Testikehitys jatkuu keskinkertaisillakin suorituksilla

Syksen reenikausi vetelee viimeisiään, ja halliin päästiin kuin päästiinkin. Väkeä oli melko paljon, mutta tekemään mahtui ilman sen suurempia ongelmia. Hallin uudistuksessa tulee iso plussa B-hallin kahdelle hiekkalaatikolle, kun aiempaan laatikkoon pystyi hyppimään käytännössä vain yhdestä suunnasta, nyt kahteen laatikkoon pääse parhaimmillaan neljästä eri suunnasta kunhan ei molemmista suunnista tulla samaan aikaan. Toisessa laatikossa hyppi tänään EM-edustaja, ja toisessa sitten junioripolvi reenasi. Junnujen laatikkoon toivotettiin toiseen päähän tervetulleeksi hyppimään tasaloikkaa, niin saatiin reeni käyntiin.

Vanha kuva, uudet laatikot

Jo vauhdittomien pituushyppyjen alussa huomasin, ettei vire ole mikään paras mahdollinen. Keskinkertaiset hypyt lensivät välille 298-303cm, mutta olo ei ollut mitenkään irtonainen, ja edellisellä hyppykerralla tulleita nappihyppyjä ei näkynyt tai kuulunut. Jäipähän nälkää ainakin talven viimeiselle kerralle, joka on todennäköisesti keskiviikkoaamuna 2.1.2013. Kuulanheitoissa tuntuma oli vähän samanlainen kuin hypyissäkin. Fyysiset ominaisuudet ovat kehittyneet hyvin, mutta paras kunto on jemmassa alkusyksyä varten. Siitä huolimatta uusi ennätys saatiin kirjata kaikkiin kolmeen kuulalla tehtyyn testiin! Osa näistä päätyi allaolevalle videolle.

Pään yli eteen on ehdottomasti kaikkein vaikein heitto itselle, se ei vain luonnistu. Heitossa yleensä joko jalat, keskivartalo tai ylävartalo toimii hyvin, joskus jopa kaksikin näistä, mutta erittäin harvoin kaikki kolme. Ja jos näin käy, niin kuula lipsahtaa nousseen tehon takia sormien lomitse. Mutta elämä on tällaista, näillä mennään. Välillä lipsuu. Viime kesän parhaaseen tuli kuitenkin lisää 3cm, lukemiin 12.57m 4kg kuulalla. Tuon tuloksen pitäisi kuitenkin olla lähellä 15 metriä, eli jostain löytyy sellainen heikkous, mitä en ole vielä paikallistanut.

Pään yli taakse joudun heittämään 7,26kg kuulaa, kun katto on vähän turhan matala. Kuudesta täysitehoisesta heitosta kaksi lähti onnistuneella kiskaisulla, mutta toinen niistä karkasti taivaisiin. Pituutta oli kuitenkin noin 15,5m, eli vanhan ennätyksen tietämille. Se kunnolla onnistunut meni sitten 15,90m, eli 35cm parannusta vanhaan ennätykseen. Nämä eivät vielä kumpikaan aiheuttaneet suuria riemunkiljahduksia, mutta pienin ja varmoin askelin pääsee aika pitkälle.

Ohjelma Nolaus Productionsin takana

Lopuksi sitten taas työnnettiin viisikiloista. Tekniikassa on vielä asuntoauton kokoisia aukkoja, mutta pala palalta se loksahtelee kohdalleen. Tehokkaan lantionkäännön seurauksena oikea lonkankoukistaja on aina reenin jälkeen hellänä, kun liikkuvuudessa on aika paljon korjattavaa. Lantiolla kikkailu on tuonut metrejä mukavasti, ja aiempi ennätys 15,53m kaunisteltiin uudelle metriluvulle, 16,06m! Puolen metrin harppaus kerralla oli paljon enemmän, kuin osasin odottaa. Yksi heittokerta vielä, ja sitten alkaa taas raaka työnteko vähän lämpimämmällä seudulla.

Viimeinen viikko ennen muuttoa Taiwaniin

Ei ole helppoa reenaaminen. Eilisen suunnitelmasta jouduin jättämään sekä pirkkahallin että hiihdon välistä, kun oli kovin flunssainen ja väsynyt olo. Tuo puolen vuoden ulkomaanreissu ressaa sen verran ainakin alitajuisesti, että fyysisiä oireita on alkanut vähän ilmaantua. Olen tietoisesti koittanut stressaamista, jännittämistä ja hermoilua pitää kurissa, mutta se ei aina onnistu ihan hirveän hyvin. Kun on muuta mielekästä tekemistä, niin hermoiluista selviää yleensä mahdollisimman vähällä.

Täällä syötiin aivan tavallisia vohveleita...

Aamusta auto lähti kohti Pirkkahallia, mutta perillä odotti melko ikävä yllätys. Ilman minkäänlaista varausta olivat Tampereen Pyrinnön junioriurheilijat täyttäneet joukolla lähes jokaisen suorituspaikan, joita hallissa on. Kun jokaisessa paikassa on noin 5-10 ala-asteikäistä mukulaa, niin sekaan on melko mahdoton yrittää mahtua. Kun tuon kokoiset torpedot painavat ympäri hallia, niin saa olla erittäin varuillaan, koskaan ei tiedä mistä ne ryntäävät. Kun laskee reenilaukun olalta maahan, niin pitää katsoa ettei yksikään kölvi jäänyt alle.

Pienen palaverin jälkeen ohjelmanmuutos, ja suunta kohti koulun punttisalia. Se on hienoa että seura liikuttaa junioreita, mutta seurajohdon olisi melko asiallista ilmoittaa näistä tempauksista mm. sivuillaan tai varausjärjestelmään.

...ja sitten alkoi lapsettaa.

Joulun levosta aiheutunut kooma karisteltiin terävämmillä nostoilla, ja huomenna testataan sitten loikat ja heitot, jos noita pyrintöläisiä ei taas ilmesty jonkun kulman takaa laumoittain. Lepo ei tehnyt ainakaan huonoa tulostasolle, vaan tempauksessa ennätyksen sivuaminen oli helpohkoa ja terävää. Sen pitäisi tietää hyvää ainakin tasajalkahypylle ja PYT:lle ja JVE:lle. Penkissä mentiin ylöspäin pyramidilla 50 -> 100kg, ja jokaisella painonlisäyksellä tuntui, kuin uusia lihaksia olisi heräillyt horroksestaan. Äkkiä laskettuna ehdin tehdä testihypyt ja heitot kahdesti ennen matkallelähtöä. Seuraava mahdollisuus on sitten juhannuksen jälkeen, eikä tuota oikein vielä käsitäkkään että kuinka pitkä aika se on.

Kuitenkin lopulta, itseensä täytyy luottaa sen verran, ettei koko ajan tarvi olla testailemassa. Jos ei ole varma, tekeekö oikeita asioita, niin on parempi mennä reilusti metsään kuin tehdä arasti vähän sitä ja tätä.Tietää ainakin, mitä virheitä ei kannata toistaa.

Ja jos en muistanut jo aiemmin toivottaa, niin syrämmellisesti tervetuloa lukemaan Puuha-Pete, Teija ja Tuusannuuska!

Joulu meni pipariksi

Edelliset 8 päivää menivät käytännössä kaikki leväten, jos unohdetaan yksi täysin alussa pieleen mennyt ja keskeytetty puntti. Joulunpyhät ja rokotukset eivät antaneet armoa, vaan sohvan pohjaa on aika tehokkaasti nyt kulutettu. Erityisesti lavantautirokote oli melko kova pala, ja asetti pieneen pakkolepoon. Kapseleita otetaan yhteensä kolme välipäivien kera, ja kapselin ottamisen jälkeinen päivä oli melko sekavan oloinen ja voimaton. Joulupäivänä napostelin noista viimeisen, ja tänään sain tehtyä hyvin pienen kevyen hiihtolenkin jo.

