Näin heitin tv-tähteä saappalla lähes otsaan

Tänään oli huippupäivä! Aamulla tuli puolittainen yllätyslähtö pirkkahalliin fiilistelemään, ja siellä vierähti lopulta 3,5 tuntia. Ensimmäinen tunti meni perinteiseen tapaan telinevoimistelupuolella, eikä edellisellä kerralla venähtänyt käsi ollut kuin vain pieni muisto. Näkyi muuten selvästi, että hiihtolomaviikko on alkanut, kun paikalle saapui noin 30-50 nuorta voimistelijaa oman temppuiluni loppuvaiheilla. Kuten venäjänopettajani sanoi: "Juu, nyt on kaikilla täällä hiihtoloma. Paitsi teillä." Kun alkaa tehdä jotain täysin uutta asiaa, kehitys on aluksi huikeaa! Muistan vain, kun kuukausi sitten en juuri kuperkeikkaa päässyt. Maistelkaahan tämän päivän videokoostetta!

Kuten videosta näkyy, pääsin heittämään saapasta sekä pitkälle, että myöskin pressuun. Otin 800g pallon mukaan siltä varalta, että heittelisin sitä, mutta onneksi sain kokeilla kunnon saappaitakin ennen kisoja. Heittäminen itsessään on helppoa, mutta saappaan liito-ominaisuudet yllättivät täysin. Heittoja avarassa tilassa tuli noin 10-20kpl, enkä olisi millään uskonut, että pirkkahallin A-hallissa voi tulla katto vastaan. Heitot olivat kuitenkin melkein lyhyempiä kuin korkeita, eli täytyy tuohon kiinnittää huomiota vielä torstai-aamuna. Saappaan lisäksi heitin tuota 800g palloa, ja positiivinen yllätys oli sen lento. Puolen kierroksen vauhdilla se kolisteli lähemmäks 50m lukemia, kun osasin toivoa noin 40m kaaria.

Olen pitänyt viimeisen vuoden ajan sellaista linjaa, etten varsinaisesti yritä esittää fiksumpaa kuin mitä olen, tai piilotella tyhmyyttäni, nolouttani tai mitä näitä nyt on. No, hallissa oli myös maajoukkuetason kiekonheittovalmentaja kahden reenattavansa kanssa heittämässä pitkää, ja mieli teki kokeilla. Pyysin päästä välissä heittämään 2 kiskaisua, ja lupa annettiin. Heitot vedin taas puolen kierroksen vauhdilla, ja jos olisi tapana häpeillä hirveästi, niin ensimmäisessä heitossa olisi todellakin ollut aihetta siihen. Pyörähdys, jotain ihmeellistä ja kiekko lentää noin 1,5m korkeudessa 15m, ja liukuu maassa 50m. Parasta, että se meni noin 20cm päästä omasta kamerastani, joka oli tuolla 60m päässä heittopaikasta. Ei muuta kun leuka kohti uusia pettymyksiä, ja toinen heitto. Pienoinen maineen pelastus, sillä vaikka tuo laahasi melko pahasti, niin samoille lukemille tupsahti kuin mihin valmennettavat tytöt olivat heitelleet.

Ihan kelpo suoritus sen jälkeen, kun olin livenneellä saappaalla kiskaissut kyseistä valmentajaa lähestulkoon otsaan. Niin tuo otsikko? Herra A. on ollut telkkarissa, eikö se riitä tähteyteen nykyään?

Suomalaista penkkiurheilijaa vituttaa, nais-spesiaali

Huippu-urheilun suurin epäkohta on se, että julkisuuteen täytyy esittää, ettei voittoa tavoitetella kaikin mahdollisin keinoin. Kansainvälinen huippu-urheilu on sairasta, koska voittoa oikeasti tavoitellaan kaikin mahdollisin keinoin. Harjoittelun, harjoittelun, harjoittelun, ravitsemuksen, lääketieteen, muiden tieteiden sekä vielä kerran harjoittelun keinoin.

"Kiitos The Clearin, EPOn, kasvuhormonin ja insuliinin, pystyin tekemään 3 tunnin

kovatehoisen harjoituksen, nukkumaan hetken ja tekemään saman uudestaan" -Kelli White.

Sandra Eriksson, 3000m ej Helsinki EM 2012

Doping-aiheinen paneutuminen on jatkunut taas... Vanha totuus pitää erittäinkin hyvin paikkansa, tieto lisää tuskaa. Vielä viime kesänä toistin tätä julkisesti hyväksyttyä mantraa, "doping on väärin ja sitä käyttävät urheilijat pitää sulkea pois kilpailuista", mutta nyt en ole ollenkaan varma siitä. Jos naisia ei koskaan olisi kilpaurheilukentille päästetty, olisi mielipiteen muodostaminen paljon simppelimpää. Mutta koska olen tasa-arvon, en sen feministisen vaan sen oikeasti tasa-arvoisen version kannattaja, hyvä että naiset ovat myös mukana. Tasa-arvoisen maailman nimissä ei kuitenkaan tule tehdä sukupuolineutraalia yhteiskuntaa, mutta jätetään tuo pohdinta nyt sivummalle. Tuon verran halusin kuitenkin pohjustaa tekstiä.

Minna Nikkanen, seiväshyppy Helsinki EM 2012

Tanja Komulainen & Sanna Kämäräinen, kiekonheitto Helsinki EM 2012

Merja Korpela, moukari Helsinki EM 2012

Oona Sormunen, keihäänheitto Helsinki EM 2012

Olen tällä hetkellä sitä mieltä, että miesten dopinginkäyttö huipulla ei ole väärin, niin kauan kun urheilu on bisnestä. Mutta sitten ne naiset, tästä kirjoituksesta tuli pienoinen nais-spesiaali. Naisethan ovat kauniita, ja miehet suhteellisen rumia. Miehet ovat kuitenkin vahvoja tai niin luulevat, ja naiset sitten lähtökohtaisesti vähän heikompia. Yksi maailman suurimmista vääryyksistä on se, kun naisista halutaan yhtä vahvoja kuin mieheistä, tarvittiin siihen mitä hyvänsä. Vaikka Kelli White, Marion Jones, Katrin Krabbe sekä Flo-Jo pysyivät melko naisellisina myös steroidipumppausten jälkeen, en halua nähdä yhtään uutta Andreas Kriegeriä (ent. Heidi Krieger), Irina&Tamara Pressiä, Kerron Stewarttia, Marit Björgeniä tai Katharina Bullinia. Vaikka tämän päivän aineet ovat selvästi kehittyneitä ja androgeenisisä vaikutuksia ei ole niin paljon kuin kultaisena DDR:n aikana, Carmelita Jeteriä luulisi hämärässä huoneessa kuitenkin mieheksi. En väitä, ettei nainen voi ja saa luontaisesti olla vahva, mutta joku raja kuitenkin...

