Testikehitys jatkuu keskinkertaisillakin suorituksilla

Syksen reenikausi vetelee viimeisiään, ja halliin päästiin kuin päästiinkin. Väkeä oli melko paljon, mutta tekemään mahtui ilman sen suurempia ongelmia. Hallin uudistuksessa tulee iso plussa B-hallin kahdelle hiekkalaatikolle, kun aiempaan laatikkoon pystyi hyppimään käytännössä vain yhdestä suunnasta, nyt kahteen laatikkoon pääse parhaimmillaan neljästä eri suunnasta kunhan ei molemmista suunnista tulla samaan aikaan. Toisessa laatikossa hyppi tänään EM-edustaja, ja toisessa sitten junioripolvi reenasi. Junnujen laatikkoon toivotettiin toiseen päähän tervetulleeksi hyppimään tasaloikkaa, niin saatiin reeni käyntiin.

Vanha kuva, uudet laatikot

Jo vauhdittomien pituushyppyjen alussa huomasin, ettei vire ole mikään paras mahdollinen. Keskinkertaiset hypyt lensivät välille 298-303cm, mutta olo ei ollut mitenkään irtonainen, ja edellisellä hyppykerralla tulleita nappihyppyjä ei näkynyt tai kuulunut. Jäipähän nälkää ainakin talven viimeiselle kerralle, joka on todennäköisesti keskiviikkoaamuna 2.1.2013. Kuulanheitoissa tuntuma oli vähän samanlainen kuin hypyissäkin. Fyysiset ominaisuudet ovat kehittyneet hyvin, mutta paras kunto on jemmassa alkusyksyä varten. Siitä huolimatta uusi ennätys saatiin kirjata kaikkiin kolmeen kuulalla tehtyyn testiin! Osa näistä päätyi allaolevalle videolle.

Pään yli eteen on ehdottomasti kaikkein vaikein heitto itselle, se ei vain luonnistu. Heitossa yleensä joko jalat, keskivartalo tai ylävartalo toimii hyvin, joskus jopa kaksikin näistä, mutta erittäin harvoin kaikki kolme. Ja jos näin käy, niin kuula lipsahtaa nousseen tehon takia sormien lomitse. Mutta elämä on tällaista, näillä mennään. Välillä lipsuu. Viime kesän parhaaseen tuli kuitenkin lisää 3cm, lukemiin 12.57m 4kg kuulalla. Tuon tuloksen pitäisi kuitenkin olla lähellä 15 metriä, eli jostain löytyy sellainen heikkous, mitä en ole vielä paikallistanut.

Pään yli taakse joudun heittämään 7,26kg kuulaa, kun katto on vähän turhan matala. Kuudesta täysitehoisesta heitosta kaksi lähti onnistuneella kiskaisulla, mutta toinen niistä karkasti taivaisiin. Pituutta oli kuitenkin noin 15,5m, eli vanhan ennätyksen tietämille. Se kunnolla onnistunut meni sitten 15,90m, eli 35cm parannusta vanhaan ennätykseen. Nämä eivät vielä kumpikaan aiheuttaneet suuria riemunkiljahduksia, mutta pienin ja varmoin askelin pääsee aika pitkälle.

Ohjelma Nolaus Productionsin takana

Lopuksi sitten taas työnnettiin viisikiloista. Tekniikassa on vielä asuntoauton kokoisia aukkoja, mutta pala palalta se loksahtelee kohdalleen. Tehokkaan lantionkäännön seurauksena oikea lonkankoukistaja on aina reenin jälkeen hellänä, kun liikkuvuudessa on aika paljon korjattavaa. Lantiolla kikkailu on tuonut metrejä mukavasti, ja aiempi ennätys 15,53m kaunisteltiin uudelle metriluvulle, 16,06m! Puolen metrin harppaus kerralla oli paljon enemmän, kuin osasin odottaa. Yksi heittokerta vielä, ja sitten alkaa taas raaka työnteko vähän lämpimämmällä seudulla.

