Nightwish @ Tampere 12.3.2012

Kyykkypäivän jälkeisille 2 päivälle tarvii suunnitella kulkureittinsä niin, että koko matka on ylämäkeä tai tasaista. Tuo ei ole ihan helppoa, mutta ei ole myöskään alamäkeen käveleminen etureisien ollessa täysin muusina. Lisämaustetta tähän iloon toi Nightwishin keikka Tampereella sunnuntai-illan ratoksi, ja voi veljet kun olivat pistäneet paukkuihin rahaa!

Kuva Joensuun keikalta, ryöstetty NW:n kuvagalleriasta. (C) Mikki Kunttu.

En tiedä miten pitäisi suhtautua asiaan, kun käsistä alkaa loppua potku jo kauan aikaa ennen keikan loppua. Onko niihin muka tullut lisää painoa niin, ettei vain jaksa kannatella niitä, vai onko kestävyys laskenut nollan alapuolelle. Laitetaan tuo huonon palautumisen piikkiin, niin ei tule huono mieli.

Tänään aamulla järki vei voiton, ja painoin jalan kaasulle pirkkahallille lähdön suhteen. Oikeastaan ainoa syy kyykkyreenien välttelemiseksi ittellä on se, kun toimintakyky katoaa kokonaan muutamaksi päiväksi eteenpäin. Keikalla satutin myös hieman polveani, niin ainoa fiksu vaihtoehto oli vetää yläkroppareeni koulun salilla. N© on puhunut voimakestävyysreeneistä, joissa tehdään vaikka 4x30 toistoa noin minuutin palautuksilla, ja kokeilin samantyylistä tänään. Uhreiksi joutuivat latsit, vatsa, rinta sekä kovimmalle ojentajat.

Ensimmäisenä Smith-penkissä melko isolla painolla 4x toistomaksimit vähän isommalla raudalla, 3+3+2+2. Ylätalja välissä, ja siihen perään ojentajaa taljassa yhteen soittoon 12x(50kg+45+40) 2 kertaan läpi. Välissä samantyyppistä rinnalle, ja sitten penkkiin huikeat 30kg, ja 30 toiston sarja. Taukoa sen verran, että ylös ehti nousta, ja siinähän se taukominuutti jo kuluikin. Uutta putkeen, ja 20 toistoa oli aivan maksimi mihin pystyin, eikä auttanut kuin antautua. Aivan reenin loppuun otin vielä räjähtäviä punnerruksia ~30cm korokkeelle 8+6.

Josko tällä hikoilulla saisi rakennettua hyvää pohjaa kesän heittotulosten parantamisille.

Erilaista

Muutama viikko sitten kulki puntilla erittäinkin hyvin, mutta sitten tuli pieni taantuma, etteivät hommat edenneet. Eivät toisaalta taantuneetkaan, mutta junnasivat paikoillaan. Tästähän ainoa fiksu seuraus on se, että tehdään jotain täysin erilaista!

Perjantaina suunta kävi salia kohti epätyypillisesti 18.30, ja ohjelmassa oli pumppi- ja pudotussarjoja! Oli suhteellisen outoa tehdä ojentajia taljassa 12+12+12 sarjat putkeen 5kg pudotuksilla, ja kolme kertaa tuo ympäri välikuoleman kera. Ja koska oli perjantai, samalla tyylillä kiusattiin mm. rinta ja hauis. Nokian uimahallin parasta antia on 2 painimolskia, jossa pienet veljelliset painit toimivat erittäin hyvin loppuverryttelynä. Kunnon pumppailusta jäänyt fiilis oli oudon koukuttava, kun olen pitkään tehnyt voimapainotteisella viimeiset miljoona kuukautta. Oikeastaan tuota on ollut järjetön ikävä!

Euroopan kylmin 23°C uima-allas. Aivan huippua tuo Musta Aurinko muuten, salmiakin makuinen D-vitamiini.

14 tuntia tuon loppumisesta odottivat ensimmäiset kyykkyreenit moneen kuukauteen! Kun paino on tippunut 5kg ylimmästä lukemasta, ovat polvet kuin uudet ja niillä uskaltaa taas tehdä yhtä sun toista. Näitä ei ihan pumppailulla vedetty läpi, mutta useemmilla toistoilla kumminkin. Varsinaiset isot sarjat menivät 5x100 + 2x5x110kg, ja sarjapainolaskurilla ja tunteella arvottuna maksimi liikkuu tuolla hieman 140kg yläpuolella, mistä on ihan hyvä lähteä parantamaan. Ehkä päivän paras, mutta toisaalta hirvein osuus olivat rinnallevetojen 3x8 väsyneillä jaloilla P©:n innoittamana. Tuossa on pakko pitää sen verran raskaat painot, ettei tekniikka hajoa hirveästi, mutta niin että koko sarjan jaksaa tehdä ehjänä. Jotenkuten tuostakin selvittiin elossa... Maanantaina olisi haave heitellä taas kiekkoa, jos paikat vaan palautuvat.