Sanni Utriainen, keihäänheitto Helsinki EM 2012

Kun käytössä on vain yksi kilpailusarja, johon WADA on lätkäissyt listan aineista, joita ei saisi käyttää, saadaan kitkettyä isoja ongelmia pois, mutta ei peli millään tavalla reilua ole. Victor Conten BALCO-laboratorio on hyvä esimerkki douppauksesta, jota ei ole mahdollistakaan todistaa, koska heidän käyttämiään aineita ei ole edes tiedetty etsiä. Sitten on "maan tavat". Suomessa kohistaan pääuutisia myöten, kun joku satunnainen sunnuntaibodari on unohtanut kasvuhormonipakkauksia hotellihuoneeseensa, ja USAssa katsotaan läpi sormien ja vähin äänin, kun Carl Lewis antaa 3 positiivista dopingnäytettä ennen Soulin olympiakisoja. Yleissuomalainen moraali sanoo, että tehdään asiat kunnolla ja rehellisesti, niin se riittää. Enemmän menestyshakuisissa kulttuureissa on yleisemmin hyväksyttyä, että huijaaminen on sallittua jos ei jää kiinni, omia suojellaan enemmän ja kaikkea saa tehdä, jos sitä ei ole erikseen kielletty. Suomessa kiinnijäänyt teurastetaan julkisesti, useissa muissa maissa koneisto puolustaa kiinnijäänyttä. "High risk, low profit" -urheilijoita tarvitaan näyttämään, että dopingvalvonta toimii. He ovat samoilla tropeilla huippuja selvästi jäljessä, ja heidän uhraamisensa "toimivan dopingvalvonnan" todistamisen nimissä ei ole sen suurempi ongelma. Miksi käräyttää Bolt, kun voidaan käräyttää Mullings?

Olisiko hyvä ratkaisu vapauttaa aineiden käyttö? Ei, koska Andreas Krieger.
Olisiko hyvä ratkaisu perustaa douppaajien ja puhtaiden sarjat? Tämä toimisi vain, jos puhtaiden sarjassa ei pyörisi rahapalkintoja. Testaaminenkin vaatii resursseja, ja väittäisin, että puhdas sarja näivettyisi lopulta kokonaan. Osittain myös romahtaneen tulostason takia. Ei kovin hyvä tämäkään.
Onko nykyinen systeemi toimiva? Ei, koska suomalaista penkkiurheilijaa vituttaa. Muuten se toimii suhteellisen hyvin.

Ratkaisu ei löydy moraalisaarnoista ja reilu peli -löpinästä, keppi&porkkana-mallista saati sitten poliisimaisesta DNA-jäljityksestä. Nurkan takana tässäkin asiassa kummittelee raha. Jos urheilussa halutaan pitää mukana suuret rahapalkkiot ja komeat tulokset, tulee doping siinä kylkiäiseä.

Ratkaisu löytyy siitä, että urheilun moralisoiminen lopetetaan ulkopuolelta käsin. Säännöt toimivat parhaiten silloin, kun ne ovat asianomaisten laatimia ja hyväksymiä.

-----------------------------------------------------------------------------------------
Kuvissa seikkailevat naiset on tässä vaiheessa vuotta valittu kesän yleisurheilun EM-kisoihin Helsinkiin. Jokainen heistä ansaitsisi penkkiurheilijoilta kunnioitusta paljon enemmän kuin Suomessa annetaan, sillä kisoissa ei tusinaurheilijoita olekaan. Dopingiin heitä ei pidä yhdistää, enkä sitä yritä edes vihjaillakaan tässä. Tässä on enemmänkin yksi perustelu aineiden käytön vapauttamista vastaan. Kuten sanoin, naisethan ovat kauniita, ja miehet suhteellisen rumia. Pidetään asia näin jatkossakin.

Sattuu enemmän henkisesti kuin fyysisesti

Hyllyssä on roikkunut ilmaislippu Sykkeelle ainakin kesästä lähtien, ja se näyttää olevan voimassa vain 2/2012 loppuun asti. Pyhä tarkoitus oli käyttää tuo tänään, mutta näinpä ei käynyt. Tuo telinevoimistelussa nytkähtänyt oikea käsi ei ollut läheskään niin paha kuin pelkäsin, varsinkin kun tänään se kaiken tiedon mukaan pitäisi olla huonoimmillaan. Se kiristää kuitenkin ilkeästi kun joutuu venytykseen, jossa rinta, olka ja hauis venyvät samanaikaisesti. 2 päivän ylimääräisestä levosta tuskin on haittaa hirveästi verrattuna siihen, että tuo olisi ärtynyt pahemmin uudestaan reenin takia. Kipua ei aiheuta niinkään lihaksilla supistaminen, esim. kapean penkin tekeminen onnistuisi täysin ongelmitta. Ojentuminen ja venyttäminen on se pahempi vaihe, eli puhtaalla revähdyksellä selvittiin onneksi, kun pahempaankin oli ainekset... Eräs tuttu pyöräytti tempausta tehdessään molemmat olkapäänsä sijoiltaan, ja ambulanssimatka oli ilmeisesti ollut melko mieleenpainuva, koska lanssimiehet sattuivat puhumaan tästä yli vuosi tapahtuman jälkeenkin vielä toiselle kaverilleni, jota kuskattiin samaan osoitteeseen.

Se terveempi käsi

Kiitos tuon venähdyksen, torstaisen reissun suunnitelmat muuttuivat, ja loppuun tuli sitten hieman juoksua, joka tekisi mieli luokitella aidoksi tyhmyyden ylistykseksi. Alunperin oli tarkoitus ottaa 6x150m, mutta 2x150m jälkeen Niko© oli sitä mieltä, että matkaa pitää pidentää. Jostain määrittelemättömästä syystä tein kompromissin, ja perään tulivat 300m ja 250m vedot. Vaikka juoksemisesta jaksan nurista, niin on tuo ihan oikeasti hauskaa. Seuraavalla kerralla mukaan sykemittari, että saadaan aikaa ja pulssiakin ylös. Vaikka kuinka puntilla tekee jaloille mitä, ei juoksemaan opi kuin juoksemalla, ja ensimmäisten kertojen jumit ovat aina melko mielenkiintoiset. Niin tälläkin kertaa, ja tuo jalkajumi löi viimeisen naulan arkkuun, ettei Sykkeelle tullut lähdettyä. Yritin juoksujen jälkeen vanhaa kikkaa, eli suhteellisen rentojen hyppyjen tekemistä paikkojen avaamiseksi, tällä kertaa ~100cm laatikon päälle. Ei auttanut. Huomenna on sitten taas uusi päivä ja uudet huvit. Ainakin toivottavasti.

Pitikin satuttaa itseään näin loman kynnyksellä

Tulihan se sieltä, vuoden 2012 ensimmäinen urheiluvamma, sikäli kun ruhjeita ei lasketa. Tarina on sinänsä jo lapsuuden saduistakin tuttu, sillä apina löytää kyllä tiensä ylös, mutta alastulo onkin sitten ongelmallisempi. Vai oliko se kissa, samapa tuo. ~1m korkeat nojapuut oli varattu, niin fiksuna miehenä päätin mennä sitten ~1,7m korkeille. Ylöspääseminenkin oli pieni ongelma, mutta eivät pienet esteet ole apinalle kuin hidaste vain. No, sitten hieman dippipunnerruksia ja heilumisia, kunnes ote kirposi. Matalammalla laitteella on voinut turvallisesti vaan tiputtautua jaloilleen, ja kädet on voinut pitää paikallaan. Korkeammalla se ei toiminutkaan, mies kyllä rytisi alas mutta hartiat eivät nojapuiden välistä mahtuneet. Mitään ei onneksi mennyt sijoiltaan, vasen käsi pyörähti suhteellisen siististi alas, ruhjeiden kera toki. Oikea käsi taas muljahti ikävästi, ja rinta-, olka- ja hauislihakset olivat aika kovassa venytyksessä.