Viimeinen viikko ennen muuttoa Taiwaniin

Ei ole helppoa reenaaminen. Eilisen suunnitelmasta jouduin jättämään sekä pirkkahallin että hiihdon välistä, kun oli kovin flunssainen ja väsynyt olo. Tuo puolen vuoden ulkomaanreissu ressaa sen verran ainakin alitajuisesti, että fyysisiä oireita on alkanut vähän ilmaantua. Olen tietoisesti koittanut stressaamista, jännittämistä ja hermoilua pitää kurissa, mutta se ei aina onnistu ihan hirveän hyvin. Kun on muuta mielekästä tekemistä, niin hermoiluista selviää yleensä mahdollisimman vähällä.

Täällä syötiin aivan tavallisia vohveleita...

Aamusta auto lähti kohti Pirkkahallia, mutta perillä odotti melko ikävä yllätys. Ilman minkäänlaista varausta olivat Tampereen Pyrinnön junioriurheilijat täyttäneet joukolla lähes jokaisen suorituspaikan, joita hallissa on. Kun jokaisessa paikassa on noin 5-10 ala-asteikäistä mukulaa, niin sekaan on melko mahdoton yrittää mahtua. Kun tuon kokoiset torpedot painavat ympäri hallia, niin saa olla erittäin varuillaan, koskaan ei tiedä mistä ne ryntäävät. Kun laskee reenilaukun olalta maahan, niin pitää katsoa ettei yksikään kölvi jäänyt alle.

Pienen palaverin jälkeen ohjelmanmuutos, ja suunta kohti koulun punttisalia. Se on hienoa että seura liikuttaa junioreita, mutta seurajohdon olisi melko asiallista ilmoittaa näistä tempauksista mm. sivuillaan tai varausjärjestelmään.

...ja sitten alkoi lapsettaa.

Joulun levosta aiheutunut kooma karisteltiin terävämmillä nostoilla, ja huomenna testataan sitten loikat ja heitot, jos noita pyrintöläisiä ei taas ilmesty jonkun kulman takaa laumoittain. Lepo ei tehnyt ainakaan huonoa tulostasolle, vaan tempauksessa ennätyksen sivuaminen oli helpohkoa ja terävää. Sen pitäisi tietää hyvää ainakin tasajalkahypylle ja PYT:lle ja JVE:lle. Penkissä mentiin ylöspäin pyramidilla 50 -> 100kg, ja jokaisella painonlisäyksellä tuntui, kuin uusia lihaksia olisi heräillyt horroksestaan. Äkkiä laskettuna ehdin tehdä testihypyt ja heitot kahdesti ennen matkallelähtöä. Seuraava mahdollisuus on sitten juhannuksen jälkeen, eikä tuota oikein vielä käsitäkkään että kuinka pitkä aika se on.

Kuitenkin lopulta, itseensä täytyy luottaa sen verran, ettei koko ajan tarvi olla testailemassa. Jos ei ole varma, tekeekö oikeita asioita, niin on parempi mennä reilusti metsään kuin tehdä arasti vähän sitä ja tätä.Tietää ainakin, mitä virheitä ei kannata toistaa.

Ja jos en muistanut jo aiemmin toivottaa, niin syrämmellisesti tervetuloa lukemaan Puuha-Pete, Teija ja Tuusannuuska!

Joulu meni pipariksi

Edelliset 8 päivää menivät käytännössä kaikki leväten, jos unohdetaan yksi täysin alussa pieleen mennyt ja keskeytetty puntti. Joulunpyhät ja rokotukset eivät antaneet armoa, vaan sohvan pohjaa on aika tehokkaasti nyt kulutettu. Erityisesti lavantautirokote oli melko kova pala, ja asetti pieneen pakkolepoon. Kapseleita otetaan yhteensä kolme välipäivien kera, ja kapselin ottamisen jälkeinen päivä oli melko sekavan oloinen ja voimaton. Joulupäivänä napostelin noista viimeisen, ja tänään sain tehtyä hyvin pienen kevyen hiihtolenkin jo.

