Usko pois, punttisalilla on hauskaa.

No nyt on ainakin tankattu taas kunnolla, kiitos juhannuksen. Tulen jatkossakin suorittamaan kaikki hiilaritankkaukset vaahtokarkeilla. Pari sataa grammaa noita kun grillailee tikun päässä, niin johan löytyy miehestä virtaa!

Conn Iggulden, Limonceolla & jaskainen laituri. Jos tässä ei rentoudu, niin ei sitten missään.

Työmatkapyöräily irtosi tauon jälkeen kohtalaisesti, kun menomatkalla aika oli toisiksi nopein 18min35s, 15s nopeinta hitaammin. Takasintulo sitten meni huippuhyvin, 16:55 ja 10s kovempaa kuin aiempi huippuveto. Joka päivä ei viitsi itseään pistää tuossa tiukoille, mutta kun tänään lähti niin miksei sitten painaisi. Tuon luulisi olevan hyvää reeniä 800m juoksuun ainakin.

Tänään oli sitten huippupuntti, kiitos jo kielletyn Jack3din. Palaan tuohon eviran aivopieruun, kunhan posti tuo allekirjoittaneelle pienen aarrepaketin. Väsymys kuitenkin loistaa poissaolollaan kun tuota heittää scoopillisen naamaan, ihan kuin virtaa olisi kahden tunnin bodaamiseen. Pieni henkinen mörkö tuli selätettyä, kun tein 2x2 sarjat penkkiä 90kg:lla! Ensimmäiset sarjat tuolla ikinä, jea! Arvoa nostaa se, että pumppailin tuohon alle 80:llä ja 85:llä teräviä sarjoja.

Krekolaa! Raudon ja Teston hengessä

Alkukesän teeman mukaisesti reenattiin samalla kertaa vastakkaiset lihakset, eli rinnan lisäksi osumaa otti yläselkä. Nokian Liikuntakeskukselta löytyi tähän mennessä paras laite tähän touhuun, jolla sai vedettyä vipuvarsilla pään yläpuolelta etukautta kahvat rintaan, ja samalla painot nousivat takana ylöspäin. Rasitus tuli juuri oikealle kohdalle, ja piru kun teki hyvää. 3x8 tällä, 50kg per puoli ja polte oli enemmän kuin asiallinen. Tällaiset sadeviikot on ihan täydellisiä kunnon jumipunttien tekemiseen, ei oikeastaan harmita keli nyt yhtään!

MPM puuttuu myös maailman vääryyksiin. Proteiinijauheita ja -patukoita ostellessa on vaikea tietää, onko tuote oikeasti sutta vai sekundaa. Ongelma korjaantuu kuitenkin, kun "Mömmökorneri"-välilehti lanseerataan tuotapikaa. Ensimmäisenä arvostelussa FASTin GIANT-minttusuklaapatukka.

Ei auta kuin odotella

Foreca lupailee ens viikolle jo melkein +20° kelejä, jea! Jos saataisiin tämänkin miehen yu-kausi kunnolla kohta käyntiin. Tuo parikymmentä astetta on melko lailla alaraja heittolajeille, ja maksiminopeutta vaativille lajeille. Kylmemmässä ei tapahdu oikeastaan muuta kuin paikkojen paukkumista, ja lämmittelemäänkin joutuu niin pirusti. +25° ja sitä lämpimämmässä verryttelyksi riittää lähes pelkästään kengännauhojen sitominen, ja energiaa jää enemmän itse tekemiseen.

Reenimusiikit kerralla uusiks

Tänään kuitenkin piti sataa, joten päätin pysytellä sisätiloissa. Olen useamman kerran avautunut koulun mörkösalista, mutta olen viime aikoina päässyt paikan kanssa hieman parempiin väleihin. Luultavasti syy löytyy siitä, että kesällä siellä ei käy juuri kukaan, jolloin sisäilma pysyy suhtkoht siedettävänä. Vielä kun nuo nostolavat tuntuvat olevan harvinaisuus kaikkialla muualla, ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa suunta tuonne. Ja hyvä ratkaisu olikin.

Työmatkapyöräilyt ovat tehneet tehtävänsä, ja jalat ovat melko laiskat, ja väsyvät nopeasti. Rinnalle nousi suhtkoht hienosti 3 toistoa 90kg:lla, mutta nämä sarjat jäivät juuri jalkojen takia ikävä kyllä yhteen. Muuten tuntuma oli kuitenkin paras aikoihin, ja siksi kiekkohäkkiin pääseminen polttelee jo kovasti. Nyt, kun pystyn kehnompanakin päivänä suorittamaan lähellä ennätystasoani, voin luvan kanssa odottaa reilua parannusta pöljän päivän osuessa kohdalleen.

