Pienet askeleet kohti hyvinvointia

Tänään tirautin onnenkyyneleitä kahdesta syystä. Ensimmäinen johtui siitä, kun tajusin kuinka lähellä vierailijoiden saapuminen tänne perähikiälle oikeasti on. Toinen tapahtui vain noin 30min tämän jälkeen juoksuradalla.

Olen nyt tosiaan 7 kertaa vienyt läpi tuon 1600m juoksun itselle matalilla sykkeillä, ja sykkeen noustessa liian korkealla kävelypalautuksella. Kello kuitenkin juoksee koko ajan, joten jokaisen vedon jälkeen on saatavilla dataa juoksumatkasta, keskisykkeestä, ajasta ja kävellystä matkasta. Tänään aamulla sade oli täyttänyt kadut ja kentät äärimmilleen, eikä kenttä kuivunut kunnolla odotteluista huolimatta. Päädyin lopulta tekemään matkaa kuivalla kolmosradalla, joka toi jokaista kierrosta kohti reippaat 15m lisämatkaa. Samapa tuo, ajattelin. Tuleepahan juostua vähän enemmän.

Kierre puri

Ensimmäisellä vedolla sykkeet pysyivät aivan tajuttoman hyvin alhaalla, enkä kertaakaan joutunut palauttamaan niitä kävelemällä takaisin kohtuullisiin lukemiin. Toisin sanoen, juoksin 1600m yhteen menoon! Edellinen kerta taisi olla armeijassa cooperissa vuonna 2008, 2600m ja karmea olohan siitä silloin seurasi. Kun vilkaisin kelloa, niin aiemmasta parhaasta ajasta lohkesi 44s! Mietin että juoksinko vahingossa kierroksen liian vähän tai jotain, kun en ihan tarkkaan noita lisämetrejä ollut tuossa vaiheessa laskenut. 5min tauon jälkeen uusi kiskaisu, ja 800m väliaika todisti, että ihan oikein oli aika otettu, ja ensimmäisen vedon ajastakaan ei oltu juuri yhtään jäljessä, vaikka sykkeet olivat paljon aiempia kertoja maltillisemmat.

Eläkeläisikäinen mies oli maalannut koko kadun talot ja kadut tähän tyyliin. Siinä asennetta muille.

Onnellisuus noiden mailien jälkeen ei johtunut ajan hyvyydestä, vaan pienestä valonpilkahduksesta tunnelin päässä. Siitä, että jos näin pienellä työnteolla saa jo merkittäviä parannuksia, niin mitä sitten pidempi panostaminen tuokaan tullessaan. Se asia on myös lähivuosina todennäköisesti täyttä todellisuutta, että elämään tulee mukaan säännöllinen arkityöaika, hirveästi kaikkea tärkeää ja lisää ruokittavia suitakin, että pelkällä puntillakäynnillä ulkomuoto alkaa muistuttaa melko nopeasti Ralf Bartelsia.

Hmmm, ottaisko tänään noutopitsan vai söiskö paikanpäällä...

Taisi Ralffilta unohtua keksipaketti kotiin ennen kisoja, kun noin vakavaksi on mieli vetänyt. Enikeis, sain taas erittäin hyvän muistutuksen siitä, että kuinka pienellä vaivalla voi saada oloonsa järjettömän ison muutoksen parempaan suuntaan, kunhan tarttuu toimeen. Jos ei pysty löytämään aikaa oman perushyvinvointinsa edistämiseen, niin mitä ihmettä sitä omalla elämällään oikein tekee? Ei ainakaan arvosta sitä ihan hirveästi.

Vihdoin päästiin asiaan

Bingo! Kuulakausi Taiwanissa on avattu tunnustelevissa merkeissä. Valikoimassa oli 4kg, 5.4kg ja 7.26kg pallot, joista käyttöön otin kaksi ensimmäistä. Tekniikan muruset ovat yllättävän hyvin tallella tässä vaiheessa, niitä pitäisi olla huomattavasti helpompi alkaa koota kokonaisuudeksi kuin aiempina vuosina. Ei mitään riemunkiljahduksia tai nappionnistumisia, mutta yksi viidestätoista oli jo kohtalaisen hyvä. Tuo 4kg tippuu kyllä käytöstä nyt kokonaan pois, se on niin pieni ettei sen käytössä ole enää mitään järkeä. Kun täällä käytän 5.4:sta, kotimaassa on helppo viettää tää kesä pääosin kutosen, osittain vitosen kanssa. Sitten kesä 2014 meneekin kaiken onnistuessa 7.26:n ja 6:n käytössä, ja 2015 mennään sitten täydellä höyryllä isoimmalla möykyllä. Optimaalisesti tää ylöspäinmeno tehtäis noin 10v nuorempana, mutta sitä on myöhäistä itkeä.

0,05s ennen jalanvaihtoa

Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin ihan hyvä. Jollain kummallisella ilveellä tässä pitäisi takoa toistoja niin paljon, että kymmeneen työntöön mahtuisi 6 hyvää, kaksin erinomaista, yksi loistava ja yksi floppi. Ensi viikolla saan huippuvieraita, niin reeneihin tulee käytännössä 10pvä tauko, minkä jälkeen sitten aletaan taas puurtamaan. Tätä hommaa hankaloittaa täällä se, että koskaan ei tiedä mitenkä tilat ovat käytettävissä, välillä kentän yu-vuorolla harjoitellaan paraatikävelemistä, ja välillä välinekoppi suljetaan ihan vain huvin vuoksi kesken vuoron.

On se kiva kun tällaiten kunnioittavat

Mutta sain kyllä todistaa tätä idioottimaisuutta taas tänään. Tuota riviä ohjastanut noin 50v mies otti puhelimen korvalleen, ja vaelsi rivin edestä SUORAAN JUMALAUTA SEKTORIIN SEISOMAAN ja puhumaan puhelua. Kentän koko on noin 80x60m, ja hänen on pakko tulla seisomaan juuri tuolle 20x6m alueelle... Vedettiin kaverin kanssa pienet pantomiiniesitykset ja yritettiin kovasti sanoa, että siirry nyt helvettiin siitä, mutta ei. Pidettiin sitten 5min tauko herrasmiehen takia.

