Parasta, mitä voit tehdä vatsalihaksille

Muuan Muhammad Alin kerrotaan vastanneen kysymykseen, kuinka monta sit uppia hän tekee kerrallaan näin.

"En laske toistoja, jotka teen. Lasken toistot, jotka sattuvat"

Fiksu äijä. Tämäkin asia odotti vain ääneen sanomista, asia jonka olen tiennyt mutten tiedostanut. On aivan yksi ja sama, montako vatsalihassarjaa ja toistoa tekee, jos ne lopettaa ensimmäisen poltteentunnon kohdalla. Hauskahan näitä on varmasti tehdä, laskea ja kehua, mutta vatsalihakset palautuvat niin tehokkaasti, että hyöty on aika minimaalinen.

Vatsalihasreeniin tuli ihan uutta potkua, kun löysin aivan huippuliikkeen paikasta, jota en enää edes muista. Tähän et tarvitse mitään muuta kuin kokonaisen ristitaljan, ja lenkin jonka voit pujottaa nilkkojesi ympärille. Ei muuta kuin lattialle istumaan, lenkki nilkkojen ympäri ja kiinni toisen pakan alakiinnikkeeseen. Sitten mies pitkälleen painopakkojen väliin,  käsillä kannattaa ottaa tukea telineestä pään takaa. Makuupaikka kannattaa valita niin, etteivät raudat pauku pakkaan missään vaiheessa liikettä. Enää puuttuvat toistot! Että homma on oikeasti tehokas, kannattaa pyrkiä pitämään vatsalihaksissa jännitys koko ajan, ja toistot rauhallisina. Tässä liikkeessä saa huijaamalla lisättyä painoa helposti paljon, mutta hyöty on vähän niin ja näin. Ei se, mitä teet, vaan miten teet.

Huomenna olis taas tämmönen päivä.

Jatkossa on tarkoitus tehdä tällä systeemillä pudotussarjoja. Tämä on muuten ainoa liike jossa niitä teen. 30kg:lla tein aluksi 15 toistoa, joista 5 viimeistä poltti kunnolla. Ensimmäinen pudotussarja meno 30kg:lla 15 toistoa, joista jo 10 viimeistä poltti kunnolla. Veto loppui, pakasta 5kg pois ja 6 toistosta 5 teki pahaa. Pudotussarja loppui tähän, mutta lyhyillä palautuksilla loppuun vielä 25kgx3x10, joista lähes jokainen teki pahaa. Omalla salilla pakka loppuu 70kg kohdalla, sitten kun tuolla saan tehtyä 15 niin harkitsen liikkeen vaihtoa. Saattaa mennä hetki.


Ja hei, jos joku nauraa kun makaat lattialla itkien ja nostelet polvia ylösalas, anna nauraa. Saitpahan juuri ihailijan.

Jokainen meistä haluaisi tulla paremmaksi. Mitä se vaatii?

Jos haluat kehittyä, on sen eteen tehtävä välillä rohkeitakin ratkaisuja, joiden lopputuloksesta ei voi olla varma. Näiden ratkaisujen kylkiäisenä tulee aina jälkiviisautta, mutta sitä tosiasiaa ei saa unohtaa, että kaikki ratkaisut tehdään aina senhetkisen tiedon perusteella, eikä niistä voi kuin yrittää oppia. Tässä asiassa hienoin esikuvani on ehdottomasti Matti Heikkinen. Rohkea peli tuotti olympialaisissa sijat 50+, mutta MM-kisoissa maailmanmestaruuden. Avataanpa hieman taas omia näkemyksiä...

Tappiosta oppiminen

Liberon kova osa

Muotoillaan asia näin, että joskus on parempa saada turpaansa niin, että rutina käy. Toisille riittää, että näin käy kuvaannollisesti, jotkut saattavat tarvita kirjaimellisesti. Tämä usein pakottaa pysähtymään ja miettimään, että miksi näin kävi. Tästä seurauksena on erittäin todennäköisesti jokin oivallus, joka johtaa seuraavaan askeleeseen kehittymisessä. Totuus on kuitenkin se, että jos kaikki sujuu kerrasta, eikä epäonnistumisia tule, ei ole yrittänyt tarpeeksi. Tässä sitten tulee henkilökohtaisia eroja, kuka selviää mistäkin heti, mutta jos pelkää epäonnistua, ei omaa parastaan vain voi saavuttaa.

Etsi itseäsi parempaa seuraa

Harjoitusseuran ja vastustajien tulisi olla vähintään askeleen, mielummin kaksi edellä itseäsi. Tästä on muutama etu, ja vain vähän haittaa mikäli henkinen kantti kestää. Ensinnäkin, se karistaa turhat luulot pois, jos kuvittelit ettei kehittymisen varaa ole paljon. Toiseksi se antaa perspektiiviä. Kehittymiseen tarvittavat asiat ovat yksinkertaisia, ja ne pystyy omaksumaan jokainen. Joskus vain jonkun muun täytyy sanoa ääneen ne yksinkertaiset asiat, että palaset loksahtavat kohdalleen. Parempi seura laittaa yrittämään enemmän ja antaa vahvistaa ajatusta "kyllä minäkin pystyn tuohon".




Pysähtyminen
Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei ehdi tajuta mistä on tulossa, minne on menossa, ja ennen kaikkea tiedostaa missä on nyt. Moni väittää ettei tarvitse reenipäiväkirjaa, koska muistaa käyttämänsä sarjapainot, tulokset jne. En usko pätkääkään, että tuo olisi mahdollista. Muistiinpanot mahdollistavat sen, että tiedät tarkalleen mistä olet tullut, ja missä ole tällä hetkellä. Näiden tietojen perusteella tiedät, millä rahkeilla olet menossa eteenpäin. Hienoinkaan ohjelma ei ole toimiva, ellet pysty seuraamaan sillä saatuja tuloksia.