@hautausmaa, Pori

Lenkillä huomasin sen, miksi luisteluhiihto vaihtui aikanaan pääosin perinteiseen tyyllin. Törkeän kalliit Fischerin monot ovat surkeimmat, joita olen ikinä käyttänyt. Alkuperäiset nauhat olivat surkeat, ja nauhanreikiäkin on vain yksi siellä ja toinen täällä. Kiristäminen on siis vähintäänkin vaikeaa, vaikka mono pitäisi saada tuettua kunnolla. Pahinta on kuitenkin pohja, joka tuntuu olevan sisäpuolelta hieman kupera, ja on vielä älyttömän kovaa muovia. Lähes koko paino kasaantuu siis jalan keskikohdan päälle, ja sillä seudulla olevat luut ilmoittavat aika nopeasti että tämä ei käy päinsä.

Hiihdettyäni noin kilometrin älysin onneksi lopettaa matkanteon, kun takaisinkin oli tultava.  Pari kilometriä vaivoin sain matkaa taitettua, ja että perkele kun sattui laittaa painoa jaloille. Kun kaupunki ei ilmeisesti säästösyistä ollut päättänyt ajaa latuja, vaan niitä kuorrutti noin 15cm tuore suojalumipöperö, niin pelihuumori ei ollut ihan korkeimmillaan. Aika lyhytnäköistä tämä perusliikuntapalveluista säästäminen, joka tulee varmasti tulevaisuudessa kalliiksi.

Suunniteltu kevyt intervallipitoinen 7,5km vaihtui siis 2km kidutukseen, ja oikeastaan ihan hyvä. Lepojakson jälkeen maltilla liikkeelle, ja huomenna olisi sitten tuplareenipäivä jos virtaa riittää. Aamulla loikkia ja heittoja pirkkahallissa, ja illalla sitten Kauppi-Niihimaa hinkkaamaan. Perinteisellä. Kyllä tämä tästä. Tuloksia pitäisi hallissa saada testailtua, mutta saa nähdä tuleeko vain pannukakkuja.

Syksy 2012, menikö se nyt hyvin vai ei?

MPM tarjoaa vähän perinteestä poikkeavan jouluaatonaaton postauksen. Vuorossa olisi kevyt laajahko yhteenveto viime kesän viimeisestä heittokerrasta aina tähän jouluun asti. Katsotaan mitä arkistojen kätköistä löytyykään.

Joskus tuntuu tältä

Elokuun loppupuolella kunto alkoi olla kohdillaan, ja tulosta syntyi. Samalla helpotti henkisesti erittäin paljon, kun vuoden työ sai taas palkintonsa haluttua kovemman kehityksen myötä. Kuluneen 12kk aikana tuli kuularingissä kehitys, johon olin laskenut kuluvan 18kk. Samalla kun henkisesti helpottaa, niin yleensä myös flunssa hiipii nurkan taakse. Jokamiehen seiskaottelusta menikin puolet sitten ohi, kun juoksulajeja en kuumeisena saanut vietyä läpi. Tuo harmitti, ja jätti tälle vuodelle sitten senkin edestä näyttöhaluja. Tämän jälkeen vierähti 2vko ylimenokautena ihan täyden levon merkeissä, lukuunottamatta yhtä hetken mielijohteesta tehtyä heittoreissua. Tuon tuloksista voidaan päätellä, että paras kunto ja terävyys tulee olemalla pari viikkoa erittäin rennosti.

Uuden kauden aloittaminen oli tosi vaikeaa, kun ei vain kiinnostanut. Tutut paikat tuntuivat lähinnä ahdistavilta, eikä reenaaminen kiinnostanut yhtään. Aika kuitenkin paikkasi tuon, ja syyskuun loppupuolella alotettiin taas uusi urakointi. Kävimpä tuossa Bodypumppiakin testaamassa, mutta jätetään tuo jatkossakin tytöille. Kävin vähän myöskin uimassa, ja sain ihan hyvät lähtötasotestit yhteen jos toiseenkin aerobisen kunnon testiin. Myös 300m juoksuvetoja tuli harrastettua, ja näiden kimppuun toivottavasti käydään myös Taiwanissa kevään mittaan. Isoin hyöty noista intervallityyppisistä reeneistä oli kuitenkin se, että olo oli mitä mainioin. Se on ihan mukava, kun ei hengästy puhuessa.

