Kevyempi viikko

On fiksumpaa olla fiksu etukäteen, kuin jälkifiksu. Keksin tällaisen ajatuksen aiempien vuosien pohjalta, sillä hyvin kulkeneiden reenijaksojen päätös on yleensä tullut flunssan muodossa. Viime viikolla punttireenejä oli 4, tunteja 7,5 ja vauhti alkoi ikävästi hyytyä jo alkuviikosta. Reilu levon ja rasituksen vuorottelu on toiminut aiemminkin, ja nyt menossa on 6 vrk tauko salireeneistä, ja tässä on taas palauteltu vähän mieleen sitä airobista harjoittelua.

+15 kg

Tukkoon meni yläkroppa, mutta alapää pelasi kaikesta touhuamisesta huolimatta aikalailla niin kuten pitääkin. Raakatempaus riipusta lähti erittäinkin iloisesti, ja jos tätä ennen ei 77,5 kg ollut noussut, niin viime viikon torstaina se ainakin tapahtui. Kasikymppi on jo ihan uusia lukemia, mutta pakko se on kovasti sitä kohti lähteä. Seiskakympillä ja hieman isommalla pitää vaan reeniä tehdä nykyistä rohkeammin, niin sieltä se isompikin rauta alkaa liikkua. Tätä edesauttaa hieronta, jossa käväisin eilen pikapikaa töiden jälkeen. Kun ei pidä vuoden taukoa hierontojen välillä, niin paikatkin aukeavat kummasti helpommalla. Epäkkäiden ja lapaluiden kiinnitykset olivat pienessä solmussa, mutta koko selkä aukesi helposti tunnissa.

Vuoden hienoimmat ikkunatontut myynnissä!

Kuntopyörän polkeminen on tylsää. Fiksu poika kun olen, hankin käyttööni äänikirjan, jota kuunnella siinä samalla. Maanantaina meni 45 min ja eilen 30 min helposti, kun kuuntelin Hynysen puhetta naisista ja muista maailman tärkeistä asioista. Polkeminen oli ihan okei, mutta kevyt 1000m soutulaitteessa tekikin sitten huonompaa juuri hierotulle selälle. Täytyisi pitää mielessä, että hieronnan jälkeen otetaan pelkkää lepoa, eikä edes kevyttä hölmöilyä.

6 000 - 12 000 kg per reeni

Reenitahti on tällä hetkellä sellainen 450 - 500 tuntia vuoteen, ja se on ollut siinä kieppeillä jo pitkään. Paljon enempään en nykyisellään pysty, ja kun nykyiselläänkin pyristelee ihan kohtuullisesti niin en halua ahnehtiakaan. Vaikka tuntimäärä pysyy ennallaan, mutta se ei todellakaan tarkoita etteikö ruuvia pystyisi kiristämään ajan myötä. Reeneissä nostettu kokonaisrautamäärä ei kerro oikeastaan mitään,  mistään, mutta laskinpahan sellaiset huvikseni viimeiseltä kuukaudelta. Reenejä oli selvästi kahdenlaisia, niitä joissa nostettu kilomäärä oli siellä 6000 kg lukemissa, ja sitten oli niitä joissa lukema oli siellä 12 000 kilon yläpuolella. En nyt yhtään muista menneitä, mutta muistaakseni isoimmat reenit olivat noin 7-8k tienoilla. 12k reenit sisältävät yleensä vähintään kaksi pitkän kaavan mukaan tehdyistä kyykystä, mavesta tai penkistä.

Tunnista kaupunginosa

Tilanne on nyt muuttunut niin, että teen hieman yli puolet reeneistä nykyään yksin. Aikoinaan muistan reenikaverin tuoneen komean lisäpotkun tekemiseen, mutta nyt huomaan että yksin tulee painettua reilusti kovemmalla vauhdilla. Isoissa liikkeissä tauot eivät haittaa, mutta hyvin pitkien kuntopiirimäisten tai supersarjojen tekeminen on itsekseen rutkasti helpompaa. Oli miten oli, molempi parempi. Kaverista saa eniten potkua hoovereissa ja muissa liikkeissä, jossa kyse on enemmän tahdonvoimasta kuin raa'asta sellaisesta. Hyvää varmistajaa penkissä ei myöskään korvaa mikään, ja huonoja varmistajia on todellakin tullut koettua matkan varrella. Kerran muuan iranilainen tarrasi tankoon kiinno jo kolmannessa toistossa, vaikka oli kasin sarja menossa. Revi siitä huumoria sitten.

