Crossfitaajat - ei näin.

Olen tässä ajan myötä allergisoitunut yhdelle jos toisellekin asialle. Yksi näistä ovat tavalliselle kuntosalille karanneet crossfittaajat, jotka nostavat verenpainetta tehokkaammin kuin vuoden tarpeisiin riittävät BigMäkit. Itse saatan varata jonkun suorituspaikan vaikka tunniksi kerrallaan, mutta jos vain uskaltaa avata suunsa ja kysyä, niin 98% varmuudella siihen mahtuu varmastikin tekemään myös omat sarjansa. Mutta sitten nämä armaat sankarit, joiden päivärutiiniin kuuluu 300 x (1min perhosuinti leuanvetotangossa + 1min rinnallevetopystysoutu räjähtävällä negatiivisella vaiheella), kaikki ilman taukoja ja muita ei samalle suorituspaikalle mahdu, niin johan alkaa vituttaa. Ja me käytetään näitä kyllä koko ajan, ei tossa välissä ehdi oikein tekemään...

-20°C ja kamera

Ensimmäinen omin päin vedetty työntöreeni uusilla opeilla oli erittäin positiivinen. Mitään aivan huikeita mittoja ei kolisteltu, mutta tekniikka tuntuu ottaneen ison askeleen kohti puhtaampaa ja tehokkaampaa rykimistä. Isoin ero on se, että 90% tehoilla tehdyistä työnnöistä noin joka kuudes karkasi yliastutuksi, kun aiemmin tuo prosentti oli ainakin 60. Täystehoisissa työnnöissä taas oikean jalan potkun väärä suuntaaminen johti siihen, ettei niistä juuri yksikään pysynyt sisällä, vaan eteenpäin lähdettiin raketin lailla. Pari viikkoa vielä, niin lantio twistaa niin että latinomiehetkin kadehtivat. Olen myös melko ylpeä, kun olen nyt jo 2 peräkkäistä kertaa malttanut keskittyä tekniikkaan, enkä ole mitannut yhden yhtä työnnöistä. Näin tulee keskityttyä paljon paremmin oleelliseen, ehtiihän niitä mitata sitten kesälämpimillä.

Muv Verrari!

Enää 1 puntti tähän kierrokseen, ja sitten kevyt viikko! Viimekertaisista sähellyksistä otettiin opiksi, ja tänään sitten lämmiteltiin taas kunnolla. Kristinuskosta crossfittiin kääntyneiden takia mave/rive/tempaus vaihtuivat teräviin kyykkyihin, mutta yritetään ottaa tuo vahinko takaisin perjantaina, kun suuntana on pieni maakuntakierros, ja jumppa Porihallissa!

Ps. viimekerran piirakka vaatii pientä tuunaamista. Palaillaan asiaan myöhemmin.

Erittäin vähäkalorinen minttusuklainen juustokakku & reenisössimisiä

MPM oli aikojaan hyvin vahvasti myös ruokablogi. Ei sellainen perinteinen, missä täti kertoo kuinka tehdään hieno kakku, vaan ennemmin sujauttelin silloin tällöin sekaan kaikenaista ruokaan liittyvää, mikä oli mielestäni jakamisen arvoista. Viime aikoina tuo on ollut melko vähissä reenipanostuksen nousun myötä, mutta tänään otetaan pari askelta takaisin vanhaan! Odotetaan kuitenkin, että tuo uunissa oleva kultanen kypsyy...

MPM ei myöskään ole lahjottavissa. Paska on paskaa, eikä analysoimalla siitä miksikään muutu. Lahjoja kyllä otetaan vastaan ja niistä kerrotaan mielipide, mutta juuri sellaisena kuin se on. Tänään annan kuitenkin maksamattoman kiitoksen kotimaiselle lisäravinnefirmalle, tutummin LEADER-tuotemerkille. Useammasta eri syystä nuo tuotteet ovat olleet melko laajasti omassa käytössäni, eikä valittamista ole juuri ollut. Nyt kuitenkin kävi niin, että kaupasta ostetussa pussissa oli jotain outoa. Pussin päiväys oli xx/2015, ja ajattelin ostaa sen kaappiin odottamaan, kun hintakin oli vain puolet ilmaisesta.

