36 grammaa päivässä!

Toinen työviikko puolivälissä. Viime viikolla työn merkeissä 1300 kilometriä autossa, tällä viikolla kahden päivän jälkeen jo 600, mutta loppuviikosta helpottaa. Alkuvuodesta viisastuneena en jää pitkien ajohetkien jälkeen kotiin makaamaan, jos suinkin vain jaksan lähteä jotain tekemään. Eilisen työpäivän jälkeen suuntana oli kevyt kuntopyöräily ja verryttely, ja niiden tekeminen todellakin kannatti. Kuntopyörän selässä 20 min + 10 min istuminen oli melko tylsää, mutta musiikin ja valuvan hien motivoivana pääsin kuin pääsinkin perille. Koulun salilla on suorituspaikkoja ehkä semmonen 30, ja eilen väkeä oli paikalla yli 50, eli noin kuusi kertaa se mikä on sopiva. Iltareenaamisen kiroja, tästä on ihan kohta vaihdettava johonkin kaupalliselle salille...

Huono havainnollistaminen

Paino ei ole pudonnut, mutta jonkunlainen torjuntavoitto on kuitenkin otettu. Paino on noussut keskimäärin 36 grammaa päivässä kuluneen kuukauden aikana. Kun otetaan huomioon, että siinä samassa on aloitettu sekä punttireeni ja kreatiini, ja vatsasta puristettaessa sormien väliin jää lauantaimakkarapötkön sijaan vain hk-blå, uskon enemmän tunteeseen kuin faktaan. Kehtaako DI sanoa noin? No, sanoipa kuitenkin. Polvet eivät vieläkään tykkää hyppäämisestä, mutta tempaaminen, kyykkääminen ja rinnalleveto ovat olleet jo kivuttomia. Ja ne tehtaiden portaat, varmaan 100m ylöspäin kiipeämistä tänäänkin erilaisia hobittiportaita kiertäen ja kiiveten. Mutta ei sen väliä, huomenna taas reenataan.

Superolkapääreeni ja mielihyvähormonit

Onnen hetkiä on montaa sorttia, ja parasta on se, että ne eivät vaadi miljoonan euron rantahuvilaa tai kaukaisen rantakaupungin hiekkarantaa selän taakse, jolloin selfie ikuistaa hetken. Eilisen työreissu alkoi klo 7:40 Tampereen Hervannasta, ja 4,5 h ajamisen, 6 h työrupistuksen sekä muutaman tunnin punttisalivisiitin jälkeen palasin samaan pysäköintiruutuun klo 22:00. Suurimmat mielihyvähormonin pulppuamiset ajoittuivat välille 18:00 - 21:10, kun tein matkalla pikaisen visiitin Hämeenlinnaan ruoan ja kuntosalin merkeissä. Kunnon pumppailun jälkein jouduin ajamaan lähestulkoon reikä päässä kohti kauppaa, jotta ehdin ostaa itselleni evästä ennen sulkeutumista. Siinä kun 20:58 - 21:10 vetelin vadelmarahkaa cashewpähkinöiden sekä vaaleanpunaisesta sheikkeristä nautitun hanaveden, huomasin taas elämän ihanuuden.

Ostokset

Paikallaan oleminen ja jämähtäminen on hirveää, se pilaa elämän niin ettei sitä edes huomaakaan. Itselleen ja muille pitää antaa aikaa pelkästään olla ja makoilla rennosti, mutta liikaan velttouteen hukkuu ja tottuu äkkiä. Pitkän päivän jälkeen lepohetket tuntuvat entistä mukavammilta, ja muutenkin iltaisin uni maistuu paljon paremmin. Pitkän työpäivän päätteeksi jumppaaminen oli sellainen, mitä en olisi ollut itse tullut tehneeksi, mutta onneksi oli kaveri potkimassa hieman vauhtia.

Sarjakuvan piirsi Juba, anteeksi kun lainasin. Joskus asiat menevät näinkin.