Keinu & flare

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun todella poltteli päästä heittohommia tekemään. En taida ihan hetkeen kuitenkaan päästä tekemään tuota, sillä halli on aika tehokkaasti messukäytössä näin syksyisin, ja pihalle en millään raaskisi mennä enää repimään.

Kuntosalitiedettä

Viikon kirjoitustauko näyttää tulleen tavaksi. Alkuviikolla oli töissä rauhallista, mutta loppuviikosta olisi kolmannelle jalalle ollut käyttöä, sen verran riitti vauhtia. Kyykyt jäivät tältä viikolta tekemättä, mutta ne siirtyivät sitten huomiselle. Ruokavalio on nyt pysynyt suhteellisen samana puolitoista kuukautta, ja puntin aloittamisen sekä kreatiinin pullistavan vaikutuksen jälkeen paino on alkanut viimein laskea! Ei mitään merkittävää vielä, mutta suunta on selvästi oikea ja herkut eivät maistu juurikaan. Ensimmäisessä mittauksessa 29.9. lukema oli 115,2 ja eilen se oli 115,4. Kilo ja viineri kerrallaan, sanoi poika kun työmaalle pullaa vei.

Palattu alkutilanteeseen

Excel-grafiikka on muutenkin hauskaa. Maastavetoreenejä on niin vähän, etten niistä ole jaksanut tehdä. Olen unohtanut vyön miljoonasti kotiin vetopäivänä, ja niin kävi tälläkin viikolla. Tästä lahosta päästä on välillä paljon haittaa, kun isommissa nostoissa vyö olisi todella tarpeen. Nyt 3x180 nousi ihan hyvin, eli laskennallisesti ollaan taas siellä 200 kg hujakoilla. Mutta penkkiähän mies tekee niin usein, että siitä saa kauniit käppyrät!

Päivän haiku: Kaunis kaavio, pylväitä jonossa vaan, numeroitakin

Äskesen haiku-runon säestämänä esittelen ylpeänä tuotokseni. Halusin tehdä käyrän progression sotilaspenkin seuraamiseen, ja älynväläyksenä lisäsin siihen viereen punaiset palkit havainnollistamaan lepopäivien suhdetta tuloksen nousuun. Tähän asti on palattu vanhoihin voimatasoihin, ja tästä eteenpäin kaikki on taas uutta. Viime kesän kovin sarja oli 100 kg x 5+5+7, ja eilen meni 4+4+4+6 samalla painolla. Punttireeni loppui noin klo 12, ja siitä tähän päivään klo 18 asti oli melkoista hurrikaanimeininkiä niin, ettei ehtinyt oikein venytelläkään. Nyt olen kuitenkin saanut viimein tankattua ja hierottua 2 h paikkoja auki, että huomenna voi katsoa nouseeko laskennallinen maksimi jo yli 120 kilon! 

+20 kg kahdessa kuukaudessa

Viikot vierähtävät ihan huomaamatta. Kait sitä tekemistä sitten on niin paljon, vaikkei sitä itse uskoisikaan. Viimeksi tarinoin maastavedon turmiollisuudesta, ja toissapäivänähän sitä taas oltiin tekemässä, tosin hieman kevyempänä kokonaisuutena kuin viimeksi. Vedot olivat jälleen kerran lauantaiaamuna, ja olin tällä kertaa onnistunut järjestämään päivän ruokailut ihan kohtuullisesti. Lounas kiinalaisbuffetissa, lounaan ja päivällisen välinen ateria kotosalla ja päivällinen sitten pikkujoulubuffetissa. Kävin kaverin mukana vielä tuossa Kalevaan avatussa norjalaisessa urheilukaupassa, ja voi terve mikä jono! Parkkipaikalle ei meinannut saada autoa mahtumaan, ja sisällä kassajono oli ainakin 50 m! Onneksi kassalla oli väkeä reilusti, eikä jonottamisessa mennyt 10 min kauempaa.

Lokakuun reenitunnit. Puntteihin sisältyy aina airobinen osuus, venyttelyä olen kirjannut hyvin laiskasti.

