Ansaittu lepohetki ja mustikka-chilimuffinit.

Huoh, yksi etappi takana, ja nyt se viikon kevyempi jakso todellakin alkaa. Tätä onkin odotettu, nyt ei muuta kuin karkkia naamaan ja ristikoita täyttämään. Eiku...?

Muutama ilta on jo vierähtänyt kirotessa jäljellä olevia reenejä, mutta koko setti saatiin ihan kunnialla läpi. Vedetäänpä pikkuisen yhteen tuota yläkroppaosuutta, ja mietteitä siitä. Käytän 1RM:nä penkissä 100kg, mikä on aika varmasti 2,5kg sisällä todellisesta. Kuvan prosenttiluku ovat siis suoraan myös nostettuja kiloja. Lämmittelypainoja en ole tähän kirjannut, ja pystypunnerrus on tehty käsipainoilla, istuen ilman selkänojaa, ilmoitettu toistot per käsi.

Tekstimuodossa yhteenveto olisi ollut melko sekava, joten exceli pelastaa taas!

Penkin toistomäärät. Vihreällä onnistuneesti loppuun, punaisella failureen.

Reeni 1. Lauantai.

   Penkki 6x4. 4. ja 6. sarja failureen 80%.

   Pystypunnerrus korvautu ojentajapumppauksella taljassa, kun salin varustus oli melko surkea.

Reeni 2. Maanantai.

   Penkki 4x6. Viimeinen sarja failure.

   Pystypunnerrus 10*17,5kg + 3x10x20kg

   Vinopenkki Smithissä 8*55kg + (6 + 5 1/2)*60kg

Reeni 3. Keskiviikko.

   Penkki 5x8. 4. sarja failure.

   Pystypunnerrus 3x10x20kg

 Reeni 4. Lauantai .

   Penkk 5x5. Hyvä päivä, voimia oli enempään.

   Pystypunnerrus 3x10x20kg

   Vinopenkki Smithissä 8x50 + 2x8x55kg

Reeni 5. Maanantai.

   Penkki 6x3. 3. ja 6. failureen. Huono päivä.

   Pystypunnerrus 3*10*20kg

   Vinopena Smithissä 8*50kg + (8+9 1/2)*55kg 

   Suhteellisen surkea kerta...

Reeni 6. Keskiviikko.

   Penkki 4x8. Meni isommilla painoilla kuin odotin.

   Hyvä kerta, vaikka vähän liikkeitä tälle seudulle.

Mustikka - suklaa - naga morichi -muffinit. Palautuminen on taattu, ja chili potkii reippaasti.

Reenit 4 ja 6 olivat hyviä, 2&3 kohtalaisia ja 1&5 olivat sitten pieniä limboja. Ykkönen ja nelonen olivat tavallaan pari, ja nelonen paransi ykkösestä kirkkaasti. Kutonen teki täysin samat kolmoselle, eli hyvillä mielin voidaan ainakin lopettaa ensimmäinen kierto. Nyt tulevan 5-9pvä kevyemmän jakson jälkeen vedetään samat toistomäärät perään, vähintään 2,5kg mielellään lisäten jokaiseen toistoon.

Ehdin tämän setin vetää läpi vielä 2krt ennen vuodenvaihteen pirkkahallisykliä. Ohjelman toimimista tullaan luultavasti mittaamaan rehellisellä 1-5 toiston penkkimaksimilla, ja siihen kaveriksi 5, 6 tai 7,26kg kuulatulos.

JA HEI! 8x140kg mave nousi! Oli melko tiukka, mutta tulipahan kokeiltua.

Paino 106kg ja reenaamisen syklitys

Taas ollaan siinä vaiheessa vuotta, että syöminen käy oikeasti työstä. 18 päivään on kuulunut 16h punttireeniä, ja siihen oheen vielä airobista lyllertämistä ja hieman pallopelejä, niin aika monta kaloria tuossa ajassa on hukkunnut. Painokäyrä näyttää nyt tältä

Vielä tasan vuosi sitten tilanne näytti myös olevan ihan hallussa, mutta sitten joulukuun tienoilla lukema nousi äkkiä 99:stä 107 pintaan. Täytynee tänä vuonna pitää huoli ettei samanlaista turpoamista tapahdu. Olo tuon jälkeen oli melko kauhea, kun jokaista kiloa pitää kuitenkin kantaa mukana koko ajan.

On the road to...

Viime aikoina materiaaliteknisen teoriahömpän sijasta olen ehtinyt lukea paljon raudan nostamiseen ja sen jaksottamiseen liittyvää hömppää, mutten niihin jaksa nyt pureutua kovin tarkasti. Työn alla on ollut erityisesti topicit maksimivoima vs. nopeus ja toisena failureen asti reenaamisen hyödyt ja haitat. Olen myös todennut, että on olemassa ihmisiä, jotka tekevät reeneissä aina kaikkensa ja täysillä, sekä eivät ole koskaan luovuttaneet. Sitten on niitä ihmisiä, joita kannattaa kuunnella.

