Pikatiivistys ja uutta kohti

Reenisyksy on nyt takana, ja vuorossa on lepohetki, jonka olen toivottavasti myös ansainnut. Tällä viikolla vedin ehkä syksyn tiukimman reenin maanantaina, sitten kolme hyvin kiireistä joulunpyhää, yksi hieman rennompi päivä ja tänään pitkien unien jälkeen vähän herättelemään paikkoja. Romahtanut lämpötila tekee hengitysteille aika kurjaa, mutta flunssa ei ole kuitenkaan onneksi päässyt iskemään, vaikka melko lailla väsyttää ja yskittää välillä siihen päälle.

Jouluaamun kohtaamisia

Maanantain reenissä kokonaiskilomäärä 11 500 kg, isoimmat sarjat penkissä 5+5+6, rinnallevedessa 4+4+4, etukyykyssä 2+2+2, vauhtipunnerruksessa 6+6+6 ja vielä kulmasoudussa makuultaan 8+8+8+8+8. Vauhtipunnerruksessa hieman huolimattomuuttani venäytin rannetta, mutta ei tuo onneksi tainnut pahasti osumaa ottaa. Hyvä kerta joka tapauksessa, ja 11 päivään 9 reeniä ja 16 tuntia puntilla. Tauko oli tuon jälkeen erittäin tarpeellinen, ja samalla ehtii vähän kerätä ajatuksia ja suunnitella uutta.

Jouluilta

Kevään mittaan otan ohjelmaan lisää pystysuuntaan tapahtuvia punnerruksia, olkapäät selvästikin kaipaavat niitä. Toinen merkittävä muutos on ottaa reilusti 3-6 toiston sarjoja olympianostoissa mukaan, sekä rinnallevedossa että tempauksissa ne tuntuvat tekevän erittäin hyvää. Myös kyykyssä ja penkissä lähdetään etenemään nyt jonkun järkevän progression mukaisesti, nyt kun on syksyn ajan säästelty paikkoja hieman vapaamuotoisemmalla ohjelmalla. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi vuonna jatketaan uudella innolla!

Suunnitelmattomuuden seuraus

Vuodenvaihde ei tällä kertaa muuta reenaamisessa mitään, mutta ajattelin silti vetää yhteen kulunutta vuotta hieman. Se oli huono, kaikki oli tehty melkein hyvin, muttei sitten kuitenkaan. Tulostakin tuli vain melkein. Kun vertaa vuodentakaiseen tasoon, niin perustaso on parantunut hyvin monessa liikkeessä. Etukyykyssä on tullut aika raju, noin 30 kg nosto ykkösmaksimissa 120 kilosta hieman alle 150 kilon. Muualla nousu on sitten melko vähäistä, raakatempaus ja maastaveto ovat hieman ryömineet eteenpäin. Siinäpä ne sitten, mutta oikeastaan sain sen mitä ansaitsinkin. Kevään ja kesän reeni oli kokonaisuutena aika karmeasti suunniteltu, ei minkäänlaista progressiota vaan yksittäisiä reenejä ilman sen suurempaa ajatusta.

Molskahti

Heittämään opin paikaltaan, mutta vauhdilla heittämisen taito katosi. Myös penkkipunnerrus on aiheuttanut murheita. Normaalileveydellä saan nostettua sotilaspenkkiä noin 112 - 115 kiloa, mutta sarjoissa lukema on siellä 118 - 123 kg välissä. En ole nyt oikein varma, että onko vika rinnassa vai ojentajissa, sillä vauhti pysähtyy noin 15 cm rinnan yläpuolelle mikä kertoisi rinnan ongelmista. Kun kuitenkin ojentajat ovat aina sarjoissa ensimmäisenä hapoilla, ja superleveässä penkissä on noussut hyvin 9x90 ja 15x80, olisi rinnassa potkua reilusti yli 120 kg nostoihin. Ja siellä sitä pitäisi ollakin, ja siksi en nyt oikein tiedä mitä tehdä. Penkkaamistaitokin on tässä kadonnut, ykkösnostoihin ei löydy oikein sitä tarvittavaa räväkkyyttä, mikä vain lisää murheita.

Pitkästä aikaa kuvaamassa, uljas toverini edustaa

Olen syksyllä tehnyt kuitenkin hyvin ja paljon pohjia, pakko sen on vielä kantaa hedelmää. Joulukuuhun on tullut kaksi selkeää putkea, ensimmäisenä 7 päivään 11 h punttia, ja toisessa 8 päivään 13 tuntia. Jos tässä reenin tai pari saisi vielä ennen joululepoon laskeutumista, niin sitten välipäiviin saisi hyvin mahdutettua pari levon jälkeistä terävää pätkää. Löin tässä jo muutamia tavoitteitakin, jotka tuovat ainakin reeniin hieman sopivaa suunnitelmallisuutta, jos eivät mitään muuta.

Etukyykky 160 kg

Maastaveto 225 kg

Sotilaspenkkipunnerrus 130 kg

Tasajalka-korkeushyppy 125 cm

Ainakin etukyykätessä asettaminen toimi. Reenipainot kovenivat heti, viimeisessä 120 x 4+4+5

Blogimaailmaan paluu - Onko nää niitä ruuhkavuosia?

Tänä päivänä näyttää olevan hottia kertoa, ettei oikea elämä ole samaa kuin blogielämä. Kaikkia vituttaa oikeasti, kaakaonibsejäkin syödään vain sen takia, että voidaan sanoa niin. Mitä ihmettä edes nibsit on? Ei ainakaan suomalainen sana. Oma meno on aika hurlumhejtä, ja siksi en ole paljon kirjoitellut.

