Tempaus-rinnalleveto-maastaveto - Reenivideon vuoro

Mulla on taas uus lukija! Tervetuloa Katri :) Juhlistin tätä tapahtumaa nostamalla tänään kohtalaisen hyvin. Koulun mörkösali on haudattu, kuopattu, suljettu ja teljetty ikiajoiksi, ja uusi uljas paikka odottaa valmistumistaan. Sitä odotellessa kamppeet on raahattu pommisuojaan, jonka erittäin pelkistetty reenipaikka toimi tänään näyttämönä. Vaikka paikka on pelkistetty ja hieman karu, niin sieltä ei puutu mitään, mikä estäisi reenin läpiviennin.

Näillä tänään

Mukana oli taas videokamera, ja kaikki oleellinen löytyy alapuolisesta videosta. Tempauksessa sama tahti jatkui kuin viimeksi, eli 50 kilolla helistellessä happi loppui kauan ennen voimaa. Kuudenkympin neloset olivat pieniä välipaloja ennen seiskakymppiä. Tuossa sivuttiin vanhaa ennätyspainoa, ja ensimmäinen nosto oli ihan mallikas. Toinen nosto löytyy videolta, ja muutama voimasanakin siinä taitaa olla saatteena kun tanko putoaa...

Rinnallevedossa on ropleemia, rytmiä ei löydy vieläkään. Ennen kilojen lisäämistä taidan pitää muutaman tekniikkanurkkauksen, nyt se tulee vain nopeana mavena rinnalle asti. Aiemmin tuohon boksereiden kohdalle tuli aina kunnon mustelmat, mutta nyt lantio ei vain älyä lyödä tarpeeksi eteen. On kuitenkin pienoinen ihme, että toissapäiväisen kyykkyreenin ja eilisen kevyen hölkän jälkeen rautaa nousi noinkin paljon erityisesti tempauksessa. Jos viimeks mave-sarjat oli vähän huonosti mitotettu, niin tänään ne oli sitten just oikeen pituset! Videoltakin näkyy, että 150 nousi kuin vettä vaan, ja uskalsin laittaa kympin lisää tankoon. Sieltä se tuli, hitaasti ja varmasti, ja enää on 10kg matkaa vanhaan ennätykseen. Elo on nyt kyllä aika maukasta, mikäs sen mukavampaa kun voimailla näillä kesäsäillä, vielä kun posti toi 4kg Leaderin So-Low Carb patukoita, salmiakki-lakritsi on aivan tajuttoman hyvää! Ihan joulun odotusta varten tilasin jo kilon korvapuustin makuisiakin...

Peking hutong-alueen tunnelmakuva

Yksi maailman käsittämättömin asia on se, että ihmiset eivät osaa ennustaa tulevaisuutta, ja siksi kaikki meteorologit sietäisivät saada selkäänsä. Annetaan heille kuitenkin vielä anteeksi, ja toivotaan että huomenna aamulla paistaa. Kävin eilen puolisalaa heittämässä kiekkoa kahden heiton verran paikaltaan, ja kroppa tuntuu olevan täysin valmis noihin touhuihin. Jos nuo ennustajat eivät keksi huomiselle aamulle sadepilviä, niin ajattelin pyörähtää kiekkohäkissä ja tehdä hieman kuulanheittoja. Noissa heitoissa on sitä jotakin, kun kuitenkin jossain vaiheessa päättää heittää niin monta kertaa, että tulos vielä paranee... Ja sitten ihmetellään, kun reeni kestää 3h.

Sadan tunnin jalkajumi

Muutama päivä äidin ruokapöytien ääressä teki tehtävänsä, ja aamupaino nousi heti muutaman kilon ylöspäin, kreatiinin avustamana tosin. Torstaina aamulla hieman hirvitti, kun maanantain kyykkyjen jäljiltä vessanpöntölle ei päässyt laskeutumaan ilman kahden käden apua, ja päiväohjelmassa oli tempaus-rive-mave, josta ei sopinut luistaa. Ei muuta kuin polkupyörä alle, ja Nokian Yrittäjänkadun punttisalille! Sali on varustelultaan hyvä mutta melko karu, ei tarvinnut turhaan alkaa hienostella

