EM Helsinki 2012, viiltävä analyysi

Suomisen Tapsa totesi, ettei Suomi oli enää yleisurheilun suurvalta. No shit. Suomi ei käsittääkseni ole minkään urheilun suurvalta nykyään. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Ari Mannion keihäspronssi oli hieno, ja jokainen tämän jälkeen tuleva mitali on enemmän kuin hieno teko. Finaalin taso ei ollut kovin kummoinen, mutta mitali on aina mitali, ja tämä unohdetaan Suomessa aivan liian usein. Kukaan ei tuonne asti ole päässyt ilmaiseksi. Suomen joukkueesta on löytynyt floppeja paljon, mutta niin myös onnistujia. Floppejen takana on monia syitä, joista harvemmin puhutaan, mutta siltikin on tullut ihmeellisiä alisuorituksia. Korkeushyppääjät, Minna Nikkanen ja keihäässä Sormunen & Pitkämäki olivat valitettavan pehmeitä, kun käynnissä ovat kuitenkin EM-kisat. Erityisesti Torrolla on mennyt useampi iso kisa pieleen, että joku selitys tuohon täytyy löytyä.

Kanoottiretki, yhtä varma valmistautumiskeino kuin kalastaminenkin.

Iso plussa tulee sitten nuorille naisille. Neziri, Leinonen ja Millard ovat tehneet arvokisoissa ennätyksensä, ja kovin paljon enempää ei voi vaatiakaan. Eikä oikeastaan noinkaan paljon, mutta naiset todellakin todistavat tekevänsä oikeita asioita. Ja uraahan heillä vielä riittää, joten ei muuta kuin eteenpäin vaan! Kauniista Nokian kaupungista kotoisin oleva Sanni Utriainen teki myös hienon tempun karsinnassa heittämällä finaaliin. Tempun arvoa nostaa se, että viime vuosi meni Sannilta pahasti pieleen. Sanni on kuitenkin suoriutunut tärkeissä paikoissa ennenkin hienosti, joten en ihmettelisi ensimmäistä yli 60m kaarta.

Jäljellä ovat sitten mielenkiintoisista nimistä Karjalainen, Komulainen, Kämäräinen, Ollikainen ja Evilä. O-P:lle ei voi toivoa kuin hyvää, mies ansaitsisi tilaisuuden heittää kotikisoissa komean uran loppupuolella. Toivottavasti pohje vain kestää... Pirkkahallissa olen silloin ja tällöin päässyt K&K:n kiekkoreenejä. Olen ilmeisesti osunut aina väärään aikaan paikalle, sillä en muista nähneeni Tanjan tehneen koskaan mitään hikeä tuottavaa. Tässä taitaa olla kuitenkin kyseessä tuo illuusio nimeltään "heittäjän reenaaminen". Sannan valmentaja taas on sen verran hauska kaveri, että pelkästään sen takia 58m puhkaisu olisi ihan ansaittua. Mielenkiinnolla odotan, kumpaan osoitteeseen menee kotimaan ykkösheittäjän titteli tuosta lajista.

Pituuskisasta voi sitten tulla aivan mitä vain. Tommi on arvokisoissa venynyt ihan maailman mittapuullakin huikeasti, ja Ronin Jämsässä hypätty 832 puhuu sitten ihan omaa kieltään.

Itse ajattelin lauantaina aamutuimaan käydä tempomassa 5kg kuulalla kesän toiset nopeusvoimatestit, ja istahtaa tukevasti sen jälkeen klo 11 katsomaan lähetystä. Siitä tuonempana...

Lisäravinteita nassuun

Talviturkki meni

Kun arvostaa toimintakykyä paljon, on jalkareenien tekemiseen aina pieni kynnys. Kun niitä ei kuitenkaan reenaamatta voi jättää, täytyy ajoituksen kanssa pelata ja temppuilla. Eilen oli tuohon mitä parhain päivä, koska ulkona sataa, ja töllöstä tulee yleisurheilun EM-kisat! Tein melko lyhyen ja yksipuolisen seti, mutta luulisin että tuohon tuli kaikki tarpeellinen. Tavallisen tylsää tasakyykkyä 5 toiston sarjoina ensin tavallisesti, ja sitten loppuun muutamia räväkämpinä, painojen pyöriessä siellä 130kg tienoilla.

