Wapunpäivän juoksulenkki starttaa klo 5.15. Jo on aikoihin eletty.

Toivotan kaikille tässä vaiheessa erittäin huikeaa Wappua! Samalla toivon sydämellisesti, että kenelläkään teistä sydänystävistäni ei ole tukka kipeä huomenna kun sängystä kömmitte ylös. Huomenna olisi tarkoitus ottaa hieman pidemmän kaavan juoksulenkki siinä klo 5.15 Suomen aikaa, ja on kyllä erittäin hienoa tietää, että sitkeimmät opiskelijatoverit ovat tuohon aikaan pinnistämässä kaikilla voimin itseään kohti Hervantaa, sitkeimmät jopa nelivetoa käyttäen.

Tämmöstä nelivetoa. Toi teksti tiivisti aika hyvin koko homman, mitäpä siihen enää lisäisi

Nyt viimeistään joudun sanomaan sen ääneen, smithi on paska laite. Kyykkyyn ei käy, maveen ei käy, penkkiinkin heikosti. En näe sen käyttöön oikeastaan mitään muuta syytä kuin pakon, ja se syy on tällä hetkellä ikävän vahva. Tuossa penkkaamisessa on miljoona ongelmaa, ja vaikka kuinka olen yrittänyt, jätän sen nyt todennäköisesti pois. Muutamia ylläpitäviä sarjoja korkeintaan, muttei muuta. Vanhat perussyyt tuon käyttöä vastaan ovat mm. se, että tanko ei pääse kulkemaan luonnollista linjaa, ja siitä tulee lihasepätasapainoja ja loukkaantumisia. Kannatti lähteä maailmalle, sillä olen löytänyt myös kottikärryllisen uusia syitä.

MIESTEN PUKKARI. Eilen selvis, että naapurihuoneessakin asuu homoja.

Ehkä ärsyttävin on se, että koska liikkeen linja ei ole luonnollinen, jokaisessa nostossa tulee puskettua sivusuuntaan tangon liikeradassa ja sen seurauksena mies liikkuu penkillä. Ei ole kovin optimaalista 5RM sarjassa korjata asentoa kolmannen ja neljännen toiston jälkeen, huonostihan siinä yleensä käy. Puolien voimaeroille käy myös hassusti, kun käsillä voi työntää ihan mihin suuntaan haluaa. Jostain syystä tuo on aiheuttanut myös melko isoja jumeja niskaan ja epäkkäisiin, jotka säteilevät välillä melko kovasti ojentajaan ja olkapäähänkin. Lisäksi tangossa on ne kivat koukut, jotka kolisevat kunnolla jos et väännä ranteita tarpeeksi tankoa irroitettaessa. Tässä on jo syitä ihan tarpeeksi, keksitään jotain muuta voimailua sitten loppuajaksi.

Teaser nro 1

Mulla on projektin alla kaksikin videota, mutta säästetään ne ensi kuun puolelle. Katsotaan jos saataisiin vielä vähän lisämateriaalia kerättyä... Vilkaisin youtuben motivaatiovideoita tässä läpi, ja huomasin että nyt olisi taas aika kiristää pikkuisen ruuvia. Syksyllä tuli tehtyä hyvää työtä, mutta nyt kun on tullut reenattua opastettavien kanssa, niin on tullut vedettyä vähän turhan löysästi verrattuna siihen, mihin olisi mahdollisuudet. Aiemmilla juoksukerroilla on vedetty 5-6km, mutta en näe mitään syytä, miksen nostaisi tuota määrää 10km tienoille.

Itsemuokatut valokuvat vs. instagram.

Oon saanut matkan varrella jonkun verran palautetta blogin kuvista, ja vieläpä positiivista! Vautsivau, johan sitä tässä ihan ylpistyy. Raotetaan vähän verhoa noiden otosten takana...

Taitolaji on nähdä huikean kuvan ainekset huonoissakin olosuhteissa. f/10, 10s, ISO-200, 16mm

Edellisenä  kahtena vuonna olen ottanut noin 5500 kuvaa/vuosi, tänä vuonna on jo täynnä 4000. Kameravarustus ei ole mitenkään öky verrattuna tavallisilla teineilläkin nähtäviin pakettiin verrattuna. Kamera on Sony Alpha 500, joka oli jo poistunut myynnistä vuoden 2011 alussa. Ovh tuolloin siellä 800e, mutta sain paljon halvemmalla.

Olin totaalisen pähkinöinä, kun näin tän paikan. Tiesin, että pienillä valojen korjauksella tulee huikee

Pikselinikkareille kerrottakoon, että 12.3 MP. ISO 200-12800, satasen puute on ehkä kameran ainoa heikkous. Parempi LiveView ja katselunäyttö kuin nykyisissä Canoneissa, imo. Pysyttelen Sonyssä lähes varmasti jatkossakin. Putkena kulkee mukana yleiskäyttöön erittäin pätevä 16 - 105mm, 1:3,5-5.6, ovh ~600e. Itkin kolme päivää tuota hintaa, mutta kyllä kannatti! Tämän lisäksi harvemmin käytössä on Sonyn 50mm 1/1.8 hienompien kuvien ottamiseen, sain tingattua outletista halvalla. Kotona odottaa vielä 70-300m 1:3,5-5.6 romu, jolla ei kovin hienoja kuvia saa otettua.