Mihin olet menossa & päivän vire
Itse teen harjoitusohjelmani korkeintaan 3 päiväksi eteenpäin. Tiedän kuitenkin tarkalleen minne olen menossa, ja tekemistä ohjaa se, miten seuraavat 3 päivää pystyvät tukemaan parhaiten matkaa 3 päivän takaisesta. Tärkeä asia on päivän vireystila. Mikäli palautuminen ei ole ollut odotettua, on flunssaa, olosuhteet eivät ole otolliset tai mitään muutakaan, päätä on mielestäni tyhmä lyödä seinään. Kova työ on tärkeää, mutta tärkeämpää on tilanteen mukaan tehtävät järkevät päätökset.

Lue. Ajattele.
Mitä tahansa teetkin, lue alan kirjallisuutta paljon. Joku on tehnyt asiaa ennen, ja jos hän on kirjoittanut siitä, häntä luultavasti kannattaa kuunnella. Älä usko mitään suoraan, mutta kuuntele kaikkia. Jos kymmentä opiskeltua tuntia kohti opit yhden asian, on se jo paljon.

Usko itseesi.
Tämä lause on koko MPM:n takana. Kukaan muu ei usko sinuun sinun puolestasi. Rohkeiden päätösten ja ratkaisujen tekemiseen tarvitaan kovaa luottamusta itseensä. Se on kaiken kehittymisen edellytys. Joskus pitää tehdä asioita, mitä muut eivät täysin ymmärrä.

Hanki esikuvia. Inspiroidu.
Huikeiden suoritusten ja henkilöiden kohtaaminen jättää aina jälkensä. Listaan muutaman.

• Matti Heikkinen. Miehen analyyttisyys ja rohkeus ovat vertaansa vailla. Näiden takia yksi suurista esikuvistani.
• Novak Djokovic, Australian avoimet 2012. Voitto 6h finaalista uskomattomien vaiheiden jälkeen. Olin sanaton.
• Tomasz Majewski. Peking 2008, finaalissa huikeaa venymistä.
• Sampo Lehtola. Kuin puskista 83.77m. Olisi ansainnut Tero Pitkämäen paikan Daegun kisakoneessa. Erittäin inspiroiva temppu.
• Tommi Evilä. Puheet, ettei miehen pää kestä, ovat aivan turhia. Kotikisoista MM-pronssia, piste.

Jokaisen paras saavutus on juhlimisen arvoinen, oli se aivan mitä tahansa!

Lontoon olympialaisiin on puoli vuotta, ja rehellisesti into alkaa olla jo aika kova. Kisoissa suurimman mielenkiinnon saa oikeutetusti yleisurheilu, mutta mielenkiintoa riitää takuuvarmasti muihin lajiehin. Miesten lentopallomaajoukkueen pääsy kisoihin olisi samanlainen temppu kuin miespikajuoksijan saaminen välieriin tai naiskiekonheittäjän pääseminen finaaliin. Viimeksi kuin vastaavanlainen iloinen tapahtuma tuli, leivoin teekkareiden wappupicnicille 50 munkkia ihmisille jaettavaksti, ja taidanpa laittaa nyt paremmaksi. En tiedä vielä miten, mutta sen varmasti teen, mikäli näen tämänkaltaisia huippuvenymisiä. Ei parane kuitenkaan ihan mitä tahansa luvata, sillä en löydä syitä mikseivät vaikka kaikki nämä tapahtuisi. Näiden lisäksi mielenkiinnolla odotan myös purjehduksen, melonnan, tenniksen, uinnin, sulkapallon, soudun sekä painonnoston tapahtumia. Alla on olympiakisojen järjestämien tekemä video, jonka näin töllöstä juuri äsken. Video tiivistää pitkälti sen, mistä urheilussa on lopulta kyse.

"Everyone's personal best is worth celebrating, no matter what it is"

Tuosta tuli mieleen, että olen muutamien viime kisojen ajan seurannut tiivisti myös kärjen takana tapahtuvia asioita. Daegu2011 naisten keihäsfinaali oli jotain tolkuttoman hienoa, mutta esimerkkinä O-P Karjalaisen suoritus vaikean vuoden jälkeen oli erittäin hieno veto! Ja niin, sijoitus oli yhdeksäs, hävisi noin viisi metriä voittajalle.

Henk.koht tammikuu on mennyt ihan positiivisissa merkeissä, ja koska positiivisuuden kautta kannattaa lähteä liikkeelle, listataan 3 eniten mieltä piristänyttä onnistumista

1. Tasajalkapomppu seuraavalle metriluvulle!
2. Tenniksessä pamahtaneet ässäsyötöt M©:ta ja P©:tä vastaan. Pieni kikka muutti syötön surkeesta melko hyväks!
3. Ensimmäinen dippipunnerrus ikinä! En ole tätä juurikaan harrastanut, koska omat välitykset ja massa on tähän aika surkeet.

Vielä loppuun CMX:n sanoin, ...ei ole turhia päiviä, tai jos on, on koko elämä. Alla on vielä kuva, joka koristaa ulko-ovea nykyään. Kaivoonkin on luultavasti mukavampi pudota tuolla asenteella.

Toisiksi parasta, mitä voit tehdä vatsalihaksille

Kyynerpää on vähän meinannut vihotella. Ilmeisestikin tämä on peruja viikontakaisesta pirkkahallireissusta, jossa tuli heitettyä mahapaukku kyynerpään kautta ympäri kovalle kumimatolle. Lisäosumaa se otti olkapäiden keppijumpasta ja penkkireenistä. Vasen kyynerpää on jo 4 vuotta sitten vihotellut, kun reilillä tuli pelattua biitsiä, mutta kipu hävis kun alotin puntillakäynnin. Tänään palattiin juurille, ja ajattelin koulun lentopalloporukan vuorolla testata, miten tuo kestää. Vähän tuo muistutti välillä olemassaolostaan, mutta lopputulos oli se, ettei huolissaan tarvi olla. Helpottava tieto!

