Ole sinnikäs, älä tyhmä

Nyt voidaan ilmeisesti todeta, että tänä vuonna pk-reenin tärkeys on ilmeisesti oikeasti ymmärretty. Tänään uimahallissa tuli taas vedettyä innostuksessa pikkusen pidemmälle viimeksi. Tällä kertaa tuo pikkusen oli 900m, ja kokonaismatkaksi tuli 3km taukoineen aikaan 1h17min. 2,3km kohdalla tuli pieni ajatus ironmanin ensimmäisen osuuden, 3,8km rykäisystä, mutta se jäi nyt vielä ensi kertaan. Jos alla olisi ollut paremmat ateriat ja unet, niin olisin saattanutkin puristaa loppuun, mutta ei vielä tällä kerta.

Tällaisissa maisemissa reenimatkat taittuvat

Okei, 3km tuntuu ihan käsitettävältä matkalta, eihän siihen mene pyörällä kuin 10 minuuttia. Aloin pukuhuoneessa kuitenkin tehdä laskutoimituksia, ja totesin tuon olevan 120 kertaa altaan päästä päähän. Mitäpä tuossa vaiheessa voit tehdä muuta, kuin ottaa hatun päästä ja kumartaa moiselle hölmöydelle. Sataankahteenkymmeneen ei jaksa juuri kukaan edes laskea, mutta että vielä jokaista numeroa kohti uida yhden altaanmitan. Noin 10 vetoa ja käännös 120 kertaa. Ehkä parempi ettei näitä laskeskele, katoaa motivaatio muuten.

Koska muisti on huono ja tykkään tilastoida kaikenlaista, olen tehnyt pikku parannuksia innovaatiooni, joka helpottaa uintireenien kirjaamista. Muovikalvo ja tussikaan eivät hirveästi pidä vedestä, joten tällä kertaa käärein ne molemmat pyyheeseen, ja laitoin väliin vielä yhden käsipaperin. Pyyhe piti isoimmat roiskeet poissa, ja käsipaperi hoisi loput. Nyt koko kalvo pysyi kuivana, ja tussi tarttui ongelmitta! Ei sitten enää muuta kun reenaamaan, että on jotain mitä kirjoittaa!

Sisätilat eivät sitten ole aina yhtä hulppeat

Olen perinteisesti ottanut ylös ensimmäisten 500m ja 1000m ajat, ja tänään 500m meni aika tarkkaan 11min yhdellä juomatauolla. Tonni vastaavasti oli 25min tietämillä, sisältäen 2 vähän pidempää taukoa. Armeijassa muistan uineeni 12min 575m, mitä voisi ihan hyvin vuoksi lähteä parantamaan. Onnistuu varmasti, koska tuo 11min oli täyttä rintauinnin matkavauhtia, jota koko 3km yritin pitää yllä.

Näitä tilastoitavia asioita on kertynyt aika paljonkin, ja heitetään niistä vielä nopeasti kerätty lista.

• 200m rintauinnin aika. Lähtötaso 3min40s
• 12min uintitesti (ru). Pohjalla tulos 575m 5 vuoden takaa
• 25m mahdollisimman vähillä vedoilla (ru). Tässä vaiheessa 9 vetoparia (potku+kädet).Lähtö altaasta, seinästä ponnistaen.

All in all, ei tässä uimisessa ole pientäkään tietoa siitä riemun tunteesta, kun kiekko lähtee rantiosta asti räväkästi täyttä tukijalkaa vasten kiertoradalle. Mutta kyllä tää aina kotiolot juoksemisen voittaa!

Kierreportaat metalliritilöillä, karuudessaan tajuttoman upeat

24v ja selkä palasiksi?

Kiitos ja kumarrus, reeni jatkuu ihan hyvissä merkeissä. Tänään meinasi kuitenkin käydä aika kohtalokas lapsus, ja hajota selkä sen siliän tien. Vanhoista rymyämisistä ja allaolevista sarjoista johtuen otin rinnallevedossa käyttöön vetoremmit, että sarjat saa vähän pidemmiksi, kun puristusvoimaa oli vähän heikossa tänään. Rinnallevedossa tein sarjat 80kg:lla, ja niitä nousikin komeasti 5+6+5, ja ensimmäisessä olisi noussut useampiakin.

Tällaisia paketteja mulle tuodaan...

Aivan ensimmäisellä yrityksellä tanko ei kuitenkaan noussut tarpeeksi ylös, jolloin tiputin sen vähän vaistonvaraisesti reisien kautta maahan, mutten muistanut että kädessä oli vetoremmit. Nykäys selkään tapahtui onneksi jo reisille mentäessä, eli se oli erittäin pieni, mutta pelästytti perkeleesti. Tanko äkkiä hallitusti maahan, ja vahinkojen tarkistus. Pahimman pelästyksen jälkeen huomasin, että mihinkään ei oikeasti sattunut, eikä edes venähdystä tuntunut. Kun vielä kiertoliikkeet ja taivutuskin onnistuivat, sai lopulta huokaista helpotuksesta. Voi jeesus sitä päivää, kun selkä hajoaisi jonkun niin tyhmän asian kun punttisalilla käymisen takia. Toivottavasti ei tule tapahtumaan...

...ja tältä näyttää sisältö. Jos se maistuu sitrukselta, ei se voi olla humpuukia!

Seuraavat sarjat lähtivätkin sitten sillä meiningillä, että sama se vaikka vaihtuisi rinnalleveto vahingossa tempaukseen, ylösveto tehdään niin räjähtävästi kuin mahdollista. Ja tuosta puheen ollen, päivystin tietokoneella oikeaan aikaan ja pääsin koululla järjestettävälle painonnostokurssille! Tuonne otetaan vain 10, ja tunku on aina todella kova. Kun viime vuonna ohjelmaan tuli rinnalleveto, niin jos tänä vuonna sitten tempaus!

Ps. 8x130kg kyykky tuntui aika helpolta. Ei muuta kuin kahta markkaa kohti!

Heittokenkien valinta

Tänään postipoju toi sitten viimeisimmän täydennystilauksen Start Fitnesiltä, ja nyt on sitten pelit, pensselit ja myös rensselit viimeisen päälle. Taistelin useamman vuoden sen tosiasian kanssa, että koon 49 urheilukenkiä ei vain yksinkertaisesti löydy. Ja sitten kun lopulta löysin heittokengät Urheilukiiluselta, niin tottakai ne oli tilattava heti. Kyllä nuo Do-Winit ajoivat asiansa paremman puutteessa, mutta ero parempiin kenkiin on aivan valtava.

Nyt hyllystä löytyy sitten lopulta koekappale niin Adidaksen, Niken kuin Asicsinkin priimakenkiä! Kaikki nuo ovat melko erilaisia, mutta täytyy niistä koittaa löytää se paras vaihtoehto, joita tulen myös joskus tulevaisuudessa ostamaan. Kirjoitan tämän pitkälti itseäni ja niitä ihmisiä varten, jotka miettivät heittokenkien ostamista.