Screenshot meikäläisen ajatuksista: Tuuletus sen jälkeen, kun olin osunut kyseiseen urpoon kuulalla

Aivan. Pumppasin salilla myös yhdellä kerralla penkkiykkösiä. Aiempi paras tulos 105kg sai kyytiä, kun 108 nousi lentämällä, ja 113kg tuli myös ylös hyvin, rinta ja loppu menivät kuin vettä vaan, mutta keskivaiheilla oli muutama sentti aika tiukkaa. En lähtenyt kokeilemaan tällä kertaa isompia, ettei itseluottamus ota turhia kolhuja tässä vaiheessa. Eiköhän se +8kg yhdellä kertaa ole riittävästi. Tänään sitten taas kestävyyttä kapeen penkin muodossa. Pohkeiden reenaus on näköjään tullut tarpeeseen, 1kk sitten tein painolla X tiukat sarjat 8+8+13, eilen 20+20+ (X+5kg)x20.

Terveiset kaikille dieettaajille!

Blogimaailman perusteella näyttää vahvasti siltä, että kehonrakennuspuolella on yhdellä jos toisellakin ihmisellä alkamassa sellainen aika elämästä, jota kutsutaan dieetiksi. Tervemenoa vaan kaikille ja onnea matkaan, minä en valitettavasti moisesta toiminnasta välitä :) Jätin kuitenkin tänään suklaa-banaanitäytteisen letun ostamatta, ihan vain ollakseni hengessä mukana. Nyt jo vatsa kuitenkin protestoi jälkiruuan unohtamisesta äänekkäästi :/

Tällainen ruokalista pitää nälän loitolla

Taisin tänään viimein löytää tuon salaisuuden, miksi lähes kaikilta juoksemisen harrastajilta puuttuu kokonaan vatsalihasten lämmityskerros. Sykemittari nimittäin väitti, että tänään tehdyssä PK-reenissä kilokaloreita hupeni huikeat 650! Ei morjes, tuo määrä vastaa lähemmäs 100g rasvasta saatavaa energiaa. Monet aloittelevankin luokan lenkkeilijät vetävät helposti tuplapituisia reenejä, niin johan siinä saa kauhakuormaajalla pistää perunoita kitaan, ettei kuihdu aivan olemattomaksi. Keikun itse tällä hetkellä juuri ja juuri 100kg yläpuolella, mutta Taiwanilaisen ruokahuollon takia saatan pikapuoliin hyvinkin keikahtaa takaisin pikkupoitsujen sarjaan.

Tukka sai väriä, pakollinen peilikuva vuosi internettiin

Vedin tänään triplasti 1600m maltillisella sykealueella, mikä avasi hengitysteitä ihan mukavasti näiden saasteiden keskellä. Ensimmäinen kolmesta meni erittäin mallikkaasti, aiemmasta ajasta tippui pois kokonaista 8%, ja keskisyke oli yhden lyönnin alempana. 5min tauoilla tehtynä 2 seuraavaa osuivat sitten 1s sisään aiemman kerran vedosta, vaikka kävelypalautusta tuli 100-150m enemmän. Sykkeen laskemiseen 170 --> 155 vaatii 80-120m kävelyä, mutta haluaisin tuon olevan paljon vähemmän. Vielä oleellisempaa olisi pystyä tekemään kevyttä hölkkää niin, ettei syke nouse heti tuonne 165bpm yläpuolelle. 800m vedossa pumppu hakkaa tätä nykyä lähes välittömästi noin 185, ja kun oma maksimi on noin 195, ei kiristysvaraa ihan hirveästi ole.

Suunnitelmat ovat tosiaan kellahtaneet vähän sille kantille, että tänä vuonna ei yritetä ottaa huippukuntoa esiin herkistelyllä kuten viime vuonna tehtiin. Paluu kotimaahan tapahtunee kesäkuun lopulla, mistä on tasan 2kk aikaa jokamiehen seiskaotteluun, ja syyskuun kylmiin keleihin. Vähintään kuukausi tulisi pyhittää kevyemmälle reenille ennen parhaita tuloksia, ja kun kyykyt ja olympianostotkin pitää palauttaa kuuriluontoisesti aiemmalle tasolla kotimaassa, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken.

Etapit penkkiin ja 800 metrille

Seuraavat 5kk käytetään siis vain ja pelkästään fysiikan&tekniikan parantamiseen, ja otetaan tulokset joita on tullakseen. Jalkojen voimatasot palautuvat kyllä kotimaassa nopeasti, en siitä ole huolissani yhtään. Penkkituloskin kohoaa kuin raketti, sillä nyt 2 viimeisessä reenissä on alla sarjat 7x100,5kg ja 10x93kg, jotka tarkoittavat molemmat 124kg ykkösmaksimia. Väsäsin seinälle pienet motivaatioportaat kohti 140kg ykkösmaksimia, ja ensimmäiselle portaalle on jo astuttu! Kaikki askeleet ovat melko pieniä, ja jos pääsen ylös asti ennen kotiinlähtöä, niin se on sitten PIG PARTI! Kun ainakaan ensi syksynä en ole vielä opinnäytetyön kimpussa, aikaa reenaamiseen pitäisi olla melko mukavasti.

Ps. kyllä 20m rikkominen jokamiehen seiskaottelun kuulassa houkuttelee joka tapauksessa ;)

Lisäravinteiden hinnat - Aasia yllättää

Malesiasta ostettu Optimum Nutritionin prodepönttö alkaa olla siinä pisteessä, että parin viikon sisään olisi hyvä hankkia uusi. Kuvittelen suurehkossa päässäni, että ongelmaa ei ole, sillä kävelymatkan päässä sijaitsee GNC LiveWell -liike, ja samasta ketjusta ostin myös aiemman pönttöni. Muutaman rahan vaille 60e 2,3kg pöntöstä oli tuossa tilanteessa siedettävä hinta, aika samassa luokassa kuin kotimaassakin.

Hinta 2,2 euroa. Paistaisivat hemmetti munan molemmin puolin!

Aasia yllättää ei olisi yhtään huonompi slogani näille nurkille, sekä hyvässä että pahassa. Onnistuin löytämään putiikin yllättävän helposti sekamelskan keskeltä, vaikka se oli erittäin pieni. Ensimmäisenä silmille iski tuo, että valikoimassa oli tasan tarkkaan yksi merkki, firman omat jauheet. Eipä siinä mitään, oman puljun tuotteethan ovat usen halvempia, eiköstä juu? Käteen otin ensin 2,3kg (5lb) purnukan vaniljanmakuisena, sillä yhden tuollaisen ehdin tässä vielä kuluttamaan. Kauniisti kiinan elekielellä kysyn purkille hintaa, ja näytölle tulevat lukema 4790. Eeeei jumankauta!? Mitä toi nainen oikeen näpyttelee, toihan on 125 euroa! Kohteliaasti laitan purkin takaisin, ja kysyn vielä hintaa 1 lb purnukalle, ja sekin on ruhtinaalliset 30e.

He eivät yrittäneet ostaa proteiinia, he olivat onnellisia.

