Mitä on kova kunto?

Kulunut kuukausi on yhtä keskikroppareeniä vaille valmis, ja sitten vuorossa on kolme päivää ansaittua lepoa. Yhteenvetona sen verran, että tämä on mennyt aivan nappiin! Aiempaan verrattuna reenitunteja on kertynyt aivan kamala määrä, mutta voimat ovat riittäneet erittäin hyvin läpiviemiseen.

29 päivään on tullut 15 reilun parin tunnin sessiota joko punttia tai heittoreeniä. Penkkiä olen tehnyt 11 reenissä, kyykkyä kahdeksassa, maastavetoa kuudessa ja tempausta viidessä. Kuulanheitot ovat olleet mukana viidessä reenissä, ja ihan oikeita heittoja on tehty neljästi. Tarkemmat tuntijakaumat ja muut löytyvät allaolevasta kuvasta

Kyykyssä en ole päässyt vielä pitkien sarjojen pariin, ja saatan aloittaa ne vasta heittokelien loputtua, kuulanheitoista ei kuitenkaan kannata talvella enää haaveilla. Penkissä olen nyt taistellut keväällä ilmennyttä ongelmaa vastaan, kun puhti riitti vain muutamaan voimasarjaan. Nyt tässä on meininki alkanut olla jo päinvastainen, kun olen vuorotellut työsarjoina 5x5 ja 5x8. Kuvaavaa oli edellisen reenin 5x5, jossa 3 ensimmäistä tein 95kg:lla, neljänteen +2,5kg ja viisi toistoa. Viimeisessä sarjassa koneesti lähti kaikki irti, ja 97,5kg x 7 oli tosiasia. Omituista oli se, että ensimmäisessä kolmessa sarjassa ei olisi seiskaa luultavasti vielä tullut.

Rojusäkki

Maven ja etukyykyn tekniikoita joudun hieman viilaamaan, kun sieltä löyty pieni mahdollinen vaaranpaikka selälle. Tätä ongelmaa ei ollut ennen ulkomaanreissua, joten sen luulisi olevan myös pienellä korjattu. Kun alhaalta lähdetään liikkeelle, niin jalat alkavat molemmissa suoristua, mutta hartiat eivät liiku ylöspäin, eli selkä antaa hieman periksi. Asennon korjaus, jämäkkyyttä keskikroppaan ja painoissa pari askelta taaksepäin.

Eeppisesti epäonnistuneet lihapullat. Kolmasosa aineista unohtu...

Heitoista tullut palaute on aika selvää luettavaa, runttaavaa voimaa nimittäin löytyy mutta nopeutta ei. Tuo ei ole ihmekään noiden penkkausmäärien jälkeen, sillä ei sieltä pitäisikään mitään irrota. Jumisena pystyin kuitenkin rikkomaan Lihastohtorin standardirajat melko helpostikin kuulan ja kiekon osalta

Haastankin kaikki yleisurheilua arvostelevat tekemään vaikka seuraavan sarjan, jolla ei vielä kuuhun pääse, mutta haastetta on sopivasti:

Miehet:
100 m juoksu: 12,5 s, pituushyppy 6 m, korkeushyppy 1,7 m, keihäs (800 g) 45 m, kiekko (2 kg) 33 m, kuula (7,4 kg)  11,5 m, 3000 m juoksu alle 10,5 min.

...Jos yhteenkin näistä pääsette, niin voitte pitää itseänne jo melko kovakuntoisena jollain osa-alueella.

Volyymireeniä

Tänään oli vähän jähmeämpi päivä, mutta heittoja ja työntöjä tuli kuitenkin roppakaupalla. Auringon möllöttäessä taivaalla suuntasin jo aamuyhdeksäksi kentälle, ettei aivan pahimman helteen alla joudu urakoimaan. Erittäin nopeasti tuli selväksi, että kauniita tuloksia ei tänään tehdä, vaan haetaan teknisesti parempia suorituksia, ja toistoja toiston perään. Lämmittelyn osana heittelin 4kg taakse, ja kuula tömähti satunnaisesti välille 14-18m, joka ei viime viikolla heitetyn 20,93m jälkeen lämmittänyt yhtään. Kymmenen lämmittelyheiton jälkeen tein kymmenen kovatehoisempaa, joista pisin kantoi 19,67m. Vaikkei tässä tulosta nyt haetakaan, kyllä noin 20m lukema pitäisi olla helppoa kauraa jumeista huolimattakin.

