Terveydenhoitoneito antoi rukkaset

Tänään piti olla maksimoimatestit. Terveydenhoitoneito oli kuitenkin sitä mieltä, että ei käy päinsä, vaan pisti pikkusormen kauniisti pakettiin viereisen nimettömän kanssa. Mitään ei mennyt kuitenkaan pahemmin rikki, nivelsiteet vain venähtivät hieman. Maksiminostojen tekeminen ilman nimetöntä ja pikkusormea on kuitenkin kohtuullisen vaikeaa, joten päädyin tänään kiltisti polkemaan kuntopyörää 45min, minkä päälle kunnon venyttelyt. Evoluutioihmiset muuten väittävät, että pikkusormi ja nimetön ovat kehittyneet sitä varten, että käsillä saa kunnollisen tartuntavoiman, kun etu- ja keskisormi ovat sitten kaikkeen neppailuun. Ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus torstainan raaka rive-ennätys 100kg tuota taustaa vasten, kun sormella ei oikeastaan otetta saanut.

Tällä hetkellä riepoo vaikka ja kuinka, koska olen hukannut 50m mittani, enkä löydä sitä mistään. Mahdollisesti kevään viimeisen pirkkahallireissun aamuna viime keskiviikkona huomasin, ettei tuota näkynyt eikä kuulunut. Itse reissu meni kuitenkin lopulta ihan mallikkaasti. Telinevoimistelu meni vähän huumoripuolelle, ja yu-puolella odotti sitten isompi yllätys. Kuularinki oli viety pois. Siis mitä hemmettiä hei, kuularinki viety pois? Joka tapauksessa, tilalla oli tämännäköinen viritelmä, mikä vähän jopa nauratti.

Heitäpä siitä sitten

Pienten neuvottelujen jälkeen sain miehen trukin kanssa tuomaan kunnon ringin takasin, ja pääsin työntämään. 7,26kg PYT tipahteli noin 14,7m nurkille, joten jätin leikin siihen, kun terävyyttä ei löytynyt. Halusin kuitenkin miesten kuulalla työntötuloksen talvikaudelta pohjalle, ja lopulta taululle tulivat lukemat 12,28. Tuo puuttuu yhden ison jalanmitan vuoden 2009 ennätyksestä 4kg kuulalla, jos jonkunlaista kehitysarviota haluaa tehdä. Kesän tavoite tuolla isolla oli 13,5m, mikä ei näytä ollenkaan mahdottomalta. Seuraavana vuonna vielä 1,5m tulosparannus, niin myös meikäläinen aletaan nähdä kilparingeissä!

Sitä parkouria?

 Mutta hei, kiekonheitossa ei tarvi vasemmalla kädellä puristaa! Lähden kentän suuntaan siis.

Elämä > Opinnot

Paljon on ehtinyt vettä hikeä virrata viimeisestä päivityksestä. Koska en jaksa kyllästyttää teitä itseäni kertomalla kaikkea, kerrotaan täysin toisiinsaliittymiä asioita ilman sen suurempaa punaista lankaa.

Tähän päivään mahtui kaikenlaista. Menin pitkästä aikaa lentopalloreeneihin, ja koska en osannut sijouttua oikein, jouduin heittämään yhdessä vaiheessa jonkin sortin kuperkeikan takaperin. Niskanikamat rutisivat, mutta ehjänä taisivat pysyä. Sen sijaan vasen pikkusormi koki taas kovia, ja oli tuossa tuoksinnassa jäänyt jonnekin ruhon alle. Kun siitä selvittiin, se oli aivan vitivalkoinen ja turta. Ilmeisestikään se ei murtunut, vaan korkeintaan muutama verisuoni katkesi. Mistäkö tiedän? En tiedäkään, oletan.

Kesäkausi avattiin, palataan siihen myöhemmin

Oletus perustuu siihen, että ystävä M© sanoi, että puntilla on vielä pelien jälkeen käytävä. No sittenhän käytiin, ja kokeiltiin muutamia teräviä nostoja. Yllättäen taas mentiin rinnallevetotangon alle, ja 95kg nousi melko helpostti. Ei siinä sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää nostaa markkaa. Ensimmäinen yritys meni reisille, ja teki mahaan paidan läpi komean punaisen naarmun. Toisella heitin vyön hemmettiin, ja samalla innolla tangon ylös. Pienelläkin allemenolla tuo olisi ollut siistimpi, mutta raakahan sen olla pitää! Oli ehkä väärä paikka kolistella ennätysrautoja, mutta tulipahan tehtyä.

