Olen tässä ajan myötä allergisoitunut yhdelle jos toisellekin asialle. Yksi näistä ovat tavalliselle kuntosalille karanneet crossfittaajat, jotka nostavat verenpainetta tehokkaammin kuin vuoden tarpeisiin riittävät BigMäkit. Itse saatan varata jonkun suorituspaikan vaikka tunniksi kerrallaan, mutta jos vain uskaltaa avata suunsa ja kysyä, niin 98% varmuudella siihen mahtuu varmastikin tekemään myös omat sarjansa. Mutta sitten nämä armaat sankarit, joiden päivärutiiniin kuuluu 300 x (1min perhosuinti leuanvetotangossa + 1min rinnallevetopystysoutu räjähtävällä negatiivisella vaiheella), kaikki ilman taukoja ja muita ei samalle suorituspaikalle mahdu, niin johan alkaa vituttaa. Ja me käytetään näitä kyllä koko ajan, ei tossa välissä ehdi oikein tekemään...
-20°C ja kamera
Ensimmäinen omin päin vedetty työntöreeni uusilla opeilla oli erittäin positiivinen. Mitään aivan huikeita mittoja ei kolisteltu, mutta tekniikka tuntuu ottaneen ison askeleen kohti puhtaampaa ja tehokkaampaa rykimistä. Isoin ero on se, että 90% tehoilla tehdyistä työnnöistä noin joka kuudes karkasi yliastutuksi, kun aiemmin tuo prosentti oli ainakin 60. Täystehoisissa työnnöissä taas oikean jalan potkun väärä suuntaaminen johti siihen, ettei niistä juuri yksikään pysynyt sisällä, vaan eteenpäin lähdettiin raketin lailla. Pari viikkoa vielä, niin lantio twistaa niin että latinomiehetkin kadehtivat. Olen myös melko ylpeä, kun olen nyt jo 2 peräkkäistä kertaa malttanut keskittyä tekniikkaan, enkä ole mitannut yhden yhtä työnnöistä. Näin tulee keskityttyä paljon paremmin oleelliseen, ehtiihän niitä mitata sitten kesälämpimillä.
Muv Verrari!
Enää 1 puntti tähän kierrokseen, ja sitten kevyt viikko! Viimekertaisista sähellyksistä otettiin opiksi, ja tänään sitten lämmiteltiin taas kunnolla. Kristinuskosta crossfittiin kääntyneiden takia mave/rive/tempaus vaihtuivat teräviin kyykkyihin, mutta yritetään ottaa tuo vahinko takaisin perjantaina, kun suuntana on pieni maakuntakierros, ja jumppa Porihallissa!
Ps. viimekerran piirakka vaatii pientä tuunaamista. Palaillaan asiaan myöhemmin.
MPM oli aikojaan hyvin vahvasti myös ruokablogi. Ei sellainen perinteinen, missä täti kertoo kuinka tehdään hieno kakku, vaan ennemmin sujauttelin silloin tällöin sekaan kaikenaista ruokaan liittyvää, mikä oli mielestäni jakamisen arvoista. Viime aikoina tuo on ollut melko vähissä reenipanostuksen nousun myötä, mutta tänään otetaan pari askelta takaisin vanhaan! Odotetaan kuitenkin, että tuo uunissa oleva kultanen kypsyy...
MPM ei myöskään ole lahjottavissa. Paska on paskaa, eikä analysoimalla siitä miksikään muutu. Lahjoja kyllä otetaan vastaan ja niistä kerrotaan mielipide, mutta juuri sellaisena kuin se on. Tänään annan kuitenkin maksamattoman kiitoksen kotimaiselle lisäravinnefirmalle, tutummin LEADER-tuotemerkille. Useammasta eri syystä nuo tuotteet ovat olleet melko laajasti omassa käytössäni, eikä valittamista ole juuri ollut. Nyt kuitenkin kävi niin, että kaupasta ostetussa pussissa oli jotain outoa. Pussin päiväys oli xx/2015, ja ajattelin ostaa sen kaappiin odottamaan, kun hintakin oli vain puolet ilmaisesta.