No, kotiin päästyä huomasin kauppakassissa olleiden banaanien saaneen kevyen minttusuklaisen hunnun. Pienen tutkailun jälkeen totesin, että pussin mukana tulleen sheikkerin kiinnittämiseen käytetyn pakkausteipin alapuolisessa saumassa oli pieni reikä. Ja kun reikää avasi, eihän tuo koko sivu ollut kiinni ollenkaan. Elintarvikepakkaustekniikan kurssit käyneenä tein tästä tietysti asiantuntevan reklamaation, ja firma hoiti oman osansa kiitettävästi tästä eteenpäin. Harvoinpa sitä firman toimitusjohtaja vastaa sunnuntaina klo 20 maileihin. Kiitos siis Leader, jatkossa varmasti tavataan.

Mitä reeniin tulee, olen jonkun verran pyöritellyt noita Harjulta saatuja vinkkejä, ja tajunnut yhtä sun toista. Kuulatekniikan ohella vaihtoon lähtevät myös kiekon ja keihään räpellykset, kun nyt iskeyty paremmin perille se, mitä lantion käyttö oikeasti tarkoittaa. Oli muuten suhteellisen outoa, että perjantaipuntin jälkeen lauantaina tehdyt noin 30 terävää työntöä saivat oikean puolen kropasta palautumaan maanantaiksi paljon paremmin kuin vasemman.

Työmaa

Sössein sitten tämän päivän puntista alkupuolen ihan omaa tyhmyyttäni, kun en malttanut lämmitellä tarpeeksi hyvin. Nämä alkeelliset mokat harmittavat ihan tajuttoman paljon, kun tietää että olisi pystynyt paljon parempaan. Mutta onpahan se markka nyt ainakin penkattu lämmittelyn ohessa, mutta aivan liian huonolla toistolla.

Uunista tuli minttu-suklainen juustokakku. Ensi kerralla tästä lisää!

Olympiavoittajan valmennuksessa

Ihan joka päivä ei tule vastaan sellaista hetkeä, että saa parin tunnin privaatin tekniikkareenin olympiavoittajalta. Tänään tuollainen iloinen sattuma tuli vastaan, ja vielä täysin yllättäen. Iltaohjelmaan kuului talven ensimmäinen pirkkahallireissu kevyiden työntöjen merkeissä, nyt kun tuonne halliin viimein taas pääsi. Parin tunnin settiin mahtui loikkaa, kuntopalloa ja pääasiassa kuulaa. Kun takana on punttia paljon, terävyys puuttui kokonaan. Jostain täytyy kuitenkin alkaa.

Keskiviikon tyrmäyspuntin jälkeen torstai meni täysin koomatessa, ja perjantaiaamunakin olo oli melko jähmeä. Aamupuntille lähtö oli erittäin vaikeaa, mutta hyvä reeniseura nosti motivaatiota hyvin tässä tapauksessa. Lähteä kannatti, sillä laskurien mukaan penkissä vielä mahdoton 8x85kg nousi kolmesti, ja ensimmäinen noista vielä erittäin helposti. Näihin se veto sitten loppuikin, ja muusta ei oikein tullutkaan sitten mitään. Jumiset mavekutoset vielä päälle, ja ruuan kautta Kiinan alkeita tenttimään.

Pirkkahalli oli uusitty erittäin käyttäjäystävälliseksi, ja uutta oli ainakin heittopituudeltaan säädettävä kuulapaikka, ja kaksi isoa hyppyhiekkalaatikkoa. Kiitos Sydneyn olympiavoittajan, rinki oli siirretty sen verran lähelle pressua, että työntöjä ei voinut mitata. Tämä toi hieman malttia, ja pituuden sijaan pystyi oikeasti keskittymään tekniikkaan. Pressi oli noin 10m kohdalla, ja eivät työnnöt 5,4kg:lla olleet lähelläkään maata. Tasajalkaloikkia paikaltaan tuli kymmenkunta, mutta ei vielä kolmen metrin ylityksiä. Se on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa, jos terävyyttä jaksetaan lähteä hakemaan. Se kuitenkin tarkoittaa auttamatta sitä, että fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä täytyy pitää taukoa.

Motivaatio on joka tapauksessa korkealla, kun tässä seuraavan kuukauden aikana velvollisuuksia ei juurikaan ole. Arsi antoi joka tapauksessa sen luokan vinkkejä, että kuulakaariin voi odottaa muutamia lisämetrejä. Välittömästi tekniikka meni kyllä sekaisin, mutta eiköhän tuo melko pian jo ala kantaa hedelmää.

