Mitä kaikkea voi tehdä 108 kilollaan

Tänään tuli yksi erittäin hyvä uutinen, korkeushyppytulos ei ole kärsinyt painonnoususta juurikaan! 150cm meni tänään melko kevyesti, mikä ei 108kg elopainolla ollut mikään itsestäänselvyys. Kolmen päivän yu-putki painoi jaloissa kuitenkin sen verran, etten jaksanut kovin montaa yritystä tehdä. PB 157 tuskin tulee saamaan kyytiä, mutta lähelle varmaan päästään.

Tälläinen paita myytävänä, koko oikeasti iso XL. Hinta 25e

Perjantaiksi otettu vapaapäivä oli kullanarvoinen, sillä helteessä oli erittäinkin hauska heitellä kiekkoa pari tuntia aamusta. Tekniikka alkoi löytyä jo hieman sinne päin, ja 2kg kiekko lensi parhaimmillaan 34.70m. Tekniikan napsahtaessa kohdalleen tuohon voi tulla metripari lisää, ja herkistelyllä vielä toiset pari. 40m tavoite on pirun kaukana, mutta sitä kohti mennään! Vuodentakainen ennätys 31.38m jää joka tapauksessa reippaasti taakse, ja jatkuva kehityshän se on pääasia.

Kuulassa sain pitkästä aikaa hyviä työntöjä, 5kg:lla napsahti seuraavanlaisia tuloksia

14.52 - 14.54 - 14.54 - 14.55 - 14.57

Vanha ennätys oli 14.56, eli hyvä sarja ja kruununa sentin parannus ennätykseen. Yleensä kun tulee noin paljon tasaisia tuloksia, niin sekaan löytyy vielä reilusti pidempi paukku, jossa vain kaikki natsaa. Tällä kertaa kuitenkaan ei. Kamerasta oli akku loppu, mutta tekniikassa on yksi bussin kokoinen reikä, joka pitää korjata, meinaan vasemman jalan toiminta. Jos työnnössä ei ole mitään kunnon kiintopistettä jota vastaan voi vääntää ja puskea, niin on aika turha yrittää saada koko kropasta tehoja. Metrejä metrejä sitten odotellaan vaan!

Liikkuvuusreeniä

Näistä kaikista on myös olemassa videot, mutta en kiireiden ja "kiireiden takia ole ehtinyt niistä tehdä koostetta. Seuraavat 7pvä tehdään vielä töitä sen eteen, että voimaa tarttuisi vähän. Toivottavasti herkistely onnistuu, sillä tämän kesän tulokset ovat parantuneet aivan liian vähän talvella tehtyihin verrattuna.

Elopainoa 108,6kg

Ja yksi kesäksi lueteilluista tavoitteista saavutettu! 170kg smith-kyykyssä oli helppoa kauraa, ja tuo tavoite oli ehkä vähän liian matalalle asetettu. Sitten syksyllä 200kg kimppuun vaan!

Sitten vähän muunlaisia uutisia. Vaaka näytti 108kg! Ei jeesus. Tuo on aika paljon massaa kiihdytettäväksi. Mutta hyvin syömisessä on sen verran kuitenkin etuja, että pidän siitä mielummin kiinni. Esimerkkinä tuosta oli eilinen Jaakon kanssa tehty punttihöntsäily, jossa kyykyn lisäksi nousi raaka rive 100kg:lla melko puhtaasti ja helposti rinnalle. 110kg on loppukesästä täysin mahdollista, kun vain olosuhteet ja päivän vire saadaan kelvollisiksi. Vielä kun saisi siirrettyä nuo heittovälineeseen, niin saisi rauhassa ihailla kuinka se lentääkään.

Punttitunteja on nyt 13h tähän kuuhun, eli aika maksimissa nuo on pidetty. 1-3 reissua on vielä tulossa, niin eiköhän siinä ole hyvä kattaus lähteä elokuuhun. Tässä on nyt 2 yötä menty huonoilla unilla ja kaiken lisäksi tekemistä on melko paljon, eli tästä päivästä tuli ylimääräinen lepopäivä. Huomenna olisi tarkoitus realisoida noita tuloksia hieman kiekkoringissä pidemmän videokoosteen kera.