...kuninkaiden laji! Huippuhyvä bogey @Hämeenlinna

Huomisen aamupuntin jälkeen on tosiaan takana ensimmäinen 2vko jakso yläkropan voimakuurista, jota seuraa yksi reilusti kevennetty viikko. Toivon että tuo 2+1-rytmitys on avain kaikkiin maailman murheisiin, mutta sehän nähdään sitten viikon päästä. Nykyisellä rasituksella tehtynä tuo 2 kovempaa viikkoa on ainakin maksimi, ja luulisin yhden kevennetyn viikon riittävän hyvin nostamaan vireen paljon lähtötasoa korkeammalle. Aiemmin en ole vastaavaa syklitystä harrastanut oikeastaan ollenkaan, ja tässä olisi nyt kovat toiveet saada kehitystä rutkasti lisää.

Toiset pitävät kevyempiä viikkoja turhina. Väittävät mitä väittävät, lepo on kuitenkin kivaa ja nostaa virettä paremmin kuin päätön ryntäily ja touhuaminen allaolevan kaverin tapaan

Kuuntele opettajiasi, mutta älä usko kaikkea mitä he sanovat

Reenivolyymin nosto on ollut kyllä pienoinen menestys, suksee näin Tamperelaisittain sanottuna. Viime vuoden korkeimmat tuntimäärät puntilla olivat noin 16h/kk, ja vähimmät siinä 7h/kk. Nyt tahti on 20-25h/kk, ja nostetut kokonaiskilot sitä myötä myöskin reippaassa nousussa. Tämä volyymin nostaminen on johtanut jollain mystisellä tavalla siihen, etteivät paikat ole kipeytyneet juuri ollenkaan. Vastapainona syödyn ruoan määrä on kasvanut erittäin reippaasti, ja sipsikarkki-osastolla on tullut käytyä myöskin melko ahkerasti. Tämä on kuitenkin yksi hailee, kunhan painokäyrä pysyy hallussa ja voimatasot nousevat.

Tankkaus

Sopivien mavepainojen löytyminen antaa odottaa itseään, mutta lähellä ollaan jo. Tänään 3x8x110 meni melko helposti unisilla jaloilla, eli samoilla sarjoilla 120-140kg on luultavasti lähellä sopivaa kuormaa, mistä lähdetään sitten tasoa nostamaan. Vähintään tuo 140kg olisi hyvä hallita helposti, kun rinnallevetopainot alkavat pyöriä sadan kilon paremmalla puolella.

Tasan viikko sitten penkissä 80% 6x4 yritys jäi hieman hieman vajaaksi, kun 4. ja 6. sarjassa viimeinen toisto ei aivan noussut. Tänään samalla painolla yritin sarjoja 5x5, mutta tuloksena oli 5+5+5+5+7, jossa viimeisestä sarjasta tein tarkoituksella pidemmän. Seuraavaksi ohjelmassa on kovemman intesiteetin 3x3 niin isolla painolla kuin onnistuu, ja sitten viikon kolmas veto todennäköisesti volyymipainotteinen 4-5x8.

Ironmaxx Sitruuna-jogurtti on testissä. Mömmökorneri palaa asiaan!

Mielipiteitä reeniohjelmista on miljoonia erilaisia, ja kaikki ovat tietysti mielestään oikeassa. Itse kuulun vahvasti siihen porukkaan, jonka toimintaa ohjaa eniten kyseisen hetken ja viimeisen kahden viikon aikainen olotila sekä kehityksen suunta. Jos olo ei mahdollista reenin läpivientiä, niin siihen on jokin syy, ja silloin levätään. Piste. Näin on mahdollista antaa itselleen lepoa kun siltä tuntuu, ja kiristää vauhtia kun virtaa löytyy. Uskon kuitenkin täysin siihen, että 95% tuloksista tulee sillä, kunhan teet tarpeeksi haastavia ja vaihtelevia harjoituksia nousevalla rasituksella. Sen 5% voit saada lisää tai myös menettää sillä, että seuraat jonkun gurun tekemää ohjelmaa pilkuntarkasti. Vaikka jokin ohjelma toimii 80-luvun roinanostajalla, ei se tarkoita että se toimisi allekirjoittaneella. Hyvinä runkoina ne silti toimivat omille ohjelmille, en sitä uskalla lähteä kiistämään tässä.

Suomen ehdottomasti paras vaatekauppa & syksyn voimanhankintaprojektin alkutahdit

Olen monesti kiittänyt NoName [nouneim] Brandstorea hyvistä hankinnoista, ja taas kerran on se hetki. Olen käynyt tuolla ostoksilla pari kertaa vuodessa, ja vain kerran olen lähtenyt tyhjin käsin pois. Ostettua on tullut ainakin muutamia huiveja, paitoja, housuja, takkeja, sukkia ja juomavöitä näin nopeasti mietittynä. Kesällä onni potkaisi taksinbongauskisassa, ja tänään kävin hyötykäyttämässä tuon 50e lahjakortin. Mukaan tarttui lopulta yksi reenipaita ja kaveriksi putkihuivi.

Tuotteilla on hintaa, mutta palvelu on ensiluokkaista ja useamman kuin yhden tuotteen ostaessa olen aina onnistunut saamaan ihan hyvän pakettihinnan. Siltikään tuolta ei kannata aivan halvinta tavaraa lähteä hakemaan, kun oman käsitykseni mukaan tuotteet ovat ihan kotimaista tekoa. Mutta jos nuo maksavat hieman enemmän kuin Stadiumin SOCit, niin kestävät myös koko hinnan edestä.