Peruskyykyssä on se ikävä puoli, että etureiden alaosan sisäpuoli kirstyy niin, että se säteilee myös hieman polveen. Tästä syystä siirryin seuraavaksi tempomaan prässiin teräviä potkuja, joka on astetta turvallisempi vehje. En prässipainoja oikein osaa suhteuttaa tavalliseen kyykkyyn, mutta kun 45° kulmassa ylöspäin kulkeneeseen kelkkaan lisäsi 100kg, 5 räjähtävää työntöä yhdellä jalalla jalalla sarjaa kohti oli sopivan tiukka. 110 toiston jälkeen oli hyvä pakata kamppeet, ja linkuttaa kotia kohti. Tänään työmatkapyöräilyt tekivät melko tiukkaa, joten toivottavasti huomenna ei tarvi viedä miestä ja pyörää autokyydillä edestakaisin.

Otetaan sitten muutama sana aiheesta Seppo Räty ja Oona Sormunen. Mistään en mitään tiedä, kunhan huutelen. Seppo voitti aikanaan MM-kultaa metodeillaan, mutta paikat keihäänheittäjänkin mittapuulla taisivat olla hajalla jatkuvasti. Reenaaminen oli vähintäänkin kovaa, mutta siitä maksettiin sitten verot loukkaantumisilla. Kun Sepon valmennettava Oona nyt tippui EM-kisojen finaalista, toivoi Seppo edes yhtä ainoaa tervettä vuotta. Heittäisin rohkean veikkauksen, että reenimetodeilla on tässä tapauksessa joku pieni yhteys vammoihin. Koskaan ei ole tarve reenata enempää kuin paikat kestävät, sillä loukkaantuneena ei vain kehity.

Menkäähän Mömmökorneri-välilehteen tutustumaan!

Liian monet tahot tuntuvat hokevan "treenaan aina täysiä"&"ei tekosyitä keventää"&... -tyylisiä mantroja. Keskimääräistä fiksumpi sälli kuitenkin saattaa tajuta yhteyden näiden ja fyysisten ongelmien välillä.

Usko pois, punttisalilla on hauskaa.

No nyt on ainakin tankattu taas kunnolla, kiitos juhannuksen. Tulen jatkossakin suorittamaan kaikki hiilaritankkaukset vaahtokarkeilla. Pari sataa grammaa noita kun grillailee tikun päässä, niin johan löytyy miehestä virtaa!

Conn Iggulden, Limonceolla & jaskainen laituri. Jos tässä ei rentoudu, niin ei sitten missään.

Työmatkapyöräily irtosi tauon jälkeen kohtalaisesti, kun menomatkalla aika oli toisiksi nopein 18min35s, 15s nopeinta hitaammin. Takasintulo sitten meni huippuhyvin, 16:55 ja 10s kovempaa kuin aiempi huippuveto. Joka päivä ei viitsi itseään pistää tuossa tiukoille, mutta kun tänään lähti niin miksei sitten painaisi. Tuon luulisi olevan hyvää reeniä 800m juoksuun ainakin.

Tänään oli sitten huippupuntti, kiitos jo kielletyn Jack3din. Palaan tuohon eviran aivopieruun, kunhan posti tuo allekirjoittaneelle pienen aarrepaketin. Väsymys kuitenkin loistaa poissaolollaan kun tuota heittää scoopillisen naamaan, ihan kuin virtaa olisi kahden tunnin bodaamiseen. Pieni henkinen mörkö tuli selätettyä, kun tein 2x2 sarjat penkkiä 90kg:lla! Ensimmäiset sarjat tuolla ikinä, jea! Arvoa nostaa se, että pumppailin tuohon alle 80:llä ja 85:llä teräviä sarjoja.

Krekolaa! Raudon ja Teston hengessä

Alkukesän teeman mukaisesti reenattiin samalla kertaa vastakkaiset lihakset, eli rinnan lisäksi osumaa otti yläselkä. Nokian Liikuntakeskukselta löytyi tähän mennessä paras laite tähän touhuun, jolla sai vedettyä vipuvarsilla pään yläpuolelta etukautta kahvat rintaan, ja samalla painot nousivat takana ylöspäin. Rasitus tuli juuri oikealle kohdalle, ja piru kun teki hyvää. 3x8 tällä, 50kg per puoli ja polte oli enemmän kuin asiallinen. Tällaiset sadeviikot on ihan täydellisiä kunnon jumipunttien tekemiseen, ei oikeastaan harmita keli nyt yhtään!