No, kotiin päästyä huomasin kauppakassissa olleiden banaanien saaneen kevyen minttusuklaisen hunnun. Pienen tutkailun jälkeen totesin, että pussin mukana tulleen sheikkerin kiinnittämiseen käytetyn pakkausteipin alapuolisessa saumassa oli pieni reikä. Ja kun reikää avasi, eihän tuo koko sivu ollut kiinni ollenkaan. Elintarvikepakkaustekniikan kurssit käyneenä tein tästä tietysti asiantuntevan reklamaation, ja firma hoiti oman osansa kiitettävästi tästä eteenpäin. Harvoinpa sitä firman toimitusjohtaja vastaa sunnuntaina klo 20 maileihin. Kiitos siis Leader, jatkossa varmasti tavataan.
Mitä reeniin tulee, olen jonkun verran pyöritellyt noita Harjulta saatuja vinkkejä, ja tajunnut yhtä sun toista. Kuulatekniikan ohella vaihtoon lähtevät myös kiekon ja keihään räpellykset, kun nyt iskeyty paremmin perille se, mitä lantion käyttö oikeasti tarkoittaa. Oli muuten suhteellisen outoa, että perjantaipuntin jälkeen lauantaina tehdyt noin 30 terävää työntöä saivat oikean puolen kropasta palautumaan maanantaiksi paljon paremmin kuin vasemman.
Työmaa
Sössein sitten tämän päivän puntista alkupuolen ihan omaa tyhmyyttäni, kun en malttanut lämmitellä tarpeeksi hyvin. Nämä alkeelliset mokat harmittavat ihan tajuttoman paljon, kun tietää että olisi pystynyt paljon parempaan. Mutta onpahan se markka nyt ainakin penkattu lämmittelyn ohessa, mutta aivan liian huonolla toistolla.
Uunista tuli minttu-suklainen juustokakku. Ensi kerralla tästä lisää!
Ihan joka päivä ei tule vastaan sellaista hetkeä, että saa parin tunnin privaatin tekniikkareenin olympiavoittajalta. Tänään tuollainen iloinen sattuma tuli vastaan, ja vielä täysin yllättäen. Iltaohjelmaan kuului talven ensimmäinen pirkkahallireissu kevyiden työntöjen merkeissä, nyt kun tuonne halliin viimein taas pääsi. Parin tunnin settiin mahtui loikkaa, kuntopalloa ja pääasiassa kuulaa. Kun takana on punttia paljon, terävyys puuttui kokonaan. Jostain täytyy kuitenkin alkaa.
Keskiviikon tyrmäyspuntin jälkeen torstai meni täysin koomatessa, ja perjantaiaamunakin olo oli melko jähmeä. Aamupuntille lähtö oli erittäin vaikeaa, mutta hyvä reeniseura nosti motivaatiota hyvin tässä tapauksessa. Lähteä kannatti, sillä laskurien mukaan penkissä vielä mahdoton 8x85kg nousi kolmesti, ja ensimmäinen noista vielä erittäin helposti. Näihin se veto sitten loppuikin, ja muusta ei oikein tullutkaan sitten mitään. Jumiset mavekutoset vielä päälle, ja ruuan kautta Kiinan alkeita tenttimään.
Pirkkahalli oli uusitty erittäin käyttäjäystävälliseksi, ja uutta oli ainakin heittopituudeltaan säädettävä kuulapaikka, ja kaksi isoa hyppyhiekkalaatikkoa. Kiitos Sydneyn olympiavoittajan, rinki oli siirretty sen verran lähelle pressua, että työntöjä ei voinut mitata. Tämä toi hieman malttia, ja pituuden sijaan pystyi oikeasti keskittymään tekniikkaan. Pressi oli noin 10m kohdalla, ja eivät työnnöt 5,4kg:lla olleet lähelläkään maata. Tasajalkaloikkia paikaltaan tuli kymmenkunta, mutta ei vielä kolmen metrin ylityksiä. Se on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa, jos terävyyttä jaksetaan lähteä hakemaan. Se kuitenkin tarkoittaa auttamatta sitä, että fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä täytyy pitää taukoa.