Nike Zoom Rotational IV, Adidas adiZero shotput 2010 & Asics Cyber Throw Beijing

Kuulantyönnön imago ei ole mikään mediaseksikkäin, ja ajattelin pureutua muutamaan lajin hienouteen tässä. Yleinen mielikuva lajista taitaa tiivistyä allaoleviin kuviin.

Tarvitaan iso mies...

...joka huutaa ja irvistää...

...mutta ei vahingossakaan joudu hikoilemaan.

Aika ruusuinen kuva. Se mikä usein unohdetaan on se, että jalat ovat tuossa tajuttoman kovilla. 214cm ringissä pitää ensin saada välineelle noin 10m/s vauhti, ja mahtua vielä pysäyttämään itsensä. Kun katsoo vaikka allaolevan videon työntöä, niin aika kovilla on Tomaszin oikean jalan nilkka.

Tuota syytä varten kannattaa katsoa aika tarkkaan kengän kiristysmahdollisuudet. Adidaksen kengissä tämä on tehty viimeisen päälle hyvin, kiitos erityisesti harmaalle kiristyssoljelle. Kun vielä nauhat saa kiristettyä kunnolla, ja kengän päälipuoli on sopivan jämäkkää, on kenkä kuin yhtä jalan kanssa, eikä släbäri-efektistä ole tietoakaan. Hyvä kenkä pysyy täysin jalan liikkeissä mukana, ja näissä on kyllä erittäin paljon potentiaalia jo ensituntumalla.

Sitten vielä pohjamateriaali. Nämä ovat ainoa selvästi pakituskengät joihin olen törmännyt, ja pohja on sen mukainen. Tahmea kumi pienellä nypykuviolla antaa todennäköisesti pitoa alustalla kuin alustalla, satoi tai paistoi. Harva asia tuntuu yhtä kamalalta kuin jalan luistaminen alta kesken räjähtävän ponnistuksen, joka vastaa täyden tehon hyppyä ~120kg tanko selässä. Toivottavasti pääsen koeajamaan nämä lähiakoina kunnolla!

Sitten ne Asicsin kengät. Nämä ovat pienoiset välimallit, ja sopivat mielestäni sekä pakittamiseen että pyörähtämiseen, enemmän kuintenkin pyörimiseen. Allaolevasta kuvasta näkee, että pohjamateriaali on Adidaksen ja Niken välimaastosta. Hieman joustava, kevyesti kuvioitu ja erikoisuutena kärjessä pyörähdystä helpottava rinkula.

Pohja pitää niin kiekonheitossa kuin kuulan pakituksessakin, vaikka pinta on kostea. Jos vettä on reilummin, aika nopeasti lähtevät jalat alta, ikävä kyllä... Heikkous näissä on tuo yläpuolen tuenta, molemmissa lajeissa. Päkiän päällä on kyllä kiristysnauha, jolla se kohta pysyy jämptisti, mutta jalkapöydän päällä ei sitten olekaan mitään. Kiristämällä nauhat kunnolla saa tätä paikattua, mutta ei kovin hyvin.

Vaikka tuo kuulostaa melko negatiiviselta, ovat nämä tavallaan kuitenkin mieluisimmat näistä. Jalkatuntuma on vieläkin luonnollisempi kuin adidaksissa, ja näiden kanssa voisi olla vaikka koko päivän. Erityisesti kiekkoa heittäessä tykkään siitä, että nämä kengät tulevat vähän kuin itsestään mukana, eivätkä vastusta liikettä.

Mutta sitten ne Niket.

Nämä menevät sarjaan "ostin netistä, ja en jaksa palauttaa". Nämä ovat lestiltään kapeat, ja näiden kivikova muovipohja on välillä todella liukas. Nämä on tehty pelkästään pyörähtämiseen, ja jotta näillä pystyy käyttämään jalkojaan hyödyksi, pitää jalalla todellakin uskaltaa painaa maata vasten, vaikka tuntuu että kaatuisit. Itse en osannut, ja olo oli todella kömpelö. Nämä taitavat olla kuitenkin aika pro-kengät, eli jos näitä osaa käyttää, niin saatava etu on iso. Jos ei, niin pieleen mennään.

Kaiken lisäksi kova pohja painaa ainakin itselläni jalkapohjaan, ettei kengissä ole mukava olla. Mutta yläpuolen tuenta on näissä ainakin jämäkkä!

Mies testaa: BodyPump

Noniin, nyt sitten vihdoinkin päästään ansaitulle lepopäivälle tai parille. Jos en olisi luvannut kaverille lähteä bodypumppiin, olisin jäänyt illaksi vain nukkumaan kohtiin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että lähteminen oli hyvä ratkaisu.

Kuten syksyyn kuuluu, taivaalta vihmoi vettä ja lämpötila oli siinä 9°C. Piti lähteä tekemään oma alkuverkka Macen© kanssa, mutta vaihdoin sen lopulta toisen juoksuporukan kanssa vedettyyn rykäykseen. Muut juoksivat coopervauhtisena 6min, itse vedin 3 kertaa läpi 300m rentoa kovaa 100m kävelypalautuksella. Vauhti oli noin 3min/800m, joka on ihan kelpo vauhti näin omalla kohdalla nollatason juoksuksi. Pidän vieläkin kiinni tavoitteesta juosta tuo 800m 2.30min, mikä toisi jokamiehen seiskassa pisteitä ihan kivasti näin heittäjälle. Ajat tippuivat ensimmäisestä vedosta toiseen noin 8s/300m, mutta toisen ja kolmannen välissä eroa oli vain 2s. StartFitnessistä ostetut 5£ piikkarit tuntuivat kaiken lisäksi hyviltä näin sisäänajokerralla!

Asics HyperDistance

Jos juoksusta jäi hyvä mieli, niin bodypumppiin meno kiinnosti yhtä paljon kuin flunssapotilas terveyskeskuslääkäriä.  Vielä kun sekä suomalaiset, intialaiset ja iranilaisetkin lentopallokaverit kannustivat viereisistä saleista, niin olotila oli vallan mahtava. "Come on, look at there! Only girls and you... You should come to play" ja sitä rataa. Totesin että pacta sunt servanda, ja että jos jumpasta kuuluu kuoleman ääniä, niin se olen sitten minä.

Motivaatiopaikka@Hervanta

Rehellisesti, ei ollut mitään tietoja painoista, joilla liikkeitä pitäisi tehdä. Ei auttanut muu kuin seurata kaveria periaatteella, että toiseksihan ei jäädä. Näin jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä, miten miehestä voi valua tunnin aikana noin paljon hikeä. Kyykyissä painoi tangossa taisi olla 23kg, ja voi sitä reisien tärinän määrää. Jos taskussa olisi ollut kerma, olisi se todennäköisesti ollut kyykkybiisin jälkeen pelkkää voita. Huomenna sitten voin kertoa tarkemmin kuinka suuret jumit tuosta tuli, mutta luulen että ainoa liikkuva osa miehessä on lantio.