Huivin kaveriksi otetun paidan selkäkoristus.

Jouduin jättämään painonnostokurssin eilen väliin, olisi tullut muuten 18 päivään vain 2 lepoa ja sitämyöten pieni henkilökohtainen musertuminen. Pieni ylimääräinen hengenveto teki hyvää, ja yhden levätyn päivän jälkeen on heti paljon skarpimpi olo.

Yläkropan työntävien lihasten voimanhankintaprosessia on viety nyt viikko suunnitelman mukaan läpi, ja tuntuma on ihan hyvä. Liikekombona noille on joka kerta ollut normaali penkki, pystypunnerrus käsipainoilla ilman selkänojaa ja vinopenkki. Penkillä on tarkoitus hoitaa isoimmat voimat pois, käsipainot kiusaavat ojentajia ja torson tukilihaksia tajuttoman hyvin, ja vinopenkillä sitten naulat arkkuun ennen suihkuunmenoa. Tuohon oheen kun ottaa mm. mavea, riveä, kyykkyä ja erityisesti vatsoja niin hyvä on tullut. Penkissä reenien isot sarjat olivat seuraavat: 1. 6x4x80%  2. 4x6x(75-80%)   3. 5x8x(70-75%). Käsipainoilla on tullut 3x10 ja sitten vinopena tosiaan tunteella. Sopivasti vaihtelua ja paljon määrää, niin sieltä ne maksimitasotkin nousevat mukavammille tasoille!

___________________________________________________________________________

Lisätään vielä loppuun mielenkiintoinen lista D-vitamiinivalmisteista. Jos syöt niitä, niin katso ehdottomasti läpi!

http://ohjelmat.yle.fi/files/ohjelmat/d-vitamiini.pdf

Jos vitamiinipurkissa luvataan joku pitoisuus, mikään taho ei valvo että se pitää paikkansa. Esimerkkeinä Pirkan ja apteekeissa myytävä Musta aurinko - D-vitamiinivalmisteet sisältävät vain 35-45% luvatusta määrästä itse vitamiinia.

Keinotekoisen makeutusaineen haitat

Kyllä sydäntä riipaisi, kun D-vitamiinit loppuivat ja kävin apteekista hakemassa uuden purnukan. D-maxin pillerit ovat niin makeaksi tehtyjä, että niillä piristyy mitä surkeampikin aamu, eikä niistä osaa sitten oikein luopua. 365kpl 50µg tabletteja maksoi paikallisessa apteekissa 32e, ja ajattelin että tuskimpa tuo hinta apteekkien kesken vaihtelee. Prkl, 5 sekuntin surffaamisella samaa purkkia myytiin hintaan 23e. Tässä ei paljon henkiset rikkaudet auta kun köyhää opiskelijaa riistetään...

Testiin

Kuitenkin, vaikka omega3 ja D-vitamiini eivät ihan ilmaista hupia ole, en niistä kuitenkaan näin kesän ulkopuolella suostu luopumaan. Ne ovat melko pieni hinta siitä elämänlaadun paranemisesta, mikä näiden mukava on tullut. Ei ole ollut tänä syksynä pientäkään tietoa siitä olosta, jolloin vain väsyttää, v-tuttaa ja hieman masentaakin. Yksi toinen saman fiiliksen aiheuttaja on aspartaami, ja sitä on kanssa tullut välteltyä jo useamman vuoden. Kovin moni ihminen ei tunnu löytävän näitä aspartaamin haittapuolia, mutta arvaapa siitä sitten että miksi näin on. Joko he eivät osaa tulkita niitä, eivät välitä tai sitten yksinkertaisesti vaikutusta ei ole, tiedäpä sitä. Sain kaverin vaihtamaan herajauheet myös aspartaamittomiin, ja hän vahvisti samaa olon paranemista. On siinä luultavasti ollut oikeat syyt, kun tuo oli joskus aikanaan kielletty...

Reenipäiväkirja näyttää nyt ikävästi siltä, että lepopäiville täytyy oikein urakalla yrittää löytää tilaa. 2/vko ei ole toteutunut ihan hirveän hyvin, vaan viimeiseen 12pvä niitä on mahtunut vain 2. Vielä kun huominen ja ylihuominen on ohjelman mukaan buukattu, niin johan sitä tekemistä kertyykin pieneen hetkeen tarpeeksi. Viisaat kuitenkin väittävät, että samaa lihasta pitää kolmesti kiusata viikossa kunnolla jos kehitystä haluaa kunnolla.

Näin käy joskus vatsalihassarjan jälkeen

Älä lässytä, vaan toimi!

Lässynlää, takaisin reenin pariin! Kaveri suositteli kokeilemaan venäläistä ohjelmaa voimanhankintaan, ja katselin hieman miltä tuo näyttää. Täältä löysin laskurin, joka heittää suuntaa-antavan ohjelman. Ihan suoriltaan en tuota ottanut käyttöön, mutta ideoita sieltä löytyi hyvin. Ensimmäiseksi, 3 kertaa viikossa täytyy päästä samoja lihaksia jumppaamaan, että ne oikeasti kehittyvät. Toinen on se, että kovia sarjoja voi todellakin tehdä enemmän kuin kolme. Ei ihan hirveää tähtitiedettä...