@hautausmaa, Pori

Lenkillä huomasin sen, miksi luisteluhiihto vaihtui aikanaan pääosin perinteiseen tyyllin. Törkeän kalliit Fischerin monot ovat surkeimmat, joita olen ikinä käyttänyt. Alkuperäiset nauhat olivat surkeat, ja nauhanreikiäkin on vain yksi siellä ja toinen täällä. Kiristäminen on siis vähintäänkin vaikeaa, vaikka mono pitäisi saada tuettua kunnolla. Pahinta on kuitenkin pohja, joka tuntuu olevan sisäpuolelta hieman kupera, ja on vielä älyttömän kovaa muovia. Lähes koko paino kasaantuu siis jalan keskikohdan päälle, ja sillä seudulla olevat luut ilmoittavat aika nopeasti että tämä ei käy päinsä.

Hiihdettyäni noin kilometrin älysin onneksi lopettaa matkanteon, kun takaisinkin oli tultava.  Pari kilometriä vaivoin sain matkaa taitettua, ja että perkele kun sattui laittaa painoa jaloille. Kun kaupunki ei ilmeisesti säästösyistä ollut päättänyt ajaa latuja, vaan niitä kuorrutti noin 15cm tuore suojalumipöperö, niin pelihuumori ei ollut ihan korkeimmillaan. Aika lyhytnäköistä tämä perusliikuntapalveluista säästäminen, joka tulee varmasti tulevaisuudessa kalliiksi.

Suunniteltu kevyt intervallipitoinen 7,5km vaihtui siis 2km kidutukseen, ja oikeastaan ihan hyvä. Lepojakson jälkeen maltilla liikkeelle, ja huomenna olisi sitten tuplareenipäivä jos virtaa riittää. Aamulla loikkia ja heittoja pirkkahallissa, ja illalla sitten Kauppi-Niihimaa hinkkaamaan. Perinteisellä. Kyllä tämä tästä. Tuloksia pitäisi hallissa saada testailtua, mutta saa nähdä tuleeko vain pannukakkuja.

Syksy 2012, menikö se nyt hyvin vai ei?

MPM tarjoaa vähän perinteestä poikkeavan jouluaatonaaton postauksen. Vuorossa olisi kevyt laajahko yhteenveto viime kesän viimeisestä heittokerrasta aina tähän jouluun asti. Katsotaan mitä arkistojen kätköistä löytyykään.

Joskus tuntuu tältä

Elokuun loppupuolella kunto alkoi olla kohdillaan, ja tulosta syntyi. Samalla helpotti henkisesti erittäin paljon, kun vuoden työ sai taas palkintonsa haluttua kovemman kehityksen myötä. Kuluneen 12kk aikana tuli kuularingissä kehitys, johon olin laskenut kuluvan 18kk. Samalla kun henkisesti helpottaa, niin yleensä myös flunssa hiipii nurkan taakse. Jokamiehen seiskaottelusta menikin puolet sitten ohi, kun juoksulajeja en kuumeisena saanut vietyä läpi. Tuo harmitti, ja jätti tälle vuodelle sitten senkin edestä näyttöhaluja. Tämän jälkeen vierähti 2vko ylimenokautena ihan täyden levon merkeissä, lukuunottamatta yhtä hetken mielijohteesta tehtyä heittoreissua. Tuon tuloksista voidaan päätellä, että paras kunto ja terävyys tulee olemalla pari viikkoa erittäin rennosti.

Uuden kauden aloittaminen oli tosi vaikeaa, kun ei vain kiinnostanut. Tutut paikat tuntuivat lähinnä ahdistavilta, eikä reenaaminen kiinnostanut yhtään. Aika kuitenkin paikkasi tuon, ja syyskuun loppupuolella alotettiin taas uusi urakointi. Kävimpä tuossa Bodypumppiakin testaamassa, mutta jätetään tuo jatkossakin tytöille. Kävin vähän myöskin uimassa, ja sain ihan hyvät lähtötasotestit yhteen jos toiseenkin aerobisen kunnon testiin. Myös 300m juoksuvetoja tuli harrastettua, ja näiden kimppuun toivottavasti käydään myös Taiwanissa kevään mittaan. Isoin hyöty noista intervallityyppisistä reeneistä oli kuitenkin se, että olo oli mitä mainioin. Se on ihan mukava, kun ei hengästy puhuessa.

Kävin syksyllä myös painonnostokurssilla, joka jäi henk.koht. syistä hieman kesken. Apua siitä kuitenkin oli, sillä tempaus löysi tiensä omaan ohjelmaani! Akrobatiakurssin aloitinkin, mutta se ei ihan ollut sitä mitä olisin tarvinnut, niin päätin luovuttaa. Pirkkahalli oli suljettu myös koko syksyn, eli aika paljon on tullut pelkästään puntilla viivyttyä.

Reenituntijakauma prosentteina

Vaan onko se näkynyt missään? Ainakin kyykky, maastaveto, penkki, raa'at rive & tempaus alkavat olla jo pois pikkupoikien lukemilta. ATG-kyykky ~150kg, mave ~180kg, penkki ~115kg, rive >105kg, tempaus >70kg. 3-5 kertaa viikossa puntille oli erittäin toimiva tahti, ja sitä ajattelin käyttää jatkossakin. Mavea olen ensimmäistä kertaa tehnyt kunnolla, ja sarjapainoksi 150kg on tullut melko helposti. Erityisen hyvä valinta oli 2 kovan työviikon ja yhden lepoviikon rytmitys, jota käytin yläkropan vahvistamiseen. Ensimmäistä kertaa selkeästi ohjelmoitu reeni nosti erityisesti penkkitulosta aika mukavalla tahdilla.

Maksimit on laskettu sarjapainolaskurilla jokaiselle kerralle. Ensimmäinen päivän 95kg tasosta on noustu 60 päivässä 20kg, eli maksimi on noussut joka päivä 300g, riippumatta onko ollut reeni- vai lepopäivä. Yläkroppareenejä tuohon aikaan mahtui 18, eli parannus oli 1,1kg per reeni! Ihan hyvä että tulee ulkomaanreissu, sillä en tiedä kuinka kroppa olisi käyttäytynyt seuraavien 3 syklin aikana. Nyt ei kuitenkaan minkäänlaista ylirasitusta ole ollut havaittavissa...

Kokonaistunnit näyttävät ylläolevilta. Pahoittelen itselleni tuota airobista jo nyt, aika säälittävää. Erittäin positiivista on se, että yhden yhtä flunssaa en ole joutunut kärsimään! Aikamoinen eri viime vuoteen, kun lähes kuukausi putkeen oli mystinen kuumetauti.

Henkinen puoli on alkuvaikeuksien jälkeen ollut taas loistavassa vedossa! Pelkkä kehityskäyrän osoittaminen ylöspäin takaa jo sen, ettei hirveästi tarvitse kaivella aamuisin motivaatiota päivän urakkaan. Ensi kesän tulostasosta on tietysti mahdotonta sanoa mitään, sillä harjoittelumahdollisuudet seuraavan 6kk aikana ovat täysin hämärän peitossa. Jos vähänkään samaa tahtia päästään painamaan, niin tästä tulee todella hyvä. Ei varmastikaan vielä olla SM-kisojen rajoja kolkuttelemassa, mutta aimo askel lähempänä ainakin.