Kävin syksyllä myös painonnostokurssilla, joka jäi henk.koht. syistä hieman kesken. Apua siitä kuitenkin oli, sillä tempaus löysi tiensä omaan ohjelmaani! Akrobatiakurssin aloitinkin, mutta se ei ihan ollut sitä mitä olisin tarvinnut, niin päätin luovuttaa. Pirkkahalli oli suljettu myös koko syksyn, eli aika paljon on tullut pelkästään puntilla viivyttyä.

Reenituntijakauma prosentteina

Vaan onko se näkynyt missään? Ainakin kyykky, maastaveto, penkki, raa'at rive & tempaus alkavat olla jo pois pikkupoikien lukemilta. ATG-kyykky ~150kg, mave ~180kg, penkki ~115kg, rive >105kg, tempaus >70kg. 3-5 kertaa viikossa puntille oli erittäin toimiva tahti, ja sitä ajattelin käyttää jatkossakin. Mavea olen ensimmäistä kertaa tehnyt kunnolla, ja sarjapainoksi 150kg on tullut melko helposti. Erityisen hyvä valinta oli 2 kovan työviikon ja yhden lepoviikon rytmitys, jota käytin yläkropan vahvistamiseen. Ensimmäistä kertaa selkeästi ohjelmoitu reeni nosti erityisesti penkkitulosta aika mukavalla tahdilla.

Maksimit on laskettu sarjapainolaskurilla jokaiselle kerralle. Ensimmäinen päivän 95kg tasosta on noustu 60 päivässä 20kg, eli maksimi on noussut joka päivä 300g, riippumatta onko ollut reeni- vai lepopäivä. Yläkroppareenejä tuohon aikaan mahtui 18, eli parannus oli 1,1kg per reeni! Ihan hyvä että tulee ulkomaanreissu, sillä en tiedä kuinka kroppa olisi käyttäytynyt seuraavien 3 syklin aikana. Nyt ei kuitenkaan minkäänlaista ylirasitusta ole ollut havaittavissa...

Kokonaistunnit näyttävät ylläolevilta. Pahoittelen itselleni tuota airobista jo nyt, aika säälittävää. Erittäin positiivista on se, että yhden yhtä flunssaa en ole joutunut kärsimään! Aikamoinen eri viime vuoteen, kun lähes kuukausi putkeen oli mystinen kuumetauti.

Henkinen puoli on alkuvaikeuksien jälkeen ollut taas loistavassa vedossa! Pelkkä kehityskäyrän osoittaminen ylöspäin takaa jo sen, ettei hirveästi tarvitse kaivella aamuisin motivaatiota päivän urakkaan. Ensi kesän tulostasosta on tietysti mahdotonta sanoa mitään, sillä harjoittelumahdollisuudet seuraavan 6kk aikana ovat täysin hämärän peitossa. Jos vähänkään samaa tahtia päästään painamaan, niin tästä tulee todella hyvä. Ei varmastikaan vielä olla SM-kisojen rajoja kolkuttelemassa, mutta aimo askel lähempänä ainakin.

Näillä mietteillä lähdetään joulun viettoon, levollisin mielin. Joulun jälkeen on aika palata työmaalle taas uusin virkein mielin. Nauttikaahan joulusta ihan jokainen, sillä sen olette varmasti ansainneet.

Rauhoittuminen

Välillä mennään ylös, ja sitten taas haetaan alhaalta vauhtia uuteen nousuun. Tässä on muutamia päiviä vierähtänyt lepäilyn, synkistelyn ja vastaavien merkeissä, kun alkukuuhun ei lepopäiviä ihan liikaa siunaantunut. Rokotteet on pistänyt kropan sen verran sekaisin, että voimia ei ole ihan hirveästi jäänyt ylimääräisiin. Japaninaivokuumen ja B-hepatiitin oireista on selvitty noin päivässä tai kahdessa, eivätkä ne ole olleet pientä kuumeilua kummempia. Lavantautirokote taas otettiin pirteänä värikkäänä kapselina, ja se ei ollutkaan ihan niin iisi pala. Nukkuminen tuon jälkeen oli vähintäänkin kehnoa, ja hikoilin kuin pekoni pannulla. Onneksi noita kapseleita saa ottaa lisää taas huomenna ja 3 päivän päästä. Mutta jos jotain virheistä haluaa oppia, niin ehdottomasti kannattaa antaa näiden rokoteoireiden mennä rauhassa ohi, ja sitten vasta harkita mitään fyysistä.