Hervannassa oli pipokelit

Kesän ensimmäiselle työntökerralle tuli volyymiä mukavasti, yhteensä 56kpl. Välineenä oli 38 työnnössä 6,2kg ja 18 kertaa 4kg tuota jokamiehen seiskaottelua varten. Nelosella oli tosi isoja ongelmia, kun kevyt väline lähti aivan ennen aikojaan liikkeelle, ja vasen puoli ei antanut minkäänlaista tukea kiertoliikkeelle. Yksinkertaisemmin sanottuna, työnsin aivan pelkällä kädellä noita. Kutosella moni asia jo korjaantui, kun työntöjäkin alkoi tulla alle viidettä kymmentä. Vaikka mitta ei ollut mainittava, niin päivän reenin positiivinen uutinen oli ehdottomasti se, että kutonen oli melko helppo käsitellä. Jos olisi tullut ongelmia siirryttäessä vitosesta kutoseen, olisi 6kg:sta miesten kuulaan siirtyminen todennäköisesti katastrofi.

Herwood

Kaikki rakkaat liikuntaihmiset, teille on vetoomus. Venytelkää, ja huoltakaa itseänne. Tässä kuussa puntilla on vierähtänyt jo yli 20h, yu-kentällä 10h+ ja venytellen kymmenen. Se ei valitettavasti riitä, ja jumit ovat tulleet taas. Jumihan nyt on voimaa, joten ei siitä huolta, mutta huonommat tulokset ja kolottelevat paikat ovat uutena pelotteena. Yhtenä venyttelysessiossa tein etureisille 2x1min + 6x30s, ja tuossa ajassa nuo ehtivät vasta pikkuisen vetreytyä, eikä rentoudesta voitu puhua hyvällä tahdollakaan.

Reeniohjelman perusteista ja väsymyksen arvioinnista

Oma reeniohjelma on tässä muutaman vuoden aikana alkanut muodostua niin, että siihen vaikuttaa 80% fiilis, ja 20% mielessä oleva reeniohjelman runko. Tästä syystä en käytä minkäänlaista viikkojakoa, vaan tarkastelen aina kulunutta, noin viikon mennyttä ajanjaksoa, ja rytmitän tulevaa sen mukaan aikataulujen puitteissa. Vaikka kuinka olen ohjelmia yrittänyt suunnitella, ainoastaan viimeisen vuoden aikana vedetty 2+1 on sellainen, jonka olen pystynyt viemään realistisesti läpi. Kehitys ei varmastikaan ole yhtä nopeaa kuin tieteellisesti tehdyssä UltimateHauis 2000-Megaplus (saatavilla MPM verkkokaupasta) -ohjelmassa, joka ei jousta eikä taivu, ja josta lintsatessa saa turpaansa valmentajalta ja vaimoltaan.

Kyötikkälän kenttä, Kangasala

En ole viimeiseen kahteen-kolmeen viikkoon saanut tehtyä kunnollista kyykkyreeniä, mikä olisi varmastikin ollut ohjelmassa. Sen sijaan olen juoksuista/maveista palautumisen lomaan laittanut hieman kevyempiä 3x5 tai ykkösnostoja, joilla on saatu ärsykettä yhtä lailla. Näistä palautuminen on ollut melko nopeaa, mikä kunnon kyykkyreenistä ei olisi varmasti ollut mahdollista. Tehokkaissa kyykyissä on myös se ikävä puoli, että ne häiritsevät myös muuta elämään kamalasti, kun liikkumiskyky on vähän niin ja näin. Se on riittävä syy siihen, ettei niitä lähdetä tunkemaan väkisin tilanteisiin, joissa niitä ei olisi järkevä tehdä, mutta kun paperissa nyt sattuu näin lukemaan.

