Pikatiivistys ja uutta kohti

Reenisyksy on nyt takana, ja vuorossa on lepohetki, jonka olen toivottavasti myös ansainnut. Tällä viikolla vedin ehkä syksyn tiukimman reenin maanantaina, sitten kolme hyvin kiireistä joulunpyhää, yksi hieman rennompi päivä ja tänään pitkien unien jälkeen vähän herättelemään paikkoja. Romahtanut lämpötila tekee hengitysteille aika kurjaa, mutta flunssa ei ole kuitenkaan onneksi päässyt iskemään, vaikka melko lailla väsyttää ja yskittää välillä siihen päälle.

Jouluaamun kohtaamisia

Maanantain reenissä kokonaiskilomäärä 11 500 kg, isoimmat sarjat penkissä 5+5+6, rinnallevedessa 4+4+4, etukyykyssä 2+2+2, vauhtipunnerruksessa 6+6+6 ja vielä kulmasoudussa makuultaan 8+8+8+8+8. Vauhtipunnerruksessa hieman huolimattomuuttani venäytin rannetta, mutta ei tuo onneksi tainnut pahasti osumaa ottaa. Hyvä kerta joka tapauksessa, ja 11 päivään 9 reeniä ja 16 tuntia puntilla. Tauko oli tuon jälkeen erittäin tarpeellinen, ja samalla ehtii vähän kerätä ajatuksia ja suunnitella uutta.

Jouluilta

Kevään mittaan otan ohjelmaan lisää pystysuuntaan tapahtuvia punnerruksia, olkapäät selvästikin kaipaavat niitä. Toinen merkittävä muutos on ottaa reilusti 3-6 toiston sarjoja olympianostoissa mukaan, sekä rinnallevedossa että tempauksissa ne tuntuvat tekevän erittäin hyvää. Myös kyykyssä ja penkissä lähdetään etenemään nyt jonkun järkevän progression mukaisesti, nyt kun on syksyn ajan säästelty paikkoja hieman vapaamuotoisemmalla ohjelmalla. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi vuonna jatketaan uudella innolla!

Suunnitelmattomuuden seuraus

Vuodenvaihde ei tällä kertaa muuta reenaamisessa mitään, mutta ajattelin silti vetää yhteen kulunutta vuotta hieman. Se oli huono, kaikki oli tehty melkein hyvin, muttei sitten kuitenkaan. Tulostakin tuli vain melkein. Kun vertaa vuodentakaiseen tasoon, niin perustaso on parantunut hyvin monessa liikkeessä. Etukyykyssä on tullut aika raju, noin 30 kg nosto ykkösmaksimissa 120 kilosta hieman alle 150 kilon. Muualla nousu on sitten melko vähäistä, raakatempaus ja maastaveto ovat hieman ryömineet eteenpäin. Siinäpä ne sitten, mutta oikeastaan sain sen mitä ansaitsinkin. Kevään ja kesän reeni oli kokonaisuutena aika karmeasti suunniteltu, ei minkäänlaista progressiota vaan yksittäisiä reenejä ilman sen suurempaa ajatusta.

Molskahti

Heittämään opin paikaltaan, mutta vauhdilla heittämisen taito katosi. Myös penkkipunnerrus on aiheuttanut murheita. Normaalileveydellä saan nostettua sotilaspenkkiä noin 112 - 115 kiloa, mutta sarjoissa lukema on siellä 118 - 123 kg välissä. En ole nyt oikein varma, että onko vika rinnassa vai ojentajissa, sillä vauhti pysähtyy noin 15 cm rinnan yläpuolelle mikä kertoisi rinnan ongelmista. Kun kuitenkin ojentajat ovat aina sarjoissa ensimmäisenä hapoilla, ja superleveässä penkissä on noussut hyvin 9x90 ja 15x80, olisi rinnassa potkua reilusti yli 120 kg nostoihin. Ja siellä sitä pitäisi ollakin, ja siksi en nyt oikein tiedä mitä tehdä. Penkkaamistaitokin on tässä kadonnut, ykkösnostoihin ei löydy oikein sitä tarvittavaa räväkkyyttä, mikä vain lisää murheita.

Pitkästä aikaa kuvaamassa, uljas toverini edustaa

Olen syksyllä tehnyt kuitenkin hyvin ja paljon pohjia, pakko sen on vielä kantaa hedelmää. Joulukuuhun on tullut kaksi selkeää putkea, ensimmäisenä 7 päivään 11 h punttia, ja toisessa 8 päivään 13 tuntia. Jos tässä reenin tai pari saisi vielä ennen joululepoon laskeutumista, niin sitten välipäiviin saisi hyvin mahdutettua pari levon jälkeistä terävää pätkää. Löin tässä jo muutamia tavoitteitakin, jotka tuovat ainakin reeniin hieman sopivaa suunnitelmallisuutta, jos eivät mitään muuta.

Etukyykky 160 kg

Maastaveto 225 kg

Sotilaspenkkipunnerrus 130 kg

Tasajalka-korkeushyppy 125 cm

Ainakin etukyykätessä asettaminen toimi. Reenipainot kovenivat heti, viimeisessä 120 x 4+4+5

Blogimaailmaan paluu - Onko nää niitä ruuhkavuosia?

Tänä päivänä näyttää olevan hottia kertoa, ettei oikea elämä ole samaa kuin blogielämä. Kaikkia vituttaa oikeasti, kaakaonibsejäkin syödään vain sen takia, että voidaan sanoa niin. Mitä ihmettä edes nibsit on? Ei ainakaan suomalainen sana. Oma meno on aika hurlumhejtä, ja siksi en ole paljon kirjoitellut.

Kuten yllä näkyy, pääsin ensimmäistä kertaa pirkkahalliin tänä syksynä, ja saman tien heittämään kiekkoa! Heitot lähtivät kohtuullisen näppärästi vanhasta muistista, jalassa oli vain aivan liian liukkaat kengät hallin puiselle alustalle. Jos noilla olisi lähtenyt puoltatoista kierrosta ottamaan, niin tuloksena olisi ollut vain mustelmaisia kyynerpäitä ja kankkuja, että heittelin lähinnä paikaltaan ja muutaman puolella vauhdilla. Reeni on purrut joka paikkaan nyt erittäin hyvin, mutta ojentajat ovat suuri murhe. Tasajalkapomppu nousi tänään viimein 117 cm korkeuteen, riipputempauksessa 80 kg pysyi pään yläpuolella hallussa, ja etukyykkytekniikankin sain paremmalle tolalle ammattimiesten vinkeillä.

Tänä jouluna kuvattiin taas

En tiedä ehdinkö rauhoittua joulun aikaan vai en, mutta lähiaikoina otetaan mukaan jonkun sortin penkkiohjelma, jotta nykyisestä tasanteesta päästään hyppäämään yli. Soudussakin harppaukset jatkuvat, nyt 500 m putosi taas muutaman sekuntiin lukemiin 1:34.2. Happi ei kulkenut aivan haluttuun tapaan, ja myöskin edellisen päivän etukyykkysarjat muistuttivat takareisissa.

Nolaus Productions 2014

Aiempina vuosina yksi vuoden kuntopiikeistä on suunnittelemattakin päätynyt joulun alle, mutta tänä vuonna en samaan usko. Marras-joulukuun taite oli aika tasapaksua tasannetta, ja nyt taas hiivitään rauhallisesti askel askeleelta eteenpäin. Työviikot ovat erittäin epäsäännöllisiä, ja tällä viikolla tuli taas neljään päivään 42 tuntia hommia, ja kotiinpaluut olivat siinä iltayhdentoista aikaan melko säännöllisesti. Tuohon väliin olikin suunniteltu punttitauko, mutta pari airobista jäi taaskin tekemättä. Puolifyysinen työ kiipeillen, kävellen ja nostellen pitää kuitenkin arkena paljon liikkeessä, mikä estää pahimman jämähtämisen.

Viime kesänä hyppäsin paikaltaan tasajalkaa 123 cm korkean tason päälle, enkä todellakaan tajunnut kuinka kova temppu tuo oli. Tällä hetkellä 110 - 114 cm on semmoinen perustulos mihin yllän, mutta jokaisesta lisäsentistä saa vain unelmoida. Etukyykyn hinkkaaminen on alkanut nyt todenteolla, kun sain ykkösen otettua 130 tai 135 kilolla, en nyt satu muistamaan kummalla. Tänään tein ensimmäiset kunnon työntekosarjat, 100 kg x 5+5+8+6 joista kasi vastaa juurikin sataakolmeakymppiä. Viime kesänä pompun salaisuus oli kuulanheittojen ja etukyykyn yhdistäminen, nyt kuulanheitot pitää korvata raakatempauksilla riipunnasta. 80 nousi tuossa jo kerran ylös, mutta kädet eivät aivan ehtineet kopata sitä, jolloin jouduin tuikkaamaan sen nopeasti pään yli taakse.

Laskuvirhe sarjapainoissa bloggaajan eduksi.