Lopputulemana voin sanoa, ettei se ole mies eikä mikään ellei kerran bodypumppia kokeile. Jos ei muuta, niin kyllä tällä ainakin hyvän kestävyyspohjan saa sille oikealle voimareenille. Melkein itketti kaikki tehdyt staattiset lihas jännitettynä, tunsin kuinka kaikki nopeat lihassolut kuolivat sen sileän tien =(

Huomenna en sitten varmana nouse sängystä ollenkaan.

Näin hankit huikeat pakarat, ja sitä rataa!

Hei! Tää PK-reenaaminen on oikeastaan ihan kivaa! Millään tavalla puhdasta maratoonarireeniä ei ole tullut tehtyä, mutta selvä muutos siihen suuntaan aiemmista vastaavista. Viikon sisään 3 noin tunnin uintikertaa, 2 kuntopiirityyppistä rykäystä ja vielä 1,5h+2h lentopallot ovat tehneet tehtävänsä, ja happi todellakin kulkee taas. Se on mukava tunne, kun nukkuminenkin on rauhallista ja olotila on yleisesti melko virkeä. Eivät ne viisaat ihmiset ihan turhaan puhu aerobisen harjoittelun hyödyistä.

Hienosti nimetty paikka Hervannassa. Kyltin löysin, mutta tuota puistoa en.

Noista kuitenkin tippuvat jatkossa lentopallot melko pitkälti pois, koska ne eivät yksinkertaisesti sovi yhteen puntillakäynnin kanssa. Siinä ei vain ole järjen hiventä, että kyykyissä murjotuilla jaloilla yrität hypätä verkon yläpuolelle, ja vielä lyödä palloa kädellä, joka ei penkissä jumitetun rinta-etuolkapään takia taivu taaksepäin. Pelaaminen on kuitenkin kaikille hauskempaa silloin, kun kukaan ei söhlää puolia palloista turhan takia.

Punttireenissä olen täksi vuodeksi muuttanut sen, että aiemmasta poiketen jalkareenejä on pilkottu muiden reenien sekaan. Aiemmin kaikki jalkaliikkeet tehtiin puoleentoista tuntiin, ja sitten podettiin sitä viikko ennen kuin voitiin harkitakaan taas jotain motorisesti kävelyä vaikeampaa. Jumeja on vieläkin, mutta sängyn pohjalla ei sentään tarvi kärvistellä. Viime kerralla mukana olivat valakyykyt ja tehokkaampana liikkeenä bulgarialainen askelkyykky. Tuo bulgarialainen on sellainen liike, että pelkään joku aamu herääväni sellaisten afro-amerikkalaisen pikajuoksijan pakaroiden kanssa. Sellaisten, joiden päällä voi hyvin kantaa mm. maitokassit kaupasta tullessa. Vähän tähän suuntaan

Alkuvaikeuksista selviäminen

PK-kausi on alkanut ihan mukavasti, ja koko ajan otetaan pikkusen enemmän itsensä haastamista. Liian pitkään tauolla ollut uintiharrastus on alkanut yllättävän lupaavasti, ja oikeastaan noiden kaakeleiden tuijottaminen on ihan nautittavaa. Viime kerralla ensimmäinen 500m tuntui pieneltä ikuisuudelta, mutta tunkemalla matkavauhdin sekaan muutamia vetoja, löytyi kiinnostustakin hieman. 50m vapaauinti 25m altaassa vei aikaa 39s, josta ainakin 2 tuhlautui käännöksessä hengitellessä. Ainakin 1s lähtisi pois, jos osaisi kääntää itsensä vedessä ympäri. Mutta minkäs teet kun ei osaa.

Kovia kokenut kyltti @Herwood

Mielekkyyttä tuohon touhuun on kuitenkin jotenkin kummasti löytynyt, ja tänään ensimmäinen 500 meni alle 11min. Tonnikin tuli täyteen vähän vahingossa, taukoineen aika oli alle 25min,. Tarkoitus oli pistää edellisen reissun 1,5km matkasta paremmaksi sadalla metrillä, mutta vähän kuin vahingossa matka venyi 2100 metriin. Mikäs siinä oli omaa rataa vedellessä, kun ei ollut hitaampiakaan uimareita tiellä. Hapenottokyvyssä tuntuu melko reipas parannus jo nyt, vaikkei tässä olla vasta kuin matkan alussa...

Joskus kannattaa kävellä kiertoreittiä, ja pysähtyä. Parhaat hetket tapahtuvat sattumalta.

Mainitsin viimeksi akrobatiakurssista, jonka aloitin. Ja nyt myös lopetin. Kurssilla oli paljon hyvää asiaa, mutta se ei ollut aivan sitä mitä hain. Kehonhallinta ja liikkuvuus ovat kuitenkin enemmän mallia Hessuhopo kuin gepardi, joten otan mielummin askel kerrallaan. Vielä kun vanha rannevamma kummittelee kaikissa liikkeissä, jossa tasapainotellaan käsillä, niin ei tuo lopettaminen hirveän vaikea päätös ollut.

Rakastuin Start Fitnessin nettikauppaan, ja tilasin sieltä loputkin heittokenkävaihtoehdot testaukseen, ja paketti on nyt matkalla Newcastlesta Hervantaan. Hyllyssä ovat jo Asics Beijingit, Nike Zoom rotational IV:t, ja matkalla ovat Adidaksen adiZero Shotputit ja tällä kertaa oikean kokoiset Asicsit. Yhteishintaa kaikille neljälle hieman alle 100£, mikä on lähestulkoon ilmaista. Asicsit ovat ainakin aivan loistavat, Adidaksiakin kohtaan odotukset ovat kovat. Palataan niihin kun paketti on kotiovella. Sitä odotellessa voisi vaikka käydä tyttöjumpassa, koska Macelle© tuli luvattua.

Mitä vaatii päästä SM-kisoihin?

Kausi 2011-2012 oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä. 2010-2011 ei ollut myöskään ollenkaan huono, mutta ei missään tapauksessa samaa tasoa kuin 2011-2012 kehityksen kannalta. Nyt kun asiaa on pureskeltu, niin lyödäänpä tiskiin asiat, jotka nostattivat hymyä eniten. Tulevia tavoitteita asetellaan kunhan on aika, tällä kertaa järjen kanssa eikä vain tunteella.