Vielä tuota isoimman rivesarjan sivuamista isompi ilonaihe oli vauhtipunnerrus. 80, 85 ja ennätystä sivunnut 90kg menivät naurettavan helposti ja terävästi, joten tankoon oli pakko ladata 92,5kg. Ensimmäinen yritys oli aivan liian kiltti, mutta toisella tuo sitten rävähti suorille käsille! Fysiikka on jo kolmantena vuonna peräkkäin ottanut niin isoja askeleita eteenpäin, etten voi kesältä odottaa mitään muuta kuin hyvää.

Viime talvena 1kg kiekolla 46,70m oli uskomattoman iso tasonhyppäys ylöspäin, ja sama olisi tarkoitus tehdä myös 2kg välineellä kelien salliessa. 1kg:lle tavoite on kesäksi 52m, enkä ajatellut siitäkään hirveästi tinkiä...

Olympiavoittaja 4.8.2012 Lontoossa. Saksan taso on järjettömän kova kaikissa heittolajeissa

Tiistaina käydään muuten juoksemassa työkavereiden kanssa Mustavuoren laskettelurinteessä muutamat vedot. Porukassa tyhmyys tiivistyy, ja tuosta kärsitään sitten silloin.

Elämä voittaa pikkuhiljaa

Kylläpä oli paska kuukausi tuo edellinen. Kuten blogihiljaisuudestakin on näkynyt, ruumiinkulttuuria en ole juuri päässyt harrastamaan, ja kaikki muu paitsi työntekokin on ollut vähän niin ja näin.

Tampereen apteekeista ei ole löytynyt sellaista määrää kaiken maailman salpaajia, että allergiaoireista olisi selvitty kunniallisesti. Lopputuloksena aika on mennyt kärvistellessä näiden oireiden, ja niistä johtuvien sivuoireiden kanssa. Se on melko vaikea tajuta, kuinka raastavaa on 24/7 kurkkukipu, ellei sitä itse ole kokeillut. Unen laatu on huonoa, voimat poissa ja sitä rataa.

Mutta hei! Näin kun tuon kirjoitin, niin kai tuo on sitten lusittu. Nyt päästään nauttimaan kesäkuun sateista täysin rinnoin!

Kuinka työeväiden tekemiseen saa käytettyä puolitoista tuntia

Töiden ja liikunnan yhdistäminen alkaa sutviutua. 2x7,8km työmatkat tekevät oman tehtävänsä kokonaisrasitukselle, ja jalat eivät ole ihan hirveän irtonaiset tällä hetkellä. Tänään menin tekemään amatöörimäisen virheen, ja lähdin ajamaan omalla citymaasturipyörälläni maantiepyörän vauhtiin. Näin sopivan selän 100m päässä noin 1km päässä työpaikalta, ja otin sen vajaassa kilometrissä kiinni. Kaveri oli kuitenkin fiksu, ja otti allekirjoittaneen selästä hyödyn, ja roikkui perässä seuraavat 5km. Kun kerran olin ohittanut, niin luonto ei antanut periksi päästää kaveria kuittaamaan tuota hetken päästä, kun meikäläinen piiputtaa. Matka taittui yllättävän hyvin, vaikka hapot reisissä kertyivätkin aika maukkaiksi. Kotiin päästyäni tuli pienoinen yllätys kun katsoin kelloa. Paluumatkan ajat ovat olleet seuraavat, ensimmäisestä päivästä aina tähän asti.

22.40 - 21.02 - 18.09 -18.04 - 17.08

Kun ensimmäistä lukuunottamatta kaikki aiemmatkin tuntuivat aivan finaaliin vedetyiltä, oli tuo aika jonkinmoinen shokki. Ei muuta kun lisää näitä!

WFC on vielä testaamatta, mutta reiluun painonnostoon paras löytämäni sali on koulun kellarissa sijaitseva mörkösali. Varsinkin, kun sinne on tullut nyt myös ilmanvaihto. Kävin siellä pikkuisen pukkailemassa sunnuntain kunniaksi, ja kyhäsimpä niistä allaolevan videonkin. Siinä muutama näyte paljon puhutuista rinnallevedosta ja vauhtipunnerruksesta.