Kuten yllä näkyy, pääsin ensimmäistä kertaa pirkkahalliin tänä syksynä, ja saman tien heittämään kiekkoa! Heitot lähtivät kohtuullisen näppärästi vanhasta muistista, jalassa oli vain aivan liian liukkaat kengät hallin puiselle alustalle. Jos noilla olisi lähtenyt puoltatoista kierrosta ottamaan, niin tuloksena olisi ollut vain mustelmaisia kyynerpäitä ja kankkuja, että heittelin lähinnä paikaltaan ja muutaman puolella vauhdilla. Reeni on purrut joka paikkaan nyt erittäin hyvin, mutta ojentajat ovat suuri murhe. Tasajalkapomppu nousi tänään viimein 117 cm korkeuteen, riipputempauksessa 80 kg pysyi pään yläpuolella hallussa, ja etukyykkytekniikankin sain paremmalle tolalle ammattimiesten vinkeillä.

Tänä jouluna kuvattiin taas

En tiedä ehdinkö rauhoittua joulun aikaan vai en, mutta lähiaikoina otetaan mukaan jonkun sortin penkkiohjelma, jotta nykyisestä tasanteesta päästään hyppäämään yli. Soudussakin harppaukset jatkuvat, nyt 500 m putosi taas muutaman sekuntiin lukemiin 1:34.2. Happi ei kulkenut aivan haluttuun tapaan, ja myöskin edellisen päivän etukyykkysarjat muistuttivat takareisissa.

Nolaus Productions 2014

Aiempina vuosina yksi vuoden kuntopiikeistä on suunnittelemattakin päätynyt joulun alle, mutta tänä vuonna en samaan usko. Marras-joulukuun taite oli aika tasapaksua tasannetta, ja nyt taas hiivitään rauhallisesti askel askeleelta eteenpäin. Työviikot ovat erittäin epäsäännöllisiä, ja tällä viikolla tuli taas neljään päivään 42 tuntia hommia, ja kotiinpaluut olivat siinä iltayhdentoista aikaan melko säännöllisesti. Tuohon väliin olikin suunniteltu punttitauko, mutta pari airobista jäi taaskin tekemättä. Puolifyysinen työ kiipeillen, kävellen ja nostellen pitää kuitenkin arkena paljon liikkeessä, mikä estää pahimman jämähtämisen.

Viime kesänä hyppäsin paikaltaan tasajalkaa 123 cm korkean tason päälle, enkä todellakaan tajunnut kuinka kova temppu tuo oli. Tällä hetkellä 110 - 114 cm on semmoinen perustulos mihin yllän, mutta jokaisesta lisäsentistä saa vain unelmoida. Etukyykyn hinkkaaminen on alkanut nyt todenteolla, kun sain ykkösen otettua 130 tai 135 kilolla, en nyt satu muistamaan kummalla. Tänään tein ensimmäiset kunnon työntekosarjat, 100 kg x 5+5+8+6 joista kasi vastaa juurikin sataakolmeakymppiä. Viime kesänä pompun salaisuus oli kuulanheittojen ja etukyykyn yhdistäminen, nyt kuulanheitot pitää korvata raakatempauksilla riipunnasta. 80 nousi tuossa jo kerran ylös, mutta kädet eivät aivan ehtineet kopata sitä, jolloin jouduin tuikkaamaan sen nopeasti pään yli taakse.

Laskuvirhe sarjapainoissa bloggaajan eduksi.

Kaikilla meillä on omat synkät salaisuutemme, joita muiden ei soisi tietävän. Ellei se ole vielä rivien välistä selvinnyt, niin saan lähiaikoina käteeni diplomi-insinöörin paperit, mikä oikeuttaa kaikki maailman ihmiset kommentoimaan ja naljailemaan syystä jos toisesta. Tämän koulutuksen hankin luultavasti sen takia, etten ymmärtänyt sahan ja ruuvimeisselin eroa vielä teini-iässä. Lapsena pelasin kiihdytys-peliä, jossa ostettiin autoon kaikenlaisia välineitä, jotta se kulkisi kovempaa kuin muiden autot. Aina ostin sitkeästi myös kampikammion kattovalon, enkä tajunnut sen olevan vitsi. Eihän tuollaista voi oikeisiin töihin päästää, pistetään siis koulun penkille.

Herkutteluhetki. Lehtosen leipomo, Nokia <3

Olipa pitkä alustus. Koulutus ei nähtävästi takaa aivan mitään, sen todisti eilinen maastavetoreeni. Jouduin hieman arpomaan sarjapainoa, jolla 1RM olisi laskennallisesti hieman päälle 200 kg. Valitsin painoksi 180 kiloa, jolla laskuri sanoi kolmosen olevan liian vähän, ja nelosen juuri sopivasti. Kävelin siis tangolle.

Ensimmäinen toisto hyvä.

Toinen toisto hyvä. Hieman hapottaa.

Kolmas toisto huono. Ei voi luovuttaa vielä

Neljäs toisto raivolla. Vielä yksi pitää jaksaa!

Viides toisto. Ilme kuin kuolevalla murmelilla, pää punainen kuin tomaatti.

Mutta tulivathan ne sieltä, perhana kuin tiukkaa. Olisin toivonut tämän menevän vähän paremmin... Kotona sitten jäin laskemaan että perhana, aivan juurihan se 180 tuli vasta kakkosen, että tuo vitonenhan on jo askel parempaan. Niinhän se perhana oli, kun ehti 5 metrin kävelymatkalla jo unohtaa suunnitellun sarjapituuden. Semmosta sattuu, onneks ei pahempaa.