Kuulantyönnön tuloskehitys

• Ennätyksen lisäksi tasaisuus on hyve. Hyvä ja nouseva perustulostaso antaa pohjan huippuonnistumisille, sillä tyhjästä ne eivät ilmesty. Ennätysten sekä varman tulostason kehitys vuodentakaisesta on seuraavan näköinen
• 4kg: 15,16m --> 17,93m. Varma taso 14,8m --> 16,6m
• 5kg: 14,11m --> 15,53m. Varma taso 13,6m --> 14,8m

         Näiden nojalla on hyvä ottaa seuraava askel eteenpäin, ja ensi kesän välineet ovat sitten 5kg ja
         6kg. Jos Kun eteenpäin otettavat askeleet ovat yhtä varmoja ja vakuuttavia kuin tähänkin asti,
         ollaan jo hyvin lähellä tilannetta, että käytössä on vain ja ainoastaan täysikokoinen väline. Asia,
         joka tuon estää vielä, ovat voimatasot. Ne eivät yksinkertaisesti riitä. Vielä. 170kg kyykky
         jotenkuten, 100kg raaka rive sinne suuntaan, mutta 100kg penkki tai 92,5kg vauhtipunnerrus taas
         eivät. Voiman ja nopeuden hankinta ei onneksi ole mitään tähtitiedettä, vaan raakaa työtä. Tein
         nyt lopullisesti sen päätöksen, että kohti SM-kisoja pyritään. Ei vielä ensi kesänä, mutta
         tulevaisuudessa. Matka on pitkä, mutta varmasti sen arvoinen. Tuloksellisesti se tarkoittaa noin
         16m 7,26kg kuulalla. Tähän on tänä vuonna pystynyt Suomessa 16 miestä, ja top20 pääsee
         tutulla tuloksella, 15,53m.

Kilpailu-uran korkkaus @Kangasala

Kiekonheiton tuloskehitys

• Tässä näkyy vähintään yhtä räikeästi voimatasjen puute. Otetaan kuitenkin samanlainen ennätys- ja tasohärdelli kuin äskeisessä
• 2kg: 31,38m --> 35,20m. Varma taso ?? --> 33m
• 1kg: 41,95m --> 48,50m. Varma taso ?? --> 45m

         Molemmissa varma taso nousi reilusti yli vanhan ennätyksen. Isommalla kiekolla en hakenut
         syksystä tulosta, koska yksinkertaisesti voima ei riittänyt teknisesti kelvolliseen suoritukseen. Sen
         sijaan tuo 1kg kehitys kertoo kuitenkin hyvää. Voimalla runttaamalla yksinkertaisesti mittaa ei
         tule, mutta 6,5m ennätysparannus kertoo jonkunlaisesta tekniikan löytymisestä. Suomen miesten
         top20 pääsee tuloksella 49,24m, joka on vielä aika kaukana. Mutta kuten tähänkin asti, askel
         kerrallaan mennään. Haaveilin tuolla 1kg:lla jo 50m ylityksestä, mutta ne metrit noilla lukemilla
         ovat hirveän pitkiä, joten tulevaan jäi sekin.

Ainakin lähtee tukea vasten

Syksyn reenit on alkaneet ihan maittavasti. Koska joka syksy pitää kokeilla jotain uutta itsensänolaamislajia, lähdin koulun sirkuskerhon akrobatiakurssille. Jos vaikka Finlandian norsu sattuisi joskus tarvimaan tuuraajaa... Tai sitten voin esittää sitä pientä apinaa, joka myy yleisölle pähkinöitä. Samapa tuo.

Hei ihmiset, ei teidän kannata kuntoilla. Ainakaan liian monen samaan aikaan kun minä.

Kylläpäs nyt kirjoittajaa hemmotellaan, taas saan toivottattaa 2 lukijaa tervetulleiksi! Heidi ja Tiiti, molemmille niin iso halaus kun vain 208cm sylivälillä saa annettua. Saattaisitte mahtua jopa molemmatkin kerralla, tiedäpä sitä.

Just sä, tervetuloa! Päällä huippuostos osoitteesta startfitness.co.uk. Muotibloggaus <3

Nyt se reenikausi sitten avattiin oikein kunnolla, kun puntillakin otettiin käyttöön ne maagiset 8 toiston sarjat. Aikanaan pienenä poikana muistan jo kuulleeni, että juuri 8 toistoa on optimaalinen pituus mm. kaikkeen, ja näitä sarjoja pitää tehdä 3 peräkkäin. Ei kai sitten muuta kuin tekemään! Siihen on muuten yksi erittäin hyvä syy, miksi reenaan aina aamuisin. Tänään olin salilla noin klo 18-19.30, ja joku oli näköjään sattumalta napannut kuvan yläilmoista juuri tuolloin. Tältä siellä näytti.

Hieman oli ahtaan tuntuista. En tosin ymmärrä, miksi muilla oli tuollainen valkoinen juttu päässä.

Siis ei jeesus mikä ruuhka. Omalla kohdalla tuo ei haitannut ihan hirveästi, kun yhden nostolavan ja 2 tankoa joutui jakamaan vain kolmen ihmisen kesken. Säälin vain niitä 9 henkilöä, jotka kaikki kiersivät yhden penkkipunnerruspaikan ympärillä...

Katsoin pikaisesti sarjalaskurilla, millä painoilla pitäisi tehdä 8 toiston sarjat omiin maksimeihin verrattuna. Rinnallevedossa tuo olisi ollut 80kg, ja muissa jotain muuta. Tuli kuitenkin aika raskaasti huomattua, että ykkösmaksimit ovat reippaasti edellä sarjakestävyyttä. Olosuhteista johtuen liikkeet jäivät melko vähäiseksi, mutta enpä muista hien valuneen ikuisuuteen noin reippaasti. Sarjat näyttivät seuraavilta

Raaka rive 70kg x3x8 Ote ei pitänyt, ja happi loppui.

Askelkyykky tanko jalkojen välissä 80kg x2x8x(O+V) Ei ihan finaaliin

Vauhtipunnerrus 60kg x2x8 Perkule, ei tän ois pitänyt tehdä tiukkaa

Kyykky 110x8 + 130 x 6 Keskikroppaväsy iski 130:lla.

Tuo askelkyykky tanko jalkojen välissä on mielenkiintoinen tuttavuus. Siinä tulee etujalalle mukavasti painetta, ja lihaskulmat ovat pitkälti samat kuin kuulantyönnön pakituksessa. Hieman maven ja kyykyn välimuoto, mutta toimii! Näillä siis lähdettiin liikkeelle, ja hedelmiä päästään toivottavasti korjaamaan myöhemmin talteen.

Hyvä alku iltapalalle!

Uusi alku©

Nyt ollaan sitten uuden äärellä. Toivotetaan kuitenkin ennen suurempia tarinoita lämpimällä virtuaalihalauksella tervetulleeksi uudeksi lukijaksi Katri, ja vähintään yhtä tunteikkaasti Dexteri! Jälkimmäinen kuitenkin ilman halauksia, ihan näin miesten kesken.

Nyt on saatu vihdoin levättyä tarpeeksi, syötyä liikaakin ja kerättyä motivaatiota lisää uutta reenikautta kohti. 17 viime päivästä 12 on mennyt täysin leväten, ja aktiivisempina päivinä on tullut pelailtua lentopalloa, tai jotain kevyttä höntsyilyä. Vaikka loppukesää kohti nouseva tuloskunto ja kehityksen huomaaminen on aivan mahtavaa, sydän kuitenkin sykkii vähintään yhtä paljon sille työnteolle, joka täyttää niin syksyn, talven kuin keväänkin. Tuossa fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä on jotain järjettömän koukuttavaa, vaikka se ei ole läheskään aina millään tavalla suurta hupia. Jotenkin se kokonaisvaltainen hyvänolontunne pyyhkii pois kaikki ne ikävät asiat, ja sitä jaksaa painaa kuukaudesta toiseen. Ei sillä että se olisi aina helppoa. Kyllä varmaan jokaista v___ttaa, jos reenaamaan mennessä ollut järjetön vastatuuli, sade ja ylämäki ovat kääntyneet niin, että niitä vastaan saat taistella myös kotiin palatessa.