Tänään kuitenkin olisi suuntana Nokia joulunvieton merkeissä. Joulunpyhät ovat erittäinkin tervetulleita katkaisemaan syksyn arkirutiinit. Vaikka arki on pääosin erittäin mukavaa, niin tällaiset breikit ovat aina enemmän kuin paikallaan. Siinä kun jouluna makoilee sohvalla ja juttelee niitä näitä, ei tule vähääkään mietittyä hätäisesti tehtyä harkkatyötä tai rinnallevedon tekniikkavirhettä. Vaikka melko monella kuntoilijalla tuntuu olevan rutiinina jouluaaton jumppa, niin itse olen pyhittänyt 24.-25.12 täysin muille asioille. Vähän kuten kiinalaisen ravintolan työntekijät, 2 vapaapäivää vuodessa?

Aika ennen NoNamea

Jos laiskottelultani ehdin, tarkoitus olisi tehdä huomenna yhteenveto siitä, mitä syksyllä oikein tuli tehtyä. Kelin salliessa ohjelmassa on myös vuoden ensimmäinen kevyt hiihtolenkki! Tuo hiihtäminen on sellaista mielen terapiaa, ettei parempaa taida olla. Mitä muuta suomalainen voisi kaivata, kuin umpivalkeaa hiljaista metsää? Lopetetaan tämänpäiväinen taas sitaattiin, kuten perinteeksi näyttää muodostuvan.

Tietä ken käy, tien on vanki.

Vapaa vain on umpihanki

Milloin sitä on tarpeeksi hyvä?

Nyt on hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan huonolla. Tänään venähti sisäreisi. Se ei ole hirveän kipeä, ja pysyy kinesioteipillä kasassa. Vähän kun malttaa välttää juoksemista ja hyppimistä niin ongelma on tällä ratkaistu. Sitten positiivisiin juttuihin!

Mannapuuro, mustikat ja tuore vadelmahillo. Ei muutakun omnom vaan <3

Niitä onkin hieman enemmän, ja osa jäi jopa videolle. Aloitetaan rakkaimmasta, eli vauhdittomasta pituushypystä. Viime talvena sain tuon nostettua komeasti lukemiin 300cm, parhaimmillaan 300,6cm. Mutta ei täyttä senttiä yli kolmen metrin, ei sitten millään! Tänä vuonna tehdyt loikat ovat lentäneet välille 280-292, mutta jokaisella noista kerroista jalat ovat syystä tai toisesta olleet tukossa. Eilen kuitenkin Pirkkahallissa tehty reeni meni lepopäivän jälkeen melko tuoreena, ja tulos oli sen mukainen. Neljä kevyttä tunnusteluhyppyä alle, noin 280cm kappale, jonka perään kuuden toiston kilpasarja.

20cm lyhyempi tasajalkapomppu 20kg sitten.

1. 298cm. Teknisesti huonohko hyppy.
2. 299cm. Hieman parempi, mutta ei vielä lähtenyt.
3. 301cm. Mies aivan pähkinöinä, sieltä se vain tuli!
4. 304cm! Rento huippuveto, piti oikein mitata kahteen kertaan.
5. 304cm. Uudestaan, ei ollut edellinen onnenkantamoinen.
6.     x.     Eväät oli vähän jo syöty edellisillä hypyillä.