Ei kai tässä voi muuta tehdä, kuin vahdata olympialaisia sitten :)

Kova työ palkitsee tekijänsä

Tämän kesän kuvio meni kelin mukaan, eli heinäkuun yu-reeni vaihtui tosiaan punttireeneihin. Elokuun ensimmäisen viikon jälkeen viimeistään alkaa sitten vähäpunttinen kausi, eli sitten kesäkausi mennään loppuun niillä mitä on. Ainakin fyysisten ominaisuuksien osalta ratkaisu on ollut hyvä, ja tehoa on alkanut löytyä.

Rehtipenkissäkin alan olla 100kg kunnossa, lankulla tuo jo meni. Rinnallevetoreenissä loukattu ranne alkaa olla taas ihan kelvollisessa kunnossa, ja huomenna Jaakon© kanssa pidettävät reffit antavat suuntaa sille, missä tuon taso menee. 2 viikon tauon jälkeen on paha sanoa ollenkaan, miten on laita. Loppuviikoksi on luvattu aivan ennenkuulumattomasti reippaita lämpöasteita ja jopa melkein 2 päivää ilman sadetta, joten heittämistä on taas tiedossa.

Viime vuonna lopetin tehokkaan puntin jo melko aikaisin, joten kuntohuipusta tuli melko pitkä. Tänä vuonna ylimääräinen kovan intesiteetin jakso toivottavasti johtaa siihen, että huippu on ajallisesti lyhyempi, mutta sitäkin korkeampi. Jos ei johda, niin sittenpähän opittiin taas, miten ei kannata toimia.

Elämän ensimmäinen kinesioteippaus parin räikeän mokan kera

Otin asiakseni tutustua kinesioteipin toimintaan. Ostin intersportista yhden rullan mustaa, huuto.netistä 5 rullaa turkoosia, ja eBaystä vielä rullan kirkkaan vihreää teippiä. Oman kropan teippaamismahdollisuudet ovat erittäin rajalliset, mutta etsin parhaani mukaan koekaniineita teipattavaksi. Nuo rullat ovat 5m kappale, joten 35 metrillä luulisi jo oppivan yhtä sun toista. Ainakin ranteiden avuksi laitetut teipit toimivat aivan mahdottoman hyvin ensimmäisellä kerralla! Toivottavasti näistä riittää kerrottavaa vielä jatkossakin, ainakin into on mahdottoman kova. Koulutuksiinkin olisi kiva mennä, mutta ne eivät ole ihan ilmaisia. Ylläolevassa kuvassa mokasin ainakin teipin päiden muotoilun. Terävät kulmat lähtevät aukeamaan tosi helposti. Toinen moka oli pituus, ei tuon aivan kyynertaipeeseen olisi tarvinnut olla...

Tätä idiotismia ei edes Jeesus ole sovittanut

Tänään aamulla tuli taas sellainen hetki, että naama meinasin sulaa YLEn uutisia lukiessa. Täällä oli aiheena tietystikin lisäravinteet. Näin käsittämätöntä paskaa en muista lukeneeni taas pieneen hetkeen. Juttuun oli haastateltu satunnaista salillakävijää, ja sitten hieman*kröhm* omalaatuista Personal raineria. Kommentti 1 kuului seuraavasti

"Ite en oo kauheesti käyttäny. Jos kovan puntin tekee, niin sitten pitää ottaa joku Gainomaxi tai joku muu. Ehkä sen takia en niitä ole ikinä niitä käyttänytkään, kun olen kuullut että niistä on haittaakin, sanoo kuntosalilla harjoitellut Petri Koskinen"

Ja sitten se totaalisen putoamisen aiheuttanut kommentti

"Jos katsot sitä tuoteluetteloa, ja mitä et pysty ääntämään kunnolla niin ei kannata suuhun laittaa, ei kehokaan sitä ymmärrä. Lisäksi mitä uskomattomampia lupauksia niistä löytyy niin siinä vaiheessa kannattaa olla varovaisempi, neuvoo personal trainer Mikko Paunonen"

 Ei nyt jumalauta oikeesti, ei tuollaista paskaa voi hyväuskoisille ihmisille syytää. Tulee vain mieleen tarina, jossa saatiin YK:n kokouksessa monta allekirjoitusta sen puolesta, että DHMO (dihydroksimonoksidi, myös nimeltään hydroksyylihappo) kiellettäisiin. DHMO aiheuttaa vahvaa korroosiota, voi johtaa hengitettynä kuolemaan, aiheuttaa vakavia palovammoja sekä on erittäin yleinen kuoleman aiheuttaja Suomessa. Myös syöpäkasvaimista DHMO:ta löytyy valtavia määriä, ja se on happosateiden oleellinen osa. Lisää DHMO:sta löytyy täältä.