Motivaatiosanat, jotka kolahtivat @Elementary Chinese course

Tänään ei kuitenkaan tarvinnut taistella, kun äitiltä lainattu auto kuljetti miehen suuremmin valittamatta Nokian uimahalliin! Tämä oli tämmöinen prelude alkavalle reenisyksylle, kun kävin muistelemassa että miltä se tasainen puurtaminen tuntuukan. Nokian uimahallin maailman kylmin +23°C uima-allas oli maineensa veroinen taaskin, hyi hemmetti kun tuo on kylmä...

Lämmittely oli todellakin tarpeen, ja alkuun uin 150m. Aloin jo toisella vinstalla (50m) inhota vettä ja noita kaakeleita, mutta jatkoin koska niin olin päättänyt. Tämän jälkeen hieman vastahakoisesti uin lähtötasotestinä 200m rintauintia, ja aikaa kului 3min 40s. Tiesin että aerobinen kunto on huono, ja tämä vain vahvisti sitä. Vinstat menivät 50s-50s-60s-60s, ja muistelin hyvän pitkänmatkan vauhdin olleen aikoinaan juuri tuon 60s... No ei mitään, tästä lähdetään! Tuo 200m ru tulee olemaan läpi tämän syksyn aerobisen kunnon testeri, ja ajasta lohkeaa vähintään 20s pois. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi jotain väliltä 1500-1800m, aikana 40min. Tuo uidun matkan muistaminen on aina tajuton ongelma, jos ei kirjaa heti altaalla ylös. Mutta näillä pelimerkeillä lähdetään etenemään sitten!

Kaupunki järjesti ilotulituksenkin uuden kauden alun kunniaksi! Kuvat 2012@Ratina

Suomen parhaat blogit, ilman turhia kliseitä tai kuvia uusista laukuista.

Blogimaailmaa näyttää kiertävän viiruksen lailla I ♥ Your Blog -tunnustusaalto, jolta en itsekään näköjään voinut välttyä. Ei mutta ihan tosissaan, kiitos sille taholla kuka tämän on alunperin pistänyt liikkeelle, tämä on erittäin helppo ja toimiva tapa löytää uusia kiinnostavia blogeja!

Ensimmäisenä tuollainen tuli Jaanabalta täytenä yllätyksenä, eli kiitos sinne suuntaan! Tunnustan, että luen säännöllisesti melko vähän blogeja, ja tämä on juurikin yksi niistä. Blogille tulee iso plussa siitä, että tässä on lähdetty aikuisella iällä liikkumaan aivan täydellä sydämellä. Liian moni toteaa tuossa tilanteessa vain, että en ole ollut pienenä huippu-urheilija, en siis voi aloittaa aikuisenakaan. Unohtakaa tuollaiset ja ottakaa tästä mallia! Valokuvista myös plussaa.

Tunnustuksen saaminen antaa moraalisen velvoitteen jakaa tätä tunnustusta eteenpäin. Toinen säännöllisesti lukemani blogi on se amatööribodariblogien kuningas, Metallisydän. Blogista puuttuvat lähes kokonaan puolivillaiset päivitykset, vaan oli kyseessä asia kuin asia niin siinä ollaan sitten mukana. Tämä on myös yksi niitä paikkoja, jossa voi todeta olevansa vielä monta askelta jäljessä, jos alkaa itsestään luulemaan liikoja.

Tunnustus tuli myös Dexteriltä, jonka blogi on rehellisesti pieni tuntemattomuus itselleni. Vielä. Menkää siis ja lukekaa!

Sitten on aika jakaa omat tunnustukset. Toinen toistaan toistaan parempia, voilá!

1. Metallisydän

Laitetaan tähän alkuun jo mainitut blogit. Kuvastakin sen näkee, että metskun lukeminen on yhtä hymyä! Lainasin kuvan kysymättä, kiitosta vaan :P

2. Jaanaba, Liikuntapäiväkirja.

Annetaan vielä lisäkiitos siitä, että valokuviin on panostettu. Triathlon-blogeja on miljoona, ja tämä on niistä oma suosikkini. Yritän kaivaa täältä motivaatiota syksyn uintireeneihini aina tarpeen tullen!

©Yle. Blogissa on paljon mahtavia kuvia, mutten raaskinut lainata ilman lupaa

3.Projekti150, Sannan Blogi.

Sanna on suomalaisen naiskiekonheiton kärkinimi, ja olen näitä tarinoita nyt noin vuoden päivät käynyt lueskelemassa. On hienoa päästä hieman kurkistamaan, mitä kaikkea urheilijan elämään kuuluu televisioitavien kisojen lisäksi. Kun kyse on urheilusta, tunneskaala vaihtelee aivan mahtavista hetkistä niihin, jolloin ilmeisesti toivoisi mielummin olevansa vaikka alpakkapaimen kuin yleisurheilija. Hienoa tarinaa siitä, millaista on olla urheilija, jolle on annettu toistaiseksi julkisessa mediassa lähinnä kisaturistin leima. Perkele, kisaturisti-huutelu kiukuttaa yli kaiken, kun hieman ottaa selvää nähdyn vaivan määrästä.



4. Jonin blogi, Optimal Performance.

Tämän löysin aikanaan JEE-oppaan kautta, ja totesin että onpa paljon keskimääräistä vähemmän tyhmä mies ruudun toisella puolella. Tarinan lähtökohta on siinä, että J hylkäsi sen oravanpyörän, johon itse muutaman vuoden päästä DI:nä pääsen hyppäämään. Hylkäsi sen, ja polkaisi pystyyn firman, johon suosittelen sinun kantavan rahasi, jos sinulla on pieniäkään vaikeuksia elämässäsi mm. saamattomuuden suhteen. Mars mars, mene jo.

5. TH-valmennus.

Tässä on ehkä paras personal trainerin pitämä blogi, johon olen törmänny. Ehdottoman painavaa asiaa lisättynä raporteilla yms, jotka tekevät lukemisesta mielenkiintoisempaa. Täältä löysin talven mittaan muutamia vinkkejä, joiden avulla pääsin muutamista pienistä ongelmista yli. Sori, ei ollut kuvaa.

Ainiin, ja ne ohjeet miten tulee toimia tunnustuksen osuessa kohdalle. Tai ei ole pakko. Mutta saa.

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kävin tänään koulun liikuntahallilla, jossa on tullut reenattua jo 4 vuotta. Ei ahdistanut yhtään! Hyvä merkki, hyvä merkki... Vielä muutama päivä PK:n alkuun!

Puoleksi vuodeksi aasiaan!