On mun muffinit, ja sitten on muiden muffinit

Ettei päästä itseään aivan liian laiskaksi ja pysyttelemään mukavuusalueella, rasitustilaansa olisi hyvä mitata jollain. Otin tuossa keväämmällä Lihastohtori-blogista metodeita, joissa mitattiin reenin rasittavuutta, ja niiden suhdetta omaan fiilikseen. Totesin tuon täyttämisen kuitenkin melko nopeasti liian vaivalloiseksi, joten jotain piti keksiä.

Kaveri liiteli 165

Parantelin tuota hieman omaan käyttööni, ja nyt käytössä on aivan kaiken huomioiva Aamufiilismittari©. Se ottaa huomioon kropan palautumisen, ulkopuolisen stressitilan, unenlaadun ja kaiken muunkin tilpehöörin, ja kertoo asteikolla 1-5, kuinka valmis reeniin oikein olet. Näiden mittarien kehittelemisessä on ollut omat alkukankeutensa, mutta niin kauan ajattelin jatkaa kunhan saan aikaiseksi sellaisen, jonka täyttäminen on vaivatonta. Vanhoja treenipäiväkirjoja selaillessa on mielessä pyörinyt vain, että miksen ole reenannut enempää. Fiilismittari selventäisi tuollaisia ajatuksia kummasti.

Jokamiehen seiska lähestyy

Otinkin lepopäiviä lopulta putkeen kaksi, ja ratkaisu oli ihan hyvä, kolmannenkin olisi voinut ehkä vielä viettää. Nyt olen tässä aina vain enemmän tyytyväinen siihen, että päätin jättää tältä kesältä tuloksentavoittelun pois, ja mitata tuloskuntoa seuraavan kerran kunnolla vasta vuodenvaihteessa. Looginen hetki piikata kuntoa olisi ollut syyskuun alkuun jokamiehen seitsenotteluun, mutta se tulee jo niin pian, että reeniä pitäisi keventää jo nyt. Nyt otan tuon alle vain kevyemmän viikon ja katson mitä tulee, seitsemän lajin läpivienti käy kunnon irtiottoreenistä hyvässä seurassa!

Kotikulmat

Oppikirjan mukaista peruskuntokautta en kykene vetämään sitten millään, kun mieli vetää vähän turhan usein nostamaan myös 1-3RM rautoja ylöspäin. Välillä noiden korottelu on pienoinen pakkomiellekin, joista viimeisenä esimerkkinä tempauksen 70kg ylitys. Tasan 70 olen nostanut lähemmäs 10 kertaa, mutta isommissa epäonnistunut ainakin viidesti. Nyt sain vihdosta viimein tuon 72,5kg nousemaan käsille, eli yksi henkinen lasikatto saatiin viimein rikottua. Pakkomielteestä kertoi se, että tuota nostoa oli pakko yrittää melko väsyneellä kropalla, ilman mitään järkevää syytä.

Näyttää telkkarissa niin helpolta

Perustan tekeminen uusia kymmeniä ja satasia kohti alotettiin tekemällä 5x8 penkistä ja 4x8 maasta. Nyt ollaan vähän palautumisen rajoilla, kun viimeiseen 14 päivään olen tehnyt 8 noin parin tunnin punttireeniä. En ole hierojalle saanut aikaiseksi mentyä, mutta varsinkin reisien avaamiseksi löysin viimein vielä foam rolleriakin paremman keinon: Tennispallo. Ei muuta kuin lattialle makaamaan, pallo reiden kipeiden kohtien alle, ja siirrellään sitä noin 30-60s välein paikasta toiseen. Itku siinä tulee, mutta paikat aukeavat ja saa vain makoilla paikallaan :) Noi reidet on pirullinen ongelma palautumisen kannalta, ne on oleellisimmat lihakset noin suurin piirtein jokaisessa reenissä.