Näillä mietteillä lähdetään joulun viettoon, levollisin mielin. Joulun jälkeen on aika palata työmaalle taas uusin virkein mielin. Nauttikaahan joulusta ihan jokainen, sillä sen olette varmasti ansainneet.

Rauhoittuminen

Välillä mennään ylös, ja sitten taas haetaan alhaalta vauhtia uuteen nousuun. Tässä on muutamia päiviä vierähtänyt lepäilyn, synkistelyn ja vastaavien merkeissä, kun alkukuuhun ei lepopäiviä ihan liikaa siunaantunut. Rokotteet on pistänyt kropan sen verran sekaisin, että voimia ei ole ihan hirveästi jäänyt ylimääräisiin. Japaninaivokuumen ja B-hepatiitin oireista on selvitty noin päivässä tai kahdessa, eivätkä ne ole olleet pientä kuumeilua kummempia. Lavantautirokote taas otettiin pirteänä värikkäänä kapselina, ja se ei ollutkaan ihan niin iisi pala. Nukkuminen tuon jälkeen oli vähintäänkin kehnoa, ja hikoilin kuin pekoni pannulla. Onneksi noita kapseleita saa ottaa lisää taas huomenna ja 3 päivän päästä. Mutta jos jotain virheistä haluaa oppia, niin ehdottomasti kannattaa antaa näiden rokoteoireiden mennä rauhassa ohi, ja sitten vasta harkita mitään fyysistä.

Tänään kuitenkin olisi suuntana Nokia joulunvieton merkeissä. Joulunpyhät ovat erittäinkin tervetulleita katkaisemaan syksyn arkirutiinit. Vaikka arki on pääosin erittäin mukavaa, niin tällaiset breikit ovat aina enemmän kuin paikallaan. Siinä kun jouluna makoilee sohvalla ja juttelee niitä näitä, ei tule vähääkään mietittyä hätäisesti tehtyä harkkatyötä tai rinnallevedon tekniikkavirhettä. Vaikka melko monella kuntoilijalla tuntuu olevan rutiinina jouluaaton jumppa, niin itse olen pyhittänyt 24.-25.12 täysin muille asioille. Vähän kuten kiinalaisen ravintolan työntekijät, 2 vapaapäivää vuodessa?

Aika ennen NoNamea

Jos laiskottelultani ehdin, tarkoitus olisi tehdä huomenna yhteenveto siitä, mitä syksyllä oikein tuli tehtyä. Kelin salliessa ohjelmassa on myös vuoden ensimmäinen kevyt hiihtolenkki! Tuo hiihtäminen on sellaista mielen terapiaa, ettei parempaa taida olla. Mitä muuta suomalainen voisi kaivata, kuin umpivalkeaa hiljaista metsää? Lopetetaan tämänpäiväinen taas sitaattiin, kuten perinteeksi näyttää muodostuvan.

Tietä ken käy, tien on vanki.

Vapaa vain on umpihanki

Milloin sitä on tarpeeksi hyvä?

Nyt on hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan huonolla. Tänään venähti sisäreisi. Se ei ole hirveän kipeä, ja pysyy kinesioteipillä kasassa. Vähän kun malttaa välttää juoksemista ja hyppimistä niin ongelma on tällä ratkaistu. Sitten positiivisiin juttuihin!

Mannapuuro, mustikat ja tuore vadelmahillo. Ei muutakun omnom vaan <3

Niitä onkin hieman enemmän, ja osa jäi jopa videolle. Aloitetaan rakkaimmasta, eli vauhdittomasta pituushypystä. Viime talvena sain tuon nostettua komeasti lukemiin 300cm, parhaimmillaan 300,6cm. Mutta ei täyttä senttiä yli kolmen metrin, ei sitten millään! Tänä vuonna tehdyt loikat ovat lentäneet välille 280-292, mutta jokaisella noista kerroista jalat ovat syystä tai toisesta olleet tukossa. Eilen kuitenkin Pirkkahallissa tehty reeni meni lepopäivän jälkeen melko tuoreena, ja tulos oli sen mukainen. Neljä kevyttä tunnusteluhyppyä alle, noin 280cm kappale, jonka perään kuuden toiston kilpasarja.

20cm lyhyempi tasajalkapomppu 20kg sitten.

1. 298cm. Teknisesti huonohko hyppy.
2. 299cm. Hieman parempi, mutta ei vielä lähtenyt.
3. 301cm. Mies aivan pähkinöinä, sieltä se vain tuli!
4. 304cm! Rento huippuveto, piti oikein mitata kahteen kertaan.
5. 304cm. Uudestaan, ei ollut edellinen onnenkantamoinen.
6.     x.     Eväät oli vähän jo syöty edellisillä hypyillä.

Pidän tuota 304cm 109kg aamupainossa ehkä kovimpana omista ennätyksistäni. Jokainen kolmosella alkava sentti on kuitenkin työn ja tuskan takana. Mutta lisää on tulossa! Samalla reissulla myös heitin 7,26kg kuulaa pään yli taakse, ja työnsin vitosta. Molemmat jäivät 5-10cm ennätyksistä keskinkertaisilla suorituksilla. Kun tästä yläkropan jumit joulutorttujen myötä aukeavat, niin nämäkin ennätykset saa excelistä korjata taas uusiksi.

Yllä on maisteluvideo, josta näkyy hieman huonosta kulmasta tuo 304cm loikka, ja 7,5kg ennätysparannus Clean&Jerkissä lukemiin 100kg! Se on komea, kun tuommoinen määrä rautaa on suorilla käsillä. Tuo tuli otettua oikeastaan vähän vahingossa, mutta ei kai muuta kuin antaa mennä jos kulkee! Pitänee parantaa olkapäiden liikkuvuutta, kun tuo selkä menee noin kamalaan asentoon.

Tampereen tenniskeskukselle myydään kymmenen kerran sarjakortteja. Olen valehtelematta ainakin viimeiset 9 kertaa ottanut Pekulta© pataani, usein melko rumasti. Kunto oli kuitenkin ajoitettu juuri oikein, sillä tänään otin tennismestarin valtikan haltuuni pitkäksi aikaa komein ottein! Seuraavat matsit sitten kesällä reissusta palattua. Mutta ettei tule liian ylimairea postaus, niin mun pitää ihan just lähteä tonne lumituiskuun kauppaan. Voi hemmetin hemmetti.

Mitä on lahjakkuus?

Sinä, joka eksyit MPM:n syövereihin hakusanoilla "Tangon askeleet youtube", nyt korva tarkkana! Oletko aiemmin löytänyt itsesi myymästä hiekoitussepeliä Saharan keskivaiheilta? Jos et niin pidä varasi, sillä sellaista saattaa hyvinkin käydä. Olet valitettavasti sen verran pihalla, että voin tarjota sinulle ensihätään pipon, jos näille seuduille löydät itsesi. Epäilenpä kuitenkin. MPM tarjoaa tarvittaessa vaikka sepak takrawin taktiikkavinkkejä tai analysoi joulutortun mikro- ja makroravinnejakauman soveltamista greippidieettiin, mutta tangon askeleisiin ei valitettavasti löydy ammattitaitoa.

Palautuminen, osa 1

Kevyeen viikkon ei mahtunut kunnon lepopäiviä kuin yksi, mutta tuota kompensoitiin sitten tänään kunnon koomalla. Lauantaina tein viikon toisen terävemmän punttireenin, jossa toistoja sarjaan tuli 1-4, ja happoja ei nimeksikään. Iloisimpana yllätyksenä oli rinnalle noussut ennätys, 105kg, joka oli vielä melko helppo. Tuskailin tuon rinnallevedon kanssa pirkkahallissa alkuviikosta, kun tempaus sekoitti tekniikan täysin, mutta nyt noita murheita ei enää ollut. Ja mikä tärkeintä, ohitin rakkaan pikkuveikkani penkkiennätyksessä Bubka-maisesti 2,5kg:lla :) Kolminumeroiset lukemat ovat liikkuneet sen verran nopeasti, että hymy helähtää huulille.