Olen tällä hetkellä aivan totaalisen hukassa, sillä en ole löytänyt järkkärin akun laturia muutamaan viikkoon. Se on todennäköisesti jäänyt Nokialle kesätöiden jälkeisessä muutossa, enkä vain ole saanut aikaiseksi hakea sitä. Olo on kuitenkin jotenkin alaston, kun on tottunut jatkuvasti näppäilemään kuvia mm. kaikesta, ja nyt sitä ei voi tehdä. Totuushan on myös se, että kun blogin kirjoittaja syö jotain, se pitää valokuvata. Tämän lisäksi blogikirjoituksetkin tuntuva jotenkin puolikkailta, kun mukaan ei saa liitettyä mitään edes asiaa läheltä liippaavaa kuvaa.

Wanha kuva, mutta Hervannan yu-kenttä uusitaan ensi vuodeksi! Hmm, miksiköhän...

Blogin pitäminen on muutenkin yllättävän vaikeaa. MPM on omista yrityksistäni noin kolmas tai neljäs, ja ensimmäinen joka jatkui ensimmäisen kahden kuukauden yli. Syynä tähän on ollut se, että olen tehnyt selvän aiherajauksen asioiden suhteen, jolloin olen itsekin saanut pikkuhiljaa käsityksen siitä, mikä tämän blogin tarkoitus on. Jos mietitte mitä tarkoitan vaikeudella, niin menkäähän tammikuussa blogilista.fi-sivustolle, ja etsikää 10 uutta nyt alkaa uusi uljas terveellinen elämä -blogia. Näistä ehkä 1-2 jatkaa elämäänsä syksyyn asti, koska niiden muiden punainen lanka katoaa jossain vaiheessa. Ensimmäinen merkki tästä ovat noin viikon välein ilmestyvät postaukset mallia

...sori kun en oo päivittänyt pitkään aikaan, on ollut kiirettä ja kaikkea.

Eilen söin uutta mango-pilttiä ja tänään en ole tehnyt mitään,

mutta tulinpahan kertomaan sen. On vaan ollut tylsää. Moikka!...

Hain tänään pankista itselleni Visan! Wuppidei, se tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut saa vihdoin ostettua lennot maailman ääriin! Kun vaihto-opiskelut kutsuvat, blogin pitäminen on erittäin kätevä tapa viestiä kaikesta, mitä muilla mailla on tapahtunut. Mietin pitkään, liittäisinkö nuo tarinat osaksi MPM:ää, mutta totesin että tehdään tuo projekti erikseen. Millaista se elämä sitten on suomalaisena opiskelijana Taiwanissa 2,7milj asukkaan kaupungissa, suuntaa allaolevaan osoitteeseen. Kun vielä ostan lennot tänään ja päätän että mihin sitä nyt oikein menisi, ilmestyy tuonny myös hieman tuoreempi postaus.

RUNAWAY TRAIN

Mutta sitten myös pätkä urheilua. Päätin kauden 2011-2012 henkisistä syistä johtuen oikeastaan jo syyskuun ensimmäisenä päivänä, kun veto alkoi vain olla aivan lopussa. Vaikka kävin vielä neljäs päivä heittämässä, olin jo antanut henkisesti luvan rentoutua ja kerätä voimia. Tuosta on nyt 10 päivää, ja vanne ei kiristä päätä enää oikeastaan ollenkaan. Se tarkoittaa sitä, että kohtapuoliin voidaan alkaa rakentaa pohjia uutta kautta varten!

Kumpaakohan sitä näistä sinne jalkoihin syksyn mittaan kerääntyy?

Vanhat ennätykset unholaan!

Mikä sopisi paremmin keskelle lepojaksoa, kuin 2,5h heittoreeni? No, aika monikin asia, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun lämpötila nousi syksyn keskellä taas 20°C tienoille, ja aurinkokin paistoi vähän!

Vaihtoehto nro. 2

Olin jo vaatteet päällä lähdössä koululla pidettävälle suunnistuksen alkeiskurssille, mutta kaverille soittaessa selvisi, että kurssi alkaakin vasta huomenna. Kurssi järjestetään koululla saunatiloissa, niin olisi ollut varmaan melko outoa pamahtaa jonkun Ryyppää&Rällästä-kerhon saunalle muina miehinä lenkkareissa ja tuulipuvussa luullen, että paikalla on oikeasti pihkaniskoja.

Oli miten oli, kun olin asennoitunut jo että pääsen hieman sisätiloista tuulettumaan, niin otin suunnan sitten Hervannan keskusurheilukentälle. En tiennyt yhtään minkälaista tulostasoa olisi odotettavissa, mutta lähdinpähän kuitenkin hieman fiilistelemään. Aloitin kiekkoa heittelemällä, eivätkä paikaltaan heitetyt lämmittelyt tuntuneet lähtevän sitten ollenkaan, eivätkä myöskään kierroksen vauhdilla heitetyt lämmittelyt. Kunnon heitot alkoivat kuitenkin osua ihan mallikkaasti pienen tartanilla suoritetun makoilun henkisen valmistautumisen jälkeen.

Jos se toimii Mo:lla, pakko sen on toimia minullakin

Budjettisyistä olen hieman huonossa tilanteessa toistaiseksi, kun varastossa on vain 1kg ja 2kg kiekkoja. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi.

1. Tulla vahvemmaksi, että jaksaa heittää isoa kiekkoa.
2. Nostaa opintolainaa, jotta saa 1,5kg kiekot helpottamaan isoihin kiekkoihin siirtymistä.

Tapahtuu mitä tapahtuu, tänään tuli nuijittua tuo keväällä tehty 1kg:n ennätys, 47,35m, jonka luulin jäävän historiankirjoihin. Kesän läpi 45m on ollut varma lähes joka kerta, mutta 46m ei sitten millään. Tänään lensi sitten urakalla, ja 2 heittoa osui 48m päälle, pidempi vähintään 48,50m! Tuo saattoi myös olla yli 49, mutten löytänyt tarkkaa laskeutumispaikkaa. Jäipähän nälkää ensi kesäksi!

Kokeilumielessä otin myös tuloksen 6kg kuulalla. ~8 työnnöstä 2 osui 14m viivalle, tarkkana lukemana 13.90m. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensi kesänä sitten iso kuula lentää yli 14m, ja aletaan olla jo aika lähellä SM-kisarajoja. Ei sillä että olisin päättänyt sinne pyrkiä, vaan ihan muuten vain :)

Mitä tehdä, jos ei osaa levätä?

Ensimmäinen viikko syksyn lepokautta on mennyt melko tunnustellen. Tilanne on melko outo, kun yhtään reeniä ei ole näköpiirissä, eikä edes tarvetta palautua edellisistä. Voi (täytyy?) vain olla ja tunnustella.