Paikalla olleet senioripolven edustajat tiesivät kertoa, että kipu tuollaisesta seuraa vasta ylihuomenna. Tänään se rajoitti sen verran, että kuntosaliosuus vaihtui ratajuoksuun. Samalla meni pipariksi talven ensimmäinen PYT-testi miesten kuulalla. Nyt vain odotellaan pelonsekaisin tuntein aamua, joutuuko tuota parantelemaan 2 päivää vai 2 viikkoa.

Sallittu herkku ihan jokaiselle: MPM-proteiinitoffee!

Tänään tuli tehtyä sen luokan innovaatio, että pärinä vaan kuuluu kun kansa laihtuu. MPM:n kokeilukeittiö on ollut pidemmän aikaa tauolla, mutta herkistely on tottavie tuottanut tulosta, ja tänään tärähti! Olen saanut melko nuivaa vastaanottoa tehdessäni leivontakokeiluja proteiinijauhoilla, mutta sehän ei miestä lannista! Eilen viimein saapui fatnesstukun tilaus, ja voisin kirjoittaa oman purnaamisen tuostakin, mutta jätetään se myöhemmäksi.

Koska kaikkea uutta on kiva kokeilla, oli mukana satunnaisten patukoiden lisäksi myös fitnesstoffeeta. Oli oikeastaan aika hyvää, kunhan vain muistaa, että omat makuhermot on lapsuudesta asti turrutettu sokerimössöllä. Ja siitähän se idea sitten lähti, koska toffeeta on helppo tehdä itse, onnistuuko proteiinipitoisen toffeen tekeminen? Ei muuta kun kokeilemaan! Proteiinijauhona oli itselläni Scitec Nutritionin 100% Whey Protein Professional, mansikka-valkosuklaa.

1. Otetaan ehjä teflonpintainen paistinpannu, sekä yksi kappale helloja. Eikä sitten muuta kun lämpöä päälle!
2. Pannulle voita semmoinen määrä, mikä ruokalusikkaan hyvin mahtuu. Itselläni se oli 25 gramman näköre. Heitä pannulle. Vaikka taikinan syöminen kesken leivontaa on ihmiselle täysin luontaista, suosittelen ettet tee sitä nyt.
3. Kuten tv-kokkiohjelmissakin, rasvahan on jo sulanut! Ei muuta kun 1dl sokeria sekaan, ja heti perään 1,5dl maitoa. Rasvaisempi = parempi maku. Sekoittele puuharukalla.
4. Anna kiehua hetken aikaa.
5. Lisää proteiinijauhe keitokseen, itse latasin 60 grammaa. Tämän vaiheen jälkeen keitos sakeutuu melko nopeasti, joten jauhopaakut kannattaa rikkoa ajoissa. Sekoita raivon vimmalla, ettei pala kiinni.
6. Kun mönjä näyttää mielestäsi hyvältä, lätki se melko nopeasti esimerkiksi muffinivuokiin. Jos jätät sen pannuun jäähtymään, se ei siitä irtoa ennen kuin Paavo Väyrysestä tulee presidentti.
7. Jäähdytä. Nauti. Ahmi. Valmistukseen meni itsellä noin 10minuuttia!

Voila!

Koska kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea ohjekohtia, kerron teille vain ainesosat vielä luettelossa.

25g voita

1dl sokeria

1,5dl kevytmaitoa

60g proteiinijauhetta

Alla on taulukko lasketuista ravintoarvoista, ja verrattu sitä Omar-toffeeseen sekä fatness-toffeeseen. Vaikka luvuissa on erityisesti hiilarin kohdalla suuri ero, haluan silti tuoda mielipiteeni julki: karppaus on urpojen hommaa. Monipuolinen ruokavalio kunniaan!

Ps. Näitä voi puristella samalla lailla kun Omareita!

Näin paloi 141g rasvaa

Aamulla piti mennä juoksemaan pirkkahalliin, mutta väsytti sen verran että päätin siirtää tämän torstaille. Oikeastaan nukahdin herätyskellon päälle, mutta ollaan siitä hyshys. Sensijaan tänään tuli se kaunis päivä, kun koeajoin ensimmäistä kertaa uudet pertsan Carbonliteni! Ihan hyvän tuntuset kapulat oli, mutta omat voitelutaidot ja Tampereen latujen kunnossapito eivät sitten kiitosta juuri saakaan. Latujen edellisestä ajamiskerrasta oli nähtävästi pieni ikuisuus, latu-ura kuin pommin jäljiltä ja ladun vieressä oli pienoinen Grand Canyon juuri siinä, mihin sauvat pitäisi tökätä. Kun vielä valitsin voiteen välille +1 - -3, niin eihän se pitänyt vaan jäätyi. Kun potkut eivät pidä ja sauvat uppoavat yhtäkkiä lumihankeen, on hiihto lievästi sanottuna hankalaa, mutta ainakin hengästyy jos ei muuta. Saldoksi tuli aika lailla 1h, keskisyke 165 ja maksimisyke 185. Keskisyke on korkea, mutta tulee alas nopeasti jos vaan jaksaa sivakoida. Mittariin oli asetettu painoksi 7kg todellista vähemmän, ja se ilmoitti kulutukseksi silti 991kcal. Sillähän laihtuu jo 141grammaa!

Rakas ystäväni Olli© heitti haasteen penkkikilpailuun, ja haluaisinkin vinkkejä minkälaisen pokaalin teetän pojalle, hän kun on voitostaan niin varma. Ajankohta on taktisesti teekkariwapun loppupuolella, 28.4. klo 10.30 reiluilla säännöillä, eli perse penkissä ja pompauttaa saa niin paljon kuin rintaranka kestää. Toinen toveri Niko© antoi ihan hyviä vinkkejä, omat isojen liikkeiden reenit kun on koostunut lähes pelkästään 3-4 ison sarjan tekemisestä, ja kaivannut jotain siihen rinnalle.

Osuttiin penkkipäivänä samaan aikaan salille, ja omien, tällä kertaa onnistuneiden sarjojen jälkeen innostuin tekemään perässä räjähtäviä punnerruksia lattialta. Tarkoitus oli tehdä normaali punnerrus sen verran terävästi, että samalla vauhdilla pääsi laskeutumaan noin 30cm korkeudella olleiden steppilautojen päälle suorilla käsille. Kun näitä pisti 3 sarjaa niin pitkinä kun terävinä pystyi tekemään, niin kyllä kädet muistuttivat vielä seuraavanakin päivänä.

Saako toiminnallisella harjoittelulla vatsalihakset, vai jotain muuta?

Jos aamulla ei yhtään huvittaisi herätä ja lähteä salille, siitä voi päätellä vain sen, että reeni menee joko täysin pieleen, aivan nappiin, tai sitten jotain siitä väliltä. Tänään se meni nappiin! En tosin meinannut uskoa tätä siinäkään vaiheessa, kun olin lämmitellyt puoli tuntia pallon ja keppien avulla sekä venytellen. Nivelet eivät tuntuneet liikkuvan sitten mihinkään, ja lihaksetkin olivat notkeat kuin 20 vuotta vanhat Hakkapeliitat.