Seuraava opettelun aihe - pimeäkuvaus

Sitten se vähintään yhtä oleellinen puoli. Poikkean mainstreamista enkä fotoshoppaa, vaan käytän Corelin PaintShopProta, versio X3 vuodelta 2010, eli tuossakin olisi päivittämistä. Jippo on kuitenkin siinä, että en käytä valmiita filttereitä. Instagrammin tusinafiltterit ovat aiheuttaneet tolkuttoman inflaation kuvankäsittelylle, enkä oikein jaksa arvostaa niitä. Vedän potentiaaliset kuvat jokaisen käsitöitse värienkorjauksen läpi, mutta nämä kikat eivät valitettavasti tule julkisuuteen ;) Olen yhdelle henkilölle kertonut puolet tuosta tekotavastani, ja sitten toiselle koko prosessin. Eivät ole mitenkään vaikeita temppuja, kokeilun ja erehdyksen kautta mennään.

Pidettiin pig parti koska sain häädettyä huonekaverini asumaan muualle!

Vetäsin juoksumatolla pientä lenkkiä eilen, ja testasin 10km/h 20min juoksun sykkeet. Maksimi 189, keskisyke 177. Puoli tuntia olisin jaksanut puristaa, mutta en tuntia millään. Hatunnosto siis kaikille teille, jotka saavat kympin vedettyä esimerkiksi 50 minuuttiin. Ehkä sitten vanhempana, kun kroppa ei kestä teholajeja, voisi siirtyä tuonne kestävyyspuolelle. Tuntui äärettömän hyvältä kombolta tuo parin tunnin juoksu-/keskikroppa-/verryttelyreeni. Tänään kuitenkin väännetään punttia taas entiseen tahtiin, tuntuu jo nyt aika hyvältä tämä vaihto 2/vko tahtiin. Olen melko varma että se on riittävä tällä hetkellä, kunhan tekemisen laatu pysyy kunnossa.

Miks kukaan ei halunnu leikkiä mun kaaaa? Eikujoo, tiedänhän mä.

Treeniblogimaailmaan on tyrkännyt kätensä luultavasti joku arabialainen öljysheikki tai venäläinen kaasukauppias, kun koko kotimaisten treeniblogien ykkös-, kakkos-, kolmos- ja nelosketju sekä ykkös- ja kakkosmaalivahdit on ostettu saman tiimin alle. Vain Läski-Salonen (MPM) jäi alkuperäisestä joukkueesta jäljelle bloggerin puolelle. Läskiä valmentamaan jäi Pete, ja vanhan kotihallin hemaiseva siivooja Bobby Jean jäi myös tuttuihin nurkkiin. Onhan meitä täällä muitakin ja sitten ammattiurheilijat päälle, eiköhän täällä pärjäillä. Jos tuo uusi tiimi ei ole jollekin tuttu, niin kyseessä on nimeltämainitsematon yritys, joka avaa nettisivunsa kohtapuoliin.

Mielipide

Olen täällä maailman äärissä pohtinut MPM:n merkitystä itselleni ja universumille, mutta julkaistaanpa tässä vähän tilastotietoa.

Lukijamäärät

Kuva valehtelee, MPM starttasi joulukuun lopussa 2010. Ensimmäisen 9kk aikana sain aidon kävijämäärän vakiinnutettua 500/kk, josta olin jo ihmeissäni. Jotakuta muka kiinnostaa? Sitten alkoi ilmestyä lukijoita, ja kohta klikkejä oli 1000/kk. Syyskuu 2012 antoi järjettömän korkean piikin, kiitos Metallisydämen (sori metukka, mulla on sun haasteeesen vastaus tehtynä, se vain odottelee arkistojen katköissä vieläkin!)ja Jaanaban haasteiden, jotka johdattivat tänne järjettömän valtavan lukijamäärän. Nyt tuo määrä on tuntunut vakiintuneen 1500/kk yläpuolelle, joka on vähintäänkin outoa. Se on aika paljon.

Taiwanilainen sekametelisoppa. Se vasta outoa olikin

Tällä blogilla on kuitenkin kaksi pääasiallista tarkoitusta. Ensimmäinen ja ehkä tärkeämpi on päästä jatkamaan kirjoitusharrastusta jollakin tasolla. Lukiossa iski pieni kipinä, eikä se ole oikein vieläkään sammunut. Lisäksi tämä on osoittautunut mukavaksi paikaksi julkaista valokuvia. Ja sitten tämä niputtaa hyvin sen kolmannen harrastuksen eli liikunnan, saa kaikki kolme saman katon alle. Reenipäiväkirjallisesti tästä on hieman hyötyä, fiilisten välittäjänä vähintäänkin. Parasta tässä on lopulta se, että tästä jää oikeasti muisto itselle. En luultavasti enää huomenna jaksa harmitella tämän päivän vähäisiä lukijoita, mutta tulostamaani ensimmäistä vuotta blogista on kyllä erittäin mukava lueskella! Olinpa urpo silloinkin.