Turisti

Odotukset ei ollut kovin korkealla maanantaisen katastrofikyykyn jälkeen, ja ekat tempaussarjat tuntui katastrofeilta, happi ei vain kulkenut vaikka paino oli kevyttä. Vanhaan malliin vein liikkeet läpi niin, että aloitin tempaamalla ~10kg korotuksilla, kun voimat loppui niin vaihdoin riveen, ja lopulta maveen. Ensimmäisellä painolla aina 2x5, korotus ja 2x3, ja loppuun kaksi ykköstä seuraavilla painoilla

Riven ysikympit oli huonoja tekniikasta johtuen, sähläsin jotain ihan käsittämätöntä. Kun nosto lähtee niin keuhkoissa pitäisi olla ilmaa ja hengitys kurkusta lukittuna. Jostain syystä kuitenkin juuri noston alkaessa yritin vetää happea uudestaan sisään, niin rumiahan niistä tuli. Mave-vitoset oli vähän naurettavia, korotetaan ensi kerralla vähän reilummin... Markkaviiskympit oli aika lähellä maksimeita tuossa tilanteessa, mutta yllättävää että noinkin paljon nousi. Lähellä maksimia olevia suorituksia ennen herätän jalat yleensä pudotuskyykyllä, eli suorilta jaloilta tiputtaudutaan kyykkyyn, ja saman tien ponnistetaan niin paljon ylös kuin lähtee. Tavanomaiseen verrattuna hypyistä puuttui korkeutta lähes kolmatta metriä, eli jumi todellakin painoi. Vaikka näistä ensimmäisen viikon reeneistä tuli hieman lunta tupaan, niin olisi tämä voinut paljon huonomminkin mennä.

Herkkua. Oon ollu noin viikon erossa kamerastani, ei nää muut oo saman verosia =(

Jos S-kaupan hedelmäosasto ammottaa tyhjyyttään, jättäkää reklamaatiot kommenttiboksiin. Oon sen verran ahkerasti nyt ostellut noita smoothieihin ja muuten vaan popsittavaks, erityisesti tyrkyllä olevat ananakset on herkkua! Spesiaalismoothie on nyt koostunut noin 2cm siivusta ananasta, köntistä mansikoita, lorauksesta jogurttia & vissyä, banaanista ja prodejauheesta. Aivan huikean herkullista, ja toiset väittävät hedelmiä terveellisiksikin. Tiedäpä noista. Sen verran kuitenkin tiedän, että viikon neljäs kevyt airobinen suoritetaan pian Hervannan kentällä! Saa nähdä kauanko jaksaa hölkkäillä. Pitäähän sitä nyt kentänhoitajia köydä katsomassa, niillä on kuitenkin ikävä

Alkukankeutta

Hyhhyi, puoli vuotta taukoa jalkareenistä on aivan liikaa. Maanantaina tehtiin mainittu reeni, ja illalla kokeilin pitkästä aikaa rullasuksiani. Kaikkein syvin ajatus tuossa oli se, että jos sillä saisi edes vähän vähennettyä jalkajumeja, kun saa verta kiertämään ja happoje huuhdottua. Nyt kaksi vuorokautta jälkeenpäin voin kertoa, että ei paljon ollut apua. Tiistaina oli vuorossa loput kropasta puntilla, ja alkulämmittelynä perinteiseen tapaan juoksumattoa. 0.8 km/h oli vielä ihan tehtävissä oleva vauhti, mutta kävely 5 km/h oli sitten jo aika tiukkaa, puolitoista minuuttia piti mennä sillä että jalat kulkivat hyvin mukana. Seuraavaksi juoksuun, 7km/h kamelimaista jolkotusta 1,5 min ajan, joka tuntui aluksi aivan mahdottomalta. Ekstriim-osuus alkoi, kun kokeilin että miten käy 9km/h kanssa. Yllättävää kyllä, en kaatunut. Tuolla Nokian Liikuntakeskuksen juoksumatolla kompastuessa lentää ikkunasta pihalle, eli parempi olla tarkkana.

