Syyslepoon laskeutuminen

Ei tullut yllätyksenä ensimmäinen pienimuotoinen syysflunssa. Lämpötila ulkona tippui yli kymmenen astetta kertarysäyksessä ja sateet tulivat, olin hieman kylmässä katsomassa Eliittikisoja Ratinassa monta tuntia nälkäisenä, ja töiden loppumisen myötä purkautui hirveä määrä stressiä, jota voi sanoa myös selässä olleeksi apinaksi. Eikä se apina ollut ihan pieni, vaan semmoinen iso gorilla. Gorilla, joka oli syönyt juuri kokonaisen norsun, joka oli juuri syönyt kolme kokonaista alligaattoria, joiden jokaisen selässä oli kaksi antilooppia. Sellainen lasti poistui niskasta, kortisolit katosivat kropasta samaa tahtia, ja tekivät tilaa taudille. Sattuipahan sopivalle viikolle, koska tässä ei ollut tarkoitus tehdä y-h-t-ä-ä-n m-i-t-ä-ä-n!

Tampere Stadion 2014

Unta noin 12 h per yö ja päikkärit päälle, toimii. Kuumetta ei ole mittari näyttänyt, eli varasin itselleni parikin hieronta-aikaa. Jälkiviisaus on parasta, ja olisi pitänyt tehdä tuo kyllä kauan sitten. Yksi tunti meni siinä, kun avattiin pakaran ulkokiertäjistä aina niskaan asti, ja kaksi tuntia lisää kun auki saatiin jalat ja toisen käden ojentaja ja rintalihas. Oli ihan mielenkiintoista kokeilla tuo vain toisen puolen hieronta, nyt on melko toispuoleinen olo tätä kirjotellessa, kun vasen puoli on vielä ihan kipsissä.

TJ-kalenteri

Auttoiko tuo hieronta sitten tuloskuntoon yhtään kuten epäilin? Tiedä häntä, enkä ihan heti pääse selvittämäänkään, sunnuntaina on suuntana nimittäin Puola, ja Lentopallon MM-kisat! Kun sieltä palaillaan niin katsotaan miten reeni maittaa. Nyt kuitenkin unta palloon, noin 12+2 h unta päivää kohti tällä viikolla on tehnyt enemmän kuin hyvää.

Hyvä reeni, huono reeni ja työpaikkajäynien aatelia!

Tän kauden fysiikkaa kehittävät reenit on tätä myöten tehty. Viime viikonloppuna tuli kaksi hyvin pitkää, 2,5 h heittoreeniä, ja siihen päälle viimeisen terävyyden hakeminen puntilta, jokaisen väliin näistä yksi lepopäivä. Kiekko lensi viimeisessä reenissä ihan hyvin, ennätys siirtyi eteenpäin suurin piirtein metrillä, mutta heitot eivät olleet hyviä, mittaa tuntui jäävän puuttumaan noin 2 - 5 metriä umpijumin takia. Puntilla taas heilahti, teräviä ykkösiä penkistä aina 120 kiloon asti, ykkösmaksimina olisi voinut jopa 140 nousta. Päälle vielä raakatempaus riipusta ja 75 kg nousi hienosti. Oli hyvä mieli, ja hymyilin kotimatkan ajatellen, että hyvä tästä tulee.

Paikkoihin liikkuvuutta ja vetreyttä kotikonnuilla

Ajo Äänekoskelle seuraavana aamuna, ja seuraavana päivänä illalla reeni. Se olikin sitten täyttä sutta ja sekuntaa, ensiksi kuulanheitoissa ei irronnut sitten mikään eikä mihinkään. Leuka syvällä rinnassa ja mieli maassa matojen seurana vaelsin kiekkorinkiin jo noin 12 heiton jälkeen, kun normaalisti niitä on tullut 30 - 50. Kiekkoringissä kokeilin ja kokeilin, mutta ei tapahtunut mitään, ja metrit olivat säälittävän pieniä. Oli paha mieli, ja olin erittäin apea koko kotimatkan ajatellen, että perseelleenhän tämä meni.

Yksi parhaista lomaltapaluujäynistäni. 1,5x suurennos työtoverista, 100% hand made

Nyt tuon jälkeen on kertynyt jo 3 täyttä lepopäivää, ja houkuttelisi huomenna mennä jo hieman kokeilemaan, mutta taidan malttaa mieleni. Rest is a weapon sanotaan rapakon takana, ja on se ainaki toistaiseksi pitänyt paikkansa.