Olen venyttelyyn kesän jälkeen panostanut aika paljon, ja ajattelin jakaa teille pienen palan projektissa, jonka lopputulemana olis löytää itselle kunnolla sopiva venyttelyohjelma. Venyttelykään ei ole hirveän yksinkertaista, jos sillä halutaan tukea nopeutta ja voimaa, mutta siitä myöhemmin. Tässä on yksi, vähän eksoottisempi suosikkini

Kylläpä nuo käsivarret näyttävät taas komeilta

Erittäin tehokas venytys vatsalle, toimii paremmin itsellä kuin käsillä maasta työntäminen. Asento on itsellä vielä jyrkempi, mutta kuvausteknisesti se ei nyt onnistunut. Käsillä pitää roikkua aktiivisesti, jotta venytys tulee vatsalle eikä kohdistu liikaa selkään. Mikäli keppi luiskahtaa, opitpahan tasapainottelemaan paremmin.

Näin olen valloittavat reiteni hankkinut

Tänään mennään vähän pidemmän kautta vähän pintaa syvemmälle. Joskus se on kuitenkin tehtävä, sillä vain raapaistessa pintaa ei yleensä voi oppia mitään. Jaetaan teille pitkän kautta pala omaa reenifilosofiaa. Hyppäämällä suoraan katkoviivan alle vältät sen, että saatat oppia jotain.

Kyykkyreeni, jonka jälkeen kävelykyky säilyy, on hyödytön kyykkyreeni. Jalkojen massareenaaminen taas on helppoa, senkun pistää rautaa tankoon ja irvistää. Kun ei jaksa, vähentää rautaa ja irvistää taas loppuun asti. Mutta entä sitten, kun jalkoihin pitää saada nopeutta ja elastista voimaa? Siinä sitä onkin suunnittelemista.

Otetaan kevyt raapaisu lääketiedettä, ja lihasten eroja. Ojentajilla, reisi- ja vatsalihaksilla on yksi reipas ero, eli käyttötapa. Jokainen puntilla joskus vähänkään käynyt tietää, että ojentajat saa ajettua helposti loppuun pienelläkin vastuksella, ja kun ne on loppuun viety, eivät ne siitä helposti palaudu. Reisilihaksien loppuunvieminen on jo vähän työläämpää, sillä ne kestävät rasitusta melko pitkään ja palautuvat pääosin ojentajia paremmin. Vatsalihasten vieminen samalla lailla loppuun kuin ojentajien vaatii taas erittäin paljon, ja ne palautuvat melko nopeasti. Takana näissä käyttäytymisissä on lihasten alkuperäinen käyttötarkoitus. Ihmisen vatsalihakset toimivat käytännössä koko hereilläoloajan, reidet suurimman osan, ja ojentajat vain silloin tällöin. Näiden asioiden sivuuttaminen on lähestulkoon kuin kiipeäisi pers edellä puuhun. No, tapoja on monia.

Erään järjettömän kyykkyreenin tulos, pehmusteesta huolimatta

Miten tämä sitten liittyy kyykkyreeniin? Siten, että ainakin minulle se on tuonut hirveän kasan murheita. Omistan reidet, joiden ympärys rentona on 68,5cm ja etureiden pituus on ~43cm. Hyvää ja huonoa, räjähtävä ponnistusvoima on mielestäni reilusti oma paras osa-alueeni, mm. tasajalkahyppy 3m 104kg:na, ja kyykky noin 2x penkki. Varjopuolena tässä on se, että hapenotto ei pysy nytkään mukana, eli massaa en halua tuonne kiloakaan lisää. Vaikeaksi homman tekee se, että 95%:ssa jalkaliikkeistä vaikein osa on eksentrinen vaihe, kuten kyykyn alaslasku ja suunnanvaihto. Ylösmentäessä lihas supistuu ja lyhentyy, mutta alas mentäessä lihas supistuu ja pitenee samaan aikaan. Siinä lyhyt syy, miksi se kävelykyky katoaa, lihas menee tehokkaasti päreiksi kun osa lihaksesta yrittää kiristyä ja osa löystyä. Tämä taas tuppaa helposti kasvattamaan massaa, mikä ei ole nyt toivottua.

Semmonen pönkkä

--------------------------------------- Ratkaisu---------------------------------------

Paras liike mitä olen löytänyt, on bulgarialainen askelkyykky smithissä. Eksentrinen vaihe jää tuossa melko vähälle, ja ylöstyöntöön saa nivelystävällisesti laitettua vastusta tarpeeksi isommallekin karjulle. Isoimpana erona läskikyykkyyn on rasitus enemmän takareisi-pers-akselille. Olen päätynyt 3-5x3-5 reeneihin, näiden jumi/tulossuhde on selvästi ollut paras. Vanha totuus on myös se, että voimaa tulee puntilla, nopeutta juoksemalla ja elastisuutta hyppimällä. Tästä syystä kannattaa ehdottomasti jättää kaiken maailman funktionaalinen harjoittelu omaan arvoonsa, kuten vaikka levytanko selässä juokseminen. Yleisurheilijoilla on hyviä liikkeitä, joissa yhdistyy levytanko liikesarjoihin, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Summa summarum. Intensiiviset voimareenit isoilla painoilla, sarjojen välissä pomppuja ilman vastusta elastisen ylläpitämiseksi. Elastisuutta pudotus-, kevennys- ja sarjahypyillä, ja nopeutta yksinkertaisesti juoksemalla. Kesällä sitten nähdään, kantoiko tämä tulosta. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

Miksi miehet eivät osaa askelsarjoja

Tänään tuli taas kylmää vettä niskaan ja rajusti, mutta aloitetaan positiivisemmasta päästä. Torstain pirkkahallireissulla tuli rivestä tehtyä 3*3*75kg ja sain vihdoin videopätkää. Sarja oli viimeinen, eikä enää ihan niin lennokas kuin ensimmäiset, mutta videosta näkyy tekniikkaa kuitenkin. Unohtakaa viimeinen toisto, se oli huono. Muuten kommentit tuosta ovat tervetulleita niillä saatesanoilla, että en suostu menemään alle kyykkyyn, sillä tarkoitus tällä on harjoittaa räjähtävyyttä/nopeutta.