Kaikilla meillä on omat synkät salaisuutemme, joita muiden ei soisi tietävän. Ellei se ole vielä rivien välistä selvinnyt, niin saan lähiaikoina käteeni diplomi-insinöörin paperit, mikä oikeuttaa kaikki maailman ihmiset kommentoimaan ja naljailemaan syystä jos toisesta. Tämän koulutuksen hankin luultavasti sen takia, etten ymmärtänyt sahan ja ruuvimeisselin eroa vielä teini-iässä. Lapsena pelasin kiihdytys-peliä, jossa ostettiin autoon kaikenlaisia välineitä, jotta se kulkisi kovempaa kuin muiden autot. Aina ostin sitkeästi myös kampikammion kattovalon, enkä tajunnut sen olevan vitsi. Eihän tuollaista voi oikeisiin töihin päästää, pistetään siis koulun penkille.

Herkutteluhetki. Lehtosen leipomo, Nokia <3

Olipa pitkä alustus. Koulutus ei nähtävästi takaa aivan mitään, sen todisti eilinen maastavetoreeni. Jouduin hieman arpomaan sarjapainoa, jolla 1RM olisi laskennallisesti hieman päälle 200 kg. Valitsin painoksi 180 kiloa, jolla laskuri sanoi kolmosen olevan liian vähän, ja nelosen juuri sopivasti. Kävelin siis tangolle.

Ensimmäinen toisto hyvä.

Toinen toisto hyvä. Hieman hapottaa.

Kolmas toisto huono. Ei voi luovuttaa vielä

Neljäs toisto raivolla. Vielä yksi pitää jaksaa!

Viides toisto. Ilme kuin kuolevalla murmelilla, pää punainen kuin tomaatti.

Mutta tulivathan ne sieltä, perhana kuin tiukkaa. Olisin toivonut tämän menevän vähän paremmin... Kotona sitten jäin laskemaan että perhana, aivan juurihan se 180 tuli vasta kakkosen, että tuo vitonenhan on jo askel parempaan. Niinhän se perhana oli, kun ehti 5 metrin kävelymatkalla jo unohtaa suunnitellun sarjapituuden. Semmosta sattuu, onneks ei pahempaa.

Kevyempi viikko

On fiksumpaa olla fiksu etukäteen, kuin jälkifiksu. Keksin tällaisen ajatuksen aiempien vuosien pohjalta, sillä hyvin kulkeneiden reenijaksojen päätös on yleensä tullut flunssan muodossa. Viime viikolla punttireenejä oli 4, tunteja 7,5 ja vauhti alkoi ikävästi hyytyä jo alkuviikosta. Reilu levon ja rasituksen vuorottelu on toiminut aiemminkin, ja nyt menossa on 6 vrk tauko salireeneistä, ja tässä on taas palauteltu vähän mieleen sitä airobista harjoittelua.

+15 kg

Tukkoon meni yläkroppa, mutta alapää pelasi kaikesta touhuamisesta huolimatta aikalailla niin kuten pitääkin. Raakatempaus riipusta lähti erittäinkin iloisesti, ja jos tätä ennen ei 77,5 kg ollut noussut, niin viime viikon torstaina se ainakin tapahtui. Kasikymppi on jo ihan uusia lukemia, mutta pakko se on kovasti sitä kohti lähteä. Seiskakympillä ja hieman isommalla pitää vaan reeniä tehdä nykyistä rohkeammin, niin sieltä se isompikin rauta alkaa liikkua. Tätä edesauttaa hieronta, jossa käväisin eilen pikapikaa töiden jälkeen. Kun ei pidä vuoden taukoa hierontojen välillä, niin paikatkin aukeavat kummasti helpommalla. Epäkkäiden ja lapaluiden kiinnitykset olivat pienessä solmussa, mutta koko selkä aukesi helposti tunnissa.

Vuoden hienoimmat ikkunatontut myynnissä!

Kuntopyörän polkeminen on tylsää. Fiksu poika kun olen, hankin käyttööni äänikirjan, jota kuunnella siinä samalla. Maanantaina meni 45 min ja eilen 30 min helposti, kun kuuntelin Hynysen puhetta naisista ja muista maailman tärkeistä asioista. Polkeminen oli ihan okei, mutta kevyt 1000m soutulaitteessa tekikin sitten huonompaa juuri hierotulle selälle. Täytyisi pitää mielessä, että hieronnan jälkeen otetaan pelkkää lepoa, eikä edes kevyttä hölmöilyä.

6 000 - 12 000 kg per reeni

Reenitahti on tällä hetkellä sellainen 450 - 500 tuntia vuoteen, ja se on ollut siinä kieppeillä jo pitkään. Paljon enempään en nykyisellään pysty, ja kun nykyiselläänkin pyristelee ihan kohtuullisesti niin en halua ahnehtiakaan. Vaikka tuntimäärä pysyy ennallaan, mutta se ei todellakaan tarkoita etteikö ruuvia pystyisi kiristämään ajan myötä. Reeneissä nostettu kokonaisrautamäärä ei kerro oikeastaan mitään,  mistään, mutta laskinpahan sellaiset huvikseni viimeiseltä kuukaudelta. Reenejä oli selvästi kahdenlaisia, niitä joissa nostettu kilomäärä oli siellä 6000 kg lukemissa, ja sitten oli niitä joissa lukema oli siellä 12 000 kilon yläpuolella. En nyt yhtään muista menneitä, mutta muistaakseni isoimmat reenit olivat noin 7-8k tienoilla. 12k reenit sisältävät yleensä vähintään kaksi pitkän kaavan mukaan tehdyistä kyykystä, mavesta tai penkistä.

Tunnista kaupunginosa

Tilanne on nyt muuttunut niin, että teen hieman yli puolet reeneistä nykyään yksin. Aikoinaan muistan reenikaverin tuoneen komean lisäpotkun tekemiseen, mutta nyt huomaan että yksin tulee painettua reilusti kovemmalla vauhdilla. Isoissa liikkeissä tauot eivät haittaa, mutta hyvin pitkien kuntopiirimäisten tai supersarjojen tekeminen on itsekseen rutkasti helpompaa. Oli miten oli, molempi parempi. Kaverista saa eniten potkua hoovereissa ja muissa liikkeissä, jossa kyse on enemmän tahdonvoimasta kuin raa'asta sellaisesta. Hyvää varmistajaa penkissä ei myöskään korvaa mikään, ja huonoja varmistajia on todellakin tullut koettua matkan varrella. Kerran muuan iranilainen tarrasi tankoon kiinno jo kolmannessa toistossa, vaikka oli kasin sarja menossa. Revi siitä huumoria sitten.

Keinu & flare

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun todella poltteli päästä heittohommia tekemään. En taida ihan hetkeen kuitenkaan päästä tekemään tuota, sillä halli on aika tehokkaasti messukäytössä näin syksyisin, ja pihalle en millään raaskisi mennä enää repimään.

Kuntosalitiedettä

Viikon kirjoitustauko näyttää tulleen tavaksi. Alkuviikolla oli töissä rauhallista, mutta loppuviikosta olisi kolmannelle jalalle ollut käyttöä, sen verran riitti vauhtia. Kyykyt jäivät tältä viikolta tekemättä, mutta ne siirtyivät sitten huomiselle. Ruokavalio on nyt pysynyt suhteellisen samana puolitoista kuukautta, ja puntin aloittamisen sekä kreatiinin pullistavan vaikutuksen jälkeen paino on alkanut viimein laskea! Ei mitään merkittävää vielä, mutta suunta on selvästi oikea ja herkut eivät maistu juurikaan. Ensimmäisessä mittauksessa 29.9. lukema oli 115,2 ja eilen se oli 115,4. Kilo ja viineri kerrallaan, sanoi poika kun työmaalle pullaa vei.

Palattu alkutilanteeseen

Excel-grafiikka on muutenkin hauskaa. Maastavetoreenejä on niin vähän, etten niistä ole jaksanut tehdä. Olen unohtanut vyön miljoonasti kotiin vetopäivänä, ja niin kävi tälläkin viikolla. Tästä lahosta päästä on välillä paljon haittaa, kun isommissa nostoissa vyö olisi todella tarpeen. Nyt 3x180 nousi ihan hyvin, eli laskennallisesti ollaan taas siellä 200 kg hujakoilla. Mutta penkkiähän mies tekee niin usein, että siitä saa kauniit käppyrät!

Päivän haiku: Kaunis kaavio, pylväitä jonossa vaan, numeroitakin

Äskesen haiku-runon säestämänä esittelen ylpeänä tuotokseni. Halusin tehdä käyrän progression sotilaspenkin seuraamiseen, ja älynväläyksenä lisäsin siihen viereen punaiset palkit havainnollistamaan lepopäivien suhdetta tuloksen nousuun. Tähän asti on palattu vanhoihin voimatasoihin, ja tästä eteenpäin kaikki on taas uutta. Viime kesän kovin sarja oli 100 kg x 5+5+7, ja eilen meni 4+4+4+6 samalla painolla. Punttireeni loppui noin klo 12, ja siitä tähän päivään klo 18 asti oli melkoista hurrikaanimeininkiä niin, ettei ehtinyt oikein venytelläkään. Nyt olen kuitenkin saanut viimein tankattua ja hierottua 2 h paikkoja auki, että huomenna voi katsoa nouseeko laskennallinen maksimi jo yli 120 kilon! 

