Kuinka säilyttää urheiluinnostus

Jokainen, joka on päässyt reenamisen makuun ja on innoissaan kuin mummo kahvitarjouksista, tietää taukojen pitämisen olevan vaikeaa. Miksi ihmeessä pitäisi hiljentää, kun viimeiset 36 kuukautta on kulkenut niin hyvin eikä väsytä ollenkaan? Niinpä, eipä sitä oikein voikaan perustella itselleen. Löysäileminen on heikkoutta, luovuttaminen ei ole vaihtoehto ja sitä rataa... Mutta kun alkaa junnata paikallaan, jotain ratkaisuja on tehtävä.

Conn Iggulden työn alla, suosittelen!

Huhtikuun alussa tein normaalista poikkeavan ratkaisun, ja rykäisin normaalin kuukauden punttimäärän 2 viikkoon, minkä jälkeistä, lähes puhdasta suunniteltua lepoviikkoa lusitaan parasta aikaa. Joko tuo toimii tai ei toimi, mutta onpahan ainakin kokeiltu. Lepojakso tuli oikeastaan myös pakotetusti, sillä väsymys alkoi puskea päälle ja ilmetä turhautumisena. Ei ole yliharjoittelua, on vain alisyömistä, väittävät. Saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Tarkoitus on nyt kuluvan viikon aikana käydä tekemässä korkeintaan yksi terävyyshakuinen puntti ennen viikon päästä lauantaina odottavaa maksimitestikertaa, jossa rakas ystäväni Opa© lupasi voittaa allekirjoittaneen penkkipunnerruksessa. 100kg raaka rive on myös toivottavasti tosiasia. Kilvan voittaja tarjoaa muuten molemmille pitsat, eli ihan pienillä panoksilla tässä ei pelata.

Nyt kolmatta päivää putkeen vain normaalia, aktiivista lepoa lusivana voin todeta, että kannattaa ehdottomasti kokeilla. Pari aamua meni mietteissä, että miksen nyt lähde jumppaamaan kun ihan hyvin voisi. Kolmantena aamuna kun koko kroppa alkaa huomata tsänssin täyteen palautumiseen, tulee aika euforinen olo. Uni maistuu, ruoka maistuu ja on oikeastaan ihan hyvä mielikin.

Voi olla, että hukkaan tässä 7 hyvää reenipäivää. Voi myös olla, että levon myötä tulokset hyppäävät ylöspäin enemmän, kuin osasin odottaakaan. Se nähdään lähiviikkoina.