Nyt istun sitten omassa huoneessani murheisena yrittäen löytää jonkun järjellisen tien ulos tästä tilanteesta. Tilatako internetistä, vai keksiä jotain muuta. Suomalainen pelastuspartio on saapumassa pian Suomesta, mutta epäilenpä että tekee melko tiukkaa saada mahtumaan proteiinitörppöä matkalaukkuun kaiken muun lisäksi. Itse matkalaiset ovat tietysti maailman parhaat tuliaiset, mutta myös laukussa odottavat piikkarit, beta-alaniini ja Napalm saavat mielen vieläkin iloisemmaksi!

Tämän lähemmäksi painonnostoa ei täällä pääse

Tämän vuoden puolella reeneissä ei ole ollut mukana mitään kreatiinia vahvempaa. Syksyllä aloin jossakin vaiheessa miettiä DMAA-tuotteiden käyttön järkevyyttä, koska piristeillä on yleensä tapana aiheuttaa jonkunlaisia riippuvuuksia. Kun puolen vuoden käytön jälkeen pystyi jättämään nuo pois niin, ettei asiaa oikeastaan edes huomannut, en näe syytä etten käyttäisi noita jatkossakin. Beta taas antoi syksyllä yhdessä krean kanssa sellaisen kehityspotkun, että tässä jo ihan innolla odotellaan!

Rakkaat saapuvat 11 päivän päästä, sitten vietetään kymmenen päivää tehden sitä sun tätä, ja kun he lähtevät takaisin kotia kohti, on päiviä jäljellä täällä todennäköisesti 67 kappaletta. Ei ihan hirveän paljon...

No Pain No Gain -hössötys.

Väittävät, että tarvitaan 10 000h+ siihen, että tulee jossain asiassa erittäin hyväksi, mestariksi, tai miten asian nyt ikinä haluaakaan ilmaista. Tässä kuitenkin kovasti toivoisi, että 4,5 vuoden aktiivisen liikkumisen aikana, joista noin 2 on mennyt enemmän tosissaan, olisi jäänyt edes jotain pientä tietoa ja ymmärrystä käteen. Olosuhteiden muuttuessa ajoin kuitenkin taas samaan vanhaan miinaan, eli levon, ravinnon ja fyysisen+henkisen stressin suhde keikahti kertaheitolla ympäri, ja huono tuloshan siitä seurasi. Vielä pari vuotta sitten olisi ollut hirveän mukavaa, jos ensimmäinen flunssa syyskuun jälkeen iskee maaliskuussa, mutta nyt ei hymyilytä.

Huikeita muistisääntöjä. Opetetaan täällä hyödyllisiäkin sanoja

Reeni itsessään lähti kulkemaan Taiwanissa tosi hyvin varsinkin puntilla, paljon paremmin kuin olisin osannut uskoa. Virtaa riitti myös pelailuun, juoksemiseen ja siinä sivussa tietysti erilaiseen sosiaaliseen toimintaan ja kouluunkin. Lopputulema oli kuitenkin se, että uni tuli säännöllisesti silmään välillä 00.30-01.30, ja herätyskello pärisi klo 7.10. Kyllähän sen järkikin sanoi, ettei tuo tule riittämään, varsinkin kun viikonloppuina tuota unimäärää ei päästy paikkaamaan, ja ympäristönvaihdoksesta johtuen ruokailut olivat lievästi sanottuna katastrofaalisia. Viime sunnuntaina olisin vielä voinut koittaa pelastaa tuota horjuvaa kokonaisuutta jotenkin, mutta joku älytön sisäinen palo halusi näyttää, että töitä tehdään kunnolla, eikä jäädä niin vain makaamaan sänkyyn.

Tätä mieltä olen ja vahvasti

Tein sunnuntaina kohtalaisen pk-juoksureenin ja parhaimpia punttituloksia toistaiseksi, mutta samalla olin erittäin väsynyt. Maanantaina kun pidin 100% vapaapäivän kaikesta, stressi vähän laukesi, ja perinteisen kaavan mukaan flunssa näki tilaisuutensa. Tiistaina en tätä ihan vielä myöntäny/hyväksynyt täysin, ja tein kevyehkön heittoreenin ilman sen suurempia rasituksia. Keskiviikko ja torstai kuluivatkin sitten lähes täysin sängyn ja tietokoneen välillä, ja unta onkin kertynyt 12h+ päivää kohti. Olo onkin jo lähestulkoon taas terve, mutta eipä tässä höntyillä kannata, ennen kuin kaikki on täysin kunnossa.

Posti löysi briteistä Taichungiin asti! En olisi ihan heti uskonut...

No Pain - No Gain -ajattelu on käsittämätöntä itsensäkorostamishöttöä muutenkin, jota en pysty mitenkään allekirjoittamaan. Tottakai, jos tuloksia haluaa, on oltava valmis uhrauksiin. NPNG-slogan tuntuu johtavan yleensä siihen toimintatapaan, että mitä kurjempaa on, sitä parempi tulos tulee. Mutta kun ei. Vertaisin tätä vähän tositelkkarin laihdutussarjoihin, -38kg kolmessa kuukaudessa on huikea saavutus, kun taas tasaisen varma -3kg/kk ei kiinnosta ketään. Kaikki kuitenkin varmasti arvaavat, miten nuo tarinat luultavasti jatkuvat. NPNG:n sijaan olen ehdottomasti tuon alemman, taidokkaasti tehdyn kaavion fani! Ehkä paras urheilijaesimerkki tästä on Matti Heikkinen, joka on onnistunut tuossa melko mahtavasti ottaen huomioon olosuhteet.

Ensimmäinen vaihe, kartoita kyseisen hetken tilanne ja totea rehellisesti missä mennään. Kartoita seuraavaksi päämäärä, mihin on tarkoitus päästä ja missä ajassa. Valitse muutama välietappi, ja aloita työnteko. Työnteon tuloksia ei tarvitse olla joka sekuntti olla mittaamassa, mutta aina välillä on hyvä tarkistaa, että ollaanko halutussa tilanteessa. Jos ollaan, jatka samaan malliin. Jos ei olla, selvitä miksi ja tee tarvittavat korjaukset. Liialla analyysillä ei kovaa työntekoa voi korvata, mutta sillä välttyy yllättävän monelta ongelmalta. Sairastuvalla harvoin kukaan kuitenkaan pääsee hirveästi kehittymään.