Uusi sali on aina pienoinen mysteeri, eikä koskaan tiedä miten homma lähtee sujumaan. Joskus menee aikaa vartti siihen, kun yrittää löytää ristikkäistaljaan vetimiä, ja joskus koko parintuntinen on yhtä flowta vaan. Tällä kertaa oltiin jossain siinä välillä, ja pumpattiin. Ken edellisenä päivänä reenattiin ala- ja keskikroppa, niin tällä kertaa reenattiin ylä- ja keskikroppa. Penkkiä 6x10 (vikat sarjat 12 ja 14 toistoa), hauiksissa pyramidi ylhäältä alas, viimeisenä droppisarja ja viimeisenä itsensänolaus olkapäille. Resepti alapuolella.

- Ota valmiiksi kaksi kappaletta käsipainoa kutakin kokoa: 4, 3 ja 2 kg. Lisäksi tarvitset kädet ja kaverin.
- Seise pystysuorassa, ei huijata. Vipunostot suoraan sivuilta ylös, niin kauan kuin kädet nousevat yli hartialinjan ilman suurta heiluntaa. Sitten painot pois, kolmosilla sama homma, ja vielä kerran kakkosilla.
- Kun kaksikiloisetkaan eivät nouse, sitten kaveri ottaa ranteista kiinni, ja painaa käsiäsi lantiotasi vasten, samalla kun yrität nostaa niitä sivuille päin. Nostaa niin perhanan kovaa kuin jaksat.
- Jatka
- Lopeta.

Tuollaisen olkapääpumppauksen paras puoli on se, että kädet lähtevät tämän jälkeen kuin itsestään nousemaan ylöspäin, vaikka yrittäisit roikottaa niitä rentona. Kokeile pois!

Pikareenien hyvät puolet

Kolmen vartin reenirykäisyistä on löytynyt ihan yllättäviä puolia, mitä en osannut edes odottaa. Sunnuntaina pääsin illalla kotiin vasta hieman puoli seitsemän jälkeen illalla, mikä on normaalisti tarkoittanut sitä että olen tehnyt puuron sekä mukillisen teetä, ja mennyt niiden kanssa nukkumaan pikimmiten. Nyt halusin kuitenkin rykäistä siihen reenin, ja olin jo 19.25 salissa soutamassa paikallani, kohti ei mitään. Hemmetin soutulaitteet. Hyvät lämmöt noilla joka tapauksessa saa, vaikka vähän hölmöläisten puuhaa onkin. Pikareeni mahdollisti tässä tapauksessa sen, että illan laiskottelu vaihtui pikahikoiluun.

Kuten tämäkin touhu on

Pikareenien toinen hyvä puoli on se, että sama tekemisen meininki tarttuu myös pidempiin reeneihin. Sarjatauot ovat lyhentyneet ihan puolivahingossa, ja siinä samalla pysyy lämmöt hyvin yllä ja kaloreitakin palaa mukavasti. Kaiken touhun ohessa olen alkanut kaivata kovasti salihanskoja, joista luovuin reilu vuosi sitten vanhojen hajotessa. Eivät nuo kovettumat ole murhe ollenkaan, mutta tänään kämmeneen tuli reenin alkupuolella aika reipas palkeenkieli, jonka alta hymyili veresliha. Vähän liikkeitä muuttamalla tuo ei haitannut, mutta kyllä se perkuleen kipeää teki kun karhealla tangolla yritti nostaa,

Katowice toivotti tervetulleeksi

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja aika kevyellä ohjelmalla mentiin, mutta huomenna sitten on vuorossa lähemmäs 10 tunnin rykäisy 400 ajokilometrin kera. Kuuleman mukaan selkävaivat ovat työssä ammattitauti, mutta niinhän nuo taitavat olla kaikilla ketkä auton kyydissä joutuvat vähänkään istumaan. Täytyy pitää tuplasti parempi huoli liikkuvista osistaan, etteivät välilevyt tai ketkään muutkaan ala liikaa pullistelemaan.