Tavoitteet saavutettu! Alle 100kg lukemat olisivat tietysti kivat

Huhhuh, nyt on sitten kilpailu-ura avattu allekirjoittaneen osalta myös näin aikuisiällä! Jokamiehen 7-ottelu Kangasalla oli hieno kokemus, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Lähtökohdat eivät oleet kovin ruusuiset, kun syysflunssa oli aamulla ottanut vain tiukempaa otetta ja aivotoimintakaan ei ollut mitenkään kehuttavan vilkasta... Mutta ei sen väliä, sen verran pitää yrittää kun mihin pystyy. Auto starttasi aamulla 11 aikaan kohti Kyötikkälän kenttää!

Kyötikkälän urheilupyhättö (a)kangasala.fi

Kotona pyörittelin pitkään päässäni ajatusta, ottaako mukaan juoksupiikkarit vai ei. Toisaalta olo sanoi, että olisi parempi jättää ne kotiin, ettei tule edes houkutusta lähteä hyppimään tai juoksemaan. Aikani pyöriteltyä päädyin kuitenkin ottamaan nuo, sillä mieli teki kovasti hypätä korkeushypyssä tulos. Oma ennätys tuossa kirjataan 157, ja se on tehty joskus 20kg sitten.  Kahdelta viime kaudelta löytyy vielä noteerauksena 155, mutta tämä vuosi on ollut hieman hankalampi. Kesäkuun tienoilla tuli käytyä hyppäämässä pari kertaa, molemmilla kerroilla 150cm ylittyi erittäin helposti. Heinä-elokuussa sitten tapahtui jotain mystistä, kun 140cm alkoi olla myös erittäin vaikea, vaikka sekin lopulta aina ylittyi. Aika epävarmasti tilanteesta siis lähdettiin tuon suhteen liikkeelle...

Erä09, huipputiimi!

Ensimmäisenä lajina oli aitajuoksu. Kävin ennen erää neuvottelemassa toimitsijan kanssa asiasta, että onko pakko startata päästäkseen seuraavaan lajiin. Näin kuulemma säännöt sanoivat, joten eri muuta kuin mies telineisiin. En halunnut juosta matkaa edes rennosti, koska kuumeisena ei kuulu juosta, piste. 25s aika ei olisi lohduttanut, ottelun kokonaispisteistä en olisi kuitenkaan pystynyt taistelemaan. Starttiharjoitus on kuitenkin hyvästä, ja kyyristyin telineisiin odottamaan paukkua. Lähtö onnistui ihan hyvin, mutta ensimmäistäkään aitaa en ylittänyt. Jälkikäteen sanottuna hyvä, että maltoin olla juoksematta.

Odottelun ja hämmennyksen jälkeen oli toisena lajina kuulantyöntö, koska korkeuspaikalla oli pienoinen ruuhka. Onneksi yläkroppaa oli lämmitelty jonkun verran, ettei aivan kylmiltään tarvinnut lämmittelytyöntöihin lähteä. Paikaltaan heitetyistä lämmittelytyönnöistä ensimmäinen tipahti jonnekin 14m tienoille, ja tuntuma oli ihan hyvä. Tein vielä yhden vauhdillisen ja paikaltaan heitetyn työnnön, joista en oikeastaan muista mitään, fiilis oli kuitenkin hyvä.

Onnetar oli vielä arponut allekirjoittaneen työntämään ensimmäisenä, joten ei muuta kuin kovaa tulosta heti kättelyssä! Rento mutta terävä varmahko pukkaus lukemille ~16,2m ja järjetön helpotus! Tuo oli luultavasti myös pisin työntö ikinä, jonka olen pitänyt sisällä. Reeneissä en hirveästi yliastumista välttele... Tulos oli kuulemma siihen mennessä päivän paras, mikä vain paransi fiilistä. Toiseen työntöön päästiin sitten täysin rennoin mielin, ja kuula löysi kohdan 16,54m! Onhan tuo kaukana vielä keskiviikkoisesta 17,93m, mutta se ei pysynyt millään ringissä, niin turha vertailla. Reenitulokset ja kisatulokset ovat asia erikseen. Kolmas työntö meni sitten pipariksi, mutta ehdottomasti positiivinen suoritus oli kokonaisuudessaan!