Little knowledge is dangerous. Idiotismi on yllättävän suuri vaara ihmisten terveydelle

Toisin sanoen, vähemmän ego-höpöhöpöä kiitos. Olen tullut vuosien varrella allergiseksi monenlaisille muoti-ilmiöille, jotka vilisevät latinan- ja englanninkielisiä termejä, jotka perustut välillä huikeisiin gurujen tutkimustuloksiin, välillä kuukivien asentoihin. Viimeisimpänä olen polttanut käämini uudestaan muovipullo-panikoitsijoihin, mutta se on sitten taas aivan oma tarinansa.

Mikä tätä maata vaivaa - Nyt hei oikeasti järki käteen!

Taas tekisi mieli päästää vähän höyryjä. Oon niin jumankautaperkele täynnä tätä touhua, missä kakarat pienestä pitäen opastetaan siihen, että aina on joku vieressä taluttamassa ja opastamassa. Omien päätösten tekemiseen tai vastuun ottamiseen ei missään vaiheessa joudu vahingossakaan törmäämään, ja harvapa sitä aikuisiälläkään oppii. Koulussakin näyttää olevan tapana pitää testiä ja koetta joka toinen minuutti, että ihmiset varmasti lukevat opiskelemansa asiat juuri sillä sekuntilla.

Onneks paikallisista kuitenkin löytyy muutamia poikkeuksia, joilla on jonkunlainen tolkku päässä, mutta harvassa ne ovat. Pääosa asioiden hoitamisesta tyssää kuitenkin siihen, kun kaikkia mahdollisia sääntöjä halutaan noudattaa kirjaimellisesti, ja näihinkin halutaan hakea vielä leima auktoriteeteiltä. Opettajat vaikuttavat olevan hieman jumalia korkeammassa asiassa, sillä vastaan ei tule sanoa, eikä tavallinen pulliainen ihan noin vain voikaan mennä juttelemaan.

Vältä vapaita painoja. Ne voivat satuttaa.

Niin jumankauta. Tästä olen jo valittanut ja tähän olen tottunut, mutta vapaat painot on piilotettu lukkojen taakse. Kyllä sen oikeastaan ymmärränkin, sillä jos keskimääräiselle paikalliselle vatipäälle annettaisiin vapaa tanko, niin ensiksi sen kanssa etsittäisiin paikka, jossa ollaan mahdollisimman hyvin tiellä. Sen jälkeen sillä alettaisiin todennäköisesti tekemään pystysoutuja kahden avustajan kera, jokaisella toistolla noin 270° pyörähtäen.

Tätä hetkeä odotellessa.

Uima-altaaseen en ole vielä päässyt, mutta tuskin maltan odottaa sitä! En ole tällaista kylttiä nähnyt, mutta paikallisia touhuja katsellessa en ihmettelisi, vaikka sellainen löytyisi. Innolla odotan sitä hetkeä, kun kokeilen tuota perhosuinnin räpiköintiä, kyllä siitäkin luulisi useampi "too dangerous" -komponentti löytyvän.

Killing... plants?

Ja sitten siihen ihanimpaan. Tein tänään pikaisen tunnustelun akselilla kiekko-kuula-keihäs, kaikki paikaltaan ja minitehoilla. Kuulalla tuo tarkotti noin 10m, keihäällä 20-30m ja kiekolla sinne 20m lukemille. Lähimmät ihmiset kentällä olivat noin 70m päässä heittojen laskeutumispaikasta, ja liikkuminen heillä oli yhtä nopeaa, kuin Leila-mummolla paskahousua pelatessa. Ensimmäisessä episodissa parkinsonin partaalla ollut liikunnanopettaja käski ensin hakea kentän laidalta nuoremman valmentajan, jonka tehtävä oli kertoa minulle, että vanhempi herrasmies on sitä mieltä, että kiekon heittely on todella vaarallista. Totesin että jaahasta, vaihdetaan sitten lajia. Kiekon kerkaaminen 90° väärään suuntaan ja 40m liian pitkälle olisi todennäköisesti kyllä vahingoittanut ihmisiä, mutta tuon todennäköisyys on yhtä suuri, kuin että maanjäristys vahingoittaisi avaruusasemaa.

Paikallinen sokeena vaeltava urpo, ja meikäläinen kauniin rusketuksen kera.

Kuulaa sain työntää tällä kertaa ihan rauhassa! Sen sijaan kun vaihdoin keihääseen ja noihin 20m heittoihin, olivat lähimmät ihmiset vieläkin noin 80m päässä, mutta nyt niiden aktiivisuus näytti paskahousun pelaamisen sijaan salkkareiden katsomiselta. Kyllä sitä kuitenkin pukumies uskaltautui muutaman ohikävelyn jälkeen tulemaan ja sanomaan, että nyt ollaan taas "too dangerous" -zonella, koska paikalla ei ole koutsia. Koutsi on paikalla kuulemma arkipäivisin klo 15-18, jolloin voi heitellä, ja aamuisin klo 7. Yritin kovasti udella, että kuinkakohan pitkään hän on aamuisin paikalla, mutta kuulemma kello seitsemältä. Jatkossa heittoreenit tehdään sitten klo 15-18, eikä tuo sen suurempi ongelma ole meikäläiselle, ellei mutkia tule matkaan. Epäilenpä kuitenkin, että tulee.

Tuossa on kuitenkin kaiken tämän idioottimaisuuden alku ja juuri, paikalle tarvitaan kaikkivoipa auktoriteetti. Ihmisen omalla vastuunotolla ja tilannearvioinnilla ei tunnu olevan minkäänlaista virkaa, ikävä kyllä. En tässä ihan hirveästi viitsi alkaa tapella paikallisten kanssa näistä asioista, mutta kyllä tässä nyt perkele menee välillä hermot. Odotan vain sitä hetkeä, jolloin personal trainer tulee kertomaan, että smithiin ei saa laittaa painoa yli 100kg. Luultavasti siinä vaiheessa irrotan kaverin kylpyammeen rakenteistaan, ja lähden melomaan kohti Eurooppaa. Tai oikeastaan pistän jonkun paikallisen melomaan.