Listataanpa muutama ravintoaine, joita syön ainakin lähes päivittäin

• 2-oxo-L-threo-hexono-1,4- lactone-2,3-enedioli
• 2,5-diamino-5-oksopentaanihappo
• 1,3,7-trimetyyliksantiini

Tai sitten ehkä tutummin C-vitamiini, glutamiini sekä kofeiini. Mutta kun tuollainen kommentti pääsee valtamediaan, niin pitihän sitä katsoa, minkälainen mies on Mikko Paunonen. Allaoleva video kertoo ehkä tarpeellisen.

"Painoharjoittelun idea ei ole kilpailla kuka pystyy kannattelemaan puolta kuntosalia raajoissaan jumppapallon päällä seisten. Ei edes toiminnallisen harjoittelun." sanoi Joni osuvasti, muodostakoon jokainen mielipiteensä tuosta touhusta. Mitä tahansa harjoitetta teetkin, aina pitäisi pystyä kertomaan MIKSI?

Ei aivan oppikirjasta

Piti kirjoittaa omista reeneistä, mutta jätetään seuraavaan kertaan. Jokamiehen 7-ottelun aitajuoksuun alkoi löytyä muuten tolkkua jo...

Ainiin. DHMO tunnetaan myös nimellä VESI.

Pieleenhän se meni. Eiköhän tästä yli kuitenkin päästä.

Ei perkele taas, otetaanpa lainaus edellisestä, toissapäiväisestä postauksesta:

"Aiemmat 3 vuotta olen tehnyt 95% punttireissuista aamuisin 7-11 aikoihin, ja tuo on toiminut erittäin hyvin. Jos olen joutunut menemään 12-18 välillä, niin näistä on noin 40% ollut fiiliksiltään tosi huonoja"

No enkös sitten tehnyt veljen kanssa kompromissin, ja lähtenyt 15.30 salille. Ei tullut hepoa eikä persettä tuosta, vaan terävyys ja ajatukset olivat jossain aivan muualla.  Rakas mp3-soitin oli myös hukassa kuulokkeineen, ja häthätää löydetyt kuulokkeet olivat sitten surkeimmat ikinä. Vaikka puhelimen volyymit pisti kovalle, kuului niistä vain surkeaa piipitystä ja särinää, ja kaikki taustaäänet kuuluivat läpi.

Haetaan jotain positiivista: Ranne kestää taas. Punnerrusliikkeissä ei mitään ongelmaa, ja vetävätkin tulivat aika hyvin. Latsintappajalla tehdessä oikeassa kädessä pikkusen kiristi ranteen ja kyynerpään välissä joku jänne, mutta eiköhän aika korjaa tuonkin. Ihan positiivisia merkkejä, kun sunnuntaina kuulantyöntöliike tennispallollakin vihloi niin että itketti.

Viime vuonna heinäkuu oli sekä reenin että tulosten kanssa melkoista suvantovaihetta, ja samalta näyttää tänäkin vuona. Ei auta kuin pyristellä, sillä takaraivossa on tiedossa se, että kaikki kesän tavoitteet voi saavuttaa yhden ainoan viikon aikana, ja se viikko voi olla vaikka syyskuun ensimmäinen. Kiire ei siis ole.

Nyt on 2 vaihtoehtoa pyyhiä pois turhautuminen: Conn Iggulden & Tsingis Khan -sarja, tai sitten kesäsäätä uhmaten pieni reippailu ulkoilmassa. Katsotaan kumpaan päädyn.

Välillä ei oikein tiedä, mihin on menossa

10 syytä herätä ajoissa

Olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut myöntää, että iltaisin puntille menemisessä on reilusti hyviäkin puolia. Aiemmat 3 vuotta olen tehnyt 95% punttireissuista aamuisin 7-11 aikoihin, ja tuo on toiminut erittäin hyvin. Jos olen joutunut menemään 12-18 välillä, niin näistä on noin 40% ollut fiiliksiltään tosi huonoja. Sitten iltaisin tehdyt ovat taas onnistuneet pääosin, kuten aamureenitkin.