Uudet lapset löysi kotiin <3

Yksi liian vähän puhuttu asia reenatessa on hengittäminen. Hyvällä hengitysrytmillä saa helposti yhden toiston sarjoihin lisää, jos vertaa sitä sinnepäin tehtyyn hengitysrytmiin. Kun tarkoitus on kasvattaa lihasta tai voimaa, tulee rajoittavan tekijän olla lihaksen kestävyys, ei hapenotto. Mikäli tunsit piston sydämessä, muista hengittää ja puhista äänekkäästi seuraavan kerran bodatessasi, niin lupaan minäkin tehdä.

Tänään ei riven 3x4x72,5kg onnistunut, vaan ihan viimeinen veto oli melko ponneton, ja tanko lisäksi tipahti reiden päälle eikä suoraan lattialle. Hengitysrytmi, jne... Samalla tuli pitkästä aikaa hetki, jolloin meni hermot ja kiroilin itseäni ja sitä, miksi keskittyminen välillä herpaantuu. Todettakoon vain, että joskus täytyy jokaisen epäonnistua. Vauhtipunnerrus kelvollisesti 3x4x70kg, ja tuohon täytyy etsiä jotain uutta virikettä, sillä se on hieman junnannut. Penkkiprogressiossa oli vuorossa 3x3x80kg, ja hengitysrytmi tuli taas esiin. Ensimmäinen sarja teki pahaa, syvempi hengitys teki seuraavista sarjoista hieman helpompia.

Mutta se hetki, joka palautti maan pinnalle. Lauantaiperinne, ohjattu venyttelytunti. Ohjelma oli uusi, ja mikä hienointa, avuksi otettiin kepit. Mutta sitten... Askelsarjoja ja käsien heiluttelua alkuun! Mielessä pyöri, että olinko sittenkin ajautunut airobictunnille? Ensimmäinen askelsarja onnistui juuri, askel vuorotellen vasemmalle ja oikealle, aina jalka viereen tuoden. Mutta sitten, seuraavaksi jotain käsittämättömiä laukka-askelia pitkän matkaa vasemmalle, sitten oikealle käsiä samalla yläkautta liikesuuntaan pyörittäen. Pystyn juuri loikkimaan vasemmalle, tai oikealle, tai pyörittämään keppiä käsissäni. En kaikkia kolmea samaan aikaan, enkä edes kahta. Lopputulos oli se, että pyöritin keppiä ja nauroin itselleni. Viimeiksi muistan olleeni yhtä nolona, kun nuorenamiehenä seurakunnan leirillä juoksin pukuhuoneesta uimaan. Hetken kroolattuani huomasin, että jumankauta, mähän oon pallit paljaana. Ei muuta kun hippulat heiluen takaisin pukukopille, ylpeänä kuten aina.

Sisäinen lapseni on ilmeisesti poissa =(

Huomasin tänään, että mun sisällä oleva pieni lapsi ei olekaan iloinen, villi ja notkea, vaan luultavasti se on fotoneille allerginen nörtti. Tänään oli ensimmäinen, perinteeksi muodostuva torstai-pirkkahallisessio Masa©n kanssa, ja aika monenlaista tuli tehtyä ja koettua. Viimeksi puhuin mahdollisuutta videoita sähläämisopasta, ja tänään siihen olisi ollut huippumahdollisuus, mutta video ei pyörinyt oikeaan aikaan.

Sisäinen lapsi oli todellakin hukassa, vaikka telinevoimistelupuolelta löytyi trampoliini! Kotona ei koskaan tuollaista ollut, ja hyppiminen olikin aluksi ja myös lopuksi melko kankeaa. Kuperkeikat, selälleen&pystyyn-hypyt, vattalle&pystyyn-hypyt, istumaan&ylös-hypyt onnistuivat lopulta välttävästi, ehkä ensi kerralla sitten. Olen ottanut yleisesti sen linjan, että turha esittää yhtään fiksumpaa kun mitä on, ja siksi julkaisen videon noista pompuista! Sähläämistä edusti hyppy, joka laskeutui puoliksi istualteen, puoliksi selälleen, ja leukahan siinä napsahti kiinni, kieli välissä. Kovin kova täräys ei ollut, mutta perkule kun sattui tuokin.

Vielä nasakampi ja näyttävämpi sähläys oli 5kg kuulanheitto JVE:llä (mallia videosta kohdasta 1:15). Muutama heitto oli alla kelvollisina, ja sitten tärähti! Kuula ylös, joustava alastuonti ja PAM, kuula lensi kuin ohjus, en edes nähnyt kuinka pitkälle. Vahinko vain, että niin lensi myös mies. Ponnistus suuntautui vähän liikaa eteen, en saanut jalkaa alle ja 104kg tömähti kierteellä kyynerpään kautta kumimatolle turvalleen, pamahduksen kera tietysti. Onneks paikalla oli muitakin, ettei jäänyt hyvä komedia näkemättä. Onni oli se, ettei alusta ollut sepeliä, mutta kyllä tuostakin kyynerpäähän jälkiä tuli, kuten kuvasta näkyy.

