Loistava viikko takana

Ihmeellinen reeniviikko takana, nimittäin jokaisesta reenistä jäi vähintäänkin hyvä mieli! Tätä on kaivattu, sillä siihen harmaaseen bulkkisuorittamiseen ehti jo melkein turtua matkan varrella. Ohjelma oli seuraava

Ma: Aamulla tennis 1 h 45 min, illalla heittoreeni 1 h 45 min
Ti: Puntti 2 h
To: Rullaluistelu 1 h
Pe: Tennis 1 h 30 min
La: Heittoreeni 3 h

Kun keskiviikkona oli vielä pitkä työpäivä 450 km ajamisineen, niin tänään aamulla oli jo aika väsynyt olo. Huomenna oli ajatus mennä puntille, mutta se ajatus saa nyt jäädä unholaan, kun levossa sitä kuulemma kehittyy. Tein tänään lähes kolmen vartin lämmittelyn, mutta silti viimeisten heittojen aikana tuli erittäin ikävä kramppi jonnekin pakaran, välilihan, sisäreiden ja polvitaipeen yhdistävään lihassikermään. Jo perjantain tenniksessä tuo polvitaive ilmoitti kireydestään, joten päivä tai kaksi totaalista makoilua taitaa olla ihan paikallaan. Tuo välilihan seudun kramppi iskee yllättävän usein kuulanheitoissa ja painonnostossa, ja saattaa ulospäin näyttää melko ikävältä. Ensireaktiona tulee vähän pakonomaisesti tulee käpristyttyä sikiöasentoon tuskaisena, mutta koko vaiva on yleensä alle minuutissa ohi ja unholassa, eikä häiritse ainakaan ennen seuraavaa suoritusta

Rentoutumishetki

Rullaluistelu ja tennis ovat tehneet tehtävänsä, eli happi kulkee taas kropan läpi niin, ettei kuulu säälittävää astmakohtauksenomaista hinkumisvinkumista heti, kun pitäisi kävellä yhtään omaa postilaatikkoa kauemmaksi. Kaikki mitä tukilihaksisto ja muut tuollaiseen akrobatiaan liittyvät osaset ovat kehittyneet tuossa sivussa, otetaan erittäin mielellään vastaan. Ajattelin kuitenkin jättää noita nyt vähemmälle, ja kaivaa räjähtävyyttä esiin ihan tosissaan. PYT alkaa olla 20 m korvilla melko vakituisesti jo nyt, ja kun jalatkin saadaan hierottua auki ja liikkuvuus kuntoon, niin eiköhän se 21 tule sieltä aika pian. Jokainen sentti viime kesän 21,54 (??) ennätyksen päälle on jo sen verran ufoja lukemia, että jokainen otetaan kiitollisena vastaan. Reenien rytmitykset sitä varten on jo mietittynä, mutta palataan tuohon tuonempana.

Henkilökohtainen huoltobuumi

Olen tehnyt tässä mennäviikkoina fantastisen löydön. Kuten vanha muistini väitti, niin kättä on tosissaankin mahdollista liikutella ja pyöritellä, jos sitä muistaa vain säännöllisesti venytellä ja vatkutella. Samoihin huomioihin kuuluu se, että tuossa pohkeen ja reiden välissä olevaa osaa kutsutaan polveksi, ja notkeimmat meistä pystyvät jopa taipumaan siitä. Välillä kuitenkin tuntuu, etten kuulu tuohon porukkaan. Olen tässä vähintään parin vuoden välein saanut jonkun sortin liikkuvuudenparannus buumin, ja sillä tiellä viiletetään taas.

Otin viime kesänä selfien. Tänä kesänä en ajatellut.

Olen lähestulkoon kuluttanut puhki pari kovamuovista hierontarullaa, käyttänyt puolet pienestä omaisuudestani murjontaan, ja lopun ajata veivannut kuminauhalla ja tennis-/pesä-/kuumailmapallolla muita jumahtaneita paikkoja auki. Erittäin positiivisiksi asioiksi voidaan laskea se, että rintalihakset eivät ole näin vetreitä olleet viimeisen kuuden vuoden aikana kertaakaan, ja että löysin vihdoin lonkankoukistajavenytyksen, jossa voi olla jopa 5 minuuttia yhteen putkeen, eikä tee edes pahaa. Ikimurheeni ojentajat ovat muuttuneet katastforialueesta vain pieneksi konfliktipesäkkeeksi, jossa luultavasti asiat siirtyvät parempaan suuntaan jo lähiaikoina. Ylä- ja keskikropan avonaisuudesta kertoo se, että kun viime vuonna kiekot lensivät vauhdilla noin 104 % siitä mitasta mitä paikaltaan kiskastuna, tänä vuonna tuo lukema on ollut yli 115 %. Kymmenen pinnaa on nimittäin paljon, jos se tulee lähes kokonaan ennätyksen päälle.

1.8. on vain haavelukemia. Vielä.