Seuraavaksi oli vuorossa korkeushyppy. Hieman vastentahtoisesti hyppäsin koehypyn 130cm, koska noin matala rima on sekoittanut aina tekniikkaa niin, että en muista hypätä tarpeeksi ylöspäin. Hyppy leijaili kuitenkin ainakin valovuoden riman yläpuolelta niin toivo alkoi herätä. 140cm taittui ensimmäisellä hypällä, niin tiesin että hyvä tästä vielä tulee! 145cm ensimmäinen taas pudotti melko rumasti, mutta pienten tekniikkavinkkien ansioista toinen hyppy ainoastaan hipaisi rimaa. Ja tiputti sen kuitenkin, jumankauta! Kolmanteen sisuuntuneena latasin lähes identtisen hypyn, mutta tällä kertaa rima pysyi kannattimillaan!

Oppikirjatekniikka? Not.

150cm putosi taas ensimmäisellä, melko hyvällä hypyllä. Toinen hyppy taas nousi korkeuksiin, ja yli! Huikea fiilis, kun tulokseksi meinasin jäädä 140. Korkeudesta 155 ensimmäinen yritys oli ihan kelpo, mutta toisessa hypyssä vasemman jalan nivunen ilmoitti olemassaolostaan, ja vihlas hieman. Kolmas hyppy meni sitämyöten pipariksi, kun en oikeastaan uskaltanut enää hypätä. Tuloksissa allekirjoittaneelle on merkitty kuitenkin 155cm tulokseksi, pitänee korjauttaa tuo :)

200m ja pituus menivät sitten fiilistellessä, otin noin 30m vedon 200:lla ja kävelin loppuun. Starttipysyn kanssa lähdöt ovat oikeastaan aika hauskoja! Allekirjoittaneelle viimeiseksi lajiksi tuli keihäs. Ensimmäisellä lämmittelyheitolla otin täyden juoksuvauhdin, mutta kädellä en tehnyt vetoa yhtään. Kun olin saanut pönkän lyötyä maahan, repäsi nivunen jo isomman vihlaisun. Päässä pyöri vain, että näinköhän jäi yhden heiton varaan kaikki... Ensimmäiseen kiskaisuun latasin kaiken, ja keihäs lähtikin paremmin kuin mitä tämän kesän reeneissä keskimäärin. Pituus oli reipas 42m, mutta varpaat sentin verran viivan päällä. Toimitsija olisi antanut tuon mennä hyväksytystä, mutta yliastuttu on joka tapauksessa yliastuttu. Mutta nivunen ei sattunut ollenkaan! Toiseen heittoon askelta taakse ja hieman vähemmän yritystä, ja keppi lensi 45,22m. Kauden paras, muttei heittona hyvä. Tyytyväinen voi olla joka tapauksessa, kun 38m tulos olisi ollut myös täysin mahdollinen.

Long story short, 3 onnistumista kolmessa lajissa! Ei voin kun olla tyytyväinen. Kiekkouran aloittaminen on lähellä 5.9. Nokialla käytävissä kisoissa, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Nyt vietetään sunnuntai sängyn pohjalla parannellen, ja miettien tulevaa :)

Se hetki, kun huomaa tulleensa aivan surkeasta ihan hyväksi

Onnistuminen tuo aina mahtavan tunteen, mutta tämä päivä oli yksi ehkä palkitsevimmista koko reeniurani aikana! Tässä kun olen tehnyt herkistelysuunnitelmia ja kaikkia kikkoja vireen löytämisen eteen, niin olen välillä joutunut miettimään, että mitä helvettiä oikeesti. Onko tuollaisessa touhussa minkäänlaista järkeä, kun kukaan ei tule koskaan maksamaan tästä penniäkään, enkä todennäköisesti tule mitaleitakaan voittamaan. Mutta jumalauta, kyllä siinä on järkeä!

Hämmentävä valoilmiö Chilifestien aikaan. Kuvassa muokattu vain kontrastia.

Joka ikinen syksy viimeisen 4 vuoden aikana olen pyöritellyt samaa ajatusta päässäni. Ajatuksen tärkein sisältö on se, että en todellakaan tiedä, voiko kehitys jatkua samanlaisena kun se on ollut. Joka kerta olen ollut tosissani, ja nyt vasta olenkin. Kuluneena vuonna kuulantyöntöennätykset ovat komistuneet oikein urakalla. Avataan kuitenkin reenifilosofiaa ennen sitä, koska onhan se naurettavaa, että aikuinen mies työntää pääosin 4kg kuulaa.