Tällä viikolla keli on kuin kukkanen, ja tarkoitus on viettää sitä ulkoilmassa niin paljon kuin arkiaherrukselta ehdin. Yksi henkilökohtainen arkinen murhe on tuo rakkaus ruokaan. Olen tänäänkin käyttänyt noin 1,5h aikaa siihen, että huomisen työeväät ovat kunnossa. Aamupalakahvilla on 500g rahkaa hillolla ja banaania. Sitten broileripihvit pastalla ja paprikalla lounaaksi, ja iltapäiväkahville reipas kananmunaleipä smoothien kera. Siihen päälle vielä salainen juomaresepti pyöräilyn jälkeen ja ennen tankattavaksi, niin reppu on taas kohtuullisen täysi kun aamulla lähdetään liikeelle...

Elämä > Opinnot

Paljon on ehtinyt vettä hikeä virrata viimeisestä päivityksestä. Koska en jaksa kyllästyttää teitä itseäni kertomalla kaikkea, kerrotaan täysin toisiinsaliittymiä asioita ilman sen suurempaa punaista lankaa.

Tähän päivään mahtui kaikenlaista. Menin pitkästä aikaa lentopalloreeneihin, ja koska en osannut sijouttua oikein, jouduin heittämään yhdessä vaiheessa jonkin sortin kuperkeikan takaperin. Niskanikamat rutisivat, mutta ehjänä taisivat pysyä. Sen sijaan vasen pikkusormi koki taas kovia, ja oli tuossa tuoksinnassa jäänyt jonnekin ruhon alle. Kun siitä selvittiin, se oli aivan vitivalkoinen ja turta. Ilmeisestikään se ei murtunut, vaan korkeintaan muutama verisuoni katkesi. Mistäkö tiedän? En tiedäkään, oletan.

Kesäkausi avattiin, palataan siihen myöhemmin

Oletus perustuu siihen, että ystävä M© sanoi, että puntilla on vielä pelien jälkeen käytävä. No sittenhän käytiin, ja kokeiltiin muutamia teräviä nostoja. Yllättäen taas mentiin rinnallevetotangon alle, ja 95kg nousi melko helpostti. Ei siinä sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää nostaa markkaa. Ensimmäinen yritys meni reisille, ja teki mahaan paidan läpi komean punaisen naarmun. Toisella heitin vyön hemmettiin, ja samalla innolla tangon ylös. Pienelläkin allemenolla tuo olisi ollut siistimpi, mutta raakahan sen olla pitää! Oli ehkä väärä paikka kolistella ennätysrautoja, mutta tulipahan tehtyä.

Tänään pääsi koululla harrastamaan myös BagJumppia! Epäopiskelijaystävällisellä hinnalla pääsi kokeilemaan vapaapudotusta 7m ja 10m korkeudesta ilmapatjalle, ja pakkohan se oli. Ei voi muuta sanoa, kun että noinkin matalasta kuin 10m vapaapudotus tuntui aivan mahtavalta!

Kevättä rinnassa

Joku on viime aikoina vahvasti ollut sitä mieltä, että allekirjoittaneen pitäisi ottaa järki käteen. Jääkööt nähtäväksi. Sen sijaan uusien lelujen tilaaminen kesäksi on lähestulkoon loppuunlyöty ja näyttää seuraavalta

Crown High Spin comp.

• Crown High Spin Competition 2kg 75% ulkokehällä
• Flying Finn ABS Training 2kg
• Crown Training 1kg 70% ulkokehällä.

Vaikka tuossa yhdessä lukeekin Competition, ei tuo millään lailla huippukiekko ole, turha sitä luulla. Huippukiekossa painosta kehällä on 95% ja hintaa se lähemmäs 300e.

Jummijammi, kevätkin tekee oikeasti tulojaan! Vaikka yöpakkaset kolistelevat yli kymmenessä asteessa ja maa on pääosin lumessa, lumet sulavat hirveää vauhtia. Lähes takapihalla oleva iso hiekkakenttäkin on jo useammasta kohtaa auki, ja aurinko repii lunta pois hiekan päältä minkä kerkiää. Parastahan tässä on se, että lumen alta paljastuu pian kiekkorinki, ja Nokialla kirkon kentällä kuularinki. Se taitaa olla ainoa paikka, jossa sektoriin voi turvallisesti heittää yli 22m heittoja. En kevätteisteille tavotteita ole vielä asettanut, mutta jos 4kg pyt ei rävähdä lähes noille mitoille, niin jotain on mennyt pieleen.