Monet ihmiset tuntuvat välttelevän aamutreenejä viimeiseen asti, ja ymmärtäähän sen. Aamulla herääminen on niin kamalan kurjaa, ja jotkut joutuvat jopa töihinkin. Jos työt eivät elämää häiritse, niin sitten tarvittaessa kaivetaan esiin tutkimus, jossa on löydetty eroja hormonivasteissa aamu- ja iltatreenien välillä. Näin oikeutetaan se, ettei aamulla tarvitse poistua peiton alta.

Houkutteleva, kieltämättä. @Thaimaa vm.2005

Itse olen pienestä kakarasta asti tykännyt herätä aikaisin, ja siksi myöhään valvominen on pientä myrkkyä. Toinen painava syy on se, että koulun salit ovat aina aivan täynnä päivisin tai iltaisin. Parempi harjoitusvaste ei ihan hirveästi lohduta siinä vaiheessa, kun ainoa mitä pääsee nostelemaan, on oma reenilaukku. Kolmas iso syy on se, että aamulla olo on varmasti täysin levännyt, ja hyvä iltapala+aamupala takaavat sen, että virtaa riittää. Päivällä ja illalla ei näin yleensä ole...

Timpan blogi antoi tutkimuspohjaisen vahvistuksen asialle, että tuolla reenin ajankohdalla ei ole lopulta suurta merkitystä. Oleellisin osa koko touhussa on aamupala. Oma komboni koostuu kaurapuurosta, hillosta/marjoista sekä maitoon tehdystä proteiinikaakaosta, jotka syödään vähintään tunti ennen kovien sarjojen aloittamista. Voi olla, että tämä aika täytyy olla muilla pidempi, sillä oma ruoansulatukseni on aivan tolkuttoman nopea. Ilman kunnon aamupalaa on kuitenkin aivan turha lähteä tekemään mitään,

Jos johonkin ruokaan kannattaa panostaa, niin aamupalaan. Tämä ei ihan mene sporttiaamupalasta @Kaunas

Koska askmen.com oli tehnyt huikean listan puolestani, ei minun tarvitse keksiä sitä itse. Tässä ne syyt aamureenaamiseen lyhyesti ovat

1. Priorisointi. Kun reenin tekee aamulla, se ei jää kaiken turhan kiireen takia tekemättä

2. Ei odottelua. Pääset yleensä tekemään juuri mitä haluat. Odottamatta.

3. Antaa energiaa ja keskittymiskykyä. Oletko koskaan miettinyt, miksi sotilaat reenaavat maailmalla aamuisin?

4. Fyysisesti parempi vire päiväksi. Unisuus katoaa pirun tehokkaasti.

5. Henkisesti parempi vire päiväksi. Edellisen päivän murheet unohtuvat tehokkaasti aamureeneissä.

6. Parempi ateriarytmi. Lounas harvoin "vain unohtuu" aamureenin jälkeen.

7. Keskittymiskyky paranee. Aamu-unisuudesta harvoin on tietoakaan...

8. Parempi kurinalaisuus. Saat paremmin itsestäsi irti, kun on joku syy nousta.

9. Parantunut unenlaatu. Äkkiä huomaat meneväsi nukkumaan mielummin, kun katsot roskasarjoja telkkarista.

10. Aineenvaihdunta tehostuu päiväksi. Kroppa kuluttaa energiaa tehokkaammin kun olet hereillä, eikä näin häiritse nukkumista niin paljon verrattuna iltareeniin.

Pirteät värit ihan kesän kunniaksi. Ei tule tavaksi.

Mikä kesä? -Paska kesä :)

Se on sitten pieni tauko edessä. Ranteet eivät ole juurikaan menneet huonompaan suuntaan, mutta molemmat forkut kyynerpäästä ranteisiin asti ovat kuin pumpissa 24 tuntia päivästä, ja siihen päälle vielä satunnaiset säryt. Pystyin kyllä penkkipunnertamaan ilman kipuja eilen 95 kilolla, mutta juomapullon kierrekorkin aukaiseminen ei sitten ollutkaan niin helppoa.

