Can someone else Just Do It?

Väsymys on vain mielen heikkoutta, mä annan itsestäni aina satakymmenen prossaa ja selviän kaikesta voittajana, koska mun seinällä on tsemppaava kuva leijonasta ja jostain motivaatiolauseesta, jota se leijona ei sitten tasan varmasti ole sanonut. Ajatelkaa nyt itse leijonaa, joka kiipeää maasta puun latvaan ja takaisin kakskytyks kertaa amrappia ihan wodina aina kun ei metsästä gaselleja. Ei tolkun hiventä.

Oikeasti olen ihan helkkarin rikki. Lapsiperheen elämää vissiin. Töissä pitää nuorena insinöörinä tuoda taloon sitä ihanaa uutta näkemystä, ja olla muutenkin dynaaminen ja aina valmiina kuin partiopoika. Ja jos joskus pääsee virka-aikaan lähtemään kotiin, niin edessä on tietysti iltavuoro naperon kanssa. Normihommia, eilen pidin vessapaperirullaa puolen metrin korkeudella lattiasta, jotta lego-ukot voivat laskea siitä läpi. Reilun puolen tunnin urakka. Ja uskokaa tai älkää, niin tätä voi leikkiä väärin ja sen saa todellakin kuulla.

Opiskeluaikoina tapana oli, että ennen reenin kovimpia sarjoja pidettiin kovaa puhinaa ja melskettä, ja puhuttiin itselle motivointilauseita siihen tyyliin, että tottakai sä pystyt, sen takia sä täällä oot! Nykyään puhina on ihan samanlaista, mutta mielessä pyörii vain ”ihan sama pystytkö vai et, miks sä edes oot täällä? Mee kotiin nukkumaan.” Ihmisen kroppa ja mieli on vähän samaa sorttia kuin vastavirtaan uiminen: Ne laittaa sut lopulta ojennukseen vaikka kuinka pyristelisit. Joko kertalyönnillä tai väsyttämällä, mutta laittaa kumminkin. Jos et usko, niin et ole pyristellyt tarpeeksi kauan.

Muuten kulkee helkkarin hyvin. Hierotutin tänään vatsalihakset, ja auttoi ihan tolkuttomasti! On kova suunnitelma olla ensi kesänä kovemmassa kunnossa kuin ikinä, ja sitten se kolmekymppiä pamahtaakin mittariin. Tarttis varmaan miettiä uudestaan, että onko tässä niin tolkkua yrittää tulla aina hitusen vahvemmaksi.

Vuoden 2017 pannukakku

Vuodet eivät totisesti ole veljiä keskenään. Olen tässä jo noin kuukautta suunniteltua aiemmin pakkaamassa heittotarpeita jonnekin muuttolaatikkojen syövereihin melko apein mielin ja vähintäänkin turhautuneena. Talvella tein jokseenkin hyvää työtä, mutta lopputuloksena oli  sittenkin vain reunoilta palanut pannukakku, joka on keskeltä vain puoliraakaa velliä. Ei muuta kuin hilloa päälle ja uskotellaan vaimolle, että hyvää on.

Kun pannukakku menee pilalle, niin vika on joko reseptissä tai kokissa. Tällä kertaa molemmissa. Otin tietoisen riskin, ja aerobinen liikunta oli hyvin minimaalista koko kauden. Priorisoin vähäisen reeniajan voimanhankintaan, ja lopputulos on tässä. Olen kyllä helkkarin vahva, mutta auttaisko joku mut tästä sohvalta ylös kun en itse pääse. Toinen virhe oli se, että en malttanut olla tekemättä maksimirautanostoja näin kesän heittokaudella. Heinäkuun puolivälissä penkkienkkaan kerralla+7,5 kg (150 kg) ja rinnallevetoon elokuun alussa 122,5 kg uusiksi ennätyslukemiksi. Penkissä olisi vielä ollut varaakin parantaa, rinnallevedossa 125 kg taas tuli syliin niin että rannetta paranneltiin pari viikkoa. Ja kun tämän pannukakun kokki koki olevansa supermies, onhan päällä sininen paita, niin oikeaa lepoa ei kesään mahtunut. ”Lepohetkinä” oltiin joko ulkomailla työmatkoilla, tai sitten elettiin yksinhuoltajasimulaattoria nipistäen pois viimeisetkin voimanrippeet.