+20 kg kahdessa kuukaudessa

Viikot vierähtävät ihan huomaamatta. Kait sitä tekemistä sitten on niin paljon, vaikkei sitä itse uskoisikaan. Viimeksi tarinoin maastavedon turmiollisuudesta, ja toissapäivänähän sitä taas oltiin tekemässä, tosin hieman kevyempänä kokonaisuutena kuin viimeksi. Vedot olivat jälleen kerran lauantaiaamuna, ja olin tällä kertaa onnistunut järjestämään päivän ruokailut ihan kohtuullisesti. Lounas kiinalaisbuffetissa, lounaan ja päivällisen välinen ateria kotosalla ja päivällinen sitten pikkujoulubuffetissa. Kävin kaverin mukana vielä tuossa Kalevaan avatussa norjalaisessa urheilukaupassa, ja voi terve mikä jono! Parkkipaikalle ei meinannut saada autoa mahtumaan, ja sisällä kassajono oli ainakin 50 m! Onneksi kassalla oli väkeä reilusti, eikä jonottamisessa mennyt 10 min kauempaa.

Lokakuun reenitunnit. Puntteihin sisältyy aina airobinen osuus, venyttelyä olen kirjannut hyvin laiskasti.

Mavesta ei jäänyt siis merkittäviä vahinkoja, ja jos meinasi jäädä niin ne kuittasin syömällä hyvin ja nukkumalla päiväunia sekä perjantaina että sunnuntaina 2 tuntia kumpanakin. Tänään olin lähdössä tekemään vielä punttisalia, mutta käännyin kotiovella ympäri, vaikka oli kaikki kamppeet päällä jo. Jos kolmesti joudun ennen jumppaa miettimään, että olenko liian väsynyt, niin sitten jään kokemusten pohjalta mielummin lepäämään. Kuluneen viikon reenit menivä muutenkin niin hyvin, että parempi kun ei ahnehdi liikaa. Vedon rasitukset ovat yleensä vasta toisena päivänä pahimmat, ja voin sillä perusteella jäädä hyvin sohvan pohjalle.

Valokuvaus on syksyn pimeydessä jäänyt turhan vähiin

Ensimmäinen hyvin mennyt juttu kuluneella viikolla: Torstain reenissä nimittäin tein alkuverryttelynä 2 x 500m soutua, joista jälkimmäisen pistelin niin täysiä, kuin alkulämmittelyssä on järkeä mennä. Lupailin 1:3x aikaa, ja mittarissa seisoi vedon jälkeen 1:39.1! Toinen positiivinen juttu, vedot ja kyykyt lähenevät viime kevään lukemia kovaa vauhtia, ja siihen päälle päästään sitten rakentamaan uutta. Viimeinen muttei vähäisin, eli sotilaspenkki. Olen nyt tehnyt sekä pompulla, hallitulla että stopilla paljon sarjoja ja toistoa. Kolme viimeisintä reeniä olivat 4+4+4+4+7, 8+8+8+8+13 ja 5+5+5+5+6, joissa viimeinen sarja on painettu tappiin asti. Parhaimmillaan viime kesänä nostin 7x100, ja nyt 7x95 tuli viimeiseen sarjaan, eli kohta alkaa olla aika pyöräyttää 2+1-ohjelma kerran läpi. Odotukset on kovat, sillä ainakin muinoin tuolla 1 RM parani 20 kiloa 60 päivässä!

Miksi kukaan ihminen tekee maastavetoa?

Maastaveto on vähän sama asia, kuin yrittäisi ryömiä käyvän mankelin läpi. Aluksi idea tuntuu hauskalta, kun telat alkavat viedä sormea pikkuhiljaa sisäänsä, ja hupi vasta alkaa kun sille antaa toisenkin käden. Sitten kun alkaa olla siinä sopassa tukkaansa myöten, niin alkaa jo vähän karmia ja harmittaa. Selkä rutisee hieman matkan varrella, ja takapuolen kohdalla laite hieman hörähtää, kunnes lopuksi jaloista tulee muhennosta melko vaivatta. Kun lopulta tipahtaa kauniisti prässättynä pyyhkeiden ja lakanoiden sekaan, luulee touhun olleen hauskaa, mutta eipä asia olekaan näin simppeliä. Yritäpä liikuttaa jalkojasi? Ei onnistu. Entäs selkä, pääsetkö kömpimään ylös? Tuskin, sen verran on poika pihalla koettelemuksen jälkeen.

Missä mun sponsorisopimus viipyy?

Vetopäivä meni vielä ihan mukavasti, ei siinä mitään. Kun syö kunnolla ja unohtaa nukkua päiväunet, niin päivähän kääntyy mukavasti iltaan, jolloin voi käydä Tampereella Zarillossa syömässä huippuhyvät burgerit, kyllä muuten kannattaa. Burgereilta kun palasin kotiin, söin iltapalaksi reilun vadillisen puuroa, ja painelin siitä sitten pehkuihin siinä hieman ennen yhtätoista. Kauheus alkoi klo 01:56 yöllä, sillä sisäinen herätyskello repi minut riipien ja raastaen ylös. Kaikista harmittomista tilanteista kamalin on se, kun ei tiedä johtuuko vatsakipu tehdystä reenistä, chilistä vai nälästä. Eniveis, huolloksi kannattaa kuitenkin kiskoa naamaan ruokaa. Kahdelta yöllä kun syö banaanin, risifrutin, sheikkerillisen kaseiinipirtelöä ja päälle vielä rahkaa, hilloa ja cashew-pähkinöitä, luulisi nälän helpottavan.

5 min Hervannan keskustasta

Niin se tekikin, aamukahdeksaan asti. Hirveän kurinan kanssa ylös rivakasti kuin gaselli lammikosta, ämpärillinen puuroa naamariin ja takaisin nukkumaan vielä kahden tunnin unet. Sunnuntai menikin siinä sitten nollat taulussa hoiperrellen, oli aivan todellisen mankeloitu olo. Sama tarina jatkui maanantaina. Vaikka koulu- ja työjutut olivat ohi jo klo 15, en vain saanut kammettua itseäni tekemään mitään järkevää saman päivän puolella. Toisilla on perjantaipullo, itselläni on lauantai-maastaveto. Lopputulema on lähestulkoon sama, maanantaisin joutuu hieman miettimään, että mikäs se koko homman järki olikaan. Onneksi se löytyy kuitenkin aina ennen seuraavaa lauantaita.

Karmiva halloween-jumppa.

Meitsi on rikki. Kaikki mihin mun elämä on aiemmin perustunut, alkaa olla murentunut tämän syksyn aikana, ihan huomaamatta. Mä en nimittäin pysty syömään enää 300 g karkkia kerralla. Jo 100 g tekee tiukkaa, mutta uppoaa alas jos pakottava tarve on. Pienestä asti on karkin syöminen onnistunut luonnostaan, sitä ei ole tarvinnut harjoitella tai miettiä, että miksi muut ovat siinä parempia. Mä olen vain ollut niin julmetun lahjakas! Muta ehkä tämä on hyvä juttu. Hiilihydraatteja välttelevät ihmiset ovat hauskoja, varsinkin sellaiset jotka pitävät blogia internetissä. Käytetty retoriikka on monipuolissaan aivan mielipuolisen laadukasta ja mahtavaa, jolla saadaan nostettua itsensä tavallisten, viljoja sekä perunoita mussuttavien ihmisten yläpuolelle. Niiden, jotka eivät ymmärrä, että jos syö perunaa niin se tukkii kilpirauhaset ja perunan sisältämät soijaperäiset aineet kasvattavat miehillekin rinnat, jotka tosin saa myös koskemalla muoviin. Tai jotenkin tuohon suuntaan se menee, eivät he aina itsekään muista. Mutta kun huutaa kovaa, niin muut kyllä uskovat :)

Aamujumppa

Listasin alle muutamia huikeita sitaatteja
- En ole todellakaan ainoa, joka joutuu pohtimaan, että miksi täysin ravinteeton ja keinotekoinen hiilarihöttö yms "sianruoka" on halpaa, mutta kunnon ruuat kuten liha ja kasvikset, hyvät maitojalosteet, ovat kaikki tyyni jo ylellisyystuotteita.
- Missä oikeasti yksinkertaiset ruokalajit, jotka eivät ole makaronia ketsupilla elihiilarihöttöä ja täyttä paskaa?
- Miksi, oi miksi lapsille tarjotaan koulussa niin paljon meidän elimistölle huonommin sopivia raaka-aineita? Miksi? Siksi kun se on halpaa. Siksi kun se on virallisterveellistä (josta minulla on hyvin miellyttävä mielipide jota en tässä ääneen kehtaa edes sanoa).  

