Leuka rinnasta

Edit.

Eilen blogiin on tullut vierailija sivustolta vauva.fi... Ei saakeli...
________________________________

Maanantain reeni meni sitten reisille, että kotiin lähdettiin suupielet tiukasti alaspäin naulattuina. Lauantain reeni meni ihan hyvin, mutta sunnuntaipäivä meni sitten hirveessä kiireessä ja touhussa johtaen siihen, että seuraavana yönä uni tuli vasta aivan liian myöhään, ja sittenkin erittäin katkonaisesti. En ole minkään sortin teräsmies, eli kroppa ilmottaa melko nopeasti jos vauhti on liian kovaa. Maanantain reenissä vauhti ei ollut millään tavalla kovaa, mutta liian kovaa kuitenkin. Sarjat kulkivat lukemien valossa aika samaan malliin kuin edellisessä reenissä, mutta pää se kertoi ettei tämä ole nyt hyvä. Vähän sama tunne kun ajaa moottoritiellä kolmosvaihteella yrittäen nostaa vauhtia sataan kahteenkymppiin. Vaikka kuinka käskee, niin mitään ei tapahdu.

Tehtaan tulet

Viimeinen niitti olivat levypainolla tehdyt kiertävät vatsalihakset. Ensimmäisessä sarjassa noin viidennentoista kierron kohdalla vatsasta alkoi kuului sellaista viestiä, että lounaan lihapullilla ja greippimehuilla olis asiaa, ja tarttis päästä ulkona käymään. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, vaikka useampi minuutti meni miettiessä, että juoksisiko roskakorille vai ei. Pitkään aikaan ei ole kyllä reeneissä oksennuttanut, ja tällä kertaa ei ollut varmastikaan kyseessä maitohappojen poistoyritys, vaan jotain ihan muuta.

Vähemmän överi versio

Lopulta tuo maanantai jäi arkipäivien ainoaksi reeniksi. Olen kuullut viisaammilta, että levossa ihminen kehittyy, ja ajattelin että jos se toimisi minun kohdallani myös. Lepo on kuitenkin suhteellista, koska -20 °C pakkasessa vaan on niin kivaa mennä ympäri mäkiä pyörällä nappailemassa kuvia. Kelit on kohdallaan sillon, kun tykkien päälle saa laittaa kolitsit ja tuulihousut, eikä tule edes hiki. Vajaan parin tunnin pyöräkiepahdus tuossa lämmössä saa kyllä unen tulemaan ja kropan rennoksi, eikä iltasaunan jälkeen tarvinnut nukkumattia montaa minuuttia kutsua.

Tällainen lepotauolle asettuminen syö aina miestä hieman, mutta ei neljä päivää tee tässä tilanteessa luultavasti pahaa ollenkaan. Lauantaina taas sitten lähtee, onhan silloin vuorossa taas mavet! Silloin olevat kisat jäävät lopultakin välistä, ei tästä kylmiltään ykkösiä voi lähteä repimään.

Bloggaaja raottaa yksityisyytään enemmän kuin oli alunperin tarkoitus

Tervetuloa lukijajoukkoon myös Henna-Riikka! Se piristää aina mieltä, kun tällaista taantumuksen käsissä olevaa blogia joku käy lukemassakin! :)

Pakkaset vaan paukkuu, ja hyvä niin! Noin viikon päivät niihin meni totetella, mutta nyt ei millään haluaisi luopua. Työmatkat ovat taittuneet näppärästi pyörällä, vaikkei jarrupaloja tuossa välineessä tällä hetkellä olekaan. Samalla kun kirjoitin tuon, niin huomasin että unohtuivatpa ne ostaa tänäkin iltana. Pitänee toivoa, että jonkun hypermarketin hyllystä löytyy, kun tuo erikoisliike ehti jo sulkeutua. Nykymenolla kengänpohjat kuluvat ennen kuin lumet sulavat, ja sukilla jarrutusteho ei taida olla ihan samaa luokkaa. Leikistä tekee hauskan se, että asunto on vielä sellaisen diplomityöntekijän arvolle sopivan kukkulan harjalla.

