Onnistuminen seuraa toistaan

Eilen oli tarkoitus heittää, mutta ajatuksen asteelle jäi. Kun koulun tiimin valmentaja ei koskaan saapunut avaamaan varustekoppia, vedin sitten kentän kuumuudessa 1,5h liikkuvuus- ja venyttelyreenin. Nyt kun jälkiviisaana katsoo tilannetta, niin erittäin hyvä että kävi näin! Kroppa todellakin kaipasi romantiikkaa kunnollisia venytyksiä ja liikeratojen avaamisia, ja muisti kiittää kun niitä tarjottiin.

Tämän päivän puntti avattiin perinteiseen tapaan 15min 8km/h juoksulla, ja sykkeet olivat jo paljon lähempänä normaalitasoa, eli huolet ja murheet voinee heivata pois tuon suhteen. Jo olkapäiden verryttelyssä huomasin, että kroppa todallakin otti huoltotoimet vastaan, ja olo tuntui tosi irtonaiselta. Mainitsin tuossa aiemmin hieman kipeytyneestä rintalihaksesta, ja nyt pari päivää tuon jälkeen tilanne on se, että kyseisen puolen liikkuvuus on ainakin kaksi pykälää vasenta puolta parempi. Ei mitään käryä mitä siellä on tapahtunut, mutta jos sama sattuisi vielä toisellekin puolelle, niin olisi erittäin iloinen.

Kyllä näitä nurkkia taitaa ikävä kuitenkin tulla

Pää on hieman väsynyt, mutta kroppa tuntui elastiselta ja terävältä, siis täydellinen hetki testata tämän reissun saldo smith-penkin osalta. Kunnon lämmöt, ja sitten ykkösiä 108, 113, 118 ja lopulliseksi painoksi 120kg. Ykkösen tiesin olevan varma, kakkoseen uskoin.

Rannesiteet kiinni.

Nopea dynaaminen venytys rinnalle käsiä heilauttamalla.

Tangosta kiinni ja penkille.

Painetta selkään, ja tanko irti lukoista.

Ensimmäinen meni niinkuin pitikin, rauhassa alas ja nopeasti ylös. Toinen hieman liian nopeasti alas, mutta hyvällä rytmillä ylös. Sitten tanko olikin jo tulossa uudestaan ja alas kamalaa vauhtia. Kosketus rintaan ja hirveellä mölyllä ylös. Kiitos flyerssien, rinnaltalähtö ei ole enää ongelma, mutta keskivaiheen jälkeen nosto hidastuu. Nopeutta viimeisessä nostossa ei ole nimeksikään, mutta ei ollut kysymystäkään etteikö olisi noussut. Tanko lukoille, ja sitten tunteita alkaa puskea läpi, eikä ole aikomustakaan nousta penkiltä.

En nyt ihan näinkään sanoisi, mutta jotain vähän sinne suuntaan

Silmien ohi vilahtaa aika alkaen siitä hetkestä, kun jäin isojen karjujen salilla penkissä 60kg tangon alle toisella toistolla. Se otti silloin aika koville. Tuohon väliin on mahtunut yhtä sun toista, mutta parasta on se, etten tunne olevani vielä lähelläkään omia parhaita suorituksiani. Missään liikkeessä tai suorituksessa. Tuo kolmonen menee omalla arvoasteikolla ihan kärkipäähän, sillä olen aina pitänyt itseäni tosi huonona penkkaajana. Tasajalkapomppua 304cm pidän vieläkin ehkä parempana suorituksena, ja 105kg raaka rive oli niin helppo, että siitäkin jäi huikean hyvä olo. Koristelin omaa leuanvetomaksimiakin tuohon perään, 10kpl ilman heilautusta ja alhaalla pysäyttäen. Ei ollenkaan hullumpi loppuviikko.

Laittoman korkeat sykkeet

No enpä olisi ihan heti uskonut, ettei tästä maasta saa popsittavia magnesiumtabletteja. Oon kiertänyt pari tavallista kauppaa ja pari apteekkia, ja korkeimmat pitoisuudet ovat olleet jossakin monivitamiinitableteissa 50mg/annos paikkeilla. Kun itse olen syönyt kerta-annoksena yli 300mg, en noita kyllä ala popsia. Tämä tuli nyt vähän huonoon saumaan, kun lämpöä riittää tällä hetkellä todella paljon, ja hikeä valuu yhtä paljon kuin päivän aikana jaksaa vettä juoda. Yhdestä paikasta tabletteja kyllä löytyi, mutta enpä uskaltanut ostaa, kun ne olivat vähän CandyKing-tyyliin kauhalla lastattavissa, ja ainoa teksti valkoisessa purkissa oli "Magnesium".

Palautusateria ekstrakanalla /puhelinlaatu

Katukeittiö

Leaderin ZMA-purkin pohjalla hymyilee yksi tabletti, huomenna ei luultavasti sitäkään. Kramppien lisäksi nuo toimivat järjettömän hyvin illalla ennen nukkumaanmenoa, sillä uni tulee noiden kanssa reippaasti keskimääräistä helpommin. Koska lämpötila ei aio todennäköisesti laskea mihinkään seuraavien parin viikon aikana, täytyy keksiä joku jippo millä saisi nukuttua hyvin ja reenattua krampeitta. Kauppojen urheilujuomia olen litkinyt, mutta niistäkin on vain pieni apu, jos ei halua hörppiä puolta kiloa sokeria päivän aikana.

PWOna on täällä tosiaan dmaa-ajan Napalm, joka lyhyen tutkailun perusteella nostaa kevyen hölkän sykettä noin kymmenellä. Kun laskee yhteen eilisen hölkän korkeat sykkeet ja PWOn, tämän päivän verryttelypuntin 15min cardio-lämmön, tulos oli aika karmea. 15min 8km/h on erittäin helppo rykäisy, ja parhaimmillaan tuo on rykäisty läpi keskisykkeellä 138 BPM, maksimin ollessa 149. Tänään vastaavat lukemat olivat BPM MAX 167 ja BPM AVG 155... Ei hyvää päivää, en tässä tiedä kuinka paljon noista pitää pistää korkean lämmön, ja kuinka paljon muiden syiden piikkiin.

Paikkoja avaava puntti oli kaikesta huolimatta tänään hyvä. Illalle kunnon venyttelyt, ja mikäli olosuhteet sen sallivat niin huomenna iltapäivällä heitetään jotakin. Oikeaa rintalihasta on illan mittaan jostain syystä alkanut kiristää, toivottavasti tuo on huomenna poissa, ettei jää heitot tekemättä.