Palautuminen, osa 2

Huomenna on seuraava hallireissutiedossa puolenpäivän jälkeen, ja sitten taas hypitään ja heitellään hieman kuulaa. Raakatempaus on toivottavasti tehnyt tehtävänsä, ja 7,26kg kuulan pitäisi lentää pään yli taakse mukavasti. Suorituskyky ei tällä hetkellä ole aivan sama kuin viime kesän huippuhetkellä, mutta nyt ilman herkistelyjä ollaan kuitenkin ihan siinä nurkan takana.

“What is talent? Talent is the person that can develop longer than others. It is not the person who after two months can throw 60 meters.”
- Dr. Bondarchuk

Onnellisuus - Näinkin sen voi tehdä

Tyhjyys on onnellisuutta.

Se hetki, kun kaikki katoaa ympäriltä ja mielestä. Pekingin Olympiastadion. Liettualainen kahvila. Lavialainen laituri. Jyväskylän hyppyrimäkien alastulonurmi. Hervannan Vuoreksen bussipysäkki. Oma sohva. B-hallin kumiasfaltti. Se on hetki, jolloin kaikki ulkopuolinen unohtuu, ja samalla tulee itse osaksi sitä kaikkea. Tarvitaan paikka ja aika, ei mitään muuta. Ei Citydeal-kuponkia tai Applen tuoteperhettä. Ei tavaroita, mutta joskus tarvitaan ihmisiä. Hetki, jolloin ei tarvitse miettiä kysymystä miksi? Toisille tämä on helpompaa, toisille vaikeampaa.

Syvälliseen pohdintaan johti Tuomas Kyrön Urheilukirja, josta tuo ensimmäinen sitaatti on. Hieno teos, lue ehdottomasti! Kirja käsittelee urheilun maailmaa ja sen merkitystä erittäin mielenkiintoisella tavalla, ja etsii urheilun paikkaa maailmassa. Se on myös omalla kohdallani maailman tärkein merkityksetön asia. Siinä ei tarvitse miettiä elämän syvintä olemusta, kiireitä tai ihmissuhdekuvioita. Voi vain nostaa, heittää, juosta, lyödä tai hypätä. Nauttia ja hengittää jokaista hetkeä. Maitohappoja ja serotoniinia.

Kilpailutilanne, se oleellisin onnistumisen mittari. Ei kuitenkaan tie onnellisuuteen.

2min 43s, 17.92m, 170kg,  17.93m, 48,5m, 100kg ja 20.01m ovat vain lukemia, mutta ne kaikki ovat vielä vuosien jälkeenkin täyttä tunnetta, joka on pohjimmiltaan ollut täydellisen tyhjentävä. Ne ovat palkintoja siitä työstä, jota vuodessa tehdään 400-500 tuntia täysin omasta halusta. Näistä jokainen on vain vahvistanut viestiä "sinä pystyit tähän. Jatka vielä eteenpäin, sillä pystyt myös siihen". Merkitystä ei kuitenkaan ole sillä, vaikka nuo lukemat olisivat hieman erilaiset. 100kg ja 20.01m ovat rajapyykkien rikkomisia, mutta niiden merkitys on paljon vähäisempi kuin viiden ensimmäisen. Neljä näistä viidestä on tuottanut välittömästi hetkellisen rajattoman tyhjyyden tunteen. Silmänräpäys tuon jälkeen huomaa sen, kuinka yksinkertaista onnellisuus on.

Välillä myös vituttaa. Silloin kun asiat menevät pieleen, ei päähän mahdu mitään muuta kuin epäonnistuminen. Se hetki voi kestää joskus silmänräpäyksen, joskus päivän. Yleisurheilu on pohjimmiltaan kuitenkin äärettömän totinen laji. Kiekkoa ei mennä vain vähän heittelemään, vaan sitä heitetään joko niin pitkälle kuin ikinä pystyy, tai sitten ei heitetä. Vaikka tämä totisuus on helppo peittää, niin ei kukaan mene kentälle suorittamaan huonommin kuin ennen. Jos suoritus menee päin hanuria ja tulos sitä myöten, ei kenelläkään ole hauskaa. Pallo voi mennä maaliin huonollakin suorituksella, mutta mittanauha rankaisee armotta.

Eilen se tuntui utopialta. Tänään se on erittäin helppoa.

Tässä kaikessa on kuitenkin koko homman idea. Kellon soidessa 15.12.2012 klo 8.30 saa nousta ylös, tehdä rauhassa aamutoimet, pakata kassinsa ja lähteä kymmeneksi kohti työmaata. Hieman juoksemista ulkona, verryttelyt ja puolentoista tunnin ajan nopeusvoimapainotteista huhkimista, rauhallinen suihku ja tunnin ohjattu venyttely. Yksi pala lisää tähän tunteiden vuoristorataan, joka kulkee täysin niitä raiteita joita itse haluaa. Se on sitä. Elämää.

Nolaus Productions - Joulutervehdys 2012 "Mystiset paketit". Joulun huippuvideo!

Terve ja huomenta. Näin näkee viimein joulun odotetuin videouutuus! Nolaus Productions voi onnekseen todeta, että tämän vuoden pätkä ei vuotanut julkiseen levitykseen ennen ensi-iltaa, kiitos erittäin tarkkojen turvatoimien. Kuten vanhemmat aina haluavat uskoa, on lapsukainen tässäkin tapauksessa luojiensa mielestä erittäin kaunis. Totuus lienee kuitenkin jotain hieman muuta, mutta kyllä tämän ainakin Nolaus Productionsin tuotokseksi tunnistaa.

Tiimimme on melko rajoittunut niin määrällisesti kuin muillakin tavoilla, mutta annetaan tuotantotiimin kertoa vielä omin sanoin projektin lopputuloksesta!

L.J. "Se hauiskaveri"
Tiimin kuljettaja, kuvaaja, suunnittelija, Pukki.

"Kyllähän se niin on että kun jotain lähdetään tekemään, niin tehdään se sitten kans kunnolla. Mutta eipä tässä kuitenkaan mitään alkemisteja olla... Tai sitten tätä kultaa ei vaan vielä tunneta!"

I.J. "Housut"
Tiimin kuvaaja, editoija, suunnittelija, Pukki,

"Jos tämä filminpätkä olisi äitini, niin en olisi suostunut syyskuussa 1988 tulemaan ulos ollenkaan. Jos se olisi joululahja, niin pakottaisin Pukin viemaan sen naapurin lapsille. Mutta koska se on Youtube-pätkä, katson sitä aina vain uudestaan"

Mutta tänä vuonna tämä oli tällaista. Ensi vuonna toivottavasti toisenlaista. Voillá!

Mustavalkomaanantai - Rajattu

 Mustavalkomaanantai on kuulostanut melko mielenkiintoiselta aiheelta, joten päätin lähteä mukaan. Tällä viikolla aihe oli "Rajattu".

Kuva on eräästä eurooppalaisesta eläintarhasta. Kuvaa melko karulla tavalla, kuinka vapaus on katoavaista. Rajattu on lähes täydellinen vapauden vastakohta...

Ps. Joulutervehdyksen ensi-ilta on... huomenna 13.12! Heti heittoreenin jälkimainingeissa. MPM ei ole toistuvista pyynnöistä huolimatta muuttunut hame- tai huuhaablogiksi, vaikka satunnaiset postaukset puhuvat aivan muusta kuin jumppatuokioista.