Itselläni meinaa veri aina kiehahtaa, kun kuulen sanan TOIMINNALLINEN HARJOITTELU. Siitä seuraa välittömästi mielleyhtymä kaverista, joka on raahannut keskelle salin ainoaa kulkureittiä violetin jumppapallon, jonka päällä hän tekee silmät sidottuna yhden jalan kyykkyä levytanko selässään, toisella jalalla harjoittelee karatepotkuja ja hyräilee samaan aikaan muinaisia kiinalaisia taistelulauluja. Voi olla, että itselleni käy huonosti maailmanlopun tullen, kun maajäristyksen keskellä joudun kantamaa omaisuuttani turvaan, samalla potkien demoneita muualle ja hakemaan rohkeutta näistä hymneistä. Otan kuitenkin tietoisen riskin, ja en valmistaudu tuohon hetkeen ainakaan punttisalilla.

Fiksumpi valmistautumistapa, sanoisin.

Mutta joudun kiittämään erästä, ilmeisesti toiminnallista harjoittelua harrastanutta henkilöä tämän päivän onnistumisesta. Hän oli latonut salin ainoaan penkkiin 90kg rautaa, ja kiersi rauhallisella rytmillä suorituspaikkojen välissä, enkä tekemisestä ottanut ihan täyttä tolkkua. En vaivautunut edes kysymään välissä tekemistä, totesin vain että tänään ei siis ole penkkipäivä. Lämmittelyjä varten olisi pitänyt purkaa koko setti ja asettaa pitimet orangin käsille sopivaksi. Rinnallevedossa lämmöt 2x3x60kg, ja vähän alkoi jo tuntua paremmalta. Tällaista saatiin lopulta tänään rykäistyä

Rinnalleveto 3x3x77.5kg

Vauhtipunnerrus 2x5x60kg & 3x5x70kg

Bulgarialainen askelkyykky Smithissä 3x5x60kg (per jalka)

Vatsat ristitaljassa maaten 2x(15x30kg+15x25kg yhteen putkeen)

+ Maisemakuntopyöräily 10min

Liikkeitä tuli vain neljä, mutta jokaisessa kelpo onnistuminen! Vauhtipunnerruksessa kokeilin ennätystä 90kg:lla, mutta enpä onnistunut. Ei kuitenkaan mikään ihme noiden 5 sarjan jälkeen, tuoreilla käsillä olisi voinut mennäkin.

Olen rakastunut noihin vatsalihasten tekemiseen taljassa. Tarkoitus oli tehdä kahdesti tuo setti jonka teinkin, ja olivat myös pirun tiukkoja. Päätin ennen ensimmäistä sarjaa, että jos jostain syystä en tee loppuun asti, kirjoitan vihkoon novellin aiheesta "no miksi en". Tulipahan motivaatiota puristaa loppuun asti :)

Menestyäkseen täytyy uskaltaa myös epäonnistua

Huhhaijakkaa, tänään ilmottauduin sitten SM-kisoihin. Eikä mihinkä tahansa SM-kisoihin, vaan saappaanheiton halli-äsämmään. Bileet on pirkkahallissa perjantaina 2.3. noin klo 16 eteenpäin, saavuhan siis paikalle! Ilmoittautuneita on tällä hetkellä 30 miesten yleiseen sarjaan, ja tavoitteena on se, etten häviä kymmentä metriä toiseksi viimeiselle. Kaikki muu on plussaa! Idea lähti siitä, kun kaksi eläkeikään päässyttä rouvaa heitteli pirkkahallissa saappaita, ja näytti pirun hauskalta. Kaiken lisäks kehottivat lähtemään kisailemaan, eikä siinä voinut sanoa muuta kun joo! Elämässä on jo 2 heittoa takana, pituudeltaan noin 7 metriä. Sääli, että siinä vaiheessa tuli vastaan pressu.

Tunnelmakuva vuoden takaa. Tekee aivan älyttömästi mieli noita <3

Muuten päivä meneekin taas kerran kategoriaan "ynnä muut". Jo akrobatiaosiossa aamulla sai huomata, että virkeys jäi kotiin laiskottelemaan, vaikka mies lähti puurtamaan. Kysyy muuten yllättävän paljon rohkeutta hypätä ensimmäistä kertaa pukilta voltilla noin metriä alempana olevalle pienelle patjalle. Jos hyppää suoraan ylöspäin kuten kuuluisi, luulee lyövänsä päänsä, ja eteenpäin ponnistaessa ei osu patjalle. Kaiken lisäksi temppu ei näytä miltään. Kuularinki oli hallilla uusittu, mutta sitäpä ei päässyt käyttämään, kun liimat olivat vielä kuivumassa, ja myöskin etulankku puuttui. Päädyin sitten kiskomaan kuntopalloa ja kiekkoa pressuun mieli maassa, kuulanheittotuloksia kun olisin halunnut saada ylös :/ Penkkiäkin tein, mutta aika flopiksi meni, eikä siitä sen enempää. Hang Snatchissa sentään melko kevyesti 3x5x40kg, eli siinä isompia kohti.

Olen varmaan aiemminkin sanonut, että ei ole turhia päiviä, tai muuten on koko elämä, kuten CMX totesi. Täytyy tuota uskoa, oli tämä päivä kuitenkin ihan keskinkertaisen kelvollinen lopulta :)

Idiootin tunnistaa jo kaukaa. Mutta mistä?

Luulin tähän päivään asti, että oma maksimisykkeeni on 193. Tuonne asti olen ladulla saanut itseni vedettyä, ja yhtään enempään ei ollut rahkeita, vaan tuli aivan totaalinen sippaaminen. Pieni adrenaliiniryöppy teki näköjään kuitenkin ihmeitä, kun koulun lumifutisturnaus vaihtu omasta tahdosta riippumatta vapaapainiksi. Vältän viimiseen asti tilanteita, missä on mahdollisuus ajautua tappeluun, mutta joku raja siinäkin menee että mitä kaikkea on valmis katselemaan. Toisia en suostu lyömään tai potkimaan, mutta painiminen on asia erikseen. Koko vääntämisessä en edes huomannut väsyneeni, ja mittari näytti maksimilukemaksi 197! Ihan muikea lukema.

Yliopistolla ollessa hienoimpia asioita on ollut se, että sieltä puuttuu kokonaan se ihmistyyppi, jonka ainoa hupi on riidan haastaminen. Tai näin luulin tähän päivään asti, kunnes tuli tuo viimeinen peli. Tiedättehän, toisista vain näkee jo kilometrin päähän, että kyseessä on täysi urpo. Jos ei sytytä, käykää lähimmän ammattikoulun tupakkakopilla. Jos ette sieltä löydä yhtäkään tällaista kullannuppua, voin henkilökohtaisesti etsiä sellaisen näytille.

Näinkö helppoa se on?