Paratiiisi keskellä Nokiaa. Kesänä 2012 oli myös lämmin päivä.

Piti pelata tänään tennistä, mutta mahdotontahan tuo olisi ollut. Sattumusten kautta korvaajaksi tuli erittäin yksipuolinen puntti jalkaprässillä. Eipä tuo itseäni hirveästi harmita, kun jerkkua jalkoihin tuossa vain haettiin. Onnistuin unohtamaan reenivihkoni Hervantaan, mutta isoimmillaan rautoja oli 260kg kelkassa, joka kulki noin 45° kulmassa ylöspäin. Ellen hirveästi valehtele, niin nostin painoja 120kg:sta ylöspäin 20kg välein, ja tein jokaisella 5 terävää toistoa. 260kg:lla sitten pusersin 2 sarjaa loppuun asti, joista toinen oli 15 toiston verran. Saatan valehdellakin, mutta tällä muistilla en pysty parempaan. Sitten vielä tuli 120kg:lla yhden jalan potkut perään tauoitta, 2x8 kummallakin. Jossakin pitäisi olla pätevä taulukko siitä, mitä painoja prässissä olevat kilot vastaavat takakyykkyyn verrattuna, niin pysyisi vähän kartalla paremmin.

Mutta hei nyt oikeasti, jos heinäkuun puolivälissä viikon paras reeni on vedetty hikisessä kellarissa jalkaprässillä, niin kuinka hemmetin huonosti saa mennä? Missä jumankauta mun +20° sateettomat päivät ovat? Rinkiin ei ole ihan hirveän hauska mennä heittämään tai työntämään, jos jalkaan tarvii pistää kumisaappaat.

"Mulla on työkaveri, joka syö joka aamu rahkaa puol kiloa" - "Mitä helvettiä, onko se hullu? Ei se niin hyvää ole"

Onneksi sateellakaan internet ei lakkaa yllättämästä. Kaiken blogisekamelskan joukosta nousi esiin seuraavanlainen, jonka suosittelen vilkaisemaan!

DEREK WOODSKE - A (Man)imals guide to the Universe

Kaveri on entinen moukarinheittäjä, mutta häneltä löytyy varmasti jokaiselle voimailusta vähänkään kiinnostuneelle jotain hyödyllistä. Iso osa päivityksistä on vielä videomuodossa, joten itseään ei tarvitse rasittaa tylsillä teksteillä.

Nyt niitä lämpimiä päiviä, perkele.

Ota löysin rantein, älä jännitä.

Kesän ensimmäinen vammanalku on sitten tosiasia, nyt nimittäin vihloo rannetta. Tai tarkemmin ottaen ranteita, sillä oikean lisäksi vasen ranne on alkanut ulkosyrjästä hieman vihloa. Tämä ei kuitenkaan luultavasti johda sen kummempaan, kuin 1-2pvä pidempään punttitaukoon. Pistän tuon pitkälti uusien rannetukien piikkiin, ne kun on perkuleen jäykät. Sitten kun niitä veivaa ja kiristää eestaas käden ympäri, niin äkkiäkös se ranne siitä ottaa itseensä. Näin ainakin uskon ja toivon.

Tuossa samaisessa punttireissussa oli jotain hyvääkin. Väsyneellä mielellä ja tosi kropalla rinnalle nousi 95kg, ja vauhtipunnerruksessakin kevyesti 90kg. Ei tässä auta kun odotella sitä hyvää päivää, 110kg kun oli tuo kesän rinnallevetotavoite.

Puntilla on toiminut melko hyvin metodi, jossa lyhyen ajan sisään tehdään kyllästymiseen ja junnaamiseen asti jotain liikettä. Sen jälkeen sitten hieman pidempi tauko jolloin tehdään aivan muita liikkeita. Tuolloin tulokset nousevat kuin vahingossa uudelle tasolle, mistä voi sitten rullata samalla kaavalla eteenpäin.

Mömmökorneriin ilmestyi juuri PWO! Toivottavasti kohta proteeinijauhe sekä lakritsinmakuinen proteiinipatukka.

Satanen penkistä!