Sitä suurinta hupia

Penkki on isoin ongelman aihe, niin sillä kokeiltiin näitä uusia ideoita, ja tehtiin 6x 4 toistoa, joista 4. ja 6. sarjassa viimeinen ei noussut ihan täysin omin voimin, pitkälti tekniikan hajoamisen takia. Neloset olivat hyvää vaihtelua 3x8 sarjoille, kun joutui tappelemaan enemmän voimaa kuin happoa vastaan. Jos tempaus, työntö, pystypunnerrus, penkki, pullover sekä vinopenkki eivät anna reilusti lisäjerkkua yläkroppaan, niin sitten on parempi luultavasti hankkia uusi harrastus, kuten vaikka postimerkkeily.

Tässä on mennyt pari viikkoa ilman uintireeniä, kun en ole oikein uskaltanut mennä uimaan revityn viisaudenhampaan jäljiltä. Väittävät että tuo on bakteereille melko herkkä, ja ties mitä imbelissejä noista Tampereen hallien vesistä sinne löytää...

Not so easy

Ps. Noista kinesioteipeistä on pitänyt puhua, perkule kun toimii hyvin! Koitetaan joskus paremmalla ajalla...

Yksi onnistuminen korvaa kymmenen epäonnistumista

Piti jo viime viikolla tarttua niinkin hienoon asiaan kuin Kansallinen epäonnistumisen päivä 13.10, mutta yllättäen epäonnistuin tuossa. Tässäkin tapauksessa epäonnistumisesta seurasi täsmälleen ei mitään, kuten yleensäkin. Päivän virallisilla nettisivuilla on asiaa liippaavia videoita, joista seuraavat kaksi iskivät allekirjoittaneeseen eniten. Pätkät ovat sen verran lyhyitä, että suosittelen katsomaan vaikka olisit kuinka kiireinen. Starring Madventures-Riku & Arvi Lind.

MPM toteuttaa itsessään tätä rohkean epäonnistumisen sanomaa niin hyvin, että välillä hirvittää. Itsensä nolaamisen pelko tuntuu olevan Suomessa jotenkin niin järjettömän suurta, että sen takia aivan älyttömän paljon hienoja asioita jää tapahtumatta. Kaiken hiemankaan tavallisesta poikkeavan yrittäminen saa yleensä jo niin negatiivisen vastaanoton, että useimmat lannistuvat jo ennen aloittamista. MPM yrittää osaltaan rikkoa tätä asetelmaa, sillä lähtökohdat koko blogille kuulostavat äkkiseltään melko järjettömiltä.

Kun kirjoittaja on täysin tavallinen henkilö, eikä oikeastaan lähtötilanteessa osannut mitään millään tavalla erikoista, tuntuu melko typerältä alkaa kirjoittaa internettiin reenipäiväkirjaa. Ja vielä niin, että kirjoittaja ei yritä peitellä henkilöllisyyttään millään tavalla. Kuulostaa juuri siltä tilanteelta, että turha mun on edes yrittää, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Virhe.

Trying is the first step towards failure. Failure itself is a necessary step towards success. So keep trying. Keep failing. Keep trying.

Jos en olisi itse päässyt irti tuosta epäonnistumista pelkäävästä ajatusmallista, olisin viettänyt myös edelliset 4 vuotta vältellen oikeasti itselle tärkeiden asioiden tekemistä, koska se menee kuitenkin pieleen. Se hetki oli aivan uskomattoman vapauttava, kun tajusin, että tärkeämpää kuin se mitä olet tehnyt, on se mitä teet tällä hetkellä tulevaisuutta varten. Siinä matkalla tajuaa myös sen, että onnistumisilla on hintana se, että pitää olla myös valmis epäonnistumisiin ja joskus pahoihinkin itsensä nolaamisiin.

Useasti tekstejä kirjoittaessa tulee ajatus, että mitäköhän helvettiä näitä turhia lätinöitä tulee taas julkaistua. Turhanpäiväistä lätinää, mikä ei muuta maailmaa mihinkään suuntaan. Olisi helpompi vain painaa delete, ja mennä keittiöön syömään köyhiä ritareita. Kuitenkin se, että tämänlaiset tekstit jäisivät jostain turhasta syystä johtuen julkaisematta, tuntuu paljon suuremmalta epäonnistumiselta kuin se, että 105kg rinnalleveto ei ollut lähelläkään nousta ylös.

Tosiasia, että kun on valmis laittamaan itsensä rohkeasti peliin, lopputulos on paranee yleensä huomattavasti.

Maaginen vatsalihasliike ja reisille mennyt rinnalleveto

Yleisurheilu on hauska laji. Se on yhtä aikaa sekä omien vahvuuksien maksimointia, ja heikkouksien minimointia. Kuulostaa periaatteessa helpolta. Kun asiaan porautuu syvämmälle, niin löytää itsensä keskeltä pientä, oman elämänsä Rubikin kuutiotaan, jossa yhtä sivua kääntäessä viisi muuta eivät tottele kuten haluaisit. Suurimpana erona muoviseen kollegaansa tässä pelissä on se, ettei tarroja voi ottaa irti ja siirtää mieleiseensä paikkaan.