Jos jotakin nämä jutut oikeasti kiinnostavat, niin on se vaan hemmetin hienoa! Ja ihmeellistä. Kommenttien määrä ei päätä huimaa, mutta enpä niitä oikeastaan kerjääkään, ja vastailen lisäksi niihin säälittävän huonosti. En pidä arvontoja, esittele karvaisia tai karvattomia lemmikkejäni, enkä kerro parisuhteen kiemuroista. Sen sijaan toissavuonna heitin kuulaa aivan järjettömästi, viime vuonna tein olympianostoja yhtä paljon, ja tänä vuonna olen penkannut niin paljon, että hiki on syövyttänyt penkkiin reiän. Mitäpä noihin nyt edes kommentoisi.

Karvajalkojani esittelen. Testissä Counterpain ja kelmu. Toimi.

Mutta MPM:n ansiosta en ole saanut mitään materiaa tai rahaa itselleni pennin penniä. NoNamen tavaroita olen kehunut sen verran, että ellei kyseessä olisi oikeasti noin hyvä firma, pientä sponssia kaipaisin jo. Mutta yksi asia mitä ei tule tapahtumaan, on se että MPM tuottaisi rahaa senttihuutokauppoja pyörittävien bisnesmiesten taskuun. Ei, vaikka "voisin tienata jopa 2000e kuussa mainostuloina". Kaunis idea, mutta olen melko skeptinen tuosta rahantekotavasta. Toivottavasti olen väärässä, ja lopputulos on hyvä.

Viiden tunnin reeni. Terve ja päivää

Jos ei muuta, niin ainakin meikäläisen hermokontrolli on kehittynyt. Tänään pwo:n hörppäämisestä reenin loppumiseen kului aika tarkkaan 5h 20min, mikä ei nyt ollut ihan optimaalisin tilanne. Oon sen verran fiksu poika, että kiinankurssin _kaksipäiväisen_välikokeen_ ensimmäisen osan jälkeen odottelin pienen hetken, kävin lapioimassa ruokaa naamaan, ja sitten menin hetkeksi nurkkiin hengailemaan ja opiskelemaan. Vanhasta tottumuksesta muistin, että liikuntatunti salilla on ohi klo 12, ja tähtäsin reenin alun siihen.

Vähän on rempallaan

Ja pirun hyvin se menikin. Liikkuvuus oli yläkerrassa taas ihan huikeeta, ja kädet pyöri edestä taakse suoraan ja kiertäen paremmin kuin mitä viimeiseen kuukauteen, ja kiertäjäkalvosimetkin hymyilivät tällä kertaa. Sitten kun piti aloittaa kunnon reeni smithissä siinä 12.40, niin eikös sieltä ryntää joku paikallinen Seppohovi 20v linssittömine silmälasinkehyksineen ja urpoine ystävineen varaamaan sen. Kun pojat tekevät jokainen 5 sarjaa penkkiä, vinopenkkiä ja pystypunnerrusta tuossa, niin voin kertoa että aikaa menee.

No sitten kun kello on 12.55, niin valvoja tulee sanomaan, että pitää lähteä huitshelvettiin kun täällä alkaa oppitunti. Ei jeesus, taas! Kiva ja kiitti. En mä olis halunnutkaan reenata. Pieni pohdintatuokio, että mitähän sitä nyt tekisi. Ei muuta kuin farkut jalkaan ja hölkkä lähiravintolaan pistämään kana riiseineen naamaan, ja odottelemaan oppitunnin loppumista. Hölkkä sai pienen lisämausteen sateesta, joka ei ollut ihan kevyimmästä päästä, sillä koulun melontajoukkuekin siirtyi melomaan juoksurataa ympäri. Ihan tosi! Joo joo! Ei vais.

En saanut lisättyä omia kuvia, niin mennään sitten tällä

Eniten harmitti se, kun pitkään aikaan paras lämmittely ja keskittyminen meni hukkaan. Kun pääsin pienen keräilyn jälkeen alottamaan hommat uudestaan kolmelta, ei meno ollut enää yhtä mahtava, mutta kelvollinen kuitenkin. Onpahan nyt kokeiltu sekin, että vedetään reeni kokonaan läpi pwon laskevan vaikutuksen alaisena. Ehkä ylpein olen tuosta, että noinkin epätoivoiselta kuulostavan kokonaisuuden sain vedettyä läpi kunnialla. Eikä hermojen menetyksestä näkynyt ulkopuolisina merkkeinä muuta, kuin yksi vesipullon heittäminen ja spontaani "voi jeesus" virkailijalle. Ei huonompi saldo ei.

Karistellaan vitkutukset taas pois, ja keskitytään perusasiaan.

