ei haista kun siat. Kahden ihmisen mielipiteet ja korjausehdotukset tuossa on otettu jo huomioon, lisää saa ilman muuta antaa!

Mutta ihan ensimmäiseks haluaisin olla taas terve.

Paidatta esiintyminen alkaa hieman kaduttaa...

Viikonloppu vierähti aika pitkälti biitsin pelailun merkeissä, ja 5,5 tuntia tais tulla yhteensä mittariin, ja puolentoista tunnin puntti siihen päälle yhtäkkiä. Tätä miestä väsy alkaa kuitenkin painaa, ja ensimmäinen tauti puoleen vuoteen kolkuttelee ovella. Tosin vähän on vielä toivoa että siitä selvittäisiin säikähdyksellä... Ilman paitaa oleminen ei välttämättä ollut niin fiksu veto. Ravintopuoli ja unet on myös ollut vähän niin ja näin, eli olihan tää odotettavissa.

+14°C + märkä hiekka. Siksi sukat.

Mulla on oikeestaan ongelma, jonku aiheutan ite, koska oon vähän tyhmä. Kesän kunniaks on kiva vähän kiristää ylimääräsiä pois, ja se on onnistunutkin 4kg/2kk tahdissa, ja 2-4 olis vielä otettavaa. Mutta sitten kun ruokamäärää tiputtaa, niin tulee näitä saakelin tauteja, kun ei malta muuttaa liikuntaa sen suuntaseks, ettei oo koko ajan ihan loppu. Ja kun on loppu, niin sitten ollaan taudissa. Mutta varsinkin sunnuntain pelireissu oli sen verran hieno, että voihan tuota yhden taudin siitä nyt kärsiäkin :) Erityinen kiitos vielä henkilöille M.S, J.M,  M.H, J.K & O.H.

Lisäks oon miettinyt, että miks herään joskus 6.xx, kun mun työmatka on 8 minuuttia ja töissä pitää olla viimeistään yheksältä. Tänään olin töissä noin 9 ja puoli tuntia, voisin huomenna ottaa vähän lyhyemmän vastaavasti. Vaikka koitan välttää "sitten kun" -ajattelua viimiseen asti, haaveilen kovasti aamu-uinneista, aamupunteista tai sitten ihan vaan työmatkoista pyörällä, SITTEN KUN on kunnolla lämmin. Ja toi aamu tarkoittaa tossa, että tekemässä ollaan ennen seittemää. Voiko tästä mennä ristiriitasemmaks enää? Ei kait.

Ps. Asiaa vain hienosti sivuavien, provosoivien otsikoiden keksiminen on hauskaa

Oikeita ongelmia, vainoharhaisuutta vai jotain muuta?

Jos treeniviikon kohdalla olisi sarake koko viikon fiiliksestä, siellä lukisi taas kerran turhan tutut sanat: pientä kurkkukipua. Sen kanssa on oppinut elämään ajan saatossa, mutta onko se hyvä juttu, sitä en tiedä. Kotitohtorin pätevyydellä olen huomannut, että huono nukkuminen johtaa tähän kurkkukipuun. Sopiva huoneilman lämpötila nukkuessa sais olla aika tasan 20. Mutta kun se on lähempänä 22, niin suu kuivuu nukkuessa ihan tolkuttomasti. Hengitystieoireista voisin kertoa erillisen tekstin verran, mutta säästetään ulkopuoliset niiltä. 

Oman kropan tulkitteminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. Jos sen hallitsis täysin, ei kansalliselle huipulle tarvis kun kävellä vaan lähes lajissa kun lajissa. Kun on pientä oiretta, niin olisiko syytä pitää kevyt lepotauko, mennä vähän rauhallisemmin vai mennä kuin mitään ei olisikaan. Jos on suunnitellut menevänsä, sopinut kaverin kanssa tai muuten vain haluaa kovasti mennä, niin poisjäämisen kynnys on iso. Mutta elämän pitää antaa opettaa näissäkin asioissa, ja fiksut oppii virheistään.

"Ehkäisee tulehduksia"...

Vuosien 2009-2010 kieppeillä asuin noin 23-24 asteen sisäilmaisessa kämpässä. Tätä en aluksi huomannut, kun elin kotona melko vähissä vaatteissa ja tuuletin paljon, eikä lämpömittariakaan aluksi ollut. Henk.koht hengitysvammasuuden johdosta tää johti siihen, että sain noin viikon kurkkutaudin & kuumeen noin 2-3 viikon välein. Lämpö tuli lähes kaikki saunan patterista, joka hönki yli 30 asteen lämmöt sinne koko ajan, ja huoltomiesten mielestä ”sitä ei voi säätää pienemmälle”. Noh, yllättävästi sai säädettyä kun vedin kaupungin terveystoimi –kortin esiin! Fiksu olisi älynnyt etsiä syytä heti tämmöisestä, mutta siinä ongelmien suossa syytin kaikkea muuta. Noh, opinpahan tuosta ajasta ja itsestäni paljon, mutta voisin luopua noista ajoista koska tahansa.

Eniveis, oireita kurkussa on ollut, mutta ei semmoisia että tautia olisi tulossa. En itekään meinaa uskoa, mutta jotenkin niissä tunteissa vaan on eroa. Muuten olen mennyt normaalin tahdin mukaan, mutta tän päivän puntti siirty huomiselle. Keskiviikkona oli hyvät lentopalloreenit, monipuolisesti vastaanottoa ja lyömistä. Tein omatoimisen alkuverryttelyn puntilla, mm. 5*5*60kg pystypunnerrus rinnalta + 3*15*55kg vatsalihas ylätaljalla. Ensimmäinen vartti reeneistä meni vähän ihmetellessä, että mites nää kädet taas toimii, mutta loppua kohti tulos vaan parani. Ei ole miesmuistiin lähtenyt iskulyönnit niin hyvin, täytynee lämmitellä jatkossakin kunnolla ;)