Pikareenikokeilu

Alle tunnin pk-reenejä on kertynyt ihan mukavasti, ja ajattelin alkuviikosta vapaa-aamuna repäistä pitkällä reippaalla kävelyllä. Metsien, männynkäpyjen ja kiipeilytelineiden läpi kävi tie, ja kaiken tallensi tietysti älypuhelin, jotta voin todistaa olleeni lenkillä. En nyt emmärrä että miten tuo laite laskee reitin korkeuserot, mutta samapa tuo jos pitää paikkansa.

Takareidet olivat tuossa kovimmilla, ja lopussa sinisellä käyrällä näkyvä nousu oli jo melko hapokas, kun piti hiekkarinnettä luikerrella ylös takaisin metsän siimeksestä ihmisten ilmoille. Lenkistä jäi selvät jäljet, kun keskiviikkona puntilla otin lämmittelyssä tasajalkahyppyjä, ei nimittäin irronnut ollenkaan. 108 cm on vakionousukorkeus, mutta siitä ei juuri ylöspäin ole tällä hetkellä toivoa päästä. Kestävyys syö nopeutta, minkäs teet. Olen perinteisesti tehnyt punttireissuja, jotka ovat pituudeltaan 2 - 2,5 tuntia lämmittelyineen, ja nyt joudun muuttamana tuota todennäköisesti töiden takia.

Näistä nautitaan nyt

Tänään koeajoin 45 min punttireeniä, ja ei tuo vielä ihan omalta tuntunut, mutta kehityskelpoinen idea on kunhan pääsee vauhtiin. Aamulla tunnin tennispelien jälkeen ajoin kotiin, heitin sämpylän suuhun ja suuntasin kohti salia. 500m soutulämmittely, hyvin kevyt etukyykky nousevilla sarjoilla ja lyhyillä palautuksilla. Perään kulmasoutua vuorosarjoina, hauista samalla idealla, ylivetoliikettä taljassa ja kylkireeni vielä perään. 17 sarjaa ja 45 min, kun keskiviikon reenissä oli 25 sarjaa 140 minuutissa. Tämä on kuitenkin ainoa reenivaihtoehto silloin, kun työpäivä venyy 12-tuntiseksi.

Hyvän onnen alkeet

Tänään tuli pitkä teksti, mutta koska onni potkaisi kunnolla, niin mikäs tässä on kirjoitellessa. Elämässä voi menestyä monella tapaa, ja jokaisen itsensä tehtäväksi jää määritellä se, mikä menestyminen on tärkeää. Omassa elämässäni näitä kokonaisuuksia on kolme: ihmissuhteet, harratukset ja koulu/työ. Ihmissuhteita en tässä blogissa halua hirveästi valottaa, mutta oman lähipiirin arvoa ei voi liikaa korostaa. Treeneissä viimeiset ajat eivät ole olleet niin valoisia kuin olisin halunnut, mutta kyse taitaa olla enemmänkin liiallisista tavoitteista, kärsimättömyydestä ja omista laiminlyönneistä. Sen sijaan koulu- ja työrintamalla on onnistanut hyvin, mistä olen todella yllättynyt, koska en mielestäni olisi ansainnut näitä. Tein alle pienen piirakkakaavion siitä, mitä menestyminen mielestäni vaatii.

Piirakka on jaettu prosentteihin, mutta ei onnistuakseen sataa tarvitse saada. Puoletkin tuosta riittää ihan hyvin. Toisinaan ihmisillä käy tuuri, se on ihan selvää. Toisen päälle putoaa taivaasta setelinippu, toisen päälle flyygeli. Onnellisuus riippuu siitä, halusiko seteleitä vai flyygelin. Muut kohdat ovatkin sitten vähän kinkkisempiä. Puran nämä lyhyesti pala palalta.