Mutta että heikkouksista päästäisiin eroon, ei auta muu kun käydä niitten kimppuun. Ei se millään tavalla hauskaa ole, mutta jos ei niihin tartu, niin aina vain heikommiksi tulevat. Viimeinen viikko on sitten todellakin tuntunut työnteolta 7 punttitunnin ja yht 15h reenaamisen myötä. Tärkein osa-alue on edelleen sama vanha, eli kaikki mitä lonkankoukistajan yläpuolelta löytyy. Painonnostokurssilla tehtiin loppuun etukyykkyjä, ja 100kg toistoissa huomasi, että jalkavoimista ei ole paljon iloa, jos keskikroppa ei välitä voimaa kunnolla eteenpäin.

Selkään toimii satavarmasti mave, mutta vatsa on se osa joka saa miehen itkemään. Oma suosikki noista on tällä hetkellä lattialla maaten tehdyt polvennostot syliin. Jalkoihin lenkki ympärille, ristitaljan alalenkkiin kiinni, painoa sopivasti ja pariin kertaan 3x12 toistoa niin hitaasti kuin mahdollista pudotussarjana ovat takuuvarma lopetus reenille. Painonnostokurssilla muuten tehtiin rinnallevetoja viimeksi enemmän kuin tarpeeksi, ja tulos näytti seuraavalta.

Osumakohta

Edistystä hei tapahtuu! Vuosi sitten 70kgx4 rinnallevetoa oli tiukka, tänään 80kgx8 nousi kohtuullisen näppärästi! Kaverin vinkistä otin myös pystypunnerrukset käsipainoilla mukaan kiertoon, toivottavasti noista saadaan lisäapua tähän pienen miehen konkurssiin.

Ootsä laihtunut? -Joo, enää 104,4kg.

Viime viikolla jäivät 300m vedot tekemättä, ja piti paikata tuota lähtemällä heti maanantaiaamun kunniaksi raikkaaseen +3°C syysilmaan tekemään tuota ihanuutta. Kiitos kuuluu Kassulle©, että lähti seuraksi. Jos ei olisi ollut kaveria tulossa, olisin todennäköisesti jättänyt lähtemättä kokonaan.

Viikonloppuna tehdyt 2x1h venyttelyt + foamroller-kidutus saivat aikaan sen, että olo oli melko tuore lauantaisista kyykyistä huolimatta. Jo ekalla vedolla huomasi, etteivät ne jalat taaskaan mitenkään tuoreet olleet, mutta väliäkös tuolla. 3 kertaa 300m veto + 100m kävelypalautus menivät tällä kertaa aikaan 61s - 64s - 65s. Selvää editystä aiempiin verrattuna oli se, että ensimmäisillä 2 vedolla ei loppunut ollenkaan happi, vaan hapot painoivat enemmänkin. Viimeisellä vedolla sitten viimeinen 100m meni sitten jo irvistyksen ja hengityksen vinkumisen kera. Ihme, ettei se aika tippunut yhtään tuota huonommaksi.

Analyyttisyys on pop, niin tottakai tein jo näistä kolmesta kerrasta excel-käppyrän! Yhteisaika oli nyt täsmälleen sama kuin 2.10. juostussa, mutta iso plussa siitä, ettei viimeisen vedon aika tippunut juuri yhtään. Seuraavalla kerralla kiristetään vauhtia alusta alkaen pikkusen, ja jos se menee hyvin niin sitten lisätään vedot neljään.

Aerobisen reenin ja puntin yhdistelmä on ilmeisesti purrut, kun kaveri kysyi tänään että oonko laihtunut! Ehei, aamulla vaaka näyttä tasaisen varmasti 104,4kg. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että on tuo pehmoalue vatsan seudulla huolestutttavasti ohentunut...

Tenttiviikon motivaattori.

Epäonnistumisen päivä: Anna mennä rohkeasti päin per...

Nyt se päivä sitten viimein koitti, että muutama tempaus päätyi myös videolle! Ellen väärin muista niin tämä oli nyt toinen kerta kun tuota ihan painojen kanssa kokeilin, ja tulokset on nähtävissä alla. Videolla näkyvät toistot on kuvattu 55kg tangossa, ja nousivat ihan näppärän tuntuisesti. Kuitenkin heti kun paino alkaa kutosella, niin ongelmia on tullut enemmän. Olen ennen tehnyt muutamia tempauksia riipunnasta viidelläkympillä, eli ei tuon kutosenkaan iso ongelma pitäisi olla.

Painonnostokurssin vetäjä heitti kuulemma yllättävän hyvin paikkansapitävän kaavan. Väitti, että etukyykkytuloksestaan pystyy työntämään 90%, ja tempaamaan 80%. Etukyykkymaksimista en tiedä, mutta 3x110kg ei ollut millään tavalla mahdoton ainakaan. 85kg tempaus on silti aika kaukainen haave vain...