Sianruoka, täyttä paskaa, virallisterveellistä. Oi tuota raivoa :)

Aamun kofeiinipaukku

En ole juoksemaan paljon päässyt, mutta olen yrittänyt pitää soutamiset ja kaikki pienemmät hapenottoa edistävät vetkutukset mukana. 500m soutu olisi kiva testata lähiaikoina, 1:50 on ollut sen verran helppoa kauraa jo, että 1:3x -lukemiin varmaan päästäisiin kun kunnolla puristettaisiin. Puristanut olen painonnostotankoa, ja vähän liikaakin. Tempaus riipusta on erittäin hauska liike, mutta olen alkanut kovasti kaipailla salihanskoja, ja niihin sopivaa käsilaukkua. Molemmista käsistä on nimittäin revennyt tuossa hieman alle 1x1 cm riekale nahkaa yllättäen, ja sitten on tarvinnut teipata kädet, että tangosta saa pidettyä kiinni. Tänään teipit pitivät, ja onneksi otin rinnallevedon allaolevan linkin videolla. Polvet pääsevät keikkaamaan niin kamalan eteen, että ihme kun olen vielä kävelykuntoinen.

36 grammaa päivässä!

Toinen työviikko puolivälissä. Viime viikolla työn merkeissä 1300 kilometriä autossa, tällä viikolla kahden päivän jälkeen jo 600, mutta loppuviikosta helpottaa. Alkuvuodesta viisastuneena en jää pitkien ajohetkien jälkeen kotiin makaamaan, jos suinkin vain jaksan lähteä jotain tekemään. Eilisen työpäivän jälkeen suuntana oli kevyt kuntopyöräily ja verryttely, ja niiden tekeminen todellakin kannatti. Kuntopyörän selässä 20 min + 10 min istuminen oli melko tylsää, mutta musiikin ja valuvan hien motivoivana pääsin kuin pääsinkin perille. Koulun salilla on suorituspaikkoja ehkä semmonen 30, ja eilen väkeä oli paikalla yli 50, eli noin kuusi kertaa se mikä on sopiva. Iltareenaamisen kiroja, tästä on ihan kohta vaihdettava johonkin kaupalliselle salille...

Huono havainnollistaminen

Paino ei ole pudonnut, mutta jonkunlainen torjuntavoitto on kuitenkin otettu. Paino on noussut keskimäärin 36 grammaa päivässä kuluneen kuukauden aikana. Kun otetaan huomioon, että siinä samassa on aloitettu sekä punttireeni ja kreatiini, ja vatsasta puristettaessa sormien väliin jää lauantaimakkarapötkön sijaan vain hk-blå, uskon enemmän tunteeseen kuin faktaan. Kehtaako DI sanoa noin? No, sanoipa kuitenkin. Polvet eivät vieläkään tykkää hyppäämisestä, mutta tempaaminen, kyykkääminen ja rinnalleveto ovat olleet jo kivuttomia. Ja ne tehtaiden portaat, varmaan 100m ylöspäin kiipeämistä tänäänkin erilaisia hobittiportaita kiertäen ja kiiveten. Mutta ei sen väliä, huomenna taas reenataan.

Superolkapääreeni ja mielihyvähormonit

Onnen hetkiä on montaa sorttia, ja parasta on se, että ne eivät vaadi miljoonan euron rantahuvilaa tai kaukaisen rantakaupungin hiekkarantaa selän taakse, jolloin selfie ikuistaa hetken. Eilisen työreissu alkoi klo 7:40 Tampereen Hervannasta, ja 4,5 h ajamisen, 6 h työrupistuksen sekä muutaman tunnin punttisalivisiitin jälkeen palasin samaan pysäköintiruutuun klo 22:00. Suurimmat mielihyvähormonin pulppuamiset ajoittuivat välille 18:00 - 21:10, kun tein matkalla pikaisen visiitin Hämeenlinnaan ruoan ja kuntosalin merkeissä. Kunnon pumppailun jälkein jouduin ajamaan lähestulkoon reikä päässä kohti kauppaa, jotta ehdin ostaa itselleni evästä ennen sulkeutumista. Siinä kun 20:58 - 21:10 vetelin vadelmarahkaa cashewpähkinöiden sekä vaaleanpunaisesta sheikkeristä nautitun hanaveden, huomasin taas elämän ihanuuden.

Ostokset

Paikallaan oleminen ja jämähtäminen on hirveää, se pilaa elämän niin ettei sitä edes huomaakaan. Itselleen ja muille pitää antaa aikaa pelkästään olla ja makoilla rennosti, mutta liikaan velttouteen hukkuu ja tottuu äkkiä. Pitkän päivän jälkeen lepohetket tuntuvat entistä mukavammilta, ja muutenkin iltaisin uni maistuu paljon paremmin. Pitkän työpäivän päätteeksi jumppaaminen oli sellainen, mitä en olisi ollut itse tullut tehneeksi, mutta onneksi oli kaveri potkimassa hieman vauhtia.

Sarjakuvan piirsi Juba, anteeksi kun lainasin. Joskus asiat menevät näinkin.

Uusi sali on aina pienoinen mysteeri, eikä koskaan tiedä miten homma lähtee sujumaan. Joskus menee aikaa vartti siihen, kun yrittää löytää ristikkäistaljaan vetimiä, ja joskus koko parintuntinen on yhtä flowta vaan. Tällä kertaa oltiin jossain siinä välillä, ja pumpattiin. Ken edellisenä päivänä reenattiin ala- ja keskikroppa, niin tällä kertaa reenattiin ylä- ja keskikroppa. Penkkiä 6x10 (vikat sarjat 12 ja 14 toistoa), hauiksissa pyramidi ylhäältä alas, viimeisenä droppisarja ja viimeisenä itsensänolaus olkapäille. Resepti alapuolella.

- Ota valmiiksi kaksi kappaletta käsipainoa kutakin kokoa: 4, 3 ja 2 kg. Lisäksi tarvitset kädet ja kaverin.
- Seise pystysuorassa, ei huijata. Vipunostot suoraan sivuilta ylös, niin kauan kuin kädet nousevat yli hartialinjan ilman suurta heiluntaa. Sitten painot pois, kolmosilla sama homma, ja vielä kerran kakkosilla.
- Kun kaksikiloisetkaan eivät nouse, sitten kaveri ottaa ranteista kiinni, ja painaa käsiäsi lantiotasi vasten, samalla kun yrität nostaa niitä sivuille päin. Nostaa niin perhanan kovaa kuin jaksat.
- Jatka
- Lopeta.

Tuollaisen olkapääpumppauksen paras puoli on se, että kädet lähtevät tämän jälkeen kuin itsestään nousemaan ylöspäin, vaikka yrittäisit roikottaa niitä rentona. Kokeile pois!

Pikareenien hyvät puolet

Kolmen vartin reenirykäisyistä on löytynyt ihan yllättäviä puolia, mitä en osannut edes odottaa. Sunnuntaina pääsin illalla kotiin vasta hieman puoli seitsemän jälkeen illalla, mikä on normaalisti tarkoittanut sitä että olen tehnyt puuron sekä mukillisen teetä, ja mennyt niiden kanssa nukkumaan pikimmiten. Nyt halusin kuitenkin rykäistä siihen reenin, ja olin jo 19.25 salissa soutamassa paikallani, kohti ei mitään. Hemmetin soutulaitteet. Hyvät lämmöt noilla joka tapauksessa saa, vaikka vähän hölmöläisten puuhaa onkin. Pikareeni mahdollisti tässä tapauksessa sen, että illan laiskottelu vaihtui pikahikoiluun.

Kuten tämäkin touhu on

Pikareenien toinen hyvä puoli on se, että sama tekemisen meininki tarttuu myös pidempiin reeneihin. Sarjatauot ovat lyhentyneet ihan puolivahingossa, ja siinä samalla pysyy lämmöt hyvin yllä ja kaloreitakin palaa mukavasti. Kaiken touhun ohessa olen alkanut kaivata kovasti salihanskoja, joista luovuin reilu vuosi sitten vanhojen hajotessa. Eivät nuo kovettumat ole murhe ollenkaan, mutta tänään kämmeneen tuli reenin alkupuolella aika reipas palkeenkieli, jonka alta hymyili veresliha. Vähän liikkeitä muuttamalla tuo ei haitannut, mutta kyllä se perkuleen kipeää teki kun karhealla tangolla yritti nostaa,

Katowice toivotti tervetulleeksi

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja aika kevyellä ohjelmalla mentiin, mutta huomenna sitten on vuorossa lähemmäs 10 tunnin rykäisy 400 ajokilometrin kera. Kuuleman mukaan selkävaivat ovat työssä ammattitauti, mutta niinhän nuo taitavat olla kaikilla ketkä auton kyydissä joutuvat vähänkään istumaan. Täytyy pitää tuplasti parempi huoli liikkuvista osistaan, etteivät välilevyt tai ketkään muutkaan ala liikaa pullistelemaan.

Pikareenikokeilu

Alle tunnin pk-reenejä on kertynyt ihan mukavasti, ja ajattelin alkuviikosta vapaa-aamuna repäistä pitkällä reippaalla kävelyllä. Metsien, männynkäpyjen ja kiipeilytelineiden läpi kävi tie, ja kaiken tallensi tietysti älypuhelin, jotta voin todistaa olleeni lenkillä. En nyt emmärrä että miten tuo laite laskee reitin korkeuserot, mutta samapa tuo jos pitää paikkansa.