Eikä tässä vielä kaikki. Aliarvioin voimani pikkusen, ja olin aika lähellä katkasta sprinkelin vesiputken hallin katosta kuulalla. Siitä oliskin saatu aivan uus tarina, mutta hyvää karmaa oli ilmeisesti varastossa niin paljon, että säästyttiin.

Ja kirsikka, joka jokaisen kakun päälle pitää löytää. Tasajalkapomppu tärähti 3 metrin viivalle!

Yksinkertainen ohjelma voiman hankkimiseksi. Toiminee myös uudenvuodenlupauksen tehneelle

En usko että sellaista ihmettä on nähty, että ihminen vetää rinnalle enemmän kuin saa maastavedosta, mutta ollaan aika lähellä, että tekisin tuollaisen ennätyksen. Päätin ottaa tänään raakana rinnalle 3x5x70kg, ja tuo oli juuri se, mihin pystyin pitäen tekniikan kasassa. Riven kanssa samalla progressiolla on mennyt myös penkki, eli kun 3x5 on saavutettu, nostetaan painoa, ja kohti uutta 3x5:ttä. Suurinpiirtein näin rivellä siis

•    3x5x70kg (hanskattu)
•    3x3x75kg
•    3x4x72,5kg
•    4x2x77,5kg
•    3x5x72,5kg

Ja tsädääm, taas ollaan 2,5kg ylempänä. Ongelmana tässä progressiossa on tuntunut olevan se, että palautumisen kannalta lyhyet sarjat ovat aivan erilaisia kuin toistomäärältään 8+ sarjat. Lihas saattaa 48h levon jälkeen olla täysin fressin tuntuinen, mutta ei kuitenkaan kunnolla palautunut. Tämä johtaa siihen, että tehoja ei vain saa irti, tai tuloksena on jumi, joka lähtee pois yhtä helposti kuin risteilijä matalikosta.

Komeet maistelemassa Optimumin Caramel Toffee Fudgea. Kelpasi.

Sunnuntaina olin todentotta heti aamusta hiihtämässä, vaikka lämpömittarit näyttivät -13 & -17, totuus jossakin siellä välissä. Nuo ovat kuitenkin vain numeroita, ja kun on tarpeeksi iso palo sydämessä, niin sitähän hiihtäälutkuttaa vaikka alasti kuunvalossa. Sensijaan tämä palo ei korvaa sitä puuttuvaa palaa keskittymisestä, sillä kun täysissä tamineissa huomaa unohtaneensa sykemittarin, ei voi kun huokaista syvään. Mikä tärkeintä, myös talven ensimmäinen kaatuminen hiihtolenkillä tuli hankittua plakkariin. Loukkaantumisvaara oli minimaalinen, sillä seisoin lähestulkoon paikallani kun kompastuin suksiin. Joku päivä teen vielä vaihe vaiheilta ohjeistavan videon siitä, kuinka helppoa säheltäminen oikeasti on.

Miljoona syytä rakastaa Suomen talvea

Vihdoinkin tuli se hetki, että sukset saatiin miehen alle! Vanhassa muistissa oli, että talven ensimmäiset sivakoinnit on fiilikseltään semmosia, ettei niistä kehtaa puhua tutuille, saati sitten tuntemattomille. Vuosi 2012 on ilmeisesti monellakin tavalla erilainen, sillä reissu oli pelkkää mahtavuutta! Reilu 7km tuli heitettyä, ja vielä ihan hymyissä suin. Sykemittari lähtee mukaan vasta seuraavalla kerralla, ainoa toive on että keskisyke ei hirveästi nouse hirveästi yli 180bpm. Sain tänään jopa 3-4 kertaa matkan aikana tehtyä alle puolen minuutin tiukemman vedon intervallityyppisesti, ja saatanpa toistaa saman tempun huomennakin. Oppia tästä päivästä voisi sen verran ottaa, että reiluun pakkaseen ei kannata ottaa niin kylmää juomaa kuin hanasta saa. Kaiken lisäks mun kimppuun kävi ladulla koira! jumalautaperkele ne karvakasat pois laduilta! Ehti nousta takajaloilleen mua vasten ja näykätä, mutta kerroin sille pari elämän realiteettia, ja käskin mennä syömään pienempiänsä. Aika hiljaista poikaa oli sen jälkeen.

Kalliiksi tämä miehen kasvaminen kuitenkin tulee. Sukset ovat liian löysät, ja pitovoide hinkkaa latuun ja tökkää kunnolla jos on epätasaista. Eräs Fischer-pari saa luultavasti pian uuden kodin :) Muilla merkeillä jäykkyydet ovat tuntuneet loppuvan jonnekin 90kg alapuolelle... Tänään oli tarkoitus myös hakea uudet housut kaveriksi takille, mutta ei ollut niin helppoa. Kokeilin yhteensä ainakin 8 eri housuja, joista 3 jälkeen totesin, että reidet eivät yksinkertaisesti mahdu XL-kokoon. Sitten 5 eri mallista XXL-kokoja, joista 3 olivat hintaluokaltaan >100e, ja 2 muuta 50e tienoilla. Ostan mielummin hyvät ja kestävät, mutta en suostunut maksamaan 130 housuista, joissa ei ole taskuja. Etsintä jatkukoot siis...

Ja sinä, joka istut internetin ääressä, lopeta elämäsi tuhlaaminen ja mene ulos! Ei noin kauniita maisemia ole olemassa, kuin mitä siellä tällä viikolla on ollut, nauti siis niistä. Ja niin hei, pipo päähän ettei palele!