Nolaus Productions - Ole rohkeasti hölmö

Viime vuoden taiteellinen tuotos nimeltään "Joulupukki kuntoilee" oli Nolaus Productionsin ensimmäinen. Sen tarkoituksena oli tuottaa kotikutoisesti hyvää joulumieltä yhdelle jos toisellekin iloiselle mielelle. Tuo pätkä kuvattiin ja suunniteltiin alle kahdessa tunnissa, ja editoitiin lähes yhtä nopeasti. Tulos oli tekijöidensä näköinen, ja näin sen on jatkossakin tarkoitus olla. Tämä hyvän mielen lyhytelokuva on vieläkin nähtävissä alapuolisen linkin kautta!

Tänä vuonna panostus tuplattiin, ja suunnittelulle varattiin budjetista aivan omaa aikaa. Se oli puoli tuntia. Kuvausresurssitkin olivat kasvaneet huikeasti, sillä puolet otoista tehtiin lähestulkoon ulkomailla, nimittäin Porissa. Toinen puolikas kuvattiin tuossa kaupunkien paljousalennuslaarista löytyneessä helmessä, nimittäin Nokialla! Kuvausaika oli lounastaukoineen noin kolme tuntia, eli iso pyörä on produktiossa selvästi pyörähtänyt.

Editointi on nyt valmis, ja lopputulosta sulatellaan vielä hetki. Pätkä näkee ensi-iltansa tällä viikolla, mutta alla jo muutama maistiainen tulevasta pätkästä. Tämän vuoden tuotos on huikea harppaus edellisestä vuodesta, sillä saimme lisäbudjetin ansiosta suunniteltua pätkään myös juonen! Olen varma, että tämä lämmittää jokaisen itsestään välittävän ihmisen sydäntä.

Perästä kuuluu, sanoi myös chilinsyöjä!

+12kg / +1kg

Kyl toi Pori murre o oudo kuulost. Ei siit ot mittää tolkku.

Loppuviikon maakuntakierros Satakuntaan oli melkoinen kokemus Pirkanmaan kasvatille. ABC:n kassatätikin puhua palpatti pitkään ja hartaasti tuota mystistä, Viron kieltä muistuttavaa ääntelyä. Tämä ikuisuuden kestänyt palvelutilanne kuitataan Pirkanmaalla sanoilla "Moro. Kaks euroo". Mutta se vasta hämmentävä tilanne onkin, kun paikallisella salilla törmää muuan Metallisydämeen. Kun heti morottamisen jälkeen tämän legendaarisen, raavaan internet-hahmon suusta alkaakin yksittäisten örähdysten sijasta kuulua iloinen palpatus porilaisittain, on hämmennys vallan valtava. Eivaan, pieni leppoisa jutustelu on aina paikallaan, vähän kuin olisi ulkomailla.

Dödlift 1,60mk

Porihalli oli ehkä paras ja monipuolisin sali missä olen käynyt, sillä siellä pystyi tekemään melkein mitä vain. Ainoa huono asia oli se, että ilman jäsenyyttä kertakäynti maksaa 20e! Tuossa jäävät kultakaupparosvotkin kakkoseksi, sen verran kiskurihintaa oli. Varsinkin kun Metukka sanoi, että hän maksaa kuukausimaksua noin 40e. Neuvottelun jälkeen pääsimme kuitenkin veljen kanssa ilmaiseksi tutustumaan. Kiitos tästä, arvon kassaneito :) Veljesten luontainen tsarmanttisuus oli taas kerran valttia!

Mutta nyt tämän vuoden kovin työnteko on takana, ja seuraavat viikot on aika ottaa hieman tuloskuntoa esiin. On kuitenkin aivan pakko kehua tuota 2+1 -systeemiä. Jos on halu hankkia voimaa nopeasti ilman suurta painonnousua, niin ainakin minulle tämä toimi kuin laksatiivi. Kaksi viikkoa mennään melko reippaasti ylirasituksen puolelle, ja seuraavan viikon pitää kevyenä ja palauttavana. Toiset pitävät kevyitä viikkoja turhina, mutta itse näen ne vain kuntoa parantavana tekijänä. Kaksi rankempaa viikkoa onkin tarkoitus vetää niin, ettei puhtia olisi jatkaa enää kolmatta vastaavaa. Tällä hetkellä olo on kuin kuolleella ameeballa, eli lepoviikko on erittäin tervetullut.

Nyt kun tuon kierron olen kolmesti runnonut läpi, niin tehdään vielä yhteenveto koko hässäkästä. Yläkropan voimatasojen nousu oli siis tyssännyt, niin jotain piti keksia. Pääliikkeeksi tuli penkkipunnerrus, ja apuliikkeiksi vinopenkki Smithissä ja pystypunnerrus käsipainoilla, istuen ilman selkänojaa. Näitä reenejä tehtiin rytmityksellä ma-ke-pe-ma-ke-pe. Ensimmäiseksi pääliike, jolla sarjoja 4-6kpl ja toistoja 3-8kpl, itse rytmikin seuraavasti

Pääliikkeen jälkeen jotain aivan muuta, kuten kyykkyä tai mavea. Sitten reenin loppupuolelle vielä toista apuliikettä noin 3x8. Painot ovat sopivat siinä vaiheessa, kun niillä saa sarjat tehtyä juuri ja juuri. Sarjapainoja pitäisi pystyä kasvattamaan koko ajan.

Lopputulema oli se, että pitkään siinä juuri 100kg alapuolella odotellut penkkimaksimi nousi semmoisen 12kg 50 päivässä. Lopullisen testin pääsen tekemään vasta tämän lepoviikon jälkeen. Täyden sydämen kiitos vielä Maijulle I<3YourBlog-tunnustuksesta! Jätän tämän haasteen odottamaan parempaa hetkeä, sillä juuri aiemmin tuollaisen tunnustuksen kirjoitin.

Unohda ulkonäköön panostaminen. Muokkaa valokuviasi!

Nyt on Nolaus Productionsin Joulutervehdyksen kuvaukset purkissa! Ei muuta kuin editoimaan.

Maakuntakiertue oli erittäin onnistunut, mutta palataan siihen sitten myöhemmin. Nyt jokainen vain muistakaa syödä hyvin, sillä jouluna ei kannata olla murheellinen varsinkaan nälän takia...

Crossfitaajat - ei näin.

Olen tässä ajan myötä allergisoitunut yhdelle jos toisellekin asialle. Yksi näistä ovat tavalliselle kuntosalille karanneet crossfittaajat, jotka nostavat verenpainetta tehokkaammin kuin vuoden tarpeisiin riittävät BigMäkit. Itse saatan varata jonkun suorituspaikan vaikka tunniksi kerrallaan, mutta jos vain uskaltaa avata suunsa ja kysyä, niin 98% varmuudella siihen mahtuu varmastikin tekemään myös omat sarjansa. Mutta sitten nämä armaat sankarit, joiden päivärutiiniin kuuluu 300 x (1min perhosuinti leuanvetotangossa + 1min rinnallevetopystysoutu räjähtävällä negatiivisella vaiheella), kaikki ilman taukoja ja muita ei samalle suorituspaikalle mahdu, niin johan alkaa vituttaa. Ja me käytetään näitä kyllä koko ajan, ei tossa välissä ehdi oikein tekemään...