Maailman top4 tyylinäyte

Uhkarohkeana poikana mavea seuraavana päivänä juoksuradalle kokeilemaan, että nouseeko se jalka ollenkaan noiden jälkeen. Koska seiskaotteluun ei voi tietenkään lähteä kylmiltään, parin vuoden jälkeen tein ensimmäisen esiintymisen pituushyppypaikalla, ja tuntuma oli sellainen, että muinoin hypätty ennätys 520 on erittäin vaarassa tänä vuonna. Kaveri uhkasi hypätä 6m, sinne asti en yllä kyllä mitenkään.

Lepopäivä

Huh, löytyhän se nälkä lopulta. Kun sen viimein löysin, pidin sellaisen puhuttelun, ettei tuo uskalla enää toista kertaa karata. Kertoi karkaamissyyksi tuon aiemman rullaluistelulenkin, jolla kaloreita kului Polarin mukaan 750, eihän tuollaisen määrän tankkaaminen normaalin lisäksi ole mahdollista ihan tavallisen tallaajan nälälle.

Oli herkkua

Tänään piti mennä hyödyntämään auringonpaiste kentälle heittämisen merkeissä, mutta väsymys vei voiton, ja suuntasin mustikkametsään. Kello soitti aamulla puoli yhdeksän aikaan, mutta kun avasin silmäni, jalat ja kädet antoivat sellaista viestiä, että tähän aikaan nouseminen ei yksinkertaisesti sovi, vaan lisälepo on tarpeen. Tunnin torkkujen olisi luulleet lepyttäneen noita, mutta kun puoli kymmenen aikaan yritin nousta uudestaan, eilisestä puntista nokkiinsa ottaneena jalat ja kädet sanoivat, että jos tosissasi nouset nyt, niin tänään on turha haaveilla minkäänlaisesta yhteistyöstä. Nukuin siis vielä tunnin, ja puoli yhdeltätoista oli kaikkien osapuolten mielestä hyvä aika nousta.

25000+ katsojaa

Olkapään valittelut näyttäisi olevan selätetty, ainakaan penkki ja tempaus eivät aiheuta mitään mainittavaa, vaikka niin aluksi pelkäsin. Smithistä siirtyminen normipenkkiin on kolmessa viikossa onnistunut jo aika hyvin, vielä toinen mokoma päälle niin alkaa olla oikeasti hyvä. Siisti ykkönen on hinattu 110 kiloon, ja maailmalla helposti nostettu 120kg on myös aivan varmasti tulossa, kunhan koko hommaa ei pilaa hätäilyllä. Kiireellä tulee kusipäisiä mukuloita, rikkoutuneita olkapäitä ja raakoja kakkupohjia, eikä kenelläkään ole silloin kivaa. Sama asia on tuo 200kg maastaveto, sekin tulee sieltä varmasti kunhan vain malttaa tehdä pohjatyön rauhassa. 195kg nostanut vetreä vaari on kuitenkin varmasti paljon mukavampi, kuin 200kg nostanut selkärampainen vanha kääkkä.

Turska perkule vei kultaa

Tällä hetkellä käytössä oleva punttisali on maan syvyyksissä, ja siellä ei ole yleensä ketään. Tästä innostuneena olen puolivahingossa alkanut ahistä, karjua ja pitää muutakin eläimellistä älämölöä. Pahimpana tuo ilmenee etukyykyssä, mutta ihan joka liikkeeseen se on kuitenkin jo soluttautunut. Saa nähdä mitä tapahtuu ihmisten ilmoille taas siirryttäessä, kun seassa on kaikenkarvaista jumppaajaa, joiden mielestä mave-tankokin pitäisi laskea maahan hellästi ja hitaasti. Kai se on mun vastuulla, jos fitness-neidolta pelästyksissään tippuu tekoripset tai katkeaa hikipanta, tai nörtiltä hajoavat vahingossa silmälasit. Mutta minkäs sille teet, kun tuollainen ääntely tapahtuu itsestään, eikä sitä pidäteltyäkään saa.