Vuoden pisin reeni & Yleisurheilun EM-kisat - tunnelmia kotisohvalta

On ollut valtava ilo katsoa suomalaisten esityksiä yleisurheilun EM-kisoissa. Euroopan kahdentoista parhaan joukossa on kolme keihäsmiestä, yksi moukarimies ja yksi kiekkonainen. Minna Nikkanen seiväshypyssä seitsemäs, Jukka Keskisalo komeasti seitsemäs ja näiden päälle Hanna-Maari Latvala, Oskari Mörö, Eetu Rantala, Jarkko Kinnunen, Aku Partanen ja loput joita en tähän hätään nyt muistanut mainita. Euroopassa nyt kuitenkin asuu semmoinen 740 000 000 ihmistä, ja valtioita hassut 50. Hantta on 8 nopeimman naisen joukosta tuosta porukasta 200m matkalla, eli aikas vikkelä typykkä. Nostaisin hattua, jos sen alta ei palastuisi pälvikalju.

Tunnelmia vuoden takaa

Vapaapäivät ovat tulleet tarpeeseen. Toissayönä untenmailla vierähti noin yhdeksän ja puoli tuntia, ja tänään mentiin herätyksestä pitkäksi kahden tunnin verran, kun päiväposti herätti klo 11.03 juuri sopivasti ennen kuin naisten kuulan ja kiekon karsinnat alkoivat töllöstä. Edellisen päivän treeni oli sen verran tappava, että uni tuli todellakin tarpeeseen. Kokonaisuudessaan hieman päälle 2h 30 min heittelyä neljällä kiekolla. Heittomääriä ei tullut laskettua, mutta kyllä normaalin 30 – 40 sijasta tuli sellainen 60 – 80, kun välinettä ei koko ajan tarvinnut olla noutamassa. Jokainen heitto vastaa semmoista 15m paikaltaan otettua maksimispurttia, ja pakarat huusivat armoa sen mukaisesti kun kotiin pääsin.

Akrobatiaa kahden vuoden takaa

Kävi kentällä muuten aika paha vaaratilanne, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Yhdessä heitossa veto oli hieman normaalia pidempi, minkä takia kiekko lähti kovasti vasempaan reunaan, niin kovasti että kalahti häkin tolppaan osumatta verkkoon. Se mitä ei koskaan saisi tapahtui, tapahtui kuitenkin. Kiekko livahti verkon ohitse niin, että se osui tolpan väärälle puolelle, mistä se jatkoi suoraan matkaansa ilmassa juoksuradan ylitse lentäen. Luojan kiitos kukaan ei ollut siinä kohtaa rataa tuolloin, siitä kolahduksesta ei olisi selvitty ihan pienellä murtumalla jos törmäys olisi tapahtunut.

Taulun arvoinen taidekuva

Valmennuksellisia virheitä on tänä vuonna tullut tehtyä rekkakuormittain, mutta ne kaikki kiteytyvät pienten fyysisten vaivojen ja liian vähäisen ajan ympärille. Yksi iso moka kasan päälle on se, etten syksyllä ja talvella pitänyt räjähtävyysreeniä tarpeeksi mukana, ja yritin ilmeisesti kumota tuon mokan kun en ole kesällä treenannut fysiikkaa juurikaan. Kun kaksi negatiivista asiaa lasketaan yhteen, niin ei siitä tule positiivista vaikka kuinka olisi huono matikkapää. Tuossa eilisen heittoreenissä oli kuitenkin positiivista se, että ensimmäinen ja viimeinen kolmevarttinen olivat hyvinkin teräviä, kun usein bensa on loppunut jo tunnin jälkeen.

Luovuttaako pää vai seinä ensin?

Jokamiehen seiskaottelu on ollut viimeisenä kahtena vuonna syksyn piristysruiskeena, mutta tänä vuonna niin ei ole. Tähän on muutama yksinkertainen syy, sillä en näe minkäänlaisia mahdollisuuksia seuraaviin:

1) Selvitä siedettävillä tuloksilla maaliin

2) Selvitä ehjänä maaliin

3) Selvitä maaliin.

Eivätpä ylläolevat jätä paljon seliteltävää, turha lähteä räpiköimään. Kiva noissa on ollut aina käydä ja kaikissa lajeissa joihin on päässyt suorittamaan, niin suoritukset ovat menneet yleensä melko hyvin. Viime vuodelta aitajuoksu oli varsinkin aivan mahtava kokemus, kun paukusta liikkeelle lähdettyä kroppa liikkuu jotenkin automatisoidusti, eikä siitä noin 15 sekuntin pyrähdyksestä jää juuri mitään muuta mieleen kuin järjetön flow. Mutta ei tänä vuonna tuota herkkua.