Oma hidas voima on hävinnyt johonkin, eikä dieselvääntöä tarvivista liikkeistä tahdo tulla mitään, mutta nopeista liikkeistä sitten vasta tuleekin! Vuodessa rinnallevetopainot on nousseet noin 25kg, ja eilen isoimpina sarjoina 3x3x85kg meni ihan kiitettävän kelvollisesti. Tänään sitten puolivahingossa ja -valoilla sivusin myös rinnallevetoennätystäni, 90kg, jonka voisin kohta nostaa 2,5-5kg ylöspäin. Vuorossa oli raakana clean&jerkkiä, jossa pyörittelin työsarjoja ensin 70-80kg:lla, ja koska tuntui hyvältä, ajattelin kokeilla vielä ykkösiä.

Pääsiäisherkkua. Mustikka-persikkarahkapiirakka.

Ensimmäinen yritys 85kg:sta oli henkisesti aika pannukakku. Rinnalle suhteellisen helposti, mutta siitä en sitten saanutkaan lyötyä sitä aivan suorille käsille, ja päätin pudottaa suosiolla alas. Pientä kiroilua, psyykkailua ja jalkojen herättelyä, ja seuraavalla yrityksellä tuo meni kuin vettä vaan. Tangon päädyissä oli siniset ja vihreät kiekot, ja ajattelin vielä lyödä isot vitosetkin. Vaati jo henkisesti hieman enemmän lykätä tuota, kun jotain aikoja sitten epäonnistuin vielä 85kg:llakin. Aikani kun olin puhissut ja tankoa potkinut, niin ei muuta kuin yrittämään.

Rinnalle.
No problemo.
Painaa muuten kuin synti, miten tämä tästä nousee muka.
No kokeillaan.
Tsädäm, ja 90kg suorilla käsillä! Jumankauta, upeeta! Tästä on hyvä jatkaa.

Kuntosali kotiin, maailmanmestaruus Suomeen ja mitä näitä nyt on

Edellisessä postissa esitelty Andre Agassin elämäkerta on vähintäänkin mielenkiintoinen tekele, eikä sivuja ole takana vasta kuin 65. Nopeasti tulee selväksi se, että Andre pelaa koska pelkää, ja toisaalta haluaa miellyttää isäänsä. Isällä on yhtä sun toista ongelmaa oman päänsä kanssa, ja pakkomielle tehdä pojastaan maailman paras lajissa, jota poika oppi nopeasti vihaamaan. Hyvä lähtökohta, eikö je?

Itselläni ei ole ollut tuota pelkoa, mutta itketään siitä jossain muualla. Sen sijaan olen haaveillut ja tehnyt töitä sen eteen, että saisin ainakin kesäksi kotikotiin levytangon ja -painot. Pienellä vaivalla saisi tehtyä liikuteltavan nostopaikan, missä vois joko aamutuimaan tai ilta-auringossa harrastaa pientä tai vähän suurempaa voimistelua. Aika tylyn vastauksen sai talon isäntäväeltä, mutta kerran vielä yritän jos saisin idean läpi. Ongelma on siinä, että "säilytystilaa ei löydy". Täytyy keskustella mitäs tyhjällä leikkimökillä sitten tehdään... Ja kun välineet olis valmiina, senkun kantais paikalle, eikä maksa mitään! Hemmetti. Onneks on sentään tää, säästyy satasen verran :)

Lätkän mainitsemista ei ilmeisesti myöskään voi välttää. Viimiset 3 peliä aivan uskomatonta esitystä, tommonen henkinen vahvuus on loistanut poissaololla lätkäjoukkueella melko pitkään, mutta nyt se oli aivan mahtavalla tasolla. Vuoden kovin urheilusuoritus on siltikin Matti Heikkisen maailmanmestaruus, ja sitä on meikäläisen arvoasteikolla vaikea voittaa. Leijonien ja Matin väliin on kiilaamassa muuan Tero. Mutta vain siinä tapauksessa, jos pystyy kovalla tuloksella horjuttamaan Andreaksen pallia, mikä on arvokisoissa tuntunut olevan mahdottomuus sitten vuoden 2004. Toivotaan ja uskotaan.