Kotinurkat on kohtuullisen komeen näkösinä

Kävin tässä pitkästä aikaa taas hieronnassa, kun olkapäät alkoivat olla siinä tilassa että niiden jäykkyys haittasi jo ojentajienkin venyttämistä. Olat kyllä murjottiin auki, mutta tunnista noin 40 min meni lopulta latsien ja hartioiden kanssa, ja sinne oli tehnyt pesän useampikin jumi. Eikä sellaisia pikku pesiä mitkä lähtevät tuulen mukana, vaan oikein jämeriä kivitaloja, joiden runtelemisessa hierojallakin valui hiki otsaa pitkin.

Hartiajumiin löytyy yksi syy, joka on muodostunut tässä vuosien varrella jo lähes kiinteäksi osaksi minua, jota varjellaan tarkoin ja josta ei helpolla luovuta. Nimittäin reenilaukku. Se on se noin metrin pitkä ja 30 kiloa painava pötkäle, jolla elämä saadaan siirrettyä paikasta toiseen. Olen omistanut muistaakseni kolme reenilaukkua täällä Suomessa, ja vanhan vaihtaminen uuteen on aina suurta tuskaa. Kun reenaamisen aloitin, hankin marketista upean Asicsin punaisen olkalaukun hintaan 10e, ja käytin sitä useamman vuoden lähestulkoon päivittäin. Siihen kiintyi, ja olen nyt siirtänyt sen Äänekoskelle palvelemaan varalaukkuna. Tällä hetkellä käytössä on musta Nike, ja vähintään yhtä kullannuppu on tuokin.

Tästä mä tykkään, tänne mä jään

Kannan itse reenilaukussa tavaraa PALJON. Selän takana laukun koolle naureskelleet lasketaan helpostikin kymmenissä, mutta sillä ei ole väliä. Kun lähdetään heittämään, niin siinä laitetaan kassit koetukselle. Hehe. Parhaimmillaan sinne sujahtaa 3 paria kenkiä, 50m rullamitta sekä jopa 4-6 kiloa kiekkoja. Juomapullo ja sheikkeri lähtevät mukaan reenistä riippumatta, ja ensiapulaukku perustarpeineen kulki myös pitkään mukana, muttei valitettavasti enää viimeiseen vuoteen. Sivutaskut täyttyvät pienestä tilpehööristä kuten vanhan liiton mp3-soittimesta ja kourallisesta akkuja, proteiinipatukoista, noin neljästä mustekynästä, urheiluteipistä ja siitä kaikista rakkaimmasta, eli reenivihosta. Siellä on kaikki, ja myös löytypalkkiolupaus jos se johonkin hukkuu.

Huomenna on aamureenin vuoro. Laukun sisältö näyttää tältä.

Treenibuustereiden käytön taito

Rakastan reenivihkoon asioiden kirjailua. Monen makuun kirjaan aivan liian paljon yksityiskohtia, mutta kun sielu tuottaa runoutta, niin parempi se on talteen paperille ottaa. Alla yksi lähiaikojen parhaista esimerkeistä siitä, kuinka oleellista informaatiota tuonne eksyy.

Revenneet housut olivat vuodelta 2007 olevan armeijan tuulihousut, mutta onneksi sieltä repsahti vain sisävuori, eli nuo ovat vieläkin täysin käyttökelpoiset! Sen sijaan kyykkyboksia ei monen salin ympäri kiertämisen ja virittelyn jälkeen onnistunut löytymään, eli ei sitten kyykätty.

Ihan pari vaan kylmiltään

Tehonlisääjien kanssa reenaaminen on laji, jossa täytyy olla tarkkana. Viime viikolla kävin Äänekoskella puntilla maanantaina sekä keskiviikkona, ja molempina kertoina vauhtia antoi vanha kunnon Neurocore. Crazea en koskaan ehtinyt kokeilla, mutta neuro toimii aivan satavarmasti ja tehokkaammin kuin vanha kunnon Jack3d. Jos noiden kanssa lisää pykälän verran reenin tehoa, niin palautumista pitäisi lisätä vähintään saman verran. Nyt kävi niin, että torstain lepäsin, perjantaina menin nopeasti pirkkahalliin tekemään suunnitellusti vain lämmittelyn ja pari kevyttä työntöä. Lauantaina piti mennä aamupuntille, mutta kun silmät olivat ristissä ja pää täysi nolla, niin nukuin sen sijaan pari tuntia ajateltua pidempään, ja olin totaalisen pihalla koko päivän.  Vielä sunnuntaiksikaan en ehtinyt ihan kasata itseäni reenikuntoon, eli yhtäkkiä kalenteriin tulikin neljän päivän reenaamaton pätkä. Kroppa vaatii sen mitä se tarvii, mutta en uskonut että alkuviikon reenit olisivat ihan noin paljon painaneet.