Motivaatio on joka tapauksessa korkealla, kun tässä seuraavan kuukauden aikana velvollisuuksia ei juurikaan ole. Arsi antoi joka tapauksessa sen luokan vinkkejä, että kuulakaariin voi odottaa muutamia lisämetrejä. Välittömästi tekniikka meni kyllä sekaisin, mutta eiköhän tuo melko pian jo ala kantaa hedelmää.
Nyt täytyy kyllä ruoskia itseäni hieman siitä, että on päästetty menemään vähän liian helpolla. Kulunut syksy on ollut lähestulkoon täysi kymppi, mutta välillä on tuudittauduttu vähän liikaa tähän hyvänolontunteeseen. Kun ensimmäinen 2+1 -rytminen kierto toimi kuin häkä, toinen meni sitten vähän liian lepsulla asenteella, eikä tulos ollut läheskään vastaavalla tasolla. Kun joka kolmas viikko otetaan ylipalautumisjakso, niin kaksi tiukempaa viikkoa pitää malttaa vetää vastaavasti hieman ylirasitukselle.
Läskit on pysynyt aika hyvin hallussa.
Tänään setti alkoi tavan mukaan penkillä, neljä oikeasti tiukkaa kutosta joista viimeinen toisto vaati pienen avituksen. Noiden sarjapaino on kuukaudessa noussut kuitenkin +10kg! Nuo kutoset ovat aikamoista herkkua, kun niitä voi tehdä pienessä jumissakin, ja niissä joutuu puristamaan kuitenkin melko kovaa. Ehkä koko setin tiukin veto oli tempauksessa tehty 2x8 60kg:lla. Lokakuun 13.pvä postauksesta löytyi tieto, että 60kg tempaus on ollut melko tiukka, niin mukavaa etenemistä tuossakin.
Nuo kasit olivat lähes yhtä hirveitä kuin 400m juoksu, kun jalat kangistuivat hapoista puolivälissä. Normaalisti olisin ehkä lopettanut noin neljänteen tai viidenteen toistoon, mutta se ei nyt ollut vaihtoehto. Molempien sarjojen jälkeen jouduin etsimään happea ihan lattianrajassa maaten, mutta löysin samalla sen, mikä tässä reenaamisessa on oikeasti mahtavaa. Se, että huomaa lopulta kaiken vaivannäön tuottavan tulosta. Se, että pystyy asioihin, joita on pitänyt aiemmin täytenä utopiana. Onnistuneen fyysisen suorituksen jälkeen tuleva euforia on vain aivan älyttömän koukuttavaa, vaikka ulospäin näkyy vain miehen tärinä ja vinkuva hengitys.
Toistot olivat kuitenkin rumia, mutta sillä ei ollut tuon taivaallista merkitystä. Perään tuli syväkyykky 2x8x110kg, joka meni melko hyvin happojaloista huolimatta.
Ne paremmat puitteet @2011
Happojen tunnetta lisäsi myös eiliset kiekonheitot, kun tässä kuljetaan muutenkin melko rajamailla tukkoisen hermotuksen kanssa. Ehkä turhauttavin tilanne on se, että tietää olevansa fyysisesti hyvässä tikissä, mutta laiska hermotus ei anna mahdollisuutta hyödyntää tätä. Siinä ei vire parane kuin odottamalla, ja silloin viikot tuntuvatkin sitten aika pitkiltä.
Nolaus Productionsin uusi tuotantokausi alkaa päästä vauhtiin näin talven kynnyksellä. Taas yksi lyhyt pätkä näki päivänvalon, ja kuun vaihteessa tuotanto alkaa pyöriä toden teolla. Alla on tarjolla uusin punttimörköteaser, ja jatkossa keksitään uutta sisältöä. Jos keksitään.