Sporttiruokaa & rajallinen rusketus

Tää päivä on ollut jotenkin utopistinen, en oikeen ymmärrä itekään miten tää on mennyt näin. Ihan kun lukis jotain oppikirjaa.

Aamu alkaa kevyellä aamulenkillä. Sängystä ylös klo 8.00, tuulihousut, juoksupaita, lenkarit ja Wilson-lätsä mukaan ja eikun ulos lenkille kauniiseen ilmaan. Lenkiltä tultua aamusuihku, muu ehostaminen, ja siitä hyppy jääkaapille. Heräillessä naamaan on uponnut greippi, ja sitten kaapista tarttuu käteen kolmanneskilo rahkaa, mikä saa sekaansa töräyksen Arkijogurttia. Kyytipoikana kannattaa olla vettä useampi mukillinen, jollekin on käynyt joskus niin, että kuiva rahka ei vain uppoa kurkusta.

Yellow Deaths

Tämän jälkeen kirjataan HeiaHeiaan© painoksi 97.7kg, ja on muuten tultu 3kg alas talven isoimmasta lukemasta maaliskuun lopulta. Siitä se kesäkunto lähenee pelottavasti. Muutamat aamuneppailut, chilinpoikaset aurinkopaikoille parvekkeelle ja suunnaksi koulun karskien miesten sali. Siellä on reenattu samalla ilmalla lähemmäs 30 vuotta, sillä ilmanvaihto luetaan lähinnä moderniksi turhuudeksi. Ei ole myöskään pelkoa, että auringonvalo kovettaisi painojen kumisuojat. Siitä pitää huolta 3 teräsovea ulkoilman ja salin välillä. Saliin vuosien myötä kertynyt hiki luultavasti sataisi myös vetenä alas, ellei lämpötila olisi niin korkea, ettei sataminen oikeastaan ole mahdollista. No oke, ei se ihan noin kamala ole, mutta pidän toisesta salista enemmän. Kunhan rutisen. Ja vähän liiottelin. Mutta vaan vähän.

Herkkusoijaa. Öh?

Ohjelmassa oli taas mm. rinnalleveto + vauhtipunnerrus tankoa pysäyttämättä. 3x6x50kg oli yllättävän kevyt pala, mutta 6 toiston aikana tuli aivan järkyttävä happivaje, ja puuskutin sarjan jälkeen pitkään polvillani, vaikkei käsissä niin kamalasti tuntunutkaan. Hapenottokyky on varmaan 5ml/kg/min tällä hetkellä :D Reeni meni suht kelvollisesti, ja kun kaikki oli tehty, kello tosiaan oli 11.07. Siis moro oikeesti, heräsin toissapäivänä tohon aikaan! Mutta tää taiskin olla semmonen oppikirjapäivä. Kotona jatkoin 400g jauhelihakimpaletta läjällä soijarouhetta. Tuli muuten lopulta aika mahtava soosi kun sekotti 2 ruokakermaa, 400g jauhelihaa, noin saman verran turvotettua soijaa, Oltermanniviipaleita, 5 isoa sipulia, Herbamarea, sekalaisia mausteita ja oman pihan chilejä. Oi taateli kun on herkullista!

Vierähti myös 4 tuntia koulun pihalla aurinkoa ottaen, korttia ja ennen kaikkea lentopalloa lätkien! Aurinkoisesta kelistä ei voi kun kiittää, tosin poltin eilen aika komeesti teepaitarajat ittelleni.

Kuten kuvasta huomaa, tein tänään myös noin kolmannen kerran hauisreeniä tän vuoden puolella ;)

Onni suosii kusipäitä?

Hienoa, mahtavaa, parasta! Sain tänään varmistuksen UPM Raflatacilta kesätöistä. Se oli ehdottomasti paras vaihtoehto tulevan kesäntyöpaikoista, ja hymyä oli kovin vaikea pitää sisällä kun puhelussa selvisi että paikka olisi meikäläisen. Työstä en sen tarkemmin kerro, mutta osasto on tuotekehityslaboratorio. Ensimmäistä kertaa sain kesätyön, jossa ei tarvitse olla viikonloppuja kiinni. Viime kesänä taisi olla vain 1 vkl, jolloin olin pe-su vapaalla, eli se siitä sosiaalisuudesta. Ei ole myöskään vuorotyötä, eli talven hyvä harjoittelu jatkuu olosuhteiden puolesta ainakin optimaalisena. Ja saan asua kotikulmilla :)