-20°C ja kamera

Ensimmäinen omin päin vedetty työntöreeni uusilla opeilla oli erittäin positiivinen. Mitään aivan huikeita mittoja ei kolisteltu, mutta tekniikka tuntuu ottaneen ison askeleen kohti puhtaampaa ja tehokkaampaa rykimistä. Isoin ero on se, että 90% tehoilla tehdyistä työnnöistä noin joka kuudes karkasi yliastutuksi, kun aiemmin tuo prosentti oli ainakin 60. Täystehoisissa työnnöissä taas oikean jalan potkun väärä suuntaaminen johti siihen, ettei niistä juuri yksikään pysynyt sisällä, vaan eteenpäin lähdettiin raketin lailla. Pari viikkoa vielä, niin lantio twistaa niin että latinomiehetkin kadehtivat. Olen myös melko ylpeä, kun olen nyt jo 2 peräkkäistä kertaa malttanut keskittyä tekniikkaan, enkä ole mitannut yhden yhtä työnnöistä. Näin tulee keskityttyä paljon paremmin oleelliseen, ehtiihän niitä mitata sitten kesälämpimillä.

Muv Verrari!

Enää 1 puntti tähän kierrokseen, ja sitten kevyt viikko! Viimekertaisista sähellyksistä otettiin opiksi, ja tänään sitten lämmiteltiin taas kunnolla. Kristinuskosta crossfittiin kääntyneiden takia mave/rive/tempaus vaihtuivat teräviin kyykkyihin, mutta yritetään ottaa tuo vahinko takaisin perjantaina, kun suuntana on pieni maakuntakierros, ja jumppa Porihallissa!

Ps. viimekerran piirakka vaatii pientä tuunaamista. Palaillaan asiaan myöhemmin.

Erittäin vähäkalorinen minttusuklainen juustokakku & reenisössimisiä

MPM oli aikojaan hyvin vahvasti myös ruokablogi. Ei sellainen perinteinen, missä täti kertoo kuinka tehdään hieno kakku, vaan ennemmin sujauttelin silloin tällöin sekaan kaikenaista ruokaan liittyvää, mikä oli mielestäni jakamisen arvoista. Viime aikoina tuo on ollut melko vähissä reenipanostuksen nousun myötä, mutta tänään otetaan pari askelta takaisin vanhaan! Odotetaan kuitenkin, että tuo uunissa oleva kultanen kypsyy...

MPM ei myöskään ole lahjottavissa. Paska on paskaa, eikä analysoimalla siitä miksikään muutu. Lahjoja kyllä otetaan vastaan ja niistä kerrotaan mielipide, mutta juuri sellaisena kuin se on. Tänään annan kuitenkin maksamattoman kiitoksen kotimaiselle lisäravinnefirmalle, tutummin LEADER-tuotemerkille. Useammasta eri syystä nuo tuotteet ovat olleet melko laajasti omassa käytössäni, eikä valittamista ole juuri ollut. Nyt kuitenkin kävi niin, että kaupasta ostetussa pussissa oli jotain outoa. Pussin päiväys oli xx/2015, ja ajattelin ostaa sen kaappiin odottamaan, kun hintakin oli vain puolet ilmaisesta.

No, kotiin päästyä huomasin kauppakassissa olleiden banaanien saaneen kevyen minttusuklaisen hunnun. Pienen tutkailun jälkeen totesin, että pussin mukana tulleen sheikkerin kiinnittämiseen käytetyn pakkausteipin alapuolisessa saumassa oli pieni reikä. Ja kun reikää avasi, eihän tuo koko sivu ollut kiinni ollenkaan. Elintarvikepakkaustekniikan kurssit käyneenä tein tästä tietysti asiantuntevan reklamaation, ja firma hoiti oman osansa kiitettävästi tästä eteenpäin. Harvoinpa sitä firman toimitusjohtaja vastaa sunnuntaina klo 20 maileihin. Kiitos siis Leader, jatkossa varmasti tavataan.

Mitä reeniin tulee, olen jonkun verran pyöritellyt noita Harjulta saatuja vinkkejä, ja tajunnut yhtä sun toista. Kuulatekniikan ohella vaihtoon lähtevät myös kiekon ja keihään räpellykset, kun nyt iskeyty paremmin perille se, mitä lantion käyttö oikeasti tarkoittaa. Oli muuten suhteellisen outoa, että perjantaipuntin jälkeen lauantaina tehdyt noin 30 terävää työntöä saivat oikean puolen kropasta palautumaan maanantaiksi paljon paremmin kuin vasemman.

Työmaa

Sössein sitten tämän päivän puntista alkupuolen ihan omaa tyhmyyttäni, kun en malttanut lämmitellä tarpeeksi hyvin. Nämä alkeelliset mokat harmittavat ihan tajuttoman paljon, kun tietää että olisi pystynyt paljon parempaan. Mutta onpahan se markka nyt ainakin penkattu lämmittelyn ohessa, mutta aivan liian huonolla toistolla.

Uunista tuli minttu-suklainen juustokakku. Ensi kerralla tästä lisää!

Olympiavoittajan valmennuksessa

Ihan joka päivä ei tule vastaan sellaista hetkeä, että saa parin tunnin privaatin tekniikkareenin olympiavoittajalta. Tänään tuollainen iloinen sattuma tuli vastaan, ja vielä täysin yllättäen. Iltaohjelmaan kuului talven ensimmäinen pirkkahallireissu kevyiden työntöjen merkeissä, nyt kun tuonne halliin viimein taas pääsi. Parin tunnin settiin mahtui loikkaa, kuntopalloa ja pääasiassa kuulaa. Kun takana on punttia paljon, terävyys puuttui kokonaan. Jostain täytyy kuitenkin alkaa.

Keskiviikon tyrmäyspuntin jälkeen torstai meni täysin koomatessa, ja perjantaiaamunakin olo oli melko jähmeä. Aamupuntille lähtö oli erittäin vaikeaa, mutta hyvä reeniseura nosti motivaatiota hyvin tässä tapauksessa. Lähteä kannatti, sillä laskurien mukaan penkissä vielä mahdoton 8x85kg nousi kolmesti, ja ensimmäinen noista vielä erittäin helposti. Näihin se veto sitten loppuikin, ja muusta ei oikein tullutkaan sitten mitään. Jumiset mavekutoset vielä päälle, ja ruuan kautta Kiinan alkeita tenttimään.

Pirkkahalli oli uusitty erittäin käyttäjäystävälliseksi, ja uutta oli ainakin heittopituudeltaan säädettävä kuulapaikka, ja kaksi isoa hyppyhiekkalaatikkoa. Kiitos Sydneyn olympiavoittajan, rinki oli siirretty sen verran lähelle pressua, että työntöjä ei voinut mitata. Tämä toi hieman malttia, ja pituuden sijaan pystyi oikeasti keskittymään tekniikkaan. Pressi oli noin 10m kohdalla, ja eivät työnnöt 5,4kg:lla olleet lähelläkään maata. Tasajalkaloikkia paikaltaan tuli kymmenkunta, mutta ei vielä kolmen metrin ylityksiä. Se on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa, jos terävyyttä jaksetaan lähteä hakemaan. Se kuitenkin tarkoittaa auttamatta sitä, että fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä täytyy pitää taukoa.

Motivaatio on joka tapauksessa korkealla, kun tässä seuraavan kuukauden aikana velvollisuuksia ei juurikaan ole. Arsi antoi joka tapauksessa sen luokan vinkkejä, että kuulakaariin voi odottaa muutamia lisämetrejä. Välittömästi tekniikka meni kyllä sekaisin, mutta eiköhän tuo melko pian jo ala kantaa hedelmää.

Kehon oma kemikaalieuforia

Nyt täytyy kyllä ruoskia itseäni hieman siitä, että on päästetty menemään vähän liian helpolla. Kulunut syksy on ollut lähestulkoon täysi kymppi, mutta välillä on tuudittauduttu vähän liikaa tähän hyvänolontunteeseen. Kun ensimmäinen 2+1 -rytminen kierto toimi kuin häkä, toinen meni sitten vähän liian lepsulla asenteella, eikä tulos ollut läheskään vastaavalla tasolla. Kun joka kolmas viikko otetaan ylipalautumisjakso, niin kaksi tiukempaa viikkoa pitää malttaa vetää vastaavasti hieman ylirasitukselle.