Reeni on viimiset viikot mennyt aika katastrofaalisesti sillisalaatiksi, ja siihen olisi nyt kiva saada jonkunlainen tolkku. Koko ajan on tarkoitus oppia eri reenitavoista jotain, mutta tästä noin kolmesta viikosta ei kyllä oikeen jäänyt mitään käteen. Viime viikolla vielä palautuminenkin oli niin tajuttoman kehnoa, että vedin viimeisellä punttireissulla lämmittelyn jälkeen liinat kiinni, ja otin pari lepopäivää suosiolla. Nyt paikat on vihdoinkin taas levon ja salvojen avulla siinä kunnossa, että voi alottaa koko paletin alusta. Puntilla 2+1 yläkropalle on haudattu toistaseks, ja nyt palataan taas perustyön pariin. Tod.näk jatketaan 2krt/vko punttaillen, ja siihen väliin jotain muuta. Tuo mahdollistaa paljon paremmin myös heittämisen, johon 3krt/vko punttaaminen ei antanut kovin hyvää mahdollisuutta.

Ei ole uusia kuvia, niin käytetään vanhoja

Kropan huollollisesti on erittäin mukavaa se, että lämpö on saapunut viimein saasteiden läpi Taichungiin! Päivälämpötilat ovat siellä 27-30°C ja kosteutta riittää. Reenipäivinä tulee litkittyä vettä 6-7l, ja muina päivinä sitten karvan verran vähemmän. Hikenä tuosta valuu varmaan 95% + verot pihalle, eli suihkussa käyminen on suhteellisen turhaa touhua. Odotan vaan innolla sitä ensi viikon päivää, jolloin vuorossa on tunnin juoksureeni radalla.

Tuuletusreeni on ihan oma taiteenlajinsa. Pomppuvoima on näköjään tallessa vielä

Yritän tarttua suhteellisen herkästi heikkouksiini, mutta se ei ole ihan hirveän helppoa. Täällä olen saanut viimein lenkkeilyn juonesta viimein kiinni, ja seuraava lisä reeneihin on leuanveto! Vaikka näistä käsistä olisivat orangitkin kateelliset, niin silti 7-10 toistoa maksimina on melko naurettavan vähän, olkoonkin painoa 98kg. Aikanaan jumittaessani 3x80kg penkissäkin meinasin jo valittaa käsistäni, mutta päätin sen sijaan tehdä töitä. Näillä varsilla kun on kuitenkin hemmetin hauska heittää! Nyt tilanne on jo selkeästi mukavampi tuon suhteen, kyllä ne leuatkin sieltä seuraavat perässä.

Onko tämä baari vai punde?

En tiedä joko kerroin, mutta mulla on tosiaan lennot kotiin! Päiviä on jäljellä vähän reilu 50, ja sitten pääsen vihdoin kotimaahan. Paluulentoa ennen käyn Pekingissä katsomassa olympialaisten kisapaikat, ja sitten palaan vihdoin Pirkanmaan sydämeen, Hervantaan ja Nokialle <3 Pikkuveikka heitti täällä ollessaan sellaisen kannustuksen meikäläiselle, että haluanpa jakaa sen teidän kanssa :)

Hei, sulla näkyy suoni tossa ihon alta! Ei piru, se onki hauis.

Hauskinta tuossa on se, että se on totta.

Tienasi hyvää karmaa taas niin paljon, että tuskin mikään voi mennä pieleen

Mielialat myllertää, ja tänään on taas vähän kivempaa. Pitää kohta lähteä katsomaan ulkoaurinkoa hetkeksi, ettei vallan masennu tähän huoneeseen. Tämä on muuten suhteellisen kamala tilanne, kun täällä ei oikeastaan missään ole sellaista paikkaa jossa voisi oikeasti rentoutua. Joskus se alkaa puristaa päätä melko vahvasti.

Häämekkoja on monenlaisia, tässä ainakin pelasi tuuletus

Otetaan vähän asiallisempaa asiaa tänään. Olen sydämeltäni puoliks tulenpunainen vasemmistolainen, ja toiselta puolelta taas kylmä ja karu oikeistolainen. Molemmista asioista löytyy kurjia puolia ihan riittämiin, mutta ei mennä politiikkaan sen syvemmin. Joka tapauksessa arvostan sitä, kun tartutaan rohkeasti toimeen asioiden parantamiseksi! Suomessa terävimmän huipun takana urheilevilla ei elo ole mitään hirveää herkkua, ellei vanhempien pohjaton rahapussi pelasta. On ylipäätään ihme että Suomesta tulee menestyjiä kesälajeihin, kun lämpö ei ole täällä ympärivuotinen vieras. Eikä välttämättä edes jokavuotinen.

Ei voi olla kurjaa, jos omistaa tollasen kassin

Suomessa moni asia kuitataan sanoilla "ei ole varaa". Tästä syystä urheilijoita ei juuri näy Saksan ja Venäjän mallien mukaisesti valtion palkkalistoilla, vaan jokainen raivaa omaa tietään tavalla tai toisella. Yksi mielenkiintoinen tapa rahankeruuseen kärjen takana odottaville urheilijoille on potkaistu käyntiin, ja se on Kiririnki! Kyseessä ei taida olla aivan ensimmäinen tämän tapainen rahankeräystapa, mutta tässä on jo onnistuttu melko hyvin. Ennen kaikkea näen kuitenkin potentiaalia vaikka kuinka tässä touhussa!