Reenivihot ovat yleensäkin suhteellisen huonosti kestävää sorttia, mutta nykyinen floppasi kyllä nidottujen vihkojen sarjassa aika pahasti. Tuloksena oli aikaväli 20.8.2012 - 26.11.2012, eli vain 15 viikkoa. Voi perkuleen perkule, pitänee hankkia vielä uusi kapistus näiksi 38 päiväksi, joita Suomessa vielä vietän. Yleensä vihkoon on voinut luottaa sen verran, että se kestää puolisen vuotta.
Vastoin kaikkia järkevyyden sääntöjä ja lakeja, kävin eilisen suhteellisen ison intesiteetin yläkroppapainotteisen puntin jälkeen kokeilemassa ensimmäistä kertaa kiekon lentämistä. Kun vielä huomenna aamulla odottaa vastaavanlainen, mutta hieman alakroppapainotteisempi puntti, niin tuollainen rykiminen on vähän upporikkaan ja rutiköyhän pelaamista. Parhaimmillaan terävät heitot avaavat keski- ja yläkropan tehokkaasti, ja myös jalkojen irtonaisuus paranee. Huonoimmillaan tuossa menee hermosto täysin tukkoon, eikä voimantuotto sitten sen jälkeen yksinkertaisesti vain onnistu.
Tästä ei pöperöt parane
Kun Tommi Evilä toteaa hyvien harjoitusolosuhteiden olevan oleellinen osa tiellä menestykseen, johan suomalainen älähtää. Todellinen suomalainenhan pärjää vaikka rusketuksessa afrikkalaiselle jos haluaa, vaikkei aurinko paistaisi koko kesänä. Perkele. Keli tuohon heittämiseen ei tänään ollut mitenkään optimi, muttei nyt kurjakaan. Vettä ei tullut, mutta +2°C lämpötila pakotti laittamaan päälle vaatetta melko reilusti, ja siltikin noin tunnissa tuli kylmä. Heittoja kertyi yhteensä reilu parikymmentä, ja mitat olivat ihan kelpoja. Parasta oli kuitenkin huomata, että kolmen kuukauden tauon jälkeenkin heiton kiertoliike tuntuu omalta lempilapselta.
Armas heittopaikka. Huonohko panorama, mutta eka kerta sattuu aina.
Kuten olettaa sopii, mitenkään järjettömän irtonainen vire ei ollut, kiitos puntilläkäynnin tuplaamisen. Isoimmat ongelmat olivat jalkojen ja lantion kanssa, kun käskyt eivät tahtoneet mennä perille. Vähän sama hermotusongelma kuin juostessa, jalat eivät vain tikkaa läheskään sitä tahtia kun niitä yrittää käskeä. Hyvissä merkeissä tämäkin kausi näyttää alkavan, ei muuta kuin uutta kohti vain!
Kaikkein paskin asia mitä suomalaiselle huippu-urheilulle on tapahtunut viime aikoina, on MTV3. Canal+:n pohjattoman säästöpossun avulla on yksityistetty sellaista kansallisomaisuutta kuin maastohiihto, jääkiekko, mäkihyppy, yleisurheilu. TV-oikeudet myydään mitä ilmeisemmin korkeimman tarjouksen periaatteella, ja näissä yleisradioyhtiöt ovat melko heikoilla. Perkeleen perkele. Ammattitaito lähetysten tekemiseen on maikkarin puolella selvästi heikomman näköistä kuin ylellä, sillä kaikki lähetykset ovat pelkkää puuterihöttöä. Ja sitten vielä höttöä saatetaan palkata kommentoimaan joku iso nimi isolla rahalla, muttei sisältöä siltikään saada. Harmi kun Toni Roposenkin asiantuntemus menee hukkaan näiden pätkittyjen lähetysten mukana... Ketä yksinkertaisesti jaksaa kiinnostaa katsoa näitä lajeja pidemmän päälle, kun vaihtoehto on katsoa surkeaa sisältöä ilmaiseksi, tai kehnohkoa sisältöä kalliilla.