Miehen ongelmat punttisalilla

Nyt on taas päästy reenin makuun kaikista elämän kiemuroista huolimatta, ja tuttu ihana väsymys alkaa olla läsnä. Viimeisen kahden vuoden aikana on punttisalilla tapahtunut jotain käsittämätöntä, sillä tennistaitoni ovat hävinneet täysin. Top5000-maiset kämmenet ja vieläkin tehokkaammat kahden käden krossirystyt ovat vaihtuneet johonkin erittäin kauheaan, josta ei onneksi ole minkäänlaisia todisteita olemassa. Eipä sen väliä, pelikertoja on 4 vielä maksettuna niin täydellä sydämellä jatketaan silti.

Silhouette. On muuten suhteellisen tyhmä olo valokuvata uimahallin lasiseinää ulkopuolelta.

Painonnostokurssi on ollut myös tulevien sukupolvien kannalta hyödyllinen, sillä olen viimeinkin löytänyt muutaman kikan, joilla tempauksessa ja rinnallevedossa ei tanko kalahda täyttä vauhtia vilperiä päin. Tempausote on sen verran leveä, että tanko osuu alavatsaan, ja aika reippaalla tömäyksellä kaiken lisäksi. Rinnallevedossa taas ainoa mahdollinen tapa on viikata kalleimpansa julkisesti sivuun niin, että ne ovat turvassa. Suhteellisen noloa, mutta parempi kuin täysosuma rauta-kakskymppisellä.

Testasin tänään reenin loppupuolella pikaisesti miten tuo tempaus onnistuu, ja menihän se sinnepäin. Maasta suorille käsille nousi 60kg juuri ja juuri, tosin alle en osannut mennä yhtään. Jos kurssilla oppisi vielä allemenon, ei 70 tai enempi pitäisi olla hirveän kaukana. Sain satunnaiselta kaverilta sen verran jeesiä tangon liikeradan varmistamiseen, ja hienosti kuulemma nousi suoraan ylöspäin. En lyönyt omaan nenääni, mutta ei ainakaan karannut liian kaukaa edestäkään.

Tampere <3

Treeniohjelman tekemisessä on yksi ropleema nyt. Tehdäkö kyykyt reidet vaakatasoon, vai ihan pers maahan asti. Puolensa ja puolensa, mutta ei selvästi parempaa ole löytynyt. Ehkä eniten syvässä kyykyssä pelkään sitä, että se vie räjähtävyyttä pois liikaa. Oudoin asia on se, että syvä on kuitenkin tehnyt polville erittäin hyvää.

Elämän pienet suuret nautinnot

Tässä maailmassa on paljon asioita, jotka pitää elämänsä aikana tehdä. Yksi pitkäaikainen haave tuli toteutettua viime viikonloppuna, ja siitä kiitos kuuluu muuan hotellille Suomen eteläpäässä. Kävin nimittäin saman aamupalakattauksen aikana syömässä kahdesti, ja saunoin hotellilla privaattisaunassa vielä tuossa välissä. Oi onnea <3 Tavalliset hotelliaamupalat käynnistävät päivän pääosin erittäin hyvin, ja erityisesti oranssia monihedelmämehua pitää kitata vähintään toista litraa.  Elämästä on tullut muuten kaikin puolin mukavampaa, kun on oppinut nauttimaan ihan perusasioista.

Reenin puolesta syksy on aina pientä sompailua, kun kissoja ristitään siellä täällä. Ensinnäkin pirkkahallissa messutaan joululomaan asti kaikkea mahdollista, mitä nyt vaan messuta voidaan. Itse tämän kanssa vielä selviän, mutta yritäpä sitten olla huippu-urheilija Tampereelta, kun sisäharjoituspaikkoja ei löydy esim. juoksemista varten. Lisätään soppaan vielä se, että viisaudenhammas sai kyytiä, niin lepäilyksi tämä on mennyt. Mutta minkäs teet. Se on aina kiva kun toimenpiteen jälkeen lääkäri toteaa seuraavaa

Oho, en muista näin isoa ennen nähneeni. Juuretkin on tosi isot, ja kasvanut alhaalta yhteen. Luulin että juuria olis vain yks.Ihme että se irtosi.

Söötti kuin sulhanen

Ps. Terveiset Aleksi Valavuorelle ja Petteri Sihvoselle Ajankohtaisen kakkosen urheilukeskusteluillan saldosta. Aleksille sen verran, että kukaan tuskin uskoo Suomen koripallomiesten menestyksen perustuvan iso-D:hen, älä huoli. Koripallomenestyksessä fyysinen paremmuus on kuitenkin lopulta aika pienessä osassa. Ja Pete, aika puhtoista urheilu SUOMESSA tällä hetkellä taitaa kuitenkin olla. Siitä pitävät huolen lynkkaava kansanluonne ja ehkä maailman tarkin testauskulttuuri.

Ja joukkuelajiurheilijoille perspektiiviä. Jos suomalainen yksilöurheilija on maailmantilastossa sijalla 30, hän on yleisen mielipiteen mukaan turisti. NHL:ssä pelasi viime kaudella noin 20 kiekkoilijaa yli 40 peliä (kausi = 82). Tiimejä on 30, ja pelureita noin 800. Huipulla oleminen on suhteellinen käsite.