Kun menettää jotain tärkeää

Nyt vähän huolestuttaa, tai ehkä vähän enemmänkin. Nostin tänään isosti penkistä ja maasta, ja kyykkäsin kevyesti, mutta silti ei ole nälkä. Ei edes semmoinen normaali pieni vatsan pohjalla kuriseva, tuttavallinen nälkä, vaan totaalisen nälätön olotila. Tämä on outoa ja pelottavaa, ei tällaista ole ennen ollut. Tämä on erittäin huolestuttavaa, jos mä alankin nyt kutistua syksyä kohti mentäessä? Saakohan tästä syystä mennä ensiapuun. Salillakin kulki niin hyvin, oliko se mun elämän huippukunto nyt siinä?

Oli huippukisat!

Yleensä varmin nälän nostattaja on ollut juuri maastaveto, mutta tänään nälkä ei koskaan tullutkaan. Sarjoja tein säälittävän vähän mutta sitäkin lähempänä maksimeita, eikä nälkä niitä ennen ole pelästynyt, vaan tullut päin vastoin uteliaana paikalle. Muistan kuinka jo muinoin maven ja kyykkyjen jälkeisinä päivinä syödessä on lähes voinut nähdä ihan alle, kuinka syödyt lihapullat ja perunamuusit virtaavat suoraan reisilihaksiin aiheuttaen koukuttavan palautumisen ja lämmön tunteen, joka innostaa ja koukuttamaan ottamaan vielä toisen lautasen. Puolet perunaa, puolet lihaa ja puolet kasviksia. Ja homejuustoa päälle.

Tunteita

Nälkä on kuin puoliso. Voit olla varma, että aamuisin se odottaa vierelläsi. Sitten kun se ei yhtenä aamuna olekaan siinä, ei oikein tiedä mitä tehdä. Nyt en voi tehdä muuta kuin jatkaa päivääni ja toivoa, että se sieltä vielä lähihetkinä palaisi. On ikävä =(

Vauhtia vähän kevyemmillekin

Jos unohdetaan reenin ulkopuoliset asiat, niin tänään on ollut erittäin hyvä päivä. Se ei kuitenkaan ole mikään yllätys, kun palautumiseen on ollut mahdollista panostaa 100%. Ero arkeen koulunkäynteineen ja työntekoineen on valtava, kun aamulla voi nukkua tarvittaessa kaksi tuntiakin suunniteltua pidempään, ja ottaa vielä päiväunet päälle. Kun myös syömisen määrää on rajoittanut pelkästään jääkaapin tilavuus, alkaa tekeminen tuntua ja näyttää siltä miltä sen kuuluukin.

Burgerien jämät sopii hyvin lounaaks

Tuossa aikaisemmin kaipailin isovolyymisiä kuulanheittoreenejä, ja tänään tehtiin hieman yli 50 heiton totuttelu noita pidempiä sessioita varten. Heittoja olisi tullut enemmänkin, mutta välinekopissa oli vain yksi 5kg mötti oman nelosen lisäksi. Kun jokaista välineenpalautusreissua kohti tulee yli 50m kävelyä, olisi mukava että reissulla niitä kuulia saisi takaisin neljä yhden sijasta. Mutta murheet pois, ensi viikolla pääsee taas Hervannan kentälle, jossa varastosta saa niin paljon kuulia kuin taskuihin vaan mahtuu! Jos viimeksi terävyys oli kateissa, niin tänään alkoi tulla jo ihan mukavia lukemia kuitenkin ilman ennätysparannuksia.