Annetaan niiden kamppailla, jotka sen osaavat

Mukana on 3 yleisurheilijaa, 2 kamppailijaa ja yksi lumilautailija.
Nina Chydenius
Anton Lindfors
Esa-Pekka Mattila
Noora Toivo
Mikael Silander
Petteri Martikainen

Tuki menee käsittääkseni 100% urheilijalle, joilta voit ostaa erilaisia tuotteita, jotka vaihtelevat kiitoskorteista reenivarusteiden kautta käytettyihin tappeluhanskoihinkin. Hintahaarukka on kympistä aina sitte reippaaseen tonniin, jos pätäkkää löytyy. Kertyneet rahat ovat näköjään menossa pääosin ulkomaan leireihin, minkä ymmärrän täysin. Jos vaihtoehtoina ovat +2°C Tampere tai +25°C Kalifornia, ei ole vaikea arvata kummassa tuloksen tekeminen on helpompaa.

Kämppis näki tilanteen vähän eri tavalla kun mä

Miettimisen ja hyvän tahdon sijasta ryhdyin toimeen, kun sopiva pakettikin oli tarjolla. Täällä reissussa rähjääntyy, ja lunastin 60e:llä itselle uuden Nonamen treenipaidan ja tuubihuivin, jotka pääsen sitten kotimaan kamaralla viimein ottamaan käyttööni. Tuossa systeemissä on vielä sellainen jippo, että jos urheilijan asettama minimitavoite rahamäärälle ei täyty, voit saada rahasi takaisin. Ajattelinpa kuitenkin, että jollakin muulla on tuolle kuudellekympille parempaa käyttöä, ja saanpahan paidan kuitenkin. Hyvää karmaa taas tienattu, luulis reenin kulkevan sen ansiosta myös jatkossa.

Se taipuu, taipuu, taipuu ja jossain vaiheessa sitten lopulta murtuu.

Mua *ituttaa koko paikka tällä hetkellä niin paljon, että housut meinaa revetä. Ja luultavasti kohta repeekin. Taidan lähteä vähän luontoon kävelemään ja haukkaamaan raitista ilmaa, se auttaa aina. Eiku hemmetti, eihän täällä ole noita.

Lento odottaa kotiin 57 päivän päästä. Se on aika vähän, mutta siinäkin tuntuu olevan 55 päivää liikaa. Olis mulla asiaakin ollut tänään, mutta katsotaan jos se tulis huomenna vähän kauniimmalla ulkoasulla pihalle. Muistakaa, että Suomi on hieno paikka :)

"Kuulostat siltä et selkäranka on katkeamispisteessä :D:D:D:D"

Sain kaverilta otsikon mukaisen kannustuksen, kun kerroin muutamia mielipiteitäni. Tästä päivityksestä piti tulla iloisen pirtsakka kuten lihavasta appelsiinista. Dilemma on tällä hetkellä kuitenkin lähestulkoon mahdoton, sillä jos pysyttelen pelkästään huoneessani, minkäänlaista mielenkiintoista ei pääse tapahtumaan. Jos taas poistun huoneestani yhtään mihinkään, idioottimaisuutta vyöryy päälle aivan joka suunnasta niin tajuttoman rajattomasti, että minä ja kaikki 190 senttimetriämme hautaudumme sen alle ja nopeasti. Eilen istuimme saksalaisten kanssa tavalliseen tapaan iltaa ravintolassa, ja pohdimme ettei tämä ihmisten tyhmyys voi mennä enää yhtään pahemmaksi, mutta väärässä olin. Tästä on kuitenkaan enää paha pistää pahemmaksi.

Hyvää ruokaa Kentingissä. Arkinen ruoka täällä on jotain aivan muuta.

Heitin tänään siis keihästä. Oli jotain hyvää, oli jotain huonoa. Jalat ovat olleet täydet puukalikat pari päivää johtuen jalkaprässistä ja kävelyn määrästä, mutta kyllä ne alla jotenkuten kulkivat. Heitoista ei sen suurempaa kerrottavaa, videoita ehkä kohtapuoliin. Sain muutamaan vetoon lantiota jo ihan hyvin mukaan, mutta parhaimmassa vedossa keppi lähti sellaisena banaanina matkaan, että metrejä hukkui ainakin kuusikymmentä, tuo joka suuntaan mutkalla oleminen ei taida olla optimaalisimpia lentoasentoja. Siltikin tulos oli parempi kuin kertaakaan viimeiseen neljään vuoteen. Mutta se ei ollut tässä nyt oleellista.

Mikä työturvallisuus? Lavettia liikuteltiin ajamalla, mies seisoi silloinkin telineellä

Oleellista oli se idioottimaisuus. Ei! Ei! EI! Ei jumankauta, ei sitten missään tapauksessa näin, ei jumalauta näin! Jos pää on täysin tyhjä tai siellä asuu kärpäsiä, niin tällaista ei tapahdu, mutta en tiedä mitä nämä paikalliset ovat pääkopilleen tehneet. Kerrotaanpa taas tarina.