Ps. Smith on vaarallinen laite. Tai jos tottuu tekemään siinä bulgarialaisia askelkyykkyjä. Kun sitä harjoittelee vapaalla tangolla, tasapainon pitäminen ja oikeaan suuntaan puskeminen ei ole ihan helppoa. Mies ja peili säilyivät kuitenkin ehjänä.

Voi veljet kun se lensi!

Jessus! En ole itseäni pitänyt aivan toivottomana tapauksena, sillä olen kuulan saanut työnnettyä lähestulkoon aina oikeaan asentoon. Tänä talvena on tapahtunut jotain aivan käsittämätöntä, sillä nyt myös kiekko lähtee liitelemään suurin piirtein niin kuin pitääkin! Tuo on aiempina kesinä (1kpl) osunut kohdalle yhtä usein kuin lottovoitto (2krt 10e).

Viimeksi kilon mötikkä lensi komeasti niin puolen kierroksen kun täydelläkin vauhdilla reippaan ennätysparannuksen kera, ja tänään vuorossa oli kokeilu miesten murkulalla. Rintaan pitäisi saada reilusti enemmän jerkkua että tuon käsittely olisi jotenkin vakaata, mutta joka tapauksessa tänään tuli kasa hyviä heittoja yli 70% asentoonlähtemisellä. Puolen kierroksen vauhti tuotti parhaimmillaan 33.3m riipaisun, eli kesällä voisi olla saumaa 40m rikkomiseen, kunhan saisin aikaiseksi tilata metallikiekon. Tuolla lukemalla kehtaisi jo osallistua piirikunnallisiin kymmenotteluihin.

Ettei jää liian positiivinen kuva, niin kaivelin aamulla tunnin verran motivaatiota, mutta löytyi se lopulta. Muutamien hyvien vinkkien avulla pääsin ensimmäistä kertaa laskeutumaan voltin jaloilleni, ja näitä tuli useampia kuin hevosella on varpaita! Nyt apuna oli trampoliinin tapainen alusta, seuraavaksi kokeillaan jo kovemmalla maalla. Mikäli luoja suo, lauantaina on ensimmäinen kyykkypäivä pitkään aikaan! Oon innoissani tosta yhtä lailla kuin orava maapähkinöistä.

Tästä piti tulla lyhyt postaus, muttei näköjään. Vaihtoreissu Taiwaniin on koko ajan askeleen lähempänä, nyt kun paperisota alkaa olla taas hyvällä mallilla. Sen lisäksi selvisi, että ulkouima-altaan, täysmittaisen yu-kentän ja tenniskenttien lisäksi samassa kompleksissa on nelikerroksinen urheilukompleksi! Oi autuutta <3

Reisilleenhän se meni

Ei, ei ja ei. Jokohan mies alkaa oikeasti uskoa, että puntille on turha mennä päivällä 12-18 välillä, koska siitä ei vain tule yhtään mitään. Eikä tullut tänäänkään. Aamuinen 6 sivun tenttivastauksen raapustaminen oli tehokas pumppireeni ojentajalle kaikkine kramppeineen, ja fiilis oli jotenkin vähän hukassa, mutta tuli mentyä rehkimään koska näin oli päätetty. Silloin kun mikään ei oikeastaan onnistu yrittämisestä huolimatta, on parempi ottaa uusi yritys myöhemmin turhautumisen sijasta. Ja huomennahan otetaan pirkkahallin muodossa, sillon luultavammin jo vähän paremmalla fiiliksellä.

Välillä vain riepoo yhtä paljon kuin kyseisten kenkien omistajaa.















Ps. Kaiken lisäksi salilla äänimaailmasta huolehti NRJ, ja fiilis oli allaolevan kuvan mukainen

1,5 laihdutettua kiloa palasivat

Sunnuntaina hiihtolenkillä tuli sellainen tunne, että jotain hyvää on tulossa. Ei tarvinnut hirveän kauaa odotella, vaan tänään aamulla tuli yhtä sun toistakin hyvää! Voltin opettelu etenee hyvää vauhtia, ja löysin vihdoin pyörimisestä sen kohdan, missä kohtaa ollaan takaisin jalat alaspäin, että niille voisi laskeutua. Seuraava askel oli siirtyä permannon tapaiselle alustalle tekemään tätä, tosin patjakasa alastulossa vieläkin. Step by step.