Päivähämärä

Tuon viikon alkupuolen reenien tulokset olivatkin sitten herkkua. Ensin maanantaina tempaus riipunnasta toimi niin hyvin, että 4x2x60kg + 2x65kg jälkeen otin ykkösen 67,5 kilolla, ja ylöshän se heilahti. Keskiviikkona paikat olivat vielä lennokkaammassa kunnossa, ja lantiolta tempaistuna 70kg helahti suorille käsille. Noin kokonaisvaltaisessa räjähtävässä liikkeessä painojen hilaaminen ylöspäin on aina mukavaa, varsinkin kun se tapahtuu isoina hyppäyksinä. Tämän kehittyminen on lähes pelkästään peruja maastavedon ja soutuliikkeiden johdosta, mutta kohta tarvitaan jo etukyykkytulokseenkin kymppejä lisää, jos tulosta meinataan nostaa.

Keskiviikon reenissä maastaveto oli luultavasti se, mikä aiheutti self-knockoutin loppuviikolle. 170 kg ja 3x5, viimeiseen sarjaan niin paljon kuin lähtee.

Ensimmäinen vitonen. Helppo.

Toinen vitonen. Helppo.

Viimeinen sarja…  1…2…3…4…5…..6…..7…..8. Jatkaako vai ei. Ehkä tämä riittää.

Saakeli. Kasi. On se vähän enemmän kuin odoteltu kutonen. Laskennallisesti 2013 1RM 213kg, ja hyppäystä aiempaan parhaaseen suoraan 10kg. Hymy huulelle ja tekemään vielä pari soutua taljaan.

Kelpo ajokelit

Kolmantena isona liikkeenä on ollut solttupenkki. Viime maanantain reenissä työsarjat stopilla 95kg, sarjat 5+5+5+6. Keskiviikkona vain kevyt penkki, 110kg ykkösenä pois. Tämän viikon maanantaille sitten stoppaamatta 100kg 3x5, ja viimeinen taas niin paljon kuin menee. Kaksi ekaa vitosta teki suhteellisen tiukkaa, ja viimeisessä sitten katosi jo ajan- ja toistojen taju, kun joutui ojentajilla runttaamaan rajusti pitkästä aikaa. Lopulta toistoja kertyi kuulemma seitsemän, mihin oli hyvä lopettaa tämä satu.

Ps. Penkkipunnerrus on muuten metka laji. On metka katsella tynkäkätisten, tynnyrin muotoisten henkilöiden liikepituutta toistoissa, kun itse omistaa orangin kädet ja lahnan rintakehän.

Pakkaset puree miestä. Mies puree rahkaa.

Työhuoneen lämpömittari näyttää +18° lämpöä ja ilmankosteuskin on hulppeat 12%. Noissa olosuhteissa näkkileipäkin nahistuu, on nimittäin kokeiltu. Lämpötila on juuri passeli minulle, mutta tuota kosteutta pitäisi jollain ilveellä koittaa hankkia. Ulkolämpötila on siinä 15 ja 20 pakkasasteen välillä, ja se kieltämättä vetää miehen, auton ja polkupyörään pieneen kohmeloon. Se on kuitenkin pieni murhe, kun auton saa johdon päähän, pyörän saa eteiseen ja mies voi hyppiä jos kylmä tulee.

Itteänsä saa syyttää

Lapsena olin kuulkaas aivan mahdottoman hyvä päässälaskija. Meillä pidettiin ala-asteella kertotaulukokeet, jossa oli ehkä 50 kertotaulutehtävää, ja ne piti ratkaista niin nopeasti kuin pystyi. Varman muistikuvan mukaan olin aina tuolloin luokkamme top3:ssa, ja itsetunto oli vallan korkealla! Nyt on menty kuitenkin radikaalisti heikompaan suuntaan ihan pluslaskujenkin suhteen. Ei sillä tietysti niin väliä, jos sen seurauksena tulee nostettua ensimmäistä kertaa maasta 200 kiloa.