Tuuri. Tarkemmin kun mietin asiaa, niin päädyin siihen että puhdasta tuuria ei ole. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä tuon suhteen. Kun löydät kadulta lottokupongin ja satut saamaan sillä päävoiton, et voi tuosta saavutuksesta kovin kehua itseäsi vaikka kuinka haluaisit. Tämäkin tuuri pitää ansaita, eli pihalle pitää lähteä jos kupongin haluaa löytää.

Itse hankittu tuuri. Oma lempparini. Jos haluaa voittaa lotossa, kasvaa tuuri huomattavasti jos tekee rivijä kolmen sijasta 3000. Jos haluaa iskeä itselleen jumppaohjaajan, kannattaa mennä aina hänen tunneilleen eturiviin kuolaamaan. Tai sitten ei, mistä minä tiedän. Lähettämällä 200 työhakemusta, napsahtaa työpaikka todennäköisemmin kohdalla kuin kahdella hakemuksella. Penkkipunnerrukseen tätä ei kannata soveltaa, jos 60 kiloa ei nouse ensimmäisellä, niin se tuskin nousee kahdeksannellakaan yrityksellä.

Oma vaivannäkö. Tämä on perusta tuolle, että saa hankittua itselleen hieman hyvää tuuria, Koulun tenttiasiat ovat aika todennäköisesti hallussa, jos asioita on koko kurssin ajat käynyt itse läpi. Yliopistolla olen oppinut erityisesti sen, että viime tingassa ei kannata yrittää ihmeitä, vaan työ pitää tehdä paljon aiemmin. Etsi, opiskele, yritä, epäonnistu, nouse uudestaan jaloilleen. Ei minua olisi kiinnostanut nousta tänään 7.15 puntille, kun ensimmäinen sovittu meno oli vasta klo 12. Mutta miksi jättää asia tekemättä, jos sen voi tehdä? Jos joka kymmenes vapaaehtoinen teko tuottaa jotain hyvää ja loput vain jotain neutraalia, niin kannattaako nämä kymmenen tekoa silti tehdä?

Suhteet. Myönnetään, on paljon helpompaa olla Kim Yong-mikälien poika, kuin työleiriltä pakoa yrittäneen Hut Hai-Tsun poika Pohjois-Koreassa. Ihmiset saavat syntymässä eri määrän pelimerkkejä, mutta täällä Suomessa huonoistakin pelimerkeistä huolimatta voi päästä hyvin pitkälle.

Pienet asiat. Olen erittäin laiska, jos ei tarvitse olla ahkera. Pyykit saattavat odottaa kolme vuorokautta kaappiin pistämistä, tyhjät maitopurkit lojuvat pöydällä ja Aamulehdelle olisi pitänyt lähettää opiskelijatodistus jo kaksi viikkoa sitten. Pääasia on kuitenkin olla riittävän hyvä tilanteeseen nähden, ja tehdä oikeita asioita hyvin. Olen ostanut puolisolle kukkia keskimäärin kolmen vuoden välein, lämmittelen reenin alkuun aina 20 - 40 min ja teen asiat mielummin päivän ennen deadlinea, kuin tunti sen jälkeen. Mikä on tärkeää, se tehdään riittävän hyvin, ja se mikä ei ole tärkeää, tehdään niin kuin tuntuu.

Diplomityön viimeistely, nimmarit kaikille!

Olen nyt saanut diplomityöni tehtyä, signeerattua ja lähetettyä työn teettäjälle. Toiset hakevat diplomityöpaikkaa vuoden, ja sitten toisilla (minulla) käy niin hyvin, etten ehtinyt hakua aloittaakaan, vaan minua tultiin kysymään työn tekijäksi kun pelasin sohvalla Heroes of Might and Magic 3:n kamppanioita läpi, Tuollainen olisi helppo leimata pelkäksi tuuriksi, mutta tuohon tilanteeseen pääseminen vaati kuitenkin seuraavat vaiheet.