Jalat ovat vielä kamalassa kunnossa, vaikka pakarat ovat paukkuneet ja takareisien kanssa olen tehnyt työtä lähes yhtä paljon, kuin yliopisto-opintojen eteen yhteensä. Aina varmat jalkojen räjähtävyyttä mittaavat kuulanheitot ovat palanneet tasolle Tyydyttävä+ aiemmasta välttävästä, vaikka etureidet eivät vastaa käskyihin ollenkaan, ja takareidetkin hieman normaalia kehnommin. Ylläolevasta kuvasta näkyy reenikertojen parhaan sekä keskimääräisen heiton mitta. Tuo 27.6. ollut kerta oli tarkoituksella kyykkypäivän jälkeen huono, mutta sitä edeltävät menevät aivan täysin jumin piikkiin. PYT on vähän vajaa metrin jäljessä viime syksyn parasta, JVE lähes puolitoista. Onhan tässä kesää vielä jäljellä, hitaasti hyvä tulee. Mutta nopeammin tulisi parempi. 

...lopuksi vielä saatteena pari heittoa kiekosta. Ei erikoista, mutta parempaan suuntaan.

Ei väkisin, vaan fiksusti.

Reenaaminen on hienoa. Blogin kirjoittamisesta en ole niinkään varma. Näin tavallisella tallaajalla nämä ovat kuitenkin pieni mukava sivumauste elämään, jonka oikeasti hienot asiat tulevat jostain muualta. En ole puoleen vuoteen paljon kirjoitellut, ja siihen on syy. Valmistuin, menin naimisiin, ostin asunnon ja muutin sinne, sekä kävin hyvin monivaiheisen ja juonenkäänteissään vallan kepulikonsteja kaihtamattoman kamppailun, joka päätyi lopulta aivan uskomattoman loistavan mahtavan hyvin. Noiden ohella ei tullut paljon reenailtua, kunhan silloin tällöin hyvän mielen saamiseksi, kavereiden kanssa oleiluksi, aineenvaihdunnan käynnistämiseksi ja tietysti kaikesta elämän pyörityksestä irtautumiseksi.

Maalausurakka.

Tammikuusta meni aina wappuun asti niin, että reenaamassa käytiin jos jaksettiin (ehdittiin), sillaiten rennoin rantein ja löysin puntein, ettei kyykätessäkään vaan ratkea haaroista. Pääsin viimein muuttamaan pois kerrostalosta, jossa asuminen alkoi pidemmän päälle tuntua lähestulkoon painajaismaiselta. Elämä kävi niin passivoivaksi, kun parvekkeelta näkyi vain toinen parveke, ympäristö oli muuten melko virikkeetön ja sisälämpötila oli huhtikuun alusta lokakuun loppuun noin 26 - 32 °C. Ensimmäisinä viikkoina rivitalossa meinasin tirauttaa kyyneleen, kun ulos astuessa näkyy vihreä nurmi, ja ovesta voi lähteä vaikka samalla vauhdilla rullaluistelemaan. Kynnystä kannattaa muistaa kuitenkin varoa, muuten räpylät kalahtavat yhteen ainoaan porraskiveen, ja sitten ollaankin pian nokallaan etupihan naapurin aroniapensaan juuri laitettuja koristekatteita tutkimassa.

Kehonhuoltotila

Rullaluistelu on ollut aivan huikeaa antia, olen tehnyt sitä noin pari kertaa viikossa lenkkien vaihdellessa 2 - 20 kilometrin välillä, vauhdin ollessa hitaimmillaan hidasta, ja kovimmillaankin täysiä, muttei kuitenkaan kovin kovaa. Puntteja viikkoon yksi kova ja yksi kevyempi, heittokertoja korkeintaan kaksi, ja yhdet tennispelit vielä siihen päälle. Onhan tuossakin liikettä ihan riittämiin, kun jälkeenpäin yhteen summailee. Tässä on kuitenkin se vissi ero pariin aiempaan vuoteen, että nyt teen asiat hieman rennommalla ranteella, ja jätän tilaa sellaiselle inspiroidulle sooloilulle, jossa ei välttämättä ole järjen hiventäkään, mutta rentouttavaa se on. Fysiikan kehittämisen sijaan olen pyrkinyt parempiin suorituksiin hyvinvoinnin kautta. Harjoituksista nauttiminen, kehonhuolto, hieronta, lepo ja puutarhanhoito, mitä muuta sitä tarvisi?

Tennismatsin syketiedot. Turpaan tuli.

Kulunut viikko on ollut reeneiltään ehkä huikein kahteen vuoteen. Hierontaa, kolmen ja puolen tunnin tennispeli, rullaluistelulenkkejä, vaatimattomien rautojen punttireissu ja heittokerta, jossa henkiset lasikatot murtuivat urakalla. Parasta on kuitenkin se, että olen hiljalleen löytänyt tähän touhuun taas sen lapsenomaisen ilon, jonka voimalla lähdin parikymppisenä riepuna liikkumaan ja kehittämään itseäni. Lisää tätä. Väkisin tulee harvoin mitään hyvää.