Muutama peli tuli kuitenkin pelattua ihan rehellistä potkupalloakin umpihangessa, ja jos tuo ei hapota, niin ei sitten mikään.Vaikka kuinka oli tarkotus parantaa syksyllä hapenottoa, niin aika heikonlaiseksi on jäänyt tuo taaskin, ikävä kyllä. Tavoite olisi jaksaa juosta 800m alle 2.40 kesällä, jotta vanha 7-otteluennätys paukkuisi oikein kunnolla, mutta tällä hetkellä ollaan todennäköisesti aika kaukana tuosta. Huomenna joka tapauksessa siirrytään taas mielekkäämmän ruuminkulttuurin pariin, kun aamulla kutsuu telinevoikka-/puntti-/loikka-/heittoreeni pirkkahallissa!

Kännissä olen ääliö

Tulipahan taas todettua, ettei kaljanjuonti ole sen arvosta, että sen takia kannattaa pilata myös 2 seuraavaakin päivää. Lauantaina oli ehkä paras opiskelijatapahtuma mitä Tampereella järjestetään, ja hauskaa oli tänäkin vuonna. Mutta eipä tuo asia olisi muuttunut, vaikka olis juonut vaan yhden muuten vaan, enemmän se asia muita tuntuu haittaavan. Pääsin nukkumaan melko selvin päin noin kahdelta, ja nukuin 6-7h unet, mutta sunnuntai meni silti aivan kuutamolla ollessa, eikä tänäänkään ole kovin skarppi olo ollut. Alkoholi, huonot unet ja huono ruokailu tekevät yhdessä kropalle vain jotain semmoista, mitä en oikeastaan kaipaa, en ollenkaan.

Insuliini<3

Huonoja unia paikataan vielä ensi yö, ja tämän päivän punttireeni pirkkahallissa oli jo vähällä peruuntia väsymyksen takia. Muutaman tunnin oloa tutkistelin, ja totesin että mennään tekemään kevennetysti. Ulkopuolisia olisi pitänyt ainakin huvittaa se, että ainoa liike oli tänään, tättärää, penkki! Rakas veljeni unohti ottaa reenishortsinsa mukaan, ja teki penkkiä sitten armeijahousut mallia M05 jalassaan. Kun kerran oli varmistaja mukana, niin normaalin sarjan päälle otin vielä muutamat negatiiviset toistot isommilla painoilla totuttelumielessä. Viikon salitauko oli tehnyt ihan hyvää, ja 4x2x85kg nousi melko vaivattomasti, mikä tarkoittaa että eteenpäin mennään. Negatiivisina 2x95kg ja 1x100kg, mitkä tuntuivat oikeastaan melko hyviltä! En tuosta markan nousemisesta ota painetta, sen sijaan 105kg on seuraava isompi etappi. Tähän liittyy järkeen perustumattomia tunnesyitä, joita voin ruotia sitten kesälämmöillä :)

Väsymys alkoi painaa sitten hyppyjä tehdessä. Ponnistukset tasamaalta 105cm laatikkopinon päälle olivat melko helppoja. Hiekkalaatikolla hyppimiseen voimat eivät vain riittäneet, joten pakkasin nöyrästi kassini ja otin suunnaksi Hervannan. Kun ei pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi, on parempi muistuttaa itselleen, että pieni askel oikeaan suuntaan on parempi, kuin suuri askel väärään suuntaan.

Viikon paras uutinen: Tiedossa muutto Taiwaniin!

Noniin, nyt se sitten varmistui! Tämä mies lähtee alle vuoden päästä Taiwaniin puoleksi vuodeksi! Kaupunki on maan kolmanneksi suurin, 2.6 miljoonaa asukasta. Lämpötila tulee pyörimään siellä 22-32 asteen tienoilla keskimäärin, mutta ilmasto on tarinoiden mukaan tropiikin maista hellävaraisimpia.

Täältä löytyy Taiwan!

Tämä Feng Chia University oli myös mieluisin vaihtokohteeni, ja onneksi pääsin sinne. Olen ainoana lähdössä koulultamme tuonne, ja ilmeisesti siellä ei eurooppalaisia muutenkaan ole hirveästi. Tuo ei sinänsä häiritse, eurooppalaista elämänmenoa näkee Euroopassa, aasialaista Aasiassa. Seuraava Google Mapsin kuva aiheuttaa pientä hymyä vakavan suomalaisenkin huulille.

Kuva todellakin on kampusalueelta. Ellen aivan väärin tulkitse, uima-allas on 10-ratainen ja 50m pitkä! Tavalliset uimahallit ovat Suomessa 6 rataa ja 25m. 50m uiminen on täyttä luksusta 25m kaakeleihin verrattuna! Tenniskenttiä, juoksurata... aktiviteettejen puutteeseen ei reissun pitäisi ainakaan kaatua. Aivan yliopiston vieressä sijaitsee kaupungin Feng Chia shopping town, jos reissun aikana sattuu tarvimaan vaikka parin uusia sukkia. Alan pikkuhiljaa tajuta, että pääsen oikeasti elämään tuonne!

Mutta kotisuomessa ei ole mitään vikaa! Viikonloppu on vierähtänyt levon ja pienimuotoisten opiskelijakarnevaalien muodossa. Tänään olisi tarkoitus ahtaa vatsa täyteen mm. kaikkea, jotta on energiaa painaa uusi viikko täysillä eteenpäin!

Ps. Järkytyin taas vaihteeksi viikonloppuna siitä, kuinka osalla ihmisistä ei ole pienintäkään käsitystä ravitsemuksen perusasioista. Ei mulla muuta.

Kehu päivässä tekee hyvää

Aamulla kun kello soittaa, joutuu silloin tällöin tosissaan miettimään, että minkä ihmeen takia tässä ollaan nousemassa. 7.30 en millään uskonut, että tästä päivästä voi tulla kovin hyvä, mutta väärässähän minä olin, kuten tavallista. Hetken aikaa kun olin pohtinut elämän tarkoitusta ja lapioinut extra-annoksen aamupuuroa naamaan, sain itseni kammettua kohti Pirkkahallia koska en viittinyt jättää menemättäkään. Kun aamulla ennen yhdeksää ajaa kohti nousevaa kevätaurinkoa, mieliala nousee kummasti! Jos elämässä voisi painaa pausea niin olisin jäänyt tuohon hetkeksi.

Parasta!

Pitihän se testata.

Pirkkahalli on siitä hieno paikka, ettei siellä tarvi juuri reenata yksin, vaikka yksin tällä kertaa jouduinkin lähtemään. Kolmessa telinevoimistelukerrassa tapahtunut kehitys on jotain paljon enemmän kuin uskoin. Saa nähdä kuinka kauan menee haparoivista kuperkeikoista voltista jaloilleen alastulemiseen, annan kuulua tuosta varmasti! Hallilla on messut, ja kaikki mahdolliset hyppypatjat ja aidat oli ahdettu b-halliin, mutta suuri kiitos henkilökunnalle siitä, että kuularinki ja hiekkalaatikko olivat vapaita!