Vuodentakaiset juhannustunnelmat kreakolan tahtiin. Nyt on tullut se hetki, että tuo lyhyempi on painavampi =(

Lyhyt reeni keskittyi selkään erilaisten vetojen ja soutujen kera, ja hauiksia vähän siihen sivuun. Tein myös testiksi penkistä muutamia kevyitä ykkösnostoja merkistä, kun Team M&M kertoi niihen olevan hyödyllisiä. 90kg ylemmäs ei menty, mutta 85kg oli hieman hankala. Ongelma tuli siitä, kun varmistaja ja merkin antaja ei muistanut että hänen pitää sanoa mitään, ja töllötteli vain tyttöjä. Siinä se tanko lepäili rinnalla kunnes kaveri heräsi todellisuudeen, ja antoi luvan nostaa ylös. On mulla ihana veli <3 Hellepäivää lähdetään kruunaamaan vielä uudella rullalenkillä. Se on jännä, kuinka normielämässä jalkajumi hidastaa yhtä sun toista toimintoa niin että itkettaa, mutta kun reeni alkaa niin ei enää haittaa. Nyt kun latsit ja hauiksetkin ovat ihmeissään uudesta reenikaudesta, niin tästähän ei voi tulla kuin mielenkiintoinen reissu!

Mun kamera on hukassa, mutta juoksija-lehdeltä löyty kuva rullista

Huomenna sitten yritetään vetää maasta ja kyykätä taas.

Uuden reenikauden alku - se ei kehity, mitä et harjoittele

Puoli vuotta maailmalla hujahti, ja olo on kuin ei poissa olisi ollutkaan. Peking oli ehdottoman hieno lopetus reissulle, kaupunki oli niin kiinnostavan oloinen että varmasti tulee palattua! Aikaeron kiinniottaminen Aasiasta palatessa on aina pientä sisäistä tuskailua, ja illalla 7-10 aikaan on viimeistään tullut totaalinen stoppi, ja unta maistuu 12 tuntia, jos vain malttaisi olla nousematta sängystä aamulla. Keskiviikkona oli paluu noin klo 14, ja nyt maanantaiaamuna olo alkaa kuitenkin olla sen verran fressi, että reenikausi käynnistyy tästä!

Pekingissä ne osas rakentaa aukioita

Tarkoitus on aloittaa kausi melko tehokkaalla setillä, kun otan muutaman päivän täyshoidossa Nokialla. Nyt lähdetään kirimään takaisin niitä asioita jotka jäivät Taiwanissa pahasti jälkeen, eli puntilla lähdetään alhaalta rakentamaan noita koko kropan kontrollia vaativia liikkeitä progressiolla. Mikäli kentällä on tilaa, myös heittovälineille on tarkoitus antaa kyytiä, ja tietysti palauttavat aerobisit pysyvät matkassa. Ensimmäinen puntti on takana kuitenkin Hervannassa vakiosalilla, ja sen antama palaute oli melko rajua luettavaa. Onneksi olin tähän varautunut jo henkisesti, ja luulen tietäväni mitä tässä pitää tehdä noustakseen takaisin vanhalle tasolle, ja sen yli.

Mielenkiintoiset sisätilat

Ensimmäinen reeni pidettiin yksinkertaisena - Kyykky, mave, penkki ja pari tempausta. Kyykyt tehtiin vuorotellen sarjoina etu- ja takakyykkynä, kahdeksan toistoa ja melko lyhyt palautus. Molempia kasit kuudellakympillä ihan hyvin, mutta sitten jo 70kg alkoi tehdä pahaa. Toistoja olisi saanut tehtyä enemmän kuin kahdeksan, mutta reidet huusivat sen verran kovaa kivusta, että kramppi ei ollut hirveän kaukana. Seitsemälläkympillähän pitäisi jaksaa kyykätä ainakin tunnin putkeen, mutta puolen vuoden reenaamattomuus on tehnyt tosiaankin tuhojaan. Sama lihasten laiskuus näkyi mavessa, jossa en kunnon sarjoja saanut vielä edes tehtyä. Nyt kun jalat on kuitenkin herätelty, alkaa hermosto heräillä ja voimat hilautua takaisin sinne vanhoille tasoille.