24 päivää, +16kg

Tänään pääsivät ensimmäiset spontaanit riemunhuudahdukset pitkään aikaan! Vaikka suunta on ollut pitkän aikaa erittäin hyvä, niin tänään sitä juntattiin vielä muutamaa askelta paremmaksi. Voimaa yläkroppaan on tarttunut kuluneen 6kk aikana enemmän kuin osasin edes haaveilla, vaikka kaksi kuukautta tuosta vedettiin enemmän tai vähemmän lonkkaa. 2+1-systeemi on taannut ainakin sen, että lihassolutyypin 2a (hitaammat nopeat lihassolut) on buustattu niin pitkälle, kuin tällä hetkellä mahdollista. Toisin sanoen, sarjat toistomäärältään 4-8 menevät niin hyvin ettei mitään järkeä, mutta ykkösissä ja pitkissä sarjoissa on ropleemia. Alla muutama kuva excel-analytiikasta

Siinä on kalasen sarjalaskurin mukaisen laskennallisen penkkipunnerruksen 1RM:n kehitys päivien suhteen. Vaaka-akseli oli ensiksi pelkkä "Päivää", mutta muutin sen nykyiseen muotoon, kun ohjelma potki noin hyvin. Ylempi trendiviiva näyttää, että syksyllä 60 päivän aikana laskennallinen maksimi nousi 297g joka ikinen päivä, yhteensä lähes 20kg. Ensimmäinen sarjamaksimi oli 4x80kg, viimeisin 8x87,5kg. Nyt kun Taiwanissa aloitin viimein, laskennallinen maksimi parhaalla sarjalla 3x93kg oli 108kg, ja tänään paukahti ennätyssarja aivan uusille lukemille, 7x100,5kg! Ykkösmaksimiksi tuo lupaa 124kg. Viimeisen 24 päivän aikana laskennallinen maksimi on siis noussut keskimäärin 648g päivässä, mukaanlukien lepopäivät ja lepoviikot. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta kyllä se vain on. Ja kaikki on vanhan maksimin parantamista, eli tässä ei kerätä vanhoja voimia takaisin. Mutta kuten totesin, nyt vedetään hetkeksi jarrukahvasta, ettei mopoa tarvitse kaivaa kesällä hirveän syvältä rotkosta.

Juokseminen tekee minut näin iloiseksi :)

Tänään oli vähän sportimpi päivä, sillä aamulla kampesin itseni ensin juoksemaan 50 minuutiksi, jonka jälkeen söin kaksi annosta kanaa ja riisiä suosikkiravintolassa. Vatsa pyöreenä oli hyvä mennä nukkumaan koulun eräille puuportaille puoleksitoista tunniksi ennen punttihetkeä. Makoilu pihalla oli erittäin mukavaa puuhaa, mutta kun avasin silmäni, vierelläni seisoivat Jesse ja James suoraan Pokemoneista. Hetken kun raapi silmiään, ympärillä pystyi näkemään myös hattivatin, mikkihiiren ja Monkey-D-Luffyn. Saatan olla muutenkin sekaisin, mutta cosplay-väki oli unien aikana vallannut kampuksen taas kerran. Eipä siinä, kamat kasaan ja kohti punttia väistellen maahisia sekä miestä, joka oli muuten normaaleissa vaatteissa, mutta päässä oli Star wars -mallinen avaruusalus. Mitäpä siihen sitten sanot.

Se on kiva kun löytää samanhenkisiä kavereita

Mutta se juoksu. Kamalaa, mutta pakko se on töitä tehdä. Tein ensin 800m vedon noin 1200m vauhdilla, ja sitten 400m vauhdilla, jolla olisi mennyt 800m. Tulokset olivat niin kurjia, etten taida julkaista. Sen sijaan otin lopuksi niinkin villin harjoitteen, kuin 1600m hölkkä alle 170 sykkeellä. Oma maksimi on noin 196. Jos syke nuosi tuohon, niin käveltiin niin kauan, kunnes se oli 155. Jouduin matkan aikana kävelemään kolmesti noin 80m sykkeen laskemiseksi, ja aikaa meni kauan. En tiedä vielä kestävyysharjoittelusta juuri mitään, mutta luulisin tuollaisen peruskuntohöönäyksen kantavan hedelmää melko nopeastikin. Ensi kerralla matkaksi voisi ottaa 3x 1600m.

Lattuja, mansikoita ja kermavaahtoa Taiwanissa. Pienen työn takana oli löytäminen, mutta oi että mitä herkkua <3

Oikeasti keksein tuon vain sen takia, että saan jotain dataa juoksemisestakin näperreltyä exceliin. Yhdestä juoksusta saldona olivat BPM AVG, BPM MAX, kokonaisaika sekä matkavälit, jotka jouduin kävelemään. Sisäinen nörtti hykertelee, kun saa pyöritellä numeroita <3

Parempi vetää suunnitelmat uusiksi, kuin lähteä suunniteltuun syöksykierteeseen

Tämänpäiväinen reeni antoi pientä lisävastausta tuohon edellisen kerran mysteeriin, jossa kolmannessa sarjassa sain toistoja 7, ja neljännessä täydet 100 % vähemmän! Huikea suoritus, palkitsin itseni jo jäätelöllä tuosta. Tänään jatkettin samaa virttä kuin joka kerta aiemminkin, ja vuorossa oli 103kg penasarjat, tuloksena 5+4+4+1. Ensimmäinen sarja oli aika huikea onnistuminen, kun ottaa huomioon että toisessa toistossa tangon toiseen päähän hiippaili paikallinen personal traineri auttamaan heikkoa suomalaista. Ennen kuin hän kerkesi koskea tankoon, ehdin todeta rauhalliseen analyyttiseen tapaani, että jumalautajoskosketsiihen, heitänsutjatyöpaikkastonnejorpakkoon. Ei koskenut, ja sain tehtyä sarjan jotenkuten loppuun. Kovin hyvin se Suomi uppoaa paikallisellekin, kun sanoo vähän kovempaa.

Reenimaisemat värimanipulaatiolla

Tämän päivän reissu oli taas yllätyksiä täynnä. Ahkeran opiskelupäivän jälkeen suuntasimme salille noin klo 10.20, ja sitten otettiin vajaa puoli tuntia lämpöjä ja verryttelyjä. Tällä kertaa kuitenkin pari mopoauton levyistä ja korkuista kaveria sanoivat tarvitsevansa smithin noin 30 taiwanilaiseksi minuutiksi, joka vastaa noin tuntia Suomen ajassa. Väliinkään ei oikein mahtunut, kun yksi heistä teki kerrallaan liikettä X penkiltä, ja kaksi kaveria tekivät hauiskääntöjä samaan aikaan, yksi kummassakin päässä. Voin vain kuvitella millainen hermostojumi seuraa, kun tehdään yhdessä liikkeessä noin 5x12 pakkotoistoa. Eikä mitään ihan kevyitä pakkotoistoja, vaan sellaisia jossa liikkeen keskiosassa tanko heijaa ylösalas useamman kerran, ennen kuin se autetaan kokonaan ylös.

Feikkimotivaattorit, aito tulos. Hall of Fame, I Have a Right, Fantasy, I'm the Best.