Mikäli päädyn asumaan viikot Nokialla, uuden kuntosalin ettiminen tulee ajankohtaseks. Nokian Liikuntakeskuksella 3kk kortti maksaa 120e. Vaihtoehto tälle on 10x kortti = 48e, tai Jumppakulman 10x = 55e. Täytyy melkein tehdä jumppakulmaan visiitti katsomaan, minkälainen paikka on. Jos on nimensä veroinen, ei taida olla ihan mun paikka ;) Epäilen kovasti ettei kesälämpimillä huvita sisällä huhkia paljon, niin toi kuukausikortti saattais mennä vähän turhaan... Ja kylältä löytyy kyllä viimisen päälle alkeellinen sali, missä on rautaa ja ehkä muutama talja. Ajaahan se asiansa, mutta oon myös vähän mukavuudenhaluinen, niin saattaisin pientä ekstraa siitä maksaa myös.

Eilinen päivä sensijaan oli hanurista. Ylläoleva kuva kertoo kaiken oleellisen :) Aamupäivällä olin kolmannessa (ja viimeisessä) uusintatentissä yhdestä kurssista, taitaa jäädä läpäsemättä. Hylsyjä on tästä laitoksesta ilmeisesti nyt 4, mistä 3 tuon kurssin pitäjältä. Saa*#"a. Sinne menin huonoilla unilla, ja siitä pamahdin labraan kattomaan kuinka tehdään muovikappaleita. Oli tylsä homma, kun toi demo on tarkoitettu noin ensimmäisen vuoden opiskelijoille, ei tälläselle konkarille. Sitten menin vielä hakemaan 30-sivuisen työselostuksen bumerangina takaisin, korjaushommiks meni. No, pääsin kotiin ja ajattelin nukkua pahan maailman pois. Niin siinä kävikin, ja heräsin sopivasti just ennen iltalentopalloa. Tällä kertaa se meni hyvin :) Tänään lepäillään, huomenna toivottavasti punttaillaan ja lentopalloillaan!

Henkisesti kova paikka

Onneksi en harrasta lajeja, joissa onnistumisen ja epäonnistumisen päättävät sivusta tarkkailevat tuomarit. Kilot, metrit ja sekuntit ovat mukavan konkreettisia. Kaverini puhui juuri eräästä vapaaottelutappiostaan, joka oli ratkennut tuomariäänin. Matsin aikana pojat lätki, hutki, potki, halaili ja heitteli toisiaan. Sitten ottelu loppui, ja molemmat meni kulmiinsa hetkeks. Valmentaja oli kuulemma kertonut hänelle, että selvä voitto tuli. Sitten kun käveltiin keskelle, nosti kehätuomari vastustajan käden pystyyn voiton merkiksi. Kaverilla olo oli kuulemma kuin selkään potkun saaneella.

Not High Enough @ Pori2010

Voi moro, olipa hyvä aasinsilta. Tänään oli tosiaan 2 työhaastattelua. Aamulla ensimmäinen meni hyvin, ja jo juttelun päätteeksi esimies tarjosi paikkaa. Kerroin tilanteen, että iltapäivästä odottaa vielä toinen, että jos saisin odottaa tuloksia siitä vielä. No, sain. Jälkimmäinen haastattelu oli tuotekehityslaboratoriotehtäviä, mihin tsänssit päästä on hakijamäärän mukaan noin 1:1000. Haastatteluun pääsin, mitä heittää todennäkösyyden 2:3 tienoille. Luvut ravistettu perinteiseen tapaan hihasta ;) Haastattelu meni erittäin putkeen. Puolisen tuntia juteltiin, kieli vaihtu välillä lennosta englanniks, ja sitten taas takas kotoisaan tampereeseen. Haastattelusta jäi hyvä mieli, enkä oikeastaan parempaan olisi pystynyt. Nyt on tilanne kuin kehän keskellä seisovalla: Tein parhaani, onnistuin hyvin mutta joudun tuskaisen pitkän aikaa odottamaan päätöstä. Tässä tapauksessa viikon. Hetkeäkään en epäile, ettenkö paikkaa saisi. Sen sijaan pelkään sitä koko ajan. Raastavaa. Kaiken lisäks en tiedä menetänkö tuon aamupäivällä tienatun paikan, koska odotan tuloksia tästä toisesta. Toivotaan parasta, se on ruman näköistä kun aikuinen mies itkee :) Lauantaina alkaa punttikuuri, on aika tuskaista malttaa lepäillä sinne asti.