Kelpo tilat

Painoja lisätessä laskin, että 110 kg + 60 kg on aivan varmasti 160 kg. Kun painoa oli tangossa oikeasti 180kg, luulin siinä olevan 170. Lisäsin päähän 5kg levyn, ja sitten kaveri pyysi videoimaan nostoaan. Videoin sen, mutta unohdin lisätä toisen levyn... Nosto meni hyvin, eikä siinä mitään, mutta kun huomasin virheeni niin kyllä hämmennyin. Laskuvirheen huomasin vasta, kun tangossa oli 25kg, 20kg ja 3x15kg levyt per pääty. Vaikka kuinka laskin, niin tuosta tuli 200kg ja kaverikin vielä varmisti asian. Hämmentyneenä päätin nostaa kuitenkin, ja ylöshän se tuli vielä kahtena ykkösenä. Lisää sähläysmomenttia toi se, että en muistanut laittaa vyötä. Yleensä näin tiukissa ykkösissä käytän aina, mutta menipä se näköjään ilmankin.

Työmaata

Äänekosken salilla on reenimeininki ihan kohdillaan, mm. 200kg syvä etukyykky tuli tässä todistettua yksi päivä. Palaillaan näihin kuitenkin myöhemmin lissää!

Vuoden avausviikko - Plussa reenikalenteriin

Edellinen vuosi ei mennyt kehnosti, mutta tämä uusi on alkanut vallan mainiosti. Tour de Skillä sai todeta, että Suomi olisi erittäinkin mahtava hiihtomaa, jos Norjaa ei olisi olemassa. Purnaus ja spekulointi tuosta sikseen, ja keskitytään siihen hienoimpaan, eli lentopallomiesten MM-kisapaikkaan! Lentopallo on maailmanlaajuisesti pallopeleistä siinä jalkapallon ja koripallon takana levinneisyytensä perusteella, ja tuo kisapaikka oli todellakin kova temppu. Luultavasti niin kova temppu, että joudun lähtemään syyskuussa ihan Puolaan asti katsomaan kisoja :) Muita kehuttavia ovat Koivuranta, lätkänuoret ja minä.

Jääkaapin jakamisessa tuli ongelmia, niin päätin hankkia privaatin. Kuva ei ole feikattu.

Vuoden ensimmäisiin kuuteen päivään on mahtunut neljä punttireeniä, joista kaikista voi piirtää paperiin kauniin ja suuren plussan. Helmikuun ensimmäisenä päivänä koululla järjestetään pienimuotoiset voimailukisat, joihin haluaisin mennä kokeilemaan maastavedon ja sotilaspenkkauksen tulosta. Mitään suurempia herkistelyitä ei tuohon ehdi enkä jaksa ottaa, mutta kunhan kävisi nostamassa. Kyykystä en edes haaveile, kun reenejä ei ole alla takakyykystä niin, että voisi turvallisin mielin polven kanssa mennä.

Viikkoon mahtui yksi maastaveto, isoimmassa sarjassa jo 3x180kg jossa nelonenkin oli ihan mahdollinen. Seuraavassa reenissä luultavasti pitkä mörkösarja huppu päässä 165 kilolla, tai sitten 1-3 toiston sarjoja 190-195 kilolla. Puoliohjelmoimaton progressio on mukavaa, kun voi vähän päivän mukaan katsoa, mitä nostaa. Etukyykkyä tulikin sitten ronskilla kädellä kolmeen reeniin neljästä. Suunnitelmana oli 4x8, 4x5 ja 4x3, ja vika sarja viedään aina niin pitkälle kuin jaksaa. Vikassa reenissä vikaan sarjaan tärähti 5x110kg, josta laskettu 1RM 130kg on tällä hetkellä luultavasti melko paikkansapitävä. Sotilaspenkkiä tuli reenattua myös kolmesti rintastoppien kera, sarjat 5x5, 4x3 ja 3x5. Sotilaspenkki kulkee vahvasti kohti 120 kiloa, mikä tarkoittaisi pomppupenkkituloksena jotain 130-150 kilon väliltä. Ei hullumpaa.