Tunnin odottelun sijaan päälle heitettiin talvitakki, ja otettiin suunta kohti lähintä ravintolaa! Tällä kertaa vuorossa yllättäen uppopaistettu kana riisin ja soosin kera, ja johan upposi. Kymmenen minuutin motivaatiohetki käytävien pimeydessä, ja uudet lämmöt päälle! Kun neljäs sarja floppasi taas täysin ja totaalisesti, alkaa olla aika palata taas perusasioihin jatkuvan tulosparantamisen sijaan. Kun sarjakestävyys ei pysy enää ~4 toiston maksimin nousutahdissa, niin edessä on kaksi vaihtoehtoa. Alkaa rakentamaan vallan huikeaa kuntohuippua Wapun tienoille, tai sitten palata rakentamaan parempaa pohjaa jatkokehitykselle. Kun Taiwanissa ei Wappua vietetä, niin valitsen tuon jälkimmäisen.

Tänä vuonna ei wappuilla =( Tunnelmakuva vuosimallia 2009. Sori R sensuurista, en tiennyt että haluatko naamaas julkisuuteen

Tämä tiukempi kaksiviikkoinen jätetään siis kesken, mutta kolmannen reenin runttaan läpi vielä sunnuntaina. Sitten katsotaan rytmitystä hieman tarkemmin, mutta ohjelmassa on satunnaisen aikaa todennäköisesti 3-4x8-12 lyhyillä palautuksilla. Tämän vuoden kuntohuippu odottelee jossakin 25 viikon päässä, eli tässä on hyvin aikaa käydä vielä hakemassa vauhtia ihan perusteista saakka.

Komediaa Taiwanilaisittain & kupru reeniohjelmassa

Meinasin tehdä tästä melko kuivan, mutta erittäin tarpeellisen merkinnän reeniohjelman toimivuudesta, mutta aloitetaan sitten kuitenkin huumoripätkällä. Taiwanissa puntille mennessä ensivilkaisulla miehet ovat melko keskimääräisesti lihaksikkaamman oloisia kuin Suomessa. Kun katsoo tarkemmin, tämä koskee vain navan yläpuolista osaa. Tuo iso koko ei kuitenkaan korreloi mitenkään sarjapainoihin, kuten olen jo aiemmin todennut. Tähän taitaa olla yksinkertaisesti syynä se, että sarjat liikkeessä kuin liikkeessä tuntuvat olevan alusta loppuun pakkotoistoja. Ja läpi reenin. On aika huvittava katsella, kun suhteellisen lihaksikas sälli tekee toistoja ylätaljassa niskantaaksevetoja noin 50kg:lla, ja samaan aikaan toinen kaveri avustaa irvistäen tehden ojentajapunneruksia samalla tangolla. Ja kyllä, molemmat irvistävät yhtä aikaa.

Kirjoittamisen lisäksi olen keskinkertainen myös piirtämisessä. Mutta tunnetta on!

Pakkotoistoja voidaan tehdä näköjään lähes kaikissa muissa laitteissa, paitsi juoksumatolla. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että pystypunnerruksia tehdessä kaverit auttavat reilusti jo ensimmäisestä toistosta lähtien, ja sama vatsarutistuslaitteessa. Siinä vaiheessa, kun puhaltaisin itse pelin ehdottomasti poikki, kaverit auttavat Smithissä penkkipunnertavaa kaveria molemmista päistä kaksin käsin nostamaan tankoa ylös vielä noin viiden toiston verran. Jos tuollainen reeni ei lyö hermostoa kolminkertaiseen umpisolmuun, niin ei sitä kyllä tee mikään muukaan. Ei_niin_hauska yksityiskohta on muuten se, että täällä ristitaljan painopakka loppuu 32,9 kiloon! Jeesus. Suomessa taitaa olla vakiona vähintään 100kg.

Ostin ittelleni vähän statusarvoa. The more stripes, the more Adidas

Mutta sitten rankempien faktojen pariin. Nyt on erittäin hyvä hetki ottaa oppia reeniohjelman suunnitteluun, sillä asiat menivät tavalla, jollaista ei ole ennen käynyt. Minulla ei tosin ole pienintäkään tietoa siitä, miten tätä pitäisi tulkita. Tästä alkoi toinen kaksiviikkoinen työpätkä, ja taas punnerreltiin. Tauluun pamahti parhaimmillaan seitsemän toistoa penkissä 98 kilolla, kun 2 viikkoa sitten meni 4. Omituinen homma on kuitenkin se, että toistomäärät sarjoissa olivat 6-6-7-0. Kolmannessa sarjassa 7 toistoa, ja neljännessä ei yhden yhtä. Mikä ihme tuollaisen sitten selittää? Jos joku viisas tietää, niin kertokaa. Huono keskittyminen, aivopieru tekniikan kanssa, tai sitten jotain aivan muuta, veikkaisin.

Pidän enemmän liaaneista

Tulos on lopulta erittäin positiivinen, koska arvioin pystyväni 5-6 toistoon. Tapa jolla nämä tulivat, oli kuitenkin erittäin hämmentävä. Totta puhuen, koko reenissä keikuttiin aika rajoilla. Mikä tahansa sarjoista olisi voinut jäädä täydeksi flopiksi, ja sitten olisi karattu itkien kotiin. Ensimmäinen sarja meni vähän ohi huonon lämmittelyn takia, toisessa sarjassa kaikki olivat melko tiukkoja, mutta pelivaraa jäi, joten kolmanteen puristettiin väkisin seitsemän. Viimeisessä sarjassa tankoa ei kuitenkaan ollut mahdollista saada edes liikahtamaan, mikä ihmetytti todella. Pystypunnertaessa tuli hieman sama ongelma, 25kg painon käsittely on yleensä helpohkoa, mutta nyt se heilui ja keikkui kilpaa tuulettimen kanssa, joten vaihdoin suosiolla pienempään.

Tällänen systeemi tääl

Palautumisviikko meni todellisuudessa aika reisilleen. Tulipa tuossa vietettyä käytännössä yksi päivä ilman kunnon aterioita lähinnä junassa seisten (10h+ matkustusta...), ja tietysti aamuherätykset (7.00) ovat tehneet ikävän kurjan paluun elämääni. Parhaan mukaan tässä yritetään keplotella, vaikkei se aina ihan helpointa mahdollista touhua olekaan. Ainoa asia jota tässä vaiheessa voin tehdä, on täyttää vatsaa säännöllisesti hyvällä ruualla, nukkua tarpeeksi, ja rentoutua siinä sivussa. Perjantaina mennään taas uudemman kerran!