MPM puuttuu myös maailman vääryyksiin. Proteiinijauheita ja -patukoita ostellessa on vaikea tietää, onko tuote oikeasti sutta vai sekundaa. Ongelma korjaantuu kuitenkin, kun "Mömmökorneri"-välilehti lanseerataan tuotapikaa. Ensimmäisenä arvostelussa FASTin GIANT-minttusuklaapatukka.

MPM Juhannus-spesiaali

Keihäässä kipeytynyt kyynerpää ei onneksi vaivannut kuin päivän, ei mitään vakavampaa siis kyseessä. Sen sijaan maanantaisen pituushypyn jälkiä korjaillaan vielä hetki, kun sekä sisä- että takareidet ovat kireämpiä kuin mummon nuttura.

Näihin maisemiin

Tein tiistaina melko epätyypillisen punttireissun itselleni, kun se keski verryttelyineen vain 45min, ja oli muutenkin aika kompakti veto. Terävyyttä yläkroppaan otettiin ensimmäistä kertaa lankkupenkillä, jolla saatiin ohitettua tuo kuollut kulma alhaalta, mikä helpotti tekemistä yllättävän paljon. Sarjat 5+6+5 nousivat oikeastaan melko helposti ja terävästi 80kg:lla, mikä oli mukavaa edistystä pieneen junnaamiseen. Perään 10 toistoa viidellä kympillä niin nopeasti kun ikinä saatiin, ja tuloksena oli hyvä jumi rintoihin keskiviikoksi.

Kaveriksi tuolle tuli T-row jonkunlaisessa helvetinkoneessa, missä maattiin viistossa, ja kiskottiin tuota tankoa ylösalas. Tässä myös 5+5+5 suhteellisen tiukalla painolla, jota en nyt jaksa muistaa. Nämä pakettiin ja suihkun kautta ostamaan juhannuseväitä. Tämä liikekombo oli ihan mielenkiintoinen, kun sekä rinta että latsit ovat yhtä aikaa jumissa. Kokemus sekin on, että kun kumpaa tahansa venyttää, niin toista sattuu kun joutuu puristuksiin.

Kaiken hyvän alku

MPM suuntaa kuitenkin juhannuksen viettoon näillä puheilla. Juhannussyömisen lomassa olisi tarkoitus pistää vähän alkukesää yhteen, ja miettiä millä loppukesästä saataisiin miehestä paras mahdollinen tulos irti. Näihin mietteisiin varmastikin palataan ensi viikon puolella sitten. Juhannusta edeltävä kesä ei oikeastaan oikeaa kesää olekaan, tästä se vasta pyörähtää käyntiin.

Vaikka sportti onkin hirveän hauskaa ja sitä rataa, viikonloppu vierähtää kuitenkin todennäköisesti suurilta osin miettien, kannattaako laiturilla maata selällään vai vatsallaan, tai kuinka kovaa naapuria kehtaa saunassa huitasta vihdalla. Näihin kuviin ja tunnelmiin, palaillaan asiaan. Hyvät juhannukset siis itse kullekin!

Oikeaoppininen muurikkalettu kermavaahdolla ja hillolla.

Kuin perhonen. Se voi istahtaa kädellesi, kun sitä vähten odotat.

Piti mennä puntille, mutta lähdin yleisurheilukentälle kun kavereilta kävi käsky. Luulin meitä olevan siellä noin 3-4, mutta väki vain lisääntyi, ja lopulta siellä oltiin kahdeksan miehen voimin. Paikalla olivat TU-38:n junnuporukka sekä heittäjiä, mutta sekaan mahduttiin hyvin, vaikka aluksi pelkäsin pahaa. Lajeiksi tulivat jo perinteiseen tapaan kuula, keihäs, sekä yllätysvetona pituushyppy.

Joku reenien vetäjä näki asiakseen viedä noin 5v kakarat keskiympyrään juoksemaan kilpaa kun piti aloittaa keihäällä, mutta eipähän sitten aloitettu. Muksun lävistäminen kepillä ei olisi niitä herkullisimpia tapoja alottaa juhannuksen viettoa...