Kotikenttä

Suurin murhe viimeksi tuli heitettäessä pään yli taakse, 5kg 16,86m oli erittäin kaukana aiempien vuosien tasosta, eikä se jalkojen välistä eteenkään lähtenyt kuin 15,38m, joka oli heitoista selvästi muita parempi. Taakse lensi tänään sitten yli metrin pidemmälle lukemiiin 17,93m, ja vielä kovempana 4kg 20,93m. Karvan päälle 21m on lentänyt viime vuoden huippukunnossa, eli tänään tuli vähintäänkin hyvä veto näin kesken reenikauden. Jalkojen välistä eteen parani taas karvaa vaille metrin, eli murheet hitaudesta voidaan unohtaa, ja nostaa rautaa ilman turhia pelkoja nopeuden katoamisesta. Heitin myös kiekkoa muutaman siivun paikaltaan ihan vaan huvin vuoksi, ja noin kymmenestä heitosta yksi oli oikein hyvä, 1,5kg ja ensimmäinen otettu mitta tuolle 35,35m. Viimeksi kun heitin kiloa paikaltaan, heitoista iso osa oli tosi hyviä, ja paras 41,3m. Tänään heitot olivat vähän puoliflunssaisia, mutta pisimmälle mittaa kertyi 42,2m! Jos punttiohjelmaan sopii, niin ensiviikolla voisi heittää isompaa vauhdilla.

Privaattisali

Olen ottanut tämän reeniprojektini aika letkein mielin, ja silloin kun on tullut tilanteita, joissa ollaan syystä tai toisesta paineen alla, on tulos ollut usein loistava ja tarjonnut harppauksia eteenpäin. Tänään yksi tuollainen oli juuri PYT 4kg 20,93, kun muut heitot olivat välillä 18-20m. Tähän heittoon antoi pientä lisäpuhtia samaa rinkiä jakamaan tullut parivaljakko, jolla oli vyöllään ainakin 10 SM-kultaa ja yksi olympiakultakin. Hyviä vinkkejä tuli taas roppakaupalla!

Fitness-lajien lyttääminen - miksi näin?

Nyt viime aikoina on annettu ihan valtamedioissakin melko rankasti kyytiä fitness-väelle ja goji-marjan syöjille. MPM ei mitenkään katsottuna kuulu kumpaankaan noista, vaan lähestulkoon päinvastoin. Siltikin haluan ottaa muutaman sanan näiden puolustuksesi, vaikka usein näiden lukemisen jälkeen pään sisällä jyllää epätoivo ja -usko. Syynä tähän on usein täysi ehdottomuus, ja se itsensä jalustalle nostaminen. Omaa paremmuuttaan tuodaan esiin mitä mielikuvituksellisimmilla superfood- ja lääketiedetermeillä, ja samalla vedetään supertreeniä englanninkielisten termien höystämänä.

Kun veljet tekevät burgereita. Pihvinä ehtaa naudan ulkofilettä

Olen itse vähän toisesta päästä, ja teen asioita taustalla mielummin kuin julistan uutta ja oikeaa totuutta eturivissä. Blogin yksi aloittamissyy oli se, etten yksinkertaisesti halua kyllästyttää lähipiiriä puhumalla reeneistä reenin perään, vaan kirjoitan ne mielummin tänne. Olen blogista kertomisen pitänyt myös melko minimissä, kiinnostuneet varmasti löytävät tänne aikanaan. Olen myös kiinnostunut terveellisestä ravinnosta, mutta silti silloin tällöin syön uusien perunoiden, salaatin ja jauhelihan jälkiruoaksi puolikkaan juustokakun ilman sen suurempia tuskia.

Lime-mansikkainen juustokakku. Vielä ehjänä.

YLEä myöten on siis lähetyksissä käsitelty tarinoita, jotka kertovat epäterveeksi vedetyistä fitness-dieeteistä. Vaikka niitä rankasti yli vedettyjä tapauksia löytyy, on näihin laajasti julkisuudessa tarttuminen sama kuin ampuisi mehiläispesää pommikoneella. Aasiasta palattua iski silmille aika karu todellisuus, eli suomalaisen ylipainon määrä. Normaalia katukuvaa katsoessa on melko vaikea ymmärtää, kuinka pullasta/viineristä/viinoista/karkeista usein kieltäytyminen tyrmätään valtamediaa myöten, ja 20kg ylipaino on ihan okei ja normaalia. Sen sijaan että lynkattaisiin fitness-urheilu tai paleon puputtajat muutaman prosentin ylilyöntien takia, kannattaisi korostaa sitä 90% porukasta, jonka elämänlaatu on parantunut huikeasti ruokavaliosta ja terveydestä kiinnostumisen myötä. Ei näiden asioiden kuulukaan olla koko elämä, mutta niiden olisi hyvä olla osa sitä.