Kaivetaan positiivista! Suurimmat liikkuvuusongelmat sain pois, tosin liian myöhään. Hankittu voima myöskin säilyy taustalla, ylläpito on monin verroin helpompaa kuin uuden rakentaminen. Kiekossa sain myös monta teknistä palasta lisää hiottua, vaikka kokonaista niistä ei vielä tullut. Lisäksi luulen löytäneeni reseptin, jolla voimaa kertyy vähän niin kuin itsestään. Kuulostipa douppaukselta. No, niin tärkeää tämä ei ole että tarvisi lähteä niihin touhuihin pelleilemään.

Ensi vuosi on monella tapaa vedenjakaja. Niin monta sataa tuntia (ja euroa) tähän uppoaa vuodessa, että olen kyseenalaistanut tekemisen mielekkyyttä tasaisin väliajoin, mutta todennut silti haluavani kokeilla rahkeitani. Kerron kuitenkin salaisuuden. Reenaaminen ja tuloksenteko ei ole rankkaa, palautuminen on. Siinä vaiheessa kun huippuveto ei pysty enää korvaamaan kaikkia reenaamisen aiheuttamia kärsimyksiä, niin on parasta pakata kamat kasaan, ja tehdä jotain ihan muuta.

Mutta ei vielä.

Alkukesä 2017 tilannekatsaus

Juna jatkaa kulkuaan, ja itse roikun viimeisen vaunun perälaudassa ilmavirran riepoteltavana. Väliäkös tuon, kun kyydissä pysyy! Mutta aloitetaan tarina kauempaa.

Heittokausi on siis aloitettu. Ensimmäinen kuulanheittokerta meni niin vihkoon kuin voi mennä. Jos kroppa ei taivu mistään muualta kuin kaulasta ja nilkoista, niin vaikea siinä on lingota mitään yhtään mihinkään. Jostakin pitää kuitenkin aina aloittaa, ja tulipahan se tehtyä. Vähitellen nuo ovat tuolta hilautuneet ylöspäin, nyt PYT 20,60 m ja JVE 17,90 m. Molemmat ovat noin metrin päässä ennätyksistä, mutta erityisesti JVE:ssä ollaan vielä kaukana hyvistä vedoista. Kesän minimitavoite vaatii yhteensä 150 cm parannuksen. Penkissä pompauttamalla 2x137,5 kg, pomputta 4x127,5 ja sotilaspenkissä 4x115 antavat hyvin uskoa 155 kilon pompautukseen, varsinkin kun kaksi viimeistä tulosta on tehty selvästi laskevaan vireeseen. Ja tärkein, 2 kilon kiekko on liidellyt säännöllisesti 40 m viivan yli, parhaillaan jo 41,45 m. Jos aiempia vuosia miettii, niin nelivitonen pitäisi olla syksyllä hyvin haarukassa.

"Salilla juttely kielletty." Hyvä.

Kilpailulisenssin hankinta meni todennäköisesti tälle kesälle jäihin, kalenteri mahdollisti yhden ainoan kisan ja katsotaan nyt onko se 150 euron arvoinen. En tosin aiemminkaan ole tarvinnut kilpailuita minkään sortin motivaattoriksi, omien rajojen etsiminen on se josta tämä blogikin sai nimensä jo – jösses – 2010. Noh, aika kuluu ja me siinä mukana, semmoista se on. Yleispätevä neuvo aikanaan vaihto-opiskeluun lähitessä oli sellainen, että jos vähänkään haluaa, niin kannattaa lähteä. Jos tietää että ei, niin mitä turhaan sitten. Sama pätee melko hyvin muutenkin: Jos penkissä 50 kilon alle jäävä mies haluaa aloittaa voimailun, niin miksi ei aloittaisi? Mutta jos ajatuksiltaan erittäin vaikeaselkoinen ja epälooginen henkilö  haluaa aloittaa blogin pitämisen, niin sitä olisi ollut parempi harkita kerran tai kaksi.