Polvi on saatu kuntoutettua hyvin kuntoon, muttakaikki kiristykset lantion vasemmalta puolelta aina jalkapohjaan asti pakottavat pieneen varovaisuuteen. Maanantaina 2,5 h ajomatka työmaalle meni niin kamalassa jumissa, etten uskonut takareiden tai pohkeen jännittämisen tai rentouttamisen olevan enää mahdollista. Illalla lähdin purkamaan noita tekemällä kuulanheittoja pienentämällä kuulaa suoraan neljään kiloon lisänopeuden saamiseksi. Heitot lähtivät jotenkuten, PYT 21.20 m ja JVE 18.86 m, ensimmäinen aivan oman ennätyksen tuntumaan ja toinen muutamalla kymmenellä sentillä yli. Lukemat ovat hyvin todennäköisesti tänä vuonna vielä 22 m ja 20 m, ja sitä varten tässä koko ajan takareisiä venytetään.

Muurinpohjaletut

Ensi viikonloppu on pitkä, sillä torstai, perjantai ja ehkä vielä maanantainkin ajattelin viettää palkallisena vapaana, jollaiset Pekkanen minullekin aikanaan neuvotteli. Sen jälkeen on enää 4 työpäivää, ja sitten reilu viikko vapaata ennen matkaa Puolaan lentopallon MM-kisoihin. Niiden jälkeen saatetaan heitellä vielä hetki, mutta sitten vedetään henkeä ja aletaan rakentaa peruskuntoa uuteen kauteen ihan nollasta. Ja tällä kertaa se tehdään kunnolla.

Tunnetta ja kramppeja

Kyse on tunteesta. Niistä hetkistä, jotka ovat aivan yhtä vahvoja ja huumaavia kuin rakastuminen  tai mahdollisesti nousuhumalainen euforia mahamakkaroiden heiluessa huumemusiikin tahtiin. Jälkimmäisimmästä en tiedä, mutta epäilisin muiden ihmisten kertomusten perusteella näin olevan. Koska reeneissä ei tietenkään ole aikaa rakkaudelle, ja vielä vähemmän reisibailausmusiikille, olen näitä asioita yrittänyt kaivaa ja kaivaa muualta. Tapoja on kaksi, tehdä täydellinen heitto tai päästä kunnolla onnistuneen peruskuntoreenin jälkeen lämpimän suihkun lattialle miettimään syntyjä syviä. Onnistuneesta maksiminostosta punttisalilla niitä tunteita ei kaiveta. Muodollinen nyökkäys tyytyväisyyden merkiksi riittää noista.

Työmaa

Tämän vuoden puolella muistan saaneeni yhden melko täydellisesti onnistuneen heiton, josta siitäkin on viikkoja vierähtänyt monta. Tänään tein pitkästä, pitkästä aikaa reenin jossa pysyttiin melko kaukana maksimitehoista, ja oi unelma kun tuo kannatti. Kuumassa suihkussa käpertyessä, paikkojen ollessa sopivasti jumissa muistin, minkä takia tätä jaksaa tehdä läpi pimeän syksyn ja talven. Tuolla lienee jotain tekemistä endorfiinien ja semmoisten kanssa, mutta samapa se. Kunhan toimii.

Joskus pitää käydä pohjalla

Polvi pakotti muuttamaan tämän viikon ohjelmaa, eikä heittämään päässy. Lääkäri sanoi kaikkien siteiden ja kierukoiden olevan polvessa hyvin vakaan tuntuisia, huomenna vielä röntgenillä varmistus päälle, ettei sinne ole eksynyt mitään ylimääräistä. Lähestulkoon koko kipu lähti pois kuitenkin venyttelemällä ja murjomalla pohje ja reisi takaisin rennoksi, kun sinne oli autoilusta ja pönötyksestä ilmestynyt pahimpia kiristyksiä miesmuistiin. Kun tarpeeksi jaksoi hakata, niin portaiden alasmenostakin tuli lähes kivutonta.