Nää on sitä herkkua! Söin puoli litraa, keräsin toisen mukaan

Uusi lukija VipeR, tervetuloa! On tullut näköjään tavaksi nostaa rautaa hyvin uusien lukijoiden kunniaksi. Tänään elämä osoitti yllätyksellisyytensä, ja aamureeni jäi tekemättä. Illalla sain kuitenkin uuden mahdollisuuden, ja tällä kertaa tein simppelisti vain paljon tempausta ja perään pidemmät mavet. Tempausta työsarjat menivät 65 kilolla, jolla toistoja tuli yhteensä 16, sarjat 1,2,3,3,3,4. Kun loppuun tuli helppo nelonen, lisäsin painoa koska tarkoitus oli tehdä teräviä yksittäisiä puhtaita nostoja. Ennätysrauta 70kg nousi kerran hyvin kakkosena, eikä kivun kipua missään! Näiden jälkeen mave 140x8 + 150 x 5+5, tiukkoja sarjoja ja aina pikkusen parempia kuin aiemmat.

Juhlat, hyvää ruokaa ja taas mennään

Tällä viikolla Euroopan alle 23v yleisurheiluhuiput kerääntyy Tampereelle, joten suosittelen sinunkin sulkemaan tietokoneen ja tulemaan tänne. Meikä on rajattu valitettavasti kenttien ulkopuolelle, mutta sehän ei tunnelmaa latista! Ainakin lauantaina annan paikallisbussin kuljettaa Ratinan stadionille istumaan aina yhtä mukaville katsomon punaisille penkeille heiluttamaan banderolleja! Ohjelmassa on kiinnostavimpana naisten ja miesten pika-aidat, erityseti Noora-Lotta Nezirin ja Lotta Haralan otteet kiinnostavat. Nokian oma Sanni Utriainen heittää muiden mukana keihään karsinnassa, ja muita kiinnostavia finaaleita ovat miesten puolelta kiekko, moukari ja 200m. Naisten puolella heitetään myös mukaria ja juostaan 200m, jonka lisäksi seitsenottelun ensimmäiset neljä lajia viedään läpi

Ensimmäinen pääruokalautasista

Viikonloppu meni perjantaista sunnuntaihin rentoutumisen merkeissä, ja teki kyllä hyvää. Tuli syötyä erittäin hyvin juhlien merkeissä, ja karistettua väsymys kylmäaltaan ja kuuman porealtaan väliä rampaten Nokian Edenissä. Nämä Suomen kelit ovat kyllä paljon mukavammat kuin nuo tropiikin lämmöt, jatkuvasti yli kolmenkymmenen asteen lämmössä saa pään ja kropan menemään niin velttoon tilaan, että voisi yhtä hyvin leikkiä meduusaa.

Herkkua

Olkapäiden valitus loppui lyhyeen, kun älysin jättää raskaimmat tempaukset ja rinnallevedot odottelemaan hetkeksi aikaa. Viisaat ihmiset ovat kertoneet parhaaksi tavaksi näiden tulosten nostamiseen etukyykyn ja maastavedon, ja niissä ollaan jo lähes samalla tasolla, kuin ennen reissua. Viikonloppua ennen tein mavesta tiukan 5x5, ja tänään sitten tein kakkoset 120, 140, 150 ja 160kg. Vanha tulos 170 ei olisi noussut vielä, mutta 165 tuli loppuun hitaan varmasti ykkösenä. 5x5 maveja ennen tein etukyykyn alkaen sarjasta 50x8, 10kg lisäten ja yhden toiston sarjasta vähentäen. Viimeinen 3x100kg pohjasta kulki sen verran mukavasti, että kiusasin hermostoa 110kg ykkösellä, ja sieltähän se tuli.