Nuori polvi loisti tänään poissaolollaan, mutta tuo vanha kaarti on myös aivan huippusakkia! 50v+ porukassa huomaa aika nopeasti, että aika untuvikko sitä itse on vielä. Tuon ikäisten juttuja kannattaa sensuroida tietysti jonkun verran, mutta positiivinen palaute ei silti mene koskaan hukkaan. Yhden kanssa jutellessa tuli puheeksi vanha liikunnanopettajani Esa Utriainen, ja totesi ohimennen, että allekirjoittaneelta löytyisi kyllä raamia enemmän heittäjäksi kuin Esalta, mitä kuuntelin hieman ihmeissäni. Samaa linjaa jatkoi toinen herrasmies reenin lopuksi, oli aivan varma että nostan penkistä vähintään 120kg. Olen ilmeisesti siis heikko läski :)

Sain myös mieltä lämmittäneet tunnustukset yli 15m 7,26 PYTeistä, ja puhe siirtyi samalla Arsi Harjuun. Arsin ennätys tuossa näyttää olevan 18.70m, siinä voisi olla yksi pitkän tähtäimen tavoite lisää. Hiekkalaatikolla tein kolmiloikkaa, ja eräs herrasmies halusi välttämättä ottaa kisan vauhdittomassa 3-loikassa! Tasoituksena annoin hänelle noin 4m vauhdin, ja aika tasan 800cm lukemille molemmat pommitimme. Tasapeli tuosta kait tuli, samapa tuo. Jos heitoissa vertaus Arsiin lämmitti kovasti, niin yhtä kova juttu oli tassua hyppiessä tullut kysymys, olenko pikaluistelija! Pikaluistelijan reidet olen halunnut siitä lähtien kun puntilla aloin käydä, eli oikeita asioita on tehty. Pomppu kulki sinne päin, 300,4cm ei pyöristynyt uuteen ennätykseen ollenkaan.

Päivän saldo oli 45min telinevoimistelua & 1h45min yleisurheilua aamulla, illalla 1,5h lentopalloa ja siihen vielä päälle venyttelyä 2x30min. Voin kertoa, että veto alkaa olla aika poissa. Huomenna pitäis vielä aamulla jaksaa ennen viikonlopun karnevaalia. Siihen auttaa hyvä ruoka ja unet!

Tiedätkö millaista on Etiopialainen ruoka? - Eivät hekään tiedä :)

Muutamia keinoja parantaa ihmisten hyvinvointia ja toisten huomioonottamista

Meillä on kuulemma uusi presidentti, ja tulos sanoo sitä että meikäläisen on ilmeisesti mentävä kiltisti kyykkyyn. Eipä sillä, MPM on poliittisesti sitoutumaton, mutta ei suinkaan puolueeton blogi, joten en tuohon tässä ota sen suuremmin kantaa. Nykyisten puolueiden rinnalle olen jo pitkään haaveillut perustavani Reiluuden puoluetta©! Puolueen linja perustuu "Kohtele toisia kuten haluat itseäsi kohdeltavan" -nimiseen lausahdukseen, jonka kristilliset piirit perkule ovat omineet omaksi keksinnökseen! Nyt kun puolueen perustamispuhe on pidetty, voisin esitellä muutamia linjauksia

• Liikalihavuuden hoitoon tulee tarjota mallia "Aasi ja porkkana". Kun purilaisen saa juostua kiinni, sen voi syödä.

•  Makeisvero tulee poistaa lisäravinteiden ja kivennäisvesien osalta. Heti eikä välittömästi! Syökääpä soijaproteiinia niin tiedätte mistä puhun.
• Omasta saamattomuudesta työttöminä olevien tukiviidakkoa pitää harventaa. Tähän suositellaan maailmalla melko laajasti vallalla olevaa "Työ&palkka"-mallia.
• "Köyhyyden" ehkäisemiseksi tulee ottaa käyttöön rinnakkaisvaluutta. Sillä ei saa ostettua älypuhelimia, valmisaterioita, autoa, alkoholia, maksullisia tv-kanavia, etelänmatkoja saati sitten hiustenpidennyksiä. Sen sijaan sillä saa ostettua terveellistä ruokaa ja lenkkikengät, joilla voi kävellä aivan mihin haluaa. Kummasti katoaa iso osa "köyhyydestä", kun joutuu priorisoimaan.

• JA SITTEN TÄRKEIN! Nykyisin suomessa on asiat melko hyvin, mutta perustaisin ehdottomasti Urheilupaikoillakäyttäytymisnormistonmäärittämisministeriön.
• Sen ensisijaisena tehtävänä on takoa jokaisen ihmisen päähän, miten liikuntapaikoilla käyttäydytään. Muidenhuomioimisministeriön kanssa se tekee paljon yhteistyötä.
• Niin kuntosalilla kuin yleisurheilukentälläkin on erittäin suuri vaara satuttaa itsensä. Joskus se on jopa todennäköistä. Tositapahtumia, ikävä kyllä...
• Tätä voi edesauttaa erittäin paljon, mikäli asettautuu kiekkohäkin eteen rukoilemaan ja miekkailemaan ilman kanssa puukepillä, kun toinen on heittämässä 2kg metallikiekolla.
• Jos toinen ihminen on tekemässä tempausta, hänen ja kyykkyhäkin välissä olevaan metrin tilaan sujahtaminen ei onnistu ihan jokaiselta. Siihen pystyvät vain parhaat.
• 50-kiloista potkupalloilijaa sattuu luultavasti enemmän kuin 100kg pikajuoksijaa, kun potkupalloilija päättää juoda vetensä keskellä ykkösrataa.
• Sokkona läpi kuulantyöntösektorin käveleminen on turvallisempaa kuin venäläinen ruletti, ja myöskin paljon enemmän harrastettu
•  Sähköshokit ovat vaarattomia ja vilkastuttavat verenkiertoa. Näillä voisi palkita seuraavista saavutuksista
• Monen suorituspaikan varaaminen itselleen levittelemällä tavaransa kaikkialle. Tämä tosin on täysin luonnon entropialakien mukaista, mutta tuomitsen sen silti.
• Painojen jättäminen telineisiin ja suorituspaikoille oman suorituksen jälkeen.
• Hiihtoladuilla käveleminen
• Toisen keskeyttäminen yhtään katsomatta, missä vaiheessa sen tekee.

Olispa pian vaalit. Sitä ennen voin todeta, että rinnallevedossa 3x5x72,5kg oli paperia, vaikka kreatiinitauko alkoi 2 viikkoa sitten!

Puhdas huippu-urheilu illuusiona

Nää pakkaset vois pikkuhiljaa mun puolesta alkaa riittää. Sain juuri eräältä herrasmieheltä tarjouksen, josta oli yllättävän vaikea kieltäytyä. 50km perinteisen Finlandia-hiihto. Huomenna asiasta on pieni palaveri, palaan tähän kun tiedän asiasta enemmän. 2 peräkkäisenä vuonna tuon verran on jo tullut heitettyä. Foreca kuitenkin lupaa kovaa pakkasta myös ensi viikolle, mikä on yksi haasteista tämän suhteen.

Olen ollut sydäntä myöten katkera urheilijoille, jotka lähtevät talvella lämpimään poukkoilemaan. Tilanne on joka tapauksessa se, että vuoden päästä olen myöskin itse lämpimässä noin 4-6kk ajan. Virallisesti tuo on opiskelureissu, mutta sekaan mahtuu varmasti paljon muutakin. Kohdepaikka sijaitsee Aasiassa, ja jos kaikki menee nappiin, virikkeet tuolla ovat vähintäänkin erinomaiset. Ensisijainen hakukohteeni oli yliopisto Taiwanissa, jossa pihamaalla on mm. pitkä uima-allas, juoksurata sekä miljoona muuta. Tähän kun lisätään paikallinen ruoka ja matkustamismahdollisuudet niin avot, vain mielikuvitus on rajana. Mahdollisesti jo ensi viikolla selviää miten miehellä kävi, jännityksellä odotetaan.