-1,5kg viikossa ilman yhtään poppakonstia

Lomat on lusittu, ja arki alkaa pyöriä. Reilun viikon tauko puntillakäyntiin on erittäinkin suositeltavaa itse kullekin, ojentajat ja etureidet on taas tikissä. Reisien kaino pyynti painon pudottamisesta alkoi maanantaina, ja 1,5kg meni kuin hujahti vaan. Ehkä 2-5 vielä, ja sitten katsotaan taas. Toteutus lyhyesti ateriakoon pienentäminen, lisää kasvista ja proteiineja. Aamupuuroannoksesta hävisi kolmasosa ja tilalle tuli proteiinia pääosin rahkan muodosta. Lounaan ja päivällisen välistä hävisi välipala, ja lämpimissä ruuissa lautanen täytetään hieman 1/4 pastalla tms, 1/3 lihalla, ja sitten lopuksi reilut puoli lautasta kasviksia. Ahdasta tulee, mutta nälkä pysyy poissa. Iltapalana proteiinimöykky, kasvista ja leipää. Ei mullistavaa, mutta toimii.

Mannisen proteiinivanukas rakkaan veljen tarjoamana. Rakenne vähän rakeista, mutta voin suositella silti.

Kolmas arkea mullistava muutos oli herätyskellon soiminen 07.xx, tämä on ollut aivan huippuveto! Aamulla väsyttää aika lailla, illalla väsyttää enemmän, mutta uni tulee hyvin ja uni on rauhallista! Kymmenen jälkeen illalla harvoin tulee tehtyä mitään oikeasti fiksua. Myöskin päivällä ajankäyttö on tehokkaampaa. Ja hei, tähän en tarvinnut uudenvuodenlupausta!

Ja hei, tänään oli siis taas punttia! Lähtiessä ajatukset oli linjalla "Miksi minä? Mitä mä sinne meen, oonko mää tyhmä. Kiinnostaako mua edes". Noh, todellakin minä, todellakin kiinnostaa ja haluan tulla paaaaljon vahvemmaksi. Siksi. Poimintoina penkissä 4x3x77,5kg, raa'assa rinnallevedossa 3x3x70kg, vauhtipunnerruksessa loppuun 2x1x80kg. Volyymi oli pieni ja kiristysvaraa sarjoissa jäi, ja sen takia tuli erittäinkin hyvä fiilis. Penkkipunnerruksessa sarjapainon nouseminen 80kg:hen on iso henkinen kynnys, sillä olen jäänyt ykkösissäkin tuon alle usean kerran.

Näillä lisäravinteilla rakennan atleettisen vartaloni kesäksi 2012

Itku pitkästä ilosta, sanoi naapurin juoppo eräs aamu. Itse en ihan itkenyt, mutta aika hanurilleen tämän päivän reeni kuitenkin meni. 48h ei riittänyt lähimainkaan palautumiseen viime kerran vedoista, ja jos jaloissa ei ole yhtään puhtia, niin sitten voi kaiken koiran ulkoilutusta rankemman unohtaa. En tosin ole koiraa koskaan ole muistaakseni ulkoiluttanut, joten mitä minä näistäkään mitään tiedän... Onneksi aina on kuntopallo ja penkki, niillä saa räpisteltyä yhtä sun toista hien pintaan saamiseksi. Hietön reeni on kuin tuo telkkarin neloskanava. Kummassakaan ei ole minkäänlaista järkeä, ja jos olisin jonkinsortin kuningas, kieltäisin molemmat toisena työnäni. Ensimmäisenä määräisin raipaniskuja ihmisille, jotka myöhästelevät.

Muuan ystävän kanssa tilattiin interwebistä hieman ravinteita, ja toimitus oli erittäinkin nopea! Posti toi 2,3kg pommin 100% Gold Standard Wheytä makunaan Caramel Toffee Fudge, ja veljen kanssa puoliksi ostetun Mutant CRE-X12 -säkin. Avaamista seurannut nuuhkaisu tuosta wheystä meinasi muuttua painajaiseksi Insinöörinkadulla, kun haju oli, no, millainen se nyt on kun suojakaasuja pidetään muovipurkissa. Olin odottanut että maku olisi ylimakea kuten candykingin toffee-fudgetkin, mutta väärässä olin. Maku on kuitenkin hyvä, suosittelen aikuisempaan makuun.

Mutantin pussi olikin sitten vanha tuttu sininen esanssimönjä, ei todellakaan aikuiseen makuun. FitnessExpossa saatu näytepussi Blue Raspberry -makua iski johonkin tosi syvälle, ja tätä oli pakko saada lisää. Tämä kulkee tehonlisääjä-nimen alla, ja on yhdenlainen kreatiiniblendi miljoonalla lisäkomponentilla. Oli kuinka kriittinen mainospuheisiin tahansa, tämä todellakin virkistää mieltä ja sielua syvältä kouraisten. Ohjeistus sanoo että 100g pulveria per annos, mutten ole uskaltanut laittaa kuin 45, ja silloinkin tulee aikamoista tököttiä. Ehkä joku päivä.

Niin, ja kiitos Metallisydämelle pienestä promosta, joka tuli täysin pyytämättä. Myöskin tervetuloa Matille lukijakuntaan!

Kukaan ei oo mitään, ja kaikki ei oo sitäkään

Isoin ongelma ei ole se, etteikö asioita tietäisi. Ne pitää myös tiedostaa ja tarttua niihin, ja näin ongelmaa ei enää ole, simppeliä? Kun lunta on saatu maahan vasta nyt, on syksyllä peruskuntoa parantava liikunta ollut nollassa, mikä on johtanut siihen, että hengästyn jo kun vain ajattelen yli kolmen sanan lauseita, puhumisesta puhumattakaan. Tuosta lauseesta tuli vain mieleen, että värikäs suomen kieli on asia jota kannattaa vaalia ja pitää yllä. Tässä on koettu aikamoinen inflaatio ”HUIPPUJULKKIS ROHKEANA – KATSO!” –otsikoinnin myötä, mikä saa veren, jos ei nyt kiehumaan niin ainakin lämpiämään kovasti.