Olen oppinut täällä, että keihäänheitto on vaarallista. Siksi toiminkin sen mukaan. Otan heittopaikalleni mukaan neljä keihästä ja kaksi 2m+ merkkilippua, joiden molempien päässä on 50x50cm merkkiliput herättämässä huomiota. Vien merkkiliput nurmikolle sektorin reunoihin herättämään huomiota, "HEI, TÄÄLLÄ TAPAHTUU JOTAIN!". Hölmöimmille tulkinnaksi vien vielä yhden keihään niiden väliin, ja isken sen maahan aivan kuin se oli heitetty sinne. Nyt kaikkien luulisi tajuavan, että ilmassa viuhuu sen verran terävää rautaa, ettei alle kannata juosta. Ei muuta kuin heittämään!

Verryttelen muutaman kerran kentän päästä päähän kevyesti heitellen, kaikki sujuu loistavasti. Mennäänpä vauhtiradalle. Kautta likaisten varpaitteni, mitä silmäni näkevätkään. Juoksuradalla kävelevät tyttö ja poika. Tyttö lähtee juoksuradalta yhtäkkiä juoksemaan nurmikolle, kohti merkkilippuja ja keihästä. Täysin mitään katsomatta hän menee pystyyn iskemäni keihään vierelle, ottaa sen maasta ja huutaa kaverilleen kiinaksi suurin piirtein, että "hei katso mitä mä löysin! Mistähän se on tullut. vähän hieno, voisin ottaa sen mukaani".

Tässä vaiheessa meikäläisen naama on jo ehtinyt sulaa kun olen katsonut tuota touhua, ja huudan kohteliaasti että mitä helvettiä sä idiootti siellä oikein teet. Lopulta tyttö huomaa, kiljaisee, nolostuu ja lähtee juoksemaan karkuun. "Olipa hassu tapahtuma, en mä yhtään älynnyt, että jos urheilukentällä on ruohossa keihäs pystyssä, niin siellä saattaa joku todellakin olla heittämässä tuolloin"

Miten näitä on vieläkin elossa yli 20 miljoonaa!

Mutta huomenna tosiaan sykitään taas puntilla sitten. Yksi kaksiviikkoinen lähtee jälleen liikkeelle, sitten nurkan takana odottelee livenä sellainen pikku tapahtuma, kuin Shanghain Timanttiliigan osakilpailu!

Hervannan kenttämiehet tekee aivan tajuttoman hyvää jälkeä, täällä ei tehdä.

Onko julkinen nolaaminen pahinta, mitä voi tehdä toiselle? Anteeksi sitten.

Oon kovasti yrittänyt pitää blogin tyhjänä turhista valituksista, mutta se ei nyt vain yksinkertaisesti onnistu. Kun jokaisena iltana menee nukkumaan ajatellen, että tätä päivää suurempaa idiotismia on vaikea enää kohdata, onnistuu jokainen aamu kumoamaan tuon illuusion. Odotan vain sitä päivää, kun naapurihuoneen Taiwanilaiset ovat aamulla kuolleet, koska he vain sattumoisin halusivat ajaa skootterinsa huoneeseensa yöksi, ja jättää sen päälle.

Yhden käden Human Flag. Vedä perässä!

Tunnen kroppaani sen verran, että pidemmän reenitauon jälkeen pitää ottaa osittain kevyempi reeni, jossa käynnistellään pikkuisen moottoria pääosin pienillä tehoilla, ja sekaan sitten muutamia isompia ärsykkeitä terävästi. Tällä kertaa tuo pakollinen käynnistely tehtiin pk-juoksulla, joka oli ehkä surkeinta menoa ikinä. Keuhkot olivat ummessa, eivätkä jalatkaan liikkuneet. Mielenkiintoisena pointtina tuon 10pvä vierassession aikana tapahtui sellaista, että paino putosi noin 3kg! En oikein ymmärrä miten, kun söin mielestäni normaalisti, ja siihen vähän herkkuja päälle. Tänään aamulla vaaka näytti kuitenkin 215lbs, eli jotain säälittävän vähän. Ei kait kreatiininkaan poisjättäminenkään noin paljon tuossa ajassa pudota?

Juoksin karhua vastaan

Tuliaisina sain purkin kesällä ostettua PWO:ta, Napalm nimeltään. Ei yhtään harmita ettei tuota myydä enää, lemon-lime on makuna aivan tajuttoman hirveä. Pöhinän se kuitenkin antaa tavalliseen tapaan, ja tänään kunnon aterian ja krea-beta-napalmihörpyn jälkeen mieli oli terävä ja putkinäkö viritetty, ei siis muuta kuin hirveällä hösellyksellä kohti salia.  Henkisen latauksen taso vaihtelee reenistä toiseen tosi paljon, mutta tuo DMAA toimii aina kuin häkä. Tällä kertaa jo pukuhuoneessa keskittyminen reeniin oli täysi 100%, jota se harvoin on, eikä se jäänyt pelkästään pukuhuoneeseen. Tuota pöhinää on vähän hankala kuvailla sitä kokeilemattomalle, mutta aika tehokkaasti siinä saa ainakin ulkopuoliset asiat suljettua.