Pidän tuota 304cm 109kg aamupainossa ehkä kovimpana omista ennätyksistäni. Jokainen kolmosella alkava sentti on kuitenkin työn ja tuskan takana. Mutta lisää on tulossa! Samalla reissulla myös heitin 7,26kg kuulaa pään yli taakse, ja työnsin vitosta. Molemmat jäivät 5-10cm ennätyksistä keskinkertaisilla suorituksilla. Kun tästä yläkropan jumit joulutorttujen myötä aukeavat, niin nämäkin ennätykset saa excelistä korjata taas uusiksi.

Yllä on maisteluvideo, josta näkyy hieman huonosta kulmasta tuo 304cm loikka, ja 7,5kg ennätysparannus Clean&Jerkissä lukemiin 100kg! Se on komea, kun tuommoinen määrä rautaa on suorilla käsillä. Tuo tuli otettua oikeastaan vähän vahingossa, mutta ei kai muuta kuin antaa mennä jos kulkee! Pitänee parantaa olkapäiden liikkuvuutta, kun tuo selkä menee noin kamalaan asentoon.

Tampereen tenniskeskukselle myydään kymmenen kerran sarjakortteja. Olen valehtelematta ainakin viimeiset 9 kertaa ottanut Pekulta© pataani, usein melko rumasti. Kunto oli kuitenkin ajoitettu juuri oikein, sillä tänään otin tennismestarin valtikan haltuuni pitkäksi aikaa komein ottein! Seuraavat matsit sitten kesällä reissusta palattua. Mutta ettei tule liian ylimairea postaus, niin mun pitää ihan just lähteä tonne lumituiskuun kauppaan. Voi hemmetin hemmetti.

Mitä on lahjakkuus?

Sinä, joka eksyit MPM:n syövereihin hakusanoilla "Tangon askeleet youtube", nyt korva tarkkana! Oletko aiemmin löytänyt itsesi myymästä hiekoitussepeliä Saharan keskivaiheilta? Jos et niin pidä varasi, sillä sellaista saattaa hyvinkin käydä. Olet valitettavasti sen verran pihalla, että voin tarjota sinulle ensihätään pipon, jos näille seuduille löydät itsesi. Epäilenpä kuitenkin. MPM tarjoaa tarvittaessa vaikka sepak takrawin taktiikkavinkkejä tai analysoi joulutortun mikro- ja makroravinnejakauman soveltamista greippidieettiin, mutta tangon askeleisiin ei valitettavasti löydy ammattitaitoa.

Palautuminen, osa 1

Kevyeen viikkon ei mahtunut kunnon lepopäiviä kuin yksi, mutta tuota kompensoitiin sitten tänään kunnon koomalla. Lauantaina tein viikon toisen terävemmän punttireenin, jossa toistoja sarjaan tuli 1-4, ja happoja ei nimeksikään. Iloisimpana yllätyksenä oli rinnalle noussut ennätys, 105kg, joka oli vielä melko helppo. Tuskailin tuon rinnallevedon kanssa pirkkahallissa alkuviikosta, kun tempaus sekoitti tekniikan täysin, mutta nyt noita murheita ei enää ollut. Ja mikä tärkeintä, ohitin rakkaan pikkuveikkani penkkiennätyksessä Bubka-maisesti 2,5kg:lla :) Kolminumeroiset lukemat ovat liikkuneet sen verran nopeasti, että hymy helähtää huulille.

Palautuminen, osa 2

Huomenna on seuraava hallireissutiedossa puolenpäivän jälkeen, ja sitten taas hypitään ja heitellään hieman kuulaa. Raakatempaus on toivottavasti tehnyt tehtävänsä, ja 7,26kg kuulan pitäisi lentää pään yli taakse mukavasti. Suorituskyky ei tällä hetkellä ole aivan sama kuin viime kesän huippuhetkellä, mutta nyt ilman herkistelyjä ollaan kuitenkin ihan siinä nurkan takana.

“What is talent? Talent is the person that can develop longer than others. It is not the person who after two months can throw 60 meters.”
- Dr. Bondarchuk

Onnellisuus - Näinkin sen voi tehdä

Tyhjyys on onnellisuutta.