Sinivalkoinen valhe

Kuten kaikki hyvät blogitekstit, tämäkin alkaa sanalla moi.

Moi. Lähestulkoon velvollisuuksiin kuului käydä katsomassa tuo Sinivalkoinen valhe ihan leffateatterissa asti. Paskamediassa ja hieman asiallisemmassakin on meuhkattu vaikka kuinka ja paljon tuosta jussi-mietaan mahdollista nappien käytöstä aikanaan, minkä perusteella leffasta on helppo tietysti muodostaa mielipiteensä. Mutta mitäs siellä oikeasti sitten näytettiin?

Dokkari oli aika kattava läpileikkaus dopinginkäytöstä sieltä 70-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen, mutta Lahden kuuluisia kisoja pidemmälle ei oikeastaan paljon menty, paitsi mainitsemalla kerran Balco. Sen sijaan, että leffa olisi paljastanut jotain uutta ja shokeeraavaa, se oli hyvä keskustelunavaus. Nykyinen doping-keskustelu on aivan järkyttävää kuunneltavaa, oli puhujataso mikä tahansa. Vanhat urheilijat kertovat, kuinka heidän aikanaan syötiin rautanauloja ja harjoiteltiin unissaankin, tai sitten vain oltiin perkuleen lahjakkaita. Nykyiset urheilijat ja -vaikuttajat painottavat, ettei mitään suoritusta parantavaa keinoa ole ikinä käytetty, hyvä jos vettä on juotu. Ja sitten tavalliset ihmiset taivastelevat, että kuinka joku kehtaa huijata. CHECK.

Se mikä tässä keskustelussa eniten riepoo, on armoton jeesustelu. Maailman huippu-urheilu on bisnestä, ja siellä pelataan hieman omilla säännöillään. Kuvitelkaa tilanne, että oman lajinne MM-kisoissa käryäisi noin 15 aivan huippu-urheilijaa.

Vaihtoehto 1. Käräytetään heidät tietysti, he ovat huijanneet. Goodbye sponsorit, arvostus yms.

Vaihtoehto 2. Päästetään heidät pälkähästä, koska lajin imago ei saa kärsiä näin kovaa kolausta.

Hiihdon MM-kisoissa Lahdessa 2001 valittiin noista ensimmäinen, eikä kaunista jälkeä tullut. Helsingin yleisurheilun MM-kisoissa 1983 valittiin vaihtoehto 2, ja laji porskuttaa kovaa. Nykyajan doping on enemmänkin rahan ja kylmän sodan politiikan tuoma asia, kuin yksittäisen henkilön epärehellisyyttä. Toisaalla on yhdet säännöt, täällä toiset.

Was this Wedding or Funeral? @ Suomenlinna

 
Henk.koht vituttaa suunnattomasti kotimaisten huippujen puolesta, koska heillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kamppailla näitä suuren budjetin doping-ohjelmien piireissä olevia urheilijoita vastaan erityisesti yu:ssa. Jos joku heistä yrittää yksikseen pelata samoilla säännöillä kun muualla, narahtaa aika varmasti ja siitä seuraa välitön lynkkaus ja koko tuleva elämä menee luultavasti samalla pilalle. Aika surullinen kohtalo vain sen takia, että halus päästä kilpailemaan tasapuolisesti. Joku Ivan Tikhon on ollut aika helppo narauttaa Low profit -urheilijana, mutta kenelläkään ei olisi pokkaa tehdä samaa Boltille.

Haluan kuitenkin nostaa hattua K.Kangasniemelle rohkeasta esiintulosta. Mitä useampi ihminen puhuu asioista niinkuin ne ovat, sitä lähemmäs totuutta päästään.  Kuka siinä lopulta voittaisi, sitä en sitten enää tiedäkään. Joka tapauksessa, hienoa että tämä leffa tehtiin. Vielä kun norjalaisetkin avaisivat salaisuutensa arkkua hiihdon suhteen edes hieman.

Ja vielä yksi juttu. Kiellettyjä aineita ovat ainoastaan WADAn listaamat. Jos aine toimii muttei ole sillä hetkellä listassa, sen kun piikität.

Lopulta mullekin selvis, että hääjuhlat ne oli

Ei pienten lasten korville

Kylläpä elämä on jännää aikaa.

Noh, suuntana oli tänään Gigantti. Ostin mitä ostin, mutta hämmennys alkoi kassalla. Olen ilmeisesti huomannut ennenkin saman asian, mutta nyt se pisti oikein kunnolla silmään. Kenenkähän likaisen mielen omaavan bisnespomon idea on ollut laittaa kassaneidoille kauluspaidat, joista näkyvät rintaliivit läpi. Eikä vaan ihan pikkuisen, vaan aivan kuin teräväpiirtotelkkaria katsoisi. Miettikää nyt oikeasti niitä kotona tiukassa nuhteessa olevia aviomiesraukkoja, jotka sekoavat pin-koodeissaan katsellessaan samalla vaivihkaa nuoren kassaneidon uutuuttaan hohtavaa rintavarustusta. Ei ole helppoa heidänkään elämänsä. Onko tässä kuitenkin ollut taktinen veto houkutella ukkomiehet usein ostoksille?