Läskit on pysynyt aika hyvin hallussa.

Tänään setti alkoi tavan mukaan penkillä, neljä oikeasti tiukkaa kutosta joista viimeinen toisto vaati pienen avituksen. Noiden sarjapaino on kuukaudessa noussut kuitenkin +10kg! Nuo kutoset ovat aikamoista herkkua, kun niitä voi tehdä pienessä jumissakin, ja niissä joutuu puristamaan kuitenkin melko kovaa. Ehkä koko setin tiukin veto oli tempauksessa tehty 2x8 60kg:lla. Lokakuun 13.pvä postauksesta löytyi tieto, että 60kg tempaus on ollut melko tiukka, niin mukavaa etenemistä tuossakin.

20m kerho©

Nuo kasit olivat lähes yhtä hirveitä kuin 400m juoksu, kun jalat kangistuivat hapoista puolivälissä. Normaalisti olisin ehkä lopettanut noin neljänteen tai viidenteen toistoon, mutta se ei nyt ollut vaihtoehto. Molempien sarjojen jälkeen jouduin etsimään happea ihan lattianrajassa maaten, mutta löysin samalla sen, mikä tässä reenaamisessa on oikeasti mahtavaa. Se, että huomaa lopulta kaiken vaivannäön tuottavan tulosta. Se, että pystyy asioihin, joita on pitänyt aiemmin täytenä utopiana. Onnistuneen fyysisen suorituksen jälkeen tuleva euforia on vain aivan älyttömän koukuttavaa, vaikka ulospäin näkyy vain miehen tärinä ja vinkuva hengitys.

Toistot olivat kuitenkin rumia, mutta sillä ei ollut tuon taivaallista merkitystä. Perään tuli syväkyykky 2x8x110kg, joka meni melko hyvin happojaloista huolimatta.

Ne paremmat puitteet @2011

Happojen tunnetta lisäsi myös eiliset kiekonheitot, kun tässä kuljetaan muutenkin melko rajamailla tukkoisen hermotuksen kanssa. Ehkä turhauttavin tilanne on se, että tietää olevansa fyysisesti hyvässä tikissä, mutta laiska hermotus ei anna mahdollisuutta hyödyntää tätä. Siinä ei vire parane kuin odottamalla, ja silloin viikot tuntuvatkin sitten aika pitkiltä.

Liian paljon reeniä?

Nolaus Productionsin uusi tuotantokausi alkaa päästä vauhtiin näin talven kynnyksellä. Taas yksi lyhyt pätkä näki päivänvalon, ja kuun vaihteessa tuotanto alkaa pyöriä toden teolla. Alla on tarjolla uusin punttimörköteaser, ja jatkossa keksitään uutta sisältöä. Jos keksitään.

Reenivihot ovat yleensäkin suhteellisen huonosti kestävää sorttia, mutta nykyinen floppasi kyllä nidottujen vihkojen sarjassa aika pahasti. Tuloksena oli aikaväli 20.8.2012 - 26.11.2012, eli vain 15 viikkoa. Voi perkuleen perkule, pitänee hankkia vielä uusi kapistus näiksi 38 päiväksi, joita Suomessa vielä vietän. Yleensä vihkoon on voinut luottaa sen verran, että se kestää puolisen vuotta.

Vastoin kaikkia järkevyyden sääntöjä ja lakeja, kävin eilisen suhteellisen ison intesiteetin yläkroppapainotteisen puntin jälkeen kokeilemassa ensimmäistä kertaa kiekon lentämistä. Kun vielä huomenna aamulla odottaa vastaavanlainen, mutta hieman alakroppapainotteisempi puntti, niin tuollainen rykiminen on vähän upporikkaan ja rutiköyhän pelaamista. Parhaimmillaan terävät heitot avaavat keski- ja yläkropan tehokkaasti, ja myös jalkojen irtonaisuus paranee. Huonoimmillaan tuossa menee hermosto täysin tukkoon, eikä voimantuotto sitten sen jälkeen yksinkertaisesti vain onnistu.

Tästä ei pöperöt parane

Kun Tommi Evilä toteaa hyvien harjoitusolosuhteiden olevan oleellinen osa tiellä menestykseen, johan suomalainen älähtää. Todellinen suomalainenhan pärjää vaikka rusketuksessa afrikkalaiselle jos haluaa, vaikkei aurinko paistaisi koko kesänä. Perkele. Keli tuohon heittämiseen ei tänään ollut mitenkään optimi, muttei nyt kurjakaan. Vettä ei tullut, mutta +2°C lämpötila pakotti laittamaan päälle vaatetta melko reilusti, ja siltikin noin tunnissa tuli kylmä. Heittoja kertyi yhteensä reilu parikymmentä, ja mitat olivat ihan kelpoja. Parasta oli kuitenkin huomata, että kolmen kuukauden tauon jälkeenkin heiton kiertoliike tuntuu omalta lempilapselta.

Armas heittopaikka. Huonohko panorama, mutta eka kerta sattuu aina.

Kuten olettaa sopii, mitenkään järjettömän irtonainen vire ei ollut, kiitos puntilläkäynnin tuplaamisen. Isoimmat ongelmat olivat jalkojen ja lantion kanssa, kun käskyt eivät tahtoneet mennä perille. Vähän sama hermotusongelma kuin juostessa, jalat eivät vain tikkaa läheskään sitä tahtia kun niitä yrittää käskeä. Hyvissä merkeissä tämäkin kausi näyttää alkavan, ei muuta kuin uutta kohti vain!

Missä mun jumpanvetäjä on!?

Kaikkein paskin asia mitä suomalaiselle huippu-urheilulle on tapahtunut viime aikoina, on MTV3. Canal+:n pohjattoman säästöpossun avulla on yksityistetty sellaista kansallisomaisuutta kuin maastohiihto, jääkiekko, mäkihyppy, yleisurheilu. TV-oikeudet myydään mitä ilmeisemmin korkeimman tarjouksen periaatteella, ja näissä yleisradioyhtiöt ovat melko heikoilla. Perkeleen perkele. Ammattitaito lähetysten tekemiseen on maikkarin puolella selvästi heikomman näköistä kuin ylellä, sillä kaikki lähetykset ovat pelkkää puuterihöttöä. Ja sitten vielä höttöä saatetaan palkata kommentoimaan joku iso nimi isolla rahalla, muttei sisältöä siltikään saada. Harmi kun Toni Roposenkin asiantuntemus menee hukkaan näiden pätkittyjen lähetysten mukana... Ketä yksinkertaisesti jaksaa kiinnostaa katsoa näitä lajeja pidemmän päälle, kun vaihtoehto on katsoa surkeaa sisältöä ilmaiseksi, tai kehnohkoa sisältöä kalliilla.

Nomnomnom.

Lauantaiaamu on näköjään vaikeaa aikaa. Vaikka jouduin eilen olosuhteiden pakosta turvautumaan puolenyön jälkeen grilliruokaan ja nukahdin vasta yhden jälkeen, istuin jo 10.00 soutulaitteella koska kaverin kanssa oli näin sovittu. No, 10.41 löysin puhelimestani viestin mallia "oho, heräsin just". Lähetetty klo 10.36. Eikä siinä vielä kaikki. Kun raavaana miehenä olen ryhmäliikuntamaksun maksanut, niin toivoisin myös että tuntien vetäjä saapuisi paikalla. Eipä näkynyt tai kuulunut venyttelyn pitäjää, joten aikalailla tyhjä arpa jäi vain käteen.