Nyt tilanne on kuitenkin sen näköinen, että arkityöt lähtivät käyntiin, ja tämä viikko on reeneistä kevyt. Torstaina illalla ja lauantaina aamulla on vuorossa reenit, mutta koko viikon saldo saattaa jäädäkin siihen. Kun muuttovalmistelut on saatu hoidettua kunnolla pois alta, niin sitten lisätään höyryä lisää, ja katsotaan minkälaiset tilat Äänekoskelta oikein löytyykään! Ainakin ihan 100m päässä talosta on kiekonheittohäkki, joka kesällä varmasti tulee olemaan käytössä.

Mullistava vuosi takana, toivottavasti myös edessä

Kuului päng, ja vuosi vaihtui! Kaikkea metkaa on takana, ja toivottavasti myös edessä. Odotellessani hissiä, valkeni mieleeni yksi asia, joka olisi saattanut aiheuttaa kriisin, jos olisin kriiseistä kärsivä ihminen. Tavoite, joka on muotoutunut MPM:n myötä ja jota kohti tässä on kuljettu useampi vuosi, odottelee jo ensi vuoden puolella. Kesän 2015 Kalevan kisat ovat vielä noin 21 kuukauden päässä, mutta sieltä ne tulevat pakostikin vastaan, teki odotellessa mitä tahansa. Kun aivan tyhjästä on lähtenyt pakertamaan, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että uskon täysin pääseväni kisojen vaatimiin tulosrajoihin. Tänä vuonna ne olivat 15.60m kuulassa, ja 47m kiekossa. Kiekon kanssa voi tulla kiire, mutta kuulan kanssa ehtiminen näyttää todennäköiseltä. Vertailun vuoksi muutamia muita helpommin suhteutettavia tulosrajoja. Siitä vain kokeilemaan.

10 km    -    32 min 10 s

100m     -    10.95 s

Korkeushyppy    -    198 cm

Pituushyppy     -    700 cm

Vuoden eka reeni. Rauhallista oli.

Syksy on ollut aiempiin verrattuna kaikkien pienien vaivojen kanssa kamppailua. Polvet, sisäreisi, nilkka ja ranteet ovat kaikki jarruttaneet jollain tavalla hieman menoa, mutta surkuttelujen sijaan heikkouksien vahvistaminen on onnistunut erittäin hyvin. Isoin plussa tulee vahvistuneista takareisistä, yläselästä ja hauiksista, jotka ovat tuoneet pakettia kovasti tasapainoisempaan suuntaan. Ikävää on ollut loikka- ja vetoharjoittelun puuttuminen lähes kokonaan, mutta nyt kun kyykyt on saatu ajettua sisään, niin seuraavaksi sama tehdään juoksuille ja lopulta myös loikille.

Tampereella paukahti

Voimaa on tällä hetkellä seuraavanlaisesti, osa rehellisiä arvioita ja osa rehellisesti juuri nostettuja tuloksia.

• Penkkipunnerrus. Sotilaspenkki stopilla 110kg. Sotilaspenkki vauhdilla 117,5kg. Kuulamiehen penkki 130kg.
• Maastaveto. Parisataa nousee, ja ylöspäin mennään kymppi kerrallaan.
• Kyykky. Boksille jouduttu tekemään toistaiseksi, mutta etukyykkynä 120kg+. Takakyykkynä jotain hulppeampaa
• Raakatempaus. 75 kg < x < 85kg.

Siinä ne tärkeimmät. Nyt vuodenvaihteen jälkeen reenaaminen muuttuu tyystin, kun arkityö haukkaa vapaa-ajasta aikamoisen siivun, ja jumpalle jäävät vain rippeet. Aamureenit vaihtuvat iltareeneiksi, ja kestoakin täytyy varmaan hieman laskea noin kahdesta tunnista. Elämän mullistukset ovat ihan kivoja, sillä aina niistä selviää, ja jotain uutta mukavaa tulee tilalle.

Hankinta pääsi kunnia-paikalle

Tälle vuodelle 6kk Aasian reissu oli aika kova mullistus, mutta mistäpä sitä tietää mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Eiköhän tähänkin yksi jos toinenkin mullistus mahdu :) En tulevaa osaa sen suuremmin spekuloida, mutta voisin kuvien antaa puhua puolestaan. Muutosta on pikkusen tapahtunut, ja eiköhän tapahdu jatkossakin.