Viiskymppisen syntykulmat

Kun ei ollut heittoja, niin panostettiin sitten fysiikkaan. Pomppupenkkiä pomppupenkin perään, teräviä kakkosia 60 – 75 % painoilla kaksi kertaa tähän viikkoon, vähän dippejä, paljon liikkuvuutta ja kamalimpana pohjalla hoovereita. Tein syksyllä niitä paljon, mutta keskikroppa on istumatyön ja ajamisen johdosta päässyt aika kamalaan kuntoon. Tuo varmistui tänään, kun 3x 1 min välissä 15 s tauot tuotti ensimmäisen minuutin aikana mielessä sen punaisen, pahan parrakkaan ja sarvekkaan kaverin nimen hokemista, toisella minuutilla alkoi kuulua pihinänä myös tuon kaverin kotimaata, ja kolmannella minuutilla ihan suureen ääneen sen hyvän, valkoisen pilvissä asuvan partasuun apuun kutsumista. Ei ole vattalihakset ennen krampannut, mutta nyt ne sen teki. 

Kampäk & tilannekatsaus

Kylläpä on kuluva vuosi ollut hanurista, eikä ihan vähän. Autossa on tullut istuttua niin perkuleen monta tuntia, että olisin tuossa ajassa ehtinyt hyvin leikellä Moby Dickin 847 sivulta jokaisen sanan erikseen irti, ja tehdä niistä yhdistämällä kaksi oikein hyvää kirjaa. Ihmiskunnan vahingoksi tämä on kuitenkin jäänyt tekemättä. On tässä joitakin erittäin hyviäkin asioita ehtinyt tapahtua, mutta en voi millään väittää että olisin viihtynyt omassa elämässäni erityisen hyvin. Tuosta syystä kirjoittamisen lopetin keväämmällä, mutta nytpä päätin sitä jatkaa! Hah.

Outoa seutua. Ladoillakin oli Mietaan paidat.

Kulunut reenivuosikin on mennyt niin reisilleen, että tekisi mieli vetää vain henkeä, ja alottaa pian uuden rakentaminen. Peruskunnon puute on näkynyt tänä vuonna railakkaasti, kun syksyllä polvi esti toiminnan ja talvella lumenpuute jätti hiihdonkin kokonaan välistä, ja tuo näkyy nyt välittömästi reenitehojen heikkoutena. Toinen virhe on ollut siirtyminen penkatessa sotilaspenkkiin ja vielä stopilla silloin tällöin. Heittokädelle tuo on myrkkyä, kun räjähtävyyden on korvannut raaka hidas voima. Aivan kuin yrittäisi kisata Leo-Pekka Tähteä vastaan työntämällä mummoa kottikärryissä. Kolmas naula arkkuun on ollut nämä 2 - 5 h automatkat joita on riittänyt noin 20 000 km edestä. Vielä kun unet homeisessa talossa ovat olleet melko kehnot, niin ei voi sanoa kevään menneen mitenkään mairittelevasti.

Ei tarpeeksi rohkea noja

Vaahtosin tuossa keväällä siitä, kuinka täydellisesti onnistuin 1kg kiekon paikaltaanheitossa rikkomaan 45 m. Ei nostata iloa enää, nelikaseja on sadellut vaikka kuinka niillä parilla heittokerralla, joilla tuota olen käyttänyt, parhaimpana 48.90 m. Tämän kesän väline, 1.5 kg on liidellyt parhaimmillaan paikaltaan 41.60 m, mutta vauhti ei ole tuonut sitä odotettua 5 m lisää. Selän ja lantion jumi on isoin este, tekniikkaa on vaikea parsia kun kroppa ei seuraa käskyjä. Fysiikka on kunnossa, sillä etukyykyssä ainakin 130 on nostettu, ellei jopa 140. Korkeushyppy tasajalkaa paikaltaan nousi alkukesästä hienosti 122 cm ja 5 kg kuula pään yli taakse on leijaillut jo 1,5 m pidemmälle kuin aiemmin, lukemiin 19.76 m. Hienoja lukemia, mutta kaikki ei natsaa.

Kyllä näillä jaloilla kelpaa

Kuulaa olen työntänyt vähemmän. Syyt ovat pikälti olleet ne perinteiset tekosyyt, ettei ehdi/jaksa, mutta tällä kertaa ihan oikeina syinä. Huomenna jaksan, jos vain polvi antaa myöten. Töitä on tällä haavaa joka tapauksessa kolme viikkoa, jos en totaalisesti tähän rämpimiseen kyllästy niin odotan ainakin elokuun loppuun, ennen kuin otan muutaman viikon huilin ennen uutta peruskuntokautta. Tästä vuodesta on ainakin saatu hyvin oppia tulevaa varten.