Se hetki, kun kaikki katoaa ympäriltä ja mielestä. Pekingin Olympiastadion. Liettualainen kahvila. Lavialainen laituri. Jyväskylän hyppyrimäkien alastulonurmi. Hervannan Vuoreksen bussipysäkki. Oma sohva. B-hallin kumiasfaltti. Se on hetki, jolloin kaikki ulkopuolinen unohtuu, ja samalla tulee itse osaksi sitä kaikkea. Tarvitaan paikka ja aika, ei mitään muuta. Ei Citydeal-kuponkia tai Applen tuoteperhettä. Ei tavaroita, mutta joskus tarvitaan ihmisiä. Hetki, jolloin ei tarvitse miettiä kysymystä miksi? Toisille tämä on helpompaa, toisille vaikeampaa.

Syvälliseen pohdintaan johti Tuomas Kyrön Urheilukirja, josta tuo ensimmäinen sitaatti on. Hieno teos, lue ehdottomasti! Kirja käsittelee urheilun maailmaa ja sen merkitystä erittäin mielenkiintoisella tavalla, ja etsii urheilun paikkaa maailmassa. Se on myös omalla kohdallani maailman tärkein merkityksetön asia. Siinä ei tarvitse miettiä elämän syvintä olemusta, kiireitä tai ihmissuhdekuvioita. Voi vain nostaa, heittää, juosta, lyödä tai hypätä. Nauttia ja hengittää jokaista hetkeä. Maitohappoja ja serotoniinia.

Kilpailutilanne, se oleellisin onnistumisen mittari. Ei kuitenkaan tie onnellisuuteen.

2min 43s, 17.92m, 170kg,  17.93m, 48,5m, 100kg ja 20.01m ovat vain lukemia, mutta ne kaikki ovat vielä vuosien jälkeenkin täyttä tunnetta, joka on pohjimmiltaan ollut täydellisen tyhjentävä. Ne ovat palkintoja siitä työstä, jota vuodessa tehdään 400-500 tuntia täysin omasta halusta. Näistä jokainen on vain vahvistanut viestiä "sinä pystyit tähän. Jatka vielä eteenpäin, sillä pystyt myös siihen". Merkitystä ei kuitenkaan ole sillä, vaikka nuo lukemat olisivat hieman erilaiset. 100kg ja 20.01m ovat rajapyykkien rikkomisia, mutta niiden merkitys on paljon vähäisempi kuin viiden ensimmäisen. Neljä näistä viidestä on tuottanut välittömästi hetkellisen rajattoman tyhjyyden tunteen. Silmänräpäys tuon jälkeen huomaa sen, kuinka yksinkertaista onnellisuus on.

Välillä myös vituttaa. Silloin kun asiat menevät pieleen, ei päähän mahdu mitään muuta kuin epäonnistuminen. Se hetki voi kestää joskus silmänräpäyksen, joskus päivän. Yleisurheilu on pohjimmiltaan kuitenkin äärettömän totinen laji. Kiekkoa ei mennä vain vähän heittelemään, vaan sitä heitetään joko niin pitkälle kuin ikinä pystyy, tai sitten ei heitetä. Vaikka tämä totisuus on helppo peittää, niin ei kukaan mene kentälle suorittamaan huonommin kuin ennen. Jos suoritus menee päin hanuria ja tulos sitä myöten, ei kenelläkään ole hauskaa. Pallo voi mennä maaliin huonollakin suorituksella, mutta mittanauha rankaisee armotta.

Eilen se tuntui utopialta. Tänään se on erittäin helppoa.

Tässä kaikessa on kuitenkin koko homman idea. Kellon soidessa 15.12.2012 klo 8.30 saa nousta ylös, tehdä rauhassa aamutoimet, pakata kassinsa ja lähteä kymmeneksi kohti työmaata. Hieman juoksemista ulkona, verryttelyt ja puolentoista tunnin ajan nopeusvoimapainotteista huhkimista, rauhallinen suihku ja tunnin ohjattu venyttely. Yksi pala lisää tähän tunteiden vuoristorataan, joka kulkee täysin niitä raiteita joita itse haluaa. Se on sitä. Elämää.