Huippuostos!

Totuus on se, että olin 4 vuotta sitten aloittaessani säälittävä rääpäle, 190cm ja 80kg. Jaksoin kyykätä ehkä 100kg, ja penkkipunnertaa 55kg. Ikää oli kuitenkin 20, eli käyttöön olisi pitänyt ottaa miesten 7,26kg kuula. Koska kaikkien täytyy aloittaa pohjalta, totesin 4kg sopivan painoiseksi välineeksi, jolla tekniikka pysyy jotenkuten kasassa, ja voimaa täytyy kuitenkin käyttää. Nyt ollaan siinä pisteessä, että 4kg ei anna enää tarpeeksi painetta vastaan, jolloin ringissä pysyminen on lähestulkoon mahdotonta. Vähän sama juttu kuin joka juhannuksen paras idea, hyppäänpäs soutuveneestä. Ellet ole kokeillut, niin jätähän tietokone ja suuntaa lähimmälle järvelle.

Kehitys kehittyy tosiaan, ja 4kg ennätys parani tänään 69cm! Tuo on lukemana aivan järjetön, kun vanhakin ennätys oli erittäin onnistunut veto. Herkistely todellakin on purrut. Tulos 17.93m oikeuttaa naisten maailmanlistalla sijalle 36. Jos Ostapchuk pääsee naisten kisoihin, niin miksen minäkin?

5kg kulki myös hyvin, ei mitenkään järjettömän hyvin kuitenkaan. Paras tulos kirjataan tällä hetkellä 15.53m, mikä on semmosen 80cm parempi kuin viikko sitten. Tältä vuodelta tuo tulos kelpaa hyvin, ja katsotaan mitä jatko tuo tullessaan.

Kausi alkaa olla lopuillaan, ja ehdoton plussa tähän tulee. Kun alle saa vielä yhden hyvän kiekonheittokerran, niin tämän kauden voi pistää pakettiin. Tulevasta en sitten uskallakaan luvata mitään. Vaihtoehdot ovat oikeastaan siinä, että lopetan koko blogin pitämisen, ja liikun aivan huvin vuoksi silloin tällöin. Toinen vaihtoehto on se, että aloitan projektin kohti Kalevan kisoja. Melko vahva mielipide asiasta muotoutui tänään, mutta lopullista päätöstä en vielä tee.

Vaikka olisit aluksi kuinka surkea, jatka yrittämistä. Palkinto tulee aikanaan.

Ne oli sellaiset olympialaiset. Pääosin tasoltaan vieläpä aivan loistavat. David Rudishan 800m:n ME 1.40.91 ja taktiikkana suoraan paukusta kärkeen, pisti kenttälajimiehenkin huutamaan. Koska vetoapua ei ollut tarjolla ja alkuerät oli juostu alle, ei ole ollenkaan mahdotonta että ennätys menisi lähelle 1.40.00 loppuaikaa timanttiliigassa syssymmällä. Tietysti kaverilta täytyy löytyä henkistä potkua vielä puristaa noihin tuloksiin... Atlantin toiselta puolelta taas löytyy saakelin nopeaa väkeä tätä nykyä. Nykyajan neidot juoksevat DDR:n leidien sekä Balcon asiakkaiden ajoista ohi yli puolella sekuntilla, mikä tekee naisten pikaviestivoitosta ehkä kisojen kovimman suorituksen. Tai toisiksi kovimman, sillä Tapio Nirkko kaatoi purjeveneensä ylösalaisin, ui takaisin veneen luokse ja käänsi sen kölistä roikkuen takaisin oikein päin. Se on sitä sisua.

Jos olivat naiset nopeita, niin allekirjoittaneellakin kulkee tällähetkellä jo ihan mallikkaasti. Mennäviikonlopun ohjelmaan kuului 2x3h yleisurheilureeni, epistolana korkeushyppyä, kuulaleikkejä sekä kiekonheittoa. Korkeushypyssä 160cm rajan tavoittelu unohdetaan ainakin tämän kuun ajaksi, kun tekniikka meni aivan solmuun juoksuvauhdin reilulla nostamisella.