1. Oma vaivannäkö ja pienet asiat. Olin hoitanut asiani kursseilla aiemmin rittäävän hyvin. Harkkatyöt oli tehty ajallaan ja palautettu suhteellisen hyvin tehtyinä. Samat henkilöt joille nuo palautetaan, vastaavat pitkälti myös diplomityöpaikkojen jaosta, eli kannattaa pitää hyvät välit.
2. Itse hankittu tuuri. Olin muutamaa viikkoa aiemmin käynyt muiden asioiden ohella kysymässä, onko avoimista paikoista kuulunut mitään. Omaa naamaa kannattaa pitää sopivasti esillä myös hiljaisimpina aikoina.
3. Suhteet ja tuuri. Asun onnellisesti samassa taloudessa henkilön kanssa, joka on vielä paremmissa väleissä kyseisen henkilökunnan kanssa kun minä, ja hänen kauttaan sain pyynnön tulla tekemään työtä. Aitoa tuuria oli se, että kyseinen paikka sattui olemaan auki silloin, kun sitä tarvitsin. Ilman kahden ensimmäisen kohdan hoitamista kolmannesta kohdasta ei kuitenkaan olisi ollut mitään apua.

Hieno nuori herrasmies pelejä katsomassa!

Tänään pistin nimen myös toiseen paperiin, ja uusi titteli on asiakaspalveluinsinööri, uusi yritys ja uudet tehtävät. En olisi ikinä uskonut saavani työpaikkaa yhden päivän työnhaulla, mutta nyt sellainen niin kävi, ja olen todella kiitollinen.

1. Suhteet. Diplomityötä tehdessäni kuulin, että minun jälkeeni halutaan pian uusi dippatyöntekijä. Yritin lobata mahdollisimman paljon kahden kaverini puolesta, ja halutessaan kummalla tahansa heistä pitäisi olla ovi auki kyseiseen yritykseen. Toinen näistä kavereista on töissä yrityksessä, johon kirjoitin juuri sopimuksen. Häneltä kuulin aika-ajoin että kiirettä piisaa, ja lisäkäsille olisi käyttöä.
2. Oma vaivannäkö ja itse hankittu tuuri. Huomasin, että Pirkkahallissa pidetään omaa alaani sivuavat messut, ja että siellä on mielenkiintoisia yrityksiä. Ajattelin lähettää avoimia hakemuksia ennen messuja, ja mennä sitten paikan päälle juttelemaan mahdollisesta rekrytoinnista, ihan vain kokeilemaan onneani. Lopulta kävi niin, että ensimmäisen hakemuksen jälkeen minulle soitettiin, että tulehan seuraavana päivänä käymään messuilla. 24 h tämän puhelun jälkeen olin jo lyömässä kättä päälle paikasta, jonka olemassaolon aavistinkin.
3. Tuuri. Elämä koostuu sattumista, mutta tässä tapauksessa varsinaisella tuurilla oli hyvin pieni osuus. Jos kaverini ei olisikaan aikanaan päässyt tuohon yritykseen töihin, jos en olisi kuullut messuista, jos lemmikkikani olisi syönyt kenkäni tai jos palautusjuoma olisi kaatunut lattialle, niin en olisi välttämättä paikkaa saanut. Nyt kuitenkin onnisti, kun monta pientä palasta sai punottua kohdalleen. Perkuleen hienoa, taas liikahdettiin elämässä askel eteenpäin!

Verryttelyä kesälämpimillä

Joskus käy tuuria, joskus ei. Ennen tätä onnenpotkua vietin kuitenkin ehkä elämäni kolme kurjinta viikkoa nostaen itseäni fyysis-henkisestä suosta, jollaisessa en ollut ennen ollut. Itsestään huolen pitäminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä, sillä muuten saa pian huomata olevansa vain varjo entisestä itsestään.