Mavesta ei jäänyt siis merkittäviä vahinkoja, ja jos meinasi jäädä niin ne kuittasin syömällä hyvin ja nukkumalla päiväunia sekä perjantaina että sunnuntaina 2 tuntia kumpanakin. Tänään olin lähdössä tekemään vielä punttisalia, mutta käännyin kotiovella ympäri, vaikka oli kaikki kamppeet päällä jo. Jos kolmesti joudun ennen jumppaa miettimään, että olenko liian väsynyt, niin sitten jään kokemusten pohjalta mielummin lepäämään. Kuluneen viikon reenit menivä muutenkin niin hyvin, että parempi kun ei ahnehdi liikaa. Vedon rasitukset ovat yleensä vasta toisena päivänä pahimmat, ja voin sillä perusteella jäädä hyvin sohvan pohjalle.

Valokuvaus on syksyn pimeydessä jäänyt turhan vähiin

Ensimmäinen hyvin mennyt juttu kuluneella viikolla: Torstain reenissä nimittäin tein alkuverryttelynä 2 x 500m soutua, joista jälkimmäisen pistelin niin täysiä, kuin alkulämmittelyssä on järkeä mennä. Lupailin 1:3x aikaa, ja mittarissa seisoi vedon jälkeen 1:39.1! Toinen positiivinen juttu, vedot ja kyykyt lähenevät viime kevään lukemia kovaa vauhtia, ja siihen päälle päästään sitten rakentamaan uutta. Viimeinen muttei vähäisin, eli sotilaspenkki. Olen nyt tehnyt sekä pompulla, hallitulla että stopilla paljon sarjoja ja toistoa. Kolme viimeisintä reeniä olivat 4+4+4+4+7, 8+8+8+8+13 ja 5+5+5+5+6, joissa viimeinen sarja on painettu tappiin asti. Parhaimmillaan viime kesänä nostin 7x100, ja nyt 7x95 tuli viimeiseen sarjaan, eli kohta alkaa olla aika pyöräyttää 2+1-ohjelma kerran läpi. Odotukset on kovat, sillä ainakin muinoin tuolla 1 RM parani 20 kiloa 60 päivässä!

Miksi kukaan ihminen tekee maastavetoa?

Maastaveto on vähän sama asia, kuin yrittäisi ryömiä käyvän mankelin läpi. Aluksi idea tuntuu hauskalta, kun telat alkavat viedä sormea pikkuhiljaa sisäänsä, ja hupi vasta alkaa kun sille antaa toisenkin käden. Sitten kun alkaa olla siinä sopassa tukkaansa myöten, niin alkaa jo vähän karmia ja harmittaa. Selkä rutisee hieman matkan varrella, ja takapuolen kohdalla laite hieman hörähtää, kunnes lopuksi jaloista tulee muhennosta melko vaivatta. Kun lopulta tipahtaa kauniisti prässättynä pyyhkeiden ja lakanoiden sekaan, luulee touhun olleen hauskaa, mutta eipä asia olekaan näin simppeliä. Yritäpä liikuttaa jalkojasi? Ei onnistu. Entäs selkä, pääsetkö kömpimään ylös? Tuskin, sen verran on poika pihalla koettelemuksen jälkeen.

Missä mun sponsorisopimus viipyy?

Vetopäivä meni vielä ihan mukavasti, ei siinä mitään. Kun syö kunnolla ja unohtaa nukkua päiväunet, niin päivähän kääntyy mukavasti iltaan, jolloin voi käydä Tampereella Zarillossa syömässä huippuhyvät burgerit, kyllä muuten kannattaa. Burgereilta kun palasin kotiin, söin iltapalaksi reilun vadillisen puuroa, ja painelin siitä sitten pehkuihin siinä hieman ennen yhtätoista. Kauheus alkoi klo 01:56 yöllä, sillä sisäinen herätyskello repi minut riipien ja raastaen ylös. Kaikista harmittomista tilanteista kamalin on se, kun ei tiedä johtuuko vatsakipu tehdystä reenistä, chilistä vai nälästä. Eniveis, huolloksi kannattaa kuitenkin kiskoa naamaan ruokaa. Kahdelta yöllä kun syö banaanin, risifrutin, sheikkerillisen kaseiinipirtelöä ja päälle vielä rahkaa, hilloa ja cashew-pähkinöitä, luulisi nälän helpottavan.