Olin tänään ilkeä, ja kuvasin yläpuolisen videon puolisalaa. Olen niin paljon rutissut tämän maan salikulttuurista, eli tarjotaanpa pieni kevennys. Onhan se lapsellista ja vaikka mitä kuvata muita ihmisiä salilla, mutta minkäs teet kun nauraminen sattuu mahaan touhua katsellessa :D Tempoilin tänään ykkösiä ylöspäin jalkaprässissä ja penkissä muiden vitkutusten ohessa. Penkissä vanha ennätys 113kg oli melko tiukka, mutta 115kg tuli lentämällä. Sitten kun tankoon oli lastattu 118kg rautaa, intoutui joku paikallinen hyttynen (150cm, 45kg) ottamaan smithistä penkin omaan käyttöönsä, ja nostamaan sen vinoon. Suusta pääsi spontaani "hei jumalauta", ja ilmeisesti aika tuima katse. Kaveri tanktopissaan antoi penkin minulle kiltisti takaisin, jotta sain jatkaa kaksi sarjaani loppuun. Välissä olisi kyllä mahtunut tekemään, mutta nämä saakelin apinat eivät ilmeisesti ajattele yhtään mitään.

Hyppäsimpä tasajalkaakin

Äskeisestä seurauksena oli se, että penkin paikka tankoon nähden oli totaalisen väärä, enkä halunnut purkaa koko tankoa löytääkseni täsmälleen oikeaa. Tuloksena oli se, että rintalihasten alaosan sijaan tanko osui lähestulkoon vatsaan, ja nousi ylös raivon saattamana lähes raketin lailla. Keskittyminen meni kuitenkin johonkin aivan muualle, ja yritys 123:sta jäi flopiksi. Nostetaan tuo sitten lisäreenin jälkeen korkojen kera!

Minä sitten inhoan tätä maata @Aasia

Johan oli meininkiä taas viimiset 10 päivää. Tänne maailman ääriin saapui kaksi ihmisistä rakkainta, tyttöystävä ja pikkuveli. Siinä samalla siirrettin sivuun kaikki muu tilpehööri, kuten blogien kirjoittaminen ja koulunkäynti. Lukijoita ilmestyy näköjään enemmän kirjoitustauon, kuin kirjoitushetkien aikana, joten pitänee tuokin jonkunlaisena palautteena ottaa. Tervetuloa siis Aleksi!

Poitsut hetki ennen totuuden paljastumista

Viikolla oli kova yritys päästä bodaamaan kotimaisen seuran kera, mutta flopiksihan se meni, kiitos tämän aivan idioottimaisen maan. Ensimmäisenä kengänkuvan perseeseen sietäisi saada ketju nimeltä World Gym. "Täytä sähköpostiosoitteesi, niin saat viikon ilmaisen tutustumisen". Täytettiin, ja käveltiin paikalle kuuntelemaan vallan mahtava noin tunnin myyntipuhe, miksi kannattaisi liittyä. Sali oli pitkälti samanlainen kuin kotimaiset isot ketjusalit, amerikanhöysteillä tietysti. Oli kiiltävää pleksiä katossa, hienoja kuvia seinällä ja tietysti poreamme. Salin kattanut kierros vei läpi kahden kerroksen, ja täältä löytyi jopa paikka kyykätä! Se oli aivan erikoismaininnan arvoinen esittelijälle, samoin kuin kolme vapaata penkkiä.

Vesi ei paljon painovoimasta piitannut

Maa alkoi näyttää parhaita puoliaan, kun kysyin tempauksen ja rinnallevedon tekemisestä. Tämäkin treineri valahti kauhuihinsa ja totesi, ettei noin vaarallista missään nimessä. Veli kysyi maastavetoa, niin vastaus kuului seuraavasti: "Meillä on maastavetolaite. Normaalia maastavetoa emme voi antaa tehdä, sillä ainakin kerran on sattunut onnettomuus, jossa tanko on lipsahtanut sormista". Ymmärtäähän tuon vaarallisuuden, kun nämä pallopäät käyttävät mavessakin luultavasti varmistajia.

Konkkaronkka!

Kun esittely oli käyty läpi, kysyimme, että jokos pääsemme reenaamaan 7-pvä passin voimin. "Nounounuo, se koskee vain Taiwanin kansalaisia". Ei oikeesti, vitulla päähän ja kyrvällä johonkin muualle, tuossa vaiheessa onnistuin päästään vain kohteliaan hämmentyneen hymyn. Puhelinnumeron annoin kuitenkin, koska "mietimme liittymistä". Siinä ovat 3 päivää yrittäneet soitella, saa nähdä kuinka kauan jaksavat.

Löysimmepä läheltä toisenkin salin. Jo aulaan päästäkseen piti väistellä minkkiturkkeja, pinkkejä trikoita ja rouvien helmikorviksia, mutta lopulta pääsimme tiskille. Keskustelu meni näin.

Meitsi: "Moro. Halutaan reenata kerran täällä just tällä hetkellä, mitä maksaa?"

Kassaneito: "Oottakaapa hetki, haen pomon"

...

Pomo: "Tervetuloa, seuratkaahan perässä ni näytän paikkoja..."

~ pomo pelkää länkkäreitä tosi paljon, ja tärisee niin että tekoripset ovat tippua~

...