Olen lukenut viime aikoina dopingista paljon, kirjoista Werner Reitererin Positiven ja Dopingin mustan kirjan. Työn alla on kirja "Piikit ja pillerit - suoraa puhetta dopingista" sekä "Doping voittaa aina". En pidä dopingia enää niinkään pahana tai hyvänä, vaan asiana, kun puhutaan huippu-urheilusta. Lisätään vielä yksi asia, joka täytyy muistaa aina dopingista puhuttaessa. Doping ei itsessään tee kenestäkään lyömätöntä, vaan jokaisen kehitysaskeleen eteen on itse tehtävä hurjasti töitä. Myös F1:ssä voit voittaa hieman huonommallakin autolla, mutta se on paljon vaikempaa. Kehonrakennuksen jälkeen pahin steroidilaji kuitenkin on luultavasti rakas lapseni yleisurheilu. Heitetään pari knoppia

• Vuosina 2003-2007 miesten 100m juoksussa 10.00s alittajia oli vuosittain 6-8. Pekingin olympiavuonna 2008 heitä oli 14, vuonna 2011 jo 20kpl. Heistä Jamaikalaisia 7. Ensi vuonna luku on luultavasti huikeampi Lontoon olympialaisten takia

• Ensimmäisissä yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä 1983 ainakin 38 urheilijaa narahti, joista noin 17 amerikkalaisia. Suuri määrä ja suuret nimet saivat järjestäjät huomaamaan, että ilmiantamalla heidät he tuhoavat koko lajin ja kisat. Sanktioita ei lopulta seurannut. (Lähde, pikajuoksija kisoista, Cliff Wiley). Kenellä olisi pokkaa narauttaa mm. Usain Bolt? Mies on parasta, mitä yleisurheilulle on pitkään aikaan tapahtunut.
• Itä-Saksan valtiollisessa dopingohjelmassa saatiin dopingilla parannettua mieskuulantyöntäjien tuloksia 2.5-4m verrattuna puhtaaseen urheiluun. Arsi Harjun olympiavoiton jälkeen Aamulehden urheilutoimittaja juttutti itse miestä ja valmentajaa, ja lehteen päätyi seuraava mietelause. "Niin. Ehkä kukaan ei voi työntää kuulaa ilman kiellettyjä aineita yli 20 metriä. Mutta yli 21m kylläkin voi." (Al 25.9.2000). Monitulkintainen lause.

• Kestävyysjuoksussa ei ole vieläkään käytössä hemoglobiinirajoja, toisin kuin hiihdossa.
• WADA:n hyväksymiä laboratorioita on länsisessä Euroopassa 33kpl. Afrikassa ja Amerikassa YHTEENSÄ 5kpl. Ei muuta. Siinä saa savannilla aika kovaa juosta pissapurkin kanssa.

Kun kaikki ovat samalla viivalla, en näe varsinaista ongelmaa. Olympia-aatteen kanssa huippuyleisurheilulla ei juuri ole tekemistä, ja puhun nyt pääosin top10-ihmisistä 90% lajeissa. Ongelma tulee siinä, mikä on huippulahjaikkaiden & -ahkerien, puhtaan urheilun edustajien asema. Kehonrakennuksen tapaan eri sarjat puhtaille ja suorituskykynsä maksimoineille? Aineiden salliminen? Kun rahaa pyörii mukana valtavasti, on lääketiede mukana urheilussa. Reilua se ei ole, mutta elämä on kilpailua.

Ai niin. Huomasin, että olen nuoresta asti kantanut mukanani erittäinkin vahvaa dopingainetta, kertaakaan onneksi käyttämättä. Miten hankinta olisi ammattilaisille hankalaa, kun minullekin äiti on adrenaliiniruisketta ihan tyrkyttänyt.

Muutama oleellinen asia rasvan muuttamisessa lihakseksi.

Ja kun viimeksi jutun juoni olivat lisäravinteet, niin todetaan nyt vielä, että ne ovat yhtä tyhjän kanssa ilman oikeaa ruokaa. Jutellaan siis niistä. Tarinaa on taas melko pitkänlaisesti, mutta näiden asioiden sivuuttaminen on pelkästään tyhmää. Mitään kun ei saa ilmaiseksi.

Ensimmäinen prinsiippi kertoo yksinkertaisesti sen, lihooko ihminen vai ei. Kaikki syömäsi kalorit kertyvät rasvaksi, jos et kuluta niitä. Piste. Fysiikan lakeja vastaan on melko hankala taistella, mutta aina voit yrittää. Toinen prinsiippi taas kumoaa edellisen, vaikka juuri äsken kielsin yrittämästä. Ei siis ole sama, mitä kaloreita syöt. Olen viettänyt kirjojen ääressä näiden asioiden tiimoilta aivan liikaa tunteja viime aikoina, mutta on sitä päähänkin jotain tarttunut. Vuoden painokäyrä näyttää tällä hetkellä tältä

Eli aika komealla tavalla ylös mentiin, mutta viime vuodesta aloin muuttaa käyrän suuntaa jo tammikuun alussa. 2kg lähti heti iltahiilareita vähentämällä, mutta sitten onkin huomattu ettei 8kg/kk kiristäminen vain ole mahdollista. Tasaisesti tuo on kuitenkin pudonnut, piikki 104kg:hen tuli reilusta plussakaloripäivästä, jolloin kuitattiin muutama mieliteko kerralla pois. Mutta mitä tapahtui?

Myönnetään ensin, että en ole ikinä tarkotuksella dieetannut tai bulkannut, joten tässä haetaan teorioille käytännön vahvistusta. En oikeastaan mennyt juuri miinuskaloreille, kun en ole varma miten voima kehittyy silloin. Yleisesti on vallalla käsitys, ettei samaan aikaan voi polttaa rasvaa ja kasvattaa lihaksia, mutta en usko siihenkään. Samalla sekuntilla tämä ei tietysti onnistu, mutta rytmityksellä kyllä. Reeneistä 90% teen aamuisin, ja näinä päivinä aamupala on puuroa, hedelmiä ja proteiinikaakao, ja lounaallakin perunoita ja leipää uppoaa sen kummemmin laskematta. Iltaa kohti sitten hiilarit vähentyvät, ja päivällinen on usein mennyt jauheliha-kasvismössön käärimisellä tortillan sisään, ja iltapala on samansuuntainen. Kun karkeasti ymmärtää, mikä on polttoainetta, ja mikä on rakennusainetta, pääsee jo pitkälle.

Rahka voi olla kuivaa ja mautonta. Tai sitten voit tehdä näin.