Turpaan tuli naisten 4x SM-voittajalta, Pahoittelut epäsopivasta asustuksesta.

Oliko tässä joku punainen lanka tai juoni? Tiivistettynä tilanne on nyt se, että välillä kulkee helkkarin hyvin, mutta sitten väsymys vetää nopeasti vaikeroimaan itsesäälissä lattialle, ja toteamaan seuraavan reenivuoden olevan kyllä viimeinen. Saa nähdä mitä käy, mutta toistaiseksi alakulosta on päästy aina vaan kovemmin pinnalle!

Näin mulla tänään menee

Aivan nyt alkuun pitää mainita, että olen ajanut itseni piristekoukkuun. Energiajuomat ja muut piristävät litkut, mikä mahtava ryöppy kunnon kofeiiniannostus onkaan. Tosin vain jumppaa ennen, muuten en ole noita vielä alkanut hörppimään. Celsius, Battery, Jack3din sukuiset ja kaikki muut ystävät. Kun ei huumeita, viinaa, tupakkaa tai sekamehua harrasta lain, niin sallittakoon tämä.

Reenitunnit ovat vuoden takaisesta pudonneet merkittävästi, mutta se on ihan kohtalainen hinta siitä, että saa olla isi. Reenisyksy kulki hienosti, mutta joulu-tammikuu ja vähän helmikuutakin meni pilalle ilmeisesti sisäilmaongelmien takia. Nämä ongelmat saatiin kuitenkin ratkaistua, ja taas ollaan täydessä vauhdissa! Voimat ovat kuitenkin hilautuneet rauhallisesti ja vakaasti ylöspäin, ja viime viikolla Karhuhalliin palatessa tuli ensimmäistä kertaa se tunne, jota olen odottanut: ”Eihän tämä 2 kilon kiekko paina mitään!”. Olen vasta heitellyt hyvin maltillisia määriä pressuun, mutta vatsan pohjalla jo vähän kutkuttaa päästä heittämään avoimeen tilaan. Paikallinen  ulkokenttä on jo lähestulkoon sula, enää täytyy odotella riittäviä lämpöasteita ja sitten vaan pöhinä päälle.

Sponsorina Sinebrychoff, kuvaajalle peukku

Maaliskuu on poikkeuksellisesti ollut kuukausi ilman maksimivoiman kehittämiseen tähtääviä sarjoja. Viime kesä näytti itselleni sen, että nopeus, elastisuus ja räjähtävyys ovat melko lailla voimaa jäljessä, ja sitä kautta on metrejä saatavilla helposti lisää. Nyt tässä on sitten venytelty, aktivoitu mitä ihmeellisempiä pikkulihaksia ja vähän isompiakin kuten etureisiä. Oikean polven seutua vaivaa jokin, ja suoristuksen viimeinen 5 cm kiristää välillä lumpion yläreunalta, ja milloin mistäkin sivusta. Lonkka, sisäreisi ja pakara ovat kuitenkin niin mielenkiintoisessa jumitilassa, että syy löytyy todennäköisesti sieltä.

Tämän hetken työmaa

Jännä hetki tämä kesän kynnys on aina, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Kuten jo viimeiset kaksi vuotta, olo on hyvin luottavainen ja optimistinen. Jälkiviisas en oikein osaa olla, jälkityhmä varmaan ennemmän. Näillä nykyisillä tiedoilla en oikein osaisi tehdä mitään toisin, ja se on vähän huolestuttavaakin. Huhtikuussa aletaan sitten todennäköisesti yhtä aikaa liikuttaa isompia rautoja, ja heittää kuulaa ja limppua ilmaan. Huhtikuusta heinäkuun loppuun on 4 kuukautta, ja sinä aikana kerätään kaikki tehot irti mitä miehestä on tänä kesänä saatavilla. Sitten elo-syyskuussa on turha hakata naulaa päähänsä, vaan litkiä ES ja katsoa, kuinka hyvän vireen saa kevennyksen kautta kaivettua.

Nyt lähden kylpemään.