Kuulan kanssa saatiin sitten jo poimia hieman hedelmiä kahden ennätysparannuksen kera. 5kg ennätykseen tuli lisää 14cm, ja 4kg lensi 21cm kauemmaksi. 5kg veto oli täysin odotettu ja toivottu, mutta 4kg pukkauksessa osui sitten taas kaikki kohdalleen. Heti, kun saa hieman paremmin laitettua vasempaa jalkaa työntöä vasten, niin kaaret alkavat kummasti pidentyä. Outoa on se, että 5kg työnnöt osuvat kaikki noin 0,5m sisään, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Pienemmällä kuulalla taas hajonta saattaa helposti olla 1,5m, ja syytä tuohon en oikeastaan tiedä.

Kuulakehitys 2009 - 13.8.2012

Realistinen tavoite on ollut parin vuoden ajan nostaa seuraavana vuonna ennätys sille tasolla, jolla se oli vuotta aikaisemmin 1kg pienemmällä. Tänä vuonna se vain odottaa tulemistaan, sillä ero 4kg ja 5kg välillä pitäisi olla noin 10%, ei suinkaan 2,53m. Viimevuotinen 14,11 oli myös hirveä pommi, sillä seuraavaksi parhaat taisivat olla siellä 13,6m lukemissa. Millä tuollaisen huippuonnistumisen sitten saisi tehtyä? Ei harmainta hajua.

Kiekon viskelyn onnistuminen on aina hetkestä kiinni. Tappelin noin 1,5h sunnuntaina sen kanssa, että olisin saanut jonkunlaista tolkkua tekniikkaan, mutta en. Joudun harmikseni myöntämään, että voimaa ei ole vieläkään tarpeeksi 2kg kiekon käsittelyyn. Syksy ja talvi on vietettävä nöyrästi joko saksalaisten tai venäläisten voimaohjelmien parissa, jotta yläkropan tehot saataisiin samalle tasolle jalkojen kanssa. 1kg limppu lensi pari kertaa 45m paremmalle puolelle, mikä tarkoittaa 50m rikkomisen olevan mahdollista tällä kaudella vielä! Huomenna sitä sitten taas yritetään.

Mitä kaikkea voi tehdä 108 kilollaan

Tänään tuli yksi erittäin hyvä uutinen, korkeushyppytulos ei ole kärsinyt painonnoususta juurikaan! 150cm meni tänään melko kevyesti, mikä ei 108kg elopainolla ollut mikään itsestäänselvyys. Kolmen päivän yu-putki painoi jaloissa kuitenkin sen verran, etten jaksanut kovin montaa yritystä tehdä. PB 157 tuskin tulee saamaan kyytiä, mutta lähelle varmaan päästään.

Tälläinen paita myytävänä, koko oikeasti iso XL. Hinta 25e

Perjantaiksi otettu vapaapäivä oli kullanarvoinen, sillä helteessä oli erittäinkin hauska heitellä kiekkoa pari tuntia aamusta. Tekniikka alkoi löytyä jo hieman sinne päin, ja 2kg kiekko lensi parhaimmillaan 34.70m. Tekniikan napsahtaessa kohdalleen tuohon voi tulla metripari lisää, ja herkistelyllä vielä toiset pari. 40m tavoite on pirun kaukana, mutta sitä kohti mennään! Vuodentakainen ennätys 31.38m jää joka tapauksessa reippaasti taakse, ja jatkuva kehityshän se on pääasia.

Kuulassa sain pitkästä aikaa hyviä työntöjä, 5kg:lla napsahti seuraavanlaisia tuloksia

14.52 - 14.54 - 14.54 - 14.55 - 14.57

Vanha ennätys oli 14.56, eli hyvä sarja ja kruununa sentin parannus ennätykseen. Yleensä kun tulee noin paljon tasaisia tuloksia, niin sekaan löytyy vielä reilusti pidempi paukku, jossa vain kaikki natsaa. Tällä kertaa kuitenkaan ei. Kamerasta oli akku loppu, mutta tekniikassa on yksi bussin kokoinen reikä, joka pitää korjata, meinaan vasemman jalan toiminta. Jos työnnössä ei ole mitään kunnon kiintopistettä jota vastaan voi vääntää ja puskea, niin on aika turha yrittää saada koko kropasta tehoja. Metrejä metrejä sitten odotellaan vaan!