Purkki EPOa kaupasta ja juoksemaan

Juoksuradalta kuului tänään kummia. Jalkoihin laitettiin liikettä 8 päivän totaalilevon jälkeen, ja kylläpä kroppa näköjään ehti adaptoitua tuohon rehkimättömyyteen. Juokseminen toimii myös siinä käytössä erittäin hyvin, että juostessa joka ikisen jumin paikallistaminen kropasta on äärettömän helppoa. Jalkojen väsyjumi oli tiedossa, mutta korkeintaan yhtä yllättävä oli oikean olkapää-lapaluun seudun jumiutuminen, kiitos dataamisen ja miljoonien kotitehtävien kirjoittamisen.

800m lämpöhölkkä, ja sitten verryttelyjen jälkeen vedettiin 1600m maltillisilla sykkeillä. Tai yritettiin. Jalat kulkivat kyllä alla, mutta henki ei sitten kulkenutkaan, ja pulssi nousi taivaisiin. Tulos oli täsmälleen samalla tasolla kuin 2kk sitten, mutta sen verran luottoa on omaan tekemiseen, että tämä notkahdus menee kropan käynnistelyn piikkiin, ja seuraavalla kerralla tulos on jo varmasti paremmalla tolalla.

Täällä on reiluja ruokakauppiaita, myy epoakin kapseleissa kansalaisille

Tuollainen maratooni toimi hyvin valmisteluina siihen kovempaan, eli 300m vetoon piikkareilla. Nyt voin todeta että matkalla en ole menettänyt mitään tunnusomaista, hitaat jalat ovat nimittäin vieläkin tallella! Viime kevään 3x300m seteistä nopein ensimmäinen veto oli 57s, ja nyt tuo pätkittiin oikein kunnolla, 300m kulki aikaan 48s, mikä oli tilanteeseen nähden yllättävän hyvä. Kun ottaa huomioon, että vedon aikana jouduin kaarteessa ohittamaan yhden takaperinkävelijän (jep, true story. Taiwanilaiset...), ja viimeisen 10m ajan etsimään sykemittarista nappia, jolla ajan saa pysäytettyä, aika on erittäinkin yllättävä. Josko sitä saisi vihdoin rahdattua jonkun kuntohuipun lomassa myös 400m ennätyksen lähemmäs minuuttia. Vuonna 2009 olen näköjään kellottanut 1:09, ja sen jälkeen en ole kehdannut edes kirjata ylös.

Kiinantentti läpäisty, Pingukin oli iloinen! En tiennyt osaavani piirtää

Millään tavalla tuon nelosen ajan parantaminen ei kuitenkaan ole tärkeää, nelosen juoksijoiden arki on tunnetusti melko kurjaa. Usain Bolttiakin koitettiin sinne taivutella, mutta totesi pitävänsä ateriansa mielummin vatsassa sisällä. Alunperin tarkoitus oli tänään vetää 400m, mutta vaihdoin sen tonnikutosen jälkeen kolmesataseksi, että jaloista löytyy potkua loppuviikolla mahdollisesti reippaampaan juoksuun.

Tervetuloa myös JoniC, mä aina vaan ihmettelen että joku oikeesti muka lukee näitä juttuja :)

Kaksi viikkoa aikaa tehdä aivan mitä haluaa.

Nyt on kaksi viikkoa Taiwania jäljellä, ja suurin tuskan ja murheen aiheuttaja eli kiinan opiskelu on kuuntelukoetta vaille valmis. Tässä on pari viikkoa aikaa valmistautua niin, että voi jättää tämän paikan mahdollisesti lopullisesti, ja vieläpä hyvillä mielin. En täältä luultavasti ihan hirveän montaa asiaa jää kaipaamaan, mutta kyllä neljässä kuukaudessa aina jotakin sinne sydämen perukoille jää.

Nyt ja aina

Takana on 8 päivää totaalisesti ilman liikuntaa, ja nyt tuntuu että pitkään diesel-väännöllä tehdystä reenistä ollaan aikalailla täysin palauduttu. Jos tästä jatkossa voi ottaa jotain oppia, niin kannattanee vielä rohkeammin rytmittää lepoa ja kovempaa reeniä, etenkin kun tuntuu että tehot vaihtuvat tasaiseksi junnaamiseksi. Huomenna kevyt airobinen reeni, ja sitten sen jälkeen taas raudan kimppuun. Lento Taiwanista Hong Kongiin on 11.6, ja lopulta Pekingistä Suomeen 19.6, ja tuolle välille en edes haaveile suuremmista liikunnoista, levätään niin että ollaan Suomeen saapuessa 100% vireessä!

Niin mauton kuva ja värikikkailu, että ei voi jättää julkaisematta

Satoi tai ei, lämpömittari on jumahtanut 30°C yläpuolelle ja kosteutta niin paljon, että suihkussakäynti on melko turhaa. Kuumimpina päivinä ei ruoka vain uppoa, ja aamupaino on ollut parina päivänä niinkin vähän kuin 94,3kg (208lbs). Jännä homma on se, että en huomaa mitään eroa vireydessä tai voimantuotossa, vaikka 15kg tiputuksen pitäisi kaikkien keskustelupalstojen totuuksien mukaan viedä voimista hirveästi pois.

Aivan nurkan takaa

Ennen lähtöä olisi muutama pieni asia vielä kokeiltavana, kuten esimerkiksi 800m testijuoksu ja jonkunlainen maksimipenkki. Kuulaa on turha kokeilla, kiekko on tietysti liian vaarallista, mutta keihäs täytyy jollain ilveellä saada varastokopista lainattua ainakin yhtä heittokertaa varten. Tulipa noista tuloksena mitä tahansa, aiemmin tälle matkalle lyödyt tavoitteet on kuitenkin saavutettu jo nyt. Airobinen reeni on alkanut viimein tuntua mukavalta, paino on kadonnut siinä sivussa, ja yläkerran voimat ovat tulleet samalle tasolle jalkojen kanssa. Lypsetään tästä lehmästä kuitenkin vielä irti kaikki, mitä ikinä lähtee.