Reach a star, travel so far or find out who you really are

Joskus motivaatiota pitää kaivaa esiin oikein urakalla, ja yksi hyvä keino siihen on musiikki. Harvoin osuu vastaan biisejä, joita on vain mahdoton kuunnella hymyilemättä ja tulematta hyvälle tuulelle, mutta nyt todellakin löytyi sellainen. Olin pitänyt Stratovariusta jo iät ja ajat vähän, hmm, tylsäksi käyneenä bändinä. Tämä raita veti kuitenkin pisteet takaisin korkealle! Erään kuvailun mukaan tässä ollaan aika lähellä ABBAa, enkä nyt hirveästi voi väittää vastaankaan.

Olen viime aikoina löytänyt niin internetistä kuin tosielämästäkin paljon ihmisiä, jotka ovat oivaltaneet elämästä jotain tärkeää. Sen, että mitä enemmän uskaltaa ja on valmis näkemään vaivaa tärkeiden asioiden eteen, sitä enemmän se myös palkitsee. Take a dream, make it real, eikö?

Reach a star, travel so far or find out who you really are
Climb a hill, learn a skill, all of your dreams you can fulfill
Take a dream, make it real, don't let yourself give in to fear
Come with me you can make it anywhere

Sing along, to this song, and let it show that you're strong
Don't pretend, help a friend, they are with you until the end
You will see, you can be whatever you would like to be
Come with me you can make it anywhere

Fantasy, I want to meet you there
You will see, fantasy can become reality
Come with me, this is my fantasy
I believe, fantasy can become reality
Can you be my fantasy

Take your time, it's not a crime cause life it's always in its prime
Show you care, if you dare, because true friendship's really rare
Take a dream make it real, don't let yourself give in to fear
Come with me you can make it anywhere

Fantasy, I want to meet you there
You will see, fantasy can become reality
Come with me, this is my fantasy
I believe, fantasy can become reality
Can you be my fantasy

Kevään reeniohjelma alkaa hahmottua, tuloksista nautitaan sitten 5-6kk päästä!

Kyllä, sama reeni toimii näköjään joka puolella maapalloa! Jos sama tahti jatkuu, niin voimaa haetaan vielä 2-3x 2+1 vko setti, ja sitten siirretään se heittopuolelle. Nyt on takana tosiaan ensimmäinen kahden viikon työjakso, ja vihdosta viimein kevyen viikon vuoro. Kertauksena vielä se, että tarkoitus on tehdä kolmesti viikkoon reeni samoille lihaksille isoilla liikkeillä, ja vetää koko 2vko hallitusti ylireenattuna. Kahden viikon jälkeen olon pitäisi olla sellainen, ettei kiitos yhtään enempää, ja tällä hetkellä se myös on sitä. Jouduin tiputtamaan viimeisestä reenistä muutaman sarjan pois, koska vasemman ojentajan pumppi vaihtui kipuun, joka ei tuntunut enää hyvältä. Tämän hetken tuntemuksilla tuo oli erittäin hyvä ratkaisu.

Kuvassa sarjat ja toistot kullakin painolla. Pitäisi olla kg eikä %, en muistanut korjata.

Ensimmäinen reeni, ja penkatessa neloset 93kg eivät olleet tajuttoman pahoja, ja sain viimeiseen sarjaan väännettyä viisi. Toinen reeni, painoa pienemmäksi ja toistoja ylemmäs, mutta samalla lailla vedetään maksimisarjat pitkillä palautuksilla. Jo 9pvä päästä ensimmäisestä reenistä sain jo tehtyä kutosia 93:lla, ja viimeisessä reenissä tuli sitten nelosia 100,5kg:lla! Tuntuivat lähes yhtä helpoilta, kun ensimmäisen reenin neloset 93:lla. Apuliikkeinä olen pitänyt pystypunnerrusta käsipainoilla sekä vastapainona ylätaljaa, satunnaisesti myös vinopenkkiä.

Lämmittely(feikki)biitsit on kokenu vähän kovia, mutta äänenlaatu on yhä loistava!

Syksyllä 2kk aikana laskennallinen maksimi nousi tällä rytmityksellä 20kg, eli 300g joka ikinen päivä 2kk ajan. En millään meinannut uskoa tuota tuolloin, enkä jaksa uskoa nyttenkään, että ykkösmaksimi nousisi 50 päivässä 130kg tienoille. Mutta eipä se auta kuin kokeilla.

Posiitivisia uutisia, uima-allas on auki! Lämpötilaksi väittivät 21°C, mutta se on luultavasti skaalattu samalla kertoimella kuin Nokian uimahallin allas, sillä lämpötila tuntui olevan lähempänä 18 :/ Ulkolämpötilat vaihtelevat täällä välillä 15-25 ja jäätävä tuuli tekee vielä tehtävänsä, mutta kyllä se on lähiaikoina pulahdettava. Jos siitä ei ole muuta hyötyä, niin toimii se ainakin hyvänä huoltavana reeninä puntin ohessa.

11 ruokalajin illallinen koulun piikkiin. Tässä niistä yksi

Negatiivisia uutisia. Jokamiehen seiskaottelun järjestäjiltä tuli viestiä, että inhimillisen erehdyksen takia meille ei olekaan tilaa Ratinan stadionilla, vaan "pääsemme" Kangasalan pikkukentälle. Perkele. Pidin kangasalan kentästä todella paljon, mutta eihän se mikään stadioni ole. Katsotaan nyt mitä tuossa käy, eipä porukka tätä uutista kovin iloisena ottanut vastaan.

Turhan vakava liikuntaharrastus - Mitä sen eteen joutuu uhraamaan?

En jaksa katsoa televisiosta sarjoja tai telkkaria juuri ollenkaan. Jos pitää vain katsoa ja möllöttää aivot tyhjäkäynnillä, aloitan vähintään venyttelyn ettei käy liian tylsäksi. Asia muuttuu heti, jos ohjelmassa on oikeasti mielenkiintoista sisältöä. Yksi tälläisistä poikkeuksista on sarja Once Upon a Time, jota katsoin mm. lähes koko lentomatkan Amsterdamista Hong Kongiin. Satumaailmaan pohjautuva tarina iski sen verran kovaa, että sarja saa anteeksi välillä tulevat ylimakeat siirappikohdat. Aivan matkan lopussa sarjasta jäi kuitenkin mieleen lause, joka on pyörinyt nyt pari kuukautta päässä, ja on aivan älyttömän totta. Kaikilla valinnoilla on hintansa. Aivan kaikilla. Näistä valinnoista sitten koostuu sellainen pieni asia nimeltä elämä, hyvine ja huonoine puolineen.

Blogimaailma antaa yleisesti sen kuvan, että asiat menevät hienosti putkeen, tai sitten todellakin pieleen. Haluankin nyt kiteyttää hieman sitä, että minkä hinnan joudun ihan tavallisessa arjessa maksamaan siitä, että reenaaminen on toiseksi suurin asia elämässäni tällä hetkellä, heti tärkeimpien ihmisten jälkeen. Toisinaan sen takia kynnetään aika syvällä.