Liikkuvuusreeniä

Näistä kaikista on myös olemassa videot, mutta en kiireiden ja "kiireiden takia ole ehtinyt niistä tehdä koostetta. Seuraavat 7pvä tehdään vielä töitä sen eteen, että voimaa tarttuisi vähän. Toivottavasti herkistely onnistuu, sillä tämän kesän tulokset ovat parantuneet aivan liian vähän talvella tehtyihin verrattuna.

Kuin perhonen. Se voi istahtaa kädellesi, kun sitä vähten odotat.

Piti mennä puntille, mutta lähdin yleisurheilukentälle kun kavereilta kävi käsky. Luulin meitä olevan siellä noin 3-4, mutta väki vain lisääntyi, ja lopulta siellä oltiin kahdeksan miehen voimin. Paikalla olivat TU-38:n junnuporukka sekä heittäjiä, mutta sekaan mahduttiin hyvin, vaikka aluksi pelkäsin pahaa. Lajeiksi tulivat jo perinteiseen tapaan kuula, keihäs, sekä yllätysvetona pituushyppy.

Joku reenien vetäjä näki asiakseen viedä noin 5v kakarat keskiympyrään juoksemaan kilpaa kun piti aloittaa keihäällä, mutta eipähän sitten aloitettu. Muksun lävistäminen kepillä ei olisi niitä herkullisimpia tapoja alottaa juhannuksen viettoa...

Montako brassia tarvitaan katsomaan putoavaa palloa?

Käsky kävi kuularinkiin, jossa kaverit nakuttivat tuloksia väliltä 10-13m seiskaotteluharjoitteluna neljän kilon kuulalla. Itselle kävi ensimmäisellä kovemmalla lämmittelytyönnöllä perinteisesti, eli paransimpa kauden parasta tulostani 1,5m kertaheitolla. Oho. Ennätysparannustakin tuli 31cm, ja uudet lukemat kirjoitetaan 17,03m. Jumankauta, tuo lukema näyttää jo hienolta! Aivan pieleen mennyt työntö oli noin 15m, ja sitten päälle tulivat vielä arviolta 16,6 ja 16,3m vedot. Ei hullumpaa, ei hullumpaa todellakaan.

Pituutta hyppäsin ensimmäistä kertaa 2 vuoteen, ja meni yllättävän hyvin sekin. Jouduin askelmerkkiä hakemaan 3 juoksua, ennen kuin totesin 20,50m sopivaksi. Tuohon  voisi lämpimien tullen askelparin tai kaksi vielä lisätä, jos se nopeus siitä nousisi. Askel osui aika hyvin, ja pari aika tasan viiden metrin leiskautusta tuli tauluun. Numeropsykologia on hauskaa, ja 5m paukulla on hyvä jatkaa kesää eteenpäin.

Katsomokulttuuria Suomeen myös, kiitos!

Keihäästä ei sitten olekaan kertomisina kuin kipeytynyt kyynerpää. Hemmetti...

Talvella on tehty asiat selvästi ainakin oikeaan suuntaan

Nyt on kesäkausi sitten virallisesti avattu! Hervannan yu-kentällä tehtiin aamutuimaan kuulanheiton kevättestit, muutamaa viikkoa myöhässä aiempiin vuosiin verrattuna. Kesäfiilistä pikkusen latisti harmaa pilvipeite ja +10°C lämpötila. Vaatetukseen kuuluivat oleellisena osana kuulanheittosukkahousujen alle pujotetut tykit, ja siltikin jalkoja hieman paleli. Yläpäässä oli tietysti pipa, t-paita pitkähihanen paita sekä takki, tosin takin otin aina heittojen ajaksi pois. Tämän nyt ei ole tarkoitus olla muotiblogi, mutta kun samaan aikaan kentällä Lotta Harala painoi hommia pelkässä lyhythihaisessa paidassa. Jäin miettimään että kumpi meistä oli aivan pihalla pukeutumisen suhteen.

Omassa pienessä mielessäni tykkään hirveästi pyöritellä monenlaisia tilastoja, ja päätellä niistä yhtä sun toista. Että näitä voi pyöritellä, tarvii saada paljon tuloksia kirjattua ylös, ja siksi saatan ehkä liiankin usein testailla ominaisuuksia. Se on kuitenkin toiminut hyvin tähän mennessä, niin enpä tuota ole paljon ajatellut toistaiseksi muuttaakaan.