Erilainen valmistautuminen kesään

Lukaisin vähän vuodentakaisia juttuja, ja viime vuoden toukokuu ei näyttänyt kovin iloiselta. Alkukuu meni wapusta selviytymisen ja flunssan kanssa, minkä jälkeen allergiaoireet saapuivat nujertamaan miehen, opiskeltava oli ja alkoivathan siinä kesätyötkin. Näiden seurauksena reenitunnit tippuivat vain kahteenkymmeneen, ja tuonne mahtui myös noin 60 peräkkäisen päivän jakso, johon olen ehtiny tehdä vain 7 punttia. Seurauksena oli se, että kesäkuun alkupuolella tuloskunto nousi huimasti, mutta sitten heinä-elokuussa suunta oli pahasti alaspäin, jos yhtään muistan oikein. Tuolloin tätä en ymmärtänyt, mutta nyt näyttää ihan loogiselta kehitykseltä. Ensiksi tehdään työt, sitten levätään kunto esiin ja tulokset tulevat jos on tullakseen.

Viimeistä edellinen kiinantunti meni hyödyllisissä puuhissa

Tänä vuonna on tilanne sitten vähän erilainen. Toukokuun ensimmäisenä 19 päivänä punttireenejä kertyi 9, mikä on tällä melkolailla jaottomalla ohjelmalla maksimia. Maanantaina 20.5. kroppa sitten pyysi, että josko levättäisiin, ja minähän tottelin. Tässä on koko viikko vierähtänyt normaalin elämän parissa ilman liikuntoja, ja kroppa kiittää kyllä. Erityisesti rinta-olkapää-ojentajaseutu lähettää jokaisen yön tai päiväunien jälkeen terveisensä, että kiitos kun sai taas unta palloon. Tunne on aika lähellä reisi-dommsien jälkeistä mukavaa jumia, tämä jatkuu nyt vain neljättä päivää putkeen.

Ja viimeinen vasta hyödyllinen olikin!

Syynä tähän salaa hiipineeseen ultimaaliseen jumiin on tuo perkuleen smith. Siinä kun voi väsyttää isompiakin lihaksia pitkälle ilman, että pikkulihakset alkavat häiritä tekemistä. Ensimmäisessä reenissä täällä nousi penkistä 4x4x93kg, ja ykkösmaksimi oli ehkä 100kg. Viimeksi tuota vähän helpommin ylös liikahti 120kg, ties vaikka olisi mennyt kakkonen. En olisi ikipäivänä saanut Suomessa aikaiseksi tuollaista nousua näillä unilla, ja -5kg painonpudotuksella. Kun kotiin palaan, niin ehdottomasti yläpäässä ykköshuomio pikkulihaksiin, taidan nimittäin olla ainoa yli kaksikymppinen puntteilija, jolla eivät olkapäät reistaile.

Kaunis näkymä kaupungille omasta ikkunasta

Lepo jatkuu vielä ainakin tiistaihin asti, silloin on viimeinenkin kiinantentti lusittu, ja opiskelut täällä on melkein paketissa!

Jos ei nuku, niin ei onnistu

On luultavasti yksi syy ylitse muiden, minkä takia mielialat heittelevät täällä aivan laidasta laitaan. Sitä jaksaa ottaa aika paljon kaikenlaisia sattumuksia vastaan, jos vain öisin saa nukuttua hyvin. Täällä on tullut viikkoon ehkä kaksi hyvää yötä ja viisi kehnoa, ja tuo ei ole yhtään helpottunut, vaikka olisi ehkä luullut että meluun tottuu. Toissayönä uni tuli joskus puolenyön jälkeen, sitten joskus ehkä kolmen aikaan havahduin sateeseen ja ukkoseen, heräsin kuuden aikaan satunnaiseen mölyyn, ja seitsemältä sitten piti jo valmistautua kohti luentoja. Melko normaali kuvio, ja isoin syy täällä hajoilemiseen.

Alppimaja on niin last season, täällä reenataan hengityssuojainten kera!

Vettä tulee sen verran kovaa tällä hetkellä, että Suomen kesä jää kyllä kakkoseksi. Viime yönä tuohon tuli bonuksena yksi elämäni äänekkäimmistä ukkosista, paukkui ja rytisi oikein kunnolla. Heräsin pariin kovaan pamaukseen, jotka olivat niin lähellä, että äänikin tuli ennen välähdystä. Heräsin paukahdukseen, pian välähti, mutta ääntä ei tullut vaikka kuinka odottelin. Jännä maa, kun ukkonenkin rikkoo fysiikan lakeja.

Kun sataa 5 päivää, niin saasteetkin katoaa hetkeksi. Eräs kaunis aamu.

Mutta kun ei nuku hyvin, niin ei myöskään reenaa hyvin. Jäljellä on enää 2 päivää kiinan opiskelua aamutuimaan, ja sitten 3 päivän(!) loppukokeet. Olo alkoi olla sellainen, että vaikka reenitunteja on kertynyt puntilla ja juoksumatolla 18 päivässä lähes yhtä paljon kun normaalissa kuukaudessa, niin tehoja ei ole kuitenkaan hirveästi ollut. Reenin muuttaminen hieman enemmän bodarisuuntaan on ollut ihan mukavaa vaihtelua, ja kotimaassa varmaan jatketaan samansuuntaisen homman kanssa. Sarjataukojen kellottaminen on tätä ennen aiheuttanut lähinnä huvittuneisuutta, mutta onpa siinä nähtävästi joku tolkkukin ;)

Mies ja leopardikuvioiset silmälasit. Nice.

Oikeasti tykkään siitä aika paljon, jos joku on minua parempi. Jos kaikki muut ovat huonompia, helposti jämähtää itse paikalleen, eikä oikein huomaakaan sitä. Tästä insipiroituneena tarjoan teille videon ihka-aitoa Taiwanilaista penkkipunnerrusta. Jos missaat tämän videon, niin se on turha myöhemmin valitella kehittymättömyyttäsi! Valitettavasti suora videon lisäys ei toiminut, mutta linkki kuljettaa kyllä perille.

Penkkipunnerruksen alkeet!

Eipä siinä, jos pojat tekisivät toiston kaksi erikoistekniikalla. Mutta kun tuolla meiningillä tehdään 4x10 toistoa ainakin kolmelta eri kallistukselta, niin laitteelle odottaessa alkaa vähän nyppiä. Mainitsin aiemminkin paikallisesta seppohovista, niin tuossahan se penkillä vääntää leopardikuvioisine silmälaseineen. Nais.

Kuvailin yläilmoista. Sade poisti saasteet hetkeks, niin horisontista voi hahmottaa vuoretkin!