Syysflunssan jäänteet pitävät huolen nyt ehkä oleellisimmasta asiasta, eli estävät uuden kauden aloittamisen liian aikaisin. Ensimmäinen viikko tauosta on mennyt hieman opettelun merkeistä, eikä tee vielä sen suurempia ihmeitä minkään suhteen. Toinen viikko on jo sitten alkanut tuntua ihan oikealta levolta, ja kroppa alkaa oikeasti kerätä voimia talteenkin vähän. Vanhat kolotuksetkin alkavat pikkuhiljaa olla historiaa, ja mielikin on alkanut piristyä. Ainakin alkava viikko vielä jatketaan täysin levon merkeissä, mutta sen jälkeen on tulevaisuus auki. Jos ei ole 100% sellainen olo, että voidaan lähteä uutta kohti, niin sitten levätään lisää. Luultavasti tässä tapauksessa suurin kynnys aloittamiseen on henkinen, ei niinkään fyysinen...

Kunnon eväillä jaksaa talven yli

Levon ja pitkien öiden lisäksi yksi parhaista ohjelmanumeroista on ollut syöminen! Annokset ovat olleet vähintäänkin reiluja, ja on myönnettävä että noutoruoka alkaa tulla jo korvista. Kaikenlaista sugerfoodia on mennyt myös yli minkään kohtuuden karkkeineen ja jäätelöineen. Ingmanin Creamy -jäätelöt ovat muuten huikean hyviä, suosittelen!

Tulevaisuuden suunnitelmat alkavat hahmottua vähitelleen, mutta kerron niistä kun asiat on lyöty lukkoon. Teaserina voisin heittää, että Porin yleisurheilustadionilla on tulossa yhtä sun toista mukavaa tapahtumaa lähivuosina...

Ps! Enpä ole ennen tienannut 50 euroa pysäyttämällä taksia. Olin jo bussissa matkalla kohti Tampereen helmeä, mutta näin NoName Brand Storen taksin pysäköitynä mystiseen paikkaan X. Pikaisella päätöksellä hyppäsin viime hetkellä pois bussista, ja menin juttelemaan kuskille. Firma oli facebookissa luvannut ensimmäiselle taksikuskille salasanan sanoneelle lahjakortin firmaan, ja ihme kyllä olin ensimmäinen kuka tuon teki! Kilpailu oli ollut voimassa 3.9. asti, ja tänään oli viimeinen päivä tuolle. Olin firmaa aiemminkin kehunut, ja syksyn myötä tulee tehtyä siis uusi ostosreissu tuonne!

Vain taivas on rajana. Kärsivällisyyttä.

Tämä kulunut kesä on ollut tuloksellisesti muutamilta osin aivan loistava, vaikka mennyt reenikausi ei ollut mitenkään täysosuma. Fyysinen kunto ei ole ollut mitenkään ylivertainen aiempaan verrattuna, mutta onnistumisia on silti tullut useampia kappaleita. Kaiken tämän excel-taulukoissa näkyvän kehityksen taustalla on kuitenkin jo pidemmän aikaa hiipinyt melko perusteellinen henkinen väsymys. Viime vuoteen verrattuna tämä nykyinen tilanne on hieman päinvastainen. Nyt tiedän fyysisten ominaisuuksien riittävän reiluihin ennätyskorjauksiin monella rintamalla, mutta henkistä potkua ei tähän tällä hetkellä vain löydy.

Viime vuodelta päällimmäiseksi jäi ajatus, tulenkohan menemään ensi vuonna vielä tästä eteenpäin. Tänä vuonna tiedän, että vain taivas on rajana. Kärsivällisyyttä.

Askelia tullaan ottamaan eteenpäin, isoja ja pieniä. Pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu on kuitenkin antaa nyt tarpeeksi pitkä lepohetki, ja alkaa rakentamaan tulevaa kehitystä puhtaalta pöydältä. Näillä puheilla, tästä päivästä lähtien (oikeastaan jo eilisestä, teksti muhi koneella yön yli...) alkaa 2-8 viikkoa kestävä ylimenojakso, jonka aikana ladataan akut uutta nousua varten. Kausi 2011-2012 oli tähän mennessä selvästi paras, mutta vei voimia moninkertaisesti aiempiin verrattuna.

Jos tässä syksyn lämpimillä tekee vielä mieli käydä kiekkoringissä niin sitten käyn, mutta täysin rennoin mielin ilman suurempia puristuksia.

Uintiharjoittelua helpottava innovaatio! Kannattaa kokeilla

Ajatukset on jo aika pitkälti siinä, että pian pääsee syysloman viettoon. Tauti on lähestulkoon jo selätetty, eli syksyn viimiset ulkoreenit voidaan panna pakettiin ennen ansaittua lepohetkeä. Eniten hampaankolossa on tekemättä jäänyt kiekkoreeni, jossa olisi myös tarkoitus kokeilla allaolevia!

Tänä syksynä ajattelin ottaa oikeasti tosissani tuon aerobisen harjoittelun. Isoimpana tekona tuon eteen on valita laji, josta oikeasti myös pidän! Toisin sanoen uimahallin kaakelit kutsuvat... Yksi maailman suurista vääryyksistä on muuten se, että Tampereella uimahalleissa eivät päde opiskelijahinnat viikonloppuisin. Onko meillä enemmän rahaa käytössä viikonloppuisin kenties? On kaksi erittäin isoa syytä siihen, miksi peruskunto täytyy rakentaa paljon entistä paremmin tulevaa vuotta varten. Ensimmäinen näistä syistä on tuon yleiskunnon parantaminen, joka toivottavasti vähentää myös tautien määrää. Hengitystievamman omaavana noiden kanssa on saanut tottua elämään. Toinen suuri syy on parempi palautuminen reeneistä. Jos sillä välttäisi nämä maailmanluokan jalkajumit, joista tänäkin kesänä kärsittiin.

Mutta sitten hei! Tässä lähiviikkoina putkahti ilmoille maailmanluokan innovaatio! Opinnoista on ollut selvästi jotain hyötyä. Vaikkei uintityylini hirveästi muistuttaisi norsua, ei muisti varmasti ole lähelläkään tuon elukan vastaavaa. Kun ui altaassa yli 30min, unohdan aivan varmasti kaiken muun paitsi uidun ajan ennen kuin pääseen pukukaapilleni asti.

Ratkaisuna tähän on kuvassa näkyvät läpyskät! Siinä on muovitaustan ja -pinnan omaavaa tarralaminaattia leikattuna A5-kokoon noin 8kpl. Innovaatio toteutuu yksinkertaisuudessaan näin, että otan altaalle mukaan yhden tuollaisen sekä vedenkestävän tussin juomapullon kaveriksi. Tuohon voin sitten kirjata kaikki hauskat tapahtumat reenin varrelta, että muistan ne jatkossa. Eikä tässä vielä kaikki! Kotiin päästyä tuon laminaatin voi avata, ja liimata tekstipuolen ihan tavalliseen reenivihkoon! Näin ei tarvi tapella märkien paperien kanssa. Ei lainkaan hullumpi idea!