Tänään pääsi koululla harrastamaan myös BagJumppia! Epäopiskelijaystävällisellä hinnalla pääsi kokeilemaan vapaapudotusta 7m ja 10m korkeudesta ilmapatjalle, ja pakkohan se oli. Ei voi muuta sanoa, kun että noinkin matalasta kuin 10m vapaapudotus tuntui aivan mahtavalta!

Odottavan aika on pitkä

Heihou! Otin harjan kauniiseen käteen, ja kävin kaivamassa lähipuiston kiekkoringin mudan ja hiekan alta käyttökuntoon. Pitkiä heittoja kertyi noin 15, ja todetaan että tästä se lähtee! Heitot eivät ole millään lailla kauniita, mutta niissä sitä kuuluisaa potentiaalia. Ja lentävät muuten reippaasti pidemmälle kuin viime vuoden haamuheitot. Lähiaikoina palaillaan videon kanssa tuohon asiaan.

Björn Wahlroos -munkit. "Rikkaat ovat munkkinsa ansainneet"

Lauantain maksimivoimatestiin valikoituivat rinnalleveto, kyykky ja penkki. Yllättäen. 355kg yhteistulos olisi kiva. Valmistautuminen noihin jatkui 4 päivän levon jälkeen kevyehköllä irtonaisuutta tukevalla puntilla, jossa sarjapituudet olivat 1-3, pienistä painoista noin 90% 1RM asti.

Huomenna taukoa, keskiviikkona ja torstaina hieman jumppailua ja sitten lauantaina katsotaan työn tuloksia. Odottavan aika on pitkä.

Kuinka säilyttää urheiluinnostus

Jokainen, joka on päässyt reenamisen makuun ja on innoissaan kuin mummo kahvitarjouksista, tietää taukojen pitämisen olevan vaikeaa. Miksi ihmeessä pitäisi hiljentää, kun viimeiset 36 kuukautta on kulkenut niin hyvin eikä väsytä ollenkaan? Niinpä, eipä sitä oikein voikaan perustella itselleen. Löysäileminen on heikkoutta, luovuttaminen ei ole vaihtoehto ja sitä rataa... Mutta kun alkaa junnata paikallaan, jotain ratkaisuja on tehtävä.

Conn Iggulden työn alla, suosittelen!

Huhtikuun alussa tein normaalista poikkeavan ratkaisun, ja rykäisin normaalin kuukauden punttimäärän 2 viikkoon, minkä jälkeistä, lähes puhdasta suunniteltua lepoviikkoa lusitaan parasta aikaa. Joko tuo toimii tai ei toimi, mutta onpahan ainakin kokeiltu. Lepojakso tuli oikeastaan myös pakotetusti, sillä väsymys alkoi puskea päälle ja ilmetä turhautumisena. Ei ole yliharjoittelua, on vain alisyömistä, väittävät. Saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Tarkoitus on nyt kuluvan viikon aikana käydä tekemässä korkeintaan yksi terävyyshakuinen puntti ennen viikon päästä lauantaina odottavaa maksimitestikertaa, jossa rakas ystäväni Opa© lupasi voittaa allekirjoittaneen penkkipunnerruksessa. 100kg raaka rive on myös toivottavasti tosiasia. Kilvan voittaja tarjoaa muuten molemmille pitsat, eli ihan pienillä panoksilla tässä ei pelata.

Nyt kolmatta päivää putkeen vain normaalia, aktiivista lepoa lusivana voin todeta, että kannattaa ehdottomasti kokeilla. Pari aamua meni mietteissä, että miksen nyt lähde jumppaamaan kun ihan hyvin voisi. Kolmantena aamuna kun koko kroppa alkaa huomata tsänssin täyteen palautumiseen, tulee aika euforinen olo. Uni maistuu, ruoka maistuu ja on oikeastaan ihan hyvä mielikin.