No eihän se taas hirveän hyvin mennyt. Oli kauan sitten aika, kun muistin kuunnella omaa oloani, ja lähteä reenaamaan sen mukaan. Toissapäivänä en taaskaan muistanut, ja suunnitelmissa ollut kiekkoreeni päättyi ennen kuin alkoikaan, koska jalat olivat notkeat kuin uittotukit. Olivat ilmeisesti ottaneet nokkiinsa tuosta juoksureenistä... Ajoin sitten nöyränä miehenä kotiin, ja tein koko illan jotain aivan muuta.

Tuo ratkaisu kannatti, sillä eilisen päivän tekeminen meni sitten lähes niin putkeen, kuin vain saattoi. Pyöräily töihin pelotti, mutta menomatka tuntui jo melko hyvältä, ja pienen vastatuulen säestämänä menomatka meni aikaan 19:05, 45s nopeinta reissua hitaammin. Ero tuli lähes kokonaan noin 2km aukealla pätkällä, jossa vauhti ei vain nouse korkeaksi vastatuulessa. Kotimatkalla tuuli oli sitten kevyt myötäinen, ja aikaa kului vain 16:30. En ollut reissun jälkeen edes mitenkään väsynyt, vaikka alitin aiemman ennätyksen 25 sekuntilla, ja tuon edellisen vedon jälkeen olo kuitenkin lähenteli kuolemaa...

Soutulaite omaan makuun. Kraftwerk > GymTech

Illalla tapahtui sitten sellainen ihme, että tämä mies nosti penkistä ensimmäistä kertaa 100kg! Tuo oli tosin lankkuavustuksella, ettei tankoa tarvinnut viedä ihan rintaan asti, mutta kumminkin. Satanen penkistä on kuitenkin se juttu, että voi liittyä häpeilemättä RHP-osastolle. Niinjoo, tein mä siellä salilla muutakin, muttei siitä sen enempää.

Koska tiedän, etten tule pärjäämään miehissä yleisurheilussa edes kansallisella tasolla ainakaan muutamaan vuoteen, koitetaan ensiksi olla parempia kuin naiset. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että maailmassa on 69 naista työntänyt tänä vuonna 4kg kuulaa enemmän kuin allekirjoittanut, 17,03 m. Jos kesän lopun kehitystavoite täyttyy, tippuu tuo luku 36 naiseen. Jos vielä unohdetaan Saksan ja Venäjän järjettömän tehokkaat lajikoneistot, edelle jää eurooppalaisia naisia 5kpl. Luultavasti noista kaikki penkkaavat reilusti enemmän kuin minä. Revitään näistä motivaatiota sitten :)

Mömmökorneri on käynnistynyt hitaasti mutta varmasti, ja viikonlopun mittaan sinne toivottavasti saadaan yksi vielä sallittu PWO, sekä Dymatize-nutritionin heraproteiini-isolaatti ruodittua läpi. Ei sitten muuta, tällä erää, matka jatkuu taas!

Karu muistutus siitä, että olen yli satakiloinen

Harva asia on yhtä vittumaista, kuin viettää heinäkuisen hellepäivän ilta kirjoittaen opinnäytetyötä. Mutta kun en perkule saanut sadetta mistään hommattua paikalle, niin pakko se oli kärsiä. En kuitenkaan päässyt ihan pilvilinnoista tippumaan tähän julmaan todellisuuteen, sillä huomasin tänään aika karulla tavalla aamupainoni olevan siellä 104kg tietämillä.

Koska jokamiehen 7-ottelu lähenee päivä päivältä, juoksukunnosta on myös pakko ottaa selvää. Otin suoraan töistä suunnan urheilukentälle, jossa noin tunnin temmellyksen jälkeen oli lopuksi aika vetää 400m juoksu vauhdilla, jolla jaksaisin todennäköisesti vetää myös 800m. Ei muuta kun sekkari käyntiin, ja aikaa ottamaan. Lähes iäisyydeltä tuntuneen vedon jälkeen katsoin kelloa, ja totesin sen näyttävän 1min 29s. Siis mitä hemmettiä! Tuo tarkoittaa noin 3min loppuaikaa, ja tavoite on siellä 2.30 nurkilla. Taitaa olla miettimisen paikka. 4 sekuntia pois 100 metriä kohti on aivan perkuleen paljon.