Otin tänään 120kg penan pois kuljeksimasta, se on odotellut nurkan takana jo niin kauan ottajaansa. Vieläkin tein toistoja kokonaisuudessaan vain aivan muutaman, ja ojentaja kyllä kiittää.. Lukaisin jotain vanhaa tarinaani vuodelta 2011, kun olin ylpeä siirryttyäni 70kg sarjapainoihin! Näin se pienen askelin vain eteenpäin menee. Mielenkiinnolla odotan, miten tuo smith-penkki siirtyy vapaaseen tankoon. Ajattelin lähteä pyramidimaisesti nostamaan painoja pikkuhiljaa kotimaassa, alkaen sieltä 80-90kg tienoilta noin 5kg reeniä kohti ylöspäin.

Kaverilla kulkee koko firma mukana, ja kypäräkin on varmasti turvatarkastettu!

Vaikka voimat kaikissa hilavitkutuksissa on täällä noussut aika hyvin, niin aika karua takapakkiakin täällä on tullut. Taas kerran mahdollisuuden tullen kokeilin tempauskyykkyä, tanko siellä pään yllä kiiluen. Hallinta edes 40kg:lla ei ollut ollenkaan sitä mitä olisin toivonut... Aika karu työmaa odottanee kotosalla.

Reenaamisen pakkomielteinen tilastointi, kiitos DI-koulutuksen

Tilastonikkarointi on hauskaa touhua. Kirjaan kaikki reenit tietysti vihkoon suorittamisen lomassa, ja vedän kaiken tämän lisäksi exceliin. Excelissä on huikeaa se, että sillä pystyy tarkkailemaan helposti kokonaiskuvaa. Jos vertaa tätä vuotta edelliseen, niin olen käytännössä 6kk aikana painanut töitä saman tuntimäärän puntilla, kuin koko edellisenä vuonna yhteensä. Airobisen määrä tulee näillä näkyminen lisääntymään 50% venyttelyn pysyessä samana. Sen sijaan pelaamisen määrä sukeltaa reilusti alaspäin, ja heitto- ja loikkareeneihin käytetty aika on myös pahasti jäljessä.

Printscreeni eilisen tilanteesta. Klikkaahan kuvia isommiksi!

Sitten kun on aika katsoa syksymmällä vuodessa tapahtunut kehitys, niin näistä on aika hyvä lähteä liikkeelle. Jos selvä raudannoston lisääminen ei ole kasvattanut voimaa merkittävästi, niin sitten voi vain kysyä itseltään, että mitä kaikkea siellä puntilla on tehnyt. Niin uskomatonta kuin se onkin, niin myös venyttelyn ja kropan jumien väliltä löytyy joku selittämätön yhteys. Jos kyynerpäitä ei meinaa saada yhteen, tulee ensimmäisenä vilkastua että näyttääkö kuukauden venyttelysaldo nollaa.

Oon saanu melkein koostettua videon alkuverkasta, viimistä hiontaa vaille valmis

Mutta asia, johon en ole löytänyt vielä toimivaa ratkaisua, on rasituksen tason mittaaminen. Sairasvuorokaudet kertovat tuosta jotain, mutta parempiakin mittareita varmasti löytyy. Hulmi & Haikarainen ovat kuitenkin tehneet taas loistavaa työtä, ja ottivat puheeksi RPE:n ja Borgin asteikon, joka on niinkin mielikuvituksellinen kuin 0...10. Nolla meinaa täyttä lepoa, ja 10 maksimaalista. Jokainen reeni tulee pisteyttää jälkeenpäin rankkuuden mukaan, ja sitten seurata näiden avulla kehityksen kulkua. Olen yrittänyt itse asteikkoa 1-4 ja =) / :| / =(, mutta noista ei oikein ollut lopulta mihinkään.

Keskellä Borgin asteikko, oikealla oma viritelmä ja vasemmalla 2 ensimmäistä merkintää. 1. reeni puntti, toka cardio+keskikroppa

Seuraava askel onkin se, että aloitan jokaisen reenin pisteyttämisen tuon periaatteen mukaan. Toinen arvosana kokonaisrankkuudelle, henkinen ja fyysinen kun kulkevat kovasti yhdessä. Toinen sarake tulee sille, että täyttikö reeni tarkoituksensa (=0). Jos olisi kannattanut jättää koko reeni tekemättä, taulukkoon tulee -4 ja jos olisin voinut työskennellä paljon tehokkaammin, arvoksi tulee 4.

Harvoin jaksan mainostaa reenivaatteita, mutta tätä en voinut jättää tilaamatta. Vanha FixGearin paita kun on myös aivan loistava

Ensimmäisen asteikon haasteeksi tulee varmasti erotella normaalin tiukat reenit toisistaan, löytää ero vitosen, kutosen, seiskan, kasin ja ysin väliltä. Jälkimmäinen sitten kertoo enemmän oman kropan kuuntelusta, mitä lähempänä keskiarvo ja hajonta ovat nollaa, sitä paremmin tuo on onnistunut. Kuulostaa ehkä paljolta työltä, mutta kamoon, arviointi vie noin 1min reeniä kohti. Jos ei muuta, niin eiköhän tästäkin taas jotain opi.

Yksi pieni unelma palasiksi

Nyt on alle 4 viikkoa jäljellä Taichungissa, ja sitten kutsuu armas Hervanta <3 Vaikea kuvailla sitä, paljonko tuota odotan. Toisiin ihmisiin olen tutustunut hyvin, ja toisiin sitten vähän vähemmän. Eräs mielenkiintoinen tapaus on 3000+ fb-kaverin ja ~1000 seuraajan ranskalaisrokkari/-punkkari/-henkilö. Olemme olleet tekemisissä erittäin vähän keskenämme, mutta hän osasi tehdä aika napakan analyysin naurun säestämänä. Suurin piirtein näin

Sun elämässä ruoka ja liikunta taitaa olla isoja asioita.

Ja piruvie oli oikeassa! On kiva kun ympärillä pyörii fiksuja ihmisiä. Yksi aivopieru hänen logiikkaansa oli kuitenkin päätynyt, sillä teorian mukaan jos ei liikkuisi niin paljon, ei tarvitsisi syödä niin paljon. Stop ja seis, aivan väärä lähtökohta! Koska liikkuu jonkun verran, voi syödä lähes niin paljon kuin huvittaa!

Kaunis päivä kerran kolmestakymmenestä.