Tässä siis päivän ensimmäinen tärppi. Ollessanne gigantissa, tarkkailkaa ovatko miespolot onnistuneet pujahtamaan sinne ilman aviopuolison vartiointia. Jos pin-koodi menee pieleen, tiedätte ainakin nyt syyn.

Tuosta irstauden pesästä päästyäni otin suunnaksi Tampereen uintikeskuksen. Kuulostaa niin hienolta, että kai sitä olettaisi pytingin olevan sisältäkin priimakunnossa?

Tampereen uintikeskus, takapiha

Paikka oli kyllä pettymys. Pukuhuonetilat olivat ahtaat, ja penkit oli ilmeisesti tehty kääpiöille. Suihkutilat oli ilmeisesti ostettu Neuvostoliiton hajottua poistomyynnistä, halvalla kun sai. Näin vuonna 2012 toivoisin, että edes veden lämpötilan säätäminen olisi mahdollista. Näistä ongelmista kuitenkin selvisin, ja oleellisimpaan eli altaaseen asti pääsin.

@sisäpuoli

Itse altaassa ei sitten ollut valittamista. Oli kiva uida vaihteeksi 50m matkaa, kun ei tarvinnut koko ajan kääntyä ympäri. Päiväpuhteena oli 12x100m palauttavana uintina, pienet venyttelyt siinä välissä. Tämmöinen palauttava löllyminen altaassa on aika mukavaa, senkun vain on ja polskuttelee.

Mutta kun olin Gigantin irstaudesta selvinnyt, niin eikös se sitten iskenyt taas silmille uimahallissa. Suihkutiloihin mennessäni tilassa oli ainoastaan mies, joka pesi vilperiään tunteella ja tarkkuudella pitkään ja hartaasti. Tämä ei voinut valitettavasti vahingossakaan jäädä huomaamatta, mutta koitin parhaani mukaan katsella muualle ja livistää nopeasti uimaan. Noh, kun palasin 45min uimisen jälkeen takaisin, niin sama mies ja vilperi olivat edelleen samalla suihkulla pesutouhuissa. Täydestä sydämestäni toivon, että tuossa välillä on tapahtunut jotain muutakin. En kuitenkaan ihan heti hingu takaisin tuonne halliin...

Yritä nyt sitten elää kunniallisena ja siveellisenä miehenä kaiken tämän pyhäinhäväistyksen keskellä.

Juoksemisen mahtavuus

Aiemmin vierastin kahden reenin päiviä pitkään kärsityn ylikunnon takia. Nyt kuitenkin olen lähtenyt noita taas tekemään, toivottavasti hieman fiksummalla kokonaisrasituksella. Lepopäiviä ja matalatehoisia reenejä kertyy vastaavasti enemmän, että mies saa varmasti löhöillä niin paljon kuin haluaa.

Tänään oli vuorossa iltareeninä intervallijuoksu nro 2, ohjelmana taas 3x 300m veto 100m kävelypalautuksella. Jalat olivat aamun kyykky-mavekombosta jo melko puhki, mutta se juostiin mitä päästiin. Samaa reeniä veti myös Kassu©, joka pyyhkäisi 800m syksyllä alle 2min 15s juurikaan ilman reeniä, eli kirittäjää oli ainakin tarjolla. Viime kerralla omat ajat kolmesatasille olivat 65s-72s-74s, ja tänään ne menivät 57-64-69! Yhteensä ajasta tippui 21s, mikä oli noin tuplasti sen mitä pidin mahdollisena. Ensimmäinen veto kulki hyvin ja polvi nousi, ja 57s oli jo sitä hieman kovempaa kuin vauhti jota pitäisi tulevaisuudessa juosta 800m.

No shit of the day

Toisessa vedossa sitten alkoivat takareidet hyytyä ja polvi ei noussut ollenkaan, siihen verrattuna 64s oli hyvä aika. Viimeinen meni sitten lähinnä pyhän hengen voimalla, kun jalat tuntuivat vain betonilta. Askeleen lennokkuudesta kertoo se, että kentänhoitajakin tuli siitä jälkeenpäin vittuilemaan :) Kyllä tuo tuosta kuitenkin lähtee kulkemaan koko ajan paremmin, ja katsotaan mihin asti päädytään...

Kreatiini on tällä hetkellä poissa kuvioista kokonaan, mutta ei se ole hirveästi haitannut. Aamulla takakyykyssä otin pitkästä aikaa isoon sarjaan käyttöön vyön, ja tällä kertaa 8x140kg tuntui paljon helpommalta kuin viimeksi kasi 130:lla. Jei, tästä tulee vielä hyvä! Olen tykännyt tosi paljon nyt tästä uudesta punttiviritelmästä, joka on jostakin 1- ja 2-jakoisen ohjelman välistä, eli isoja perusliikkeitä tehdään lähes joka kerta. Olisi kovasti halu tehdä taas videokoostetta, mutten ole onnistunut sopivaa kuvaajaa hetkeen rekrytoimaan.

Orange habanerot jäi vähän surkeiks tänä vuonna, mutta aika jytyjä oli pienetkin