Takareidet olivat tuossa kovimmilla, ja lopussa sinisellä käyrällä näkyvä nousu oli jo melko hapokas, kun piti hiekkarinnettä luikerrella ylös takaisin metsän siimeksestä ihmisten ilmoille. Lenkistä jäi selvät jäljet, kun keskiviikkona puntilla otin lämmittelyssä tasajalkahyppyjä, ei nimittäin irronnut ollenkaan. 108 cm on vakionousukorkeus, mutta siitä ei juuri ylöspäin ole tällä hetkellä toivoa päästä. Kestävyys syö nopeutta, minkäs teet. Olen perinteisesti tehnyt punttireissuja, jotka ovat pituudeltaan 2 - 2,5 tuntia lämmittelyineen, ja nyt joudun muuttamana tuota todennäköisesti töiden takia.

Näistä nautitaan nyt

Tänään koeajoin 45 min punttireeniä, ja ei tuo vielä ihan omalta tuntunut, mutta kehityskelpoinen idea on kunhan pääsee vauhtiin. Aamulla tunnin tennispelien jälkeen ajoin kotiin, heitin sämpylän suuhun ja suuntasin kohti salia. 500m soutulämmittely, hyvin kevyt etukyykky nousevilla sarjoilla ja lyhyillä palautuksilla. Perään kulmasoutua vuorosarjoina, hauista samalla idealla, ylivetoliikettä taljassa ja kylkireeni vielä perään. 17 sarjaa ja 45 min, kun keskiviikon reenissä oli 25 sarjaa 140 minuutissa. Tämä on kuitenkin ainoa reenivaihtoehto silloin, kun työpäivä venyy 12-tuntiseksi.

Hyvän onnen alkeet

Tänään tuli pitkä teksti, mutta koska onni potkaisi kunnolla, niin mikäs tässä on kirjoitellessa. Elämässä voi menestyä monella tapaa, ja jokaisen itsensä tehtäväksi jää määritellä se, mikä menestyminen on tärkeää. Omassa elämässäni näitä kokonaisuuksia on kolme: ihmissuhteet, harratukset ja koulu/työ. Ihmissuhteita en tässä blogissa halua hirveästi valottaa, mutta oman lähipiirin arvoa ei voi liikaa korostaa. Treeneissä viimeiset ajat eivät ole olleet niin valoisia kuin olisin halunnut, mutta kyse taitaa olla enemmänkin liiallisista tavoitteista, kärsimättömyydestä ja omista laiminlyönneistä. Sen sijaan koulu- ja työrintamalla on onnistanut hyvin, mistä olen todella yllättynyt, koska en mielestäni olisi ansainnut näitä. Tein alle pienen piirakkakaavion siitä, mitä menestyminen mielestäni vaatii.

Piirakka on jaettu prosentteihin, mutta ei onnistuakseen sataa tarvitse saada. Puoletkin tuosta riittää ihan hyvin. Toisinaan ihmisillä käy tuuri, se on ihan selvää. Toisen päälle putoaa taivaasta setelinippu, toisen päälle flyygeli. Onnellisuus riippuu siitä, halusiko seteleitä vai flyygelin. Muut kohdat ovatkin sitten vähän kinkkisempiä. Puran nämä lyhyesti pala palalta.

Tuuri. Tarkemmin kun mietin asiaa, niin päädyin siihen että puhdasta tuuria ei ole. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä tuon suhteen. Kun löydät kadulta lottokupongin ja satut saamaan sillä päävoiton, et voi tuosta saavutuksesta kovin kehua itseäsi vaikka kuinka haluaisit. Tämäkin tuuri pitää ansaita, eli pihalle pitää lähteä jos kupongin haluaa löytää.

Itse hankittu tuuri. Oma lempparini. Jos haluaa voittaa lotossa, kasvaa tuuri huomattavasti jos tekee rivijä kolmen sijasta 3000. Jos haluaa iskeä itselleen jumppaohjaajan, kannattaa mennä aina hänen tunneilleen eturiviin kuolaamaan. Tai sitten ei, mistä minä tiedän. Lähettämällä 200 työhakemusta, napsahtaa työpaikka todennäköisemmin kohdalla kuin kahdella hakemuksella. Penkkipunnerrukseen tätä ei kannata soveltaa, jos 60 kiloa ei nouse ensimmäisellä, niin se tuskin nousee kahdeksannellakaan yrityksellä.

Oma vaivannäkö. Tämä on perusta tuolle, että saa hankittua itselleen hieman hyvää tuuria, Koulun tenttiasiat ovat aika todennäköisesti hallussa, jos asioita on koko kurssin ajat käynyt itse läpi. Yliopistolla olen oppinut erityisesti sen, että viime tingassa ei kannata yrittää ihmeitä, vaan työ pitää tehdä paljon aiemmin. Etsi, opiskele, yritä, epäonnistu, nouse uudestaan jaloilleen. Ei minua olisi kiinnostanut nousta tänään 7.15 puntille, kun ensimmäinen sovittu meno oli vasta klo 12. Mutta miksi jättää asia tekemättä, jos sen voi tehdä? Jos joka kymmenes vapaaehtoinen teko tuottaa jotain hyvää ja loput vain jotain neutraalia, niin kannattaako nämä kymmenen tekoa silti tehdä?

Suhteet. Myönnetään, on paljon helpompaa olla Kim Yong-mikälien poika, kuin työleiriltä pakoa yrittäneen Hut Hai-Tsun poika Pohjois-Koreassa. Ihmiset saavat syntymässä eri määrän pelimerkkejä, mutta täällä Suomessa huonoistakin pelimerkeistä huolimatta voi päästä hyvin pitkälle.

Pienet asiat. Olen erittäin laiska, jos ei tarvitse olla ahkera. Pyykit saattavat odottaa kolme vuorokautta kaappiin pistämistä, tyhjät maitopurkit lojuvat pöydällä ja Aamulehdelle olisi pitänyt lähettää opiskelijatodistus jo kaksi viikkoa sitten. Pääasia on kuitenkin olla riittävän hyvä tilanteeseen nähden, ja tehdä oikeita asioita hyvin. Olen ostanut puolisolle kukkia keskimäärin kolmen vuoden välein, lämmittelen reenin alkuun aina 20 - 40 min ja teen asiat mielummin päivän ennen deadlinea, kuin tunti sen jälkeen. Mikä on tärkeää, se tehdään riittävän hyvin, ja se mikä ei ole tärkeää, tehdään niin kuin tuntuu.

Diplomityön viimeistely, nimmarit kaikille!

Olen nyt saanut diplomityöni tehtyä, signeerattua ja lähetettyä työn teettäjälle. Toiset hakevat diplomityöpaikkaa vuoden, ja sitten toisilla (minulla) käy niin hyvin, etten ehtinyt hakua aloittaakaan, vaan minua tultiin kysymään työn tekijäksi kun pelasin sohvalla Heroes of Might and Magic 3:n kamppanioita läpi, Tuollainen olisi helppo leimata pelkäksi tuuriksi, mutta tuohon tilanteeseen pääseminen vaati kuitenkin seuraavat vaiheet.

1. Oma vaivannäkö ja pienet asiat. Olin hoitanut asiani kursseilla aiemmin rittäävän hyvin. Harkkatyöt oli tehty ajallaan ja palautettu suhteellisen hyvin tehtyinä. Samat henkilöt joille nuo palautetaan, vastaavat pitkälti myös diplomityöpaikkojen jaosta, eli kannattaa pitää hyvät välit.
2. Itse hankittu tuuri. Olin muutamaa viikkoa aiemmin käynyt muiden asioiden ohella kysymässä, onko avoimista paikoista kuulunut mitään. Omaa naamaa kannattaa pitää sopivasti esillä myös hiljaisimpina aikoina.
3. Suhteet ja tuuri. Asun onnellisesti samassa taloudessa henkilön kanssa, joka on vielä paremmissa väleissä kyseisen henkilökunnan kanssa kun minä, ja hänen kauttaan sain pyynnön tulla tekemään työtä. Aitoa tuuria oli se, että kyseinen paikka sattui olemaan auki silloin, kun sitä tarvitsin. Ilman kahden ensimmäisen kohdan hoitamista kolmannesta kohdasta ei kuitenkaan olisi ollut mitään apua.

Hieno nuori herrasmies pelejä katsomassa!

Tänään pistin nimen myös toiseen paperiin, ja uusi titteli on asiakaspalveluinsinööri, uusi yritys ja uudet tehtävät. En olisi ikinä uskonut saavani työpaikkaa yhden päivän työnhaulla, mutta nyt sellainen niin kävi, ja olen todella kiitollinen.