Kun pitää elämän suhteellisen simppelinä, on kiva nauttia myös pienistä ja tavallisista asioista. Mutta se perkule häiritsee, kun tässä kylässä ei hiljaista hetkeä ole. Skootterit painavat ympäriinsä jatkuvalla soitolla kellonajasta välittämättä, ja tuosta johtuvat heikot yöunet tekevät olon välillä vähän zombimaiseksi. Huono uni ja ne perkuleen ilmastointilaitteet ja propellit jotka pöhisevät joka ikisessä sisätilassa ovat melko hyvä yhdistelmä, jos haluaa hankkia flunssan. Tänään piti juosta, mutta varotoimenpiteenä vaihdoin tuon päiväuniin, ja ratkaisu taisi olla aika hyvä. C-vitamiinia pari grammaa naamaan ja vielä riittävästi ruokaa, niin huomenna jatketaan uudella innolla.

Paratiisi jossakin päin Suomea. Ei ole skoottereita paljon näkynyt.

Tänä tulevana viikonloppuna piti tosiaan ottaa suunnaksi Shanghain pikkukylä Kiinan etelärannikolla, mutta kuinkas sitten kävikään. Siellä olisi ollut sellainen pikku tapahtuma, jossa olisi olleet Suomalaiset Tero, Antti ja Ari mittelemässä paremmuudestaan kepinheitossa, jotkut tummahipiäiset Carmelita ja Shelly-Ann juoksemassa etusuoraa ja muuan Yelena hyppäämässä yli viiden metrin. Taisi siellä joku 73m kiekonheittäjäkin olla, ja vielä kuuden seuraavankin heittäjän ennätys keskimäärin yli 68m. Mutta siellä en ole minä. Eikä ole myöskään Yohan juoksemassa 200m, joko kipitti jo Jamaikalla reidet paukkuen. Timanttiliigan osakilpailu olisi ollut huikea kokemus, mutta kun kokonaissumma ylitti reippaasti 700e, niin luovutin...

Kohtuullisen hieno pömpeli

Kokonaispudotus -13,8kg, tällä hetkellä tahti ~ -2kg/kk

Ensimmäisenä tervetulotoivotus Marialle, ja myös Aleksille jos sinut aikanaan unohdin! Täällä on kyllä tilaa meille kaikille. Taiwanissa kuntosalilla ja uima-altaassa ei valitettavasti aina ole. Vähänkään paremman kelin päivinä ei ole ollenkaan tavatonta, että uima-altaasta löytyy 100+ kpl ihmisiä. Onni onnettomuudessa on se, että noista noin 80% harrastaa erilaisia vesileikkejä, kilpikonnakelluntaa tai hylkeenomaista pyristelyä yrittäessään päästä ylös altaasta. Meille matkaa uiville on tarjolla 2 rataa, ja yhdellä radalla on tyypillisesti 3-6 muutakin uimaria. Tuo on jo melkoista luksusta.

Etualalta välittyy tungos hyvin, kokonaiskuva ruuhkatasta hukku huonon rajauksen takia

Salilla taas asennetta on kotimaahan verrattuna tullut korjattua aika paljon. Tänään oli sadepäivä ja kaikki ihmiset ilmeisesti nyhjäsivät kotona, sillä salilla oli vain ~20 ihmistä + meitsi. Kun oma vakiosali on noin 60% tuosta tilasta, alkaa yleensä nyppiä jos reenaajia on samaan aikaan paikalla yli 10. Täällä tuo 20 oli täyttä luksusta verrattuna niihin päiviin, jolloin jumppaajia on yli 60. Suorituspaikkoja on ehkä 20, jos unohdetaan stepperit ja muut käsittämättömät härvelit.

Puhelinlaatu. Lihanpalat odottelivat tuossa käytävällä 30min+, 32°C. Mitenkäs se elintarvikehygienia?

Nyt on takana 2vko viimisestä penkkireenistä, ja ratkaisu on ollut täysin oikea. Tänään otin pienen tuntuman ylläpitoon ykkösiä 98kg, 108kg, 113kg, 115,5kg ja näiden tuntuessa erittäin hyviltä vielä ennätyspainon 118kg. Liikkui erittäin komeasti ilman kipuja tai jumeja, ja varaa jäi isompiin nostoihinkin hyvin, mutta maltoin mieleni. Flyersien tekeminen reilulla esivenytyksellä on antanut lähtöön niin paljon vauhtia, että niitä varmasti tahkotaan myös viimeiset 3-4 viikkoa.

Läskeistä lähti 10kg helpolla, viimeisimmät 4-5 on tehty sitten jo töitä

Ojentajaongelmia takia kaikki paitsi vinoon tehtävät punnerrusliikkeet ovat todennäköisesti pannassa, vasen ojentaja kärsii sen verran sitkeästä jumista. En tiedä nukunko sen päällä huonosti vai mikä on, pyrin tekemään kuitenkin lähes kaikki asiat symmetrisesti molemmilla käsillä. Oikeassa kädessä ei ole tällä hetkellä mitään ropleemaa, ja siksi ihmettelen vähän. Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että kun tekee ylätaljan/kulmasoudun, leuanvedot, hauikset, flyersit ja satunnaiset muut liikkeet yläkropalle, ilmoittaa ojentaja jo pelkästä noiden aiheuttamasta negatiivisesta rasituksesta, että ei kiitos enää. Aiemmasta viisastuneena taidan kuitenkin jatkaa kroppani kuuntelemista, se on paljon viisaampi kuin kaulan jatkeena oleva pää.

Anna positiivinen palaute. Se ei ole sinulta pois, mutta voi pelastaa toisen päivän

Olen lyhyen ajaan sisään taas saanut erittäin positiivista palautetta, josta suuri osa on tullut täysin yllättäen. Tämä on vain vahvistanut pelkästään sitä ajatusta, että kun tekee rohkeasti omia ratkaisuja ja seisoo niiden takana vaikka välillä olisi hieman myrskyisämpääkin, niin se on kuitenkin lopulta se ainoa ja oikea tie. Will Smithin sanoin, jos et yritä tehdä jonkun muun elämästä parempaa, tuhlaat elämääsi. Sitä ennen täytyy kuitenkin oppia rakastamaan itseään, tekemään oikeita ratkaisuja itsensä suhteen. Kun oma pesä on puhdas ja kiiltää, on helppo jakaa hyvästään ihmisille jotka sen mielestäsi ansaitsevat, ja tartuttaa omaa asennettaan muualle. Tartutaan yhteen näistä palautteista nyt, lähitulevaisuudessa varmasti toisiinkin.