Voi olla, että hukkaan tässä 7 hyvää reenipäivää. Voi myös olla, että levon myötä tulokset hyppäävät ylöspäin enemmän, kuin osasin odottaakaan. Se nähdään lähiviikkoina.

Odottamisen vaikeus

Nokian yleisurheilukenttä on lumesta täysin vapaa! Voi veljet. Viime vuonna kevään kuulanheittotestit tehtiin 22.4, ja tänä vuonnakin tuo päivä näyttäisi kauniin aurinkoiselta. Ehkäpä, ehkä... Viime vuoden tulokset näytivät seuraavilta
PYT 4kg 19,20m
JVE 4kg 16,43
PYE 4kg 11,11
Jos samat lukemat tulevat jo tässä vaiheessa 5kg kuulalla, niin voidaan olla tyytyväisiä. Kun vaan malttaisi odottaa... Ei rehellisesti puhuen kiinnosta tässä vaiheessa enää yhtään märehtiä sisällä punnerrusliikkeitä tehden.

Kesäntulomasennus

On jotenkin tyhjä olo. Kesäntulomasennus luultavasti, minkähän väriset pillerit siihen saa YTHS:ltä? Opiskeluja Tampereella on jäljellä enää alle kuukauden rykäisy ennen vähintään neljän kuukauden, tai sitten jopa 16 kuukauden taukoa. Sain juuri alta pois yhden, noin 2kk täyspäiväistä työtä vastanneen projektin, ja toinen valmistuu myös pikapuoliin. Jokakeväinen ongelma, motivaatio kaikkeen vähemmän tärkeään sulaa samaa tahtia lumien kanssa...

Nyt kun tätä viimeistä rykäisyä tehdään, on reenaamisen mahduttaminen ohjelmaan ollut hieman hankalampaa. Rehellisesti myöntäen, motivaatio tuohon urheiluun on ollut jonkun aikaa alempana kuin viimeisten neljän vuoden aikana muistan olleen. Se voi johtua tosin siitä, että ajat ovat menneet yleisesti melko väsyneenä, kevään tuleminen on polkenut paikallaan ja reeni on ollut tylsän yksipuolista. Eiköhän se tästä.

Fiilistelykuva 7/2011

Kaikki kuulolla olevat kaupungin työntekijät, ottakaahan harja-autot allenne ja putsatkaa tiet hiekasta että saadaan oikea kesä tänne lopulta. Ja te, jotka ette tuollaisia autoja osaa ajaa, alkakaahan pistää ulkokenttiä priimakuntoon, että kun tästä itsesäälissä rypemisestä päästään, on paikat kunnossa!

Ps. Rinnalleveto raakana 3x4x85kg. Meinasin oksentaa.

Tavoitteet uusiksi

Asetin toissapäivänä itselleni huolella arvottuja tavotteita, ja eilen sitten päätin muuttaa niitä. Hyvä minä! Voi olla, että noita muitakin täytyy kiristää hieman, mutta löysentämään en ala. Rinnallevetotavoite sai joka tapauksessa nyt +10kg lisää. 100kg alkoi kuulostaa naurettavalta, kun olin ensiksi käynyt illalla kaverilla saunomassa ja suhasin siitä nopeesti iltapuntille. Mies oli saunan jäljiltä aika rentona, mutta niin jalat kuin yläkropakin olivat melko jumissa, ja päätin sitten vetää rinnallevedot 2 toiston sarjoina painoja aina lisäten. Reitti kulki 60->70->80->90, ja kahden ysikympin jälkeen totesin, että nostetaan nyt se 95 pois kummittelemasta. Siinä se 100kg tavoitteen nostaminen olikin sitten melko pakollista. Mitä tekee tavoitteilla, jotka eivät oikeastaan vaadi ponnisteluja?

NoName reenivaatteet. Suosittelen.

Samalla reissulla tapahtui myös ensimmäistä kertaa se, että unohdin reenivaatteet kotiin sängylle. En sentään joutunut vetämään reenejä farkut&kauluspaita-moodissa, mutta tuulihousut ja vähän parempi t-paita tuntuivat melko oudolta yhdistelmältä. Tyhmästä päästä kärsii koko mies, eikä sitä luultavasti saa vaihdettuakaan.