~ kierros kokolattiamaton omaavalla, diskolta näyttävällä salilla on ohi~

Pomo: "Tuossa on pukuhuoneet, voitte katsoa niitä."

Meitsi: "Ai saadaanko reenata ilmaseks?"

Pomo: "Ette saa valitettavasti reenata täällä, tää on vaan meidän jäsenille."

Meitsin suu: "... ... ... ... ..."

Meitsin aivot: "Mitä jumankauta toi naikkonen sepittää! Se kierrättää meidät koko paikan läpi vaan huvin vuoks. Paljonkohan tosta sais, jos sen myis täytettynä."

Mutta nyt ollaan uudestaan taas arjen äärellä! Riipasen huomenna ensiks kasaan suunnitelmaa kotiinpaluusta, sitten reeniaikatauluista, ja palaan näihin uusin, tuorein ajatuksin.

Tuuletustakin on reenattava!

Jokaisen sijoitetun euron arvoinen reissu

Kirjoitin eilen niin kauttaaltaan järjettömän intron koko tarinalle, että en vain voinut yksinkertaisesti päästää sitä internettiin villinä vaeltamaan. Yleensä noista löytyy joku pieni järjen hiven, mutta nyt käytin noin 20 riviä kertoakseni vain, että sainpahan komeat rusketusrajat. Jatketaan siis karsitummasta versiosta tämän päivän epistolaan

--------------------------------------------------------------------------------------------

Aamulla (ti) kiinanopettaja oli perinteiseen tapaan todennut, että meikäläinen on lähes täydellinen líng, melkein antoi aploditkin. Kaksi tuntia nostatti verenpaineen ja mielentilan niihin lukemiin, että oli erittäin hyvä hetki mennä puntille. Maanantainahan en puntille päässyt, koska _totta_kai_ kuukauden ensimmäinen maanantai on yleinen vapaapäivä henkilökunnalle.

Tällainen asento näyttää olevan aika suosittu

Kun tiistaina sitten saavuin sports sentterin toiseen kerrokseen, niin eikös siinä aulassa ollut noin 40 kiinalaista vessanpönttöasennossa kuuntelemassa kun opettaja jakoi ohjeita, ja puntillehan kullannuput olivat menossa. Toisin sanoen se on varattu. Eli mä en päässyt sinne. Verenpaine huiteli sellaisissa lukemissa, että oli parempi pistää sormet korviin, ettei kaikki veri pulppua sitä kautta pihalle. Tuossa kun sitten aikani ajatuksia pyörittelin, niin päätin juosta taas! Päin seinää olisi ollut hyvä vaihtoehto tuossa tilanteessa, mutta päädyin kuitenkin kirmaamaan radalla.

Parhaita ruoka-annoksia täällä, todellisuus on ihan toisen näköistä. "Big spicy, 2 portions?"

Itse reeni oli sen verran mitäänsanomaton, että eipä puututa siihen hirveästi. Kelit ovat jokaviikkoista akuankkaakin mielenkiintoisemmat, sillä yhtenä päivänä vettä tulee niin, että täältä seitsemännestä kerroksesta voisi hyvin heitellä virvelillä läheisille kaduille, ja toisina päivinä aurinko paistaa niin että rusinatkin nahistuvat. Keli kuin keli on kuitenkin hyvä keli, puntille kun ei sada :) Mutta nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että vedetään reenipätkä 1 Taiwanista pakettiin, ja otetaan tähän väliin noin 10 päivän loma!

Läskiateria

Kun verrataan tilanteeseen tämän vuoden alussa, niin on tapahtunut seuraavaa.

• Meikäläisen paino on tippunut yli 8kg, nyt ollaan aika tasan 100kg huitteilla.
• Mave- ja kyykkymaksimit ovat todennäköisesti romahtaneet
• Hapenottokyky menee raketin lailla ylöspäin (datan kerääminen vielä vaiheessa, palaillaan kesämmällä...)
• Penkkitulos oli 2x100kg, 2kk huonon ylläpitojakson jälkeen tulos on parantunut 4x93kg --> 5x108kg 38 päivässä.

Tammi- ja helmikuulta ei ole reenidataa, mutta yhtä jos toista tuli tehtyä. Sitten kun maaliskuuhun päästiin, kokonaistunteja tuli 36. Syksyllä vedin 3kk 40-45h tahtia, ja tuohon olisi nytkin päästy hyvin ilman pientä flunssaa. Kuitenkin laatu > määrä, joten ollaan nyt ihan tyytyväisiä. Kymmenen päivää mennään vapaamuotoisesti, ja sitten onkin aikaa tällä saarenpahasella 67 päivää. Siinä ehtii tehdä 2 kiertoa 2+1:stä, ja jotain muuta siihen päälle. Opiskeluaikataulu mahdollistaa sen, että reenit on mahdollista tehdä aamulla, ja jää ilta-aika sitten muuhun touhuun (kiinanläksyt 7 sivua yms...). Vaikka tämä onkin pääosin kela-rahoitteinen etelänleiri, kyllä tähän omaa rahaakin uppoaa lantti jos toinenkin. Mutta jokainen sen arvoista!