Kampuksen kauneus on tiivistettynä tähän hökkeliin ja vihreään lampeen

Yksi kommentti tuli henkilöltä, joka on ollut silloin tällöin pelaamassa lentopalloa samaan aikaan, mutta emme ole muuten olleet yhteydessä. Suomalainen harvoin aavaa suutaan positiivisen palautteen antamiseen, mutta kun sellainen osuu kohdalle, niin se myös ilahduttaa erittäin paljon. Kun pidän tätä blogia 98% siitä syystä, että saan itselleni hienon muiston, jokainen inspiroitu elämä omani ulkopuolella on jotain käsittämätöntä. Jos saan yhdenkin elämän kiskaistua pois kierteestä, jossa haaveiden toteuttaminen jää tekemättä, koska enhän mä osaa/mitä jos en onnistu/mitä muutkin siitä ajattelis/ei mulla ole lahjoja/oon liihan tyhmä&lihava&vanha/blaablaalaa, koen että tällä todellakin on ollut merkitystä. Näiden haaveiden ei tarvitse olla suuria, vaan ne ovat pieniä yksittäisiä askelia, joista syntyy lopulta tajuttoman korkeat portaat.

Making of -kuva

Taiwanissa on nyt ollut pidemmän aikaa jatkuvasti lämpöä yli +30°C, jossa on paljon hyvää ja huonoa. Lämpö hellii lihaksia, mutta kuuma&kostea yhdistettynä öiseen meteliin tarkoittaa melko huonoja yöunia. ZMA-tableteista huolimatta myös krampit ovat alkaneet kiusata alakerrassa. Jalkapohjan kramppeja on mahtunut lähes 1/päivä, ja puntilla myös takareidet ja pohkeet ovat aiheuttaneet hieman ongelmia. Ennen seuraavia kovia juoksuja täytyy keksiä joku ratkaisu, sillä reisikramppi täällä olisi lievästi sanottuna ikävä tilanne, kun pelkkää normaaliin elämään liittyvää kävelyä tulee 5-10km per päivä.

Se hetki, kun pääsee lapsuuden idolinsa kanssa samaan kuvaan

Puntilla on jauhettu perustyön parissa, eikä siitä riitä paljon tarinaa veistettäväksi. Osittain olosuhteiden pakosta perusrunko koostuu pohjelaitteesta, leuanvedoista, flyerseistä, satunnaisesta vinopenkistä, käsipaino-kulmasoudusta ja keskikroppahelvetistä. Ei mitenkään kattava valikoima, mutta tällä hetkellä erittäin hyvä setti paikkaamaan omia heikkouksia. Kun luovutin 2+1:n suhteen, aloin tehdä sarjoja 4+ per liike, volyymi 8-20 toistoa (pl. leuat) ja tauot melko lyhkäisiä. Mukavaa vaihtelua melko pitkään jatkuneelle yksitoikkoiselle voimailulle.

Menestyksen takana on melko yksinkertainen resepti. Päätä, toimi, usko.

Eläintarhan pyörittäminen ois siistiä hommaa. Tai oikeestaan ois kiva, jos olis päivätyö vaikka eläintarhan koalana, tai jonain muuna karismaattisena eläimenä. Päivän köllöttelisit auringossa, ja sateen tullen katoksessa. Kun työpäivä on lusittu, voit lähteä suorittamaan arkisia askareitasi, ja sitten ihmiset esimerkiksi bussissa tervehtisivät iloisesti, että sähän oot se koala sieltä aitauksesta! Jep, niin oon.

Punden airobinen osasto & hilavitkuttimia

Myös mun elämä on yhden sortin eläintarha, ja mä taidan olla sen vetonaula, ihka-aito vompatti. Tänään pääsin vihdoin uima-altaaseen ilta-uinnille, ja vedin ensimmäistä kertaa päähäni sellaisen kapistuksen kuin uima-lakin. Hölmön tuntuinen kapistus, eikä oikein tiennyt että mihin sitä korvatkaan tunkisi. Peilistä kun katsoi, niin ei sitä itseään tunnistanut, oli sen verran pro näky. Siinä kun olin sitten muutaman 200m potkaisun tehnyt ja lepäilin päädyssä, niin satunnainen paikallinen otti uimalasinsa pois silmiltä, ja heitti iloisen "heloumään"-tervehdyksen. Enpä paljon jaksanut hymyillä, kun ei ollut sitten mitään käryä että kuka tämä on, joku näistä kahdesta miljoonasta paikallisesta. Sitten kun kaveri alkoi sopertaa, että enkö minä olekin se kaveri, joka on aina kuntosalilla tai kuulaa työntämässä, niin johan alkoi ihmetyttää. Onkohan mulla useampikin stalkkeri? Mistä nää tietää kuka mä oon. Heittipä hän vielä huikean kysymyksenkin, Ai sä osaat uidakin? Bingo. Kuulaa työntävät henkilöt ovat lihavia, ja rasva kelluu.

Arkaluontoista materiaalia

Olen viime aikoina ammentanut voimaa ja asennetta youtuben motivaatiovideoista kovalla kädellä, ja pistetään tähän ehdottomat suosikkini.

1. Give me your very best. Tämä herättää mielessä kysymyksen, että teenkö tässä nyt parhaani? Toimii erityisesti juostessa ja hoovereita tehdessä, sillä määritelmää "rankka" alkaa kyseenalaista aika tehokkaasti. Kun jostain saa sen kipinän antaa pikkaisen enemmän kuin aiemmin, palkitsee se varmasti ennemmin tai myöhemmin.

2. Why do we fall. Tässä on taidokkaasti tehty kokoelma tuben motivaatiopuheiden helmistä. Jos aloitat jokaisen aamun tällä, tai vaihtoehtoisesti katsot tämän illalla viimeisenä, voin luvata että huomaat asennemuutoksen jo ensimmäisen viikon aikana. "Because limits, like fears, are often just an illusion"

3. He who says he can, and he who says he can't, are both usually right. Enpä olisi ihan heti uskonut Will Smithiltä näin viisaita sanoja, mutta tämä video tiivistää lähes kaiken, mitä tarvitsee menestyäkseen tai ollakseen onnellinen millä tahansa elämän osa-alueella.

Nauttikaa.