Käytin juuri 8 word-riviä kertoakseni, että olen pikkuhiljaa alkanut rakastua sellaiseen tekemiseen kuin juokseminen. Pidetään tämä kuitenkin meidän kahden välisenä salaisuutena, jookos? Voi hyvin olla, että romanssi hiipuu kun kiihkeän alkuvaiheen yli on päästy.  Sitten pahoittelut Markukselle©, unohdin pyytää sut mukaan eilen Pirkkahalliin. Ens kerralla skarppaan ja soitan hyvissä ajoin. Isoin rypistys oli 5x150m vedot ilman ajanottoa, mutta rennosti kovaa HEH juosten. Tulipahan todistettua, että juoksemaan ei opi ainakaan kyykkäämällä. Ensimmäiset 2 vetoa kulkivat ihan hyvin, polvi nousi lähestulkoon hartialinjaa viistäen, ja jalat rullas päkiöillä hyvin. Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä, ja viimeisen vedon askeleet rullasi sitten yhtä hyvin kuin lonkkavaivaisella norsulla, ja askel jäi sen verran matalaksi, että onneksi polvi ei raapinut tartania. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, ties vaikka jaksaisi kesällä juosta 400m kävelemättä.

Pidettiin tuplatärskyillallinen aikuiseen tyyliin. Kanaa, kasvishöttöä ja uppopaistettuja nuudeleita!

Pyöräytin itseni avuksi uuden välilehden, ”2011-2012 tarina” tai jotain sinnepäin... Tästä pätkästä on nyt ensimmäinen osa pureskeltu, ja yritän pyöräyttää siitä yhteenvedon, jotta pysyn itsekin mukana siinä, mitä lopulta on tapahtunut. Näitä tarinoita lukemalla se ei ole ihan helppoa... Myöhempien pätkien suunnitelmat ja kuvaukset ilmestyvät myös, kunhan kirjoitusintoa löytyy. Siihenasti, kiitos ja kuulemiin.

MPM:n toinen suuri uudistus on se, että kommentoida voi kuka tahansa! Vuoden paras törkyviesti palkitaan ensi syyskuussa ruhtinaallisesti!

Taisin löytää sen syyn, miksi ihmiset tulevat juoksemisesta riippuvaisiksi.

Voi jeesus kun lenkkeileminen on tuskasta. Tänään otin itteäni niskasta kiinni ja vedin lenkkarit jalkaan, tarkoituksena oli tehdä noin kolmevarttinen tasavauhtisesta nysväyksestä koostuva LENKKI. No, jaksoin sitä 10 minuuttia, ja suuntasin tekemään ylimäkijuoksua, koska siinä sentään on joku tolkku. Kolmannen ylämäkivedon jälkeen muistin sen, minkä takia vihaan hiihtämistä aina talven ensimmäisillä kerroilla, koska näin huonoa airobista kuntoa ei vain uskoisi olevan olemassa. Lopulta vedin kävelypalautuksilla kymmenen kertaa ylösalas. Juoksemista pitäisi tehdä paljon enemmän keskikropan kannalta, sillä miljoonallakaan erilaisella vatsanytkytyksellä on vaikea korvata ryhtiä, jota juokseminen keskikropalle antaa.

Lenkki meinas kompastua heti alkuaan "huonot kengät" -syndroomaan. Asicseissa itsessään ei ole vikaa, vaan siinä, etten ole saanut hommattua niihin pohjallisia. Kun on tottunu kävelemään mittatilaustyönä tehdyillä pohjallisilla, jäi vetojen tekeminenkin puolitiehen, ihan kävelykyvyn säilyttämiseksi. Jos jollakin on kokemusta FOOTBALANCE-pohjallisista, niin kertokaahan ihmeessä, sillä en viittisi maksaa tuota summaa, jos tuotteet on keskinkertaisia.

Joudun vetämään kirjoitusta hieman mainstream-blogisuuntaan, sillä haluan esitellä ostoksia. Päivän asu -palstaa en ainakaan vielä ala pitää, ihan itsesensuurin nimissä. Asuni aamupalalla -blogissa olisi kyllä sitä jotain, pistetään harkintaan... Mutta joo! Kävin siis NoNamen kivijalkamyymälässä mistä löytyi taas tavaraa ihan kelpo satsi, erittäin halpaa ja sitten vähän kalliimpaakin, mutta laadukasta! Kukaan ei tästä mainoksesta maksanut, porukka vain ansaitsee tuon. Kuvan takkia on tehty muuten vain 15 kappaletta promokäyttöön, eli jos tulee Kaupissa tai Hervannassa vastaan, suosittelen vetämään hihasta, luvassa mainetta ja kunniaa!

Ihan siltä varalta tämä kuva, että tunnistat jos joudut katselemaan kantojani ;)

Vaaka näytti 107.5kg. Mitähän tästä oikein tulee.

Vuoden vaihtuminen vei voimia reilulla kädellä, ja 2 päivää meni lähes pelkästään nukkuen. Kroppa ilmeisestikin huomas tsänssinsä tulleen, ja ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa kun viettää nuo vuorokaudet välillä sänky-jääkaappi-sohva. Tuloksena oli se, että aamupaino pomppas lukemiin 106,4, mikä tekee 9kg viimisen 2kk aikana. Alla mennäviikon hyppytunnelmat, jotka unohtu joku hetki sitten.  Tuosta näkyy myös tämän hetken tsarmantti ulkomuoto 104kg varrella.