165kg

Penkissä olen keskittynyt tekemään rauhallisia hyviä nostoja vaihtelevilla painoilla. Isoimpana on otettu nyt 1x95, joka nousi ilman mitään ongelmia ja täysin ilman pompautusta. Jokainen reeni on kuitenkin alkanut ja/tai loppunut pitkiin ~10 toiston sarjoihin 50-60 kilolla, jotka yritetään pitää mahdollisimman hyvin hallittuina. Osumakohta rintaan ajautuu vieläkin välillä liian lähelle leukaa, ja nostojen alkuvaiheessa tapahtuu heilahdus päästä poispäin. Noita täytyy tahkota vielä joku hetki ennen kuin uskaltaa lähteä isompia ja tiukempia sarjoja tekemään, mutta rakennetaan tuota perustaa tässä nyt rauhassa noilla ensin. Heittämään tekisi nyt kovasti mieli, mutta Hervannan kenttä on koko viikoksi varattu kisojen harjoituskentäksi :/

Voima ~ Nopeus?

Reenikauden sisäänajo alkaa olla tehty, kun heittämäänkin pääsin. Loppuviikko vierähtänee rennommissa merkeissä muiden touhujen merkissä, ja siinä pitäisi saada uudesta reenikauden alusta johtuvat jumit karisteltua pois. Jalat ovat siedettävässä kunnossa, selkä on hidas mutta olkapäissä on ehkä suurimmat ongelmat. Kolmipäisen hartialihaksen keskimmäinen on ottanut molemmista tempauksista hieman nokkiinsa, ja pelästyin hieman jo että kiertäjäkalvosimelle olisi jotain käynyt, mutta tuskinpa näin on. Vedin kinesioteipit molempiin käsiin vielä, niin vaiva poistui heti lähes kokonaan, ja nyt sitten vain odotellaan että nuo paranisivat loppuviikon aikana.

Vuosi 2011, pidemmät kaaret

Vaikka juuri kuulanheittoja edeltävänä päivänä tehdyt olympianostot jumittivat selkää pahasti ja edellisistä kunnon heitoista on aikaa yli puoli vuotta, turhat luulot ja odotukset karisivat nopeasti. Tulokset olivat selvästi jäljessä jopa kesän 2011 tasoa. 5kg on lentänyt tuolloin pään yli taakse 18,40m, ja nyt parhaimmaksi jäi 16,86m. Selailin vanhoja reenivihkoja, ja olen tehnyt tuolloin rinnallevedossa huikean kolmosen 60 kilolla. Jotenkin nurinkurista, kun sama sarja on tempauksessa perushuttua, mutta kevyempi kuula ei sitten ota vauhtia alleen läheskään niin paljon. Myöskään 7,26kg kuulalla ei oltu lähelläkään vanhaa 15,9m ennätystä, vaan tyydyttiin juuri ylittämään 14m. Pitänee mahduttaa lähiaikojen ohjelmaan muutama kuulanheittomaraton (100kpl+), niin on hyvää vaihtelua noille puntin melko hitaille perusvoimailuille.

http://www.youtube.com/watch?v=omU7nCubIh8 (videonlisäys ei pelaa kovin hyvin tällä hetkellä)

Pitäisi vain muistaa ylläoleva aina, kun puntilla innostuu kolistelemaan isoja painoja kohti. Sitten kun maasta nostan 200kg, niin sillä ei vielä varsinaisesti ole vielä suurta vaikutusta räjähtävyyden puolelle. Kun keuhkot otetaan täyteen ilmaa noston alussa, katsojat voivat lähteä kahville, ja palata pullanmurut poskissa ja vatsat täynnä katsomaan, että joko se loppuojennus kohta alkaisi olla valmis. Hidas ehtii olla vanhanakin, mutta pysytellään nopeuden parissa vielä toistaiseksi. Kiekkoa heitin muutaman kerran tunnustellakseen, vielä on matkaa voimissa siihen, että 2kg pysyy hallinnassa. Yllä on videolla, kuinka 1kg lentää paikaltaan jonnekin 40m paremmalle puolelle, ja luurit eivät lennä päästä mihinkään.