On muuten yksi tapa nostaa maastaveto- tai muita tuloksia päivässä 30 kiloa, ja se on mummun ruokittavaksi meneminen. Toivottavasti sama taika pätee myös huomisissa kyykkyreeneissä, sillä tänään olivat vaarin 80v-juhlat. Kolmasosan syöminen sacher-kakusta on muuten pienoinen suoritus, mutta nytpä sekin on tehty.

Huomenna on se armas päivä, kun pannaan V©n kanssa Wapun simat tulille! Huippusalainen tullaan julkaisemaan kunhan keretään jos muistetaan, mikäli lopputuote on yhtä herkullista kuin nostalgiset muistot antavat odottaa.

Ensi kesän tavoitteet

Ei sitten ollut Crownin 75% comp kiekkoa. Ei kai sitten muuta kun 80% lätty tulemaan, kun noissa on niin räyheät kuviotkin. Toivottavasti tuo ei ole liian pro-kiekko käsiteltäväksi henkilölle, jolla on kaksi vasenta kättä...

Koska kevät näyttää tekevän väistämättä tuloaan, ja sää Tampesterissa on vähintään valloittava, kuten kuvasta näkyy, tässä arvotaan kesäksi tavoitteita jo.

Ensinnäkin 15.9. on edessä jokamiehen 7-ottelu, joka on todennäköisesti koko vuoden työnteon huipentuma, mutta kerrotaan tuosta enemmän kun tiedetään jotain. 5000 pisteen rajaa ja vähintään top10-sijoitusta tuosta joka tapauksessa haetaan. Näiden lisäksi seuraavat tavoitteet on kirjattu kaiken kansan saataville, joten ne pitää kai myös yrittää täyttää

• Kuulakolmiottelu 5kg (pyt+jve+pye) >50m
• Kuulantyöntö 7,26kg > 13,5m
• Kuulantyöntö 4kg >18m
• Rinnalleveto raakana 100kg (tavoite nostettu 110 kiloon 14.4.)
  
• 800m juoksu < 2.30.00
• Kiekko 2kg >40m
• Kiekko 1kg > 52m
• Vauhditon tasajalkahyppy > 300cm
• Korkeushyppy 160cm
• Kyykky 170kg

Kaikkien toteutumista en oikeastaan edes odota, mutta vaikka 7 noista saisi runtattua niin voisi olla tyytyväinen. Mutta kun sateet jatkuvat, niin mitä muuta sitä voisi tehdä kuin mädäntyä punttisalilla? Jalatkin luultavasti huomenna ovat lähes kävelykunnossa, niin uutta kyykkyä vaan putkeen.

Haluan suuremmat reidet.

Tänään oli karkkipäivä! Tai lähestulkoon, oikeastaan tämä oli kyykkypäivä, ja ensimmäinen piiitkäään aikaan. Otin ensimmäistä kertaa ikinä käyttöön vyön, koska aiemmin 120kg ylimenneet kyykyt ovat olleet keskikropalle aika tiukkoja. Lämmittelyn jälkeen varsinaisessa kyykyssä mentiin seuraavalla pyramidilla ylöspäin

6x100kg

5x120kg

4x130kg

3x135kg

2x140kg

1x150kg PersonalBest!

2x5x110kg

Vanha ennätys taisi olla 140kg, eli siitä mentiin hienosti yli. Kirjoitin viime syksynä tavoitteeksi seinälle 170kg kyykyn, mikä on näillä näkymin aivan mahdollinen kesällä täräyttää. Sitä vain ihmettelen, miten tämä tulos on voinut nousta ilman sen suurempaa panostusta...

NoName-laatua

MPM on vieläkin taloudellisesti sitoutumaton blogi, mutta se ei tarkoita, ettenkö täällä firmoja tai tuotteita kehuisi. Lahjoa siis saa, mutta vastapalveluksia en lupaa. Tänään en varsinaisesti saanut lahjuksia, mutta kehumisen aihetta sai taas kerran noin maailman paras urheilutekstiilivalmistaja NoName. Kun liikkeellä siellä suunnalla olin, poikkesin tänään taas kaupassa katsomassa jos jotain tarttuisi käteen. Ja tarttuihan sitä, OneWayn paitaa ja housut, jotka eivät muotiblogiin valitettavasti pääse. No, nuo olivat poistotavaraa ja hinnat olivat neuvottelukysymys. Sopuhintaan nuo lähtivät mukaan, ja pian pihalle lähtemisen jälkeen myyjä tuli huutamaan miehen takaisin, koska huomasi ottaneensa vitosen hintaa liikaa. Koska maksoin kortilla, päästiin kaikki helpommalla kun otin hyvityksenä 2 paria überlaadukkaita sukkia, jotka koristavat jalkojani juurikin nyt! Tuosta liikkeestä olen joka ikinen kerta poistunut tyytyväisenä, ja niin tälläkin kertaa. Eikä ole kalliimpi kuin intersportit, päinvastoin.