Pykälä lisää vauhtia pk-reenissä

Vanha tuttu vaiva on palannut, kun taka- ja etureisi ovat jumissa tai muuten vain pois pelistä, niin oikeassa polvessa kiristyy jotain. Välillä jalan suoristuessa takareidessä hieman muljahtaa jokin lihas, ja paine polvesta katoaa. Pikku hiljaa se kuitenkin palaa, jos rasittaa jalkaa väärissä asennoissa. Oikeassa jalassa takareiden alapään vasen puoli tuntuu kireältä, ja vastaavasti etupuolella oikealle puolelle tulee painetta, ei mitään pistävää tai viiltävää kipua kuitenkaan. Rakkautta ja lämpöä (tai kylmää) tuo vaatii, mutta hyvin sen kanssa pystyy elämään. Siirsin tältä päivältä etukyykyt kuitenkin seuraavaan reeniin, kun raakatempauksissa piti koko ajan hieman hieroa ja pitää lämpöä, jotta lihakset pysyivät rentoina. Myöskään pohkeen aktivaatio ei ole sillä tasolla mitä haluaisin, koska sillä saisi helposti hyvin lisätukea polvelle.

Välillä kannattaa hakea vauhtia metsähallituksen puolelta

Reeneissä on ollut vääntöä jo selvästi enemmän kuin viime viikolla, eli puhti ei loppunut heti ensimmäisen kovan sarjan jälkeen. Riipunnasta tempauksia tuli 6 x 3-4 toiston sarjoja, ja vaikka nostoista räjähtävyys puuttui, niin toistot pysyivät kuitenkin hyvinä. Penkissä olivat lyhyet sarjat, ja 5 sarjaa kutosia nousi tiukasti, mutta maksimia ei kuitenkaan aivan koeteltu vielä. Toistoalue 6 - 12 tuntuu ihan mukavalta, varsinkin viimeisissä sarjoissa pääsee hakemaan kestävyyttä ihan eri tavalla kuin aiemmin 1-6 toiston sarjoissa. Pohjan rakentaminen on myös keskikropan suhteen päässyt ihan mukavaan alkuun. Tavallisten hoovereiden lisäksi mukaan ovat tulleet kylkivariaatiota, pallonheittoja on muutamanlaisia ja sitten taljassa on tehty sekä suoraa, kiertävää että kylkeä kurittavaa liikettä.

Loppuviikosta on tiedossa aika isojakin reeniin vaikuttavia uutisia, mutta katsotaan niitä sitten tuonnempana.

Voimatasoista -20 %

Hah! Juuri valittelin airobisen kunnon heikkoutta 1600 m lähtötasotestin jälkeen. Sen jälkeen olin tehnyt viikon aikana 3,5 tuntia airobista, yhteensä 5 reeniä, ja tulos näkyy alla.

Viikossa tyhjät pois, eli noin minuutti pois tuosta viime kerran ajasta. Vielä on minuutin päivät Taiwanissa tehtyyn vertailuaikaan, mutta kun tarkemmin lueskelen, niin 28.3. olin juossut 5 BPM korkeammilla sykerajoilla 11:37, painon ollessa 15 kg vähemmän kuin nyt. Ajat eivät olleet muutenkaan pääosin hirveästi parempia kuin tämä viimeisin, joten ei muuta kuin uutta kohti ja minuutteja karsimaan.

Illan suunnitelma viitottuna

Puntilla on nyt tehty myös ensimmäiset rinnallevedot ja maastavedot tähän reenisyksyyn. 90 kg oli yllättävänkin helppoa kauraa rivessä, ja keskityin lähinnä ottamaan tangon vastaan kropalla, etteivät ranteet paukkuisi tällä kertaa. Mavessa tein sitten pitkiä sarjoja, ja tuossa liikkeessä pitkä sarjan on korkeintaan ja tasan viisi, eikä sitten yhtään enempää. Jos sarjapituus olisi vaikka kasi tai kymppi, niin pihalla pitäisi olla tuhannen litran säiliö, josta voisi laskea sokeriliuosta suoraan suoneen sarjatauoilla. Niin iso nälkä siitä tulisi, jos alkaisi kiskoa pidempiä sarjoja. Ensimmäisissä reeneissä voimatasot olivat kokeneet sellaisen 20 % pudotuksen, ja täältä pohjalta lähdetään nyt ponnistamaan. Vanhasta viisastuneena vetoa tehdään kuitenkin vain kerran viikkoon. Muuten tulee henkilökohtainen konkurssi, sillä tänäänkin meinasin nukahtaa naama päin lautasta, kun yritin samanaikaisesti paikata maven aiheuttamaa aukkoa vatsassa ja vastustella nukkumatin tuloa.