Pekingin olympialaisten lämmittelyallas. Ei ollut Hervannan hallia kummempi

Viisaat miehet ovat jälleen olleet oikeassa, smith on sen luokan helvetinmasiina, ettei siihen kannata koskea. 120kg liikahti reissun lopulla kolmesti, ja nyt lähdin kevyistä painoista kaseja nostelemaan vapaalla tangolla. Pelkän vapaan tyhjän tangon kontrollissakin oli jo kovasti työtä, niin aloituspainoksi laitoin 60kg. Vanhasta poiketen tein kaikki toistot stopilla, mikä tuntui kyllä erittäin hyvältä! Nosto 70 kiloon oli tällä kertaa riittävästi, naputin sillä 3 sarjaa stopeilla, ja niissäkin oli täysi työ pitää nosto kasassa. Parhaiten kulki tänään raakatempaus, josta nakuttelin yksittäisiä tekniikkanostoja 50 kilolla, ja näiden toimiessa hyvin myös 60kg testin, joka nousi kelvollisesti. Jo viikon päästä näissä kaikissa pitäisi olla ihan toisenlaisissa lukemissa, ja edellytykset siihen ovat lähes täydelliset tällä hetkellä!

Paikat joihin kannattaa ehdottomasti lähteä - Peking!

Tänään poiketaan perinteistä, ja kerrotaan tarina kuvina.

Pekingissä on oli vuonna 2008 kisat

Leo-Pekka oli silloinkin kova luu

Juoksumatkoista jaloin. Nollan metrin esteet.

Tärkeimmät tapahtumat käytiin Bird's nest -stadionilla...

...joka näyttää vähintäänkin oudolta

Sisältä vähintään yhtä outo.

Itse stadion on kuitenkin valtava ja upea

Vaikka sitä kuvaisi mitenkä tahansa, mistä tahansa.

Katolta on hulppeat näkymät ympäri puistoa

Puistossa sijaitsee myös jääpala

Ja jääpalassa uimahalli

Uimisen jälkeen kuuluu syödä hyvin!

Juhannuksen jälkeen palaillaan viimeistään taas reenirytmiin kiinni!

Ensimmäinen askel kohti uutta alkua

Kokonaisia päiviä reissussa on jäljellä vielä 4, näin se aika vaan on kulunut. Hong Kongissa on kolmen päivän kokemuksella ilmanlaatu selvästi parempi kuin Taichungissa, täällä henki kulkee ihan kohtalaisesti. En kadehdi yhtään näitä ihmisiä, oon nyt vasta ymmärtänyt mitä tarkottaa Suomen luonto ja puhdas ilma. Viiminen etappi on tosiaan muutama päivä Pekingissä, saa nähdä minkä väristä ilmaa siellä pääsee hengittämään, ja löytyykö seasta kenties sattumia.

Blogin vanhempi lukijakunta tuntee heidät. Heillä on teille jotain kerrottavaa...

Jaanaba heitti ruokahaasteen, ja laitan sen toteutukseen sitten kotimaan kamaralla, kun käytössä on sellaista luksusta kuin hella ja haarukka. Voisin samalla kaivella Metallisydämen ja Puuha-Peten haasteet, nekin odottelevat tuolla... Mun roppa tietää, että kohta saa suomalaista ruokaa, ja siks se protestoi näiden kiinalaisten liha-jännekeitoksia vastaan. Ei ihme että nää kaikki on tämmösiä pätkiä, kun annoksista löytyy 300g riisiä ja 30g lihaa. En saanut Taichungissakaan vakioruokalan pitäjää kolmessa kuukaudessa tajuamaan, että jos oon tosi nälkänen, niin sillon ei tuplata riisin määrää, vaan lihan määrä! Hemmetti.