Montako brassia tarvitaan katsomaan putoavaa palloa?

Käsky kävi kuularinkiin, jossa kaverit nakuttivat tuloksia väliltä 10-13m seiskaotteluharjoitteluna neljän kilon kuulalla. Itselle kävi ensimmäisellä kovemmalla lämmittelytyönnöllä perinteisesti, eli paransimpa kauden parasta tulostani 1,5m kertaheitolla. Oho. Ennätysparannustakin tuli 31cm, ja uudet lukemat kirjoitetaan 17,03m. Jumankauta, tuo lukema näyttää jo hienolta! Aivan pieleen mennyt työntö oli noin 15m, ja sitten päälle tulivat vielä arviolta 16,6 ja 16,3m vedot. Ei hullumpaa, ei hullumpaa todellakaan.

Pituutta hyppäsin ensimmäistä kertaa 2 vuoteen, ja meni yllättävän hyvin sekin. Jouduin askelmerkkiä hakemaan 3 juoksua, ennen kuin totesin 20,50m sopivaksi. Tuohon  voisi lämpimien tullen askelparin tai kaksi vielä lisätä, jos se nopeus siitä nousisi. Askel osui aika hyvin, ja pari aika tasan viiden metrin leiskautusta tuli tauluun. Numeropsykologia on hauskaa, ja 5m paukulla on hyvä jatkaa kesää eteenpäin.

Katsomokulttuuria Suomeen myös, kiitos!

Keihäästä ei sitten olekaan kertomisina kuin kipeytynyt kyynerpää. Hemmetti...

Älä aivasta suu täynnä parsakaalia

Keihäskausikin tuli avattua pienellä kilvalla Macea vastaan. Ikävä kyllä otin hieman pataani, kun Mace veti viimeisellä heitolla neliseiskan, ja meni parilla metrillä ohi meikäläisen nelivitosesta. Ihan hirveästi tuo kolmen kierroksen kisan tappio ei harmita, kun viime kesä- ja heinäkuussa keppi tössähti 41 metriin, teki mitä tahansa. Mutta nyt ollaan melko lähellä sitä, että kesällä 50m rikotaan. Kaikesta muusta aktiviteetista johtuen jalat jaksoivat mukana tasan kaksi täysivauhtista heittoa, kun energiat oli ensin tuhlattu kevyempään lämmittelyyn. Se oli sitten upporikasta ja rutiköyhää, ja tuli sieltä ihan kohtuullinen tempasu. Joku kaunis aamu ennen töihinmenoa olisi tarkoitus käydä heittämässä noita sitten vähän reilummin. Kiitos liukuva työaika <3

On pelit, on vehkeet

Jos 50m menee miesten keihäällä, naisten keihäs lentää vähintään yhtä pitkälle. Ei välttämättä pidemmälle, jos ei vain osaa. 50m tarjoaa kuitenkin pisteitä seitsenottelussa 860, jolla olisi viime vuoden jokamiehen seiskassa sijalla 6, 120 osallistujasta. Tulokset on nähtävillä muuten täällä. Kun muut lajit saan vedettyä läpi, niin voin täälläkin heittää tarkempaa pistetavoitearviota, mutta luulisin sen olevan 5000 nurkilla.

Viimekertaisen onnistuneen kiekkoreissun jälkeen on menty kuitenkin taas vähän käsijarru päällä. Kiitos turvallisuusbuumin, työpäivät vietän koon 49 turvakengät jalassani. Ja jumankauta kun nuo painavat! Eipähän satu, jos tippuu A4 varpaille... Barefoot-buumi on tuntunut olevan viime aikoina taas melko kova, ja nuo turvakenkien 3cm kumipohjat eivät aivan anna samaa hyötyä, vaikka kuinka käyttäisi mielikuvitusta.

Tarratehtaassa työskentelyn pieniä etuja

Mutta ellen tätä jalkajumia saa selätettyä nopeasti, suunta on otettava puntille yläkropan pariin. Yu-lajit ovat siitä ihania, että jos jalkasi eivät toimi täysin, ei mistään tule mitään. Ensimmäisenä jonossa terveitä jalkoja odottaa pituushyppy, ja vanhan ennätyksen parantaminen. Kahden vuoden takainen 520 saa toivon mukaan tänä vuonna kyytiä, ja kovaa...