Turpa rullalle - tai sääret

Meillä on koululla erittäin aktiivista painonnostoporukkaa, tempausta ja rinnallevetoa näkee väen tekevän tuon tuosta. Se on erittäin hyvä homma. He ovat kaiken lisäksi myös fiksuja, sillä saadakseen heidän hiljaisen hyväksyntänsä, tulee olla yhtä mieltä heidän periaatteidensa kanssa. Yksi niistä menee näin.

Kaikki yli kolmen toiston sarjat ovat krosfittiä.

Ja sitähän ei katsota hyvällä. Itse kyyhötin tänään yksin nurkassa, kun en voinut täysin tuota periaatetta toteuttaa. Kun ensimmäistä kertaa lähti tekemään pitkiä sarjoja, niin kyllä huomasi että edellisestä kunnon reenistä on aikaa, ja pitkien sarjojen tekemisestä vielä viisi kertaa enemmän aikaa. Vuorossa oli yläkroppa, ja jokainen liike oli kuin renaultti aamupakkasella, vähän hörähtelee muttei käynnisty. Sarjat olivat niin kehnoja, että ne menevät sinne öö-mappiin, mutta kerroinpahan tunnelmasta kuitenkin. Vielä taukoa pahempaa jälkeä teki hieronta, jossa kädet ja rinta otettiin aika rajusti auki. Erityisesti tästä olivat ihmeissään ojentajat, jotka meinasivat pystypunnerruksissakin hyytyä ihan ennen aikojaan.

Sellainen vessa. Hengissä selvisin.

Meinasi mennä samalla reissulla myös turpa rullalle, mutta onneksi meni vain sääret. Tein muutamia hyvin kevyiksi tarkoitettuja tasajalka-korkeushyppyjä (108 ja 112 cm), mutta kaikki ei mennytkään niin ruusuisesti. Matalammalle tasolle ei nyt ollut mitään ongelmia pompata, mutta lenkkeilystä tullutta jähmeyttä oli havaittavissa. Neljän sentin korotuksen jälkeen kävikin tenkkapoo, kun hyppyyn lähtiessä toin kädet voimakkaasti ylös, ja onnistuin jotenkin lyömään vasemmalla kädellä itseäni poskeen/otsaan. Taisin hieman hämmentyä, pomppu jäi vaisuksi ja jalat osuivat puuhun niin, että sääret törmäsivät reunaan ja olin lopulta polvillani telineen päällä. Thänk kaad ei jäänyt kuin henkisiä arpia, tuolle korkeudellehan pitäisi hypätä vaikka söisi samalla hodaria.

-----
edit. Tarkistusluin tuota, ja mietin, että mihinkä hemmetin puuhun ne jalat nyt osui? Pihamaan tammeen kenties. Joka tapauksessa ne kolahtivat siihen telineeseen, jonka päälle piti pompata. Ja se oli puuta.