Kevättä rinnassa

Joku on viime aikoina vahvasti ollut sitä mieltä, että allekirjoittaneen pitäisi ottaa järki käteen. Jääkööt nähtäväksi. Sen sijaan uusien lelujen tilaaminen kesäksi on lähestulkoon loppuunlyöty ja näyttää seuraavalta

Crown High Spin comp.

• Crown High Spin Competition 2kg 75% ulkokehällä
• Flying Finn ABS Training 2kg
• Crown Training 1kg 70% ulkokehällä.

Vaikka tuossa yhdessä lukeekin Competition, ei tuo millään lailla huippukiekko ole, turha sitä luulla. Huippukiekossa painosta kehällä on 95% ja hintaa se lähemmäs 300e.

Jummijammi, kevätkin tekee oikeasti tulojaan! Vaikka yöpakkaset kolistelevat yli kymmenessä asteessa ja maa on pääosin lumessa, lumet sulavat hirveää vauhtia. Lähes takapihalla oleva iso hiekkakenttäkin on jo useammasta kohtaa auki, ja aurinko repii lunta pois hiekan päältä minkä kerkiää. Parastahan tässä on se, että lumen alta paljastuu pian kiekkorinki, ja Nokialla kirkon kentällä kuularinki. Se taitaa olla ainoa paikka, jossa sektoriin voi turvallisesti heittää yli 22m heittoja. En kevätteisteille tavotteita ole vielä asettanut, mutta jos 4kg pyt ei rävähdä lähes noille mitoille, niin jotain on mennyt pieleen.

Oma hidas voima on hävinnyt johonkin, eikä dieselvääntöä tarvivista liikkeistä tahdo tulla mitään, mutta nopeista liikkeistä sitten vasta tuleekin! Vuodessa rinnallevetopainot on nousseet noin 25kg, ja eilen isoimpina sarjoina 3x3x85kg meni ihan kiitettävän kelvollisesti. Tänään sitten puolivahingossa ja -valoilla sivusin myös rinnallevetoennätystäni, 90kg, jonka voisin kohta nostaa 2,5-5kg ylöspäin. Vuorossa oli raakana clean&jerkkiä, jossa pyörittelin työsarjoja ensin 70-80kg:lla, ja koska tuntui hyvältä, ajattelin kokeilla vielä ykkösiä.

Pääsiäisherkkua. Mustikka-persikkarahkapiirakka.

Ensimmäinen yritys 85kg:sta oli henkisesti aika pannukakku. Rinnalle suhteellisen helposti, mutta siitä en sitten saanutkaan lyötyä sitä aivan suorille käsille, ja päätin pudottaa suosiolla alas. Pientä kiroilua, psyykkailua ja jalkojen herättelyä, ja seuraavalla yrityksellä tuo meni kuin vettä vaan. Tangon päädyissä oli siniset ja vihreät kiekot, ja ajattelin vielä lyödä isot vitosetkin. Vaati jo henkisesti hieman enemmän lykätä tuota, kun jotain aikoja sitten epäonnistuin vielä 85kg:llakin. Aikani kun olin puhissut ja tankoa potkinut, niin ei muuta kuin yrittämään.

Rinnalle.
No problemo.
Painaa muuten kuin synti, miten tämä tästä nousee muka.
No kokeillaan.
Tsädäm, ja 90kg suorilla käsillä! Jumankauta, upeeta! Tästä on hyvä jatkaa.