Mitähän se pukki tänä vuonna on keksinyt?

Puntilla kuitenkin levytankojen kiillottaja oli tehnyt hommansa erittäin hyvin. Pitänee kokeilla jotain ytyliimaa käsiin seuraavalla kertaa, tai sitten mennä parempien tankojen luokse. Tempaukset kuitenkin etenivät taas hiukan, 5kg nostoilla kolmosia 50kg --> 65kg, ja 70kg nousi ensimmäistä kertaa raakana ylös. Rinnalleveto eteni myös kolmosina, mutta sitten 97,5kg kolmannessa nostossa tanko päätti pistää parastaan. Vaikka remmit olivat tangossa kiinni, hanskat kädessä ja vielä sormilukko varmistamaan hommaa, niin silti käsi lipesi tangon ohitettua lantion. Silmänräpäyksen ihmettelyn jälkeen sain tangon kolautettua alas ja kiroiltua. Voi hemmetin hemmetti.

Mutta viikon päästä pirkkahalliin!

Personal training. Turhaa vai hyödyllistä?

Olen tässä pidemmän aikaa pyöritellyt mielessäni sitä, jos alottaisin jonkunlaisen valmennustoiminnan. Personal trainer -nimeä en kuitenkaan aio lähteä käyttämään, sillä nuo koulutukset eivät tässä elämäntilanteessa saa paikkaa budjetissani. Tarvittavan tietopuolen hankkiminen ilman noita kursseja on varmasti täysin mahdollista, mutta se kokemuksen kautta tullut taito on sitten ihan toinen juttu. Ihan ammattikouluasteen opettajansijaisuuksiakin tehdessä on saanut huomata, että eivätpä ne asiat mene niin yksinkertaisesti, kuin teorian mukaan luulisi.

Pöperöä. Yläasteella tämä tunnettiin paremmin nimellä SEMENTTI. Miksiköhän?

Tänään otin kuitenkin ensimmäisen askeleen kohti noita hommia, kun kaksi anonymiteetin vuoksi nimisuojattua henkilöä kaipasivat opastusta puntillakäyntiin. Tavoitteena oli saada hommaan jonkunlaista tolkkua. Vanha kaava oli sellainen, että ensimmäinen liike on 1x30min kuntopyöräily, sitten 2x10min palloilu tehtynä supersarjana satunnaisen kuntosalilaitteen kanssa. Tähän päälle vielä 1x5min crosstrainer, ja puntti on tehty. Siinä sitä oli sitten työsarkaa mistä alkaa :)

Olkapäihin hulahti 160e kerralla. Naminami. http://mountaininthehorizon.blogspot.fi/

Lähtökohdat ja olosuhteet olivat sen näköiset, että ohjelmaa on hyvin pitkälti yksijakoinen, eli koko kroppa kerralla. Jos joku asia on tärkeä hoitaa kunnolla niin lämmittely. Vähentää kovasti näitä yllättäviä kipuja ja kolotuksia siellä sun täällä, joille kuulemma ei vain voi mitään. Paskat. Kun alkulämpöjen aikana kuuluu pientä rutinaa ja hengästymistä, niin tietää että homma menee ainakin perille.

Vaikka aivan peruskombo, kyykky+mave+penkki on periaatteiltaan erittäin yksinkertainen, näkyy salilla aivan liikaa järkyttävän suoritustekniikan omaavia ihmisiä. Vaikka omissakin suoritustekniikoissa on puutteita, niin on järkyttävää katsoa kuinka toiset kyykkäävät yli 100kg niskassa niin, että ainostaan polvet liikkuvat eteenpäin, eikä perä mene taakse tai selän kulma muutu ollenkaan.

Kevyt viikko on mennyt ihan mukavasti.  Keskiviikkona aamun tennispelien jälkeen kävin vielä kaverin kanssa tekemässä pienet mäkivedot noiden 300m vetojen korvikkeeksi. 5x200m+ vedot tekivät jaloista suhteellisen selvää jälkeä, kun hölkkäilyineen koko setti oli tunnin pituinen. Tuo valittu mäki oli hauska, kun se alkoi loivana, ja jyrkkyys vaihteli. Mäen päällä oli vielä noin 40m tasainen pätkä, joka pakotti opettelemaan rytminvaihdoskykyä jalat hapoilla.

Huomenna sitten tempaus-rive-mave, tänään Sanelmi Murakami - Suomalainen mies!

Järjetön doping-vaino. Antakaa raukan olla.

Palataanpa taas yhden lempiasiani pariin. Suorituksen parantaminen lääketieteellisin keinoin. Oi että kun tämä on aina yhtä hauskaa

Sympatiat heräsivät tällä kertaa syyrialaiselle atleettineidolle, Ghfran Almouhamadille. Raukkaparka jäi Lontoon kisoissa kiinni DMAA:sta, joka on ollut pitkän aikaa kantava piristysaine monissa treenibuustereissa, joita on voinut ostaa ihan rehellisesti Suomessa marketeistakin. Aine on kielletty kilpailuissa, muttei niiden ulkopuolella.

Lontoon yöstä ilkeämieliset testaajat hiippailijat Ghaffin majapaikkaan, ja kusettivat häntä kaksi päivää ennen kilpailua. Kaksi päivää ennen kilpailua! Ja käryhän sieltä tuli.

Ghfran Almouhamad

Mutta mitä hemmettiä. Itsekin napostelin eilen jaskaa, muttei tänään mitenkään erikoisen pirteä olo ole ollut. Epäilenpä, ettei huomennakaan. Hän jäi 400m aitajuoksun alkuerässään viimeiseksi, mikä lienee syy siihen ettei kärystä ole sen koommin Suomessa kuultu. 

WADA yrittää palauttaa uskottavuuttaan kieltämättä melko rajulla uudistuksella. Tämä tyrmättiin urheilijoiden oikeusturvamikälie-istuimessa jo kerran, mutta nyt on uuden yrityksen aika. Ideana on pidentää steroideista ja muista kovemmista aineista saatua kilpailukieltoa neljään vuoteen, jolloin urheilija ei pääse seuraaviin olympialaisiin. Aika tehokas pelote ainakin. Sinänsä outoa, koska tämä neljän vuoden karenssi on jo kerran pudotettu alaspäin kahteen vuoteen...

En ole steroidin käyttöjen puolesta, mutta en myöskään pidä nykyisestä antidopingtyöstä. Tavallaan oli naurettavuuden huippu, kun Lance Armstrongilta otettiin pois kaikki aiemmat saavutukset, vaikkei hän koskaan kärähtänyt testissä. Looginen toimintatapa olisi, että kisan testien jälkeen tulokset olisivat lopulliset, ettei niitä ronkittaisi. En tiedä olisiki se reilua, mutta ainakin selkeä tapa toimia.

Mutta se toinen näkökulma. Otetaan päätähdiksi näyttelemään Karhukopla (Itä-Eurooppa, Arabimaat,...) ja rikoskumppaniksi Harry Potter kumppaneineen (USA, Jamaica, Afrikka, RUS, GER...). Toisilla on sorkkarauta, toisilla kaiken maailman näkymättömyysviitat, taikasauvat ja olkapäällä istuvat pöllöt. Jos pöllö älyää pitää turpansa kiinni, niin laittaisin lanttini sen puolesta, että rikospaikalta kiinni jäävät karhuveljekset. Varsinkin jos Harry kumppaneineen maksaa poliisien leivän.

Voi että kun alkoi taas vituttaa. Mutta se siinä kilpaurheilussa viehättääkin