Nomnomnom.
Lauantaiaamu on näköjään vaikeaa aikaa. Vaikka jouduin eilen olosuhteiden pakosta turvautumaan puolenyön jälkeen grilliruokaan ja nukahdin vasta yhden jälkeen, istuin jo 10.00 soutulaitteella koska kaverin kanssa oli näin sovittu. No, 10.41 löysin puhelimestani viestin mallia "oho, heräsin just". Lähetetty klo 10.36. Eikä siinä vielä kaikki. Kun raavaana miehenä olen ryhmäliikuntamaksun maksanut, niin toivoisin myös että tuntien vetäjä saapuisi paikalla. Eipä näkynyt tai kuulunut venyttelyn pitäjää, joten aikalailla tyhjä arpa jäi vain käteen.
Mitähän se pukki tänä vuonna on keksinyt?
Puntilla kuitenkin levytankojen kiillottaja oli tehnyt hommansa erittäin hyvin. Pitänee kokeilla jotain ytyliimaa käsiin seuraavalla kertaa, tai sitten mennä parempien tankojen luokse. Tempaukset kuitenkin etenivät taas hiukan, 5kg nostoilla kolmosia 50kg --> 65kg, ja 70kg nousi ensimmäistä kertaa raakana ylös. Rinnalleveto eteni myös kolmosina, mutta sitten 97,5kg kolmannessa nostossa tanko päätti pistää parastaan. Vaikka remmit olivat tangossa kiinni, hanskat kädessä ja vielä sormilukko varmistamaan hommaa, niin silti käsi lipesi tangon ohitettua lantion. Silmänräpäyksen ihmettelyn jälkeen sain tangon kolautettua alas ja kiroiltua. Voi hemmetin hemmetti.
Olen tässä pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni sitä, jos alottaisin jonkunlaisen valmennustoiminnan. Personal trainer -nimeä en kuitenkaan aio lähteä käyttämään, sillä nuo koulutukset eivät tässä elämäntilanteessa saa paikkaa budjetissani. Tarvittavan tietopuolen hankkiminen ilman noita kursseja on varmasti täysin mahdollista, mutta se kokemuksen kautta tullut taito on sitten ihan toinen juttu. Ihan ammattikouluasteen opettajansijaisuuksiakin tehdessä on saanut huomata, että eivätpä ne asiat mene niin yksinkertaisesti, kuin teorian mukaan luulisi.
Pöperöä. Yläasteella tämä tunnettiin paremmin nimellä SEMENTTI. Miksiköhän?
Tänään otin kuitenkin ensimmäisen askeleen kohti noita hommia, kun kaksi anonymiteetin vuoksi nimisuojattua henkilöä kaipasivat opastusta puntillakäyntiin. Tavoitteena oli saada hommaan jonkunlaista tolkkua. Vanha kaava oli sellainen, että ensimmäinen liike on 1x30min kuntopyöräily, sitten 2x10min palloilu tehtynä supersarjana satunnaisen kuntosalilaitteen kanssa. Tähän päälle vielä 1x5min crosstrainer, ja puntti on tehty. Siinä sitä oli sitten työsarkaa mistä alkaa :)
Lähtökohdat ja olosuhteet olivat sen näköiset, että ohjelmaa on hyvin pitkälti yksijakoinen, eli koko kroppa kerralla. Jos joku asia on tärkeä hoitaa kunnolla niin lämmittely. Vähentää kovasti näitä yllättäviä kipuja ja kolotuksia siellä sun täällä, joille kuulemma ei vain voi mitään. Paskat. Kun alkulämpöjen aikana kuuluu pientä rutinaa ja hengästymistä, niin tietää että homma menee ainakin perille.
Vaikka aivan peruskombo, kyykky+mave+penkki on periaatteiltaan erittäin yksinkertainen, näkyy salilla aivan liikaa järkyttävän suoritustekniikan omaavia ihmisiä. Vaikka omissakin suoritustekniikoissa on puutteita, niin on järkyttävää katsoa kuinka toiset kyykkäävät yli 100kg niskassa niin, että ainostaan polvet liikkuvat eteenpäin, eikä perä mene taakse tai selän kulma muutu ollenkaan.