Kun lähdetään perusteista liikkeelle, niin sellaisia asioita kuten hyvä uni tai ruoka en yksinkertaisesti voi laiminlyödä. Jos 8h+ yöunista tai täysipainoisista aterioista tasaisin, max 3h väliajoin joutuu tinkimään, hajoaa koko paletti heti alkuunsa. Yöunien tarpeen nyt ymmärtää normaalikin ihminen, mutta kun perusenergiankulutus ilman liikuntaa on päivässä enemmän kuin 3000kcal , ei syömistä vain voi tehdä vasemmalla kädellä. Tarvitaan vasen ja oikea. 3500kcal päivälukemiin on melkoinen työ päästä mussuttamatta hirveästi Pringlessejä tai Mars-patukoita, kun taas 1800kcal tarvitseva voi syödä vaikka pelkästään kynsiään, ja tuo täyttyy siltikin lähes huomaamatta.

Iltapalan mallia 11/2012

Mutta ne pienemmät asiat. Voin paljastaa pienen salaisuuden. Usein kuukausittain, joskus jopa viikottain tulee sellaisia kertoja, ettei voisi vähempää kiinnostaa reenata. Viimeksi eilen. Olisin halunnut olla missä tahansa muualla, ja mikään ei kiinnostanut. Olisi ollut liian helppoa kuitenkin vain luovuttaa. Oikeasti olisin halunnut tirauttaa ämpärillisen kyyneleitä urheilukentän portailla ja lähteä kotisuomeen hiihtämään, mutta näitä hetkiä oppii kummasti ajan myötä käsittelemään. Varsinkin tässä 2+1-systeemissä henkisiä hetkellisiä pikku kremppoja tulee aika paljonkin, erityisesti tuolla jälkimmäisellä viikolla. Romahdus voi tulla muutamassa minuutissa, ja sitten on parempi olla hetken aikaa rauhassa yksin, koska mikään ei ole oikeasti pielessä, pelkästään väsyttää. Tämä on oikeastaan melko yleistä kun väsymystä kertyy, yksinkertaisesti ei jaksa mitään ja mikään ei kiinnosta. Mutta, vaikka tämä hinta tuntuu välillä aika kovalta, niin erittäin hyvien hetkien saamiseksi pitää myös välillä käydä kurkkaamassa, että missäs se pohja oikein onkaan. Henkinen väsymys on näistä hinnoista kuitenkin mielestäni kaikkein kovin. Varsinkin, jos itseään ei osaa tarpeeksi kuunnella.

Väsymys on vain väliaikaista

Jos henkisellä puolella reenikaudella välillä kolottaa, niin kolottaa kyllä fyysiselläkin. Jos sanoo, että koko ajan on jotain pientä, niin ei paljon valehtele. Tein noissa lähtötasotesteissä 400m vetoja useampia, ja vihasin koko touhua ennen joka ikistä starttia, koska olo ei ole heti noiden jälkeen millään tavalla kehuttava. Jalat ovat haposta kankeat, ja hengitys vinkuu kuin pikkutytöllä odottaen tasaantumista. Eikä siinä kaikki, sama hupi jatkuu seuraavina päivinä. Vaikka tuossa oli yksi välipäiväkin, en tänään saanut lämmitettyä jalkojani niin hyvin, että olisin voinut tehdä vetoja uudestaan, joten päädyimme saksalaisten kavereiden kanssa lätkimään kössiä. 45min lämmittelyistä huolimatta jalat eivät halunneet juosta 100m enempää, kiitos reisi- ja lonkankoukistajajumin ja penikkakipujen. Penikkakivut tuntuvat tavallisest siltä, kuin puukko olisi lyöty pohkeen ja sääriluun väliin. Pahimmillaan siltä, että puukko myös jäi sinne. Yummy. Tässä vain pieni esimerkki täysin asiaankuuluvista fyysisistä kupruista. Loukkaantumiset ovat asia erikseen.

Nämä olivat hintaa, joka maksetaan omassa fyysisessä olossaan. Tähän päälle tulevat vielä muut valinnat. Yksi isoimpia ihmetyksen aiheuttajia on alkoholilla läträämisen minimoiminen, joka on täysin oma valinta. Tämä on omasta mielestäni yksi pienimmistä uhrauksista, mutta toisille se tuntuu kauhistukselta. Jos kaverit on sama asia kuin alkoholi, niin silloin varmasti se sitä onkin. Tätäkin enemmän harmittavat ne hetket, jolloin joutuu kieltäytymään jostakin mielenkiintoisesta tekemisestä silkan väsymyksen takia. Aina ei yksinkertaisesti vain jaksa, ja se harmittaa todella paljon.

Toisinaan sitten taas jaksaa. Liikaakin.

Joskus aikataulusyistä on pakko herätä aikasin, eikä se todellakaan ole Suomen syksyssä hauskaa. Illalla kymmenen jälkeen harvoin kuitenkaan tapahtuu mitään niin tähdellistä, että nukkumaanmenoa pitäisi venyttää puolenyön yli. Uhraamalla pari keskinkertaista saippuasarjaa illasta saa hyvin tehtyä aikaa seuraavan aamun reeneille. Aikataulullisesti tällainen elämä on normaalista poikkeavaa, mutta oman hyvinvoinnin kannalta se on todettu parhaaksi mahdolliseksi.

Sitten on näitä vähemmän merkityksellisiä asioita, kuin rahavirta varusteisiin, ravinteisiin, vuoromaksuihin ja ruokaan. Aikaa tuhrautuu viikossa helposti reeneihin oheistoimineen 20h+, ja jos Pekka Pouta on päättänyt tänä päivänä sataa koko kuukauden sademäärä kerralla, niin ei silti reenaamista jätetä välistä, vaikka matkalla vähän kastuukin. Ja se vasta riepookin, kun jalkaan mahtuvia housuja ei löydy mistään.

Tänä vuonna uusiks samalla tiimillä, jokamiehen seiska!

Mutta jos on kurjaa, niin on sitä myös hupia kaiken tämän edestä! Yksi tärkeistä asioista on haastava reeniseura. Täältä sitä on puntilla ollut vaikea löytää, kun 80kg mave korokkeelta tai 60kg penkki on tuntunut olevan se miehen mittari. Mutta eipä tuo mitään, huomenna uusi puntti, ja katsotaan että otetaanko taas uusi harppaus eteenpäin. Vähän siltä tuntuu, että otetaan.