Syöminen käy todellakin välillä työstä, mikä tuli taas eilen huomattua. Iltakymmeneltä 2 mannapuuroannosta ja 3 mandariinia naamaan, minkä jälkeen pienen kävelyn kautta nukkumaan. Sitten puolenyön aikaan vatsa huutaa tyhjyyttään, eikä muu auta kuin mennä syömään. Leipä reippailla juustosiivuilla, kananmunalla, kinkuilla ja kurkuilla höystettynä sai kaverikseen satsin jogurttia ja vielä juomaksi 30g proteiinia ja hiilaria sisältänyt paukku. Tuntui vähän hölmöltä latoa näitä naamaan yöllä, mutta tehtävä mikä tehtävä. Söin 2 tuntia sitten lautasen täydeltä jauhelihakastiketta, salaattia ja pastaa 40g kuivapainolla. Nukuin tunnin verran, ja taashan se ruokaa kroppa kaipaili. Poskeen siis 500g maitorahkaa kera greipin ja noin 30g Maltoa. Ja tämä jatkuu ja jatkuu vain, jokasyksyistä hommaa mikä on tullut jo tutuksi. Ja joku pystyy vielä väittämään, ettei ihmisen kuulu tankata syksyllä ja sitten nukkua talviunia.

Mutta älkää ymmärtäkö väärin, ei tämä ole mitenkään vastenmielistä. Rajojaan on haettava, ja kun puhtain jauhoin yrittää hankkia voimaa, palautumiseen on uhrattava paljon aikaa ja ajatuksia. Kun jostain oikaisee, niin koko rakennelma hajoaa alkutekijöihinsä jossain vaiheessa. Päivittäisen energiankulutuksen laskuri väitti päivittäiseksi energiankulutukseksi 4500kcal, mikä on aivan järjetön määrä. Se on yhtä paljon kuin joku näistä

• 3 isoa pussia sipsejä
• 15l rasvatonta maitoa tai 10l kevytmaitoa
• 7,5kg perunoita
• 5 levya fazerin sinistä.

Omnom. Syö siinä sitten. Ja tuon verran kuluu elämiseen, jokaiseen hankittuun lisäkiloon tarvitsee syödä tuosta enemmän. Sääliksi kävisi omaa maksaani, jos juoksisin hiilarittomien villitysten perässä.

Miksi kirjoitat blogia? Huikeat katsojamäärät...?

Hei, mäki haluaisin tehdä summauksen kuluneesta vuodesta! Eikuhei, täähän on mun blogi, voin tehdä mitä haluan!

Kiitos kaupungille näistä paukuista!

MPM on nyt noin vuoden ikäinen, melko säyseä mutta oman tiensä löytänyt tajunnanvirrasta ammentava aviisi, jonka tunnusmerkkinä ovat ennenkaikkea normaalin blogi- ja tweettimitan ylittävät tekstit. Tästä ei tulla myöskään jatkossa luopumaan, sillä 160 sanaan tai merkkiin ei valitettavasti saa mahtumaan mitään. Tämä on samalla tavallaan protesti 2000-luvun muutosta vastaan, jossa suurin osa ihmisistä jaksaa keskimäärin lukea satunnaisesta asiasta vain yhden kappaleen, jossa on kolme lausetta, jokaisessa 7 sanaa. 7-päivää-journalismi, junou? Kahdesta asiasta pidän kiinni, ja toinen on tämä tekstien pituus. Sanon sanottavan, vaikka joutuisin kirjoittamaan Moby Dickin verran sivuja. Toinen periaate on mainoksettomuus, sillä tämä MPM ei tuota euroakaan kenellekään. Kehun asioita, jotka kaipaavat kehuja, ja aivan pienestä en asioita hauku. Paitsi silloin kun tekee mieli.

MPM on noin kolmas blogiyritykseni, ja ensimmäinen joka jaksoi alkuinnostuksen yli. Selvä syy tähän oli aiherajaus melko tiukasti. Omista harrastuksista ja mielenkiinnoista on mielekästä kirjoittaa, mutta henkilökohtaisia suruja ja murheita ei siihen kannata sotkea.

Otetaan sitten hieman lukuja

• ·         Vuodessa sain aikaiseksi 154 tekstiä
• ·         joihin tuli 82 kommenttia
• ·         ja lukijoita oli 8600
• ·         Videoita tuli tehtyä 31
• ·         Ja kuvia arviolta 400.

Tähän aikaan sisältyi treenitunteja noin 360. Pitkälti sairasteluista riippuen, toivon tuon määrän olevan 400 paremmalla puolella vuoden päästä. Tunnit ei mennyt turhaan, sillä lihaa on kertynyt noin 6-7kg vuositahtia. Yksittäisistä suorituksista jäi mieleen 50km perinteisen hiihto, 20m ylitys kuulanheitossa 4kg:lla, raaka rinnalleveto 85kg ja kiekonheittoa ~42m (1kg).

Mikä tärkeintä, matka jatkuu. Jos kaikki menee mahtavasti, saatan iloita vuoden päästä 100kg tempauksesta ja 40m kiekonheittotuloksesta (2kg), 14m kuulantyönnöstä (7,26kg) ja ensimmäistä kertaa ikinä näkyvästä sikspäkistä. Voi hyvin olla ettei mitään näistä tapahdu, mutta sen ei oikeastaan ole väliä. Kuluneena vuonna paransin ennätystäni jokaisessa kaikissa seuraavista. Vauhdittomat pituushyppy, korkeushyppy, 3-loikka ja 5-loikka, kuulantyöntö (4kg, 5kg),kuulanheitot (PYT4kg,PYT5kg,JVE4kg,JVE5kg,PYE4kg,PYE5kg) keihäs800g, keihäs600g, kiekko1kg, kiekko 2kg. Vain korkeushypyssä jäin 2cm päähän vanhasta ennätyksestä. En välttämättä pysty samaan, mutta mitä todennäköisemmin pystyn. Mutta kuka reenaisi tullaakseen huonommaksi mitä on?

Uutta vuotta kohti Ratinan paukkujen tahtiin