Aivan liikaa ihmisiä @ Taichung

Tältä reissulta on saatu aika hyvin oppia siihen, kuinka paino saataisiin pysymään vähän maltimmisissa lukemissa. Vaikka kaikki olympiafinaalin kuulamiehet ovatkin herttaisen nallekarhumaisessa kunnossa, rasvaprosentin voisin silti yrittää pitää aiempia aikoja alempana, 22% se taisi olla vuosi sitten. Maidosta en luovu vaikka mikä olisi, mutta 1,5l/pvä + 500g rahka on ehkä hieman liikaa. Urheilujuomajauheita käytin aiemmin lähes aina, nyt ajattelin tiputtaa ne pois kaikista muista paitsi intervallireeneistä ja olympianostoja sisältävistä punteista. Noissa tilanteissa on suhteellisen oleellista että neste imeytyy pikimmiten, eikä jää vatsanpohjalle ihmettelemään puoleksi tunniksi, että tällainenkos paikka se tämä olikin.

Hong Kong. Pitäisi panostaa vielä vähän enemmän panoraman tekemiseen... Tämä kasattu 5 eri kuvasta

Ajattelin alottaa kesällä triathlon-harrastuksen. Insinöörinkadulta pyörän selkään, polkaisu Hervannan kentälle, jossa vapaavalintainen määrä kierroksia omaan tahtiin ympäri, ja sitten Suolijärven uimarannan kautta takaisin kotiin. Täällä tuli huomattua, että jo alle 2km hölkkä muutamana päivänä viikossa tekee monenlaisia ihmeitä, niin en näe mitään syytä miksi en jatkaisi sitä kotona. Siellä odottavat myös rullaluistimet, jotka ovat toinen mukava vaihtoehto aamu- tai iltareippailulle. Muinaiselle 800m ennätykselle tehtiin pohjat rullaluistelemalla, josko sama keino toimisi nytkin. Loppuun vielä tervetuloa ...in motion, se on jännä kun lukijoita ilmaantuu joka kerta kun olen kirjoittamatta. Pitäisi varmaan ymmärtää tuo pienenä vinkkinä vihdosta viimein...

Vaihto-opiskelun ja reenikauden loppu, täältä tullaan Pirkanmaa!

Eiköhän sen voi nyt todeta, että Taiwanin reenikausi on laitettu pakettiin. Aamuja on jäljellä viisi ja sydän ja mieli alkavat jo olla muualla, niin on paljon parempi hoitaa lähtövalmistelut kunnolla, ja jumpata ehkä kerran kaksi jos siltä tuntuu. Täysin fiiliksen mukaan mennään, tällä hetkellä ei voi juuri voittaa eikä hävitä mitään, reenasi tai ei. 2 viikkoa niin Hervannan ja Nokian kadut kutsuvat taas, ja toivon todella etten näe yhtäkään skootteria muutamaan viikkoon.

Roinamainontaa?

Lueskelin vähän juttuja tuolta ajalta ennen reissua, ja pääasiallisia tavoitteita kuluneelle keväälle oli kolme.

• Juoksemisen saaminen osaksi reeniä. Check. Se ei vieläkään ole erityisen rakasta, mutta melko mukavaa jo. 300m aika osoitti sen, että kohtuullisella työnteolla saa perustasoa nostettua merkittävästi, eikä aerobisen kunnon pitäisi jarruttaa kehitystä enää.
• Heittoringissä viihtyminen. Tämän olosuhteet tekivät niin hankalaksi, että vähälle jäi. Vedetään pieni miinus tämän kohdalle.
• Yläkropan voimatasojen hilaaminen ylöspäin. Check.Tämä oli oikeastaan tavoite koko vuodelle. Mulle on ensinnäkin kasvanut pienet tissit, joita ei viime kesänä ollut ollenkaan. Syksyllä kun pistetään kaloria naamaan, niin sukupuoleen katsomatta kateutta herättävät manboobsit ovat taatut.

Paljon jäi reenijuttuja tekemättä, mutta paljon tuli myös tehtyä. Kun asioita hieman kiteyttää, niin oli täällä reenaaminen pirun yksipuolista touhua, kun reenaamaan pystyi vain yläkroppaa überturvallisilla laitteilla. Mulla on ihan tajuton ikävä sitä fiilistä, kun kyykky- ja olympianostoreenien jälkeen syöty ruokamäärä pitää mitata kuutiossa, ja testosteroni virtaa suonissa niin, ettei lahje meinaa riittää. Tylsyyden torjumiseksi tartuin vihdosta viimein hauiskääntöihin, ja puolivahingossa ohjelmaan tulleet flyersit vasta mukava uusi tuttavuus olivatkin.