Always be creating

Käytin pikkuisen röyhkeyttä, ja hommasin itselleni mahdollisuuden maveen sunnuntaisen reenin lomassa. Paikallinen kaveri oli taikonut kätköistä vapaan tangon, ja veteli toistoja 100 kilolla. Neuvottelin siinä sitten hojohojoa ja englantia sekoitellen itselleni muutamat toistot hänen sarjojensa välissä. Voi perkule kuulkaa, 100kg tuntui kuin olisi norsua yrittänyt nostaa. Ei oikein tiennyt että ottaako kärsästä vai hännästä kiinni, ja tulos on kuitenkin huono. Sain ehkä noin kolme rypisteltyä normaalisti, ja otin vielä pari sumolla siihen perään. Mutta kun oli mahdollisuus pitkästä pitkästä aikaa nostaa, niin lyötiin sitten tankoon rautaa kuitenkin lisää. Koko homma piti vieläkin tehdä paljaalla lattialla, eli alasmenoon tarvittiin ekstravarovaisuutta.

Enpä ollut ennen nähnyt selkääni, kiitos Felixille ideasta! Pitivät oikein marssinkin meikäläiselle!

120kg, ei ongelmaa. 130kg, kuin mansikoita olisi poiminut. 140kg oli sitten kaikista helpoin nosto, ehkä koneella kesti hetken käynnistyä. Seuraavana tankoon ladattiin 150, ja se otti jo vähän kovemmille. Jos tangon olisi voinut tarvittaessa tiputtaa, olisin ottanut myös 160 pois kuljeksimasta, mutta nyt sitä en viitsinyt tehdä. Jos maven 1RM on pudonnut alle 10kg ja paino yli 10kg, niin ei tämä nyt ihan katastrofaalisesti ole mennyt. Aloin tuossa jo mielessäni herkutella sitä, kun pääsee viimein Suomessa tuttujen reenipaikkojen ääreen. Tempaus, rinnalleveto, mave, kyykky ja penkki. Itse reenin aikana kannattaa turha ylimääräinen hymyily jättää pois, mutta se tulee luultavasti olemaan aika vaikeaa.

Tällä kertaa kunnon kameran kanssa. Parempi kuvanlaatu, ja iloisempi naama!

Kun jätin tuon penkin täällä nyt lähes tyystin pois, niin piti keksiä korvaajia. Ensimmäistä kertaa elämässäni istahdin flyers-laitteeseen, ja rakastuin siihen todenteolla. Yleisurheilun heittolajeissa on kaikissa sellainen pieni kikka, eli ennen heiton lähtöä pitää lihaksiin saada reilu esijännitys, josta käsi ainakin märimmissä unissa heilahtaa niin, että nikamat putoavat paikaltaan. Kun on kunnon kiristys valmiina, ja siihen tempaisee täysin voimin, niin väline lentää niin ettei uskokaan. Mitä tekemistä tällä sitten on flyersien kanssa?

Motivaationäkymä kotiovelta

Laite on siitä metka, että se on yhtä aikaa tarkoitettu sekä selkälihaksille että rintalihaksille, kunhan vain älyää kääntyä liikkeen mukaan. Iso hyöty tuosta on se, että liikkeen lähtötilannetta pystyy säätämään lähes mielensä mukaan, eli flyersien tekemisen voi aloittaa reilusti hartialinjan takapuolelta. Kun kädet palauttaa edestä taakse, joutuu väkisinkin tekemään negatiivista työtä, ja aivan pieni hetki ennen kuin pakka kolahtaa alas, on rintakaaressa hyvä alkujännitys, ja pakan saa heilautettua ylös raketin lailla. Näille salin bodareille tuollainen suorittaminen taitaa olla pahimman laadun kirosana, mutta eipä tuo haittaa kun en ymmärrä paikallisten holotuksesta mitään. Great life!

Lähtee läskit kävelemään

Taiwanissa jäljellä 37 kokonaista päivää. Sitten Hong Kongissa muutama, ja loppuhuipennuksena Pekingissä pari, ja sitä kautta sitten viimein lento Finnairin siivillä Peking (BJS/PEK) - HKI. Nyt kun olen viimein saanut vähän kiinni arjesta ja elämästä, olen saanu fiksattua ruokailuita myös pikkuisen. Paino junnasi pitkään 220 lbs (100kg) kohdalla, ja otti siitä isomman hypyn alaspäin 215lbs:ään vierailijoiden käynnin aikana. Tässä on kuitenkin saatu ihan hyvään suuntaan tuo menemään, ja tänään aamulla oltiin jo erittäin lähellä päästä alle 213lbs (96.6kg) lukemiin.

Otetaan kalorit takaisin.

Otin viimeisenä Hervannassa herättynä aamuna reissuun lähtemistä aamupulskan kuvan, ja on ihan mielenkiintoista nähdä tuo muutos kun palaan kotio. Jos miehestä sulaa 10-15kg, luulisi eron näkyvän jossakin muualla kuin poskissakin. Näissä se ainakin näkyy, sillä ne eivät enää hölsky juoksumatolla juurikaan. Eipä tuolla painolla ole kuitenkaan sen suurempaa merkitystä itselle, vaikka painaisin 130kg  niin yks hailee kunhan on hyvä olla eikä terveyttä haittaa.

Gong sin tsai niou rou TAI SITTEN niou rou tsao fan. Niillä nälkä lähtee.

Ei se painonpudotus ole täällä sen ihmeellisempää kuin kotimaassakaan. Katsoo vähän mitä ja missä syö, ja reenaa sitten siihen päälle pikkusen. Olen oikeasti itsestäni tajuttoman ylpeä, kun olen saanut itseni viimein juoksemaan. Ei se vieläkään mitään suurta hupia ole, mutta pienellä asenteenkorjauksella jo ihan mukavaa touhua. Pariin kuukauteen on mahtunut yhteensä 15kpl reenejä, joissa on ollut oleellisena osana juokseminen, muutenkin kuin alkulämmittelynä. 500-800kcal kuluttaminen tulee vielä tosi helposti, niin äkkiäkös siinä lähtee läskitkin kävelemään.

Maisemat

Kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää juoksumatosta. Tavalliseen maastoon verrattuna se on myös aika tehokas asenteen kasvattaja. Siinä tulee usein ajateltua, että en perkule lopeta juoksemista ennen kuin seinästä loppuu sähkö, tai henki lähtee. Useimmiten asetettu aika on kuitenkin loppunut ennen kumpaakaan näistä. Vetäisin lähes ennenkuulumattoman reenin wapunpäivänä, kun ulkona vihmoi viima ja satoi lähestulkoon räntää, sillä juoksin matolla 7km! Tuo on minulle vähän sama, kuin ajaisi autolla Ivaloon, ihan vain hakemaan bensaa. 30min 8km/h + 12min 10 km/h + 1km 8 km/h. Tuota kasin vauhtia olisin juossut vaikka Berliiniin asti, mutta kymppi oli on jo vähän haastavampaa.