5 min Hervannan keskustasta

Niin se tekikin, aamukahdeksaan asti. Hirveän kurinan kanssa ylös rivakasti kuin gaselli lammikosta, ämpärillinen puuroa naamariin ja takaisin nukkumaan vielä kahden tunnin unet. Sunnuntai menikin siinä sitten nollat taulussa hoiperrellen, oli aivan todellisen mankeloitu olo. Sama tarina jatkui maanantaina. Vaikka koulu- ja työjutut olivat ohi jo klo 15, en vain saanut kammettua itseäni tekemään mitään järkevää saman päivän puolella. Toisilla on perjantaipullo, itselläni on lauantai-maastaveto. Lopputulema on lähestulkoon sama, maanantaisin joutuu hieman miettimään, että mikäs se koko homman järki olikaan. Onneksi se löytyy kuitenkin aina ennen seuraavaa lauantaita.

Karmiva halloween-jumppa.

Meitsi on rikki. Kaikki mihin mun elämä on aiemmin perustunut, alkaa olla murentunut tämän syksyn aikana, ihan huomaamatta. Mä en nimittäin pysty syömään enää 300 g karkkia kerralla. Jo 100 g tekee tiukkaa, mutta uppoaa alas jos pakottava tarve on. Pienestä asti on karkin syöminen onnistunut luonnostaan, sitä ei ole tarvinnut harjoitella tai miettiä, että miksi muut ovat siinä parempia. Mä olen vain ollut niin julmetun lahjakas! Muta ehkä tämä on hyvä juttu. Hiilihydraatteja välttelevät ihmiset ovat hauskoja, varsinkin sellaiset jotka pitävät blogia internetissä. Käytetty retoriikka on monipuolissaan aivan mielipuolisen laadukasta ja mahtavaa, jolla saadaan nostettua itsensä tavallisten, viljoja sekä perunoita mussuttavien ihmisten yläpuolelle. Niiden, jotka eivät ymmärrä, että jos syö perunaa niin se tukkii kilpirauhaset ja perunan sisältämät soijaperäiset aineet kasvattavat miehillekin rinnat, jotka tosin saa myös koskemalla muoviin. Tai jotenkin tuohon suuntaan se menee, eivät he aina itsekään muista. Mutta kun huutaa kovaa, niin muut kyllä uskovat :)

Aamujumppa

Listasin alle muutamia huikeita sitaatteja
- En ole todellakaan ainoa, joka joutuu pohtimaan, että miksi täysin ravinteeton ja keinotekoinen hiilarihöttö yms "sianruoka" on halpaa, mutta kunnon ruuat kuten liha ja kasvikset, hyvät maitojalosteet, ovat kaikki tyyni jo ylellisyystuotteita.
- Missä oikeasti yksinkertaiset ruokalajit, jotka eivät ole makaronia ketsupilla elihiilarihöttöä ja täyttä paskaa?
- Miksi, oi miksi lapsille tarjotaan koulussa niin paljon meidän elimistölle huonommin sopivia raaka-aineita? Miksi? Siksi kun se on halpaa. Siksi kun se on virallisterveellistä (josta minulla on hyvin miellyttävä mielipide jota en tässä ääneen kehtaa edes sanoa).  

Sianruoka, täyttä paskaa, virallisterveellistä. Oi tuota raivoa :)

Aamun kofeiinipaukku

En ole juoksemaan paljon päässyt, mutta olen yrittänyt pitää soutamiset ja kaikki pienemmät hapenottoa edistävät vetkutukset mukana. 500m soutu olisi kiva testata lähiaikoina, 1:50 on ollut sen verran helppoa kauraa jo, että 1:3x -lukemiin varmaan päästäisiin kun kunnolla puristettaisiin. Puristanut olen painonnostotankoa, ja vähän liikaakin. Tempaus riipusta on erittäin hauska liike, mutta olen alkanut kovasti kaipailla salihanskoja, ja niihin sopivaa käsilaukkua. Molemmista käsistä on nimittäin revennyt tuossa hieman alle 1x1 cm riekale nahkaa yllättäen, ja sitten on tarvinnut teipata kädet, että tangosta saa pidettyä kiinni. Tänään teipit pitivät, ja onneksi otin rinnallevedon allaolevan linkin videolla. Polvet pääsevät keikkaamaan niin kamalan eteen, että ihme kun olen vielä kävelykuntoinen.