1. Suhteet. Diplomityötä tehdessäni kuulin, että minun jälkeeni halutaan pian uusi dippatyöntekijä. Yritin lobata mahdollisimman paljon kahden kaverini puolesta, ja halutessaan kummalla tahansa heistä pitäisi olla ovi auki kyseiseen yritykseen. Toinen näistä kavereista on töissä yrityksessä, johon kirjoitin juuri sopimuksen. Häneltä kuulin aika-ajoin että kiirettä piisaa, ja lisäkäsille olisi käyttöä.
2. Oma vaivannäkö ja itse hankittu tuuri. Huomasin, että Pirkkahallissa pidetään omaa alaani sivuavat messut, ja että siellä on mielenkiintoisia yrityksiä. Ajattelin lähettää avoimia hakemuksia ennen messuja, ja mennä sitten paikan päälle juttelemaan mahdollisesta rekrytoinnista, ihan vain kokeilemaan onneani. Lopulta kävi niin, että ensimmäisen hakemuksen jälkeen minulle soitettiin, että tulehan seuraavana päivänä käymään messuilla. 24 h tämän puhelun jälkeen olin jo lyömässä kättä päälle paikasta, jonka olemassaolon aavistinkin.
3. Tuuri. Elämä koostuu sattumista, mutta tässä tapauksessa varsinaisella tuurilla oli hyvin pieni osuus. Jos kaverini ei olisikaan aikanaan päässyt tuohon yritykseen töihin, jos en olisi kuullut messuista, jos lemmikkikani olisi syönyt kenkäni tai jos palautusjuoma olisi kaatunut lattialle, niin en olisi välttämättä paikkaa saanut. Nyt kuitenkin onnisti, kun monta pientä palasta sai punottua kohdalleen. Perkuleen hienoa, taas liikahdettiin elämässä askel eteenpäin!

Verryttelyä kesälämpimillä

Joskus käy tuuria, joskus ei. Ennen tätä onnenpotkua vietin kuitenkin ehkä elämäni kolme kurjinta viikkoa nostaen itseäni fyysis-henkisestä suosta, jollaisessa en ollut ennen ollut. Itsestään huolen pitäminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä, sillä muuten saa pian huomata olevansa vain varjo entisestä itsestään.

Pykälä lisää vauhtia pk-reenissä

Vanha tuttu vaiva on palannut, kun taka- ja etureisi ovat jumissa tai muuten vain pois pelistä, niin oikeassa polvessa kiristyy jotain. Välillä jalan suoristuessa takareidessä hieman muljahtaa jokin lihas, ja paine polvesta katoaa. Pikku hiljaa se kuitenkin palaa, jos rasittaa jalkaa väärissä asennoissa. Oikeassa jalassa takareiden alapään vasen puoli tuntuu kireältä, ja vastaavasti etupuolella oikealle puolelle tulee painetta, ei mitään pistävää tai viiltävää kipua kuitenkaan. Rakkautta ja lämpöä (tai kylmää) tuo vaatii, mutta hyvin sen kanssa pystyy elämään. Siirsin tältä päivältä etukyykyt kuitenkin seuraavaan reeniin, kun raakatempauksissa piti koko ajan hieman hieroa ja pitää lämpöä, jotta lihakset pysyivät rentoina. Myöskään pohkeen aktivaatio ei ole sillä tasolla mitä haluaisin, koska sillä saisi helposti hyvin lisätukea polvelle.

Välillä kannattaa hakea vauhtia metsähallituksen puolelta

Reeneissä on ollut vääntöä jo selvästi enemmän kuin viime viikolla, eli puhti ei loppunut heti ensimmäisen kovan sarjan jälkeen. Riipunnasta tempauksia tuli 6 x 3-4 toiston sarjoja, ja vaikka nostoista räjähtävyys puuttui, niin toistot pysyivät kuitenkin hyvinä. Penkissä olivat lyhyet sarjat, ja 5 sarjaa kutosia nousi tiukasti, mutta maksimia ei kuitenkaan aivan koeteltu vielä. Toistoalue 6 - 12 tuntuu ihan mukavalta, varsinkin viimeisissä sarjoissa pääsee hakemaan kestävyyttä ihan eri tavalla kuin aiemmin 1-6 toiston sarjoissa. Pohjan rakentaminen on myös keskikropan suhteen päässyt ihan mukavaan alkuun. Tavallisten hoovereiden lisäksi mukaan ovat tulleet kylkivariaatiota, pallonheittoja on muutamanlaisia ja sitten taljassa on tehty sekä suoraa, kiertävää että kylkeä kurittavaa liikettä.

Loppuviikosta on tiedossa aika isojakin reeniin vaikuttavia uutisia, mutta katsotaan niitä sitten tuonnempana.

Voimatasoista -20 %

Hah! Juuri valittelin airobisen kunnon heikkoutta 1600 m lähtötasotestin jälkeen. Sen jälkeen olin tehnyt viikon aikana 3,5 tuntia airobista, yhteensä 5 reeniä, ja tulos näkyy alla.

Viikossa tyhjät pois, eli noin minuutti pois tuosta viime kerran ajasta. Vielä on minuutin päivät Taiwanissa tehtyyn vertailuaikaan, mutta kun tarkemmin lueskelen, niin 28.3. olin juossut 5 BPM korkeammilla sykerajoilla 11:37, painon ollessa 15 kg vähemmän kuin nyt. Ajat eivät olleet muutenkaan pääosin hirveästi parempia kuin tämä viimeisin, joten ei muuta kuin uutta kohti ja minuutteja karsimaan.

Illan suunnitelma viitottuna

Puntilla on nyt tehty myös ensimmäiset rinnallevedot ja maastavedot tähän reenisyksyyn. 90 kg oli yllättävänkin helppoa kauraa rivessä, ja keskityin lähinnä ottamaan tangon vastaan kropalla, etteivät ranteet paukkuisi tällä kertaa. Mavessa tein sitten pitkiä sarjoja, ja tuossa liikkeessä pitkä sarjan on korkeintaan ja tasan viisi, eikä sitten yhtään enempää. Jos sarjapituus olisi vaikka kasi tai kymppi, niin pihalla pitäisi olla tuhannen litran säiliö, josta voisi laskea sokeriliuosta suoraan suoneen sarjatauoilla. Niin iso nälkä siitä tulisi, jos alkaisi kiskoa pidempiä sarjoja. Ensimmäisissä reeneissä voimatasot olivat kokeneet sellaisen 20 % pudotuksen, ja täältä pohjalta lähdetään nyt ponnistamaan. Vanhasta viisastuneena vetoa tehdään kuitenkin vain kerran viikkoon. Muuten tulee henkilökohtainen konkurssi, sillä tänäänkin meinasin nukahtaa naama päin lautasta, kun yritin samanaikaisesti paikata maven aiheuttamaa aukkoa vatsassa ja vastustella nukkumatin tuloa.

Turpa rullalle - tai sääret

Meillä on koululla erittäin aktiivista painonnostoporukkaa, tempausta ja rinnallevetoa näkee väen tekevän tuon tuosta. Se on erittäin hyvä homma. He ovat kaiken lisäksi myös fiksuja, sillä saadakseen heidän hiljaisen hyväksyntänsä, tulee olla yhtä mieltä heidän periaatteidensa kanssa. Yksi niistä menee näin.

Kaikki yli kolmen toiston sarjat ovat krosfittiä.

Ja sitähän ei katsota hyvällä. Itse kyyhötin tänään yksin nurkassa, kun en voinut täysin tuota periaatetta toteuttaa. Kun ensimmäistä kertaa lähti tekemään pitkiä sarjoja, niin kyllä huomasi että edellisestä kunnon reenistä on aikaa, ja pitkien sarjojen tekemisestä vielä viisi kertaa enemmän aikaa. Vuorossa oli yläkroppa, ja jokainen liike oli kuin renaultti aamupakkasella, vähän hörähtelee muttei käynnisty. Sarjat olivat niin kehnoja, että ne menevät sinne öö-mappiin, mutta kerroinpahan tunnelmasta kuitenkin. Vielä taukoa pahempaa jälkeä teki hieronta, jossa kädet ja rinta otettiin aika rajusti auki. Erityisesti tästä olivat ihmeissään ojentajat, jotka meinasivat pystypunnerruksissakin hyytyä ihan ennen aikojaan.

Sellainen vessa. Hengissä selvisin.

Meinasi mennä samalla reissulla myös turpa rullalle, mutta onneksi meni vain sääret. Tein muutamia hyvin kevyiksi tarkoitettuja tasajalka-korkeushyppyjä (108 ja 112 cm), mutta kaikki ei mennytkään niin ruusuisesti. Matalammalle tasolle ei nyt ollut mitään ongelmia pompata, mutta lenkkeilystä tullutta jähmeyttä oli havaittavissa. Neljän sentin korotuksen jälkeen kävikin tenkkapoo, kun hyppyyn lähtiessä toin kädet voimakkaasti ylös, ja onnistuin jotenkin lyömään vasemmalla kädellä itseäni poskeen/otsaan. Taisin hieman hämmentyä, pomppu jäi vaisuksi ja jalat osuivat puuhun niin, että sääret törmäsivät reunaan ja olin lopulta polvillani telineen päällä. Thänk kaad ei jäänyt kuin henkisiä arpia, tuolle korkeudellehan pitäisi hypätä vaikka söisi samalla hodaria.

-----
edit. Tarkistusluin tuota, ja mietin, että mihinkä hemmetin puuhun ne jalat nyt osui? Pihamaan tammeen kenties. Joka tapauksessa ne kolahtivat siihen telineeseen, jonka päälle piti pompata. Ja se oli puuta.