Leukoja voi vetää missä haluaa

Joku voisi ajatella, että 14kg painonpudotuksessa olisi kivaa se, että näyttäisi paremmalta tyttöjen silmissä, tai jotain siihen suuntaan. Höpöhöpö ja tiedoksi kaikille naisten perään haihattelijoille, että pehmeän nallekarhumainen olemus on tulevien vuosikymmenien kuuminta hottia, pitäähän miehen näyttää siltä että hän pystyy ruokkimaan itsensä ja perheensä. Jos leikitään, että 120kg yli mentäessä alkaa kroppa valittaa liiasta massasta, niin mähän tienasin tässä just noin pari vuotta (7kg/vuosi) lisää aikaa jatkaa nykyisellä, mukavaks todetulla reenin ja syömisen kombolla.

Sun Moon Lake, paratiisi tunnin päässä kaupungin kiireestä

Kunnollisten reenien pariin palaillaan juhannuksen jälkeen, ja reeniohjelmaa tuohon on jo suunniteltu hieman. Palailen tuohon kyllä kunhan se on saatu valmiiksi, mutta lomaillaan tässä nyt hetki ennen sitä. Tuntuu vieläkin utopistiselta, että meitsi pääsee Pekingin olympiapyhätöille ihan kohta!

Harlem-sheikkaava maapallo livenä, siistiä!

Urheilumaailma on jotenkin tylsä ja mielikuvitukseton. Miettikää vaikka lähtölaukausta. Se on samanlainen, mentiin sitten Hervannan yleisurheilukentän syyskisoihin tai Lontoon olympialaisiin, alkueristä aina satasen finaalin starttiin asti se paukku on aina samanlainen. Pam. Eikä edes oikeita luoteja. Kamppailupiireissä on käytössä kongi, ja palloilussa pilli. Mutta aina se sama saakelin tylsä ääni, jotain mielikuvitusta nyt kehiin hei! Maailmalla olisi kuitenkin tarjota vaikka mitä muuta. Siinä oliskin mainostempausta, kun Kalevan kisoihin hommattais finaalipäivälle aito norsu, joka töräyttäis starttimerkin joka kerta.

Leuatushaasteeseen vastattu

Tulipahan vaan mieleen, kun käytiin eilen kaverin kanssa tekemässä viiminen pyöräreissu Taiwanissa Sun Moon Laken ympäri. Vuokrattiin kohtalaisen hyvät polkupyörät päiväksi vitosella, ja lähdettiin nauttimaan auringonpaisteesta ja hyttysistä! Lähdettiin pyöräkaupasta ulos ja ajettiin noin 100m pyöräreitin alkuun. Edessä ollut neukkutyylinen bussi alkoi yhtäkkiä harlem-sheikata siihen malliin, että piti pysähtyä katsomaan, että mitä ihmettä nää Taiwanilaiset on taas keksiny.

En tienny että linnuistaki voi tehdä piraattikopioita

Seuraavaksi sheikkiin liittyi katulamppu, ja viimeisenä vieressä ollut viisikerroksinen parkkihalli. Jumankekka, 6,5 richterin maanjäristys! Siinä on sellanen lähtölaukaus pyöräretkelle mitä arvostan! Järistyksen keskus oli mukavasti 4km itään ja 8km alaspäin tuosta kyseisestä sijainnista, ja heilutti kuulemma Hong Kongissa asti. Velikin soitti, ja kysyi että meninkö mä taas pudottamaan sen mavetangon, vaikka siitä on monesti kielletty.

Pojat vuoristoetapin alussa. Vauhti oli niin kova, että hiusrajakin alkoi näköjään karata

Eniveis, 30km pyöräily vuoristossa 30 asteen lämmössä melko paratiisimaisissa järvimaisemissa oli lievästi sanottuna loistava. Valokuvausbreikkeineen ja fiilistelyineen matkaa meni reilu 3 tuntia, ja tuon luulisi olleen aineenvaihdunnalle semmoinen herättely, että saadaan läskeistä vielä kilo tai pari pois ennen paluuta.