Harppaus hapenotossa

Lenkkeilystä tekee kivaa se, kun saa käyttää kaikkia teknisiä vempaimia. Ilman niitä en olisi todellakaan käynyt tällä viikolla neljää kertaa radalla juoksemassa, mutta uimassa olisin saattanut käydä. Ero viime kerralla raportoidun testijuoksun ja tämän päivän lenkkien välälli oli jo huima. Tuolloin yläsykeraja oli 165 BPM ja kävelypalautuksen alaraja 150, tänään yläraja 150 ja alaraja 140. Juostu matka oli 2000 m, josta 1600 m  väliaika oli jopa hieman nopeampi kuin aiemman lenkin, jossa sykerajat olivat selvästi korkeammat. Kuten aina, kehitys on alkuun hyvin nopeaa. Perjantaina 1200 m rajoilla 150 --> 140 BPM meni aikaan 10:37 ja 10:17, tänään samoilla rajoilla väliaika 9:21, eli reipas minuutti lohkesi pois!

Katowicessa sai hyvää pöperöä

Vielä matkasykkeiden reilua palautumista hienompaa on se, että juoksin tänään jo 4 km, mihin 2,3 km reipasta kävelyä päälle. En ole viidenkään kilometrin lenkkiä tehnyt ikuisuuteen, joten tämä on pieni askel taas eteenpäin. Pikkuhiljaa kun tuon saa hivutettua lähemmäs kymppiä, niin jo alkavat kalorit palaa ja paino palata inhimillisemmälle tasolle. Tänään täytyy vielä venytellä paikat fressiin kuntoon, niin huomenna voi lähteä puntille taas kokeilemaan hieman. Sille kovasti ylihehkutetulle epämukavuusalueelle astutaan oikein urakalla, kun sarjapituudet pysyvät kaksinumeroisissa liikkeestä riippumatta.

Peruskuntokauden lähtötasotesti - osa 1

Peruskuntorypistys aloitettu, huh heijaa vaan, eikä tee edes pahaa. Maanantaina 4 h metsähommia raivaussahan kanssa oli kevyt aloitus, tiistaina illalla puoli tuntia rauhallista hölkkää radalla ja tänään sykemittarilla lähtötasotesti. Tein Taiwanissa jo semmoisen rauhallisen sykealueen testejä, jossa otettiin kävelypalautus aina ennen kuin meinasi alkaa puuskuttaa. Sykerajat olivat kuitenkin melko huiman korkeat, nyt ylärajana 165 josta otetaan kävelypalautus takaisin 150 lukemiin, ennen kuin hölkkä jatkuu. Alla grafiikkaa siitä, mitä kävi silloin, ja mitä kävi nyt.

Tuolloin matka oli 15 m pidempi per kierros, koska sisäradat olivat läpimärät. Painoa on 15 kg enemmän, ja aikaa kului 1 min 48 s enemmän kuin tuolloin, mikä on 16 % lisäys aikaan. Tänään oli matkaa taitettu ajassa 11:05 noin 1375 m, eli reilu 200 m jäätiin jälkeen. Jos kaivetaan positiiviset asiat esiin, niin palautuminen tapahtui hyvin, jo noin 60 m reippaassa kävelyssä syke putosi alas. Toinen positiivinen juttu on se, että sekä illalla että aamulla tehdyillä lenkeillä polveen ei sattunut yhtään. Aika loistava aloitus viime syksyyn verrattuna kuitenkin.

Puolassa sai kunnon pöperöä. Valkoiset pöytäliinat, pakasteporkkanaa ja täydellisesti tehty kanapihvi noin 5 e.

On muuten käynyt kaksi kertaa niin, että herat on päässyt menemään vanhaksi, ja maistunut aivan tiskivedessä keitetyltä nakilta. Ensimmäinen kerta sattui epäonnisesti jonkun metallipöntössä olleen minttusuklaa-palkkarin kanssa, mietin että tälläistäkö kuraa ne lihapäät syövät. En ole kovin paljon minttusuklaata tuon jälkeen popsinut, oli sen verran vahva kokemus tuo. Sattuipa tuo pönttö olemaan vielä ihan ensimmäisiä palkkareita mitä ostin, voi terve mikä alku. Nyt hyllyssä oli 8/2014 vanhentunut eksoottiset hedelmät -pussi, ja tuskin tulee syötyä. Vaikka maitoon sekoitti, niin maku oli erittäin kuvottava.