Omia virheitä korjaamassa

Pieniä kiviä tippuu sydämeltä hitaasti mutta varmasti, ja kesä lähenee tulemistaan. Siinä vaiheessa kun mitättömän pienet kouluhommat eivät valmistu sitten millään, vaan roikkuvat yli puoli vuotta koska ei vain onnistu, alkaa pieni mieli pikku hiljaa murtua. Kun noita kertyy taustalle stressaamaan useampia, menee muukin eläminen häseltämiseksi, on muka liikaa kiirettä ja kaikkea... Nyt nuo solmut aukeavat kuitenkin yksi kerrallaan, ja kun vielä aurinko paistaa ja jääkaapissa on valon lisäksi kurkku, niin voivatko ihmisen asiat olla muuten kuin hyvin?

Vaikka vuoden reenit on kulkenut lähes poikkeuksetta tosi hyvin, nyt yksi iso ongelma nostaa päätään. Lumet tulivat vasta myöhään joulun jälkeen, ja sitten perään kovat pakkaset. Kun pakkasista päästiin, alkoivat lumet jo sulaa maaliskuussa kovaa tahtia, ja hiihtokausi jäi lähes olemattomaksi. Olin kovasti laskenut odotukset siihen, että kestävyyspuoli olisi tullut hyvin reenattua ladulla, mutta ei sitten ilmeisesti. Tämän puutteen huomaa isommilla raudoilla sarjojen mennessä yli viiden toiston, kun potku ei vain riitä. Perkele. Sitten keksitään jotain muuta.

Olen mainoksen uhri. Kesällä sitten katsomaan, mitä GoGolla on tarjota.

Osittain tätä korjatakseni kävin eilen kokeilemassa uudenlaista yhdistelmää, jossa kävin ensin puntilla vetämässä noin puoli tuntia pitkiä sarjoja melkein loppuunasti tehtynä, ja siihen heti perään intervalliuinti. Ja toimi muuten yllättävän hyvin! Väsytin latsit, olkapäät, ojentajat ja hauikset puolessa tunnissa melko nopealla tahdilla, ja sitten pukuhuoneen ja suihkun kautta altaaseen heittämään 10x50m vedot hieman liian pitkillä palautuksilla. Kolmannen vedon jälkeen reunalla roikkuessa ja happea haukkoessa löysin sen ihanan tunteen, kun maitohapoilla ollessa endorfiinit alkavat kirmata kilpaa ristiin rastiin pääkopassa. Intervalleista tuli just mun rakkaitani <3

Hapot yläkropassa jo ennen aloittamista varmistivat sen, että 50m matka oli ihan riittävä kunnon sykkeennostoon ja hengästymiseen. Taidan hankkia vielä privaattiuima-altaan kun olen iso, niin voi tehdä näitä niin, ettei tarvi väistellä ihmisiä koko aikaa.

-2kg viikossa --> 98,5

Taittupahan se tauti, huh huh. Olen ottanut sen linjan, että jos ei ole mitään päivitettävää, mistä olisi jälkeenpäin tarkastellessa hyötyä itselle, en päivitä. "En ehdi päivittää nyt mitään, katsellaan myöhemmin" -tyylisen postin ilmestyessä MPM:ään, ensimmäiselle kommentoijalle tarjotaan kuukauden lisäravinteet!

Lentopallon OSM2012

Mutta tänään oli tarkoitus mennä puntille kokeilemaan muutamalla isolla liikkeellä, että onko tauti oikeasti takana. Piti mennä lentopallotiimin vuorolle puoleksi tunniksi lämmittelemään paikkoja, mutta suomalaiset ihmiset eivät ilmeisesti uskalla lähteä lumisateeseen, ja meitä oli paikalla aluksi 4, vaikka kenttiäkin oli varattu 2. No, eivät sitten meinanneett päästää puntille ollenkaan, ja pelailinkin hieman reilun tunnin.

Luulisi, että tuossa ajassa paikat lämpiäisivät, mutta eivät ilmeisesti aivan kaikki. Rinnallevedon lämmittelyn aloitin 70kg:lla, mikä tuntui lähes mahdottomalta, ja luulin että olenko tullut näin huonoksi. Lopulta rymistelemällä tulivat 3x3x82,5kg, mutta eivät olleet kaunitta ollenkaan. Penkissäkään en musertunut rautojen alle, ja vauhtipunnerruksessa tanko nousi suorille käsille, eli eiköhän tässä olle pelissä taas mukana!