Harppaus hapenotossa

Lenkkeilystä tekee kivaa se, kun saa käyttää kaikkia teknisiä vempaimia. Ilman niitä en olisi todellakaan käynyt tällä viikolla neljää kertaa radalla juoksemassa, mutta uimassa olisin saattanut käydä. Ero viime kerralla raportoidun testijuoksun ja tämän päivän lenkkien välälli oli jo huima. Tuolloin yläsykeraja oli 165 BPM ja kävelypalautuksen alaraja 150, tänään yläraja 150 ja alaraja 140. Juostu matka oli 2000 m, josta 1600 m  väliaika oli jopa hieman nopeampi kuin aiemman lenkin, jossa sykerajat olivat selvästi korkeammat. Kuten aina, kehitys on alkuun hyvin nopeaa. Perjantaina 1200 m rajoilla 150 --> 140 BPM meni aikaan 10:37 ja 10:17, tänään samoilla rajoilla väliaika 9:21, eli reipas minuutti lohkesi pois!

Katowicessa sai hyvää pöperöä

Vielä matkasykkeiden reilua palautumista hienompaa on se, että juoksin tänään jo 4 km, mihin 2,3 km reipasta kävelyä päälle. En ole viidenkään kilometrin lenkkiä tehnyt ikuisuuteen, joten tämä on pieni askel taas eteenpäin. Pikkuhiljaa kun tuon saa hivutettua lähemmäs kymppiä, niin jo alkavat kalorit palaa ja paino palata inhimillisemmälle tasolle. Tänään täytyy vielä venytellä paikat fressiin kuntoon, niin huomenna voi lähteä puntille taas kokeilemaan hieman. Sille kovasti ylihehkutetulle epämukavuusalueelle astutaan oikein urakalla, kun sarjapituudet pysyvät kaksinumeroisissa liikkeestä riippumatta.

Peruskuntokauden lähtötasotesti - osa 1

Peruskuntorypistys aloitettu, huh heijaa vaan, eikä tee edes pahaa. Maanantaina 4 h metsähommia raivaussahan kanssa oli kevyt aloitus, tiistaina illalla puoli tuntia rauhallista hölkkää radalla ja tänään sykemittarilla lähtötasotesti. Tein Taiwanissa jo semmoisen rauhallisen sykealueen testejä, jossa otettiin kävelypalautus aina ennen kuin meinasi alkaa puuskuttaa. Sykerajat olivat kuitenkin melko huiman korkeat, nyt ylärajana 165 josta otetaan kävelypalautus takaisin 150 lukemiin, ennen kuin hölkkä jatkuu. Alla grafiikkaa siitä, mitä kävi silloin, ja mitä kävi nyt.

Tuolloin matka oli 15 m pidempi per kierros, koska sisäradat olivat läpimärät. Painoa on 15 kg enemmän, ja aikaa kului 1 min 48 s enemmän kuin tuolloin, mikä on 16 % lisäys aikaan. Tänään oli matkaa taitettu ajassa 11:05 noin 1375 m, eli reilu 200 m jäätiin jälkeen. Jos kaivetaan positiiviset asiat esiin, niin palautuminen tapahtui hyvin, jo noin 60 m reippaassa kävelyssä syke putosi alas. Toinen positiivinen juttu on se, että sekä illalla että aamulla tehdyillä lenkeillä polveen ei sattunut yhtään. Aika loistava aloitus viime syksyyn verrattuna kuitenkin.

Puolassa sai kunnon pöperöä. Valkoiset pöytäliinat, pakasteporkkanaa ja täydellisesti tehty kanapihvi noin 5 e.

On muuten käynyt kaksi kertaa niin, että herat on päässyt menemään vanhaksi, ja maistunut aivan tiskivedessä keitetyltä nakilta. Ensimmäinen kerta sattui epäonnisesti jonkun metallipöntössä olleen minttusuklaa-palkkarin kanssa, mietin että tälläistäkö kuraa ne lihapäät syövät. En ole kovin paljon minttusuklaata tuon jälkeen popsinut, oli sen verran vahva kokemus tuo. Sattuipa tuo pönttö olemaan vielä ihan ensimmäisiä palkkareita mitä ostin, voi terve mikä alku. Nyt hyllyssä oli 8/2014 vanhentunut eksoottiset hedelmät -pussi, ja tuskin tulee syötyä. Vaikka maitoon sekoitti, niin maku oli erittäin kuvottava.

Kun vaatteen nimeen liitetään kompressio, nousee hinta heti 30e.

Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia, siispä kirjoitetaan. Alla on 12 h yöunet, niin ajatuskin luistaa jotenkuten. Olen tässä nyt levännyt lähes niin paljon kuin kroppa vaatii. Lähes tarkoittaa joka toista päivää, sillä muita aamuja on häirinnyt sellainen asia kuten työnteko, joka on tässä ollut kuitenkin täysin vapaaehtoista ja ylimäärästä. Onpahan nyt sitten kuitenkin vähän varaa sijoittaa kaikkeen, mitä ihminen ei oikeasti todellakaan tarvi. Mutta sellaiseen, mitä on kuitenkin kiva omistaa :)

Törsäsin. 

Törsäsin myös tähän.

Kävin kaverin seurana tänään salilla, muttei tuota reeniksi voi sanoa. Kiertäjäkalvosimia, sisäreisiä ja kaiken maailman loitontajia ja kiertäjiä reenatessa saa kuitenkin yllättävän hyvin kulumaan reilun tunnin. Tartuin viimein myös pieneen epävarmuutta aiheuttaneeseen asiaan, ja harjoittelin pitkästä aikaa rinnallevetoa. Satutin siinä muinoin ranteitani jonkun verran, ja se jäi sitten varotoimenpiteenä pois. Tämän päivän sisäänajo onnistui kuitenkin jo hyvin, ja 70 kg pysyi hyvin hallussa ja tuntui erittäin helpolta. Ainakin 110 tuolla joskus nousi videolla näkyvällä tekniikalla, ja siitä lähdetään syksyn myötä parantamaan. Olin ennen Puolaan lähtöä hieronnassa, ja ajan loppumisen takia rinta-ojentajaseudulta pyynnöstäni avattiin vain oikea puoli, ja se näkyi tänään nostojen ikävänä toispuoleisuutena. Ensi viikolle otetaan vielä muutama tunti murjontaa, ja eiköhän sitten aleta jo pk-lenkkeilyllä alottaa uutta kautta.

Syksyn lepotauon idea on se, että levätään henkisesti ja fyysisesti niin hyvään kuntoon, että jaksaa vetää reenikauden hyvillä tehoilla aina seuraavaan syksyyn asti. Viimeks puntilla käydessä tein seuraksi hieman kaverin kanssa penkkiä, ja heti tangon alle mentyä oli sellainen olo, että taasko tätä paskaa. Nostin pari kuudellakympillä, ehkä kahdeksallakinkympillä ja annoin homman olla. Tänään oli kuitenkin jo paljon parempi fiilis, kun kaverin 3x6 sarjoja katsellessa teki vain mieli alkaa itsekin vääntää. Maltoin kuitenkin mieleni, ja tein pelkästään niitä vemputuksia kuminauhalla. Pieni kipinä syttyi kuitenkin sisälläni, kun näin yhden kaverin tekevän mavea. Ei perhana, mäkin haluan! Hyvä merkki, erittäin hyvä merkki, mutta pitää kuitenkin malttaa vielä hetki. Edessä oleva vuosi on pitkä.

Oikeaoppiset päiväunet

Lämpötila pihalla huitelee nollan asteen tietämillä, ja tuuli riepottelee sadetta niin, että nenäkin on täynnä vettä. Jälkimmäisestä en niin välitä, mutta viileät kelit ovat erittäin tervetulleita! Olo on paljon rennompi, ja viileää ilmaa on mahtava vetää keuhkot täyteen. Juurihan se edellinen talvi saapui, jos sitä edes talveksi pystyi kutsumaan. Nähkääs talvi on sellainen tila, jossa lunta on niin paljon, ettei alle 160 cm pituisista henkilöistä näy kinosten takaa mitään, ellei heidän pipoissaan ole värikästä tupsua.

Sain kaverilta lainaksi lippiksen. Kovia faneja nuo brassit

Koska valmistaudun henkisesti ja fyysisesti alkavaan peruskuntokauteen, täytyy nukkumisesta pitää huoli. Olen aamulla epäinhimillisen aikaisin lähtenyt tekemään opettajien sijaisuuksia, ja sitä varten tulee ottaa päiväunet. Tämän päivän unet olivat hyvin hämmentävät, sillä menin sängylle päiväpeiton päälle makaamaan päivävaatteilla siinä hieman yhden jälkeen, ja heräsin vähän neljän jälkeen peiton alta ilman vaatteita. Yksin. Tuo on melko pelottavaa. Mutta unet olivat hyvät, kyllä taas jaksaa touhuta!

Ei näkynyt revontulia

Oikeasti kotiin tullessa mietin vain, että voisi vielä käydä kerran heittämässä, koska tuulet olivat hyvin suotuisat. Onneksi joku tolkku käski mennä kotiin, sillä tuollainen poukkoilu sinne tänne ei johda lopulta mihinkään. Kun on reenin aika, niin silloin reenataan, ja kun on lepohetki, niin sitten laitetaan peukalo suuhun, suljetaan silmät ja ollaan hiljaa sikiöasennossa.