Heikkous

Jo kuntopalloa seinään täräytellessä tuntui siltä, että vire on pienen notkahduksen jälkeen erittäinkin hyvä, ja suunnaksi tuli A-hallin potkupallotila. Aluksi fiilistelin muutamia heittoja 800g pallolla puolen kierroksen vauhdilla, ja kun ne tippuivat toinen toistaan pidemmälle lähemmäksi 50m viivaa, uskalsin kokeilla 1kg kumikiekon lentoa ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Koska puolella kierroksella lähteneet heitot olivat noin 40m ilman sen suurempia onnistumisia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa täysi vauhti.

Koska tilassa oli muitakin, en viitsinyt raahata heittoringin alustaa vaan heitin ruohomatolta, mikä ilman muuta syö vauhtia ja vääntää polvea, mutta sen ei annettu tänään häiritä. Ennen heitoista noin 70% on lähtenyt nokka pystyssä auraamaan ja 20% täydellisinä sorsina räpiköimään, mutta tänään noista ei ollut tietoakaan. Vein merkin 40m tienoille, jos vaikka vanhan ennätyksen, 42m, saisi rikottua. Ensimmäinen heitto osui kuitenkin heti kohdalleen, ja leilaili noin 44m tienoille, aivan sektorin reunalle. Kolmas heitto otti reippaan askeleen eteenpäin, ja tärähti lukemille 46.70m, ja kieltämättä oli hienoa katsoa kiekon lentävän noin pitkälle! Jossittelu on aina hyvästä, kaari olisi voinut olla hieman korkeampi... Heitin vielä neljännen, joka oli erittäin lähellä rikkoa 50m rajan, mutta koska kiekko pomppasi juoksuradalle, en paljon ehtinyt katsella putoamispaikkaa vaan rynnätä tuon perään. Jäipähän nälkää ensi kertaan.

Rinnallevedossa oli muuten hienoa nostaa ensimmäistä kertaa tankoa, molemmissa päissä 2 isoa levyä! 2+2+2+3x80kg oli raakanakin vähän liian kevyt, täytyy kehittää tuota progressiota tästä kohdasta hieman.

Keväinen sunnuntai ja elämä hymyilee

Perjantai-illan floppi on pyyhitty jo mielestä, ja kovaa vauhtia jatketaan eteenpäin. Yksi reenivihko kestää kassissa noin puoli vuotta, ja taas oli aika pistää vanha muiden risaisten vihkosten joukkoon, ja korkata uusi. Vanhojen vihkojen lukeminen huonoina hetkinä on nostalgiaa parhaimmillaan, saa ainakin todeta että kehitystä on tapahtunut aikojen saatossa.

Vaikka perjantaiyönä jouduin pitkästä aikaa ottamaan 300mg buranan reisikivun takia, että sai nukahdettua, lauantaiaamuna vire oli jo ihan kelvollinen. Rinnallevetoprogressio eteni siihen vaiheeseen, että ensi kerralla tehdään sarjoja jo 80kg:lla! Merkinnät vanhasta vihosta kertovat, että 3x8x50kg on tehnyt tiukkaa viime heinäkuussa. Päivän helmenä oli kuitenkin tiedossa urheilulajeista majesteettisimman kokeilu!

Tilanne lavastettu

Voin rehellisesti sanoa, että pelatessa tuli hiki! Laji oli hankala, mutta aivan älyttömän hauskaa. Osoitin ääretöntä lahjakkuutta saamalla heti ensimmäisellä heitolla kiven pesään siniselle kehälle. Tämä jäi kuitenkin lähestulkoon ainoaksi, sillä rata kului keskeltä erittäin liukkaaksi, ja heitot tuppasivat karkaamaan läpiheitoiksi. Pienen mutta loistavan opastuksen jälkeen pääsimme pelaamaan seuran naisten kanssa 3vs3 pelin, jossa yllätimme pelillämme ennenkaikkea itsemme. Kierteen saaminen kiveen ei ollut hirveän helppoa, mutta vaikeinta oli kuitenkin lukea rataa oikean voiman saamiseksi.

Kelit suosivat joka tapauksessa, ja kevät on todellakin täällä, ja mitäs muuta sitä tekisi kuin harrastaisi yhdistelmähiihtoa! Tämän päivän reissu koostui 1km kiroilusta perinteisellä tyylillä, jonka jälkeen ajettiin autolla kotiin hakemaan vapaan sukset. En uskaltanut laittaa liisteriä pohjiin, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. -1..+2 jäätyi saman tien kun ladulle pääsin, ja keräsi rakeista lunta pohjiinsa niin etteivät sukset liukuneet mihinkään. Totesin ettei tuossa ole mitään järkeä, ja otin vapaan sukset käyttöön ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Kotoa lähtiessä suunnitelmana oli "pitkä ja rauhallinen lenkki", mutta yllätys yllätys, tämä vaihtui 150m rentoihin maksimivetoihin. Syke ei noussut juurikaan, 179bpm on noin 7 lyöntiä alle sen mitä odotin. Meno oli ensimmäiset 4-5 vetoa aika dieselmäistä, ja vaikka jaloista löyty hieman tehoa, niin rytmi oli laiskaa. Loppua kohti nuo kuitenkin paranivat, eli ei mennyt rehkiminen hukkaan.