Tänään heittoja kertyi noin 65kpl, ja aikaa meni pari tuntia verrytteilyineen. 7,26kg kuulan työntötesti jäi ainoana tekemättä, kun rannesiteet unohtuivat kotio. Tulokset näyttivät seuraavilta, ja vertailuna vieressä on viime kevään vastaavan reissun tulokset, sekä aiemmat omat ennätykset.

Nopeasti tiivistettynä tuosta näkee, että 5kg tulokset ovat hieman jäljessä suhteessa 4kg vetoihin. Yleisesti isompi väline painottaa enemmän raakaa voimaa, ja pienempi väline nopeutta ja tekniikkaa. Viime aikoina puntilla on ollut vähän saman suuntaisia merkkejä, mutta korjaustoimenpiteet eivät tuohon hirveän vaikeita ole. Molemmat JVE:t menivät hieman alakanttiin, luultavasti johtuen varovaisuudesta, joka johtuu talvella tulleesta, aika maukkaasta kaatumisesta tuossa heitossa.

Ei tässä kuitenkaan hirveän pettynyt voi olla, kun pääsee aloittamaan kevään samasta tilanteesta, mihin syksyn huippusuoritukset jäivät. Tämän kesän yksi päätavoitteista on työntää 13,5m 7,26 kuulalla. Se tarkoittaa sinne 15,7m tienoille mennyttä työntöä 5kg:lla. Ei helppoa, ei mahdotonta, mutta saavutettavissa.

Terveydenhoitoneito antoi rukkaset

Tänään piti olla maksimoimatestit. Terveydenhoitoneito oli kuitenkin sitä mieltä, että ei käy päinsä, vaan pisti pikkusormen kauniisti pakettiin viereisen nimettömän kanssa. Mitään ei mennyt kuitenkaan pahemmin rikki, nivelsiteet vain venähtivät hieman. Maksiminostojen tekeminen ilman nimetöntä ja pikkusormea on kuitenkin kohtuullisen vaikeaa, joten päädyin tänään kiltisti polkemaan kuntopyörää 45min, minkä päälle kunnon venyttelyt. Evoluutioihmiset muuten väittävät, että pikkusormi ja nimetön ovat kehittyneet sitä varten, että käsillä saa kunnollisen tartuntavoiman, kun etu- ja keskisormi ovat sitten kaikkeen neppailuun. Ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus torstainan raaka rive-ennätys 100kg tuota taustaa vasten, kun sormella ei oikeastaan otetta saanut.

Tällä hetkellä riepoo vaikka ja kuinka, koska olen hukannut 50m mittani, enkä löydä sitä mistään. Mahdollisesti kevään viimeisen pirkkahallireissun aamuna viime keskiviikkona huomasin, ettei tuota näkynyt eikä kuulunut. Itse reissu meni kuitenkin lopulta ihan mallikkaasti. Telinevoimistelu meni vähän huumoripuolelle, ja yu-puolella odotti sitten isompi yllätys. Kuularinki oli viety pois. Siis mitä hemmettiä hei, kuularinki viety pois? Joka tapauksessa, tilalla oli tämännäköinen viritelmä, mikä vähän jopa nauratti.

Heitäpä siitä sitten

Pienten neuvottelujen jälkeen sain miehen trukin kanssa tuomaan kunnon ringin takasin, ja pääsin työntämään. 7,26kg PYT tipahteli noin 14,7m nurkille, joten jätin leikin siihen, kun terävyyttä ei löytynyt. Halusin kuitenkin miesten kuulalla työntötuloksen talvikaudelta pohjalle, ja lopulta taululle tulivat lukemat 12,28. Tuo puuttuu yhden ison jalanmitan vuoden 2009 ennätyksestä 4kg kuulalla, jos jonkunlaista kehitysarviota haluaa tehdä. Kesän tavoite tuolla isolla oli 13,5m, mikä ei näytä ollenkaan mahdottomalta. Seuraavana vuonna vielä 1,5m tulosparannus, niin myös meikäläinen aletaan nähdä kilparingeissä!

Sitä parkouria?

 Mutta hei, kiekonheitossa ei tarvi vasemmalla kädellä puristaa! Lähden kentän suuntaan siis.