Hyvää vauhtia kohti tavoitteita

En ihan turhaan jutellut hyvistä kutinoista. Lämpötila nousi juurikin siihen toivottuun 20 asteeseen, ja henkisesti tyhjentävän työpäivän jälkeen suuntana oli kiekkorinki. Tarkoituksena oli hieman muistella, että mitenkäs se heitto lähteekään, ja sitten heittää kesän ensimmäiset tulokset.

Ja tuolta se sitten lopulta näytti. 1kg ennätys parani 65cm, ja 2kg taas 1,9m. Just sitä mitä haettiinkin! Koska heitot tehtiin hiekkakentällä, käytössä oli vain kumikiekot. En ole minkäänlainen asiantuntija sanomaan, paljonko tuo tuosta paranee metallivälineeseen siirryttäessä, mutta oletan että jonkun verran. Tulosten takana hyvää on se, että aiemmasta poiketen parhaat heitot lähtivät myös kauniisti. On vähän ollut tapana heittää kiekko reunus edellä pystyasennossa kauas vasempaan reunaan pitkissä heitoissa, mutta nyt molemmilla välineillä se lähti kauniiseen asentoon, ja keskelle sektoria.

Yksi mystinen asia tulosparannusten takana on se, että oikeasti pysäytin vauhtia tukijalkaan. Ei kovin rakettitiedettä, mutta pirulauta kun toimii. Ikävä kyllä videokamerassa akku ei ollut vireessä, niin nuo heitot ovat muisto vain. Kesän tavoitteista ollaan 1kg välineellä 4,65 metrin päässä, ja 2kg:lla 4,80m päässä. Aika karmeita parannuksia, mutta näin hyvä kauden avaus vain vahvistaa uskoa noiden toteutumisesta.

Torstaina heitetään toivon mukaan kesän ensimmäiset keihästulokset Macen© kanssa. Eiköhän jatketa siitä mihin tänään jäätiin.

Ei auta kuin odotella

Foreca lupailee ens viikolle jo melkein +20° kelejä, jea! Jos saataisiin tämänkin miehen yu-kausi kunnolla kohta käyntiin. Tuo parikymmentä astetta on melko lailla alaraja heittolajeille, ja maksiminopeutta vaativille lajeille. Kylmemmässä ei tapahdu oikeastaan muuta kuin paikkojen paukkumista, ja lämmittelemäänkin joutuu niin pirusti. +25° ja sitä lämpimämmässä verryttelyksi riittää lähes pelkästään kengännauhojen sitominen, ja energiaa jää enemmän itse tekemiseen.

Reenimusiikit kerralla uusiks

Tänään kuitenkin piti sataa, joten päätin pysytellä sisätiloissa. Olen useamman kerran avautunut koulun mörkösalista, mutta olen viime aikoina päässyt paikan kanssa hieman parempiin väleihin. Luultavasti syy löytyy siitä, että kesällä siellä ei käy juuri kukaan, jolloin sisäilma pysyy suhtkoht siedettävänä. Vielä kun nuo nostolavat tuntuvat olevan harvinaisuus kaikkialla muualla, ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa suunta tuonne. Ja hyvä ratkaisu olikin.

Työmatkapyöräilyt ovat tehneet tehtävänsä, ja jalat ovat melko laiskat, ja väsyvät nopeasti. Rinnalle nousi suhtkoht hienosti 3 toistoa 90kg:lla, mutta nämä sarjat jäivät juuri jalkojen takia ikävä kyllä yhteen. Muuten tuntuma oli kuitenkin paras aikoihin, ja siksi kiekkohäkkiin pääseminen polttelee jo kovasti. Nyt, kun pystyn kehnompanakin päivänä suorittamaan lähellä ennätystasoani, voin luvan kanssa odottaa reilua parannusta pöljän päivän osuessa kohdalleen.

Vielä tuota isoimman rivesarjan sivuamista isompi ilonaihe oli vauhtipunnerrus. 80, 85 ja ennätystä sivunnut 90kg menivät naurettavan helposti ja terävästi, joten tankoon oli pakko ladata 92,5kg. Ensimmäinen yritys oli aivan liian kiltti, mutta toisella tuo sitten rävähti suorille käsille! Fysiikka on jo kolmantena vuonna peräkkäin ottanut niin isoja askeleita eteenpäin, etten voi kesältä odottaa mitään muuta kuin hyvää.