Kevyt viikko on mennyt ihan mukavasti. Keskiviikkona aamun tennispelien jälkeen kävin vielä kaverin kanssa tekemässä pienet mäkivedot noiden 300m vetojen korvikkeeksi. 5x200m+ vedot tekivät jaloista suhteellisen selvää jälkeä, kun hölkkäilyineen koko setti oli tunnin pituinen. Tuo valittu mäki oli hauska, kun se alkoi loivana, ja jyrkkyys vaihteli. Mäen päällä oli vielä noin 40m tasainen pätkä, joka pakotti opettelemaan rytminvaihdoskykyä jalat hapoilla.
Palataanpa taas yhden lempiasiani pariin. Suorituksen parantaminen lääketieteellisin keinoin. Oi että kun tämä on aina yhtä hauskaa
Sympatiat heräsivät tällä kertaa syyrialaiselle atleettineidolle, Ghfran Almouhamadille. Raukkaparka jäi Lontoon kisoissa kiinni DMAA:sta, joka on ollut pitkän aikaa kantava piristysaine monissa treenibuustereissa, joita on voinut ostaa ihan rehellisesti Suomessa marketeistakin. Aine on kielletty kilpailuissa, muttei niiden ulkopuolella.
Lontoon yöstä ilkeämieliset testaajat hiippailijat Ghaffin majapaikkaan, ja kusettivat häntä kaksi päivää ennen kilpailua. Kaksi päivää ennen kilpailua! Ja käryhän sieltä tuli.
Ghfran Almouhamad
Mutta mitä hemmettiä. Itsekin napostelin eilen jaskaa, muttei tänään mitenkään erikoisen pirteä olo ole ollut. Epäilenpä, ettei huomennakaan. Hän jäi 400m aitajuoksun alkuerässään viimeiseksi, mikä lienee syy siihen ettei kärystä ole sen koommin Suomessa kuultu.
WADA yrittää palauttaa uskottavuuttaan kieltämättä melko rajulla uudistuksella. Tämä tyrmättiin urheilijoiden oikeusturvamikälie-istuimessa jo kerran, mutta nyt on uuden yrityksen aika. Ideana on pidentää steroideista ja muista kovemmista aineista saatua kilpailukieltoa neljään vuoteen, jolloin urheilija ei pääse seuraaviin olympialaisiin. Aika tehokas pelote ainakin. Sinänsä outoa, koska tämä neljän vuoden karenssi on jo kerran pudotettu alaspäin kahteen vuoteen...
En ole steroidin käyttöjen puolesta, mutta en myöskään pidä nykyisestä antidopingtyöstä. Tavallaan oli naurettavuuden huippu, kun Lance Armstrongilta otettiin pois kaikki aiemmat saavutukset, vaikkei hän koskaan kärähtänyt testissä. Looginen toimintatapa olisi, että kisan testien jälkeen tulokset olisivat lopulliset, ettei niitä ronkittaisi. En tiedä olisiki se reilua, mutta ainakin selkeä tapa toimia.
Mutta se toinen näkökulma. Otetaan päätähdiksi näyttelemään Karhukopla (Itä-Eurooppa, Arabimaat,...) ja rikoskumppaniksi Harry Potter kumppaneineen (USA, Jamaica, Afrikka, RUS, GER...). Toisilla on sorkkarauta, toisilla kaiken maailman näkymättömyysviitat, taikasauvat ja olkapäällä istuvat pöllöt. Jos pöllö älyää pitää turpansa kiinni, niin laittaisin lanttini sen puolesta, että rikospaikalta kiinni jäävät karhuveljekset. Varsinkin jos Harry kumppaneineen maksaa poliisien leivän.
Voi että kun alkoi taas vituttaa. Mutta se siinä kilpaurheilussa viehättääkin