Tavoitteet saavutettu! Alle 100kg lukemat olisivat tietysti kivat

Huhhuh, nyt on sitten kilpailu-ura avattu allekirjoittaneen osalta myös näin aikuisiällä! Jokamiehen 7-ottelu Kangasalla oli hieno kokemus, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Lähtökohdat eivät oleet kovin ruusuiset, kun syysflunssa oli aamulla ottanut vain tiukempaa otetta ja aivotoimintakaan ei ollut mitenkään kehuttavan vilkasta... Mutta ei sen väliä, sen verran pitää yrittää kun mihin pystyy. Auto starttasi aamulla 11 aikaan kohti Kyötikkälän kenttää!

Kyötikkälän urheilupyhättö (a)kangasala.fi

Kotona pyörittelin pitkään päässäni ajatusta, ottaako mukaan juoksupiikkarit vai ei. Toisaalta olo sanoi, että olisi parempi jättää ne kotiin, ettei tule edes houkutusta lähteä hyppimään tai juoksemaan. Aikani pyöriteltyä päädyin kuitenkin ottamaan nuo, sillä mieli teki kovasti hypätä korkeushypyssä tulos. Oma ennätys tuossa kirjataan 157, ja se on tehty joskus 20kg sitten.  Kahdelta viime kaudelta löytyy vielä noteerauksena 155, mutta tämä vuosi on ollut hieman hankalampi. Kesäkuun tienoilla tuli käytyä hyppäämässä pari kertaa, molemmilla kerroilla 150cm ylittyi erittäin helposti. Heinä-elokuussa sitten tapahtui jotain mystistä, kun 140cm alkoi olla myös erittäin vaikea, vaikka sekin lopulta aina ylittyi. Aika epävarmasti tilanteesta siis lähdettiin tuon suhteen liikkeelle...

Erä09, huipputiimi!

Ensimmäisenä lajina oli aitajuoksu. Kävin ennen erää neuvottelemassa toimitsijan kanssa asiasta, että onko pakko startata päästäkseen seuraavaan lajiin. Näin kuulemma säännöt sanoivat, joten eri muuta kuin mies telineisiin. En halunnut juosta matkaa edes rennosti, koska kuumeisena ei kuulu juosta, piste. 25s aika ei olisi lohduttanut, ottelun kokonaispisteistä en olisi kuitenkaan pystynyt taistelemaan. Starttiharjoitus on kuitenkin hyvästä, ja kyyristyin telineisiin odottamaan paukkua. Lähtö onnistui ihan hyvin, mutta ensimmäistäkään aitaa en ylittänyt. Jälkikäteen sanottuna hyvä, että maltoin olla juoksematta.

Odottelun ja hämmennyksen jälkeen oli toisena lajina kuulantyöntö, koska korkeuspaikalla oli pienoinen ruuhka. Onneksi yläkroppaa oli lämmitelty jonkun verran, ettei aivan kylmiltään tarvinnut lämmittelytyöntöihin lähteä. Paikaltaan heitetyistä lämmittelytyönnöistä ensimmäinen tipahti jonnekin 14m tienoille, ja tuntuma oli ihan hyvä. Tein vielä yhden vauhdillisen ja paikaltaan heitetyn työnnön, joista en oikeastaan muista mitään, fiilis oli kuitenkin hyvä.

Onnetar oli vielä arponut allekirjoittaneen työntämään ensimmäisenä, joten ei muuta kuin kovaa tulosta heti kättelyssä! Rento mutta terävä varmahko pukkaus lukemille ~16,2m ja järjetön helpotus! Tuo oli luultavasti myös pisin työntö ikinä, jonka olen pitänyt sisällä. Reeneissä en hirveästi yliastumista välttele... Tulos oli kuulemma siihen mennessä päivän paras, mikä vain paransi fiilistä. Toiseen työntöön päästiin sitten täysin rennoin mielin, ja kuula löysi kohdan 16,54m! Onhan tuo kaukana vielä keskiviikkoisesta 17,93m, mutta se ei pysynyt millään ringissä, niin turha vertailla. Reenitulokset ja kisatulokset ovat asia erikseen. Kolmas työntö meni sitten pipariksi, mutta ehdottomasti positiivinen suoritus oli kokonaisuudessaan!

Seuraavaksi oli vuorossa korkeushyppy. Hieman vastentahtoisesti hyppäsin koehypyn 130cm, koska noin matala rima on sekoittanut aina tekniikkaa niin, että en muista hypätä tarpeeksi ylöspäin. Hyppy leijaili kuitenkin ainakin valovuoden riman yläpuolelta niin toivo alkoi herätä. 140cm taittui ensimmäisellä hypällä, niin tiesin että hyvä tästä vielä tulee! 145cm ensimmäinen taas pudotti melko rumasti, mutta pienten tekniikkavinkkien ansioista toinen hyppy ainoastaan hipaisi rimaa. Ja tiputti sen kuitenkin, jumankauta! Kolmanteen sisuuntuneena latasin lähes identtisen hypyn, mutta tällä kertaa rima pysyi kannattimillaan!

Oppikirjatekniikka? Not.

150cm putosi taas ensimmäisellä, melko hyvällä hypyllä. Toinen hyppy taas nousi korkeuksiin, ja yli! Huikea fiilis, kun tulokseksi meinasin jäädä 140. Korkeudesta 155 ensimmäinen yritys oli ihan kelpo, mutta toisessa hypyssä vasemman jalan nivunen ilmoitti olemassaolostaan, ja vihlas hieman. Kolmas hyppy meni sitämyöten pipariksi, kun en oikeastaan uskaltanut enää hypätä. Tuloksissa allekirjoittaneelle on merkitty kuitenkin 155cm tulokseksi, pitänee korjauttaa tuo :)

200m ja pituus menivät sitten fiilistellessä, otin noin 30m vedon 200:lla ja kävelin loppuun. Starttipysyn kanssa lähdöt ovat oikeastaan aika hauskoja! Allekirjoittaneelle viimeiseksi lajiksi tuli keihäs. Ensimmäisellä lämmittelyheitolla otin täyden juoksuvauhdin, mutta kädellä en tehnyt vetoa yhtään. Kun olin saanut pönkän lyötyä maahan, repäsi nivunen jo isomman vihlaisun. Päässä pyöri vain, että näinköhän jäi yhden heiton varaan kaikki... Ensimmäiseen kiskaisuun latasin kaiken, ja keihäs lähtikin paremmin kuin mitä tämän kesän reeneissä keskimäärin. Pituus oli reipas 42m, mutta varpaat sentin verran viivan päällä. Toimitsija olisi antanut tuon mennä hyväksytystä, mutta yliastuttu on joka tapauksessa yliastuttu. Mutta nivunen ei sattunut ollenkaan! Toiseen heittoon askelta taakse ja hieman vähemmän yritystä, ja keppi lensi 45,22m. Kauden paras, muttei heittona hyvä. Tyytyväinen voi olla joka tapauksessa, kun 38m tulos olisi ollut myös täysin mahdollinen.

Long story short, 3 onnistumista kolmessa lajissa! Ei voin kun olla tyytyväinen. Kiekkouran aloittaminen on lähellä 5.9. Nokialla käytävissä kisoissa, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Nyt vietetään sunnuntai sängyn pohjalla parannellen, ja miettien tulevaa :)