Huomenna tarina jatkuu, ja pirkkahalli kutsuu aamutuimaan.

Turpaan tuli niin, että rutina vaan kävi

En ollut asettanut reissulle minkäänlaisia odotuksia, mutta nekään eivät kyllä täyttyneet. Kun kolmesta heitosta epäonnistuu kolme täysin, ei ihan hirveän tyytyväinen voi olla. Hemmetti. No, kokemusta jos ei muuta. Kilpailu alkoi kevyesti maailmanennätyksellä, taisi olla 57 ja risat metreissä.

Oman ensimmäisen heiton kokeilin rehellisillä vauhtiaskelilla, mutta suoritus oli niin kankea, ettei saapas pyöri jokaisen mahdollisen akselinsa ympäri, ja haukkasi ilmaa pahasti. Tuollaiset sietää astua yli. Toiseen heittoon kokeilin tutumpaa vauhtia, eli käytännössä kiekonheiton kierrokset. Saapas kuitenkin sektorista vasemmalta pihalle, eli ei vieläkään tulosta. Kolmas ja viimeinen heitto oli rennoin, mutta huono sekin, täysi riuhtaisu pelkällä kädellä, jolloin minkäänlaiseen lentoon ei ole edes mahdollisuuksia. Miesten saapas ei näköjään yksinkertaisesti ei lennä samalla tavalla heitettäessä kuin pallo tai kiekko. Ainoaksi mietittäväksi jäi, mittauttaako tuota viimeistäkään, mutta lopulta päädyin kuitenkin ottamaan tuloksen, vaikkakävin hävettävän huono se on. Heitän 3kg kuulaa yhtä pitkälle...

Tulipahan kokeiltua.

SM-kisat nurkan takana

Huomenna on sitten edessä saappaanheiton SM-kisat, ja meikäläiselle ensimmäiset laatuaan. Paineita ei ole enempää kuin mummon pyöränkumissakaan, mutta intoa piisaa kuin samalla mummolla halpahallissa. Karnevaali alkaa klo 16.30, mutta miesten avoin sarja vasta 21.45, eli yömyöhään joutuu saappaita kiskomaan. Saa nähdä miten tuo vaikuttaa, olen kuitenkin enemmän aamuihmisiä, 95% reeneistäkin tulee tehtyä aamuisin.

Itse itselläni testaten olen todennut, että paras tapa valmistautua koitokseen kuin koitokseen on poistaa kaikki pienimmätkin stressitekijät, viimeisen illan ihmeitä tarvii vain jos ei usko tehneensä siihen mennessä töitä hyvin. Siis hyvää ruokaa suuhun, ja suusta sitten lopulta ihan vatsaan asti. Jos tykkää rentoutua jodlaamalla tai pelaamalla Elasto Maniaa, niin senkus annat mennä. Kaikkein huonointa on jos turhautuu siihen, ettei muka osaa mitään tai tarpeeksi.

En yleisestikään pidä tuosta "mä en osaa" -märehtimisestä. Itsehän osaat juuri sen verran, mihin aiemmat tekosi antavat pohjan, ja tulet osaamaan sen verran, kuin jaksat panostaa. Jos toiset osaavat paremmin niin sitten osaavat, siihen keskittyminen ei auta itseäsi mitenkään. Kun pystyy löytämään syyn, miksi he ovat parempia, olet jo aika pitkällä, enää puuttuu toteutus.

Fiilistelyä

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokainen lapsi tulisi viedä nuorena telinevoimistelemaan. Nyt tuota otetaan takaisin, ja noin 6 kerran kokemuksella tulee joka kerta aina vain uutta oppia. Tänään löytyi renkailla tappavan tehokas vatsalihasliike, joka varmastikin löytyy seuraavasta komediapätkästä. Sen lisäksi mm. puolivoltin 0.1-betaversio esiteltiin, onneksi suljetuin ovin. Reissu jäi suhteellisen lyhyeksi itsestä riippumattomista syistä, mutta ehkä hyvä näin, sillä kotona nukahdin kesken läksyjen tekemisen. 1,5h telinevoikan päälle tuli 30min yleisurheilupätkä muutamine kuulantyöntöineen. Vire on selkeästi hyvä, sillä PYT 7,26kg kuulalla tärähti ensimmäistä kertaa kunnolla yli 15 metrin, lukemiin 15.58! Tämä on hieman parempi, kuin kesän 2009 ennätys 4kg pallolla, kun näitä touhuja aloittelin.

Nyt ei muuta kuin MPM-proteiinitoffeeta naamaan ja arkiaskareiden kimppuun.