Perusteena tuolle on se, että ennen reeniä on hyvä ladata glykogeenivarastot täyteen, jotta jaksaa tehdä sen mitä pitääkin. Kun ne sitten tyhjenevät, kannatta ne täyttää elimistön palautumisen takia. Punttireenin jälkeen kropalla on ihan tarpeeksi korjattavaa, eikä sitä kannata rasittaa yhtään enempää rajoittamalla energiansaantia. Iltaa kohden en taas ole nähnyt tarpeeksi suuren hiilihydraattimäärän syömistä tarpeelliseksi, vaan antanut sille fyysistä lepoa ja täyttänyt vatsaa pääosin kasviksilla, lihalla ja maitotuotteilla. Siinä mennään karkeasti metsään, jos lepopäivänä aletaan kitsastella syömisestä paljon. Sehän on päivä, jolloin kropan pitäisi levätä ja parsia itseään kasaan! Itsensä nälässä pitäminen tällöin on yhtä fiksua, kuin "autottoman päivän" aamuna jättää oma auto pihaan, ja soittaa taksi. Näinä päivinä pelastavat rahka, reilut hedelmävuoret, smoothiet, liha- ja kasvispainotteiset ruuat, hiilareita kuitenkaan unohtamatta. Kaikkein isoin etu tästä rytmityksestä on ollut terveystilan paraneminen.

Syö silmilläsi

Tämä on sitä rytmitystä, jolla toivottavasti saa rasvaa pois voimien samalla kehittyessä. Otetaan vielä nice-to-know-knoppi. Ihmisen aivot kuluttavat päivässä 140g glukoosia. Jos et syö hiilihydraatteja, tuo määrä joudutaan pilkkomaan proteiineista, joka saadaan joko ravinnosta tai lihaksista. Tässä reaktiossa proteiinista käytetään hyödyksi vain murto-osa, ja loppu menee siis hukkaan, rasittaen samalla sisäelimiä.

Ps. reenatakin täytyy, jos jotain meinaa saada aikaseksi

Tavallisen urheilijan lisäravinteet

Pakkanen repii ja raastaa luuytimiä myöten, ja joudun kohta etsimään toiset villasukat edellisen ja urheilusukkien päälle. Pidän kyllä kylmästä, mutta sisälämpötila 18 tekee pikkuhiljaa tehtävänsä.


 Pakkasjakso osui kyllä sinänsä hyvään väliin, kun oli tarkoituskin pitää tauko kaikesta repivästä ja irvistystä aiheuttavasta rehkimisestä lauantaihin asti. Kestokohmeesta eroon päästäkseen täytyisi lämmitellä vähintään tunnin verran, mikä ei kuulosta hirveän houkuttelevalta. Säälin erityisesti pikajuoksijoita, näillä lämmöillä kun hyödyllisin harjottelu taitaa olla haastatteluiden reenaaminen. Muuten, eräs kaunis päivä pirkkahallissa Lotta Haralan suusta kuului legendaarinen lause, "en kyllä ikinä sano haastattelussa, että teen vain parhaani...". Varokoot vain jos tuon joskus päästää, annan palautetta välittömästi ;) Huomenna aamulla olisi tarkotus pirkkahalleilla, B-hallissa ei tarvi ainakaan pelätä että tulisi hiki.

Mutta sitten asiaan. Lämpötilasta huolimatta aina voi syödä! Koska homma on tarkoitus pitää avoimena, ajattelin raottaa taas lisäravinnekaappiani.

Aloitetaan siitä tavallisimmasta, eli steroidit proteiinit. Aloitin "urani" FASTin tuotteilla, kuten varmaan 90% jauhonaamoista. Olen kuitenkin viettänyt Leaderin tuotteiden parissa seuraavat ajat, enkä suuremmin valittaa voi. Makuja on testattu Trooppiset hedelmät, Banaani&Vanilja sekä Mansikka. Tropiikin hedelmät näistä ehkä paras, mutta toista näin esanssista tuskin on edes olemassa. Mansikka on takuuvarma jokaiseen makuun, ja Banaani&vanilja hyvää vaihtelua, mutta myyjäkin sanoi ettei tätä pitkään kyllä hullukaan syö.

Saatan seuraavaksi siirtyä Optimum Nutritionin tavaroihin sillä tuo testimielessä ostettu 2,3kg purkki on Gold Standard 100% Wheytä on osoittautunut hyväksi, ja saman merkin kaseiinit olivat taivaallisia. Wheyn maku Caramel Toffee fudge ei toimi niinkään vesipalkkarissa, mutta maitoon sekotettuna tämä on jotain uskomatonta<3 Kaakaon 80% sokeria vaihtui saman tien tähän, 80% proteiinin kera. Oikean reunan sanko on Xtreme Whey Max -merkkistä läskiproteiinia, halvalla kun sai. Rooster Booster sticksit olivat mielenkiintoinen kokeilu beta-alaniiniin tottumattomalle. Sisältää hieman kreatiinia, betaa, tauriinia, c-vitamiinia, kofeiinia... Ei hullumpia, mutta pärjään jatkossa ilman, johan noita on syötykin.

Jos tuo Optimumin toffeejauhe oli hyvä kaakaon korvike, niin tämä on erittäin mukavaa vaihtelua rahkaan/jogurttiin/...! Banaani-toffee on maku, mutta epäilen että toffeenmaku on jäänyt purkin pohjalle, sillä ensimmäisessä puolikkaassa sitä ei ole näkynyt eikä kuulunut. Jos ehdin vain nopeasti käydä kotona välipalaa naukkaamassa, teen usein tällaisen valmiiksi jääkaappin odottamaan, sillä tämä tarvii 2h jäähdytyksen kaapissa. Sokerilla kyllästetyt makuhermot pitävät makua varmastikin aluksi vähän valjuna, mutta kokonaisuudessaan tämä ja leipa ovat yhdessä huippuvälipala.

Olen hirveän huono juomaan urheillessa vettä. Syynä on pitkälti se, että puhdas vesi ilman hiilihydraatteja, suoloja tai elektrolyyttejä yleensä, ei vain imeydy. Pelkän veden juominen aiheuttaa tunteen, kuin olisi syönyt vesi-ilmapallon. Sellainen vatsassa on melko ikävä juosta, pomppia, heitellä tai nostella rautaa.

Ja viimeiset ystäväni. Kreatiinin vaikutuksista löytyy noin kuusikymmentä miljardia tutkimusta, ja oma kokemus vahvistaa sen hyödyllisyyden. L-glutamiini on vahvistuskyvyn kannalta olennainen aine, ja plussien ja miinusten laskemisen päätin ottaa sen omiin booleihin mukaan.

Mutta tuo Mutant Cre-X12. Terveen ihmisen pitäisi vältellä aivan kaikkea tuon näköistä juomaa. Ellet ole nähnyt Tshernobylissä käynyttä smurffia, pyydänä näyte tuosta kommentilla niin lähetän, se kuvaa väriä ehkä parhaiten. Tämä on siis hienoilla mainossanoilla jatkettu hiilari-kreatiiniseos, jota en voinut vastusta. Mutta tämän aihettama piristysvaikutus on ollut lähestulkoon D-vitamiinilisien tasolla, joten säälittää kun tuo pussi aikanaan loppuu.




Sitten vielä pienimuotoinen tiedotus. MPM rikkoi juuri 10 000 kävijän rajan, ja haluaisin pitää pienimuotoisen arvonnan. En oikein vain vielä tiedä mitä tuohon antaisin palkinnoksi.