Reenivuoden 2014 paketointi

Hyvä että tuli käytyä sunnuntaina vielä reenaamassa, kun kotimatkalla huomasin iltalehtien kertovan, että kuluva päivä on kesän viimeinen. Sen pituinen se, ensi vuonna sitten uudestaan. Reeni oli samanlainen kuin kesällä muutenkin, olisin pystynyt tuon juonen kertomaan jo etukäteen. Kuulan- ja kiekonheitot tipahtivat poikkeuksetta samojen muutaman kymmenen sentin sisään, mihin tässä on koko kesä heitelty. Onneksi se on ohi, ei sitten muuta kuin uutta kohti. Pengoin reenipäiväkirjat läpi viimeisen puolentoista vuoden ajalta, ja keräsin Taiwanista paluun (juhannus 2013) jälkeisistä merkinnöistä alle kehitystilaston niin kuulanheittojen kuin punttiliikkeidenkin osalta.

Vihreällä on merkitty viime kesän lopulla voimassaolleet ennätystulokset. Punertavalla on merkitty laskennalliset maksimit hyvien sarjojen perusteella. Voisin vaikka vannoa nostaneeni 130 kg penkistä, mutta ilmeisesti en. Harmittaa, sen verran helposti noita 120 ja päälle olevia tuli liikuteltua. Kun katsoo tuota puntilla tapahtuneiden parhaiden sarjojen kehitystä, niin näkee aika nopeasti yhden seikan. Kehitys pysähtyi siinä alkuvuodesta, kun elo Äänekoskella alkoi, vapaa-aika katosi ja kilometrejä kertyi se > 500 per viikonloppu.Etukyykyssä on tapahtunut näennäistä kehitystä, mutta missään muussa ei vuodenvaihteen jälkeen ole tultu eteenpäin. Ei se ole ihme, jos heitotkaan eivät irtoa.

Tuosta voisi äkkiä päätellä, että 5 kg heitothan paranivat komeasti. Totuus on kuitenkin se, että ne vain päivittyivät ajantasalle 4 kg tulosten kanssa. Jalkojen välistä eteen lensi 29 cm pidemmälle kuin viime vuonna, ja pään yli taakse toiseksi viimeisen reenikerran viimeisellä heitolla 10 cm pidemmälle kuin edeltävänä kesänä. Koko vuoden treenimäärä näin naurettavan kehityksen takia tuntuu erittäin turhauttavalta, mutta näin se tilanne nyt vain on.

Kesän lopetus

Vaikka lukujen valossa tilanne tuntuu melko synkältä, niin koitan katsoa sitä valoisti. Mave nytkähti viimein 170 kg lukemista reippaasti eteenpäin, vaikka reeni oli hyvin vähäistä. Penkissäkin tulos parani yli 10 kg, vaikka asiaa katsoisi mistä suunnasta tahansa. Viime kesänä olisin haljennut pelkästä 135 kg etukyykyn ajattelusta, mutta nyt se oli melko helppoa tavaraa. Tämän lisäksi lähes kaikissa reeneissä vakiosuoritustaso nousi selvästi edellistä vuotta korkeammaksi, terävä huippu vain puuttui. Kirsikkana kakun päällä vauhditon korkeushyppy tasajalkaa 113 kg aamupainossa 123 cm. Kelpaa. Ensi vuonna pitää kuitenkin parantaa paljon joka osa-alueella. Pureskelen ja vedän asioita kuitenkin yhteen tässä vielä jonkun hetken, kunnes vedän sadeviitan päälle ja lähden etsimään peruskuntoa lähimaastoista.

Viimeistä vaille valmis

Onpas ollut taas syyskuun alku. Ensimmäinen viikko meni flunssassa kuten jo aiemmin taisin mainita. Siitä lähdettiin vielä hieman puolikuntoisena Puolaan katsomaan lentopalloa, mutta sehän teidän kaikkien olisi pitänyt tietää, sillä pärstä sai 5 sekuntia ruutuaikaa sekä keskiviikkona pelissä Suomi - Etelä-Korea, ja saman verran perjantaina pelissä Suomi - Brasilia valtakunnallisella TV2-kanavalla. Tämän jälkeen sitä tuli kohdattua taas ihmiselon rajallisuus, ja tuli elettyä toinen viikko flunssan lisäksi syvässä surussa. Tällä viikolla pääsin kuitenkin jo hieman reenin makuun, kolmen viikon paussin jälkeen.

Ruoka Puolassa oli ihan kelvollista. Kaalia tykkäsivät syödä paljon, ja hätätilanteissa tortillapohjan tapaiseen käärityt rullakebabit olivat oiva pelastus. Olen aivan täynnä ihan minkä tahansa laista pikaruokaa, sillä olosuhteiden johdosta sitä on tullut syötyä alkuvuoden aikana niin paljon, että noilla rahoilla olisin ostanut pienen purjeveneen. Kiinalaisen, ranskalaisten saati sitten kebabien tai pitsojen syöminen tuntuu vähän kuin omaa kenkäänsä pureskelisi, eli voi sen tehdä jos nyt on ihan pakko. Jos ei ole, niin en syö.

Auschwitz - Birkenau

Tämän kauden reenit ovat nyt myös yhtä vaille paketissa, ja saldoksi tulee iso miinusmerkki. Vuodenvaihteen jälkeen on vain muutama positiivinen asia jäänyt reeneistä mieleen, ja se on liian vähän kahdeksaan kuukauteen. Kauden paketoimispäätös varmistui eilen, kun kävin kentällä kolmen viikon tauon jälkeen. 4 kg kuula pään yli taakse 21.41 m ja sama jalkojen välistä eteen 18.50 m. Kumpikaan ei ollut lähelläkään sitä mihin rahkeet olisi voimien puolesta, ja vielä masentavampaa, kentällä ei ollut oikeastaan edes hauskaa. Pakkopullaa. Ei oikein löytynyt syitä jatkaa enää tätä kesää.

Sunnuntaina on jäljellä se viimeinen reeni Hämeenlinnassa. Hymy huulille, ja ottamaan rennosti kaikki mitä tulee, sillä ei se tätä vuotta kovin paljon latteammaksi voi enää tehdä. Sen jälkeen on vuorossa 1-4 viikon hengenveto ilman minkäänlaista ajatustakaan reeneistä, ja sitten alkaa se per... p-e-r-u-s-k-u-n-t-o-k-a-u-s-i. Olen tässä päättänyt, että enää en vihaa lenkkeilyä, enkä muutakaan hidasta nysväämistä. Sitten vuorossa ovat vuoden kauheimmat kuukaudet, kun 45 min - 3 h lenkkejä pitää tehdä sykemittarin kanssa sykkeen ollessa alle 150, ja puntilla pitää tehdä sarjoja, jotka ovat yli viiden toiston. Luultavasti kuolen, mutta onpahan sitten hyvät pohjat kesää varten.

Syyslepoon laskeutuminen

Ei tullut yllätyksenä ensimmäinen pienimuotoinen syysflunssa. Lämpötila ulkona tippui yli kymmenen astetta kertarysäyksessä ja sateet tulivat, olin hieman kylmässä katsomassa Eliittikisoja Ratinassa monta tuntia nälkäisenä, ja töiden loppumisen myötä purkautui hirveä määrä stressiä, jota voi sanoa myös selässä olleeksi apinaksi. Eikä se apina ollut ihan pieni, vaan semmoinen iso gorilla. Gorilla, joka oli syönyt juuri kokonaisen norsun, joka oli juuri syönyt kolme kokonaista alligaattoria, joiden jokaisen selässä oli kaksi antilooppia. Sellainen lasti poistui niskasta, kortisolit katosivat kropasta samaa tahtia, ja tekivät tilaa taudille. Sattuipahan sopivalle viikolle, koska tässä ei ollut tarkoitus tehdä y-h-t-ä-ä-n m-i-t-ä-ä-n!

Tampere Stadion 2014

Unta noin 12 h per yö ja päikkärit päälle, toimii. Kuumetta ei ole mittari näyttänyt, eli varasin itselleni parikin hieronta-aikaa. Jälkiviisaus on parasta, ja olisi pitänyt tehdä tuo kyllä kauan sitten. Yksi tunti meni siinä, kun avattiin pakaran ulkokiertäjistä aina niskaan asti, ja kaksi tuntia lisää kun auki saatiin jalat ja toisen käden ojentaja ja rintalihas. Oli ihan mielenkiintoista kokeilla tuo vain toisen puolen hieronta, nyt on melko toispuoleinen olo tätä kirjotellessa, kun vasen puoli on vielä ihan kipsissä.

TJ-kalenteri

Auttoiko tuo hieronta sitten tuloskuntoon yhtään kuten epäilin? Tiedä häntä, enkä ihan heti pääse selvittämäänkään, sunnuntaina on suuntana nimittäin Puola, ja Lentopallon MM-kisat! Kun sieltä palaillaan niin katsotaan miten reeni maittaa. Nyt kuitenkin unta palloon, noin 12+2 h unta päivää kohti tällä viikolla on tehnyt enemmän kuin hyvää.