Viime talvena 1kg kiekolla 46,70m oli uskomattoman iso tasonhyppäys ylöspäin, ja sama olisi tarkoitus tehdä myös 2kg välineellä kelien salliessa. 1kg:lle tavoite on kesäksi 52m, enkä ajatellut siitäkään hirveästi tinkiä...

Olympiavoittaja 4.8.2012 Lontoossa. Saksan taso on järjettömän kova kaikissa heittolajeissa

Tiistaina käydään muuten juoksemassa työkavereiden kanssa Mustavuoren laskettelurinteessä muutamat vedot. Porukassa tyhmyys tiivistyy, ja tuosta kärsitään sitten silloin.

Kilo rahkaa päivässä pitää hymyn loitolla

Joudun tinkimään hieman kunnianhimoisista suunnitelmistani, sillä 5 päivänä viikossa työmatkapyöräily tuntuu käyvän ylivoimaiseksi. Ei tuo matkan taittaminen ongelma ole, mutta en pysty millään syömään ruokaa niin paljon, että jaksaisin työpäivän jälkeen vielä urheillakin. 2x8km polkasu tällä koneella kuluttaa Polarin mukaan sen 550kcal, minkä eteen täytyy naamaan kauhoa 1kg xtran rahkaa. Omnom <3 Herkemmässäkin oleva hymy hyytyy tuota lusikoidessa...

Eilen oli ensimmäistä kertaa punttireissu sitten hetkeen, ja vedin melko kevyenä. Sysipaskalta tuntunut toukokuu ei kuitenkaan ole tainnut olla täysin sitä. Hengitys tapahtuu vieläkin 95% suun kautta, eli isompi juoksuharjoittelu voidaan unohtaa. Tyydyinkin vetämään lämmittelynä juoksumatolla erivauhtisia vetoja, joista kovimpana 15km/h x 1min. Yllättävä kyllä tuo oli aika helppo, vaikeinta oli olla kompastumatta matolla, joka ilmeisesti on tehty hieman kevyemmälle hölkkääjälle. Muuten, 20kg sitten juoksin cooperissa 2600m, eli hyvä suoritus on jo se, että jaksoin matolla juosta, enkä vain kävellä.

Yks nostolava, pliis.

Ennen tautia rykäisty punttireeni tuntui surkealta, ja oli myös sitä. Nyt vinopenaan smithissä sai lisätä 10kg sarjapituuksien pysyessä samana. Vauhtipunnerrus antoi myös vähän liiankin helposti 2x5x80kg sarjat, mutta en viitsinyt nostaa painoa kun ei ollut minkäänlaista nostolavaa saatavilla. Ja voi sitä itkun ja katseiden määrää, jos pudotat painot edes vahingossa kumimatolle. Edellisellä kerralla tuosta 1x5 oli melko tiukka, eli jotain tässä on kai tapahtunut.

Mutta tämän illan liikunnallinen osuus suoritetaan pitkän venyttelyn muodossa. Eilen nukahtaminen venähti noin 3 tunnilla, kun reidet sekä yläkroppa kitisivät kipuaan ja vatsa huusi nälkäänsä. Harvoin sitä olen noussut 00.30 syömään kaapista sitruunatorttua. Voisi ottaa tavaksi.

Elämä voittaa pikkuhiljaa

Kylläpä oli paska kuukausi tuo edellinen. Kuten blogihiljaisuudestakin on näkynyt, ruumiinkulttuuria en ole juuri päässyt harrastamaan, ja kaikki muu paitsi työntekokin on ollut vähän niin ja näin.

Tampereen apteekeista ei ole löytynyt sellaista määrää kaiken maailman salpaajia, että allergiaoireista olisi selvitty kunniallisesti. Lopputuloksena aika on mennyt kärvistellessä näiden oireiden, ja niistä johtuvien sivuoireiden kanssa. Se on melko vaikea tajuta, kuinka raastavaa on 24/7 kurkkukipu, ellei sitä itse ole kokeillut. Unen laatu on huonoa, voimat poissa ja sitä rataa.

Mutta hei! Näin kun tuon kirjoitin, niin kai tuo on sitten lusittu. Nyt päästään nauttimaan kesäkuun sateista täysin rinnoin!