Käytännön toteutus - Vain harvan ihmisen mielipiteellä on oikeasti väliä. Tee mitä haluat.

"You don't say that you're about to build the biggest, greatest wall has ever been built. You say, "I'm gonna lay this brick as perfectly as possible as a brick can be laid". You do that every single day, and soon you will have a wall." - W. Smith

Näytän teille diagrammin. Tai tarkemmin sanottuna taideteoksen, jonka äsken tein. Sen nimi on ELÄMÄ. Tehdään syväluotaava analyysi nimen ja itse teoksen yhteyksistä maailmankaikkeuden syvimpiin salaisuuksiin. Siinä on enemmän kuin pelkkää mustavalkoista, löytyy myös harmaata!

Teos "Elämä", arvoltaan lähes mittaamaton.

Kaikkien elämästä löytyy nämä kaksi osiota, musta ja valkoinen. Henkilön omista valinnoista johtuen harmaa alue niiden välillä voi olla suuri, olematon tai jotain siltä väliltä. Kuva on kuitenkin ihanne, sillä valkoista aluetta ympäröivä alue yrittää koko ajan vallata lisää tilaa. Toisissa tilanteissa valkoinen alue on kokonaan hävinnyt mustan joukkoon. Paljon stressiä, kiirettä, elämä tuntuu vain harmaalta jatkumolta ilman aikaa. Kuulostaako tutulta?

Heitän väitteen. Olet sitä onnellisempi, mitä suuremmaksi saat valkoisen alueen suurennettua. Samalla musta alue käy aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi... Ensimmäinen askel tuohon suuntaan on rajata itselle tärkeät asiat, hieman tärkeät ja ei tärkeät. Seuraava askel, unohda nuo asiat, jotka eivät ole sinulle tärkeitä. Otetaan toinen taideteos.

Teos "Oleellista". En päässyt opiskelemaan kuvataidetta.

Tämä on luultavasti vielä tärkeämpi teos kuin tuo ensimmäinen. Vaikka siitä tuleekin kaukaisesti mieleen kananmuna. Tämän kuvion tajuamiseen liittyi itselläni pieni oivallus. Tajusin, että tämä on minun yksi ja ainoa elämäni, ja käytän sen aivan juuri niin kuin haluan. Ihmiselo yksin on melko kurjaa, joten ensimmäinen askel on määritellä lähipiiri. Vihreä alue on kaikkein oleellisin, sillä oma lähipiiri on lopulta se, jonka kanssa elät niin hyvät kuin huonot asiat. Kunnioita sitä. Muut tärkeät ihmiset on sitten vähän monimuotoisempi ryhmä. Punaisen alueen kokoa oleellisempaa on se, tuoko se lisäarvoa elämään. Sitten on tämä ympäröivä alue, jolla ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, mitä teet elämälläsi. Liian usein sillä on. Kun mietit rehellisesti, miksi sinun pitäisi olla kiinnostunut millään tavalla siitä, mitä ihmiset, joista et välitä, ajattelevat.

Osaan ensimmäisen kuvan kanssa toimia jo melko hyvin. Jos jokin asia ei kiinnosta, rajaan sen ulkopuolelle. Sen sijaan jälkimmäinen kuva on haastava, ja olenkin ottanut tämän matkan pienenä oppireissuna tuon suhteen. Kun tapaa satunnaisia ihmisiä vain muutaman kuukauden ajan, lähtötilanteeseen verrattuna en nähdäkseni pysty menettämään mitään toimimalla heidän kanssaan aivan täysin niin, kuten itse haluan. En ehkä saa isoa punasta aluetta, mutta saatan saada kultakimpaleen vihreälle.

Olen onnistunut saamaan 1-2 ihmistä näiden muutaman kuukauden ajaksi vihreälle alueelle, arviolta 10 punaiselle ja sitten kottikärryllisen mustalle. Tänään saattoivat siirtyä 3 ihmistä kuitenkin punaiselta mustalle, riippuu heidän reaktioistaan. Loppujen lopuksi, sillä ei ole seuraavan 40 päivän jälkeen tuon taivaallista merkitystä, mutta olenpahan saanut kokemusta taas kerran lisää. Otetaan muutama tyyppiesimerkki.

• Satunnaiset hillujat. Ihmiset jotka pyörivät ympärillä ja ovat ihan mukavia, mutta kuin täysin eri planeetalta. Valitsin olla viettämättä aikaa heidän kanssaan, enkä ole katunut hetkeäkään.
• Äärettömän negatiiviset ihmiset. Olen kohdannut myös ihmisen, joka pystyy negatiivisuudellaan jopa puhelimen hymiöt, protonit ja Les Browninkin negatiivisiksi. En ole viettänyt aikaa heidän kanssaan, enkä ole myöskään kaivannut sitä.
• Don't be like that -ihmiset. Patonkimaasta tulleita pappa betalar -tyyppejä on täällä pilvin pimein. Kun saa kaiken aina valmiina, ei opi helposti ymmärtämään valintojen ja seurausten yhteyttä. Kun saa kaiken valmiina, ei tykkää jos joku ei tee kuten haluat. Heidän kanssa olen ollut ainakin tähän päivään asti hyvissä väleissä, mutta en ole heiltä juuri mitään saanut.

Viimeisten kanssa käydyt "keskustelut" olivat lähtökipinä tähän kirjoitukseen. "Next time you will come and drink, i don't want you to be that kind of pussy who wants to sleep and do sports". "Olipa sitten parhaat pirskeet ikinä, en muista yhtään mitään". Kerroin heille asian jo ensimmäisillä viikoilla, että koska joka ikinen arkipäivä herään seitsemältä, en ole kiinnostunut viettämään viikonloppuöitäni örveltäen, piditte siitä tai ette. "Mutta kun kaikki tekee niin!". "Yksi. Kaikki eivät tee niin. Te teette niin. Kaksi. Miksi minun pitäisi tehdä kuten kaikki muut tekevät". Saa nähdä morjestavatko kadulla enää tämän päivän kieltäytymisen jälkeen. Ps. tänään on TORSTAI.

Ni!

Viimeisen sanominen vaatii joskus yllätävän paljon selkärankaa, mutta uskokaa tai älkää, se palkitsee. Huomenna odottaa kaiken muun lisäksi kahden reenin päivä, ja päivä näyttää erittäin valko-vihreältä. Great day, happy day!