Posteljoonin tuomisia -teaser

Muutama vuosi sitten taivalsin matkan 2.43, ja se oli melko yli-inhimillinen suoritus tuolloin, tosin kiloja taisi olla vain noin 80. Kisaan on aikaa aika tasan 2kk, ja pientä ihmettä kaivataan. Pyhään henkeen en usko, ja 400m taitaa olla yhtä pitkä matka sekä Nokialla että Kangasalla. Pitänee turvautua reenaamiseen.

...ja ensi vuonna ottaa joku järki näiden tavoitteiden asettamisen kanssa...

Reenaaminen kahdesti päivässä

Kun en ole ammattiurheilija, vaan hieman reenaamisen yli vievä harrastelija, välttelen samana päivänä kahteen kertaan reenaamista. Suurimpana syynä ajan ja jaksamisen puute. Tuplareeni vaatii, että joku tekisi ruuat, pyykkäisi ja vielä hoitaisi kouluhommatkin omasta puolestani. Toisena syynä on muutaman vuoden takainen ylikuntoon vetäminen, mihin isona syynä oli 2x päivässä urheilu sen suuremmin miettimättä.

Näistä lähtökohdista täytyy heittää kysymys, että mikä todennäköisyys on iltareenillä onnistua, jos aamureeni on ollut erittäin tukkoinen ja vetelä. Väliäkös tuolla, mutta sunnuntain aamureeninä loikat ja kuulanheitot olivat tukkoista räpeltämistä, mutta illan puntti taas meni aivan nappiin!

Kraftwerkin inva-wc latsien tekemiseen

Kuulanheitossa tulokset eivät olleet varsinainen murheen syy, vaan miehen tukkoisuus. Mies alkaa ilmeisesti olla vanha, kun jalkareeneistä ei enää palaudu neljässä päivässä... Tulokset näyttivät joka tapauksessa seuraavilta

PYT 18,16m (13cm alle ennätyksen)

JVE 15,60m (60cm alle)

PYE 10,69m (33cm alle)

JVE:stä meinasi tulla täysi fiasko, mutta viimeinen heitto pelasti, muuten tulos olisi ollut siellä 14,5m tienoilla. Tuosta ei sinänsä kannata huolestua, koska talvinen kaatuminen haittaa pikkusen uskallusta, mikä syö metrejä heti... PYE:en ei sitten saatu tuntumaa ollenkaan. Menkööt vielä jumin piikkiin, mutta jos ensi kerralla ongelma jatkuu, niin sitten on otettava suuntaa taas ihanan liikkuvuusharjoittelun pariin. Jalkojen vireydestä kertoo tasajalkahypyn 265cm, joka ei parantunut sitten millään. Talvella 300cm rikkoutui lähemmäs 10 kertaa... Uutena tuttavuutena tuli loikkasarjat vauhdilla. Niistä sitten lisää, kun päästään kunnolla vauhtiin.

Sairaan nopee pena

Mutta se iltapuntti. Muutaman postipaketin päästä pääsen kirjoittamaan teille aiheesta PWO, joka oli osana tässäkin onnistumisessa. Vuorossa oli taas kuitenkin yhdistelmä latsit-penkki. Alotin reenin penkillä, jossa napsui sitten kunnolla. Ensimmäistä kertaa suorille käsille tuli 95kg, ja lisäksi sitä ennen 1x92,5 2x4x85, ja perään vielä (5+4)x85kg. Siitä ei kuitenkaan ole kauaa, kun jumitin tuolla 85kg:ssa pitkään. Pieniä ja varmoja askelia eteenpäin... Latseissa sarjat 3x8 sain tehtyä 55 kilolla, kun viimeksi oli vain 50. Hyvin toimi Kraftwerkin laite vieläkin oikeaan paikkaan! Erikoisuutena tuli se, että palasin tässä vaiheessa takaisin penkille. 60kg:lla räjähtäviä toistoja 10+10+7, joiden perään samalla lailla latsien vienti loppuun toisella Kraftwerkin laitteella, jossa vedot tehtiin hieman alempaa.

Jumisille lihaksille nopeusreenin tekeminen ja tämä vastakkaisten lihasryhmien yhdessäreenaaminen ovat puhdas kokeilu, ja syssymmällä sitten nähdään miten toimi.